Voisko joku?

Ai siksikö Kirstin lampussa ei ole öljyä, koska hän ei aseta pelastuksen ehdoksi Nortille haisevan vl-henkilön edessä pokkurointia vaan

USKON JEESUKSEEN?

Melperi1 kirjoitti:

Ai siksikö Kirstin lampussa ei ole öljyä, koska hän ei aseta pelastuksen ehdoksi Nortille haisevan vl-henkilön edessä pokkurointia vaan

USKON JEESUKSEEN?

Vainukoira Melperi1 olisi hyvä ajamaan jänistä.

Melperi1 kirjoitti:

Ai siksikö Kirstin lampussa ei ole öljyä, koska hän ei aseta pelastuksen ehdoksi Nortille haisevan vl-henkilön edessä pokkurointia vaan

USKON JEESUKSEEN?

Ihmettelen mikä Melperin missio on. Hän toitottaa ihmisille Jeesuksesta, ihmisille joita hän haukkuu apinoiksi, -sioiksi,-rämemajaviksi ja ties miksi.

Kysymyksessä on tyypillinen narsisti, joka koittaa nujertaa vastustajansa. "Todellinen" evankelista, pah.

Enemmän teet hallaa oikean evankeliumin julistamisessa vl.lle kuin olisit avuksi.

"ellei hän ensin uudestisynny hengellisesti ottamalla vastaan heränneellä tunnolla joltakin elävässä uskossa olevalta ihmiseltä evankeliumin synninpäästön Herran Jeesuksen sovintotyöhön perustuen. Vain sillä tavalla voi tapahtua hengellinen uudestaan syntyminen eli epäuskoisen lunastus."

Raamatun vastaista OKSETTAVAA vl-SAASTAA!

On SRK uusinut uskonkäsitystään, kun lestadiolaiset puhuvat uudestisyntymisestä, jota vielä 2 vuotta sitten pidettiin pakanallisena ja sille naurettiin yleisesti.
Nyt jopa palstan poliisi puhuu uudestisyntymisestä, mutta vain nimenä, tajuamatta yhtään sitä.
Hän käyttää termiä VL heränneeltä saada jotain vahvistusta?
Miksi sitten Jeesus ei siitä puhunut, mainitsi vain uskovalle Nikodemuselle, sen tulevan ylhäältä, lahjana.
Löytyy muuten Joh 3;3.
Se ei ole hengellistä uudistumista, vaan todellista uudestisyntymistä, joka on selkeässä synergiassa upotuskasteeseen, aikaisena ihmisenä.
> Ei millään muulla tavalla, sillä niin Raamattu selvästi opettaa.** Missä? Raamatussahan siitä ( VT) ei puhuta, ainoastaan UT;ssa.
Valitsemasi teksti ei kuulu mitenkään uudestisyntymiseen, vaan evankeliumin löytämiseen; 2. Kor. 4:3
Jos nyt meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan,
Kes.

Vl-mies tietää totuuden.

100-1=99 kirjoitti:

Vl-mies tietää totuuden.

vl-mies tietää saa.tanan ja SRK:n yhteisen totuuden.

Todistaapas yksiselitteisesti.

Room 10

12. Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
14. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15. Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
16. Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
17. Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Usko siis tulee kuulosta. Ja mitenkä voisi kuulla, jos ei ole julistajaa? Siis tarvii olla evankeliumin julistaja. Kaikki eivät kuitenkaan ole kuuliaisia tälle sanomalle. Jeesus jätti työnsä tänne opetuslapsilleen;
Joh 20.
19. Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"
20. Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.
21. Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."
22. Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.
23. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."

vl-mies kirjoitti:

Todistaapas yksiselitteisesti.

"Ei kukaan epäuskoinen voi ruveta uskomaan elävällä uskolla, ellei hän ensin uudestisynny hengellisesti ottamalla vastaan heränneellä tunnolla joltakin elävässä uskossa olevalta ihmiseltä evankeliumin synninpäästön Herran Jeesuksen sovintotyöhön perustuen.""


Tuon valheen joskus minäkin uskoin, mutta täytyy muistaa että Jumalan väkevä eksytys vaikuttaa ihmisissä jotka uskovat sen. Jokainen vl voisi rukoilla että Jumala ottaisi eksytyksensä pois, niin he näkisivät miten asiat todellisuudessa ovat. "Joka kokee että häneltä viisautta puuttuu niin anokoot rukouksella sitä"

Ei sitä Raamatun kohtaa voi vääräksi todistaa, koska se pitää paikkaansa.

Voisiko joku nyt siten lukea sen Eoom 10 kokonaan eikä iroittaa yhtä lausetta.

