tai milloin huomasit ettet ehkä haluakaan kuulua kirkkoon. itselle asia selvisi rippikoulussa kun pappi selitty uskontunnustusta ja sanoi että tämä on se oppi mihin pitäisi uskoa.Ja totesi ettei ripille ole pakko mennä.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hyvä kysymys. Itselle sellaista heräämisen hetkeä ei ole koskaan tullutkaan, koska en edes lapsena luullut, että Jumala voisi olla olemassa. Vanhempani eivät kastaneet minua, joten en missään vaiheessa altistunut uskonnolle edes koulussa. Kiitos heille siitä!
Olet saanut viettää siunattua elämää, josta olet kiitollinen vanhemmillesi.
Oletko nyt miettimässä kirkosta eroamista vai siihen liittymistä?
Etkö osaa lukea? Miten voisin erota kirkosta, jos en siihen selvästikään kuulu?
enhän minä muutoin mutta kun tuo palstan otsikko "kirkosta eroaminen" jotenkin johti ajatuksen siihen suuntaan että toveri ...
mutta nyt sytytti että kirjoituksesi on ihan väärässä ryhmässä eikä kuulu tänne.
pyydän puolestasi anteeksi niin sinun ei tarvitse enää tänne kirjoittaa vaan voit pysyä palstallasi "aakkosellinen hakemisto"
yst.terv.
Lapsena kuuluin kyllä kirkkoon, mutta uskonasiat eivät olleet kotona esillä millään tavalla ja kirkossa käytiin vain häissä tai hautajaisissa. Seurakunnan kerhossa tai koulussa en sen suurempaa huomiota kiinnittänyt uskontoon, se oli aine muiden joukossa ja lukemalla pärjäsi.
Rippikoulu oli sitten silmät avaava kokemus, kun ensimmäistä kertaa tuli ajatuksella luettua tekstejä ja keskusteltua niistä. Päällimmäinen ajatus oli, että miten kukaan voi ottaa tällaista p*skaa vakavissaan, hullujako ne ovat? Kävin kuitenkin riparin läpi, valehtelin papille sujuvasti uskontunnustukset ja keräsin sukulaisilta lahjarahat ja -ristit.
Kun täytin 18 kävin kirkkoherranvirastossa eroamassa - miksi kuuluisin seuraan, jota en kannata ja jonka puuhia pidän naurettavina. En tiedä oliko eroaminen vuonna 1994 niin harvinaista, että virastossa virkailija ei edes oikein tiennyt miten ero tehdään ja jouduin käymään päivystävän papin toimistossa puolen tunnin kuulustelussakin. Onneksi nykyisin on helpompaa erota.
Kyllä jo vuonna 1993 eroaminen onnistui ilman mitään papin kuulusteluja. Kirkkoherranvirastossa lyötiin lomake eteen ja pyydettiin täyttämään. Sitäkään ei tarvinnut täyttää kokonaan, siinä kun mm. kysyttiin syytä eroon (kysyin siltä virkailijalta, että miksi ne tuollaista kysyy, ja vastaus oli, ettei sitä tarvitse täyttää.)
Eipä näkynyt kirkkoherranvirastossa pappia 1970-luvun lopulla kun kirkosta erosin. Hapannaamainen virkailija vaan tyrkkäsi lomakkeen eteen ja sen täytettyäni kävelin ovesta ulos.
Olin kait 5 tai 6 vuotias kun äiti keksi lähettää johonkin kirkon kerhoon/pyhäkouluun tms. Ilmoitin ekan käynnin jälkeen että en mene sinne enää koskaan. Kirkosta kuitenkin erosin vasta ehkä 13 tai 14-vuotiaana ennen kesätyön alkamista, jotta ei vaan mene kirkolle veroa.
Oma jälkikasvu ei tule kirkkoon menemään niin kauan kun minulla on siihen valta päättää. Ei kastetta eikä rippikoulua.
Minun kotini ei ollut uskonnollinen. Lapsena oli kastettu ja liitetty kirkkoon, mutta muuten sain kasvaa ilman uskonnollista maaperää kotona. Olen vain tise siten kiinnostunut asioista. Kun tulin todella uskoon, erosin kirkosta ja liityin helluntaiseurakuntaan ja ole edellenkin niissä piireissä.
En ole ollut koskaan ateisti.
Eli olit siis ateisti juurikin siihen asti kunnes hylkäsit järjen ja logiikan ja uskottelit itsellesi harhasi todeksi.
Normi tapalutku. Pyhäkoulut, srk-kerhot käyty, kinkereillä istuttu. Koulussa uskontoa. Jossain 12-14 vuotiaana alkoi olla selvää että tuo touhu on aika hih, hupsua. Mutta vanhemmat ei antanu erota joten erosin armeijan jälkeen.
Muistan rukoilleeni ekaluokkalaisena. Mummon kuollessa olin muistaakseni 9, eikä silloin enää ollut mitään ajatusta taivaasta. Tuossa välissä siis on usko tippunut.
Rippikoulussa tajusin, että jotkut ihan oikeasti ja tosissaan uskovat jumaliin.
Lukion uskontotunneilla oli jokaisen oppilaan pulpetilla Raamattu. Opettaja totesi, että jos ei innostu hänen opetuksestaan, voi vaihtoehtoisesti lukea Raamattua. Sillä tottahan toki Jumala osaa kertoa asiat selkeämmin kuin hän, tavallinen erehtyväinen ihminen.
Noh, minä sitten luin sitä Raamattua... Ja jouduin varsin pian toteamaan, että en halua kuulua sellaiseen yhteisöön, joka pitää Raamatun kaltaista kirjaa jonain jumalaisen viisauden lähteenä.
selvä peli heti:
"oma jälkikasvu ei tule kirkkoon menemään niin kauan kuin minulla on siihen valta päättää."
minkälaista väkivaltaa olet aikonut käyttää jos sana ei tehoa ja jälkikasvu käykin salaa esim. seurakunnan kesäkodilla, jossa vietetään iltahartautta ?
Viestiesi perusteella taidat olla joko hieman yksinkertainen tai sitten muuten vaan täysin lukutaidoton harhainen idiootti.
Lukemalla seuraavan lauseen normaaliälyinen varmaankin tajuaa että kyseessä on kirkon jäseneksi liittymisestä, josta alaikäisen vanhemmat päättävät. Jos et vielä ymmärtänyt kaste rippikoulu = kirkon jäseneksi liittyminen.
uutta suomea :
mennä kirkkoon = liittyä kirkkoon jäseneksi
tulla kirkosta = erota kirkon jäsenyydestä
mennä joulukirkkoon = ( ateisti)liittyy joulukirkon jäseneksi
kuten ennen ryssänkieli ( Ollin mukaan):
koira tulee sisään on ryssäksi kissa menee sisään
tosiaankin vain idiootti ei sitä ymmärrä
nöyrin anteeksipyyntötaso
vielä korkeampi anteeksipyyntötaso.
uuden suomen ollin mukaan ryssänkielellä koira tulee sisään on ryssäksi kissa menee ulos.
siis ULOS
erittäin tärkeä huomio ettei palstan idioottien päässä tule ateistisia oikosulkuja.
saattavat vielä liittyä kirkkoon lapsineen