Juurihoito liian usein äärimmäisen kivuliasta

Pitkän vuodatuksen olet jaksanut kirjoittaa harvinaisen hatarin perustein. Lieviin omakohtaisiin kokemuksiin ja joihinkin nettivuodatuksiin perustuen olet tehnyt pitkällemeneviä johtopäätöksiä hammashoidon tasosta. Pahoittelen mahdollisia huonoja kokemuksiasi, mutta olisi kuitenkin hyvä tietää, mistä puhuu.

Kukaan hammaslääkäri ei takuulla tahallaan jätä puuduttamatta tai puuduta huonosti huvikseen. Juurihoito on tarpeeksi haastavaa muutenkin. Akuutissa pulpiitissa oleva hammas vain ei puudu helposti - pahimmillaan juurihoidon aloitus voi olla kivuliasta, vaikka sitä toki koetetaankin mahdollisuuksien mukaan lieivttää.

En tiedä, mitä tarkoita "paracordilla". Panacod on kauppanimi kipulääkkeelle, jossa on parasetamolin lisäksi keskushermostoon vaikuttavaa kodeiinia ja joka siksi on melko tehokas kipulääke juurihoidon aloituksen tueksi. Paraform puolestaan on lääkeaine, jota käytetään lyhytaikaisesti tuhoamaan hammasytimen hermot, jotta kivuttomampi juurihoito olisi mahdollista muutaman päivän sisällä. Sen ongelma on siinä, että Paraform tappaa talossa ja puutarhassa - jos potilas ei tulekaan parin päivän sisään uudelle ajalle, lääke jatkaa tuhojaan ja pahimmillaan syö puolet leuasta. Siksipä sitä ei enää Suomessa saa myydä, vaikkakin vanhoja varastoja ilmeisesti vielä käytetään loppuun.

Hammaslääkäri pyrkii aina tekemään temppunsa mahdollisimman tuskattomasti. Ei vain potilaan tunteiden takia, vaan myös siksi, että on paljon helpompi tehdä millintarkkaa työtä kun toinen ei sätki. Lääkeaineet pyritään myös aina valitsemaan siten, että ne eivät ainakaan pahenna tilannetta.

Hammassärky on pahimmillaan hyvin tukala ja kurja tilanne, jonka pikainen ja mahdollisimman kivuton hoito on sekä hoidettavan että hoitajan intresseissä. Toivon, että sinunkin luottamuksesi sekä meihin ammattilaisiin että meidän hyvään tahtoomme palaa pian. Toivotan hyvää kesää.

"Paraform puolestaan on lääkeaine, jota käytetään lyhytaikaisesti tuhoamaan hammasytimen hermot, jotta kivuttomampi juurihoito olisi mahdollista muutaman päivän sisällä. Sen ongelma on siinä, että Paraform tappaa talossa ja puutarhassa - jos potilas ei tulekaan parin päivän sisään uudelle ajalle, lääke jatkaa tuhojaan ja pahimmillaan syö puolet leuasta. Siksipä sitä ei enää Suomessa saa myydä, vaikkakin vanhoja varastoja ilmeisesti vielä käytetään loppuun."

Minulla on varmaan liikaa aikaa roikkua netissä. Paremminkin minulla on tainnut olla liiankin ruusuinen kuva hammashoitoihin liittyvän kivunleivityksen onnistumisesta. Muistan joskus kuulleeni vanhempien ihmisten maininneen tuosta lääkepaikoissa käytetystä aineesta joka tappoi hampaan jonka nimen muistin väärin. No millä tuo aine korvattiin? Vai eikö juuria enää kuoleteta ennen niiden pois kaivelua?

Se että "akuutissa pulpiitissa" oleva hammas ei välttämättä puudu ei ole mikään uusi ongelma joten kysymys onkin miksei vieläkään löydy kivunlievitystä joka toimisi aina juurihoidon alussakin? Onhan maailma lääkkeitä täynnä? Entä ilokaasu? Monet juurihoidon kokeneet kun ovat kertoneet kärsineensä epäinhimillisistä kivuista joten minusta voi hyvin sanoa että hammashoidon taso ei ole sitä mitä pitäisi. Ennen ei vain ollut nettiä jossa ihmiset olisivat voineet kertoa kokemuksistaan. Hammaslääkärin vilpitönkään hyvä tahto ei vain helpota yhtään jos puudutus ei onnistu.

