Nämä kuuluisat suomalaiset suojeluskunnathan aikoinaan 1918 luokittelivat kaikki omien paikkakuntiensa vangit.
Vankien nimien perään laitettiin numeroinnit ja ne vielä erivärein: I (punaisella) tarkoitti sotalian ankarinta rangaistusta paikalla täytäntöön pantavaksi, II (sinisellä) tarkoitti työvankia valtion työmaille, III (sinisellä) tarkoitti kotipaikalle lähetettäviä, ”joita rankaisemme täällä”.
Suomen Senaatt sitten vielä loi valtiorikosoikeudet,ja armeija huolehti vankien vartioinnista ja tutkimisesta. Valtiorikosoikeuksia perustettiin kaikkiaan 145. Niihin mobilisoitiin lähes koko Suomen juristikunta. Kesäkuun 7. päivänä 1918 vankeja oli leireillä yhteensä 74 048, ja kaikki odottivat tuomioistuinkäsittelyä.
Vankien saamat syytteet olivat usein täysin keksittyjä, saattoivat perustua saman paikkakunnan asukkaan tekemään väärään ilmiantoon. Vanki saattoi joutua syytteeseenjostain laittomasta teosta, vaikka hän täysin todistettavasti oli ollut samaan aikaan kokonaan toisella paikkakunnalla.
Eikä ollut mitenkään harvinaista, että murhasyyte annettiin täysin viattomille. Puolueellisuutta esiintyi ihan kaikissa portaissa. Syyllisiksi todettiin 67 788 vankia.Virallisia kuolemantuomioita langetettiin kumminkin vain 555:lle.
Useimmat teloitukset tapahtuivat Suomenlinnassa. Valtiorikosoikeudessa syytetyistä 5553 oli naisia. Heistä 3937 tuomittiin. Housupukuiset naiset kumminkin aina vietiin saman tien ammuttavaksi. Valtiorikosoikeuksissa tuomittiin myös 1100 henkilöä, jotka vangittaessa olivat vain 15 vuotta vanhoja lapsia.
Vankien nimien perään laitettiin numeroinnit ja ne vielä erivärein: I (punaisella) tarkoitti sotalian ankarinta rangaistusta paikalla täytäntöön pantavaksi, II (sinisellä) tarkoitti työvankia valtion työmaille, III (sinisellä) tarkoitti kotipaikalle lähetettäviä, ”joita rankaisemme täällä”.
Suomen Senaatt sitten vielä loi valtiorikosoikeudet,ja armeija huolehti vankien vartioinnista ja tutkimisesta. Valtiorikosoikeuksia perustettiin kaikkiaan 145. Niihin mobilisoitiin lähes koko Suomen juristikunta. Kesäkuun 7. päivänä 1918 vankeja oli leireillä yhteensä 74 048, ja kaikki odottivat tuomioistuinkäsittelyä.
Vankien saamat syytteet olivat usein täysin keksittyjä, saattoivat perustua saman paikkakunnan asukkaan tekemään väärään ilmiantoon. Vanki saattoi joutua syytteeseenjostain laittomasta teosta, vaikka hän täysin todistettavasti oli ollut samaan aikaan kokonaan toisella paikkakunnalla.
Eikä ollut mitenkään harvinaista, että murhasyyte annettiin täysin viattomille. Puolueellisuutta esiintyi ihan kaikissa portaissa. Syyllisiksi todettiin 67 788 vankia.Virallisia kuolemantuomioita langetettiin kumminkin vain 555:lle.
Useimmat teloitukset tapahtuivat Suomenlinnassa. Valtiorikosoikeudessa syytetyistä 5553 oli naisia. Heistä 3937 tuomittiin. Housupukuiset naiset kumminkin aina vietiin saman tien ammuttavaksi. Valtiorikosoikeuksissa tuomittiin myös 1100 henkilöä, jotka vangittaessa olivat vain 15 vuotta vanhoja lapsia.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jos on tarkoitus moittia kapinan jälkeisiä vangitsemisia ja teloituksia, yksi kysymys vaatii ensin vastauksen.
