Kysymys katolilaisille

Jumala kutsui minua jo teini-ikäisenä. Kaikki muuttui kun minusta tuli katolilainen. Kaikki "lonksahti paikoilleen". Katolista totuutta ei voi kiistää, koska totuus on absoluuttinen.

Koska luterilainen kirkko muutti koko ajan teologiaansa kauemmaksi perinteistä oppia, tuli liberaaliteologia,naispappeus ja homoparien kanssa ja puolesta rukoilu.

Kun käännyin katolilaiseksi yllätyin huomatessani kuinka monta asiaa luterilaisuus ja protestanttisuus oli vääristänyt. Asiat eivät enää ole tuhannella eri tavalla, kuten protestanteilla.

Katolisessa kirkossa saan olla osallisena Kristuksen perustamassa Kirkossa maailmanlaajuisessa yhteisössä, jossa Kristus on kaiken keskus.

Rakastan Kirkkoamme!

Mulla oli samanlainen alkusysäys, kuin "kaikki hyvin" kirjoittajalla. Eli luterilaisen kirkon nopea muuttuminen ajan mukana sai minut tutustumaan uudelleen nuoruuden kiinnostuksen kohteeseen katoliseen kirkkoon. Katolisesta kirkosta löysin jotain alkuperäistä ja muuttumatonta. Kääntyminen ei kuitenkaan ollut helppo, koska luterilainen kirkko tuntui osaltaan kodilta ja tein paljon työtä kirkolle. Mutta nyt olen onnellinen tässä missä olen. Luterilainen kirkko ei ole mihinkään kadonneet, eivätkä sen kirkon ystävät. Teen luterilaiselle kirkolle edelleen keikkatyötä. Sen sijaan olen saanut henkisen kodin katolisesta seurakunnasta.

Hyvin samanlaista kuin muilla sen löytymisen suhteen.
Kun luki ja tutki Raamattua, niin ei siinä oikein ollut epäselvyyttä. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa, eli jompi kumpi Suomessa toimivista Apostolisista kirkoista eli Ortodoksit tai Roomalaiskatolisuus.
Kun tutustuin kumpaankin, niin se valinta tuli luonnostaan, sydän tietää mikä on oikein.

Kirkkoon tulo oli aikamoinen yllätys, sain rauhan ja hyvän olon ensimmäistä kertaa eläessäni. Katolilaisuus on tullut osaksi elämää (siis arkea) ihan samalla tavalla kuin muillakin Katolilaisella. Ero ei aluksi vaikuta suurelta, mutta kun pääsee sisään, niin se on valtava, ihan eri maailma.