Törmäsin tänään erääseen merkilliseen ilmiöön, joka on pitkään askarruttanut minua. Ei-uskovainen mies möykkäsi radiossa, että Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ole hänen mielestään tarpeeksi kärkäs tuomitsemaan ihmisiä raamatun kirjaimen mukaisesti. Henkilö, joka ei missään muussa suhteessa välitä kirkon opeista tuon taivaallista, on pahoittanut mielensä siitä, ettei kirkko ole hänen mielestään tarpeeksi fundamentalistinen.
On olemassa uskonnottomia, joilla näyttää olevan suurempi pakkomielle kirkon puhdasoppisuudesta kuin aktiivisella kirkkokansalla konsanaan. He eivät ole itse uskonnollisia, mutta valittavat kovaan ääneen kirkon "liberaalista lepsuilusta", jne. Kirkko on heille ikään kuin välineen asemassa. Se on heille moraalinen käsikassara, jonka he haluavat nähdä heiluvan aina, kun se heille itselleen sopii. Missään muussa suhteessa heitä ei kiinnosta pätkääkään, miten kirkko opettaa ja toimii; vain kirkon perinteinen rooli moraalisimputuksen työkaluna kiinnostaa heitä.
On olemassa uskonnottomia, joilla näyttää olevan suurempi pakkomielle kirkon puhdasoppisuudesta kuin aktiivisella kirkkokansalla konsanaan. He eivät ole itse uskonnollisia, mutta valittavat kovaan ääneen kirkon "liberaalista lepsuilusta", jne. Kirkko on heille ikään kuin välineen asemassa. Se on heille moraalinen käsikassara, jonka he haluavat nähdä heiluvan aina, kun se heille itselleen sopii. Missään muussa suhteessa heitä ei kiinnosta pätkääkään, miten kirkko opettaa ja toimii; vain kirkon perinteinen rooli moraalisimputuksen työkaluna kiinnostaa heitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Monenmoista henkistä sairautta pesii uskontojen harhamaailmassa.
Minusta on aivan ymmärrettävää että joku uskonnoton pahoittaa mielensä kirkon löysäilyistä.
Itsekään en ymmärrä "kaikki pääsee taivaaseen" lepertelyä.
Tiukan linjan ateistitkin menettävät hyvän vihollisensa vanhan kunnon taantumuksellisen luterilaiskirkon kaatuessa.