mie en voi tälle mitään mutta ku oon niin sairaan väsyny tähän masennukseen..ainut ratkasu ois KUOLEMA..se kuullostaa niin ihanalta ja sillo ei tarviis enää kärsii täällä...kaikki vaan inhoo minnuu ku oon tämmönen..en vaan voi mitään ku oon syntyny tälläseksi:(
haluun kuolla...kerran yritin itsarii mutta sillo se ei onnistunu ja jouduin vaan suljetulle kuukaudeksi...kaikki mitä teen niin epäonnistuu ja en saa ees iteltäni henkee..säälittävä ku oon...
kiitos jos jaksoitte lukee mut ei mitään sit haukkuma viestejä koska oon kuullu niitä jo tarpeeksi...
mut jos jollain ois joitain vinkkejä miten sais ittesä tapettuu niin ottasin niitä mielellään vastaan...jos poistatte tään niin minnuu se ei auta yhtään...
kuolema kuulostaa paljon paremmalta ku tuskanen elämä:(
haluun kuolla...kerran yritin itsarii mutta sillo se ei onnistunu ja jouduin vaan suljetulle kuukaudeksi...kaikki mitä teen niin epäonnistuu ja en saa ees iteltäni henkee..säälittävä ku oon...
kiitos jos jaksoitte lukee mut ei mitään sit haukkuma viestejä koska oon kuullu niitä jo tarpeeksi...
mut jos jollain ois joitain vinkkejä miten sais ittesä tapettuu niin ottasin niitä mielellään vastaan...jos poistatte tään niin minnuu se ei auta yhtään...
kuolema kuulostaa paljon paremmalta ku tuskanen elämä:(
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mäkin kyllä valittisin mielummin kuoleman ku tuskasen elämän jota oon eläny jo masennuksen alasena viis vuotta..
Pari kertaa olin kahen vaiheilla, että riistääkö hengen itteltänsä vaiko ei. Valittin jälkimmäisen vaihtoehon.
Mut aattelen itsemurhaa liian useasti.
Mutta silloin sitten kun sen teen, en halua jäädä henkiin.
Sen vuoksi, en tiedä miten sen tekisin.
olen vasta 16..ja ihmiset luulevat, että olen onnellinen.
He eivät tiedä kuinka kärsin, koska en ole kertonut kellekkään.
Mutta sen tiedän, että joskus tapan itseni.
En vain tiedä koska.
Kokeilkaa kumpikin masennuslääkkeitä, minut ne pelasti. Lääkäriltä saa reseptin.
Jos ette jaksa ajatella itseänne niin ajatelkaa läheisiänne, ei ole hirveämpää kuin menettää läheinen itsemurhan kautta, olen itse kokenut myös sen. Siitä ei koskaan toivu ennalleen.
Puhukaa pahasta olostanne läheisillenne, kavereille, ammattiauttajille, lääkärille tai netissä. Missä tahansa kunhan puhutte pahan olonne ulos.
Voimia teille, sinnitelkää, myöhemmin elämässänne kun katsotte ajassa taaksepäin, olette kiitollisia siitä että päätitte jäädä henkiin. Menkää suomalaisella sisulla vaikeiden vaiheiden läpi, kyllä se joskus helpottaa.
olen vasta 16, ja nytkin oon ihan naatti.. mietin,mikä olisi hyvä keino kuolla,nopeasti... tuntuu,etten jaksa enää elää. ei edes ole syytä elää.. ei kukaan musta oikeesti välitä. oon nytkin niin väsynyt ja puolikuollut..