"Monet juurihoidon kokeneet kun ovat kertoneet kärsineensä epäinhimillisistä kivuista joten minusta voi hyvin sanoa että hammashoidon taso ei ole sitä mitä pitäisi"

Ei muuten voi. Ihan oikeasti, joidenkin netistä löytyvien kauhujuttujen perusteella EI VOI tehdä pitkälle meneviä ja laajasti yleistäviä johtopäätöksiä vaikuttamatta pölvästiltä, anteeksi vain.

Juurihoidon tarve voi ilmetä monin tavoin. Esim. trauman seurauksena aiemmin täysin terve hammas voidaan joutua juurihoitamaan ennen kuin se on millään tavalla oireillut. Toisaalta hammas voi kuolla karieksen tai trauman takia täysin kivuttomasti, jolloin hoidon tarve ilmenee vasta röntgenkuvasta. Tai sitten on n. viikon tai muutaman päivän kestävä voimakas kipujakso, joka rauhoittuu itsekseen hampaan kuoltua. Nämä kaikki tilanteet hoituvat normaalilla puudutuksella ja ensihoito on tällöin täysin kivutonta.

Ongelmia ilmenee yleensä vain akuutin pulpiitin kohdalla. Akuutissa, kivuliaassa tulehduksessa erilaiset välittäjäaineet saavat hampaan juuren ympäristössä aikaan sellaisen tilanteen, että puudutusaine ei paikallisesti käytettynä tehoa kunnolla annostuksesta riippumatta. Ilokaasua tms. ei yleensä ole käytettävissä kuin erikoistuneilla klinikoilla, joten silloin joudutaan käyttämään muita konsteja. Toinen inhottava piirre akuutilla kivulla on, että se pirulainen ei välttämättä paikallistu yhteen hampaaseen vaan tuntuu koko leuassa eikä syyllisen löytäminen ole ollenkaan mutkatonta. Parhaassa tapauksessa johtopuudutus tehoaa. Kipulääkkeitä voi toki käyttää ja niitä voi hyvin pyytääkin hammaslääkäriltä. Jos kipu on todella kovaa, hampaan ydin voidaan avata vain osin ja laittaa hampaasen lääkepaikka (ei kuitenkaan enää Paraform), jonka jälkeen odotetaan ytimen kuoleentumista ennen hoidon jatkamista.

Hammassärky on yksi kovimpia ja piinaavimpia kipuja, mitä ihmisellä voi olla. Valitettavasti meillä ei vielä ole käytettävissä taikasauvaa, jolla sen saisi katoamaan hetkessä ja kivuttomasti.

Silti suhtautuisin varovaisesti netistä lukemaani ja koettaisin välttää tekemästä laajoja yleistyksiä sen perusteella.

No eiköhän akuutti pulpiitti eli hammassärky ole yleisin syy jonka takia juurihoitoon joudutaan. Tällainen mielikuva minulla ainakin maallikkona on. Harvempi nyt kuitenkin murtaa hampansa onnettomuudessa, hammas hajoaa väkivallan vuoksi tai on nyt vain jostain syystä "onnekkaasti" kuollut. Eli ymmärsinkö oikein että akuutissa pulpiitissa eli silloin kun hammasta särkee ei hammasta saada puudutettua vaan potilaan on vain kestättävä hirvittävä kipu joka voittaa hammassärynkin:D Olisiko sitten parempi taktiikka antaa hampaan kuolla ennen ronkkimista:D

Osaan kyllä luullakseni erottaa netistä lukemastani oiekean tiedon ja huuhaan. En oikein jaksa uskoa että kaikki netissä kauhujuttuja kertovat liioittelevat kokemuksiaan. Ja noita kertojia on satoja. Olen minä noita tarinoita kuullut kahvipöytä keskusteluissakin. Joillakin puudutus on onnistunut joillakin ei ja kipu on ollut hirveä. Kun satuin lukemaan netistä keskustelu ketjun jossa aihetta käsiteltiin tajusin että totuus onkin pahempi kuin ikänä kuvittelinkaan elikkä puudutuksestakaan ei aina ole apua. Tietysti mieleen hiipii kauhea ajatus entä jos tuo osuu joskus omalle kohdalle...

