Täällä meidän puolessa on tänä päivänä on ollut 25 astetta varjossa. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja on todella ollut lämmintä. Olen kokenut myös armon auringon paistetta ja niin myös hengellistä lämpöä. Olen siis saanut nauttia kummastakin lämmöstä. Ehkä se sai minut lukemaan tuhlaajapoikakertomusta ajatuksella. Sain muutamia ajatuksia joita tahdon jakaa palstalaisten kanssa.
Me kaikki olemme lapsena Jumalan yhteydessä Isän kodissa ja sellaisenaan Jumalalle otollisia. Elämme Isän Jumalan kodissa hengellisessä mielessä. Tämä tietenkin ennen kuin alamme tekemään syntiä. Kun valitsemme synnin Jumalan tottelemisen ja seuraamisen sijasta, jätämme Isän kodin ja seuraamme omia itsekkäitä synnillisiä haluja ja himoja. Elämä poissa Jumalan yhteydestä, erossa Jumalasta Taivaan Isästämme, vie ihmistä syntielämään. Synti sitten erottaa ihmisen Jumalasta. Syntielämä taas johtaa moniin kärsimyksiin. Tuhlaajapojan synti oli se että hän jätti Isän ja Hänen turvallisen huolenpidon ja rakkauden ja vaihtoi sen syntielämään. Mutta, hän ensin jätti Isän. Sitten tuli tekosynnit hänen elämäänsä ja sitä kauttta kärsimykset. Elämä erossa Jumalasta on synti ja se aiheuttaa sitten niitä tekosyntejä.
Tuhlaajapoika huomasi kärsimystensä keskellä että yhteys Isään oli menetetty. Sen mukana hän oli menettänyt turvallisuuden ja Isän rakkauden ja huolenpidon KOKEMISEN. MUTTA, Isä rakasti poikaa samalla rakkaudella kuin Hän rakasti häntä silloin kun poika oli Isän kotona ja palveli Häntä. Jumalan rakkaus ei ollut muuttunut. Pojan syntielämä ei ollut vähentänyt Isän rakkautta poikaa kohtaan piirtoakaan. Näyttää siltä että Isä ei ollut edes suuttunut pojalle. Hän ei ollut edes vihainen. Isä odotti poikaa suurella rakkaudella kyyneet silmissä. Miksi Hän odotti poikaa? Ei tuomitakseen vaan armahtaakseen ja ottaakseen pojan jälleen omaan houolenpitoonsa ja rakkauteensa. Hän kaipasi osoittaa pojalle rakkautta.
Näyttää siltä että Jumalan rakkaus meitä kohtaan ei ole riipppuvainen siitä miten olemme eläneet ja miten olemme onnistuneet uskovina tai uskosta osattomina. Jumalan rakkaus meitä kohtaan on meidän ansioistamme riippumaton ja AINA SAMA. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä koska Hän on rakkaus. Rakkaus on Jumalan olemus. Ei voida sanoa että Jumalalla on rakkautta ihmistä kohtaan. Silloinhan rakkaus olisi rajattu ja ehdollinen rakkaus. Ei niin vaan, Jumala ON RAKKAUS. Jumala rakastaa ihmistä koska ihminen on Hänen luomansa Jumalan kuvaksi ja Jumalan yhteyteen tarkoitettu ja luotu ainutlaatuinen olento.
Jumala rakasti meitä silloin kun me vielä olimme syntisiä tuhlaajapoikia ja tuhlaajatyttöjä ja Jumalan vihollisia pahoissa teoissamme. Näin apostoli Paavali. Jumala rakasti syntistä Jumalalle selkänsä kääntänyttä Hänelle vihollisena elävää maailmaa niin paljon että Hän antoi meille kaikkein arvokkaimman ja kalleimman lahjan; Oman Poikansa kuolemaan puolestamme. MEIDÄN SYNTISTEN JUMALAN VIHOLLISTEN PUOLESTA!!! Jumala ei siis rakasta siksi että olemme hyviä ihmisiä. Hän rakastaa koska Hän on rakkaus.
Näin toteamme että Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on vakio; aina ja kaikille sama.
Mutta koska tuhlaajapoika eli kaukana Isästä ja Isän kodista, hän ei päässyt osalliseksi tuosta Isän valtavasta rakkaudesta ja armosta mikä Isällä oli häntä kohtaan. Hän ei kokenut sitä ymmärrettävistä syistä. Hän oli jättänyt/hyljännyt Isän ja Hänen rakkautensa.