kukaan ei tiedä,eikä ymmärrä.... en edes tiedä oonko masentunu vai en.. jos mä vaan kuvittelen tän kaiken... hassua,mä olen se,joka on kannustanut kavereitani,jotka ovat yrittäneet tosissaan itsemurhaan,niitä elämään..pelastin ne tavallaan.. ja nyt ite.. :(
Istuin perjantaina baarin vessassa ja yritin avata ranteitani kynsisaksilla, eipä onnistunut(oli vähän tylsät), vielä olen tässä.. Ja ihan hyvä että olen, sillä on jopa tullut hymyiltyä sen jälkeen. Olen ollut masentunut jo vuosia -joskus niin pahasti että oli itku kurkussa kokoajan. Koitan sinnitellä eteenpäin ajattelemalla että JONAIN PÄIVÄNÄ aurinko paistaa minullekin, vaikka se kaukaiselta tuntuukin. Helpotusta voi saada masennuslääkkeistä ja itse olen saanut suurta lohtua päiväkirjasta.
Tiedättekö, tähän kaikkeen on ratkaisu, ja se ei ole itsemurha. On jotakin paljon mahtavampaa. Enpä olisi uskonut itse vielä puoli vuotta sitten että kirjoitan siitä tässä ja teille. Ja tämä on mahdollista kaikille, tämä ei makssa mitään, tämä ei vaadi mitään ja tämä on saatavilla aina ja missä ja milloin vaan! Miten ihmiset ovat niin eksyksissä vaikka apu on ihan silmien edessä? Kuka ja mikä on meidät sokaissut? Miksi Suomen nuorilla ja lapsilla on niin paha olla? Mullakin oli kunnes tutustuin yhteen "historian" mahtavimmista tyypeistä. Ja tän tyypin nimi on Jeesus:)Kehoitan teitä lukemaan eteenpäin, vaikka nimi Jeesus saisikin teidät ajattelemaan että joojoo, nyt joku hihhuli alkaa saarnaamaan;) No, mä olen kyllä hihhuli, mutta en ollut ennen. Tiedän mistä puhun.
Muistan yhden kerran todella selvästi kun tuntui ettei ole enää mitään toivoa jäljellä, etten vaan jaksa enää nousta siitä lattialta missä itkin ja huusin Jumalaa auttamaan. Ei se heti tuntunut ja tajuankin vasta nyt myöhemmin, että kaikki on mennyt juuri niin kuin piti. Mutta tässä sitä ollaan, takaisin elämässä. Mä en vaan tajua, että kun on paha olla ja kaikki päin **että, niin miksei kukaan enää puhu mitään uskosta? Sanotaan vaan, että joojoo, kyllä se siitä, piristy nyt tai sanotaan että mee jollekin psykologille tai jotain. Mutta mä ainakin olen niin hyvä puhumaan, että auttajatkin luulee, että toihan on ihan kunnossa. Kotiin vaan niin kyllä se siitä. Tai sitten antaa jotain nappeja millä saa kyllä pään sekasin jos ne ei oo oikeita. Toki mielialalääkityskin joskus varmasti on tarpeen,en halua sitä kritisoida. Mutta jos tosiaan haluaa kuolla, niin kannattaa ainakin selvittää itselleen, että onko todella varma että sitten olisi parempi olla?? Entäs jos siellä rajan takana ei olekaan parempi olla? Entäs jos täällä maan päällä voisikin löytää rauhan ja varmuuden iankaikkisesta elämästä? Voi kun mä löytäisin oikeat sanat teille kaikille joilla on paha olla. Sillä mä tiedän sata varmasti että mikä auttaa ja antaa meille sen kaiken mitä me tarvittaan. Jos kerran ei ole mitään menetettävää, niin miksette voi kokeilla edes tätä?
Oletteko kuulleet sellaisesta hepusta kun Riku Rinne? Riku kiertää ympäri kouluja ym. pitkin ja poikin Suomea ja auttaa meitä nuoria ja lapsia. Auttaa löytämään vastauksia kysymyksiin joihin luulee ettei niihen ole vsatauksia. Käykääpäs kirjastossa tai kaupassa ja etsikää käsiinne joku Riku Rinteen kirja. Tietty Raamattu ois se paras kirja, mut se voi aluks tuntua monelle liian vaikealta lukea. Riku on tehnyt myös paljon musiikkia nuorille.