Siinä otetaan kantaa juurlaiskristeittyjen ja pakanakiristittyjen väliseen kiistaan pitääkö pakanakristityt ympärileikata. Tämä ympärileikkausasia oli niin merkittävä asia että apostolit kokoontuivat sen takia. Paavali jopa paheksui Pietaria joka jostakin syystä tässä kohden oli menossa lain alle.
1 Mitä etuja sitten on juutalaisilla, ja mitä hyötyä on ympärileikkauksesta?
29 Vai onko Jumala pelkästään juutalaisten Jumala? Eikö hän ole myös muiden kansojen Jumala? On toki, [Room. 9:24-26, Room. 15:9]
30 kun kerran Jumala on yksi ja ainoa. Hän tekee ympärileikatut vanhurskaiksi, jos he uskovat, ja ympärileikkaamattomat, kun he uskovat. [5. Moos. 6:4; Ap. t. 15:11; Room. 4:11,12; Gal. 3:8]
31 Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo. [Matt. 5:17; Room. 8:3,4]

Toisalla siis Paavali ilmoittaa nuhtelevansa Pietaria juuri tästä ympärileikkauksen vaatimuksesta.
Gal. 2:14
Mutta kun minä näin heidän poikkeavan evankeliumin totuuden tieltä, sanoin Keefakselle kaikkien kuullen: "Jos sinä juutalaisena voit luopua juutalaisten tavoista ja elää pakanoiden lailla, miksi pakotat pakanoita elämään niin kuin juutalaiset?" [1. Tim. 5:20]

Kyllä Hämillään oleva vl asia on edelleenkin niin että pakanasta tulee kristitty niin kuin Corneliuksen parnannuksesta kerrotaan. Kun Pietari piti tämän puheen. Puheen jossa hän toteaa että kristuksen evankeliumi kuuluu myös pakanoille.

Pietarin puhe Corneliuksen kodissa
34 Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi: "Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. [Sir. 35:14,15; Room. 2:11; Gal. 2:6; 1. Piet. 1:17]
35 Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa. [Jes. 56:6,7; Luuk. 7:4,5]
36 Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut -- hän, joka on kaikkien Herra. [1. Kor. 8:6; Ef. 2:14; Kol. 1:20]
37 "Te tiedätte, mitä on tapahtunut ensin Galileassa ja sitten kaikkialla Juudeassa* sen jälkeen kun Johannes saarnasi ja kastoi. [Ks. selitystä Luuk. 1:5.][ Luuk. 4:14 | Ap. t. 1:5 ]
38 Te olette kuulleet Jeesuksesta, nasaretilaisesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla. Hän kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki jotka olivat joutuneet Paholaisen valtaan, sillä Jumala oli hänen kanssaan. [Luuk. 4:18, Luuk. 5:17, Luuk. 6:19]
39 Tämän me voimme vahvistaa todeksi, kaiken tämän, minkä hän teki Juudean maassa ja Jerusalemissa. Hänet he ripustivat ristinpuulle ja surmasivat, [Ap. t. 1:21,22 | Ap. t. 5:30]
40 mutta Jumala herätti hänet kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä --
41 ei kaikelle kansalle, vaan todistajille, jotka Jumala oli ennalta valinnut, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen kun hän oli noussut kuolleista. [Luuk. 24:36-43]
42 Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että juuri hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi. [Ap. t. 2:20,21, Ap. t. 17:31, Ap. t. 24:25]
43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." [Jer. 31:34; Miika 7:18; Sak. 13:1]
44 Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa.
45 Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin;
46 he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. Silloin Pietari sanoi: [Mark. 16:17; Ap. t. 2:4]
47 "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" [Ap. t. 15:8,9]
48 Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. He pyysivät sitten häntä jäämään sinne vielä muutamaksi päiväksi.

vl-mies kirjoitti:

Ei sitä Raamatun kohtaa voi vääräksi todistaa, koska se pitää paikkaansa.

Lienetkö vl-mies sen nimimerkki joka täällä kirjoittaa. Vai onko nimimerkki toisenkin käytössä. Ei oikein ole hänen tekstikseen uskottavissa tämä.
Siis raamatun lause on tosi mutta tarkoitta muuta kuin mitä avaaja 79-22 esittävät.
Jäljempänä olen laittanut sen mihin asiaan roomalaiskirjeen 3 jae 22 oikeasti liittyy.

Uskosta uskoon? Mutta eihän se toinen joka parannusta tekee ole vl-uskossa vielä. Paremminkin pitäisi sanoa "uskosta uskomattomuuteen"

Devoit kirjoitti:

Uskosta uskoon? Mutta eihän se toinen joka parannusta tekee ole vl-uskossa vielä. Paremminkin pitäisi sanoa "uskosta uskomattomuuteen"

Tämän maailman anti-kristillisen opetuksen mukaan siinä pitäisi lukea " siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy USKOON"

Biblia 1776 ei jätä sana kikkailulle varaa.

17 Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.

Obelix7. kirjoitti:

Tämän maailman anti-kristillisen opetuksen mukaan siinä pitäisi lukea " siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy USKOON"

Biblia 1776 ei jätä sana kikkailulle varaa.

17 Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.

Lue lisää

Eipä se tällä juupas-eipäs väittelyllä miksikään muutu enkä minä kykene käsitystäsi muuttamaan, silloin olisin väkevämpi kuin Jumala, koska sinulla on silmilläsi Jumalan asettama peite.

Rukoile että näkeväksi tulisit.

Näin se menee, kuten "älkää uskoko valhetta" sanoo.

