Täällä kun ilmeisesti on niitä hyviä kasvattajia jotka osaavat saada kakaroille tapoja laillisin keinoin niin antaas nyt niitä neuvoja tulla ja sassiin, tuolla on joku äitiraukka hädissään!
Meillä on miehen kanssa kolme tytärtä: 10-, 7- ja 5-vuotiaat.
Jostain syystä tämä nuorimmainen on ihan erilainen kuin siskonsa, tai ikätoverinsa.
Hän on todella vilkas, villi, valehtelee, kiusaa, rikkoo koko ajan jotain vahingossa tai ei niin vahingossa, ei tottele mitään, rikkoo jatkuvasti yhteisiä sääntöjä niin kotona kuin kerhoissa, joita kaikki muut kuitenkin noudattavat.
Olen kohdellut jokaista lastani tasavertaisesti ja samallatavalla, mutta vain tämä nuorimmainen on jotenkin niin mahdoton. Kerronpa hieman esimerkkejä:
Kuunteleminen: tyttö kysyy keskellä viikkoa, saako ottaa keksin. Meillä selitetty miljoona kertaa, että keksit ovat vain ja ainoastaan vierasvara, niitä ei syö äiti ja isikään muulloinkuin vieraiden kanssa. Selitän tämän sitten miljoonan ja yhden kerran tytölle, ja lisään vielä että kohta on ruoka valmis muutenkin, ja kysyn ymmärsikö hän nyt. Vastaa että joo. Ehdin vain kääntyä jatkamaan sitä mitä olin tekemässä, kun selän takaa jo kuuluu:" saanko sitten ruoan jälkeen ottaa keksin?" Ja minä kun juuri selitin että k u k a a n e i s y ö k e k s i ä ! Eikö kuuntele, eikö ymmärrä vai eikö vain usko? Ärsyttävää!
Kaupassa yrittää näpistää irtokarkkeja kun en suostu niitä ostamaan. Kerhossa ei tajua olla hiljaa kun niin pyydetään. Ei kyllä kotonakaan. Riehuu koko ajan ja aina ruokailun aikana lentää maidot tai jotain muuta lattialle, ja ihan vaan sen riehumisen ja varomattomuuden takia.
Siskot kun ovat koulussa tai muuten pois kotoa, niin menee ja pistää tuhannen päreiksi heidän leikkinsä (esim jos ovat rakentaneet lego-hevostallin). Leikkelee ja sotkee siskojen askartelut.
Hautausmaalla kun käytiin viime viikolla niin hyppi hautakivien päällä- kolmas kerta oli jo, eli tietää tasan että niin ei tehdä.
Pyörällä yrittää aina lähteä ilman kypärää, vaikka kaikki muutkin sitä käyttävät.
Kissoja kiskoo jaloista, hännästä ja kuristaa.
Kukaan naapuri ei halua tyttöä heille leikkimään kun tämä käyttäytyy niin huonosti.
Ei ajattele mitä sanoo. Saattaa ventovieraalle sanoa kaupassa "oletpas sä tosi läski" ja nauraa räkäsesti päälle. Muutenkin läskiksi ja läskipääksi tykkää kaikkia haukkua.
Tyttö tuntuu olevan aina ihan omissa maailmoissaan, tuntuu niinkuin ei käsittäisi, että muutkin ihmiset ja eläimet elävät, eivätkä ole mitään leluja. Kaupat, terveyskeskukset, kirkot yms näkee jokain Hop Lopina. Tunkee henkilökunnalle tarkoitettuihin tiloihin vaikka oikeasti tietää ettei näin tehdä.
Edes lapsen isovahemmat eivät häntä mielellään ota kylään kun eivät yksinkertaisesti jaksa häntä. Oli mummunsa mm. nähnyt kun tyttö oli heittänyt ruokaa sohvan alle, ja kysyttäessä asiasta oli ihan pokkana kieltänyt tehneensä mitään sellaista.
Kaksi vanhempaa tyttöä ei koskaan ole käyttäytynyt läheskään samallalailla IKINÄ. Ystävälläni on myös 5-vuotias tytär ja niin on kiltti ja reipas lapsi.
Onko teillä muilla lapsi, joka tuntuu aivan mahdottomalta?
Tytöllä ei ole diagnosoitu mitään, on ihan normaali lapsi kuulemma, mutta meidän on kenenkään vaan niin vaikea uskoa sitä. Tottakai se on hienoa, että on terve. Välillä vaan toivoo että tähän olisi joku lääke jolla tytön saisi rauhallisemmaksi. Oikeasti en kuitenkaan tietenkään hänelle mitään lääkkeitä halua syöttää.. Mutta kyllä tämä väsyttää. Toivon vaan että menisi ohi ja pian! Että olisi vain jokin.. Vaihe.
Isonmat siskot eivät häntä kiusaa, mutta eivät kyllä nykyään ota häntä oikein mukaan leikkeihin ja johtuen just tuosta tytön käyttäytymisestä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11585222
Meillä on miehen kanssa kolme tytärtä: 10-, 7- ja 5-vuotiaat.