Mä takaan ja lupaan teille että te löydätte sen mitä te etsitte, ja se ei ole itsemurha. Sillä Jeesus rakastaa teitä. Jumala rakastaa teitä. Minä rakastan teitä, koska Jumala haki mutkin sieltä kadotuksesta ja pimeästä jonne olin eksynyt. Ja mä haluan että se hakee teidätkin. Ja Jumala hakee. Se seisoo siinä teidän vierellä ja vaan odottaa että te pyydätte apua Häneltä. Mitä teillä on menetettävää? No, on teillä se iankaikkinen elämä, jos teette itsarin.. siis sen te menetätte..
Ei se ole vaikeeta, polvet lattiaan ja kädet ristiin ja sanotte vaan, että Jeesus, tule mun sydämeen ja auta mua, johdata mua ja rakasta mua. Sillä Hän rakastaa teitä, hän odottaa teitä. Hän odottaa teitä täällä maan päällä, Hän on totta nyt. Hän oli totta eilen ja Hän on totta huomenna. Ihmisillä on niin väärä kuva hengellisistä asioista, niin kieroutunut ja niin harhaan johdettu.
Käykääpä vaikka surffaamassa Radio Dein, Patmoksen, NetMissionin tai City seurakuntien sivuilla. Menkää käymään jossain seuriksen tilaisuudessa, ne on avoimia kaikille ja niissä ei todellakaan istu mitään nutturapäisiä ja harmaapukuisia mummoja;) Ja niissä tapahtuu! Kattokaa esim. joku teitä lähin City seurakunta ja piipahtakaa jossain tilaisuudessa. Mä pistän pääni pantiksi, että tuutte sieltä takasin eri mielellä kun menette sinne. Mutta varautukaa, se ei ole mitään "hiljaa-virsiä-juttua", se on elävää uskoa ja toimintaa! Olkaa siunatut älkääkä antako periksi, sillä pelissä on iankaikkinen elämä. Ja muistakaa, jossain on joku joka rakastaa teitä AINA. Ihan aina. Ja eniten hän rakastaa heikkoja ja syntisiä, niin paljon että kuoli MEIDÄN kaikkien puolesta. Eikö me olla edes se velkaa Hänelle, että me annetaan hänelle mahdollisuus? Sillä Jeesus rakastaa Sinua, kyllä, juuri sinua.
Asiaa ihan puhut, mutta miksi kristityt aina sortuvat tuohon: "Jos teet itsarin, paadyt helvettiin" -uhkailuun??
Raamatun mukaan on taivas ja on helvetti. Ja vain Pojan (eli Jeesuksen) kautta pääsemme Isän tykö. Mutta niin nuori olen uskossani, etten kyllä osaa sanoa (koska en Raamattua tunne tarpeeksi hyvin) jos on ottanut Jeesuksen vastaan ja kuitenkin tekee itsarin, niin mikäs sitten on määränpää... Mutta joka janoaa, se löytää, joka kysyy, sille kerrotaan. Kertojia on vaan niin monia, että pitää olla tarkkana mitä omaksuu ja vastaanottaa. Mutta totuus löytyy Raamatusta. Mutta Raamattuakin pitää lukea Pyhän hengen ohjauksessa ja rukoillen, että se aukenee niin kuin Jumala on sen meille tarkoittanut.