Usko ei ole ominaisuus joka voidaan vuodattaa ihmisestä toiseen. Tätä sanotaan Gratia Infusa -harhaksi. Elävä usko on tarttumistoiminto, eli väline jolla omistetaan Kristus.

Lukekaa Luterilaiset Tunnustuskirjat ja Lutherin kirja Kirkolliskokouksista ja Kirkosta.

http://www.koistinen.se/Kirkolliskokouksista ja Kirkosta 1539.htm

Tunnustuskirjat
Yksimielisyyden ohje
muutamia lainauksia tekstistä luvusta 11:

"Meille se ilmoitetaan Paavalin Room. 8:29 mainitsemalla tavalla: Ne, jotka Jumala on ennalta tuntenut, valinnut ja määrännyt, ne hän on myös kutsunut. Mutta Jumala ei kutsu välittömästi, vaan sanallaan, onhan hän käskenyt saarnata kääntymystä ja syntien anteeksiantoa. Saman osoittaa myös pyhän Paavalin sana 2 Kor. 5:20: "Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa." Ne vieraat, joiden kuningas haluaa tulevan poikansa häihin, hän kutsuu lähettämiensä palvelijoiden avulla (Matt. 22:2-14). Jotkut kutsutaan ensimmäisellä, toiset toisella, kolmannella, kuudennella, yhdeksännellä tai jopa yhdennellätoista hetkellä (Matt. 20:1-16). "

"Tätä sananjulistuksen välittämää Jumalan kutsua emme saa pitää tuulenpieksentänä, vaan meidän on tiedettävä, että Jumala ilmoittaa tahtonsa siten. Niissä, jotka hän sillä tavalla kutsuu, hän tahtoo vaikuttaa sanalla sen, että he valaistuvat, kääntyvät ja pelastuvat. Juuri sananjulistus, joka meitä kutsuu, on se "Hengen virka", joka antaa Hengen eli jonka välityksellä Henki annetaan (2 Kor. 3:8). Se on "Jumalan voima pelastukseksi" (Room. 1:16). Koska Pyhä Henki tahtoo voimallisesti vaikuttaa sekä antaa voimaa ja kykyä nimenomaan sanan avulla, Jumala tahtoo, että me otamme sanan vastaan, uskomme sen ja noudatamme sitä. "

VL-liikkeen USKOTA USKOON -oppi ei kumoudu noilla raamatun kohdilla.

Raamattuun on kirjoitettu useita kertomuksia ihmisten uskoon tulosta, eli parannuksen tekijöistä.

Kaikissa esimerkeissä on mukana lihallinen ihminen välittäjänä pyhän kolmiyhteyisyyden saavuttamiseksi. (Isä Poika ja Pyhä Henki)

Esimerkkinä Etiopialainen hoviherra joka luki luki raamattua ja rukoili, mutta ei löytänyt elävää usko, ei sitten millään. KUNNES
apt.
37 Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."

Raamatussa ei ole yhtään ainoaa esimerkkiä uskoon tulemisesta pelkästään rukoilemalla tai lukemalla raamattua. Jokaisessa kohdassa on mukana välittäjänä tavallinen ihminen. Kuten Tuhlaajapoika vertauksessa, jossa Jumala armahti, mutta Pyhän Hengen sinettisormuksen laittoivat sormeen palvelusväki, eli seurakuntalaiset, eli Jumalan valtakunnan asuvaiset.

Obelix7. kirjoitti:

VL-liikkeen USKOTA USKOON -oppi ei kumoudu noilla raamatun kohdilla.

Raamattuun on kirjoitettu useita kertomuksia ihmisten uskoon tulosta, eli parannuksen tekijöistä.

Kaikissa esimerkeissä on mukana lihallinen ihminen välittäjänä pyhän kolmiyhteyisyyden saavuttamiseksi. (Isä Poika ja Pyhä Henki)

Esimerkkinä Etiopialainen hoviherra joka luki luki raamattua ja rukoili, mutta ei löytänyt elävää usko, ei sitten millään. KUNNES
apt.
37 Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."

Raamatussa ei ole yhtään ainoaa esimerkkiä uskoon tulemisesta pelkästään rukoilemalla tai lukemalla raamattua. Jokaisessa kohdassa on mukana välittäjänä tavallinen ihminen. Kuten Tuhlaajapoika vertauksessa, jossa Jumala armahti, mutta Pyhän Hengen sinettisormuksen laittoivat sormeen palvelusväki, eli seurakuntalaiset, eli Jumalan valtakunnan asuvaiset.

Lue lisää

Olihan taas vahvaa vl-VALHETTA!

"""Kuten Tuhlaajapoika vertauksessa, jossa Jumala armahti, mutta Pyhän Hengen sinettisormuksen laittoivat sormeen palvelusväki, eli seurakuntalaiset, eli Jumalan valtakunnan asuvaiset."""

Obelix7. kirjoitti:

VL-liikkeen USKOTA USKOON -oppi ei kumoudu noilla raamatun kohdilla.

Raamattuun on kirjoitettu useita kertomuksia ihmisten uskoon tulosta, eli parannuksen tekijöistä.