Jostain syystä tämä nuorimmainen on ihan erilainen kuin siskonsa, tai ikätoverinsa.
Hän on todella vilkas, villi, valehtelee, kiusaa, rikkoo koko ajan jotain vahingossa tai ei niin vahingossa, ei tottele mitään, rikkoo jatkuvasti yhteisiä sääntöjä niin kotona kuin kerhoissa, joita kaikki muut kuitenkin noudattavat.
Olen kohdellut jokaista lastani tasavertaisesti ja samallatavalla, mutta vain tämä nuorimmainen on jotenkin niin mahdoton. Kerronpa hieman esimerkkejä:
Kuunteleminen: tyttö kysyy keskellä viikkoa, saako ottaa keksin. Meillä selitetty miljoona kertaa, että keksit ovat vain ja ainoastaan vierasvara, niitä ei syö äiti ja isikään muulloinkuin vieraiden kanssa. Selitän tämän sitten miljoonan ja yhden kerran tytölle, ja lisään vielä että kohta on ruoka valmis muutenkin, ja kysyn ymmärsikö hän nyt. Vastaa että joo. Ehdin vain kääntyä jatkamaan sitä mitä olin tekemässä, kun selän takaa jo kuuluu:" saanko sitten ruoan jälkeen ottaa keksin?" Ja minä kun juuri selitin että k u k a a n e i s y ö k e k s i ä ! Eikö kuuntele, eikö ymmärrä vai eikö vain usko? Ärsyttävää!
Kaupassa yrittää näpistää irtokarkkeja kun en suostu niitä ostamaan. Kerhossa ei tajua olla hiljaa kun niin pyydetään. Ei kyllä kotonakaan. Riehuu koko ajan ja aina ruokailun aikana lentää maidot tai jotain muuta lattialle, ja ihan vaan sen riehumisen ja varomattomuuden takia.
Siskot kun ovat koulussa tai muuten pois kotoa, niin menee ja pistää tuhannen päreiksi heidän leikkinsä (esim jos ovat rakentaneet lego-hevostallin). Leikkelee ja sotkee siskojen askartelut.
Hautausmaalla kun käytiin viime viikolla niin hyppi hautakivien päällä- kolmas kerta oli jo, eli tietää tasan että niin ei tehdä.
Pyörällä yrittää aina lähteä ilman kypärää, vaikka kaikki muutkin sitä käyttävät.
Kissoja kiskoo jaloista, hännästä ja kuristaa.
Kukaan naapuri ei halua tyttöä heille leikkimään kun tämä käyttäytyy niin huonosti.
Ei ajattele mitä sanoo. Saattaa ventovieraalle sanoa kaupassa "oletpas sä tosi läski" ja nauraa räkäsesti päälle. Muutenkin läskiksi ja läskipääksi tykkää kaikkia haukkua.
Tyttö tuntuu olevan aina ihan omissa maailmoissaan, tuntuu niinkuin ei käsittäisi, että muutkin ihmiset ja eläimet elävät, eivätkä ole mitään leluja. Kaupat, terveyskeskukset, kirkot yms näkee jokain Hop Lopina. Tunkee henkilökunnalle tarkoitettuihin tiloihin vaikka oikeasti tietää ettei näin tehdä.
Edes lapsen isovahemmat eivät häntä mielellään ota kylään kun eivät yksinkertaisesti jaksa häntä. Oli mummunsa mm. nähnyt kun tyttö oli heittänyt ruokaa sohvan alle, ja kysyttäessä asiasta oli ihan pokkana kieltänyt tehneensä mitään sellaista.
Kaksi vanhempaa tyttöä ei koskaan ole käyttäytynyt läheskään samallalailla IKINÄ. Ystävälläni on myös 5-vuotias tytär ja niin on kiltti ja reipas lapsi.
Onko teillä muilla lapsi, joka tuntuu aivan mahdottomalta?
Tytöllä ei ole diagnosoitu mitään, on ihan normaali lapsi kuulemma, mutta meidän on kenenkään vaan niin vaikea uskoa sitä. Tottakai se on hienoa, että on terve. Välillä vaan toivoo että tähän olisi joku lääke jolla tytön saisi rauhallisemmaksi. Oikeasti en kuitenkaan tietenkään hänelle mitään lääkkeitä halua syöttää.. Mutta kyllä tämä väsyttää. Toivon vaan että menisi ohi ja pian! Että olisi vain jokin.. Vaihe.
Isonmat siskot eivät häntä kiusaa, mutta eivät kyllä nykyään ota häntä oikein mukaan leikkeihin ja johtuen just tuosta tytön käyttäytymisestä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11585222
Vastaukset 9
Vanhimmat
syödä keksejä, eikä karkkeja? Saako muutkaan lapset?
