Sairastuin vakavasti ja lääkärien mukaan on suorastaan ihme, että selvisin hengissä. Makasin sairaalassa happiletkuissa liikuntakyvyttömänä, mutta toivuin vähitellen. Nyt tiedän, että kaikki asiat, joita haluan tehdä, pitää tehdä nyt. Huominen ei ehkä tulekaan minulle. Tein itselleni listan, jossa oli kaikkea kivaa tehtävää, kuten kuumailmapallolla lentäminen, villin luonnonvaraisen karhun näkeminen, laskuvarjohyppy, helikopterikyyti, käynti Prahassa ja paljon muuta. Toteutin ne, ja lisään listaan uusia juttuja. Viimeisin mieltäni ilahduttanut juttu oli, kun sain eläinpuistossa antaa karhulle omenan syötäväksi kädestäni. Se hamusi omenan huulilaan samalla tavalla kuin hevonen. Iso mutta ihana karhu, eikä edes pelottanut että se vie koko käden.
Eilen olin taas sairaalassa tsekkauksessa, tilaa on vakaa ja saatan nyt taas suunnitella uusia juttuja.
vakava sairaus pysäytti
92
3102
Vastaukset
Kerrassaan mahtavaa!
Tuon kaiken kun osaisi tehdä jo ennen vakavia sairastumisia sillä
eihän sitä voi koskaan tietää mikä onnettomuus tapahtuu tai kertakaikkiaan ei ole
enää varaa mihinkään.- elämisen turhuus
http://pleieri.blogspot.fi/2013/06/oravanpyora.html asetelmaan syntyminen on täysin turhaa.
Ihminen on kuolemansa jälkeen täysin samassa pisteessä kuin ennen syntymäänsä.
Mitään ei jää.
Mitään pisteitä ei saa siitä, että " laskuvarjohyppy, helikopterikyyti, käynti Prahassa ja paljon muuta." tuli listalle ennen kuolemaa.
Tärkeintä on tuntea olonsa hyväksi silloin kun on elossa.
Tähän ei tarvita mitään "kaikkea kivaa tehtävää" vaan tyytyväisyys tulisi olla yleinen mielentila.
Jos elämässä on enemmän tuskaa kuin nautintoa järki sanoo, että elossa pysyminen ei ole järjellinen päätös. Kuolema kun koittaa kuitenkin. - gnshhsrthwrtj
elämisen turhuus kirjoitti:
http://pleieri.blogspot.fi/2013/06/oravanpyora.html asetelmaan syntyminen on täysin turhaa.
Ihminen on kuolemansa jälkeen täysin samassa pisteessä kuin ennen syntymäänsä.
Mitään ei jää.
Mitään pisteitä ei saa siitä, että " laskuvarjohyppy, helikopterikyyti, käynti Prahassa ja paljon muuta." tuli listalle ennen kuolemaa.
Tärkeintä on tuntea olonsa hyväksi silloin kun on elossa.
Tähän ei tarvita mitään "kaikkea kivaa tehtävää" vaan tyytyväisyys tulisi olla yleinen mielentila.
Jos elämässä on enemmän tuskaa kuin nautintoa järki sanoo, että elossa pysyminen ei ole järjellinen päätös. Kuolema kun koittaa kuitenkin.aika masentunut elämänkatsomus sulla.
- gnshhsrthwrtj
elämisen turhuus kirjoitti:
http://pleieri.blogspot.fi/2013/06/oravanpyora.html asetelmaan syntyminen on täysin turhaa.
Ihminen on kuolemansa jälkeen täysin samassa pisteessä kuin ennen syntymäänsä.
Mitään ei jää.
Mitään pisteitä ei saa siitä, että " laskuvarjohyppy, helikopterikyyti, käynti Prahassa ja paljon muuta." tuli listalle ennen kuolemaa.
Tärkeintä on tuntea olonsa hyväksi silloin kun on elossa.
Tähän ei tarvita mitään "kaikkea kivaa tehtävää" vaan tyytyväisyys tulisi olla yleinen mielentila.
Jos elämässä on enemmän tuskaa kuin nautintoa järki sanoo, että elossa pysyminen ei ole järjellinen päätös. Kuolema kun koittaa kuitenkin.aika masentunut elämänkatsomus sulla.
- miksi masentavaa?
gnshhsrthwrtj kirjoitti:
aika masentunut elämänkatsomus sulla.
Hieman tarkentava määritelmä "masentunut elämänkatsomus" osalta olisi tuonut enemmän sisältöä aiheeseen.
Oliko "Tärkeintä on tuntea olonsa hyväksi silloin kun on elossa. "
"Tähän ei tarvita mitään "kaikkea kivaa tehtävää" vaan tyytyväisyys tulisi olla yleinen mielentila." masentavaa kuulla?
Pitäisikö tuntea olonsa mieluummin yleisesti huonoksi ja pyrkiä saamaan "kaikkea kivaa tehtävää" kuten askuvarjohyppy, helikopterikyyti, käynti Prahassa ja paljon muuta, jotta voisi tuntea olonsa hyväksi? Eiköhän tämä ajattelu ole paljon masentavaa, jos tyytyväisyyttä ei voi löytää ihan itsestään ilman jatkuvia ulkoisia ärsykkeitä.
Oliko masennuksesi todella niin suuri, että sinun piti kirjoittaa sama viesti kahteen kertaan? :) - Psykiatria tarvitaan
elämisen turhuus kirjoitti:
http://pleieri.blogspot.fi/2013/06/oravanpyora.html asetelmaan syntyminen on täysin turhaa.
Ihminen on kuolemansa jälkeen täysin samassa pisteessä kuin ennen syntymäänsä.
Mitään ei jää.
Mitään pisteitä ei saa siitä, että " laskuvarjohyppy, helikopterikyyti, käynti Prahassa ja paljon muuta." tuli listalle ennen kuolemaa.
Tärkeintä on tuntea olonsa hyväksi silloin kun on elossa.
Tähän ei tarvita mitään "kaikkea kivaa tehtävää" vaan tyytyväisyys tulisi olla yleinen mielentila.
Jos elämässä on enemmän tuskaa kuin nautintoa järki sanoo, että elossa pysyminen ei ole järjellinen päätös. Kuolema kun koittaa kuitenkin.Juuri näin. Pakkotekeminen on tekohengitystä, se kertoo vain ihmisen psyykkisestä epävakaudesta.
- vfkfkdofl
miksi masentavaa? kirjoitti:
Hieman tarkentava määritelmä "masentunut elämänkatsomus" osalta olisi tuonut enemmän sisältöä aiheeseen.
Oliko "Tärkeintä on tuntea olonsa hyväksi silloin kun on elossa. "
"Tähän ei tarvita mitään "kaikkea kivaa tehtävää" vaan tyytyväisyys tulisi olla yleinen mielentila." masentavaa kuulla?
Pitäisikö tuntea olonsa mieluummin yleisesti huonoksi ja pyrkiä saamaan "kaikkea kivaa tehtävää" kuten askuvarjohyppy, helikopterikyyti, käynti Prahassa ja paljon muuta, jotta voisi tuntea olonsa hyväksi? Eiköhän tämä ajattelu ole paljon masentavaa, jos tyytyväisyyttä ei voi löytää ihan itsestään ilman jatkuvia ulkoisia ärsykkeitä.
Oliko masennuksesi todella niin suuri, että sinun piti kirjoittaa sama viesti kahteen kertaan? :)Ymmärrän molemmat näkökulmat. Itse olen pitkään elänyt aika passiivista ja tylsää elämää ja harmittelen sitä lähinnä siksi että elämästä puuttuu elämyksiö ja kokemuksia, joista voi myös oppia,viisastua ja laajentaa näkemystään, en minä mitään pisteitä kerää tuonpuoleiseen...toisaalta,ei ole taloudellisesti varaa toteuttaa kovin rahaa vaativia haaveita,joten joutuu miettimään halpoja elämyksiä ja muokkaamaan asennettaan niin että voisi kuitenkin tuntea olonsa tyytyväiseksi. Voisin toki ajatella että haluan keritä tehdä sitä tätä ja vielä tuotakin tämän elämäni aikana ja ehkä joitain suurempia haaveitani onnistun vielä toteittamaankin, mutta toisaalta tavoitteenani on myös ollut löytää onnen tunnetta ilman suuria rahoja ja kokemuksia,oppia olemaan nöyrempi,rakastavampi,tasapainoisempi,taloudellisempi yms. sangen "arkista".
- elää kuollessaankin
elämisen turhuus kirjoitti:
http://pleieri.blogspot.fi/2013/06/oravanpyora.html asetelmaan syntyminen on täysin turhaa.
