Olen käyttänyt Alproxia jo vuosia mutta haluaisin kokeilla jotain muuta. Alprox kun aiheuttaa voimakkaan väsymyksen, tokkuraisuuden iltapäivisin joten jos jollakulla kokemuksia siirtymisestä tai lopettamisesta, - millaisin seurauksin.
Alprox, onko vaihtoehtoa?
koekani
263661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
minkä takia yleensä syöt?
Alunperin paniikkihäiriöihin. Minkäs teet kun olo on muuten kuin krapulaisella. Jännitän sosiaalisia tilanteita ja ...
säähän oot pilleri kännisä koko ajan jatotta kai siitä krapulan oireet tulee jos ei syö.ahistus.vapina.pelko,ynm..lopeta ja kärsi krapula.
mutta sullahan näyttää olevan yhtä huono olo, syöt sitten sitä lääkettä tai et.
En usko että mikään kemiallinen yhdiste, eli lääke voi autaa tilanteeseesi, jos et itse löydä sisältäsi sellaisia voimavaroja että jaksat rimpuilla irti paniikkihäiriöstä. Paniikkihäiriöhän tulee ihan turhaan, ei se edes tarvitse mitään ulkoista syytä puhjetakseen. Ihminen vaan tuntee kauheaa ahdistusta, eikä aina edes ymmärrä mistä se johtuu. Uskon että säämnnöllinen elämä ilman lääkkeitä, viinaa ja muita puudutteita, sekä halu ja uskallus kaivautua niihin sielun sisäisiin syövereihin jotka aiheuttavat paniikin, voi laukaista tilanteen, niin että kohtauksia ei enää tule.
Onko sulla ketään ihmistä kenen kanssa voit keskustella, vai murehditko tilannettasi yksin?
Mä syön xanoria mikä on käytännössä samaa tavaraa. Ja kyllä, ennen xanttuja olo oli kuin krapulaisella, hirveää ahdistusta, tärinää ja kaikkea kamalaa. Mielenkiintoista kyllä, sanotaan että sitten kun näihin jää koukkuun ja alkaa lopettamaan niin lopetusoireet ovat samat kuin yllä kuvatut. Joten mistäs tietäisin jos lopettaisin onko oireet viekkareita vai paniikkihäiriötä. Jatkan siis pillereitten syöntiä enkä vaivaa päätäni asialla sen enempää.
varmaan huomaat jos oot pitempään syöny.mitä te yleensä pelkäätte että niitä pitää syödä sehä on sen merkki että pääsä on vikaa,vai?
Ei voi sanoa että yhtä huono olo, -lääke on auttanut elämässäni eteenpäin ja ymmärrän että kaikki muut tunne-elämän kuopat pitää tonkia jotta voi olla ehyt. Lääke on auttanut myös monien vastuullisten työvuosien läpi. Haluan vain: löytää toisen lääkkeen jolla voin lähteä kenties erkaantumaan kokonaan pois lääkkeistä. Yksi hyvä vinkki olikin xanor, olen kokeillut mutta ei suuremmin vaikuttanut. Ps. olkapäätä ei ole ja mies kun ei voi itkeä...
Voihan sitä ajatella että tämä tietokone olisi sun olkapääsi jota vasten itkeä. Ihan oikeita ihmisiä löytyy näiltä sivuiltakin tukemaan toisiaan eri vaikeuksissa. Mutta älä ajattele että sun pitäisi vain itkeä, koeta nähdä kultareuna sen sadepilven ympärillä. Se vaatii vähän harjoittelua, mutta jokaisella ihmisellä on oma kultareunainen pilvensä. Ei tämä muuten mitään elämää olisikaan.
No parewmpaa kuin Latz tai muut hyytelöt
kärsin itse paniikkihäiriöstä, ensin lääkityksenä oli xanor, se ei kuitenkaan vaikuta pitkäaikaisesti, joten lisäksi otettiin pitkävaikutteinen seroxat lääkitys (vaikuttava iane paroksetiini) xanor jätettiin pois kun pitkäaikaislääkeen vaikutus alkoi toimia.
minkälainen lääkäri syöttää pelkkää alproxia monta vuotta?! nyt sinulla on ainakin helvetillinen bentsokoukku!
mitä jos ehdottaisit lääkärillesi siirtymistä näihin pitkäaikaisiin, ne poistavat kohtaukset kokonaan eivätkä aiheuta haittavaikutuksia kuin aloittaessa lääkitystä / lopettaessa.