Mitkä mahdollisuudet olivat käytössä yhteiskuntarauhan palauttamiseksi ja pysyttämiseksi. Valkoisten näkökulmaa tarkastellen vaikea uskoa, että kaikkien punaisten vapauttaminen olisi tullut kysymykseen. Entä l ä h e s kaikkien punaisten vapauttaminen. Toisena ääripäänä se, että ketään ei vapauteta.
Tuntien oikean historian, valkoisten toimintaa voi (joidenkin) olla vaikea, mutta ei mahdotonta ymmärtää. Tiedetään osan punaisista alkaneen heti hankkia uutta kapinaa, menestyksettä. Toimintaan liittyi salahankkeita itäisen ulkovallan kanssa ja sinne loikanneiden kapinallisten kanssa. Maanalaista toimintaa harjoitettiin ja lisättiin, kunnes itäinen ulkovalta pakkovapautti toiminnan 1944. Valkoisten näkökulma sisälsi sen, että yhteiskunnallinen järjestys pitää palauttaa siten, että sitä ei tarvitse hetken päästä olla uudelleen palauttamassa.
Toivottavasti ei koskaan tarvitse vastata sellaiseen kysymykseen, että mikä määrä vangitsemisia ja teloittamisia on oikea määrä ( - mielellään nollamäärä). Valkoiset vastasivat siihen omasta näkökulmastaan ja siihen voi todeta, että vastaukseen oli perusteita. Toisaalta yhteiskuntarauha saavutettiin ja säilyi ja yhteiskunta selvisi jatkossa kahdenkin suuren sodan koettelemuksista. Toisaalta: että vuoden 1918 menettelyllä vastattiin oikeisiin todellisiin ongelmiin, se käy kuitenkin ilmi siitä, että osa kapinallisista ei luopunut kapinastaan missään vaiheessa. Osa ei tänäkään päivänä.
Kapina ja välittömästi sen jälkeen tulleet tapahtumat ovat vaikeita käsitellä. Käsittelyä helpottaa tosiasioiden selvittäminen ja käsittelyn perustaminen niihin.
"Housupukuiset naiset kumminkin aina vietiin saman tien ammuttavaksi."
Onko tähän oikein lähdetietoja? En ole löytänyt kirjallisuudesta kuin Linnan Pohjantähti-trilogian kakkososan ja sielläkin se oli vain punavankien keskuudessa levinnyt huhu. Laurilan Elma teloitettiin hame päällä.
Punakaartissa palveli noin 2000 aseistettua naissotilasta, jotka ilmeisesti kaikki tai lähes kaikki palvelivat housut jalassa, myös netissä löytyvistä valokuvista päätellen. Kuitenkin teloitettuja naisia oli vain 200-300. Suurin osa siis selvisi hengissä, joten housut eivät voineet olla mikään yleinen teloitusperuste.
Jos jollakin on joku muu lähde kuin Linnan romaani, niin nyt voisi asiasta ilmoittaa.
Uusimpien historiantutkimusten perusteella voidaan nyt arvioida vähintään kahdeksantuhannen valkoisen puolen sotilaan osallistuneen suomalaisten teloituksiin 1918, jotka rikkoivat sekä kotimaista että kansainvälistä oikeustajua. Teot ja päätökset perustuivatkin vain lähinnä suureen uskoon muka jonkinlaisesta moraalisesta oikeutuksesta.
Suuri osahan näistä valkoisista teloittajista lukeutui niin sanottuun sivistyneistöön, paikkakunnan virkamiehiin, maanomistajiin, paikkakunnan valtaapitäviin. Virkamiehistä huomattava osa oli poliiseja.