Ihminen on kuolemansa jälkeen täysin samassa pisteessä kuin ennen syntymäänsä.
Mitään ei jää.
Mitään pisteitä ei saa siitä, että " laskuvarjohyppy, helikopterikyyti, käynti Prahassa ja paljon muuta." tuli listalle ennen kuolemaa.
Tärkeintä on tuntea olonsa hyväksi silloin kun on elossa.
Tähän ei tarvita mitään "kaikkea kivaa tehtävää" vaan tyytyväisyys tulisi olla yleinen mielentila.
Jos elämässä on enemmän tuskaa kuin nautintoa järki sanoo, että elossa pysyminen ei ole järjellinen päätös. Kuolema kun koittaa kuitenkin.Anna elämäsi Jumalan johtoon Jeesuksessa Kristuksessa niin tuo kyyninen valitusvirsi vaihtuu elämäniloon.
- niikerta
elämisen turhuus kirjoitti:
http://pleieri.blogspot.fi/2013/06/oravanpyora.html asetelmaan syntyminen on täysin turhaa.
Ihminen on kuolemansa jälkeen täysin samassa pisteessä kuin ennen syntymäänsä.
Mitään ei jää.
Mitään pisteitä ei saa siitä, että " laskuvarjohyppy, helikopterikyyti, käynti Prahassa ja paljon muuta." tuli listalle ennen kuolemaa.
Tärkeintä on tuntea olonsa hyväksi silloin kun on elossa.
Tähän ei tarvita mitään "kaikkea kivaa tehtävää" vaan tyytyväisyys tulisi olla yleinen mielentila.
Jos elämässä on enemmän tuskaa kuin nautintoa järki sanoo, että elossa pysyminen ei ole järjellinen päätös. Kuolema kun koittaa kuitenkin.Ystäväni kuoli muutama viikko takaperin ja silloin ajattelin näitä juttuja. Hän eli täysillä, matkusteli, juhli, käytti aikaansa mieluisiin harrastuksiin. Nyt hän on pois..hän nautti elämästä mutta kuoltuaan tilanne nollaantui. Mitään kun ei saa mukaan, ei edes muistoja kokemuksista.
Ajatus, että tekee haluamiaan juttuja nyt, että on sitte mitä vanhana muistelee on hieman enemmän järkeenkäypä kuin tuo "ennen kuolemaa". Jos sitä nyt sitten kuitenkin kuolisi ennen kuin kaikki haaveet ehtisi toteuttaa..niin mitä? No ei yhtään mitään. - pärsääseen pärseesee
elää kuollessaankin kirjoitti:
Anna elämäsi Jumalan johtoon Jeesuksessa Kristuksessa niin tuo kyyninen valitusvirsi vaihtuu elämäniloon.
Hoh hoh. Tunge nyt toi jeesus kristus hohdokkaasti jumalineen omaan pärsääsääsi. ainoastaan yksi uskonto voi olla oikeassa mutta kaikki voi olla väärässä.
- tosi vakaata
Psykiatria tarvitaan kirjoitti:
Juuri näin. Pakkotekeminen on tekohengitystä, se kertoo vain ihmisen psyykkisestä epävakaudesta.
Pakkotekeminen.... Ehkä helkopteriin ja kuumailmapalloon pääsee extempore tai kävelee sinne suorastaan vahingossa ja epähuomiossa joku jolla on tonneja taskussa kokoajan. Tai joku jolla on vähän erikoisempi ja rikkaampi tuttava. Me muut joudutaan vähän suunnittelemaan asiaa joten miksipä ei pistää suuntaviivoja paperillekin. Mielestäni ihminen on yleensäottaen luonnostaan utelias ja eteenpäin pyrkivä otus enkä kyllä tiedä missä tilassa sellaiset ihmiset sitten ovat joilla ei ole ensimmäistäkään haavetta tai edes ajatusta tulevaisuudesta ja ovat tasaisen tyytyväisiä kaikkeen. Katsoen viidettä uusintaa jostain pskasta sarjasta iltaisin, viidettä kertaa? Koskaan ei pienintäkään ajatusta edes siitä mitä aikoo tehdä lomalla tai eläkkeellä. Siitähän tässä oli perimmiltään kysymys, että ymmärtää ettei ehkä koskaan ehdi tekemään asioita joita suunnittelee tekevänsä sitku. Se on mielestäni samantekevää onko kysymys helikopterilennosta vai jonkun tietyn kirjan lukemisesta, tai vaikka harrastuksen aloittamisesta. Ei ainakaan normaalisti ne kirjat kävele kaupasta tai kirjastosta kotiin itsekseen tai ihminen ajaudu iltakävelyllä työväenopiston ovista sisään, jollain tasolla asia on suunniteltava jos aikoo toteuttaa. Mutta mikäpä siinä jos oikeasti ei ole oikein minkäänlainen toimija elämässään ja asioita vaan tapahtuu, ihminen vaan itse toljottaa onnellisena tyhjyyteen kunnes joku tulee ja hoitaa jotain...? Voisihan sitä vielä sen tehdä että kertakaikkiaan kieltäytyy ihan kaikesta vaikka joku toinen ehdottaisikin, koska on täydellisen tyytyväinen viisi kertaa nähtyihin uusintoihin ja kotisohvaan. Tai vaikka 20 vuotta samana pysyneeseen iltalenkkireittiin. Samahan se on millainen se elämä olikaan, kunhan ei muutu. Joku voisi muuten luulla ettet olekaan psyykkisesti vakaa...
- jhbjhbj
niikerta kirjoitti:
Ystäväni kuoli muutama viikko takaperin ja silloin ajattelin näitä juttuja. Hän eli täysillä, matkusteli, juhli, käytti aikaansa mieluisiin harrastuksiin. Nyt hän on pois..hän nautti elämästä mutta kuoltuaan tilanne nollaantui. Mitään kun ei saa mukaan, ei edes muistoja kokemuksista.
Ajatus, että tekee haluamiaan juttuja nyt, että on sitte mitä vanhana muistelee on hieman enemmän järkeenkäypä kuin tuo "ennen kuolemaa". Jos sitä nyt sitten kuitenkin kuolisi ennen kuin kaikki haaveet ehtisi toteuttaa..niin mitä? No ei yhtään mitään.Kaikki ei ehkä ajattele vanhanakaan muistelevansa asioita. Sitä voi varmaan vanhanakin keksiä toimintakyvylleen sopivia ajanviettotapoja eikä pelkästään muistella sitä miten on joskus viettänyt aikaansa.
Alkaa tuntua siltä että tämä asia ei taida ihan oikeasti avautua niille joilla ei ole kokemusta. Ei sinullakaan ole ehkä edessäsi mitään vanhuutta jolloin muistelet yhtään mitään. Sen miettiminen taas kuinka mistään ei ollut hyötyä koska kuitenkin kuolee, tilanteet nollaantuu eikä mitään saa mukaan, laskuvarjohypyistä ei saa pisteitä tuonpuoleiseen... Siis jonkinlaista kuolemanjälkeisen elämän suunnittelua kuitenkin vaikka väitätte tajuavanne kaiken loppuvan. Painopiste ajatuksissa tähyää koko ajatuksessa kuitenkin sinne kuoleman hetkeen, mitä sitten tapahtuu tai ei tapahdu, ja se määrittelee asioiden hyödyn ja käy perusteluna. - jhbjhbj
jhbjhbj kirjoitti:
Kaikki ei ehkä ajattele vanhanakaan muistelevansa asioita. Sitä voi varmaan vanhanakin keksiä toimintakyvylleen sopivia ajanviettotapoja eikä pelkästään muistella sitä miten on joskus viettänyt aikaansa.
Alkaa tuntua siltä että tämä asia ei taida ihan oikeasti avautua niille joilla ei ole kokemusta. Ei sinullakaan ole ehkä edessäsi mitään vanhuutta jolloin muistelet yhtään mitään. Sen miettiminen taas kuinka mistään ei ollut hyötyä koska kuitenkin kuolee, tilanteet nollaantuu eikä mitään saa mukaan, laskuvarjohypyistä ei saa pisteitä tuonpuoleiseen... Siis jonkinlaista kuolemanjälkeisen elämän suunnittelua kuitenkin vaikka väitätte tajuavanne kaiken loppuvan. Painopiste ajatuksissa tähyää koko ajatuksessa kuitenkin sinne kuoleman hetkeen, mitä sitten tapahtuu tai ei tapahdu, ja se määrittelee asioiden hyödyn ja käy perusteluna.Lisäyksenä vielä. Tekemisestä pitää olla jotain hyötyä edes sinne vanhuuteen, pitää saada muistoja. Siinäkin on ajatuksen painopiste tuolla jossain kaukana, kun koko aloitusajatus tässä ketjussa oli se että ei välttämättä ole mitään tulevaisuutta. Ei voi hamstrata ja jättää asioita tunnemmaksi ja miettiä että sitten 50 vuoden päästä jotain. Oikeasti ihan fiksuja ajatuksia täällä on esitetty noin muussa mielessä mutta tämän avauksen koko pääajatus menee monilta viuhuen ohi. Ei sitä sitten ehkä voi tietää ennenkuin kokee.
