Miinojen historiaa aika kattavasti

http://www.vantaanreservilaiset.fi/tekstit/Ajankohtaista.html

Miinan kehitys Kari Aro

Miinojen alkuperästä ja historiasta

Assurnassis II Assyyrian armeijasta , noin v.850 e.Kr, organisoi ensimmäiset tunnetut sotavoimayhtymään orgaanisesti kuuluvat pioneerijoukot. Nämä erikoisjoukot toimivat hoitaen mm. kuljetuksia, järjestäen ylityksiä ja rakentaen teitä. Heidän käytössään spesifioitui tienrakennustyökaluja jollaisia näkee tänäkin päivänä, tosin hieman paranneltuina, armeijoiden pioneeri- ja rakennusjoukoilla. Metallien käyttöönoton yleistyminen näkyi ensimmäisenä sodankäyntivarustelussa. Terminologiaan sana miina ilmaantui ennen v. 880 eKr. Miina - sana tulee sanasta kaivanto, kaivos, engl. mine. Muinaiseen sotastrategiaan liittyi hyvin usein puolustavien joukkojen vetäytyminen ennalta valmisteltuihin, linnoitettuihin asemiin, linnakkeisiin. Piirittäjä jäi kuluttamaan puolustavia joukkoja ja heidän A ja E - tarvikevarastojaan. Hyökkäys-/puolustustavat ja - periaatteet kehittyivät koko ajan, ja hyökkääjällä saattoi olla useita ”motteja” kypsymässä samanaikaisesti. Niinpä pioneerit kaivoivat vallituksiin ja muureihin käytäviä ja onkaloita. Helposti sortuvaa maata tuettiin puutavaralla, ja kun käytävä oli mitoitettu oikeaan paikkaan, kerättiin onkalon perälle runsaasti puutavaraa, joka sytytettiin palamaan. Palo sai aikaan sortuman, ja näin kulkuaukon linnakkeeseen, jota myöten rynnäkköjoukot tunkeutuivat kohteeseen Helppoa eikö totta ! Tällaisista miinankäytöistä on mainintoja historiassa mm. Aleksanteri Suuren pioneerijohtaja Diades Halicarnossuksen piirityksessä 334 eKr. ja Gasan piirityksessä 332 eKr. Julius Ceasarin pion. joht Mamurra käytti tunnelitekniikkaa piirittäessään Marseillea v. 49 eKr..

