Oma veikkaukseni: ihmissuhdetaitojen opettelu. Ihmisten tapaaminen. Netistä poistuminen. Täällä ei opi epäsuoraa viestintää, lukemaan ilmeitä jä eleitä.
Mikä hyödyllisintä sinkkuuden poistossa?
NörttiN
7108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuo on kyl tosi. Mut ite ainakin tykkään rennosta yksinolosta, toki joskus on mukava sosialisoida mutta ei aina. Toki jos seura olisi hyvää niin viettää aikaa kyllä mieluusti ryhmässäkin, vaan jos huonoa on niin mieluusti yksin viettää kyl :) Hankalinta on vaan löytää samanhenkiä ihmisiä, toki on muitakin samanlaisia mutta kiven alla vaan tuntuu olevan sellaiset.
Mut täähän on just se nörttien ongelma. Kun yksinolo on kivaa, jää oppimatta ne sosiaaliset viestintätavat, joilla pariutuminen tapahtuu. Ei sitten huomaa eikä tajua, kun joku on kiinnostunut eikä osaa itse osoittaa kiinnostustaan hyvällä tavalla.
Myös: onko esim. täällä palstalla kirjoittelu sosiaalisuutta vai yksinoloa? Musta se on sosiaalisuutta, josta on rajattu pois monet sosiaalisuuden ulottuvuudet. Netin ääressä voi helposti säädellä miten tulee nähdyksi, olla läsnä vain ajatuksineen mutta ei kokonaisena ihmisenä. Kun netissä roikkuu paljon ei enää osaa olla läsnä kokonaisena ihmisenä, tulla nähdyksi ja kohdata toinen kokonaisuutena, jota ei voi vain sivuuttaa laittamaalla koneen kiinni tai siirtymällä toiselle sivulle niin kuin netin kautta voi. Alkaa tuntua myös ikävältä tulla nähdyksi kokonaisena ihmisenä ilman netin luomaa ihanaa rentouttavaa etäisyyttä.
Kaiken mitä tiedän ihmisistä olen oppinut kissoilta.
Luin otsikon väärin "Mikä hyödyllisintä sinkkuuden puistossa?" ja ajattelin heti vastata, että se, että sinne voi mennä ilman että epäillään pervoksi kyttääjäksi.
Sinkuille pitäisi olla omat puistot.
Mulla on oma sinkkupuisto, siellä ei käy eikä näy koskaan ketään muuta kuin minä, ei edes sitä pervoa kyttääjä setää. Miten sosialisoit, kun puistoistakin kaikki pervot ahsistelija ovat ajautuneet nettiin pervoilemaan...höh...on se, kun ei enää mikään ole niin kuin ennen.
Kaikki elämä on naamakirjassa ja netissä ja hikisissä kuntosaleissa. Missä on kaikki normaalielämän ihmiset?
Tosielämää on vaikea saada enää takaisin. Toisen ilmeitä luetaan viestien ja hymiöiden takaa ja sen perusteella tehdään johtopäätöksiä. Kännykällä hoituu moni asia, eikä tarvitse lähteä aisoimaan paljoa minnekään ja jää aikaa elää nettielämää. johon on juurtunut kiinni kuin rikkaruoho.
Miten tapahtuu paluu irl elämäään, ei mitenkään kun ne sosiaaliset taidot riittävät vain nettisurffailuun, nettikeskusteluun ja naamakirjaan.
Hah.. Jos vasta suhteessa alat opettelemaan noita taitoja niin olet todellakin aika hukassa itsesi kanssa. Noita taitojahan aletaan opettelemaan jo ihan pienestä asti.. En ihan ymmärrä kirjoitustasi mut ei kai minun tarvitsekaan.
Täysin samaa mieltä, paitsi siitä, ett tällä palstalla kirjoittelu ei kyl mun mielestä ole sosiaalisuutta koska aika kuitenkin siinä kuluu yksin ja kirjoitteluun kuluu vain pieni osa ajasta.