Tämä saattaa olla väärä foorumi asialleni, mutta mitä mieltä olette jos väitän, että tänä päivänä on todella vaikea saada todellisia ystäviä.
Tuntuu siltä, että kaikki katsovat enää vain omaa etuaan- ollaan tekemisissä ihmisten kanssa vain jos siitä on itselle jotakin HYÖTYÄ. Kävelemme toistemme ohi, emmekä välitä kohdata enää ketään.
Kun sitten etsitään ystävää tai vaikka seurustelukumppania, katsomme tarkkaa mikä hänen ammattinsa/ tittelinsä on tai mitä hän omistaa/opiskelee. Enää ihmisen sisäisellä hyvyydellä ei juurikaan merkitystä vain mitä hän ulkoisesti on.
Mitä mieltä olette ? Ainakin näin kolmekymppisenä miehenä voin sanoa, että naiset ovat ainakin hyvin tarkkoja siitä mitä mies ulkoisesti on. Vaan on kundienkin kilpailu toistensa kanssa kovaksi mennyt. Ennen lamaa taisi asiat olla vielä toisin, vai ?
On todella vaikeaa enää saada luotettavia kavereita kummankaan sukupuolen edustajista. Vai
onko minusssa vika ? Kertokaahan kokemuksistanne!
Tuntuu siltä, että kaikki katsovat enää vain omaa etuaan- ollaan tekemisissä ihmisten kanssa vain jos siitä on itselle jotakin HYÖTYÄ. Kävelemme toistemme ohi, emmekä välitä kohdata enää ketään.
Kun sitten etsitään ystävää tai vaikka seurustelukumppania, katsomme tarkkaa mikä hänen ammattinsa/ tittelinsä on tai mitä hän omistaa/opiskelee. Enää ihmisen sisäisellä hyvyydellä ei juurikaan merkitystä vain mitä hän ulkoisesti on.
Mitä mieltä olette ? Ainakin näin kolmekymppisenä miehenä voin sanoa, että naiset ovat ainakin hyvin tarkkoja siitä mitä mies ulkoisesti on. Vaan on kundienkin kilpailu toistensa kanssa kovaksi mennyt. Ennen lamaa taisi asiat olla vielä toisin, vai ?
On todella vaikeaa enää saada luotettavia kavereita kummankaan sukupuolen edustajista. Vai
onko minusssa vika ? Kertokaahan kokemuksistanne!
Vastaukset 9
Vanhimmat
silmiini pisti kirjoituksesi ja en voinut olla kirjoittamatta...
olen itse huomannut melkolailla samoja piirteitä joissakin ihmisissä. en ala yleistämään,mutta suurinosa katsoo juuri sitä ulkonäköä,ja tokihan on totta että se kertookin ihmisestä paljon.
mutta niin uskomattomalta kuin tämä ehkä kuulostaakin kohdalleni on sattunut jo muutama mies joka kysyy suoraan voisinko lähteä heidän kanssaan ulos vaikka he ovat omasta mielestään rumia taikka kouluttamattomia. onko todellakin niin että ystävyys mitataan saavutuksilla ja vaatekoolla?
siinäpä meille ihmisille onkin miettimistä..
ja ytimekkäästi,näinhän se on.
Luin kirjoituksesi ja se oli aivan totta!
Olen huomannut aivan saman asian ja se on erittäin surullista.
Jokainen ajaa nykyään vaan omaa etuaan ja on valmis milloin vain puukottamaan toista selkään.
Mutta onneksi on vielä meitä, jotka katsovat pintaa syvemmälle!
Nostetaan hattua sille ja yritetään hymyillä!
Hyvää syksyä sinulle!!
Allekirjoitan väittet.
Olet vuositolkulla ystävänä jollekin jolla on vaikea vaihe menossa elämässään.
Ystäväsi pääsee jaloilleen osaksi sinun ansiosta.
Sen jälkeen ystäväsi mittaa uusilla kriteereillä ystävyyssuhdettanne.
Yhtäkkiä oletkin vaarallinen koska tiedät niin paljon. Ystäväsi vaikenee ystävyyttänne kuoliaaksi. Hän voi luottaa siihen että pidät suusi kiinni koska et tee pahaa ystävällesi, vaikenet vain.
Liikkuessani kesäisin aikuisten erilaisissa tapahtumissa näen hyvin "trendit" ihmisten ollessa pienessä taikka suuremmassa siiderissa.
Korutonta. Raadollista.
Kaikki tahtovat turvallisia olkapäitä mutta harva tahtoo olla olkapäänä.
