On huvittavaa katsella sääntöjä ja määräyksiä kaipaavaa väestöä, jotka yöpyvät karavaanialueilla. Tietenkin elämässään käskyläisenä aina olleet kaipaavat jonkun ylläpitämään kuria ja valvontaa.Siksi he hakeutuvat leirintäalueille, kuten koko elämänsä ovat hakeutuneet tehdasalueille tai johonkin vastaavaan orjatyöhön.
Näin ylemmän vallan alla oleva pikku vaanari tuntee olonsa turvalliseksi.
Erikseen ovat vapaudesta nauttivat matkamiehet, jotka eivät yövy koskaan turvaleireissä. Me kuljemme vapaasti ja yövymme sopivassa paikassa itsellemme, emme toisten määräyksien mukaan. Me nautimme vapaudesta, toiset nauttivat käskyjen alla elämisestä. Huvittaa "leiriläisten" keskustelut vapaudesta, jota he eivät ole eläessään kokeneet.
Näin ylemmän vallan alla oleva pikku vaanari tuntee olonsa turvalliseksi.
Erikseen ovat vapaudesta nauttivat matkamiehet, jotka eivät yövy koskaan turvaleireissä. Me kuljemme vapaasti ja yövymme sopivassa paikassa itsellemme, emme toisten määräyksien mukaan. Me nautimme vapaudesta, toiset nauttivat käskyjen alla elämisestä. Huvittaa "leiriläisten" keskustelut vapaudesta, jota he eivät ole eläessään kokeneet.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minua ei kukaan määrää, kun valitsen haluamani SFC-alueen. Eikä määrää kukaan alueellakaan. Kun osaan käyttäytyä muutenkin.
Käynnistän Rumatikkini koska haluan ja otan Larsseni pullosta siivut iltasella. Aamulla jytkäytän tukevat pannu kaffeet ja laitan ylimääräisen kourallisen pööniä. Ei kausipaikkalaisetkaan pysty sitä estämään.
Minullakin jäi konjakkirahaa,kun hommasin Auto Rollein Rumatikillä.Puhallellaan meilläkin.
Näin on. Kyllä sinne kertyy näitä pilkun viilaajia,naapurin virheistä nauttijoita ja toistensa syöjiä. Missähän kohtaa se vapaus näkyy. Varsinkin kausipaikka kantaväestön "vapaus".
ON kokemusta rauhaiseksi olettamallani puistonperällä herätä kesken syvimmän unen, kun joku potkii autonkylkeä. No ei potkinut vaan viereen pysähtynyt nuoristen joukko paiskoi voimalla oman autonsa ovia. ON myös kokemusta tienvarressa yöpymisestä, kun herää siihen että rekkojen tuulenvire heiluttaa autoa oikein kunnolla. ON siitäkin kokemusta kun puskaparkissa jää melkein oksanhaaraan kiinni.
Leirialueella ennenkaikkea voin tyhjentää oikeaan paikkaan kemialliset ym. jätteeni, täyttää vesitankkini, istuskella turvallisesti tulen äärellä.. nukkua rauhassa.
Toki edelleen löydän hyviä pysähdyspaikkoja myös leirintäalueiden ulkopuolelta.
Minä taas käytän valtion virkamiehiä turvana! Poliisia Rajapässejä ja Mullin Tulkkuja!
Yövyn asemilla ja rajoilla..... on ne tumpeloita noi rajapässit ja tulli. Minä olen todella vapaa, en seuraa virkamiehiä vaan virkamiehet seuravat minua......
Näin minäkin olen aina tehnyt. Poliisit ovat seuranneet minua koko elämäni. On niin turvallinen olo, kun aina joku valvoo.
Siinä on meillä taas yksi väreiden toivossa kirjoitteleva putkinäköinen mustavalkolainen lapsellisine provoritelmineen. Molemmissa yöpymistavoissa on hyvät ja huonot puolensa ja normaali reissaaja osaa ottaa molemmista nimenomaan ne hyvät.
"Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki". Jotenkin noin sanaili Hellaakosken Aaro aikoinaan. Kesällä ei ole yleensä tuota hankeakaan, joten kovin on suhteellista vapaus kaikkinensakin. Se on ennen kaikkea mielentila. Harjoittelu tekee metsurin.
Suomalainen haluaa valvontaa, muuten hänelle tulee pisi housuun.
Senkin vahinkon voi kuivata,arvaappa millä puhaltimella?