Kiitos kommentista. Olen kokeillut seroxatia muutama vuosi sitten, pahoinvointia poissaolevaksi tuntemista, hikoilua... jätin ehkä liian lyhyeen kokeiluun, olis pitänyt vain jaksaa... Kokeilin myös hiljattain cipralexia = kaikista voimakkaimmat vastareaktiot niinpä sekin kokeilu jäi. Kiitos kaikille ja toivon vain että jaksatte kertoilla lisää kokemuksia.
...kokeillut buspironia? Sehän on ahdistuneisuuslääke, vaikkei olekaan juuri paniikkihäiriöön tarkoitettu. Asteittain Alproxista pois, esim. 0,25-0,5 mg viikossa annoksenb vähennys samalla kun aloittaa buspironin. Alproxista vieroittamiseen voisi lääkärille ehdottaa jotakin toista, pitkävaikutteista bentsoa kuten Rivatrilia.
Ehdotitpa mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Mainitsit "pitkävaikutteisuus" ? Alprox kestää elimistössä kuukausia lopettamisen jälkeen. Tietysti suoranainen hyöty on muutamien tuntien yli pääsemisessä ja loppu onkin vain elimistössä olevaa... Tutkinpa lisää mainitsemiasi.
...Alprox Rivatriliin. Olin saanut Alproxia ahdistuneisuuteen yleislääkäriltä. Sain lähetteen jossain vaiheessa neurologille vapinan vuoksi. Vapinaan eivät purreet Propral ja Alprox. Neurologi vaihtoi Alproxin Rivatriliin, koska hänen mielestään klonatsepaami on spesifi vapinan hoidossa.
Pitkävaikutteisella bentsolla tietysti yritetään saada nopeasti esille tulevat vieroitusoireet poistettua. En sitten tiedä, mikä tilanteessasi on parasta, mutta keskustele lääkärisi kanssa ja kokeile ihmeessä buspironia ja vähennä hiljalleen Alproxin määrää. Saattaa toimiakin. Buspironin etuna on se, ettei se koukuta mutta haittana kallis hinta ja se, että lääke tulee ottaa samaan aikaan samassa tilanteessa 2-3 krt päivässä.
Olet iskemässä asian ytimeen eli vapinaan ja lihaskummajaisiin. Olen menossa todellakin lääkärille ja siksi kyselen. Kerronpa kaikille nyt rohkeesti että olen syönyt Alproxia jo 12 v. ja rimpuillut sen kanssa Klotriphyliä 5 v. Hyvin monta muuta on tullut kokeiltua eli repertuaari on laaja. Ps. Matti N:n muistaakseni kerrottiin eilisessä lööpissä syövän Rivatriliä mut ei se mitään. Matti on Ok (olen muuten tismalleen saman näköinenkin).
HEIPS!ITSE OLEN MYÖS SYÖNNYT 10 VUOTTA KYSEISTÄ LÄÄKETTÄ PANIKKII HÄIRIÖÖN JA MASIKSEEN,NOIN KUUKAUDEN SISSÄLLÄ OLONI ON YHTÄ VITTUA,VAPISUTTAA,AHISTAA,PELOTTAA YM.OLEN MYÖS AIKOINAA KOKEILLUT ERILAISIA MASENNUS LÄÄKKETTÄ XANORIN KANSSA (SAMA LÄÄKE KUIN ALPROKS)MUT MIKÄÄ EI TEHOA,NYT KÄYTÖSSÄ ON XANORIN LISÄKSI CIPRALEX,SAA NÄHÄ TOIMIIKO OLEN VASTA VIIKON SYÖNNY,TÄSSÄKI ON ON PASKAMAISET SIVU OIREET.PS.OLIN N.5 VUOTTA SITTEN VUODEN ILMAN XANORIA KUN OLIN RASKAANA,KOKONAISEN VUODEN KESTI VIEROTUS OIREET,JOUDUIN UUDELLEEN ALOITTAA EN KESTÄNYT OIREITA.JOS ALUN PERIN OISIN TIENNY MITÄ HEMMETIN LÄÄKKEITÄ MULLE JA MUN KAVERILLE OLI MÄÄRÄTTY EN IKINÄ ELÄISSÄNI KAJOAIS NÄIHIN LÄÄKKEISII,ONNEKS ENÄÄ EI PAHEMMIN MÄÄRÄTÄ.TSEMPPIÄ!!!!!!