Kaikissa esimerkeissä on mukana lihallinen ihminen välittäjänä pyhän kolmiyhteyisyyden saavuttamiseksi. (Isä Poika ja Pyhä Henki)

Esimerkkinä Etiopialainen hoviherra joka luki luki raamattua ja rukoili, mutta ei löytänyt elävää usko, ei sitten millään. KUNNES
apt.
37 Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."

Raamatussa ei ole yhtään ainoaa esimerkkiä uskoon tulemisesta pelkästään rukoilemalla tai lukemalla raamattua. Jokaisessa kohdassa on mukana välittäjänä tavallinen ihminen. Kuten Tuhlaajapoika vertauksessa, jossa Jumala armahti, mutta Pyhän Hengen sinettisormuksen laittoivat sormeen palvelusväki, eli seurakuntalaiset, eli Jumalan valtakunnan asuvaiset.

Lue lisää

Tuhlaajapoika vertaus on vl selityksenä jotenkin "pielessä".
Poika on Isän perillinen. Isän perillinen on "vapaan vaimon jälkeläinen". Mutta kun synnin tilassa oleva ihminen sanoo kuten tuhlaajapoika sanoo:
17 "Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. [1. Kun. 8:47]
18 Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. [Ps. 51:6]
19 En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.'

Jos hänellä on synnit anteeksi annettuna hän on poika ja perillinen Raamatun mukaan. Jos hän katsoo että hän ei voi kutsua pojaksi hän ei ole uskovainen armosta osallinen hän toivoo vain palvelijan siis epäuskoisen maksetun palvelijan osaa. Vanhoillislestadiolainen perinne ei käsittele tätä jakeen tekstin sisäistä eristiriitaa ollenkaan. Kyseessä palvelijoiden suhteen voi olla näkyvä seurakunta toki, mutta kun poika katsoo epäuskoisenakin olevansa mahdollinen palveluskuntaan kuuluvaksi ei kyseessä voi olla vanhoillislestadiolaisen tulkinnan mukaiset palvelijat. Onko Juutalaisessa kulttuurissa isännän sormus pojalla vai palvelijalla? Jos palvelija tässä on uskovainen pitäisi heilläkin olla oma sormus sormessaan vaan onko tarinassa niin?

Kristillisessä perinteessä Raamatussa sormus on aina Jumlan ihmistä kohtaan osoittaman rakkauden, armon ja uskollisuuden vertauskuva.

Missä tämä toteutuu Jumalan puolelta - kasteessa.
Luterilaisessa kirkollisessa käsikirjassa tämä asia on aivan selvä. Tämä kohta kuuluu aikuisen kastekaavassa luettaviin teksteihin.

Luterilainen kirkon tulkinta siitä, että tuhlaajapoika palaa kasteen liittoon, joka on Isän armoliitto ja näkyvä merkki meille.

Tässä tuhlaajapoikavertauksessa ja sen tulkinnassakin näkyy, että vanhoillislestadiolainen kasteopetus on kiinnittynyt yksinomaan lapsikasteeseen ja sen tulkintaan eikä kykene ollenkaan käsittelemään mikä on aikuisen kaste. Siitä ei puhuta ainoassakaan kastetta käsittelevässä tekstissä ei siinä kuuluisassa Reinikaisen Usko ja Kaste kirjassakaan. Jos ei kykene luomaan teologiaa siitä mikä on luterilaisen kirkon aikuiskasteen saaneen ihmisen kaste, jos kastajana ei ole vanhoillislestadiolainen pappi, tai jos ei ole kastettuna vl, on ulkona kristillisestä kirkosta tavallaan ei kenenkään maalla. Meidän kansastamme jo merkittävä ja kasvava osa alkaa olla niitä, joita ei ole kastettu lapsena. Jos vanhoillislestadiolainen liike ei kykene luomaan oppia siitä kastetaanko ihminen kahdesti vai ei. Tämä on yksi suuri kysymys, johon en ole saanut selkeää kannaottoa. Minulla on siihen oma käsitykseni, kuten olen sanonut beforeespoon kysymykseen, mutta vanhoillislestadiolainen "virallinen tulkinta" kasteesta on kovasti vajaa. Olen siis alkanut miettimään olenko vl vai en. Uskon lasten syntyvän uskovaisina mutta.

Mutta ihmisten on kuultava evankeliumista, jotta he voisivat uskoa siihen. En tiedä riittääkö kuulemiseen lukeminen Raamatusta, mutta jos joku on uskon sillä tavalla saanut, niin se varmaan voi olla myös mahdolista. Helpompaa on varmasti uskoa puheesta evankeliumi. Kuinka kukaan voi uskoa, jos uskosta ei tiedetä? Uskosta kertomiseen tarvitaan toisia ihmisiä. Itse ajattelen niin, että Raamatun kirjoittajat toimivat yhtälailla evankeliumin julistajina, kuin tämän ajan kristityt. Eli myös Raamatun sanassa ja kirjoituksissa on ihminen ollut välikappaleena.

Ymmärrän, että sinulle vl-VALHEISTA elävälle Kirstin Raamatun mukaiset kirjoitukset ovat karvasta kalkkia.

Onko Kirsti Jyväs Bileamin noita?