Räjähtävät miinat

Ruudin keksiminen ja käyttöönotto Euroopassa johti nopeaan kehitykseen ampuma - aseiden ja sotilasmiinojen alalla. Tämä ajoittuu 1400- luvulle . Kiinalaisilla oli aikaisemmin omia ruudinkäyttöön liittyviä keksintöjään, mutta niistä myöhemmin. Edellä mainitunlaisten puolustusmuurien ja linnoitteiden alle kaivettuihin onkaloihin siirrettiin ruutia ja sytytettiin tiedetyllä seurauksella. Kun paukut voimistuivat, insinöörit vahvensivat linnojensa rakenteita. Tämänlaatuinen kehitys näkyy edelleen Euroopassa linnakkeita ja niiden massiivisia rakenteita tarkastellessa. Kuningas Luis XIV:n kuuluisa pioneeri- ja linnoitusmestari de Vauban kirjoitti tunnetun piiritysoppaansa 1740. Teos määritteli sotilasmiinoittamisen perusteet, joita noudatettiin jokseenkin tarkasti aina 1900 - luvulle saakka. Vaubanin taulukoista selviää että panoksen määrä tietyin ehdoin saattoi nousta aina 12 tn:iin . Tällaisella latauksella ei vain sorrettu linnoitetta vaan myös siirrettiin maa - aineksia, so . täytettiin vallihautoja tai pengerrettiin matalia vallituksia sotureiden syöksyillä. Ja olihan mahtavalla jysäyksellä vaikutus puolustajaan. Tunnelimiina oli mahtava työmaa. Niinpä tällekin alalle kehittyi ammattiryhmänsä, joka tarvittaessa urakkaryhmänä siirtyi siviilikaivoksesta piiritystyömaalle maksua vastaan . Kaivaukset saattoivat viedä viikkoja, ja tuohon aikaan työ oli äärimmäisen vaarallista . Puolustajat eivät varmaankaan erotelleet siviilimainareita sotilashenkilöistä tällaisen kiinni saatuaan, ja näiden kohtalo lienee ollut kolkko. Hapen puute, yllättävät tulvat ja sortumat vaikeuttivat miinoittajien työtä. Mutta tekijöitä riitti; työstä maksettiin ammattilaisille kohtuullisesti. Yleisesti kaivausporukka käsitti 18 kaivosmiestä ja 36 apumiestä, ja he työskentelivät kolmessa vuorossa. Kun käytävä oli valmis, ruutikammio laajennettiin ja sinne läjättiin laskettu määrä ruutia . Käytävän tuli olla mutkitteleva räjähdyspaineen karkaamisen ehkäisemiseksi. Panos sytytettiin sytytysmakkaralla, joka oli eräänlaista sytytyslankaa. Siviilikaivostoiminta tuotti parempia räjähdysaineita, mm. nitroselluloosa v. 1845 , dynamiitti v. 1866 , pikriini v. 1871. TNT v. 1902. Materiaalien kehityksestä huolimatta useat ammattimiehet käyttivät edelleen mustaa ruutia sen hyvien ominaisuuksien takia. Sähkösytytys ja tunneleiden koneellinen tuuletus otettiin käyttöön 1850- luvulla. Edellä kuvatunlaista tunnelilataustekniikkaa käytettiin hajanaisesti meidän päiviimme saakka, mm. Napoleon Acrassa v. 1799, Sevastopol Krimin sodassa, kenr. Grantin joukot USA.n sisällisodassa, Venäjä-Japani ottelussa Porth Artturissa , Venäjän rintamalla 1. MM S , Dien Bien Phu Ranska-Indokiina sodassa. Miinojen käyttö puolustuksen osana tuli tekniikkaan mukaan hyökkäysmiinojen myötä. Linnakkeeseen suunniteltiin jo valmistusvaiheessa pysyviä , rakenteisiin kätkettyjä ja naamioituja onteloita ja rakoja, jotka tarpeen vaatiessa voitiin panostaa halutulla tavalla. Tällaisista , Fougasseiksi kutsutuista miinoista on maininta v. 1530 Sisiliasta. Preussin kuningas Fredrik Suuri toteutti fougassejaan T –kirjaimen muotoon. Ne voitiin räjäyttää kolmella eri kerralla. Ne suunniteltiin räjäytettäväksi päin rynnäköivää hyökkääjää. Ruudilla räjäytetty kivi ja /tai rautasirpaleryöppy oli vaikutukseltaan varmaankin jotain modernin viuhkaräjähdepanoksen kaltaista. Tämän kaltaiset paukut aiheuttivat vahinkoa rakenteille ja niiden saaminen räjähtämään oikeaan aikaan tuotti ongelmia pitkän aikaa. Fougasseja on käytetty meidän päiviimme saakka mm. Vietnamissa, Keski-Amerikan sissien toimesta ja Bosniassa, jossa tiedetään käytetyn suuria määriä moderneja miinoja fougassityyliin.