Poika luuli syntisenä Isän rakkauden olevan riippuvainen hänen onnistumisistaan ja hyvästä elämästään. Hän luuli että Isä rakastaa minua vain silloin kun olen hyvä ja onnistunut Isälle uskollinen poika. Nyt kun hän koki olevansa paha poika ja suuri syntinen, hän sulki itse itsensä Isän rakkauden ulkopuolelle "en enää ansaitse". Nyt hän päätti mennä Isän luokse ja pyytää palvelijan osaa. Palvelija kun ei saa talon oman pojan rakkautta osakseen. Palvelija on se joka tekee talon työt. Talon lapset/perilliset ovat erikseen. Hän ajatteli että palvelijan osakin on liikaa pyydetty mutta parempi sekin kuin elää sikakaukaloilla ja nääntyä nälkään hengellisesti. Niin poika myös nousi ja meni Isän luokse. Se ei jäänyt aikomukseksi.
Niin tuhlaajapoika lähestyi pelokkain askelin Isän kotia odottaen kohtaavansa vihaisen Isän. Mutta poika ei kohdannutkaan vihaista kostonhimoista tuomitsevaa Isää. Hän kohtasi armahtavan rakkautta täynnä olevan iloisen Isän. Isä juoksi iloissaan häntä vastaan ja armahti hänet kun hän vielä oli kaukana tulossa. Isä puetti pojan juhlavaatteisiin, ei palvelijan työvaatteisiin. Ei ollut kysymys työpalkoista sillä "kaikki mikä on minun, on sinun". Poika ei saanut palvelijan osaa. Hän sai takaisin asemansa Isän poikana ja talon perillisenä. Kaikki entinen oli pyyhitty Isän armon kautta pois. Hänen asemansa oli nyt sama kuin aina Isän luona olleella isoveljellä. http://www.youtube.com/watch?v=vfZsaeXXwTA
jatkuu...
Me kaikki olemme lapsena Jumalan yhteydessä Isän kodissa ja sellaisenaan Jumalalle otollisia. Elämme Isän Jumalan kodissa hengellisessä mielessä. Tämä tietenkin ennen kuin alamme tekemään syntiä. Kun valitsemme synnin Jumalan tottelemisen ja seuraamisen sijasta, jätämme Isän kodin ja seuraamme omia itsekkäitä synnillisiä haluja ja himoja. Elämä poissa Jumalan yhteydestä, erossa Jumalasta Taivaan Isästämme, vie ihmistä syntielämään. Synti sitten erottaa ihmisen Jumalasta. Syntielämä taas johtaa moniin kärsimyksiin. Tuhlaajapojan synti oli se että hän jätti Isän ja Hänen turvallisen huolenpidon ja rakkauden ja vaihtoi sen syntielämään. Mutta, hän ensin jätti Isän. Sitten tuli tekosynnit hänen elämäänsä ja sitä kauttta kärsimykset. Elämä erossa Jumalasta on synti ja se aiheuttaa sitten niitä tekosyntejä.
Tuhlaajapoika huomasi kärsimystensä keskellä että yhteys Isään oli menetetty. Sen mukana hän oli menettänyt turvallisuuden ja Isän rakkauden ja huolenpidon KOKEMISEN. MUTTA, Isä rakasti poikaa samalla rakkaudella kuin Hän rakasti häntä silloin kun poika oli Isän kotona ja palveli Häntä. Jumalan rakkaus ei ollut muuttunut. Pojan syntielämä ei ollut vähentänyt Isän rakkautta poikaa kohtaan piirtoakaan. Näyttää siltä että Isä ei ollut edes suuttunut pojalle. Hän ei ollut edes vihainen. Isä odotti poikaa suurella rakkaudella kyyneet silmissä. Miksi Hän odotti poikaa? Ei tuomitakseen vaan armahtaakseen ja ottaakseen pojan jälleen omaan houolenpitoonsa ja rakkauteensa. Hän kaipasi osoittaa pojalle rakkautta.
Näyttää siltä että Jumalan rakkaus meitä kohtaan ei ole riipppuvainen siitä miten olemme eläneet ja miten olemme onnistuneet uskovina tai uskosta osattomina. Jumalan rakkaus meitä kohtaan on meidän ansioistamme riippumaton ja AINA SAMA. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä koska Hän on rakkaus. Rakkaus on Jumalan olemus. Ei voida sanoa että Jumalalla on rakkautta ihmistä kohtaan. Silloinhan rakkaus olisi rajattu ja ehdollinen rakkaus. Ei niin vaan, Jumala ON RAKKAUS. Jumala rakastaa ihmistä koska ihminen on Hänen luomansa Jumalan kuvaksi ja Jumalan yhteyteen tarkoitettu ja luotu ainutlaatuinen olento.