Minä luulen että netissä nimellisesti anonyymina ihmiset kehtaavat kertoa häpeilemättä miltä todella tuntui toisin kuin kahvipöytä keskusteluissa. Eiköhän olisi jo korkea aika alkaa kehittää kivunlievitystä joka auttaa tulehtunutta hammastakin ronkittaessa. Ainakin amerikkalaisten elokuvien mukaan ilokaasu olisi yleisessä käytössä sielläpäin maailmaa. Sitä en tiedä onko siitäkään apua tuossa tilanteessa.

Mutta hoidon kivuttomuus on aina osa hyvää hoitoa. Näin on muunkin lääketieteen kohdalla. Sitä tosiasiaa ei kierretä millään ympäri pyöreillä puheilla. Jostain syystä asia on vain jäänyt hammaslääketieteessä retuperälle akuutin pulpiitin hoidon osalta. Luulisi ainakin lääketeollisuudella ja hoitoja kehittävillä lääkäreillä olevan kiinnostusta ongelman ratkaisemiseen sillä se olisi ainakin varma myyntimenestys.

Jos tiedetään, että akuutti pulpiitin tulehdus ei puudu, niin miksei juurihoitoa voida tuolloin aloittaa kevyessä nukutuksessa?? Eihän muitakaan tosi kivuliaita toimenpiteitä tehdä ilman kivuttomuutta!!!
Luojan kiitos minulla juurihoidossa puudutus toimi

Huoh... pitäisikö tässä itkeä vaiko nauraa.

Hammaslääkärinä olen juurihoitoja tehnyt ties miten monta... keskimäärin voisi sanoa, että juurihoitoja tai akuutin pulpiitin päivystysensiapuna tehtäviä pulpotomioita (kruunupulpan amputaatio) tulee suunnilleen 1/päivä. Ehkä kerran parissa kuukaudessa on sellainen tilanne, että hammasta oikeasti ei tahdo saada riittävästi puutumaan, lähinnä silloin, jos kyseessä on alamolaari eli kutonen tai seiska, pulpiittinen viisaudenhammas käytännössä lähes aina poistetaan. Näissä ongelmatapauksissakin erilaisia kikkoja kyllä on käytössä.

Toisin sanoen on paskapuhetta, että akuutissa pulpiitissa hammas ei puudu. Tuhdimman puudutteen se kyllä usein vaatii ja joskus pieniä kikkoja, joskus jopa hampaan rauhoittamisen esim. päiväksi-pariksi ennen uutta yritystä, mutta että ihan kevytnukutusta rutiinilla... hohhoijaa... jos joku kertoo, millä se kevytnukutus järjestetään 30min päivystysajalla ja kenenkä veroeuroista se lysti maksetaan, niin mieluustihan sitä nukuttaisi vaikka jokaisen.

Se, että varmastikin joku kollega tässä maassa on runtannut pulpiittijuurihoidon läpi (mikäs siinä, jos tämä tehdään potilaan kanssa yhteisymmäryksessä, mutta mikäli homma hoidetaan brutaalisti pahemmin kyselemättä niin hävetköön) ilman että hammas on ollut kunnolla puutunut, ei tarkoita, ettäkö kipua ei nykyisin menetelmin ihan oikeasti voisi saada pois, tai ainakin niin matalalle tasolle, että se ei enää potilasta haittaa.

Olen samaa mieltä kuin muutkin alan ammattilaiset, kivun hoito on nykyään paljon paremmalla tasolla kuin pari vuosikymmentä sitten. En halua vähätellä kiputuntemusta, sillä äkillinen hammaskipu, juuri tuo julmetusti vihlova pulpiittikipu, on yksi pahimpia kiputiloja. En ollenkaan ymmärrä väitettä, etteikö hammaslääkäri kivusta välittäisi. Päin vastoin, aika moni kokee olevansa arjen sankari, kun saa toisen sietämättömän kivun loppumaan! Kyllä se helpottaa molempia osapuolia.