- maari9
niikerta kirjoitti:
Ystäväni kuoli muutama viikko takaperin ja silloin ajattelin näitä juttuja. Hän eli täysillä, matkusteli, juhli, käytti aikaansa mieluisiin harrastuksiin. Nyt hän on pois..hän nautti elämästä mutta kuoltuaan tilanne nollaantui. Mitään kun ei saa mukaan, ei edes muistoja kokemuksista.
Ajatus, että tekee haluamiaan juttuja nyt, että on sitte mitä vanhana muistelee on hieman enemmän järkeenkäypä kuin tuo "ennen kuolemaa". Jos sitä nyt sitten kuitenkin kuolisi ennen kuin kaikki haaveet ehtisi toteuttaa..niin mitä? No ei yhtään mitään.mullakin on kuollut molemmat vanhemmat.eli olen orpo piru jossakin.
- KUKA MAKSAA
Millä rahalla haaveita voi toteteuttaa eikö pelkkä sairastaminen vie jo normaali varaisen ihmisen konkurssiin , olet ilmeisesti lottovoittajakin tai vähintään presitentin jälkeläinen. Kyllä tässä ois haaveita terveempänäkin mutta ne jää tosiaankin vain haaveeksi. ??????????????????? VOITKO SELITTÄÄ MITEN VOIT KAIKEN TOTEUTTAA KIINNOSTAA KOVASTI.... Taitaa olla satua koko kirjoittelu.
- Marjut L
Mietin juuri samaa. Kyllä me terveetkin haaveillaan. Kukapa ei eläisi kuin viimeistä päivää jos rahaa olisi?
- kokenut itse
Minäpä uskon tarinan, päätin itse samoin vammautuessani, olen säästänyt ikäni,
Velat maksettu jne, olen 54, huom! mutta jos on nuori, velkaa paljon, lapsia lauma, siinäpä aia toinen, enpä usko et kukaan voi kuvitella asiaa ennen kuin se kohdalle osuu, vaikka kuinka kaikki sanoo et ymmärrän, toiset ei henkisesti edes selvie asisasta. - jatkoilla ollaan
Myös minä, tavallinen tallaaja, kävin muutama vuosi sitten Tuonelan porteilla, mutta tulin takaisin. Sellaisen jälkeen osaa olla kiitollinen, että on hengissä ja että terveyttäkin on. Sekä kuolema että elämä pelottavat nyt paljon vähemmän. Minulle ei tullut tarvetta hankkia suuria elämyksiä, mikä on hyvä, sillä rahaa isojen haaveiden totetuttamiseen ei ole enempää kuin aikaisemminkaan. Pienet asiat ja ihmissuhteet tuntuvat tärkeimmiltä, joskus suorastaan huikeilta.
- Ei raha kaikkea anna
Ei hitto sentään.. Ei kaikkien haaveitten toteuttaminen luulisi rahaa vaativan. Jos vaatii, kannattaa vähän tsekata jo omaa asennettaankin.
- Soittaja poika
Ei raha kaikkea anna kirjoitti:
Ei hitto sentään.. Ei kaikkien haaveitten toteuttaminen luulisi rahaa vaativan. Jos vaatii, kannattaa vähän tsekata jo omaa asennettaankin.
Oot oikeessa ei raha kaikkea anna.määkin haaveilin bändistä ja nyt mulla on oma bändi,ihan ilmaiseksi.jos ei lasketa soitin kuluja
- Heebo92
Marjut L kirjoitti:
Mietin juuri samaa. Kyllä me terveetkin haaveillaan. Kukapa ei eläisi kuin viimeistä päivää jos rahaa olisi?
Ne joilla on rahaa.
Yritysjohtajat käyttävät rahojaan tyhjänpäiväiseen luksukseen ja rehvasteluun.
Raha vie mielikuvituksen.
- Yksi hoitsu
Vähän epäilyttää koko teksti: yleensä kun vakavasti sairastuu, haluaa viettää aikansa rakkaittensa parissa, ei seilata ja touhuta missä milloinkin. Kun parantuu, ymmärtää perheen tärkeyden. Haluaa viettää laatuaikaa niitten kanssa.
PS: teen töitä sairaalassa joten tiedän jotain mitä vakavasti sairaat ajattelee ja se on perhe, ei maailman kiertäminen.- ei pidä paikkaansa
Riippunee ihan ihmisestä ja esimerkiksi iästä. Missään ei sitäpaitsi lukenut että aloittaja olisi toteuttanut haaveitansa yksin. Enpä ainakaan itse olisi enkä ollut tuossa aikuisuuden kynnyksellä valmis nimenomaan käpertymään kotisohvalle ja sulkeutumaan mahdollisimman pieniin piireihin kun viikatemies kolkutteli ovella. Siinäpä oli ihan tarpeeksi ettei ollut edes ehtinyt elämässään vielä oikein muuta kuin opiskella ja siihen sairastamiseenkin upposi enemmän ja vähemmän 1,5-2 vuotta, vuoteenomana, sairaalassa tai muuten vaan puolikuntoisena. Itseasiassa vaikea ajatella että moisen "lepäilyn" jälkeen ainakaan itse pahemmin nauttisin nyt vähän vanhempanakaan pelkästä köllöttelystä. Se kyllä tuli kieltämättä huomattua että nuoriso oli osastolla melkoisena vähemmistönä ja sitä myöten henkilökunnan kokemuskin asiasta varsin rajallinen.
- Moikka hoitsu
ittekin kävin kuoleman ovella kun niskani murtui c7-c5 .
Olin silloin varma että kuolen.Maksakin meinas tehdä lopputilin
kun oli 2 pitkää leikkausta ja paljon lääkkeitä.57vuorokautta
sairaalassa ja mä pakotin neuron päästämään mut kotiin.
Mulla oli huoneessani tv,mut en kattonut sitä yhtään kuukauteen,koska en yksinkertaisesti jaksanut.Jo se tohina mun
ympärtilläni vei kaikki voimat ja ne saakelin tuskat.Olet oikeassa siinä että alussa ei todellakaa halua kenekään kanssa
aikaansa viettää,muutako perheen.Mulla kesti kuntoust 2 vuotta.
Opettelin kävelemään puhumaan syömään hengittämään.
Noina kahtena vuotena en halunnut olla kenenkään tutun kanssa ,olin liian kivuissani ja masentunut vammautumisestani.
Nyt muutamia vuosi myöhemmin olen tottunut elämään kipuineni ja rajoituksieni kanssa ja olen löytämässä elämäni
halun takaisin.En pysty tekemään kaikkea sitä mitä haluaisin.
Mutta olen oppinut hyväksymään sen että en koskaan laskettele
tai ui.Olen onnellinen että pystyn kävelemään pari kilometriä
hyvinä päiviä. Nämä päivät ovat kultaa,muut hopeeta.
Kyllä mä ymmärrän sen että ne jotka ovat parantuneet tai
selviyntyneet pahasta onnettomuudesta saa totaali herätyksen.
Itsekkin olen nyt toteuttamassa haaveitani(mitä terveyteni sallii) pikkuhiljalleen kun
pelkään että en ehdi tehdä sitä mitä haluan.Mieheni ei aina tykkää kun olen välillä alkanut "itsekkääksi". Olen sisätautien erikoislääkäri isossa sairaalassa ja olen hoitsun kanssa jotenkin samaa mieltä. Joku ongelma aloituksessa on. Usein vakavasti sairas on hyvin pitkään väsynyt toipilas eikä kohella helikopterilla. Ja tosiaan usein kääntyy omaisten puoleen voimakkaammin kuin aiemmin.
Ja "makasin happiletkuissa"... Montako happiletkua oikein tarvitsit? Olitko koneessa vai oliko viikset vai mitä? Kumpi oli ongelma liikunta vai hapetus? Miten kauan toivuit?- ei elämää
Moikka hoitsu kirjoitti:
ittekin kävin kuoleman ovella kun niskani murtui c7-c5 .
Olin silloin varma että kuolen.Maksakin meinas tehdä lopputilin
kun oli 2 pitkää leikkausta ja paljon lääkkeitä.57vuorokautta
sairaalassa ja mä pakotin neuron päästämään mut kotiin.