Sisällissodan päätyttyä keväällä 1918 valkoisten voittoon noin 80 000 punaista kuljetettiin vankileireille. Nälän lisäksi sairaudet, kulkutaudit ja raaka kohtelu tappoivat eri arvioiden mukaan 12 000 – 14 000 vankia. Mannerheim kielsi leirien arvostelun. Nälkiintyneet vangit saivat urheilla Lauri ”Tahko” Pihkalan hengessä, opetella käytännön käden taitoja ja kuunnella yleissivistäviä luentoja. Pihkala tunnisti rodun jalostamisen yhdeksi urheilun tärkeimmistä tarkoitusperistä. Vankileirikurjuuden paineessa perustettiin kasvatusasian osasto, jonka johtoon määrättiin pappi. Hän laati ohjeet vankien kasvatustoimintaa varten. Tarkoitus oli ohjata nämä harhautuneet takaisin oikealle tielle. Pappien aktiivista osallistumista vuoden 1918 sotatapahtumiin on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Kirja Punavankileirit 1918 kertoo Suomen sisällissodasta, mikä oli poliittinen. Siitä kertoneet tutkimukset ja kirjallisuus ovat usein värittynyttä. Mielestäni tämä kirja paljastaa sisällissodan todellisen raakuuden. Aikaa noista tapahtumista on kulunut nyt 90 vuotta ja vasta nyt todellisuus kerrotaan kaikessa karmeudessaan.
Lähdeteos
Tuulikki Pekkalainen – Seppo Rustanius: Punavankileirit – suomalainen murhenäytelmä 1918, ISBN 978-951-31-3505-8
se, että kapinan, terrorin ja murhat aloittivat punaiset?
On aivan harhaanjohtavaa käsitellä kapinan loppunäytöstä irrallisena aiemmista tapahtumista.
Ilmeisesit myös unohtui, että pääosa kapinallisista armahdettiin.
Että valkolahtarit teloittivat,murhasivat ja tappoivat noin viisi kertaa enemmän suomalaisia ihmisiä kuin punaiset.
jälkiselvittelyissä pinaisten syyllistyttyä lukuisiin rikoksiin. Lukumääriä ei voi verrata, koska valkoiset eivät olleet kapinallisia.
Silti pääosa kapinallisista armahdettiin.
Sehän on ihan oikein että rikollisia kapinnallisia rankaistiin.
Mutta kun verenhimoisilla lahtareilla lipsahti homma käsistä ihan täysin.
Eivät ne lahtarimurhaajat ehtineet selvittää kuka on rikollinen kapinallinen ja kuka ei ole.
Varmuuden vuoksi tapettiin myös täysin viattomat ja syyttömät.
Eikä näitä lahtarimurhaajia ikinä syytetty yhtään mistään.
laittomuus laittomuuteen ja raakaan kostoon? Eikö tämän "laillisuus"osapuolen pitäisi toimia omien ihanteidensa mukaisesti ja taata pahimmallekin murhamiehelle laillinen oikeudenkäynti. Kuten vaikka Breivikille taattiin.
Inisihän punikkien pomo Trotskikin turvapaikkaa Saksasta paasattuaan sitä ennen vuosia työväen diktatuurista. Pelkuri Kuusinen pakeni myös demokratiaa savuverhon keppihevosena käyttäen Ruotsiin.
Milloin vasemmisto vastaa kahteen seuraavaan kysymykseen:
1. Miten kapinan kukistanut hallituksen olisi pitänyt toimia?
2. Miten vasemmisto toimisi vastaavassa tilanteessa, jos kapina puhkeasi oikeiston taholta tämän päivän Suomessa? Miten vasemmistohallitus (ja presidentti) kohtelisi kapinaan syyllistyneeitä sen jälkeen kun kapina olisi kukistettu?
vastatkaa ensin näihin kysymyksiin ennen kuin ruikutatte punavankien kohtaloa.
"1. Miten kapinan kukistanut hallituksen olisi pitänyt toimia?"
Pelkästään vain niin kuin laki sallii.
""2. Miten vasemmisto toimisi vastaavassa tilanteessa, jos kapina puhkeasi oikeiston taholta tämän päivän Suomessa? Miten vasemmistohallitus (ja presidentti) kohtelisi kapinaan syyllistyneeitä sen jälkeen kun kapina olisi kukistettu?""
Vain lain sallimissa puitteissa.