voi hirveetä miten te annatte myrkyttää itseänne tollaisilla kemikaaleilla ja puhuttekin niistä ihan niin kuin muut ihmiset puhuu aamiais-sämpylistä ja juustosta tai meetwurstista. Jotenkin vaikuttaa siltä että itsekin tajuatte että noi kaikki vapinat ja tärinät ja pahat olot tulee nimenomaan niistä lääkkeistä. Ehkä se alkuperäinen vaiva jonka takia olette ruvenneet lääkkeitä syömään, on hävinnyt ajat sitten, mutta sitä ette ole huomanneet pillereitä laskiessanne.
Herätkää elämään, ei täällä Suomessa ole mitään panikoitavaa. Ei sotaa, ei nälänhätää, ei luonnonmullistuksia. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa...
...kokenut vapinaa, joka ei johdu jännityksestä, krapulasta tms? Kyse on kohdallani fyysisestä viavasta, jonka syy on epäselvä, mutta liittynee pikkuaivojen toimintaan.
Älä siis kommentoi asioita, joista et mitään tiedä. Arvaa, onko mukavaa, kun ihmiset luulevat, että jännitän tai että olen aina krapulassa. Jos siihen vaivaan lääke on keksitty voit olla varma, että käytän sitä. Ja kuten totesin tämä vaiva ei parane koskaan, vaan pahenee iän myötä.
"Herätkää elämään, ei täällä Suomessa ole mitään panikoitavaa. Ei sotaa, ei nälänhätää, ei luonnonmullistuksia. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa..."
Tässä taas tapaus, joka ei tiedä paniikkihäiriöstä mitään, ja jonka kannattaisi olla asiasta hiljaa.
Syy näiden syöntiin johtuu töistä ja huolesta tulevaisuudessa. Enhän minä iltaisin, viikonloppuisin tai lomilla näitä tarvitse kun on muutakin ajateltavaa ja tekemistä. Yleensäkin pidän annokset alle reseptin enkä ihan pieneen ahdistukseen edes nappia ota. Mutta sitten tämä työ, ahdistaa ja vituttaa mutta realistista poispääsyä ei vaan kohdallani ole syitä kertomatta.
tiedän paniikkihäiriöstä, että miehelläni oli vakava paniikkihäiriö joitakin vuosia sitten, ennen kuin tällaisesta sairaudesta edes ruvettiin puhumaan Ei kukaan meille ainakaan sellaista diagnoosia ehdottanut. Mies makasi voimattomana sängynpohjalla, mikään ei huvittanut ja mitään ei jaksanut. Sydänvikaa hän itse epäili, ja kävikin monissa kalliissa sydäntutimukissa - kaikki oli kunnossa. Kun ei sydämessä ollutkaan vikaa, hän raahautun pikkuhiljaa itsekseen takaisin elämään, alkoi tehdä pieniä juoksulenkkejä, aluksi vain muutaman sadan metrin mittaisia. Kuolemanpelko- ja muut ahdistuskohtaukset jäivät hiljalleen pois. Tästä ajasta on jo monta vuotta ja nyt hän elää normaalisti eikä panikoi. Koskaan ei lääkettä saanut, ja ehkä se on hyvä. Näyttää ainakin siltä että ne jotka ovat lääkkeitä ruvenneet ottamaan, ei uskalla enää olla ilman. En minä halua kenenkää sairauksia aliarvioida enkä vähätellä. Mutta kaikkeen ei pillerit auta, ja minusta tuntuu että tämä on sellainen vaiva.
puhua yleistävästi onnekkaan miehesi tapauksen perusteella tässä häiritsee. Itse olisin ilman lääkkeitä todennäköisesti lähtenyt täältä oman käden kautta. Ei niin, etteikö bentsoja pitäisi käyttää päivittäin vain hyvin lyhyen aikaa, kaikkein akuutimassa tilanteessa.
