Löysin ja kadotin.

Tulin uskoon riparilla, En olisi ikinä uskonut, että niin voi käydä.. Mutta rukoilin ja koin jumalan läsnäolon. Ja sen jälkeen en ole koskaan epäillyt, olen aina ollut varma, että jumala rakastaa minua. Nyt, aivan yhtäkkiä, mitä enemmän minua hakataan ja syytetään, sitä varmempi olen, ettei jumalaa ole. Mä olin niin onnellinen, kun luulin löytäneeni rauhan. mutta ei se niin mene, ei mikään muutu jos luulet löytäneensi jumalan. ei kukaan auta, ellet pääse yli satuiluista. mä haluisin täydestä sydämmestäni kokea sen hetken uudestaan, tuntea uskovani, mutta luulen, ettei sitä tule koskakaan tapahtumaan, kai mä olin vaan hullu.
352
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Uskovaisen elämässä tässä maailmassa tulee koetuksia, vaikeuksia ja vastoinkäymisiä mutta älä luovuta äläkä vaivu epäuskoon! Pysy vaan kestäväisesti uskossa Raamattua lukien ja rukoillen, muutosta kyllä tapahtuu vaikka siinä menisi aikaa.

Äänestä
  • Usko ei perustu tunteille. Tunteet tulevat ja menevät. Usko on sitä, että annat elämäsi Jumalalle, rukoilet luet Raamattua ja toteutat uskoasi elämäsi ratkaisuissa ja arjessa ja käyt messussa sunnuntaisin. Usko on koko elämänpituinen vaellus Kristuksen ja kristittyjen seurassa. Uskossa kasvetaan, mutta hitaasti.

    Äänestä

  • katolilainen4 kirjoitti:

    Usko ei perustu tunteille. Tunteet tulevat ja menevät. Usko on sitä, että annat elämäsi Jumalalle, rukoilet luet Raamattua ja toteutat uskoasi elämäsi ratkaisuissa ja arjessa ja käyt messussa sunnuntaisin. Usko on koko elämänpituinen vaellus Kristuksen ja kristittyjen seurassa. Uskossa kasvetaan, mutta hitaasti.

    Uskvaoisen elämä on se että luovutetaan vastuu sekä kohtalo ulkopuoliselle olemattomalle henkiolennolle.

    Turhaa se on vinkua jos elämäsi on tuuliajolla, pitää muistaa että rukoilu ei oikeasti toimi koska siellä ei ole ketään kuuntelemassa.

    Ota elämä haltuusi äläkä kuuntele näitä hihhuliruikuttajia.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Tuulia kirjoitti:

Tulin uskoon riparilla, En olisi ikinä uskonut, että niin voi käydä.. Mutta rukoilin ja koin jumalan läsnäolon. Ja sen jälkeen en ole koskaan epäillyt, olen aina ollut varma, että jumala rakastaa minua. Nyt, aivan yhtäkkiä, mitä enemmän minua hakataan ja syytetään, sitä varmempi olen, ettei jumalaa ole. Mä olin niin onnellinen, kun luulin löytäneeni rauhan. mutta ei se niin mene, ei mikään muutu jos luulet löytäneensi jumalan. ei kukaan auta, ellet pääse yli satuiluista. mä haluisin täydestä sydämmestäni kokea sen hetken uudestaan, tuntea uskovani, mutta luulen, ettei sitä tule koskakaan tapahtumaan, kai mä olin vaan hullu.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu