Kaikista naurettavinta oli Virossa

Pronssisoturi pystytettiin Tallinnan Tõnismäelle vuonna 1947 alun perin Tallinnan vapauttajien kunniaksi. Myöhemmin muistomerkistä tehtiin toisessa maailmansodassa kaatuneitten neuvostosotilaiden muistomerkki. Jo ennen pronssisoturia paikalla oli muistomerkki, jonka virolaiset räjäyttivät. Nykyään Tõnismäen rinteellä, kadun toisella puolella on myös Miehityksen museo.

Pronssisoturin patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Enn Roos. Kerrotaan, että patsaan mallina oli painija Kristjan Palusalu, joka soti neuvostojoukoissa rangaistuksen uhalla.
Kristjan Palusalu on Viron huomattavimpia urheilusankareita. Hän voitti Berliinin olympiakisoissa raskaan sarjan painin kultamitalin sekä kreikkalais-roomalaisessa että vapaapainissa. Saavutus on ainutkertainen.
Neuvostomiehityksen alettua Palusalu kyyditettiin kesällä 1941 Arkangelin alueelle metsätöihin.

Jäätyään pakoyrityksen johdosta kiinni hänet tuomittiin kuolemaan. Rangaistus muutettiin kuitenkin rintamapalvelukseksi, jota Palusalu suoritti Maaselän kannaksen korkeudella, Rukajärven suunnalla. Heti tilaisuuden tullen hän antautui Suomeen. Suomen puolella hänet otti vangiksi sotamies Toivo Suuperko, jolle Palusalu huuteli, "älkää ampuko, täällä on Virun poikia. Suuperko ihmetteli, mitä ihmeen "pirun poikia".
Ensimmäisiä suomalaisia, joita Palusalu Suomen puolella kohtasi, oli rykmentin lääkäri Heikki Savolainen, niinikään kultamitalimies Berliinin olympiakisoista. Savolainen tunsi Palusalun hyvin.

Palusalulle tarjottiin mahdollisuutta paeta Ruotsiin, mutta hän palasi perheensä luokse Viroon v. 1942.
Sodan jälkeen Palusalu oli ensin pari vuotta vangittuna Tallinnan Paterein vankilassa. Tuomiota ei kuitenkaan tullut, ehkä Palusalu oli liian suuri sankari. Hän vietti sen jälkeen hiljaista elämää entisellä kotitalollaan Keski-Virossa. Talo oli luovutettu urheiluseura Tallinnan Kalevin kurssikeskukseksi.
Kansallissankarina Palusalu oli Neuvosto-Virossa epähenkilö, jonka syntymäpäiväjuhliakaan ei voitu julkisesti viettää. Kun Suomen olympiajoukkueen ylijohtaja Pertti Paloheimo halusi Moskovan vuoden 1980 olympiakisojen aikaan kutsua virolaiset olympiavoittajat vastaanotolle Tallinnaan, vetivät neuvostoviranomaiset kutsulistalta Palusalun nimen yli. Tästä episodista on Pertti Paloheimo kertonut muistelmakirjassaan P. Paloheimo, Pispalan Tarmo (WSOY 1997). Palusalusta kerrotaan myös Eero Marttisen kirjoittamassa Heikki Savolaisen elämänkerrassa Heikki Savolainen – voimistelun jättiläinen (WSOY 2006).

Viime syksynä ilmestyi Virossa urheilutoimittaja Paavo Kivisen kirjoittama näyttävä juhlakirja Palusalusta.
Palusalu kuoli vuonna 1987. Sitä ennen hän oli saanut kokea suuren hetken, kun hänet samana kesänä nostettiin kansan kunnioitettavaksi Tallinnan laululavalla. Uusi aika alkoi tehdä tuloaan. (JV) "

http://www.nykypaiva.fi/