Puutumisongelmat koskevat suurilta osin lähinnä alaposkihampaan pulpiittikipua, syystä, jota ei täysin tunneta. Aikaisemmin ajateltiin tulehduksen neutraloivan puudutusainetta, mutta nykyisin tuo Umpun selostama teoria, hermokudoksen äkillinen lisääntyminen sekä aivoihin muodostunut kipurata lienevät lähempänä oikeaa. Puudutusaineen määrällä ei ole loppujen lopuksi erityisen suurta merkitystä, kunhan se osuu kohdalleen. Alaleuan johtopuudutus ei ole aina ihan helppo saada oikeaan kohtaan, vaikka tekniikka olisikin hallussa. On olemassa myös luunsisäinen puudutusmenetelmä, mutta käsittääkseni se ei ole saanut kovin suurta suosiota, olisiko hieman riskialtis naapurihampaille (tehdään poralla pieni reikä leukaluuhun, josta puudutusaine ruiskutetaan suoraan luun sisään - esipuudutettuna luonnollisesti). Puutumisongelma tulee kuitenkin vastaan varsin harvoin, ehkä kerran vuodessa. Puudutusaineita on myös useampia eri lääkeaineita, jotka sopivat eri tilanteisiin ja käyttäytyvät hieman erilailla, joten ampullien määrästä ei voi tehdä johtopäätöstä, onko puudutetta käytetty "maksimimäärä".

Syitä, miksi vanhoista menetelmistä tai toimintavoista luovutaan, on esim. parempien hoitojen keksiminen, tai entisten toteaminen joko tehottomiksi tai suorastaan haitallisiksi. Näin on puheena olevan paraformin laita. Paraformaldehydiä (ja kokaiinia!) sisältävää paraformipastaa ei ole aktiivisesti käytetty varmaan 30 vuoteen. Kieltämättä aine oli tehokas "hampaantappaja", mutta sekin piti saada laitettua kunnolla hampaan koloon, mielellään siten, että oli jo tehty yhteys hermo-onteloon. Väliaikaisen paikan tuli olla ehdottoman tiivis ja potilas oli vannotettava tulemaan takaisin muutaman päivän päästä. Riskinä oli tuo luunekroosi eli luukuolio, jos ainetta pääsi muuallekin tai väliaikainen paikka petti. Tuskin noita komplikaatioita kuitenkaan kovin usein sattui, mutta ei kuitenkaan täytä tämänpäivän normeja. Itse olen pitänyt vastaanotollani paraformia varastossa todellisten hätätilanteiden varalta, mutta en muista, koska olisin käyttänyt (en tällä vuosituhannella).
Aikaisemmin oli myös kortisonia sisältävä nestemäinen valmiste, joka auttoi kohtalaisen hyvin pulpiittikipuun, jos hermokudosta ei saatu kokonaan poistettua kerralla. Valitettavasti lääketehdas lopetti aineen valmistuksen kymmenkunta vuotta sitten. Teho ei myöskään ollut erityisen hyvä, ja sekin piti saada hampaan sisälle.
Eli lääkkeillä on yritetty, tehokkaimmaksi kivun lopettajaksi on kuitenkin osoittautunut edelleen hermokudoksen täydellinen poisto hampaan sisältä ja juurikanavista! Mutta jos ei puudu...

Mitä tulee antibioottien käyttöön tulehduksessa, pulpiittikivussa niistä ei ole valitettavasti juurikaan hyötyä. Vaikka kyseessä onkin hampaan tulehdus, antibiootti ei kulkeudu hampaan sisälle niin merkittävästi, että siitä olisi apua (luussa oleva pesäke on asia erikseen), vaan kyseiset bakteerit juurikanavissa voidaan häätää vain huuhtelemalla kanavaa desinfioifilla aineilla ja juurikanavalääkkeellä. Antibioottien koettu teho perustuu usein siihen, että särky olisi muutenkin lakannut muutamassa päivässä. Bakteerien vastustuskyky on Suomessakin lisääntyvä ongelma, joten turhia hoitoja halutaan välttää. Tätä on mone potilaan joskus vaikea ymmärtää, sillä ennen ab-kuureja jaettiin huolettomammin. Edellä oleva koskee toki perusterveitä ihmisiä, vastustuskyvyltään heikommilla henkilöillä tilanne on toki toinen.