Sisällissodan päätyttyä keväällä 1918 valkoisten voittoon noin 80 000 punaista kuljetettiin vankileireille. Nälän lisäksi sairaudet, kulkutaudit ja raaka kohtelu tappoivat eri arvioiden mukaan 12 000 – 14 000 vankia. Mannerheim kielsi leirien arvostelun. Nälkiintyneet vangit saivat urheilla Lauri ”Tahko” Pihkalan hengessä, opetella käytännön käden taitoja ja kuunnella yleissivistäviä luentoja. Pihkala tunnisti rodun jalostamisen yhdeksi urheilun tärkeimmistä tarkoitusperistä. Vankileirikurjuuden paineessa perustettiin kasvatusasian osasto, jonka johtoon määrättiin pappi. Hän laati ohjeet vankien kasvatustoimintaa varten. Tarkoitus oli ohjata nämä harhautuneet takaisin oikealle tielle. Pappien aktiivista osallistumista vuoden 1918 sotatapahtumiin on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Kirja Punavankileirit 1918 kertoo Suomen sisällissodasta, mikä oli poliittinen. Siitä kertoneet tutkimukset ja kirjallisuus ovat usein värittynyttä. Mielestäni tämä kirja paljastaa sisällissodan todellisen raakuuden. Aikaa noista tapahtumista on kulunut nyt 90 vuotta ja vasta nyt todellisuus kerrotaan kaikessa karmeudessaan.
jos kapinalliset olivat vain noudattaneet lakia ja jättäneet rikokset tekemättää
Nythän pääosa syyllisistä armahdettiin.
Sehän on ihan oikein että rikollisia kapinnallisia rankaistiin.
Mutta kun verenhimoisilla lahtareilla lipsahti homma käsistä ihan täysin.
Eivät ne lahtarimurhaajat ehtineet selvittää kuka on rikollinen kapinallinen ja kuka ei ole.
Varmuuden vuoksi tapettiin myös täysin viattomat ja syyttömät.
Eikä näitä lahtarimurhaajia ikinä syytetty yhtään mistään.
Verenhimoa oli ainoastaan punikkien työnantajalla Neuvosto-Venäjällä. Pelkästää Petrogradissa murhattiin punaisen terrorin aikana yli kaksituhatta ihmistä.
Sitäkö että sinä olet nyt paljastumassa täydelliseksi idiootiksi.
Saiko Hoover isoäidiltäsi baabushka Marialta pimppaa vastineeksi viljasta. Nevski prospektillako naivat talvella 1921.
Vankileirit olivat sekä moraalisesti että laillisesti täysin oikea ratkaisu. Juuri niillä oli tarkoitus eritellä toisistaan kapinasta vastuussa olevat tavallisista rivimiehistä ja -naisista. Leirivankeus siis vastasi nykypäivän tutkintovankeutta.
On kuitenkin totta, että olot vankileireillä olivat kohtuuttoman ankeat ruokahuollon, majoitukset ja sairaanhoidon näkökulmasta. Tuollaisten suurten vankimassojen ylöspitoon ei tietenkään ollut osattu paneutua etukäteen, eikä siihen ollut kyseisenä ajankohtana ehkä edellytyksiäkään, joten käytännössä ainoa ratkaisu olisi ollut ilmiselvien syyttömien vapauttaminen mahdollisimman nopeasti.
Muitakin puutteita varmaan oli, mutta sitä en käsitä, mitä pahaa urheilussa, kädentaitojen opiskelussa ja yleissivistävissä luennoissa oli. Maa joiden vankiloissa nuo EIVÄT OLE sallittuja tai joissa vankeja ei vastaavaan toimintaan suorastaan patisteta, on varmasti Amnestyn listalla vankien epäinhimillisestä kohtelusta.
Vai toimisi vasemmistohallitus lain sallimissa puiteissa oikeistokapinaa kukistaessa. Historiallisten kokemusten valossa asia näyttää toiselta:
1. 1918 punaisten kansanhallitus poisti kuolemanrangaistuksen. Kuitenkin punaiset teloittivat vankeja (tosin ilman oikeudenkäyntiä). Eli punaisten lentävät joukot eivät noudattaneet tässä asiassa edes omaa lakia.
2. Taanehtiva laki sotasyyllisyydestä ja tuomiot 1946 tehtiin SKPja SDP:n hallitusvastuun aikana.
3. Asekätkentäjuttu. Taanehtiva laki ja oikeudenkäynnit jälleen isänmaallisia vastaan. Tosin tuomioistuimet eivät enää oikeudenkäyntien aikana enää määräneet tuomioita, koska Valvontakomissio oli poistunut ja tuomarit katsoivat syytettyjen "tutkintovankeuden" vastaneen laissa säädettyä rangaistusta.
