Tulin uskoon riparilla, En olisi ikinä uskonut, että niin voi käydä.. Mutta rukoilin ja koin jumalan läsnäolon. Ja sen jälkeen en ole koskaan epäillyt, olen aina ollut varma, että jumala rakastaa minua. Nyt, aivan yhtäkkiä, mitä enemmän minua hakataan ja syytetään, sitä varmempi olen, ettei jumalaa ole. Mä olin niin onnellinen, kun luulin löytäneeni rauhan. mutta ei se niin mene, ei mikään muutu jos luulet löytäneensi jumalan. ei kukaan auta, ellet pääse yli satuiluista. mä haluisin täydestä sydämmestäni kokea sen hetken uudestaan, tuntea uskovani, mutta luulen, ettei sitä tule koskakaan tapahtumaan, kai mä olin vaan hullu.
Löysin ja kadotin.
Tuulia
352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Uskovaisen elämässä tässä maailmassa tulee koetuksia, vaikeuksia ja vastoinkäymisiä mutta älä luovuta äläkä vaivu epäuskoon! Pysy vaan kestäväisesti uskossa Raamattua lukien ja rukoillen, muutosta kyllä tapahtuu vaikka siinä menisi aikaa.
Usko ei perustu tunteille. Tunteet tulevat ja menevät. Usko on sitä, että annat elämäsi Jumalalle, rukoilet luet Raamattua ja toteutat uskoasi elämäsi ratkaisuissa ja arjessa ja käyt messussa sunnuntaisin. Usko on koko elämänpituinen vaellus Kristuksen ja kristittyjen seurassa. Uskossa kasvetaan, mutta hitaasti.
Uskvaoisen elämä on se että luovutetaan vastuu sekä kohtalo ulkopuoliselle olemattomalle henkiolennolle.
Turhaa se on vinkua jos elämäsi on tuuliajolla, pitää muistaa että rukoilu ei oikeasti toimi koska siellä ei ole ketään kuuntelemassa.
Ota elämä haltuusi äläkä kuuntele näitä hihhuliruikuttajia.