Mulla oli huoneessani tv,mut en kattonut sitä yhtään kuukauteen,koska en yksinkertaisesti jaksanut.Jo se tohina mun
ympärtilläni vei kaikki voimat ja ne saakelin tuskat.Olet oikeassa siinä että alussa ei todellakaa halua kenekään kanssa
aikaansa viettää,muutako perheen.Mulla kesti kuntoust 2 vuotta.
Opettelin kävelemään puhumaan syömään hengittämään.
Noina kahtena vuotena en halunnut olla kenenkään tutun kanssa ,olin liian kivuissani ja masentunut vammautumisestani.
Nyt muutamia vuosi myöhemmin olen tottunut elämään kipuineni ja rajoituksieni kanssa ja olen löytämässä elämäni
halun takaisin.En pysty tekemään kaikkea sitä mitä haluaisin.
Mutta olen oppinut hyväksymään sen että en koskaan laskettele
tai ui.Olen onnellinen että pystyn kävelemään pari kilometriä
hyvinä päiviä. Nämä päivät ovat kultaa,muut hopeeta.
Kyllä mä ymmärrän sen että ne jotka ovat parantuneet tai
selviyntyneet pahasta onnettomuudesta saa totaali herätyksen.
Itsekkin olen nyt toteuttamassa haaveitani(mitä terveyteni sallii) pikkuhiljalleen kun
pelkään että en ehdi tehdä sitä mitä haluan.Mieheni ei aina tykkää kun olen välillä alkanut "itsekkääksi".Käyn tuota samaa paraikaa läpi..Tästä jos selviän muutan kurssia ja elän vain täyttä elämää tästä lähin. Olen vasta lähtöviivoilla, enkä voi millään hyväksyä sairauttani saatika sitä ,ettei voida suomessa hoitaa tai suostuta hoitamaan.
Mutta minun tulee snin hyväksyä tavallasi vajaavaisuuteni ja sitten avsta..pääsen eteenpäin.
Mitä tulee aloitukseen niin kun sairastuin myin asuntoni ja kävin etelässä kahdesti ja muissa maissa, tosin toisella kerralla tulin sitten jo ambulanssilla maita myöden takaisin, mutta en kadu. Aina kun on paha ja ahdistava olla pääsen takaisin mielessäni sinne missä oli hyvä ja lämmin olla,
palmupuiden katveeseen. Olin etuoikeutettu, että kivuista huolimatta nousin vuorelle katsomaan välimerta..Enne kun liikuntakyky meni.
Lento pelkokin lähti samassa kun ajattelin, että saa rysähtää jos rysähtää ..Toivoin sitä. Vieläkin on mietteet välillä kuoleman hakuiset. - hoitaja6
boxi kirjoitti:
Olen sisätautien erikoislääkäri isossa sairaalassa ja olen hoitsun kanssa jotenkin samaa mieltä. Joku ongelma aloituksessa on. Usein vakavasti sairas on hyvin pitkään väsynyt toipilas eikä kohella helikopterilla. Ja tosiaan usein kääntyy omaisten puoleen voimakkaammin kuin aiemmin.
Ja "makasin happiletkuissa"... Montako happiletkua oikein tarvitsit? Olitko koneessa vai oliko viikset vai mitä? Kumpi oli ongelma liikunta vai hapetus? Miten kauan toivuit?Et ole,minä taas puolestani olen syöpä-osaston hoitaja ja tiedän tarkalleen mitä kuolevat tekevät. Ja sitä ei parane rationaalisoida, vuorokautta enenen lähtöä ihmiset kesivät mitä oudoimpia juttuja =)
Ne jotka kieltäytyvät hoidoista tekevät juurikin jotain todella kurhoa
hyppäävät esim helikopterista laskuvarjolla Prahan yllä
eli, et sinä niin hyvin tiedä. =) hoitaja6 kirjoitti:
Et ole,minä taas puolestani olen syöpä-osaston hoitaja ja tiedän tarkalleen mitä kuolevat tekevät. Ja sitä ei parane rationaalisoida, vuorokautta enenen lähtöä ihmiset kesivät mitä oudoimpia juttuja =)
Ne jotka kieltäytyvät hoidoista tekevät juurikin jotain todella kurhoa
hyppäävät esim helikopterista laskuvarjolla Prahan yllä
eli, et sinä niin hyvin tiedä. =)Kyllä minä nyt vain olen. Olen tämmmöisten epäilyiden vuoksi antanut kaikki tietoni valvonnalle taskussa olevaa kännykkää myöden. Nyt olen tutkimusvapaalla (väikkäriä väännän) ja palaan viikon kuluttua infektio-osastolle. Lääkäri suomalaisesta yliopistosta, erikoistuminen myös Suomessa. Olen siis sisätaudeilla ja meidän potilaamme siirtyvät heti kysistämme syöpäosastolle, kun dg selviää. Syövän hoidosta en siis tiedä mitään; teidän porukka hoitaa sen.
Tässä on parantunut potilas, joka on toipunut kauan. Ainakin tarinan mukaan. Desperadot sisätaudeilla ovat niin huonossa kunnossa, että eivät tee enää mitään. Jos on viimeisillään syövässä, voi tehdä mitä tahansa. Tämä väitti ei-olevansa.
Liikuntakyvytön, hapetuksen tarpeessa ja sitten lähtee maailmalle huitelemaan. Voi olla, että on totta. Kummallinen on.
Miksi sanot, että en ole sis el? Kyllä nyt vain olen. Jos valehtelisin, valehtelisin heti, että olen väitellyt!!! Kun en ole, en valehtele.boxi kirjoitti:
Kyllä minä nyt vain olen. Olen tämmmöisten epäilyiden vuoksi antanut kaikki tietoni valvonnalle taskussa olevaa kännykkää myöden. Nyt olen tutkimusvapaalla (väikkäriä väännän) ja palaan viikon kuluttua infektio-osastolle. Lääkäri suomalaisesta yliopistosta, erikoistuminen myös Suomessa. Olen siis sisätaudeilla ja meidän potilaamme siirtyvät heti kysistämme syöpäosastolle, kun dg selviää. Syövän hoidosta en siis tiedä mitään; teidän porukka hoitaa sen.
Tässä on parantunut potilas, joka on toipunut kauan. Ainakin tarinan mukaan. Desperadot sisätaudeilla ovat niin huonossa kunnossa, että eivät tee enää mitään. Jos on viimeisillään syövässä, voi tehdä mitä tahansa. Tämä väitti ei-olevansa.
Liikuntakyvytön, hapetuksen tarpeessa ja sitten lähtee maailmalle huitelemaan. Voi olla, että on totta. Kummallinen on.
Miksi sanot, että en ole sis el? Kyllä nyt vain olen. Jos valehtelisin, valehtelisin heti, että olen väitellyt!!! Kun en ole, en valehtele.Eli lääket analyysi: Jos on totta, on todennäk. septinen infektio tai joku neurologinen Guillan Barre-tyyppinen tilanne. Viimeisillään oleva syöpäpotilas ei voi olla, koska jos päädytään hapetushäiriöön, ollaan viimeisillään, eikä enää kyllä toivuta.
Jotenkin on vain erikoinen.
Syöpähoitajia on vain suurissa sairaaloissa. Olen itse kahdessa kirjoilla tällä hetkellä ( tutkimus yliopistosairaala ja työ ks). Ollaanko samassa? Etelä-Suomi? Keski-suomi?- kbkm
boxi kirjoitti:
Eli lääket analyysi: Jos on totta, on todennäk. septinen infektio tai joku neurologinen Guillan Barre-tyyppinen tilanne. Viimeisillään oleva syöpäpotilas ei voi olla, koska jos päädytään hapetushäiriöön, ollaan viimeisillään, eikä enää kyllä toivuta.
Jotenkin on vain erikoinen.
Syöpähoitajia on vain suurissa sairaaloissa. Olen itse kahdessa kirjoilla tällä hetkellä ( tutkimus yliopistosairaala ja työ ks). Ollaanko samassa? Etelä-Suomi? Keski-suomi?Alan toivoa ettei kukaan tämän ketjun ilmoittautuneista ole terveydenhuollon kanssa tekemisissä. Sieltä kun ei sitten ilmeisesti lähdetä kuin jalat edellä kun parantuminen ja haaveilu on noin epäuskottavaa?
- Hoitaja6
boxi kirjoitti:
Eli lääket analyysi: Jos on totta, on todennäk. septinen infektio tai joku neurologinen Guillan Barre-tyyppinen tilanne. Viimeisillään oleva syöpäpotilas ei voi olla, koska jos päädytään hapetushäiriöön, ollaan viimeisillään, eikä enää kyllä toivuta.
Jotenkin on vain erikoinen.
Syöpähoitajia on vain suurissa sairaaloissa. Olen itse kahdessa kirjoilla tällä hetkellä ( tutkimus yliopistosairaala ja työ ks). Ollaanko samassa? Etelä-Suomi? Keski-suomi?En sää nyt vaan ole. Rikot vielä lakiakin mut teillehän on toi raamattu tärkeempi ku lakikirja, jos vaikka olisitkin niin olisit vasta lisensiaatti.
Mutta tosiaan kuten sanottu, niin olet narahtanut jo noin 900 kertaa.
Se mikä on jokaiselle hoitajalle/biologille ja lääkärille yhteinen??..Ei ole sinun juttusi =)
Ja tähän nojaten kehottaisin ottamaan jotain mieltä rauhoittavaa ja järkkäämään sen "väikkärin" valmiiksi, että pääset osastolle lepäämään.
Meillä on täällä Tays:sissakin osasto "väsyneille", ei vain ole omaa erikoisalani.
- bioloogikko
En ole aloittaja, mutta minäklin uskon unelmiin ja siihen, että ne voi useimmiten toteuttaa, jos haluaa. Minä en ole hirveän rikas, mutta olen huomannut, että usein rahaa menee ihan tyhmiin juttuihin. Jos sen sijaan säästää ja tinkii muusta, voi unelmia toteuttaa.
No esim: tuttavani elää köyhyysrajan alapuolella ja haaveilee ääneen, että voi kun joskus olisi varaa matkustaa. Samaan aikaan hänellä kuitenkin on varaa polttaa tupakkaa askin verran päivässä. Jos unelma on Tärkeä, tupakoinnin lopettamisen ei pitäisi olla isokaan ongelma - ja yllättäen olisi yli tonni ekstraa vuodessa. Sillä pääsee jo ihan kivalle reissulle...
Kyllä, on niitäkin joilla ei ihan oikeasti ole rahaa edes välttämättömään tai joiden unelmat ovat todella kalliita tai joiden unelmat jostain muusta syystä eivät ole toteuttamiskelpoisia. Esim. omista unelmistani painottomuuden kokeminen on kyllä hintsusti epärealistinen...
Kuitenkin uskoisin, että suuri osa haaveista jää toteuttamatta, koska niiden eteen ei olla oikeasti valmiita tekemään tai uhraamaan mitään. Mutta mutta, seliseli...
Aloittajan mainitsemat unelmat eivät ole erityisen kalliita tai mahdottomia toteuttaa, mutta vaativat sen, että päättää tehdä asialle jotain sen sijaan, että vaan haaveilee.
Aloittaja: Mahtava homma! Jatka samaan malliin. Olen todella iloinen, että olet päässyt tuohon mielentilaan. :) - Selijuttu
"Antaa eläinpuistossa karhulle omenan syötäväksi kädestä"- Kerrohan missä eläinpuistossa sellaiseen suostutaan?
- ehkä, ehkä ei
Vannomaan en mene mutta ainoana itse tietämistäni paikoista Kuusamon suurpetokeskuksessa saattaisi onnistua?
- Otsoa paijannut
ehkä, ehkä ei kirjoitti:
Vannomaan en mene mutta ainoana itse tietämistäni paikoista Kuusamon suurpetokeskuksessa saattaisi onnistua?
Kuusamossa on ainakin ennen onnistunut hyvinkin.
- lapset tykkää
En ole aloittaja, karhuja pääsee katsomaan tosi läheltä Kuusamon suurpetokeskuksessa. Tänä kesänä tuli käytyä ja oppaat syöttävät karhuille kierroksen aikana hunajaa etusormella, antavat kädestä karhuille hedelmiä yms.
- hakunamatata1
Itse alotin kirjottamaan vihkoon unelmia ylös jo 12 vuotiaana, sen jälkeen kun vanhemmat kuoli. Nyt 12 vuotta myöhemmin vihko on edelleen olemassa ja päivittyy tasaisin väliajoin. Joku vois sanoa että mun elämä on yhtä suorittamista mutta mä nautin tästä ja tiedän, että olen kokenut rutkasti enemmän asioita kun kukaan mun tutuista. Olen oppinut kieliä, kokkaamaan erikoisia ruokia, lukenut klassikko kirjoja ja matkustellut, oon tehnyt sukututkimusta ja hankkinut mitä erikoisempia lupakirjoja.
Tavoite on elää niin ettei sitten vanhana harmita :)
Perinnöt on melkein käytetty, mutta mietitään siihen ratkasu sitten kun on sen aika... - Tosi on
Jokainen meistä kuolee kerran, ennemmin tai myöhemmin. Itse mietin n. 25 v sitten, mitä kuoleman jälkeen, missä haluan olla. En silti ollut kuolemansairas, vaan erään toisen vakavan ratkaisunteon edessä. Lapsenuskon pohjalta tiesin, että on olemassa Jumala ja Jeesus, Vapahtajamme. Sain tehdä ratkaisun, että toivon Jumalan johtavan elämääni kaikissa tilanteissa. Sitä ratkaisua en ole katunut enkä kadu. Tuli avioero, mutta sain ihanan uskovan miehen, jonka kanssa käymme pari kertaa vuodessa ulkomailla, samoissa tutuissa paikoissa. Matkoihin pitää kyllä aina säästää. Emme ole rikkaita, vaan toinen eläkkeellä ja toisen palkka alle keskitason.
Rukous ja Raamattu kuuluvat olennaisesti elämäämme. Ja mahtavat, uskovat ystävät. Eräskin on entinen vankilakundi, yli 30 v sitten vapautunut, ja niin todella upea tyyppi! Hän kävi kuoleman porteilla, sydämensä pysähtyi ja on kertonut meille kokemuksistaan. Hän kävi taivaassa, näki enkeleitä ja mummonsa, ja koki Jumalan läsnäolon. Mies ei ole mikään totinen torvensoittaja eikä paasaaja, vaan huumorintajuinen, vähävarainen, mutta onnellinen Jumalaan täysin luottava ihminen.
Ihmisten kohtaamisesta saamme iloa ja koemme, että Jumala johdattaa meitä erilaisten ihmisten luo. Se antaa enemmän kuin hyvän mielen, kun lähimmäinen saa itselleen rauhan ja kokee Jumalan läsnäolon.
Kuulostaa fraasilta, mutta usko ja armo pitää itse kokea, Mieheni on ollut vakavasti sairaana, käynyt kuoleman porteilla ja päässyt takaisin elämään.- uskoton1
Mi nun usko Jumalaaan on mennyt ,ei ole olemassa Jumalaa,se vaan on päähänpinttymä ym.paskaa!enne jopa rukoilinkin,en enää!tätini teki itsemurhan ja oli uskovainen!!!!!ja eräs nuori menhtyi kesäkuussa,kun elämä aluillaan ja suunnitelmat valmiina ja hyvät sellaset!!!elämä vaan on tätä!ei sitä jokuu Jumala ohjaa ym....
- muuten kyllä
Pelkurit kuolevat satoja kertoja.
- samba
Näähän on aina näitä moderaattoreiden kääntämiä juttuja valituista paloista. Ei kannata ottaa vakavasti.
Onnittelemme!
Sellaisen listan toteuttaminen saattaa kysyä vaan pääomaa, jos on kovin vaativa. Ja esim. Kuussa tai Marsissa käynti ei ehkä jostain syystä sittenkään tule kysymykseen.
Mikäpäs siinä jos pätäkkää löytyy.- Oikea asenne
Loistavaa!
Itelläni oli pari vuotta sitten samantapainen tilanne ja sen jälkeen ajatusmaailma muuttu jonkin verran. Sen jälkeen olen tajunnut läheisten ihmisten merkityksen ja tärkeyden entistä paremmin, mutta myös sen että elämässä pitää tehdä asioita, jotka on itselle tärkeitä ja joista nauttii, yksin tai ystävien ja perheen kanssa.
Jollain tavalla sairaudesta kuitenkin seurasi jotain hyvääkin, ja sehän olisi luovuttamista jos jäisi sohvan pohjalle surkuttelemaan elämäänsä. Mitäkö haluaisin tehdä ennen kuolemaa? Tyhmä kysymys. Elää tietysti.
- Totuus 777
Minä haluaisin ennen kuolemaa pelastua helvetiltä ja päästä taivaaseen ja sen teenkin ottamalla Jeesuksen Herrakseni. Suosittelen
- Mahtaako olla tosi??
Eikös jumala uhrannut ainoan poikansa että me muut säästyisimme kadotukselta??