Henkilömiina

Ausburgilainen Samuel Zimmerman rakensi v. 1573 muurimiinan, jossa oli ruutia pauna tai kaksi keraamisessa kupissa ja sekaan laitettu rautasirpaleita. Miina kätkettiin rakenteeseen, ja sen oli määrä räjähtää vihollisen astuessa päälle tai kiristäessä tarpeeksi ansalankaa. Sytyttimessä oli piikivi- iskuri, kiinnostavaa ! Olisi kiintoisaa nähdä tällainen sytytin! Frederik Suuren aikaisista sotakertomuksista löytyy historiaa näistä henkilömiinojen edeltäjistä, siis v. 1758 ja Preussi-Ranska sodan ajalta v.1870. Skotti A .Forsyth kehitti jo 1814 vedenkestävän kuorikon, ts. suojaavan ja sirpaloituvan kuoren, panokselle joita tiedetään käytetyn USA.n sisällissodan aikana Yorktownin lähellä linnakkeella no IV Virginiassa, v. 1862 . Etelä - valtiolaiset kenr. Rainesin joukoista asensivat sodan loppuun mennessä tuhansia maatorpedoja Ritcmondin, Charlestonin , Mobilen , Savannahin ja Wilmingtonin alueille aiheuttaen satoja uhreja. Vielä v.1960 löytyi viisi Rainesin miinaa Alabaman Mobilen luota. Britit huomasivat yksittäispakatun henkilömiinan tarpeen lukuisissa ja yhä laajenevissa siirtomaakahinoissaan. Mm. Zulusota Sudanissa v.1879 ja Buurisota v. 1901 loivat vahvan koekentän henkilömiinan kehittämiseen. Erityisesti tähysteisesti laukaistava, ansalangalla laukeava ja painosta laukeava miina kehittyivät huimasti noilla julmilla koekentillä.

Sotilasräjähdysaineiden kehitys oli vv.1850-1910 varsin voimakasta kun ajatellaan että USA:n sisällissodan aikana mustaruutimiinasta irtosi vain muutamia, erisuuruisia sirpaleita ja Preussin sodan aikaisesta paukusta jo 20-30 sirpaletta, sitten 1. maailmansodan aikaisesta 76 mm:n Kranaattimiinasta jopa 1000 , nopeasti lentävää tappavaa sirpaletta. Insinöörit rakensivat kranaattinsa, kehittelivät materiaa, pinnan muotoa siten että kranaatti räjähtäessään muodostaisi mahdollisimman tasaisesti joka suuntaan sirovaa sirpaleryöppyä. 1MS suurtaistelut olivat rankan tappamisen lisäksi oivaa koekenttää. Siellä testattiin uusimpia tuotteita vastustajan hiljentämiseksi. Kun rintama vakiintui, oli sotilailla aikaa kehitellä edelleen kaikenmoisia ansoja ja miinoja. Ja ihmisen mielikuvitus tuollakin alalla on rajaton. Konetuliaseet ja tykistö olivat silti sitä aseistusta, joka oli jo näyttänyt tehokkuutensa rintamilla ja sai näin suurimman huomion kehityksessä ja miinojen kehitys jäi vielä muiden taistelumateriaalien varjoon. 1. MS loppui aikanaan ja alkoi kritiikin poikima materiaalin kehittely kaikissa kahinaan osallistuneissa valtioissa. Voidaan sanoa että kaikki olivat oppineet jotain, mutta toiset käyttivät varoja varusteluun enemmän ja toiset vähemmän. Jv- ja ps miinat löivät itsensä läpi 2. MS aikana ja ovat olleet mukana jokaisessa kahinassa maailman joka kolkassa. Erityisesti hyppymiinat ja sirpalehenkilömiinat kehittyivät vahvasti ja niitä valmistivat lähes kaikki. Saksalaiset esittelivät v. 1935 S-miinan , lempinimeltään ”Hyppäävä Betty”, johon suomalaisetkin joutuivat raivaajan ominaisuudessa verisesti tutustumaan Lapin sodan jälkeisissä raivauksissa.

Suunnattu sirpalevaikutus oli oikeastaan selvä jatko fougasseista, joista räjäytetiin kiviryöppy hyökkääjän silmille. Fyysikot F. R. Tomanek ja H. Shardin Saksasta loivat miinan, joka räjähtäessään sinkosi hyvin tarkasti määritettävän sirpaleryöpyn. Sitä kutsuttiin taisteluhautamiinaksi, mutta sekään ei ehtinyt mukaan 2. MS:aan . Vasta v. 1947 ranskalaiset ottivat käyttöön tämän miinan ja amerikkalaiset edelleen kehittelivät sen sellaiseksi kuin se on tänäkin päivänä . –50 luvun alussa Korean niemimaalla olisivat jenkit kipeästi tarvinneet tällaista miinaa mutta se saatiin tuotantoon vasta sodan loputtua . –60 luvulla M 18 Claymore pääsi tosi toimiin Vietnamissa . Kopiointi on miinojenkin suhteen erittäin suosittua kaikkialla . Esim . Saksalaisten putkimiina –43 ja peltikuorinen, meillä nykyään ajoneuvomiinan nimellä tunnettu, pst-miina ovat kovasti kopioituja edelleenkin. Puna - armeijakin joutui tarkistamaan doktriiniaan ja panostamaan miina – aseeseen, vaikka laski olevansa hyökkäävä osapuoli konfliktin sattuessa. POMZ-2 on yksi eniten valmistettu miina maailmassa eikä ole juurikaan muuttunut näiden 50 vuoden aikana. .