Luterilaisen kirkon sisällä on kahdenlaista opetusta. On opetusta siitä että uskon saa sakramentissa (kaste).
On opetusta, että sanan kuulemisesta.
Pyhä Henki on opetuksen mukaan uskossa, ei kirjassa. Uskosta uskoon tarkoitta luterilaisen opetuksen mukaan kuitenkin sitä että sana on näkymättömän kirkon sisällä ei sen ulkopuolella. Hengen virka on luterilainen käsite kuitenkin.

En tiedä mikä kuvitelma sinulla on alkuperäisestä vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä. Silloin sinun luulisi kaipaavan esikoislestadiolaisuuteen. Näin sanon luterilaisen kirkon kasvattina. Se, että Lestadiuksen käsitys näkymättömästä kirkosta voi olla laajempi, ei kuitenkaan poista sitä, että luterilaisessa teologiassa on Lestadiuksenkin aikana ollut oppi side ja päästö-avaimesta. Sen sinä ole viskaamassa kaivoon ja siksi en usko, että olet oikeasti lestadiolaisesta taustasta, vanhastakaan, oikeastaan ammentamassa mitään. Oletko oikeastaan luterilaisesta tunnustuskirjoistakaan? Toki voit täällä kirjoittaa siitä miten tulkitset itse, mutta en oikein siitä saa muodostettua mitään lestadiolaisuutta, vaan jotakin muuta opetusta.

Kerro nyt sitten viimeinkin suhteestasi sakramentteihin kasteeseen ja ehtoolliseen niin, että pääsemme keskustelmaan siitä "oletko lintu vai kala" näin kuvainnollisesti. Aloittaisitko kasteopistasi Kirsi Jyväs.

etsivä-xx kirjoitti:

Luterilaisen kirkon sisällä on kahdenlaista opetusta. On opetusta siitä että uskon saa sakramentissa (kaste).
On opetusta, että sanan kuulemisesta.
Pyhä Henki on opetuksen mukaan uskossa, ei kirjassa. Uskosta uskoon tarkoitta luterilaisen opetuksen mukaan kuitenkin sitä että sana on näkymättömän kirkon sisällä ei sen ulkopuolella. Hengen virka on luterilainen käsite kuitenkin.

En tiedä mikä kuvitelma sinulla on alkuperäisestä vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä. Silloin sinun luulisi kaipaavan esikoislestadiolaisuuteen. Näin sanon luterilaisen kirkon kasvattina. Se, että Lestadiuksen käsitys näkymättömästä kirkosta voi olla laajempi, ei kuitenkaan poista sitä, että luterilaisessa teologiassa on Lestadiuksenkin aikana ollut oppi side ja päästö-avaimesta. Sen sinä ole viskaamassa kaivoon ja siksi en usko, että olet oikeasti lestadiolaisesta taustasta, vanhastakaan, oikeastaan ammentamassa mitään. Oletko oikeastaan luterilaisesta tunnustuskirjoistakaan? Toki voit täällä kirjoittaa siitä miten tulkitset itse, mutta en oikein siitä saa muodostettua mitään lestadiolaisuutta, vaan jotakin muuta opetusta.

Kerro nyt sitten viimeinkin suhteestasi sakramentteihin kasteeseen ja ehtoolliseen niin, että pääsemme keskustelmaan siitä "oletko lintu vai kala" näin kuvainnollisesti. Aloittaisitko kasteopistasi Kirsi Jyväs.

Lue lisää

Pyhityskristillisyys kuulostaa mielestäni kovin ihmisen ratkaisukeskeisyydelle ja se johtaa toisinaan vanhurskauttamisen ja kasteen merkityksen vähättelemiseen ja usein vauvojen kasteen kokonaan kieltämiseen.

Lutherin opetusta tilaan uudestisyntynyt pääsemisestä:

"Hengestä syntymiseen ei kuulu muuta kuin vedellä kastaminen ja ottaminen vaarin huminasta, se on, Jumalan sanasta, sekä sen uskolla vastaanottaminen. Siten synnytään uudesti Jumalan valtakuntaan, mutta ei millään muulla tavalla. Missä ovat nyt nuo röyhkeät lahkolaiset ja haaveksijat, jotka eivät osaa muuta kuin hengestä kerskaten hokea? Paha henki, itse perkele on kuin onkin heidät ihan riivannut, ... " (Martti Luther: Huonepostilla, (SLEY, 1902), s. 478)

Kirjassaan Pyhä kaste Raamatussa Väisänen kyllä myöntää, että Pyhä Henki synnyttää sanan kautta ihmisessä uskon ennen kastetta. (s.248-) Hän tosin tekee erottelun sen välille, millainen usko on ennen kastetta ja millainen sen jälkeen. Hänen perusteenaan on se, että vasta kasteessa saadaan Pyhä Henki, eli Pyhä Henki tulee ihmisen sisään, kun se ennen kastetta vaikuttaa ihmisen ulkopuolella. Jos Väisästä oikein ymmärrän hän ei sano, ettei kastamattomalla voisi olla uskoa ollenkaan, vaan että hänellä ei voi olla "pelastetun uskoa" (Väisäsen käsite).