Menikö se hukkaan?
Ihmetyttää myös kun jehovat tai jotkin sanovat että vain tuhat pääsee sinne jonnekin.
luulisi että mitä enemmän käännyttää sen pienempi mahis päästä siihen joukkoon:D
- mami_833
Mä oon itseasiassa miettiny sitä viime päivinä, et tarttis IHAN OIKEESTI alkaa elään ja tekeen niinkuin haluaa/mitä haluaa. Miks aina tarttis eka sairastua vakavasti/melkein kuolla, että tajuais? Toki mulla on työ mistä tykkään, kaks ihanaa lasta, vaatteitakenkiälaukkuja vaikka muille jakaa :D Ja jouluks lähetään lasten kanssa muualle lomaileen, valmiiseen joulupöytään jne. pois kaikesta stressistä. Lontoossa pyrin käymään kerran vuodessa, kunhan lapset kasvaa otan heidät mukaan.
Rahasta jos puhutaan, niin oon aikamoinen shopaholic. Mutta siitä pyristelen nyt irti, että voi nekin rahat sit käyttää just vaikka matkusteluun. Ja btw, jos sanoo, että "ei mulla oo ikinä varaa siihen/tähän/tohon...", ni ei sulla ikinä tulekkaan oleen varaa!! Kuulosta ehkä hölynpölyltä, mut kaikki on ajatuksista kiinni ;) Terkuin, 2 kertaa Kenossa voittanut (tosin vaan 200€ kummallakin kertaa, mut kuitenkin!) :D - 17000000
Jos on vakavasti sairas.Miten sitä jaksaa kulkia paikasta toiseen..Ehkä aloittajan teksti on tuulesta temmattu!!
- ukkonen1111
Katsoin vain otsikon etusivulla. En osaa enkä pysty elämään kuin viimeistä päivää. Ei ole varaa.
- memmuliina2
Sama täällä!!just saan vuokran plus laskut maksettuu!!!ei matkusteluu,vaikka haluja olis!!!!
- 7)4l=
Miksi unelmien pitää olla maksullisia? Minä olen muutaman kerran havahtunut todella elämän rajallisuuteen, kun hyvä ystäväni sairastui rintasyöpään vain hieman päälle 30-v ikäisenä ja kun mummoni kuoli. Annoin itselleni aikaa miettiä asioita sen sijaan, että olisin paennut ajatuksia ja kieltänyt tilanteen. En myöskään vetänyt päätä täyteen viinalla, vaan annoin surun ja kivun tulla.
Minä unelmoin oikeastaan jatkuvasti. Osa unelmista liittyy työuraan, ammattitaidon ylläpitämiseen, lisäansioiden saamiseen yms. Osa unelmista liittyy taas rahalla saataviin asioihin, osa taas esim. rakkauteen.
Etsin elämyksiä ja niitä löytää yllättävän pienessä mittakaavassa. Olen esimerkiksi katsellut kiireettömästi hellepäivänä pilviä taivaalla, nauttinut viileästä uimavedestä, katsonut koiranpennun leikkiä ja ihastellut leppäkerttua kädelläni. En kaipaa reissaamista ulkomaille eikä siihen olisi varaakaan, mutta meillä Suomessa on onneksi lähellä kaikkialla luonto ja siitä saa paljon voimaa. Tähtien katselu pilvettömänä yönä, lintujen katselu ym. antaa unelmille siivet.- ueioewopirwpoiwp
Mutta kuuluuko sellaiseen hetkessä elämiseen haaveilu? Sitähän toki varmasti kaikki harrastaa. Minusta se tarkoittaa siis esimerkiksi asioista nauttimista sillä hetkellä, edellä mainitsemasi leppäkertut jne.
- Kiitos Jumalalle
Ei tuo mahdoton toteuttaa ole mistä Aloittaja kertoi eikä mahdottoman kallistakaan. Eihän laskuvarjollakaan hyppäämiseen tarvita pohjaksi laskuvarjohyppääjän kurssia. Voi hypätä kimppahyppynä varsinaisen hyppääjän kanssa. Jos sattuu olemaan vielä tuttu hyppääjä, niin kustannukset ovat 0 €.
Olin itse myös vakavasti sairaana pitkän jakson, aikanaan. Ja olen myös itse toteuttanut haaveitani. Haaveet toteutin sen jälkeen, kun olin kuntoutunut. Hyvin monia haaveitani olen toteuttanut, kuuluin mm. aktiivijäsenenä poliittiseen puolueeseen.
Sairaus on todella tuskallista, mutta kun siitä selviää, niin palkinnoksi itselle uurastuksesta voi suoda hyvällä omallatunnolla kaikkea itselle mieluista. - anne2121
Allekirjoitan tuon kaiken! Itselläni vastaava tilanne eli kävin todella lähellä kuolemaa 4,5v sitten. En ole tehnyt listaa, sillä pieni työkyvyttömyyseläkkeeni menee jokapäiväiseen elämiseen eikä aina tahdo riittääkään. Yritän vain elää tässä ja nyt ja nautti näistä jokaisesta päivästä. Osasin tehdä sen kyllä ennen sairastumistakin,mutta nyt se on vielä konkreettisempaa. Suosittelen kaikille!!!
Kaikkea hyvää loppukesään ja koitetaan nauttia :-)) - Jammu mummo
Vakava sairaus pysäyttää aina . Niin kävi minullekin . Lapset ovat aikuisia ja maailmalla . Työni olen siltä osalta tehnyt. Asetin "etappeja" sairastumiseni jälkeen . Nyt on menossa viimeinen "etappi". Jaätin parhaan viimeiseksi, että oli mitä odottaa. Terveyttä on riittänt ja viimeinenkin "etappi" suoritettu. Menin pyörä koullun yli 50 ja ajoin mp-kortin Nyt reissataan motukalla jaksamisen mukaan .
- muuttunut tärkeysjär
Ihania asioita löytyy ihan ympäriltämme. voimaa antavaa on luonnon läheisyys, metsäretket kaikki kaunis ympärillä.
olen myös vakavasti sairas, keväällä syöpä leikattu. Ajatelin: onko tämä minun viimeinen kesäni ?
kaiken tärkeysjärjestys muuttui kyllä sen jälkeen. Perheen ja läheisten merkitys korostuu rajusti. samoin suomen kaunis luonto, lintujen laulu ja selaiset asiat.
Ei ensimäisenä tullut mieleen matkalle lähtö tai jotkut kuuma-ilmapallot tai muut hömpötykset.
En ole mikään "mutku" ihminen vaan olen elänyt ja matkustellut terveenä
aika paljon.
Ehkä siitäkin johtuen en mihinkään tahtoisi lähteä läheisten ja tärkeiden ihmisten luota. Eikä se tarkoita itsesääliä tai sohvan pohjalle käpertymistä.
Mutta miten kenenkin kohdallla, unelmia ja haaveita pitää olla kaikilla.
Omat unelmat olivat tässä tilanteessa tässä.- Komppaan
Lähes tulkoon samat aatokset. Tosin tärkeysjärjestys oli ennen teho-osaston kautta koukkaamista melkein sama kuin nytkin (läheisiä ihmisiä, leipää ja luontoa), se vain kristallinkirkastui.
Merkittävin muutos on se, että ei jaksa ottaa kaikkea jonninjoutavaa niin vakavasti.
Mutta eipä todella tullut mieleen kuumailmapallolento...
- ei hyvä..
Mä elän aina kuin viimeistä päivää, mutta mulla onkin Adhd.
- tsuppaduupaduu
saitko ylimääräisen pääomankin?
- Jennifer fani
Haluaisin ennen kuolemaani nussia Jennifer Lopezia.
kiitos kirjoituksestasi itsekkin olen ollut vakavasti loukkaantunut ja arvio kävelykyvystäni oli sairaalassa 5% silloin päätin 2 pojan äitinä täatä on vain noustava ylös jA KÄVELEMÄÄN vaikka ennuste olikin huono.
nyt onnettomuudestani on aikaa 8 vuotta ja olen opetellut kävelemään uudestaan ja samalla tavalla olen tehnyt oman haavelistan mitä on vielä tekemättä.
kuntoni ei ole m,ikään paras mahdollinen mutta olen opetellut yli 40v asuntovaunun vetämisen josta olin nuorempana haaveillut ja haaveenani on ollut matkustaa poikieni kanssa ulkomaille perhelomalle ja tänäkesänä jaksoin matkustaa poikieni kanssa Bulgariaan lomalle ja tunnen päässeeni vaikeuksien kautta voittoon ja mikä parasta poikani itkivät Bulgariassa onnesta kun pääsivät oman äitin kanssa ulkomaille kun aiemmin oli kyseen alaista voivatko pojat asua kotona kun äiti on niin sairas.