En ihmettele, jos tekee pahojaan, kun tietää, että kaapissa on hyvää, mutta ei itse saa, vaan säästetään vieraille..voi jösses..onko tuo täysin totta, mitä kirjoitat?
Lapsen äiti näyttää saaneen palautetta jo linkin ketjussa.
Tytön käyttäytymisessä on piirteitä, joiden perusteella hänet pitäisi viedä erikoislääkärin vastaanotolle.
Vain harvoilla yleislääkäreillä on kompetenssia arvioida tytön todellista tilaa, tehdä oikeaa diagnoosia ja hoitosuunnitelmaa. He voivat toki antaa lähetteen erikoislääkärille. Apua perhe tarvitsee. Se näyttää selvältä.
Mielestäni keskustelupalstoilla ei pitäisi antaa kovin pitkälle meneviä neuvoja. Ainoa neuvo itseltäni on edellä mainitsemani. Helluntailaisuus-palsta ei ole mielestäni edes oikea osoite tällaisille kysymyksille.
Tyttöhän hakee selvästi huomiota ja hyväksyntää. Muistatko kehua häntä silloin, sen harvinaisen kerran, kun hän mielestäsi käyttäytyy hyvin? Aika monet vanhemmat tekevät suuren haloon niistä epämieluisista, ikävistä ja ärsyttävistä asioista, joita jälkikasvu aiheuttaa, mutta kehutaanko, kiitetäänkö, kannustetaanko, huomioidaanko tarpeeksi niitä vaikka ihan pikkiriikkisiä positiivisia asioita lapsessa ja lapsen toiminnassa?
Otanpa esimerkin: jos lapselle jatkuvasti huomautellaan vaikkapa kyläreissujen jälkeen, että "Miksi sinä sanoit niin tuhmasti? Miksi teit niin? Ei niin saa sanoa ja minua hävettää, kun sinä olet tuollainen." Kyllä lapselle jää aika helposti sellainen kuva, että hänen ei ole hyvä aukaista suutansa vieraiden ihmisten kanssa ollessa, vaan olla hiljaa, koska ei osaa edes valita sanojaan oikein.
Tai jos äkäpussiluonteiselle jatkuvasti huomautellaan, että "Älä ole niin vihaisen näköinen. Miksi olet niin vihaisen näköinen?" jne. Sekin tosiasia olisi muistettava, että meillä kaikilla on erilainen ulkonäkö, toisen perusilmekin voi olla jo kulmakarvojen asennon perusteella vihainen ja jos siitä jatkuvasti huomautellaan, mitä se tekee lapsen itsetunnolle, kuvalle itsestä?
Kyllähän se varmaan kolmannen lapsen jälkeen on aika monessa perheessä niin, että "patterit" alkaa olla aika tyhjänä välillä. Jokainen lapsi kuitenkin tarvitsee sitä positiivista huomiota ja rakastetuksi itsensä kokemista ja vanhempien tehtävä on pysähtyä miettimään, että miten ja mistä sitä energiaa saa, että kykenee tämän tärkeän asian toteuttamaan, jokaisen lapsensa kohdalla.
Minulla on yksi melkoisen temperamenttinen lapsi muiden joukossa. Olikohan enne, kun kätilö laitoksella sanoi, että "Taisit saada tempperamenttisen lapsen.", kun lapsi oli pistänyt kunnon hulabaloon pystyyn, kun pikaisesti piipahdin suihkussa jättäen lapsen hoitajille. Monta kertaa olen joutunut pysähtymään ja miettimään, että miten katkaisen sellaisen negatiivisen palautteen antamisen sanoilla, katseilla, käyttäytymiselläni lasta kohtaan, kun hän kokeilee kaikin tavoin, mitkä ovat rajat, mitä hyväksyn ja miten suhtaudun häneen ihmisenä ja hänen tekemisiinsä.
Joskus onnistun, joskus en, mutta jos aidosti pystyy antamaan positiivista palautetta , niin kyllä siitä vaan saa hyvää hedelmää kerätä.
Niin, tämähän on tietysti pelkkä provo. Melko hyvä, mutta ei riittävän hyvä minulle, jotta menisin lankaan. Poistoon.
Ei tätä keskusteluketjua pidä poistaa, eihän tässä kirjoiteta Räsäsestä.
Ihan hyvä provo, jos aiheuttaa asiallista keskustelua ja mielipiteen vaihtoa, muulla ei niin väliä olekaan.
Aloituksen tekijä ei ole itse laittanut aloitusta tälle palstalle, vaan aloitus on otettu tänne että palstan viisaat voivat asiasta antaa neuvonsa. Jos aloitukseen haluaa osallistua, niin kannattaa mennä suoraan kirjoittamaan vastauksensa tuonne:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11585222
Onko lapsesi nimi Damien?
Niin, vai onko lapsesi nimi Pili tai Pillu, Väestörekisterikeskuksen tietokanta nimittäin väittää Suomessa jonkun omistavan tuollaisen etunimen.