Jonkinlainen erottelu kastamattoman ja kastetun aseman välille on oikeutettua tehdä, sillä vain kastettu ihminen voi olla syntynyt vedestä ja Hengestä niin kuin Jeesus vaatii. Tätä korostavat myös muutamat varhaiskristilliset kirjoittajat, joita aiemmin on siteerattu.

Kysymys Pyhän Hengen asumisesta on minulle vähemmän selkiintynyt. Pietarin puheen (Apt. 2:38) perusteella vaikuttaisi oikeutetulta Väisäsen käsitys siitä, että kääntymyksessä ennen kastetta Pyhä Henki on ihmisen ulkopuolella. "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." Jos uskomme, että kääntymys on monergistista, niin toki sekin on silloin Pyhän Hengen vaikuttamaa, mutta vielä se, että tunsi piston sydämessään (Jumalan vaikutuksesta) ei tuonut Pyhän Hengen lahjaa.

Paavali asettaa Pyhän Hengen asumisen uskovassa pelastuksen ehdoksi. Room. 8:9 "Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa." Tämän jakeen pohjalta voisi lausua, että jos ihminen on kastamaton, eikä tällä ole Pyhää Henkeä, niin hän ei ole pelastettu. Mutta kuinka laajalle tämä Paavalin vaatimus voidaan sitten ulottaa, on toinen kysymys. Varmasti apostolit olivat uskosta vanhurskaita ennen helluntaitakin, vaikkeivat he vielä olleet saaneet Puolustajaa, samaten kuin vanhan liiton pyhät.

Sellainen opetus, että usko tarttuu ohi kasteen suoraan Jumalaan ja hänen armonlupauksiinsa on ainakin Iso Katekismuksen vastainen. Luther korostaa, että kristillinen usko tarttuu nimenomaan kasteeseen pelastuksensa perustana. "Nuo viisastelevat hurmahenkemme väittävät kuitenkin, että yksin usko pelastaa, teot ja ulkonaiset asiat eivät ollenkaan vaikuta siihen. Vastaamme tähän väitteeseen näin: On aivan totta, että pelastusta ei mikään muu vaikuta kuin usko - tästä kuulemme kohta lisää. Mutta nämä sokeiden taluttajat eivät huomaa sitä, että uskolla tulee olla jokin kohde, eli jotakin, mistä se voi pitää kiinni ja minkä varassa se voi luottavaisesti seistä. Näin usko siis kiinnittää koko huomion veteen. "

IK:n opetus on nähdäkseni linjassa sen kanssa, että on iso ero kastamattoman ja kastetun uskovan välillä. Lutherin mukaan on jopa hurmahenkistä tarrautua "yksin uskoon", sillä oikea usko kiinnittää koko huomionsa veteen.

Kiinnostava on muuten tuo YO:n sitaatti: "Jos [vanhurskauttamisen] asemesta käytetään sanoja regeneratio 'uudesti syntyminen' ja vivificatio 'eläväksi tekeminen', kuten Puolustuksessa tehdään, annettakoon niillekin sama merkitys; muutoinhan vm. käsitteet pidetään erillään uskon kautta tapahtuvasta vanhurskauttamisesta ja niillä tarkoitetaan ihmisen uudistumista." Tämän YO:n kohdan mukaan sanaa uudestisyntyminen voidaan käyttää eri merkityksissä. Kun Väisänen korostaa kastetta vedestä ja Hengestä uudestisyntymisen paikkana, niin hänellä on kyllä varhaisten isien tuki takanaan, eikä siinä ole nähdäkseni mitään tunnustuskirjojen vastaista, koska uudestisyntymistä ei käytetä tunnustuskirjoissa missään eksaktissa merkityksessä niinkuin YO myöntää.

weha kirjoitti:

Kirjassaan Pyhä kaste Raamatussa Väisänen kyllä myöntää, että Pyhä Henki synnyttää sanan kautta ihmisessä uskon ennen kastetta. (s.248-) Hän tosin tekee erottelun sen välille, millainen usko on ennen kastetta ja millainen sen jälkeen. Hänen perusteenaan on se, että vasta kasteessa saadaan Pyhä Henki, eli Pyhä Henki tulee ihmisen sisään, kun se ennen kastetta vaikuttaa ihmisen ulkopuolella. Jos Väisästä oikein ymmärrän hän ei sano, ettei kastamattomalla voisi olla uskoa ollenkaan, vaan että hänellä ei voi olla "pelastetun uskoa" (Väisäsen käsite).

Jonkinlainen erottelu kastamattoman ja kastetun aseman välille on oikeutettua tehdä, sillä vain kastettu ihminen voi olla syntynyt vedestä ja Hengestä niin kuin Jeesus vaatii. Tätä korostavat myös muutamat varhaiskristilliset kirjoittajat, joita aiemmin on siteerattu.

Kysymys Pyhän Hengen asumisesta on minulle vähemmän selkiintynyt. Pietarin puheen (Apt. 2:38) perusteella vaikuttaisi oikeutetulta Väisäsen käsitys siitä, että kääntymyksessä ennen kastetta Pyhä Henki on ihmisen ulkopuolella. "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." Jos uskomme, että kääntymys on monergistista, niin toki sekin on silloin Pyhän Hengen vaikuttamaa, mutta vielä se, että tunsi piston sydämessään (Jumalan vaikutuksesta) ei tuonut Pyhän Hengen lahjaa.