Minulla on paljon haaveita jotka eivät maksa maltaita ja toteutan niitä sitä mukaa kun on rahaa.
Ihanaa syksyä kaikille lukioille- mietti-miettinen
Jess. Joka päivä tulee elää "kuin viimeistä päivää"!
Mitä se sitten on? Omalla kohdallani ajattelen asiat niin, että tarttee olla AINA välit kunnossa rakkaimpiin, lähelläoleviin ja luottamus eli usko Jumalaan, Jeesuksen Kristuksen kautta. Jos kuolema mut kohtaa ei jää ainakaan pahoja ristiriitoja rakkaiden ja tuttujen kans ja usko Jumalaan auttaa sitten elämän rajan tuolla puolen.
Rakastan kuitenkin elämää ja teen sekä suunnittelen kaikenmoisia juttuja, joista osan pystyn toteuttamaankin - rahojen sallimissa rajoissa. Kuten eilen, kun grillasin lihaa ja sitä tuttujen kanssa sitten söimme. Suunnitelmissa on toki muutakin... - Elämä on arvokas
Niinpä....
Mikään ei ole niin epävarmaa, kuin elämä, vaikka yhteiskunnan päättäjien taholta toitotetaan, että odotettu elin ikä indeksi on niin ja niin paljon ja joka vuosi se on enemmän.
Taitaa niiltä olla kadonnut elämän todellinen realiteetti, että tosiasia vaan on, että mikään ei ole niin epävarmaa, kuin elämän pituus.
Kannattaa toteuttaa niitä elämän haaveita jo ennen eläke ikää, kun usein kuulee, että minä sitten toteutan haaveitani, kunhan pääsen eläkkelle, jolloin on aikaa.
Jos siirtää jokun asian tai haaveen toteuttamista eläkeaikaan, niin se voi jäädä kokonaan toteuttamatta, terveyden tai elämän loppumisen takia.
Kun ikää tulee lisää, niin myös ihmisen terveys ei ole se, mikä on nuorena. Ennen kuolemaa haluaisin kaiketi eniten elää mahdollisimman pitkään.
- N55
Kiva lista. Minun ainoa haaveeni on, että Luoja jodattaisi vielä hyvän miehen joka veisi vihille.
- hmm..
Ihan kuin tarina olisi jostain muualta poimittu...
- Isän Poika
kaikki nämä on ihania asiota toteuttaa unelmia, se on tärkeää. Mutta jos on vakava sairaus niin kaikkein tärkein on laittaa asiat kuntoon kaikkivaltiaan luojan Isän Jumalan kansssa ottaa vastaan sovittaja Jeesus Kristus, Hän on avannut tien taivaaseen hän voi myös parantaa sinut, vain Hän antaa yltäkylläisen elämän Joh.10:10 joka voi tyydyttä sydämen ei mikään muu, ei kulta, timantitkaan. Monet rikkaat ihmiset ovat onnettomia. Voit vaikka polvistua kotona ja rukoilla Jeesus tunnustan syntini että olen elänyt ilman sinua Elämän Antajaa tule nyt sydämeeni aumaan haluan otta sinut vastaan puhdista minut sovinto verelläsi ja täytä hengelläsi minut tässä hetkessä, kun olet tämän rukoillut olet pelastunut ja matkalla taivaaseen Isän Jumalan kotiin etsi Hyvä seurakunta esim. ESY. Pasilassa jos asut pääkaupunki seudulla. On hyvä tärkeä että saat todellisia uskon ystäviä jotka tukee rohkaisee Rakastaa sua aidosti sillä Olet Arvokas koska oloet Jumalan kuvaksi luotu. huomenna on HKI:n palloilu hallissa ihana tapahtuma jos haluat tulla sinne katsomaan. Ole Siunattu!!!
- Arvokas elämä
Minä puolestani järjestelin kaikki omat asiani kuntoon kun selvisin kuoleman kielistä. Tein virallisen testamentin jne.
Sanouduin irti huonosta työpaikasta ja rupesin tekemään sitä mitä itse halusin työkseni tehdä, sillä en rikastuta kukkaroa mutten elä köyhyyden rajallakaan.
"Viimeistä päivää"- elämistä aloittajan tyyliin en ymmärrä, olenkin sitten sitä rauhallisempaa sorttia.
Elänhän minäkin, teen juuri niitä asioita mistä itse nautin, en siksi että joku muu saisi ihailla kuinka elän "viimeistä päivää".
Oma kohtaloni ohjasi minua ennemmin auttamaan muita heikossa asemassa olevia ihmisiä. Nautin elämän tarjoamista pienistä ilon aiheista nyt paljon enemmän kuin aikaisemmin, siihen ei tarvita mitään extreme-elämää. Ei edes paljon rahaa.- niin?
Elätte siis aloittajan kanssa periaatteessa samoin periaattein, mutta veikkaanpa että sinä olet ainoa joka ei toista ymmärrä. Ihan yhtä hyvin sinunkin elämästäsi voisi joku ymmärtämätön, tai sanotaanko jostain katkera ja kateellinen veistellä että autat muita saadaksesi ihailua sairauden myötä jalostuneesta luonteenlaadustasi. Lisätä vielä että parempipalkkaisen työn jättäminen on aivan käsittämätön moka sinulta.
- Hemppa. k. H:ki
Jokainen elukka eli eläin tuntee samoin kun ei tulekkaan syödyksi viidakossa ! vaikka on jo ollut toisen suussa ja saanut vammoja ! ei ihminen ole kuin nimi eläimelle ! mitä syytä siinä on juhlia jos selvityy ? oletpa typerä ihminen ettet ole aiemmin tajunnut että elämä on eämistä varten ! itse jo nuorena onnistuin yritys elämässä ja ansaitsin kymmeniä miljoonia ja tuhlasin niitä milloin missäkin maassa juhlin aina kun voin !! olin aasiassa ja jokapaikassa olen kokeillut kaikkia aineita olen tehnyt kaikkia asioita ei tämä elämä ole muusta kiinni kuin se että ymmäetää elää ja pysyä kaikissa asioissa tilanten herrana, olen tarjonnut ihmisille miljoonien edestä rahaa juodakseen ja juhliakseen kanssani niin tein 20 vuotta mutta en tee enää, kyllä elämä on elämää jos vain tajuaa mistä on kysymys !
- Felix_
Minä olen elänyt jo muutamia vuosia niin (olen nyt 30v), että toteutan listaa, jonka olen tehnyt yläasteella. Joitakin asioita on vielä toteuttamatta, osa toteutettu. Vaikka jotkin asiat ovat maksaneet, olen osan toteuttanut ollessani opiskelija. Lähinnä se on siitä kiinni, mihin rahat haluaa laittaa. Myös ihmissuhteeseen antautuminen ja kyky uskaltaa rakastaa kuulu mielestäni hetkessä elämiseen. Koska onni on katoavaista ja se on NIIN pienissä hetkissä, tässä ja nyt. Kyllä sitä on liian usein myös väsynyt ja kärttyinenkin, mutta jos joka päivä voisi nähdä maailman kauneiden ja ihmeellisyyden ja kohdella läheisiään (perhettä, työkavereita, ystäviään, lemmikkejä) aina kuin näkisi ensimmäisen ja viimeisen kerran ja herätä uuteen aamuun ja iloita siitä että saa ylipäätän herätä (ja on hengissä) ja nauttia, koska aurinko nousee/sataa vettä /räntää/lunta/myrskyää/on kylmä/lämmin/hiostavaa/kosteaa/on valoisaa/pimeää/märkää, olisi se ihanaa!
- Ei listan varjossa
En tarvitse listaa, sillä unelmani on käydä Etelämantereella.
- itserakkauttako
Voisiko todella käyttää elämänsä tyydyttämällä omat mielitekonsa , miksi ? Olisiko kuoltuaan tyytyväisempi menneeseen ja viihtyisi haudassa .
- perjantai17
Itse haluaisin löytää sen oman mieheni,joka veisi alttarille! Se on vielä kokematta.Paljon en ole matkustellutkaan,mutta etelässä haluaisin edes kerran käydä,jos kokemuksista tai haluista puhutaan.Muuten olen tyytyväinen,kun vielä saa terveenä pysyä.Se on kaiken A ja O.Täytin viikko sitten 65v(nainen).
- Rastiveikko
Hai,oletko harkinnut jo yösuunnistus harrastusta?
- we found love
Haluaisin saada hyvän työpaikan ja sitten joskus hyvän elämänkumppanin. Se voi olla vaikka lemmikki. Olisi kiva käydä myös jossain ulkomailla, eniten kuitenkin toivon pääseväni mahdollisimman moneen eri tapahtumaan, esim. festareille.