Suosittelen minäkin netin kriittistä käyttöä, subjektiivisia kauhutarinoita löytyy varmasti paljon enemmän kuin "onnistuneita" hoitoja.

Nukutus ei perushammashoidossa, johon juurihoitokin kuuluu, ole valitettavasti mitenkään mahdollista. Se vaatisi hammashoidon keskittämistä yksiköihin, joissa olisi jatkuvasti anestesialääkäri paikalla ja myös sairaalatasoinen laitteisto. Nukutus, myös nopea "humaus", vaatii paljon esivalmisteluja (mm paaston etukäteen) eikä millään onnistuisi rutiininomaisesti. Hammastoimenpiteet ovat kohtalaisen lyhytkestoisia kyllä, joten jo sen vuoksi suositaan paikallispuudutusta. Lisäksi potilaan yhteistyö on esim. purennan tarkistamisessa tarpeen. Yleislääketieteen puolella toki jopa vähemmän kivuliaita hoitotoimia tehdään nukutuksessa, mutta hammashoitoon se ei vain niin yksinkertaisesti sovellu.
Muualla maailmassa ilokaasua ja suonensisäistä sedaatiota käyteään käsittääkseni kyllä yleisemmin. Ilokaasu ei ole kipulääke, se vain rauhoittaa ja tekee tapahtumasta siedettävämmän. Joillekin tehoaa hyvin, aikuisille ilmeisesti ei ihan niin hyvin kuin lapsiin. Haittana on mahdolliset "huonot fiilikset", hyvä puoli taas että teho haihtuu heti kun kaasun anto lopetetaan. I.v.-esilääkitys katsotaan Suomessa sen verran riskialttiiksi, että hammaslääkärit eivät ole "yksin" siihen ryhtyneet, vaan yleensä kutsuvat anestesialääkärin tekemään sen, poikkeuksena muutamat lääkäri-hammaslääkärit, jotka ovat suukirurgeja (useimmat).

Toistuvia nukutuksia ei pidetä suotavina, joten nukutushoidoissa hoitoratkaisut ovat yleensä radikaalimpia. Toisin sanoen vain hyväennusteisia juurihoitoja tehdään ja niissäkin jatkohoito yleensä täytyy tehdä "normaalihoitona" eli potilaan on kyettävä jatkossa käymään tavallisella vastaanotolla.

Minulle hampaan juurepään katkaisu juurihoidettuun hampaaseen on ollut erittäin sietämätön kokemus. Ei vaan puutunut. Olen yhä edelleen sitä mieltä, että lapset on miellyttävämpi synnyttää ilman kivunlievitystä kuin joutua vastaavanlaiseen operaatioon. Kyseinen hammas on ollut moniongelmainen vuosikausia. Yksi ongelmistani on käyrät juuret. Ne näyttävät siltä kuin niillä olisi jalkaterät. Eli juurihoidoissa mutkien puhdistaminen ei ole onnistunut. Tänään hammaslääkärini suoritti kolmannen kerran kyseisen hampaan juurihoidon. Kipu oli yhä edelleen havaittavissa tulehtuneen juuren alueella puudutuksesta huolimatta.
Mutta taistelu jatkuu.

Luin mikä on tuo "juurenpään katkaisu" ja hyytää ajatellakin miten paljon se on sattunut. Ei tuollaista pitäisi kenenkään joutua kestämään.

Kun täällä näkyy vierailevan asiantuntijoitakin, niin kysyisin minkälaisia vaikutuksia ja ongelmia voi tulla hampaan virhekontakteista ja ylirasituksista?

Kiitokset vastauksista jo etukäteen!

Kyllä itselläkin on kokemusta tuosta, ettei hammasta saatu puutumaan jopa muutaman kerrankin. Itselläkin käyrät ja omituiset juuret.
Yksi hammas (hampaassa ei reikää, eikä tulehdusta), oli kuulemma kuollut. Siitä ei otettu röntgeniä, mutta jotenkin silmämääräisesti hammaslääkäri arvioi tämän. Puudutus ja hammas avattiin, poistettiin vanha paikka. Ensin tuntui kun hammas olisi puutunut, mutta syvemmälle mentäessä kipu tuntui sietämättömältä, puudutetta lisää mutta ei auttanut.
Onnekseni hammas ei vaatinut kun tämän yhden avaamisen, juuri kanavien rassauksen ja jo seuraavalla kerralla sain paikan siihen.