Jumala rakasti meitä silloin kun me vielä olimme syntisiä tuhlaajapoikia ja tuhlaajatyttöjä ja Jumalan vihollisia pahoissa teoissamme. Näin apostoli Paavali. Jumala rakasti syntistä Jumalalle selkänsä kääntänyttä Hänelle vihollisena elävää maailmaa niin paljon että Hän antoi meille kaikkein arvokkaimman ja kalleimman lahjan; Oman Poikansa kuolemaan puolestamme. MEIDÄN SYNTISTEN JUMALAN VIHOLLISTEN PUOLESTA!!! Jumala ei siis rakasta siksi että olemme hyviä ihmisiä. Hän rakastaa koska Hän on rakkaus.
Näin toteamme että Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on vakio; aina ja kaikille sama.
Mutta koska tuhlaajapoika eli kaukana Isästä ja Isän kodista, hän ei päässyt osalliseksi tuosta Isän valtavasta rakkaudesta ja armosta mikä Isällä oli häntä kohtaan. Hän ei kokenut sitä ymmärrettävistä syistä. Hän oli jättänyt/hyljännyt Isän ja Hänen rakkautensa.
Poika luuli syntisenä Isän rakkauden olevan riippuvainen hänen onnistumisistaan ja hyvästä elämästään. Hän luuli että Isä rakastaa minua vain silloin kun olen hyvä ja onnistunut Isälle uskollinen poika. Nyt kun hän koki olevansa paha poika ja suuri syntinen, hän sulki itse itsensä Isän rakkauden ulkopuolelle "en enää ansaitse". Nyt hän päätti mennä Isän luokse ja pyytää palvelijan osaa. Palvelija kun ei saa talon oman pojan rakkautta osakseen. Palvelija on se joka tekee talon työt. Talon lapset/perilliset ovat erikseen. Hän ajatteli että palvelijan osakin on liikaa pyydetty mutta parempi sekin kuin elää sikakaukaloilla ja nääntyä nälkään hengellisesti. Niin poika myös nousi ja meni Isän luokse. Se ei jäänyt aikomukseksi.
Niin tuhlaajapoika lähestyi pelokkain askelin Isän kotia odottaen kohtaavansa vihaisen Isän. Mutta poika ei kohdannutkaan vihaista kostonhimoista tuomitsevaa Isää. Hän kohtasi armahtavan rakkautta täynnä olevan iloisen Isän. Isä juoksi iloissaan häntä vastaan ja armahti hänet kun hän vielä oli kaukana tulossa. Isä puetti pojan juhlavaatteisiin, ei palvelijan työvaatteisiin. Ei ollut kysymys työpalkoista sillä "kaikki mikä on minun, on sinun". Poika ei saanut palvelijan osaa. Hän sai takaisin asemansa Isän poikana ja talon perillisenä. Kaikki entinen oli pyyhitty Isän armon kautta pois. Hänen asemansa oli nyt sama kuin aina Isän luona olleella isoveljellä. http://www.youtube.com/watch?v=vfZsaeXXwTA
jatkuu...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Isoveljestä en sen enempää mainitse mutta sen verran että hän oli aina ollut ja oli aina osallinen kaikesta Isän omaisuudesta ja Hänen voimavaroistaan, armostaan, rakkaudestaan ja huolenpidostaan mutta hän oli "kotisokea" eikä nähnyt ja ymmärtänyt mitä hän omisti Isän luona. Hänessä syntyi kateus. Hän olisi varmaan tuominnut syntisen rangaistukseen jos olisi ollenkaan hyväksynyt että Isä ottaa hänet jälleen omakseen. Sellaista tuomiohenkeä kuin isoveljellä oli ei Isällä ollut eikä ole. Jumala on armo ja rakkaus. Mutta me "isoveljet" ja "isosiskot" saamme olla varovaisia kun syntisiä pikkuveljiä ja pikkusiskoja tulee kotiin ja he saavat Isän rakkauden. Me ns. vanhat uskovat olemme aina Isän rakkaudessa ja armossa sisällä. Muistakaamme että emme saa halveksia ketään. Meidän tulee osoittaa armoa ja anteeksiantavaa mieltä ja ottaa syntinen vastaan.
Loppu tällä haavaa!!!
>> Jumala on armo ja rakkaus.
V-testamentissa kuvataan elämää laikiliiton aikaan. Jumala vihaa kyllä syntiä ja tuo tappaminen kuvaa Mooseksessa vihaa syntiä kohtaan. Uudessa liitossa Jumala näkee ihmisen aina mahdollisuutena Jeesuksen sovituksen kautta. Mooseksen aikana Jeesus ei ollut vielä kuollut ristillä, voittanut syntiä, helvettiä ja saatanaa. Kun Herra käski surmata niin silloin oli aina kysymys Jumalan tahdon vastustamisesta. Kun Jeesus kuoli ristillä niin hän julisti tuonelassa sovistusta vangituille sieluille ja ainakin itse uskon, että näillä Mooseksen ajan pakanoilla ja tottelemattomilla, jotka tuolloin kuolivat oli mahdollisuus kohdata evankeliumi ja pelastua.