Mutta kaikesta huolimatta edellä esitetyistä tapauksista voidaan yhteenvetona sanoa, että vasemmisto todennäköisesti laatisi taanehtivan lain, jolta pohjalta tuomitaisiin ideologisesti vastenmielisiä kapinallisia.
Suomessa ei tarvitse muuta kuin sanoa jotakin mielipidetä "oikeistolaisuudeksi" niin sillä ei ole enää muuta merkitystä, kuin mielipiteen esittäjän leimaaminen taantukselliseksi.
On se häpeä kun Eurooppaa ei saatu masinoitua ryssää vastaan jo 1919.
Kyllähän yritystä oli ainakin suomalaisten lahtareiden puolelta.
Mutta aina se pelkkä into ei riitä.:DDDDDDDDD
Jaaha? Kukahan voisi D-kirjainjonoihin rakastunut tahvo olla? Olisiko taas tarkkailuluokan tähti?
No kerro nyt miten ne pahat kapitalisti sedät pelasti Venäjän ja erityisesti Nevan shitopoliksen nälkäkuolemalta.
Tai Saksaa 20-luvulla. Talousromahduksen nuo pyhät virtuoosit ei pystyneet ruokkimaan edes omiaan.
Etkö sinä nyt omia kirjoituksiasi enää tunnista?
Valkoisten 1918 tekemiä teloituksia perustellaan ja puolustellaan sanonnalla, että kyseessä olivat terroristit ja murhaajat. Mutta näinhän ei ollut. Yleensä lähes poikkeuksetta murhiin ja raakaan väkivaltaan syyllistyneet punaiset jäivät joko selvittämättä, ei tiedetty keitä he olivat, tai he olivat joko ehtineet paeta tai kaatuneet taisteluissa.
Näin valkoisten kosto kohdistui syyttömiin eli haettiin sijaiskärsijöitä. Mielialat oli valkoisella puolella kiihotettu valhepropagandalla äärimmilleen joten syyllisisiä piti "löytää" ja rankaista. Silloin syylliseksi kelpasi lähes kuka tahansa, jonka vain joku naapuri tms. osoitti jotenkin sympatiseeranneen punaisia tai sosialisteja ylipäätään. Kostoteloitukset eivät hakeneet rikoksiin syyllisiä, syyllisyys oli kollektiivista kuten Leninin opastamana Neuvostoliitossakin. Jokainen "punainen" kantoi syyllisyyden taakkaa ja oli siten sopiva sijaiskärsijäksi varsinaisten rikollisten asemesta.
Näin toteutettu massakosto varsinaisia rikoksiin syyllisiä edes hakematta ei noudattanut minkäänlaisen oikeusvaltion tai -normiston periaatteita vaan oli alkeellisen ihmismielen mustista syövereistä noussutta primitiivistä kostoa toista kansanryhmää kohtaan. Tätä näkemystä ei kukaan objektiivinen tutkija tänä päivänä enään kiistä.
,,,,Vankien saamat syytteet olivat usein täysin keksittyjä, saattoivat perustua saman paikkakunnan asukkaan tekemään väärään ilmiantoon.,,,,
Se oli sitä nykyaikaan siirrettyä noitavainoa ja inkvisiitiota. Näistä oli sivistysmaissa päästy eroon jo 1600-luvulla mutta meikäläinen metsäinen porvaristo sivistyi muuta Eurooppaa 400 v myöhemmin. Täällä elettiin vielä noitavainojen ja Tsingis Kaanin aikaa.
Punavangit tutkittiin valtionrikosoikeuksissa ja suurin osa sai lyhyet vankilatuomiot.
Noin 7 000 armahdettiin suoraan ja 55 000 myöhemmin.
Mikään valheiden toistelu ei tätä totuutta muuta.
Punikit oli Trotskin käytyreitä. Trotski lähetti Brestistä onnittelun "sivistyneelle" työväenluokalle. he he