Ensimmäisten sarjavalmisteisten, painevaikutteisten henkilömiinojen valmistajasta ei oikein ole varmuutta, mutta NL :n PMD-6 , PMK-40 ja Brittien ” Voiderasia” olivat aivan kärjessä.

Ansaräjähteet

Kuten tiedämme voivat olosuhteet taistelukentällä muuttua rajusti koko ajan. Välillä ansoittaa perääntyjä tai sissit, ja välillä väliaikainen alueen hallitsija . Isännällä on omat pirulliset vehkeensä aiheuttamaan kauhua, epävarmuutta, sekä ennen kaikkea valloitetun alueen käytön vaikeuttamista ja sieltä saatavan materiaalin hylkäämistä . Saattaahan maasta poimittu rk:n lipas räjähtää käsiin tai leipälimppu poimittuna poksahtaa. USA:n sis.sodan aikana oli käytössä panostettuja polttopuita, jotka nuotioon laitettuna räjähtivät. II MS:n aikana ansojen käyttö lisääntyi paljon sodan luonteen muuttuessa enemmän poliittiseksi ratkaisu- välineeksi. Siviiliväestöä oli helppo terrorisoida erilaisilla ansoilla, joista myös soturit saivat osansa.

Ajoneuvomiinat

USA:n sis.sod:ssa etelävaltioiden joukot räjäyttivät 2 raskaasti lastattua junaa painosytyttimellä varustetulla miinalla. Vastapuoli keksi laittaa junan eteen vaunun .

Panssarimiina

Nimettiin panssarivaunujen ilmestyessä rintamille.Saksan pioneerit kehittivät vastustajan panssareille räjähteen, joka ei kärsinyt panssari- kammoa niin kuin tavallinen mosuri . Pioneerit ottivat käyttöön tykistön kranaatteja herkällä sytyttimellä, joilla voitiin miinoittaa panssariuria. Panssariaseen kehitys oli nopeaa ja sen myötä myös panssarin torjunnan . Saksan armeija loi telamiinan m.17 jota valmistettiin n.3milj. kpl . Miina oli puulaatikkoon laitettu 6 kg tn:n pala. Nämäkin aseet tulivat liian myöhään rintamajoukkojen käyttöön, vaikka miinoitteilla aiheutettiin viholliselle vakavia vaurioita sodan lopulla. Kaikki huomasivat konkreettisesti miten oikein rakennettu sulute toimii .1929 saksalaiset esittelivät telamiina-29:n, joka edusti prototyyppiä nykyään valmistettavista telamiinoista. Jatkuvasti kehittyvä elektroniikka antaa enemmän mahdollisuuksia monipuolisemman pst –aseen käytölle. Miinat voidaan kaukolevittää hyvinkin kauas, ja miinoja on yleensä monenlaisia, ja sytyttimet antavat miinalle eri toiminta ohjeita. Raivaus purkamalla on tehty mahdottomaksi ja miinassa voi olla itsetuhomekanismi jne . Mutta se tärkeä toimenpide : suurin osa miinoista ei tule koskaan sisältämään itse- tuhoa, eli kun selkkaus joskus on ohi ja alkaa paikkojen siistiminen, on oltava ehdottomasti faktatietoa niistä miinoista ja ansoista ja sulutteista, joita alueella on . Ja silloin kysytään, missä ovat sulutesuunnitelma ja seloste.