Toinen kerta oli särkevän viisauden hampaan poisto, jolloin puudutuksen teho oli riittämätön, lääkäri kysyi kestänkö kipua ja sanoin vain, että anna mennä kun olet jo aloittanut. Kipuhan jäi sitten sinne, kun sain vielä kipulääkkeet mukaani.
Joten parempi se sattuminen vaikka vesi silmistä valuikin kun jatkuvat vaivat.

No itselläni on todella kova kipukynnys, luultavasti johtuen kroonisesta sairaudestani, jonka kanssa joudun kipuilemaan.
Mutta olen samaa mieltä sitä puudutuspiikkiä ei tarvitsisi heilutella siinä naaman edessä. Ja puudutus tekniikoissakin on paljon eroa.
Minä lohduttaudun aina sillä, että kipu on hetkellinen, siis silloin kun tuo puudutus on epäonnistunut, mutta sattuuhan se.

Kyse on pohjimmiltaan siitä, että jos hampassa on kova särky, eikä se puudutuksesta huolimatta puudu riittävästi, niin mitä sitten tehdään. Kivat vaihtoehdot: joko toimenpide keskeytetään ja särky jatkuu vielä tavallisesti muutaman päivän tai tehdään hoitotoimenpide kivuliaasti ja särky loppuu siihen paikkaan. Tai sitten yritetään saada rauhoittavalla "lääkepaikalla" hammas sen verran rauhoittumaan, että muutaman päivän jälkeen puutuisi normaalisti. Siinä ne keinot ovat. Hammaslääketiede ei ole kaikkivoipaa. Valitettavasti.

Yhtenä vaihtoehtona tietysti olisi antibioottikuurin kirjoittaminen ja kipu lääkkeet. Näin saataisiin tulehdus edes vähän rauhoittumaan, jolloin puudutus ehkä tehoaisi paremmin.
Harvemmin nykyään lääkärit sitä antibioottia kirjoittavat.
Olen joskus kuullut selityksenä, että antibiootti ei muka purisi jos hammasta ei ole avattu, tämäkin ihan puppua, toki se tehoaa.
Itsellä ei onneksi ole noita reikiä löydetty n. kolmeen vuoteen, edes alkavia. Mutta ainahan noiden vanhojen paikkojen kanssa tulee jotain.

Silti alkuperäiseen palaten olen sitä mieltä, että se kipu on pieni hinta siitä, että hampaat pysyvät suussa, ja etenkin, että säästytään pahimmilta yleistulehduksilta joita tulehtuneet hampaat voivat aiheuttaa.

http://historianet.fi/keksinnoet/hampaiden-hoidon-historiaa

Huvittavaa että nykyään kauhistellaan kuinka wanhaan aikaan kiskottiin hampaita ilman puudutusta mutta nykyään pidetään vain normi hoitona sitä että tulehtunut hammas joka ei puudu porataan ontoksi juuriin asti sekä revitään juuria ja hermoja pois. Hyvällä mielikuvituksellakaan on vaikea keksiä mitään mikä voisi normaalissa hammashoidossa olla kivuliaampaa.

Meikäläisen hampaita on juurihoidettu oikein urakalla johtuen juuri hammalääkäripelosta eli menen hammaslääkäriin vasta äärimmäisessä hädässä. Silti en voi kyllä sanoa, että se olisi hirvittävän kivuliasta. Itselläni pahin on puudutuksen pistäminen, mutta se on täysin siedettävä pistos, joka hetkellisesti tuntuu. Useasti on laitettu puudutetta lisää, jos tuntuu että ei riitä, mutta lääkärini tuntee jo minut niin, että kerrasta on riittävä määrä.
Itse juurihoito rassaamisineen ei kyllä satu lainkaan, mutta ei se toki mielekästäkään ole, kun kaikki tuntuu pääkopassa. Vedän särkylääkettä ennen ja jälkeen toimenpiteen ja enpä juuri muista, että olisi juurikaan särjeskellyt sen jälkeen kun on lääkkeet saatu hampaan sisään.