USKOAKSENI SINUN MIEHELLÄSI EI OLE OLLUT PANIIKKI HÄIRIÖTÄ...ITSE ALOIN HARASSTAA LIIKUNTAA KUN HUOMASIN ETTEI KAIKKI OLE OK,OLO OLI LENKIN JA PUNTTISALIN JÄLKEE VÄHÄN AIKAA NORMAALI KU YKS KAKS TAAS ALKO SOSIAALISET PELOT,VAIKKA RAKASTAN URHEILUA YLI KAIKEN MUT IHMIS YM,KAUHEUDET ON JATKUNUT KAUAN.........ÄLÄ KIRJOTTELE TÄNNE JOS ET TIEDÄ MISTÄ ASIASTA ON KYSE...PS.MIKSI IHMEESSÄ OLET EDES EREHTYNYT TÄNNE PALSTALLE..TAITAA ITELLÄS OLLA ONGELMIA VAI????JOS ITSE OLISIN TERVE EN VIITTISI VAIVAUTUA.
en tiedä oliko hän niin onnekas kun oli vakavasti sairas jopa kaksi vuotta, eikä kukaan tajunnut missä vika. Sen jälkeen on kyllä ollut paljon kirjoittelua ja TV-ohjelmia paniikkihäiriöstä, burnoutista ja masennuksesta, joita miesparkani poti yksinään ilman apua. En minäkään osannut auttaa, ajattelin vain että onpa tuo nyt mennyt laiskaksi kun ei mikään enää kiinnosta. Se liikunnan aloittaminen vaan laukaisi tilanteen, kun hän sai tietää että sydänviasta ei ole kyse, niin kuin hän oli pelännyt. Aikaisemmin hän tuskin uskalsi nousta sängystä, kun alkoi sydämentykytys ja ahdistusoireet. Toipuminen kesti kuitenkin useita kuukausia, mutta vähitellen elämänhalu palautui kohentuneen fyysisen kunnon myötä. Henkisesti rasittavissa tilanteissa on joskus vähän oireilua ollut vieläkin, mutta ajatusten siirtäminen johonkin mielekkääseen, esim harrastukseen, auttaa. Uskon edelleenkin että monet ihmiset syövät lääkkeitä turhaan monenlaisiin vaivoihin. Lääkärit ovat kiireisiä ja hyvin vähän kiinnostuneita vaihtoehtoisista hoidoista.
Oma kokemus: Alproxia tuhti annos 4 vuotta panikointiin. Elämänmuutoksen myötä halusin eroon siitä koska tunsin, etten tarvinnut sitä enää. Äärimmäisen hidas pudotus nollaan valvotusti. Kaikki meni suhteellisen hyvin siihen saakka kunnes oli edessä nolla. Silloin alkoi yli vuoden kestänyt vieroitusoirehelvetti joka on nyt onnellisesti takanapäin ja edestäni en aio enää milloinkaan samaa piinaa löytää. Fyysisistä oireista en piittaa mutta kun tuntui että järki meinasi karata joka sekuntti hereillä ollessa niin se teki häijyä.
Nyt elämä taas maistuu eikä paniikkeja ole ilmennyt. Aina kun muistan noita kivuliaita aikoja ja vertaan niitä nykyiseen olotilaan niin tunnen itseni helvetin onnelliseksi. Hyvä taikka huono mutta nykyisin aristelen syödä jopa buranaa.
Heips! Kiitos kokemuksistasi, on tiedossa rankka vuosi elämässäni mutta selvitä siis voi kun oikein haluaa! Onhan 12 v. kuivahumalasta varmaan pitkä krapula. En välitä fyysisistä oireista mutta suurin onkin henkinen, - tietoisuus sosiaalisia tilanteita kohdatessa että olen tässä ja nyt ilman nappien tuomaa turvaa. Helpottavaa on varmaan se että ei tarvitse hermoilla (yhtä helvettiä) koko ajan onko napit mukana ja varmaan tarpeeksi ja onks kello nyt niin ja niin paljon että pääsen sopivasti määrättyjen tilanteiden yli ja sitten armoton väsymys iltapäivisin joka lääkkeistä seuraa. Pahimpia päivät tai vkloput jolloin useita tapahtumia = tuplaväsy! Mut hei, tää kaveri haluaa lähtee polkeen elämää eteenpäin nyt teidän vinkkien kans ja lekurin avulla. Mitäs siitä vaikka on herkkä, aistikas ja tulinen, sellainen ferrari. Kyl varmaan naisetkin valitsee mieluummin sen ferrarin jolla on kiva "kurvailla".