- kaislu
"Elämä on laiffii" sano Nykäsen Matti.
- w d
Sappirakonpoistoavoleikkauksen jälkeen lopetin heräämössä hengittämisen . Minut elvytettiin ja laitettiin teholle muutamaksi päiväksi hengityskoneeseen. Opiaattiannos oli hyvin tukeva.
Ollessani hengetön en kokenut muuta kuin mustuutta, lääketokkurassa tarkkailuosastolla havahduin muutaman kerran.
Koko sairaalareissuni kesti vain 10 päivää.
en kokenut muuta kuin masennukseni syveni jälkeenpäin, listoja tekemättömistä asioista en ole laatinut.
tavoittenni oli päästä työkyvyttömyyseläkkeelle ja se kyllä toteutui muutama vuosi leikkauksen jälkeen. - ??????
Joo, nyt taas suunnittelet että kaikki heti mulle. Minä, minä ja minä. Mulle kaikki, KAIKKI. Kenellekään muulle ei mitään, kunhan mä saan kaikki.
Eiks nii?
Hei, jos sulla on joku vaatimaton syöpä joka on parannettavissa niin sulle ei kuulu yhtään mitään. Kuinka joku voi olla noin ahne.- NO NIINPÄ!!!
Niin saatana. Sais huolehtia kaikista muista niinku kaikki muutkin huolehtii kokoajan hänestä ja kaikista muista mutta ei ikinä jokainen huolehdi itsestä, ei millään tavalla kukaan eikä koskaan. Kustantais sen kuumailmapallon vaikka naapurtin mummolle. Se on vittu kaikilta pois, nyt kukaan ei pääse palloilemaan kun tuo yksi ahne paskiainen vaan sinne meni. Kaikkien (muiden) kuuluu mennä tai sitten ei mene kukaan, tai tuo ainakaan. Ei jumalauta tajua ettei sille kuulu mitään. Varsinkaan kun oli parannettavissa ainakin toistaiseksi. Olisi edes kuollut ensin, sitten olisi voinut harkita jos joku lennättäis ruumista. Vaikka on sekin kaikkien muiden ajasta ja perinnöstäkin pois. Tuo loputon ahneus, se ei kyllä kertakaikkiaan pala tulessakaan!
- Säälittävää
Jälleen ylläpidon pissis tehnyt provon. Jo asia kuvailusta selviää, ettet tiedä mitään sairaalan oloista
- N29v
Käsittämättömän negatiivisia kommentteja. Itselläni on lista asioista, jotka haluaisin vielä kokea elämäni aikana, eikä se sisällä pelkästään matkustelua ja muita rahaa vaativia asioita. Vai mitä sanotte näistä:
★ Oppia olemaan murehtimatta asioista, joihin ei voi vaikuttaa
★ Pitää miestäni kädestä ja iskeä hänelle silmää 50-vuotishääpäivänämme
★ Elää parik päivää erämaassa luonnon antimilla
★ Kehittää oma jälkiruokabravuuri
Siinä ei ole mitään pahaa, että tietoisesti miettii asioita, joita haluaa tehdä. Moni tuhlaa lyhyttä aikaansa pikkuasioista saivarteluun, toisten ihmisten mielen pahoittamiseen, oman ainoan ruumiinsa laiminlyömiseen jne. Maapallo on uskomaton paikka, itse ainakin käytän rahani mieluummin sen tutkimiseen kuin turhien statussymbolien hankkimiseen tai kaljan kittaamiseen ja tupakkaan. Matkustaminen ei ole kuitenkaan pois läheisteni kanssa vietettämästäni ajasta. Ja kaikkein tärkeintä elämässä on rakkaus. Yksinäisyys on todellinen uhka hyvälle elämälle, mutta aina kannattaa opetella rakastamaan edes itseään.- N29v
Ja vielä yksi asia. Kovaäänisimmät, vahvimmat, isokenkäisimmät tai suosituimmat ihmiset eivät määritä sinun elämääsi. Kukaan muu ei päätä sitä, mikä sinulle on tärkeintä tai missä sinä olet hyvä tai huono.
- KolmikymppinenNainen
Minulla ei ole mitään listaa, mutta koska olen aina tehnyt asiat oman mieleni mukaan, on kokemuksiakin kertynyt. En tienaa uskomattoman paljoa, mutta ei se haittaa, koska kuka sanoi että on pakko hankkia auto, asuntolaina ja 12 kakaraa? Jos niitä ei ole, pärjää varsin mukavasti vähän pienemmälläkin budjetilla. Matkustaminenkaan ei ole kallista, jos hieman jaksaa olla oma-aloitteinen: lentoja saa alle kotimaan bussilipun hinnalla, jos ostaa ne netistä ja etsii halvimpia lähtöjä. Sama pätee hotelleihin tai muihin majoitusratkaisuihin. Onko pakko lähteä toiselle puolelle maailmaa all inclusive-lomalle viiden tähden hotelliin? Ne parhaimmat paikat harvemmin edes löytyvät sieltä hotellin uima-allasosastolta. Noin yleisesti, kuten tässä jo monikin on todennut, ap:n ideat eivät kuulosta edes kohtuuttoman kalliilta tai muuten mitenkään mahdottomilta toteuttaa.
- armosta olen tässä
Juuri 6.8. tuli vuosi kun sain eräänlaisen TIA - kohtauksen (lyhytkestoinen aivoverenkiertohäiriö). Ehdin ajatella että nytkö vinttini pimenee lopullisesti tai tulee lähtö tästäö ajasta. Olen kyllä uskossa mutta edin rukoilla, että Jeesus anna kaikki anteeksi ja ota taivaankotiin, jos nyt kuolen tai menenetän ymmärykseni.
Tuon kokemuksen jälkeen tiedostan, että meillä on vain tämä hetki.
- lähiö penska
Kohta herää kysymys kumpi on tärkeämpää elää velkavankina koko ikänsä vai teenkö itsarin kun luulin kuolevani.
- uusi vanha elämä
Ihmisen tulisi elää hetkessä ja keskittyä nauttimaan ainakin kerran päivässä siihen, mitä juuri silloin on tekemässä. Liian usein vaikkapa kävelylenkillä miettii tekemättömiä töitä tai esim. saunassa pohtii, että mitä tekisi iltapalaksi lapsille. Ihmiset ovat unohtaneet nauttia siitä hetkestä, kun on pienen rentoutumisen tai vaikka luonnon ihastelun aika.
Olen itse läpikäynyt ilman mitään sen kummempaa kriisiä sen, että olen valmistautunut kuolemaan. Olen tehnyt testamentin, olen tehnyt hoitotestamentin (esim. kirjoittanut listan minulle tärkeistä lauluista, jotka toivon soitettavan muistokseni ja ilmoittanut, että haluan tuhkauksen) ja olen sisäistänyt sen, että kuolema voi periaatteessa tulla milloin vain. Varmaa on vain se, että se kuolema tulee ennemmin tai myöhemmin.
En oikeastaan osaa haaveilla mistään sen isommasta. En usko, että muuttuisin toisenlaiseksi, vaikka näkisin Grand Canyonin, Victoria-putoukset tai hyppäisin laskuvarjohypyn. Koska tiedostan, että aikani maan päällä on rajallinen, pyrin pitämään yhteyttä rakkaimpiini ja kertomaan heille, että rakastan heitä. Kaikki tarpeellinen on sanottu eikä mitään ole jäänyt sanomatta, vaikka aikani koittaisi nyt heti.
Haaveilen ja unelmoin päivittäin, mutta se on lähinnä mielen rentoutumiskeino, jolla voi irrottautua arjesta. Voin haaveilla esim. ulkomaan matkoista, vaikken erityisemmin pidä edes matkustelusta (lentopelko, lentojen myöhästymiset, matkan aikatauluttaminen, rahan haaskaaminen, vatsataudin yms. mahdollisuus ym), vaan nautin ihan Suomessa olemisesta. - iloelääxxxx
Sain uuden tilaisuuden elämään ja siksi nautin siitä joka hetkestä kun herään uuteen päivään ja huomaan hei, olen hengissä hurraa! Taas uusi päivä ihanaa. Kyllä, elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa. Siis, nauttikaa elämä on lahja sen ymmärtää kun on ollut niin lähellä kuolemaa ja on saanut vielä kerran mahdollisuuden.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2582780Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse982215Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä121950Onko telepatia totta
Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki841403- 681374
Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku
Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.181290TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."
Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi161128Nainen, olen niin pettynyt
Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään901120Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos43974- 71973