Minulle kävi sillä tavalla, että hammaslääkäri halusi kokeilla, onko hermo saatu kokonaan pois, eikä siksi voinut puuduttaa. Tuska oli melkoinen ja hammaslääkäri vaihtui.

En suostunut juuri hoitoon, vaan otatin hampaan pois.

Kyllhän kipu tulehtuneessa hampaassa loppuu ihan itaestään, kun ydin lopullisesti kuolee. Suomi on pullollaan ihmisiä, joilla on hampaanraatoja suussa ilman kipuja. Sinun on kuitenkin varauduttava siihen, että koulleen hampaan juureen alkaa kertyä märkää, tällöin edessä on juurihoito tai luomuhoitona poistetaan hammas. Vastikään oli uutisissa, etyä hammasperäiset tulehdukset vievät monia teholle tai ihan arkkuun asti Suomessa. Nyt sinulla on kipu hellittänyt, mutta suussasi voi muhia aikapommi....

Juuri tulin hammaslääkäristä juurihoidosta. Ei sattunut - ei sitten yhtään. Olisin voinut vaikka nukkua toimenpiteen aikana. Kyllä - oli akuutti pulpiitti, joka hieman rauhoittunut ja puudutus kyllä tehosi vallan hyvin. Nyt itseäni mietityttää, mistä tämä pulpiitti sai alkunsa - paikatussa hampaassa ei ollut reikiä, ei uusia, ei vanhoja - ikenet kunnossa. Lääkäri poisti vanhan paikan ja sanoi, että paikan alla oli ihan kovaa luuta eli ei reikää pulpaan.. tosin hammasta on paikattu useasti ihan lapsesta asti, koska reikiä on tullut välillä vanhojen paikkojen viereen. Nyt ei ollut. Röntgenkuvat selvät. Eli mistä tällainen tulehdus oikein sai alkunsa?

Menossa huomenna........

Toivottavasti ei satu kuin sen puudutuksen pistämisen verran:) Kerro kuitenkin miten kävi vaikka sulla ei toivottavasti olisikaan kauhukokemusta jaettavaksi.

kunnon puudutus niin ei koske

NUkutushoidossa ei tunne mitään

Oli juuri juurihoidossa, mutta hammasta ei saatu puutumaan, vaikka laitettiin monta piikkiä, tosin vain yksi kerrallaan. Aina vaan sattui niin vietävästi... Hoito piti keskeyttää, hammaslääkäri nosti kädet pystyyn ja delegoi eteenpäin. Järkkyä!

Itselleni on tehty yksi juurihoito, mutta se oli täysin kivuton, koska hampaan hermo oli kuulemma tuhoutunut kokonaan. Näinkin voi käydä.

Ainoa oire ennen hoitoa oli pullistuma hampaan juuren kohdalla alaleuan ulkopuolella. Oli kuulemma mätää täynnä, mutta ei ollut aiheuttanut kipuja

Itsellä juurihoidettu pyöräilyonnettomuuden vuoksi kuollut etuhammas.
Ei tuntunut yhtään miltään.

"En suostunut juuri hoitoon, vaan otatin hampaan pois" <- hermovaurioiden vaara pitkin leukaa on suuri hampaita poistettaessa. Siksi ne yritetään aina säästää.

Minulle on vuosikymmenten mittaan tehty ainakin kymmenen juurihoitoa. En ole tiennyt, että se voisi olla kivuliasta eikä ole ollutkaan.

Kivuliain hammaslääkärikokemus minulla on lapsuudesta 50-luvun lopulta yhden yläetuhampaan paikkaus. Silloin hammaslääkäriä pelättiin, syystäkin. Sen jälkeen en erityisen kivuliasta hoitoa muista saaneeni, vaikka hampaitani on hoidettu hammaslääkärillä todella paljon. Puudutuksesta on huolehdittu hyvin poistoissa ja leikkauksissa, juurihoidoissa ja tarvittaessa paikkauksissakin.