Kyllä Jumala rakstaa noitakin ihmisiä aivan yhtä paljon vaikka tuolloin ei ollut vielä mahdollista kohdata sovitusta kuin lupauksena tulevaan Messiaaseen ja Israelinkin kansa joutui uhraamaan eläimiä symbolisesti Jumalan edessä.
Me elämmä tässä fyysisessä ruumiissa ja ajassa ja elämä täällä on ainutlaatuista, mutta tämä on vain väliaikainen lyhyt vaihe ja sen tarkotuis on loppujen lopuksi saada syntiinlankeemuksessa katkennut Jumalasuhde kuntoon.
Sorry, en ole Raamatun selittäjä, mutta ymmärrän näin pitkään uskossa olleena ja maallikko Jumalan rakkauden myös lakiliiton aikana eläneitä Jumalaa vastustavia kohtaan. Voi olla että selitykseni ei ole Jumalan edessä oikea.
Jeesuksen sovitustyö kattoi myös VT:n aikana eläneet ja kuolleet ihmiset. Jeesus meni Hänen ruumiinsa kuoltua ristillä Jeesus meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille. Näin Raamattu jossakin todistaa. Sitten seuraavassa luvussa sanotaan näin: "Että heillä hengessä olisi elämän niin kuin Jumala elää." Minä olen ymmärtänyt niin kuin sinäkin että nämä ennen Jeesuksen sovitustyötä kuolleet saivat kuulla evankeliumin itse Herran suusta. Ja että sillä todella oli ja on ikuinen merkitys heille.
1 Piet 3:18-22Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt TEIDÄTKIN PELASTAA, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut.
1 Piet 4:5-6 "Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää."
Ihminen on ajanut sekä uskon että hengellisyyden syyllisyyden, uhrien, sovitusten sekä tekojen korpeen.
Se on tyyppillinen ihmisen polku, tuskien taival ja näyttää tosi vaikealta seurskuntien/ kirkon ja vanhojen partojen hyväksyä se tosiasia että me olemme Jumalan lapsia/Jumalan perhettä tällaisina.
Vanha syyllisyys,teurastus sekä sovitusoppi on Jumalan pilkkaamista, ettei Hän osaa suunnitella tekojaan tarpeeksi valmiiksi, vaan niitä pitää matkan varrella korjailla sekä uudelleen sovitella.
Ihminen on saastuttanut hengellisyyden ja vaatii niistä Jumalaa tilille.
Järki hoi äly älä jätä,vaikka ihmisen sairas usko onkin tautinen.
Taivas ehjäksi rakastaa rääkätyn sielun ja Jeesus pelastaa
http://www.youtube.com/watch?v=37LMmGB0DUQ
".....Isäsi varmaan anteeksi antaa, avoin on sulle sydämensä....!"
"...silmänsä loistaa, sulle kun kuiskaa....poikani jälleen......jälleen oot mun!"
http://www.youtube.com/watch?v=7kwsZUDxjP0
jaikali1:
"Elämä poissa Jumalan yhteydestä, erossa Jumalasta Taivaan Isästämme, vie ihmistä syntielämään."
Oletan että olet vanha tuttu jaikal kirjoituksistasi päätellen. Jotain on kirjoitustesi sisällössä muuttunut. Myönteisempään suuntaan.
Siteeraus on kuitenkin totuuden vastaista. Väität että kristinuskon ulkopuolella elävät ihmiset olisivat saastaisia. Tai uskosta luopuvasta tulisi "peto".
Ymmärrätkö miten loukaaat ihmiskunnan enemistöä. Eihän jonkin ideologia kannattaminen tai kannattamattomuus tee ihmisestä yhtään mitään. Teot ratkaisevat. Joko varastaa tai ei, murhaa tai ei, auttaa tai ei ja silleen.
Mikään ideologia ei myöskään pelasta sinällään ihmisiä paheista. Ei uskoviakaan.
Kristinusko pitää muodollisesti yllä korkeaa siveellisyyttä, paasaa pidättyvyyttä seksissä mutta sen piirissä on tehty normaalia enemmän seksuaalisia rikoksia ja varsinkin lapsia kohtaan.
Kun sanotaan että "Isä" antaa anteeksi tai tunnustaminen Jeesus pelastajaksi, olisi pahoista teoista vapaa, se on kavalaa. Kärsneiden kärsimykset jäävät.
Kun vielä sanotaan, että kärsineiden tulisi antaa anteeksi pahantekijöilleen, ideologinen rikos ja itsepetos suurentuu.