Mitä olisi maailma ilman kavereita. On tärkeää, että on ystäviä, joiden kanssa voi puhua, joihin voi luottaa, joiden kanssa voi pitää kivaa. Sitä paitsi sosiaalinen elämä on varsin tärkeää henkisen hyvinvoinnin kannalta.
Omat kaverini (2 kpl) koostuvat lapsuuden kavereistani. Olemme aina olleet ystäviä, enkä tiedä, mitä tekisin ilman kavereitani. En ole mistään saanut uusia hyviä kavereita. Muut ovat vain kaveri-kavereita - sellaisia ihmisiä, jotka vain tuntee ja morjestaa ja vaihtaa juttua vähän ja jatkaa menoaan.
Mistä kavereita pitäisi saada? Nykyään ketään uusia ei tapaa, ellei mene baariin. Edellyttääkö kavereiden saaminen baareissa liikkumista? En ole alkoholisti enkä haluaisi, että kaverinikaan olisivat..
ONNEKSI MEILLÄ ON IRC. Suomalainen keksintö, jonka ansiosta on joitakin ihmisiä, joiden kanssa puhua. IRC on helppo tapa saada kavereita. Sitten voi järjestää tapaamisia. Kertokaapa parempia tapoja saada kavereita, kuin IRC.
Nykäsen Matilla on tosihyviä kavereita ja ystäviä.
Sorry Pulli, en tarkoita sinua.
Fil. tri Robert D. Haren kirjasta 'Ilman omaatuntoa'. ISBN 952-99303-0-5
Kannattaa lukea !
T. Matti
tosin syyllistyn joko tiedostaen tai tiedostamatta itsekin samaan.
Usein kun etsii mitä tahansa seuraa, ajatellaan että ulkomuoto viestii ko. henkilön intressejä..joko enemmän tai vähemmän. Kun pääsin yliopistoon uuteen kaupunkiin, eikä kavereita ollut, huomasi nopeasti kuinka ihmiset jakautui omiin "kasteihinsa". Itse näytän aika tavalliselta. Olen tumma ja käytän paljon koruja, ja ehkä siitä syystä hyvin usein hevimiehet tai muut rokahtavat tulevat esim baarissa juttelemaan. Opiskelen sellaisella alalla, missä on paljon "vaihtoehtoisia" nuoria. Vegaaneja, pukeutuvat retromuodin mukaan jne. Yksikään heistä ei ole tehnyt minkäänlaista tuttavuutta minuun, ja pari kertaa kun olen juttelemaan mennyt, katsottiin hieman oudosti. Sen sijaan kaverit joita täällä olen saanut, ovat muista oppiaineista, ja tavallisen/"aikuisen" näköisiä. Muutama niittivyötyttö, joilla miss sixty-housut jne, löysivät heti toisensa, ja liikkuvat nykyään koko aika yhdessä. Saman tyyliset liikkuvat yhdessä, sen olen aika pitkälti huomannut.
Sen sijaan mieheni näyttää minun vastakohdaltani jos näin voi sanoa. Hänessä ihastuin puhtaasti luonteeseen, ja vasta sen jälkeen ulkonäköön.
Kyllä nykyään asiat usein näin surullisesti on, että jos haluaa "menestyä" ja saada mahdollisimman paljon huomiota, seuraa, yms, täytyy pitää huolta ulkonäöstä, tsekata muotilehdestä viimeisimmät trendit jne..Toisaalta, joku "vaihtoehtonuorista" koostuva porukka saattaa jopa halveksua tällaisia ihmisiä. liittäen nämä ihmiset heti pinnallisuuteen ja kyvyttömyyteen olla oma itsensä. Pitäisi uskaltaa ottaa selvää ennen kuin tuomitsee. Olen iloinen että juttelin baarissa viime viikolla vanhan koulukaverin kanssa..luulin että hän on täys ääliö, juttujen ja ulkonäön peruusteella näin ajattelin. Mutta hän paljastuikin erittäin mukavaksi ihmiseksi. Monta vuotta ollut samassa koulussa, eikä edes jutellut tyhmien seikkojen takia.
Selittäkääpä minulle miksi niitä, niin ihqja kavereita pitäisi olla...
Kyllä minä ainakin saan ihmisistä tarpeekseni ihan tuolla päivittäisessä työelämässä. Kotiin kun pääsee, niin ovi kiinni ja jos vaan voi, niin puhelin kiinni.
Ovikello minulla on ollut pois päältä jo ties kuinka kauan. Aika säälittävää olla riippuvainen toisista ihmisistä.