Räsäs-soosissa on yksi hieno piirre. Kirkko on ottanut kannan että Räsänen on vapaa puheissaan siitäkin huolimatta että kirkko ottaa tässä vahinkoa.
Normaalistihan taho joka ottaa tappiota haluaa poistaa "syyn", mutta kirkko kunniallisesti pitää yllä arvomaailmaansa eikä tuomitse yhtä lammasta, vaan kärsii tappiot arvomaailmansa mukaisesti.
1 piste kirkolle arvojensa mukaan elämisestä.
-10 pistettä vanhoillis-kristityille
Normaalistihan taho joka ottaa tappiota haluaa poistaa "syyn", mutta kirkko kunniallisesti pitää yllä arvomaailmaansa eikä tuomitse yhtä lammasta, vaan kärsii tappiot arvomaailmansa mukaisesti.
1 piste kirkolle arvojensa mukaan elämisestä.
-10 pistettä vanhoillis-kristityille
Vastaukset 4
Vanhimmat
Räsäsen kannanotto on itse asiassa samanlainen kuin kirkon virallinen linja, vaikka kirkko yrittääkin kiemurrella totuudesta irti:
http://evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20161030
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=524096140973326
”Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.”
Eroaminen kirkosta on helpoa, mutta tuletteko ajatelleeksi että juuri sillä tavalla konservatiivit saavat yhä enemmän valtaa? Se on vähän samaa kuin että eduskunta-vaaleissa jättäisi äänestämättä - se valuu tyhjään vaikka onkin hetken protesti. Kirkkoa repii nyt monet vaikeat kysymykset, joista homoseksuaalisuus on noussut eniten esille. Kirkon sisällä vaikuttaa myös monia, jotka eivät ole Päivi Räsäsen linjoilla - eikö olisi parempi pysyä kirkossa ja tukea heitä? Kirkko tekee paljon hyvää, vaikka se ei ole niin media-seksikästä. Kirkko auttaa köyhiä, ja suurissa katastrofeissa se on luonnollinen paikka yhteisölle suremiseen. Ja maallikko voi vaikuttaa eniten olemalla kirkossa - ei eroamalla!
Parasta olisi, jos kirkosta eroaisivat kaikki ne, jotka eivät usko Jahven olevan olemassa. Silloin kirkkoon jäisi pieni vähemmistö ja sen verotusoikeudet voitaisiin lakkauttaa. Ev-lut. kirkko joutuisi sitten itse ratkaisemaan ongelmansa eikä kansan tarvitsisi enää elättää kallista laitosta.
Kirkko käyttää diakonia-apuun yhden prosentin tuloistaan. Tämä on karu fakta. Kirkko kerää kansalta miljardin vuodessa ja antaa siitä takaisin tuon yhden prosentin. Olisiko viisaampaa kerätä miljardi sosiaali- ja terveyspalveluihin?
Kirkko ei myöskään ole paikka, johon kaikki voivat kokoontua suremaan. Se on yhden uskonnon laitos, ei kaikille mieluinen tai sopiva paikka edes katastrofitilanteessa. Kuinka moni kristitty menisi kriisitilanteessa moskeijaan suremaan?
Tavallaan tuo ei eroa omasta maallisesta näkemyksestäni että laki ei ole ehdoton ja esim. jos valtiota johtaa rikollisjoukkio ovat lait tehty päin persettä on omatunnon asia ja OIKEIN vastustaa niitä eettisesti kestävistä syistä. Tällöin siis yhdyn omantunnon ylivoimaisuuteen lakiin nähden erikoistilanteissa, joskaan en sido omaatuntoani mielikuvituskaverin ns. käskyihin.
En näe kirkon kantaa kohtuuttomana vaan ongelma tulee - jos tulee - juuri uskon olemuksesta ja "taivaallisesta" insipiraatiosta kun ihminen hourailee päähänsä jumalan käskyjä koska on lukenut vähän liikaa raamattua.
Vahvistaakseni tätä ajatusta tuon esiin Eugen Schaumannin tekemän murhan. Kyseessä oli sekä lainvastainen että myös uskonnonvastainen (Älä tapa) teko mutta kuitenkin Schaumannia pidetään sankarina.
Schaumannia johti juurikin omatunto yli silloisen lain ja uskonnon. Täten siis kirkon kannassa ei ole sinänsä ajatuksen tasolla mitään vikaa, meidän kansallissankarimmekin on toteuttanut samaa ideaalia.
Voin myös kuvitella lainjärjestyksen joka on ihmisille huonompi kuin kristillinen arvomaailma, joten "Jumalaiseen imperatiiviin" vetoaminen ei ole välttämättä aina maallikoillekaan paska juttu.
Oleellista kuitenkin on että pystyn mieltämään sekä lakia että uskontosysteemejä paremman maailman, joten omatuntoni toimii useimmiten tuon maksimin kautta.