Paavali asettaa Pyhän Hengen asumisen uskovassa pelastuksen ehdoksi. Room. 8:9 "Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa." Tämän jakeen pohjalta voisi lausua, että jos ihminen on kastamaton, eikä tällä ole Pyhää Henkeä, niin hän ei ole pelastettu. Mutta kuinka laajalle tämä Paavalin vaatimus voidaan sitten ulottaa, on toinen kysymys. Varmasti apostolit olivat uskosta vanhurskaita ennen helluntaitakin, vaikkeivat he vielä olleet saaneet Puolustajaa, samaten kuin vanhan liiton pyhät.

Sellainen opetus, että usko tarttuu ohi kasteen suoraan Jumalaan ja hänen armonlupauksiinsa on ainakin Iso Katekismuksen vastainen. Luther korostaa, että kristillinen usko tarttuu nimenomaan kasteeseen pelastuksensa perustana. "Nuo viisastelevat hurmahenkemme väittävät kuitenkin, että yksin usko pelastaa, teot ja ulkonaiset asiat eivät ollenkaan vaikuta siihen. Vastaamme tähän väitteeseen näin: On aivan totta, että pelastusta ei mikään muu vaikuta kuin usko - tästä kuulemme kohta lisää. Mutta nämä sokeiden taluttajat eivät huomaa sitä, että uskolla tulee olla jokin kohde, eli jotakin, mistä se voi pitää kiinni ja minkä varassa se voi luottavaisesti seistä. Näin usko siis kiinnittää koko huomion veteen. "

IK:n opetus on nähdäkseni linjassa sen kanssa, että on iso ero kastamattoman ja kastetun uskovan välillä. Lutherin mukaan on jopa hurmahenkistä tarrautua "yksin uskoon", sillä oikea usko kiinnittää koko huomionsa veteen.

Kiinnostava on muuten tuo YO:n sitaatti: "Jos [vanhurskauttamisen] asemesta käytetään sanoja regeneratio 'uudesti syntyminen' ja vivificatio 'eläväksi tekeminen', kuten Puolustuksessa tehdään, annettakoon niillekin sama merkitys; muutoinhan vm. käsitteet pidetään erillään uskon kautta tapahtuvasta vanhurskauttamisesta ja niillä tarkoitetaan ihmisen uudistumista." Tämän YO:n kohdan mukaan sanaa uudestisyntyminen voidaan käyttää eri merkityksissä. Kun Väisänen korostaa kastetta vedestä ja Hengestä uudestisyntymisen paikkana, niin hänellä on kyllä varhaisten isien tuki takanaan, eikä siinä ole nähdäkseni mitään tunnustuskirjojen vastaista, koska uudestisyntymistä ei käytetä tunnustuskirjoissa missään eksaktissa merkityksessä niinkuin YO myöntää.

Lue lisää

Weha ei kasteoppiin jumiutuneen taida ymmärtää mitä kirjoittaa. Enkä minä ymmärrä Väisästä hänen omista teksteistäänkään.

"Kirjassaan Pyhä kaste Raamatussa Väisänen kyllä myöntää, että Pyhä Henki synnyttää sanan kautta ihmisessä uskon ennen kastetta. (s.248-) Hän tosin tekee erottelun sen välille, millainen usko on ennen kastetta ja millainen sen jälkeen. Hänen perusteenaan on se, että vasta kasteessa saadaan Pyhä Henki, eli Pyhä Henki tulee ihmisen sisään, kun se ennen kastetta vaikuttaa ihmisen ulkopuolella. Jos Väisästä oikein ymmärrän hän ei sano, ettei kastamattomalla voisi olla uskoa ollenkaan, vaan että hänellä ei voi olla "pelastetun uskoa" (Väisäsen käsite)."

Tässä vaan on se ongelma että Väisänen ei kerro mitenkä se Pyhä Henki sitten hurahtaa yks kaks samaisessa parannuksessa ihmiseen joka on kertaalleen kastettu. Tämä kaden uskon käsite on käsittämätön. Hän on sen tarvinnut kasteteologiaansa mutta ne argumentit joita hän soveltaa tähän juttuun eivät sitten toimikaan niin kun Pyhä Henki on lähtenyt pois ateismiin päätyneestä vauvakastetusta. Voi olla että vanhemmat hänet kastattaneet koska tapana on ollut pitää ristiäiset nimenantojuhlana. Mitään yhteyttä ei kirkkoon sitten olekaan ennen kuin rippikoululeirillä missä sielläkään ei usko ole välttämättä se juttu ollenkaan, onpahan kuten koulun jonkun kurssin suoritus. Tämä on todellisuutta tänä päivänä. Kastetun ihmisen parannus on päivän juttu jota wehan teologia ei hanskaa ollenkaan.

Weha kirjoitta vielä näinkin:
"Mutta kuinka laajalle tämä Paavalin vaatimus voidaan sitten ulottaa, on toinen kysymys. Varmasti apostolit olivat uskosta vanhurskaita ennen helluntaitakin, vaikkeivat he vielä olleet saaneet Puolustajaa, samaten kuin vanhan liiton pyhät."

Voi kauhistus:
Vanhan liiton pyhilläkö ei ollut Pyhää Henkeä!
Nyt en sano enää mitään.

etsivä-xx kirjoitti:

Weha ei kasteoppiin jumiutuneen taida ymmärtää mitä kirjoittaa. Enkä minä ymmärrä Väisästä hänen omista teksteistäänkään.

"Kirjassaan Pyhä kaste Raamatussa Väisänen kyllä myöntää, että Pyhä Henki synnyttää sanan kautta ihmisessä uskon ennen kastetta. (s.248-) Hän tosin tekee erottelun sen välille, millainen usko on ennen kastetta ja millainen sen jälkeen. Hänen perusteenaan on se, että vasta kasteessa saadaan Pyhä Henki, eli Pyhä Henki tulee ihmisen sisään, kun se ennen kastetta vaikuttaa ihmisen ulkopuolella. Jos Väisästä oikein ymmärrän hän ei sano, ettei kastamattomalla voisi olla uskoa ollenkaan, vaan että hänellä ei voi olla "pelastetun uskoa" (Väisäsen käsite)."

Tässä vaan on se ongelma että Väisänen ei kerro mitenkä se Pyhä Henki sitten hurahtaa yks kaks samaisessa parannuksessa ihmiseen joka on kertaalleen kastettu. Tämä kaden uskon käsite on käsittämätön. Hän on sen tarvinnut kasteteologiaansa mutta ne argumentit joita hän soveltaa tähän juttuun eivät sitten toimikaan niin kun Pyhä Henki on lähtenyt pois ateismiin päätyneestä vauvakastetusta. Voi olla että vanhemmat hänet kastattaneet koska tapana on ollut pitää ristiäiset nimenantojuhlana. Mitään yhteyttä ei kirkkoon sitten olekaan ennen kuin rippikoululeirillä missä sielläkään ei usko ole välttämättä se juttu ollenkaan, onpahan kuten koulun jonkun kurssin suoritus. Tämä on todellisuutta tänä päivänä. Kastetun ihmisen parannus on päivän juttu jota wehan teologia ei hanskaa ollenkaan.

Weha kirjoitta vielä näinkin:
"Mutta kuinka laajalle tämä Paavalin vaatimus voidaan sitten ulottaa, on toinen kysymys. Varmasti apostolit olivat uskosta vanhurskaita ennen helluntaitakin, vaikkeivat he vielä olleet saaneet Puolustajaa, samaten kuin vanhan liiton pyhät."

Voi kauhistus:
Vanhan liiton pyhilläkö ei ollut Pyhää Henkeä!
Nyt en sano enää mitään.

Lue lisää

Esivä- xx, Niin, vanhaniiton uskovaisilla, ei ollut samassa merkityksessä Pyhää Henkeä. He odottivat vasta tulevaa Jeesusta ja tuhatvuotista valtakuntaa.

Pyhä Henki aloitti tuolloin ikään kuin peittelemättömän työnsä ja astui "julkisuuteen". Tähän asti myös Kristus oli esiintynyt enemmän tai vähemmän peitetysti erilaisten profetioiden ja esikuvien muodossa, mutta oli nyt astunut historiaan paljastamaan täyden loistonsa ja Helluntaista lähtien astui yhä enenevässä määrin koko maailmaan tietoisuuteen. Jotakin samankaltaista tapahtui Pyhän Hengen kohdalla - onhan sen työ juuri kirkastaa Kristusta ja siten on täysin loogista ja jopa välttämätöntä, että sen "paljastuminen" ajoittuu samaan aikaan. Pyhän Hengen vuodattamisessa ei siis ollut kyse Pyhän Hengen vaikutuskauden alkamisesta, ikään kuin ennen tuota ihmiset olisivat pelastuneet ilman Pyhän Hengen vaikuttamaa uskoa Kristuksen sovitustyöhön, vaan Pyhän Hengen "ilmentymisestä" maailmanhistoriassa tänä ratkaisevan tärkeänä aikana aivan erityisellä tavalla. Aivan kuin Pyhä Henki tahtoisi sanoa Kristuksen sovitustyöhön: "Amen, Amen. Tätä minä kirkastan ja tulen kirkastamaan kaikille kansoille."

Jumala haluaa siis nähdäkseni Helluntain tapahtumilla tuoda esiin sen fatktan, että yksin Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen syntiselle ihmiselle. Ilman Häntä emme voisi omasta järjestämme ja voimastamme uskoa Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme, emmekä tulla Hänen tykönsä, Lutheria mukaillen. Helluntaissa myös tulee hienosti esiin, kuinka me arvottomat, itsessämme kadotetut ja tuomitut, saamme Pyhän Hengen valaisemina, vanhurskautettuina ja Hänessä täysin varustettuina olla Hänen ansiottomia työtovereitaan Kristuksen kirkastamisessa toisille sokeille, jollaisia mekin kerran olimme.