Tosta sun v¤tun jeesusjumala-roskastas ole mitään hyötyä. Jeesus siellä, jeesus täällä, jumala rakastaa kaikkia, jeesus mitä roskaa. Uskovaiset on naurettava jäänne ajoilta, jolloin ihmiset uskoivat erilaisiin jumaliin, kun ei ymmärtänyt asioita. Itsensä huijaamista tollanen soopa.
mutta joillekin uskosta on oikeasti apua. Jos usko on se mikä pelastaa ihmisen esimerkiksi itsemurhalta, niin miksi ei... uskosta voi oikeastikin saada voimaa, sitä ei vät tiedä ne jotka eivät sitä ole kokeneet..
ihmsillä on erilaisia tapoja päästä eroon masennuksesta ja usko on yksi niistä. ei se tietenkään kaikille sovi, mutta auttaa varmasti monia
kristinuskossa itsemurha tuomitaan, Jumala on antanut ihmisille elämän ja myös Jumalan tehtävä on ottaa se pois..
se minua kuitenkin mietityttää, että mitä jos itsemurhan kautta käyty kuolemakin on Jumalan tekosia.. Jumalahan muutenkin tekee paljon tekoja ihmisten kautta, lähes kaiken, niin miksei sitten ihminen voisi Jumalan toimesta tehdä itsemurhaa..
Hyvän ystäväni mies vähän aikaa sitten tappoi itsensä. Pahuksen julma temppu ja taatusti itsekäs. Tällä hetkellä sääliä ei minulta heru. Sen verran surua sai aiheutettua ympärilleen tuo mies.
luin viestisi.olen itsekkin ajatellut joskus itsemurhaa,mutta se on jäänyt vain uhkailuksi.on sinulla varmaan jotain ihmisiä jotka välittävät sinusta ja varmaan surisivat.se on lopullista eikä sitä voi perua.kaikilla meillä on joku tarkoitus tässä elämässä.mä oon kans ollu tosi usein masentunu.tuntuu että kukaan ei pidä minusta ja ihmiset puhuvat minusta pahaa selän takana..tällä viikollakin oli semmonen olo et mistään ei tuu mitää.minua kyllä autaa se että minulla on poikaystävä ja yksi tosi läheinen ystävä.mutta ei aina ole ollut näin. 15-16 vuotiaana,minulla ei olluut pahemmin ystäviä ja silloin yksi kaverini kuoli ja sekin pahensi masennusta.ajattelin etten tuu ikinä saamaan ketään poika ystävää.vasta yli 19 vuotiaana ensimmäisen kerran olin jossain yhteydessö poikiin.minulla on se ongelma aina ollut että oon tosi hiljanen.se ongelma on vieläkin ainakin vieraitten kanssa.mutta koita pörjäillä ja etsi jotai positiivista elämästä.
haluan minäkin pois... on keinoja, mutten uskalla. pelkään kipua ja tuskaa. sitä haluan karkuun. mutta en uskalla. haluan nukahtaa pois. miksei joku tule ja anna armoa? en jaksa, mutta en uskalla vetää veitsellä syvemmälle. mitä jos joudun kärsimään pitkään ennen kuin... kuinka paljon se sattuu? haluan kivuttomasti pois... edes jotain helppoa tähän elämään. mitä tapahtuu kun sekoittaa lääkkeitä ja alkoholia? kuinka kauan kärsii? ja mistä? en jaksa elää, haluan kuolla. mutta rohkeus ei riitä ja kärsin lisää. en pysty ajattelemaan selkeästi...
Mitäs jos te itsemurhaa miettivät ottaisitte toisiinne sähköpostiyhteyttä? Olette kai samaa ikäluokkaa ja samanlaisessa elämäntilanteessa. Voisitte vaihtaa ajatuksia keskenänne, yhdessä maailma voi näyttää taas ihan uuden puolen.
Olin itsekkin joskus teininä itsemurhan partaalla.Tuntui että kaikki ongelmat kasautuivat juuri minulle. Kamalaa jos oisin sen tehnyt. Mulle on teinivuosien jälkeen tapahtunut niin paljon kaikenlaista. Olen matkustellut ympäri maailmaa, tavannut ihania ihmisiä ja kokenut kaikenlaista.
Aika kliseistä, mutta asiat saavat uudet mittasuhteet kun tulee ikää lisää. Juuri nyt voi tuntua että kaikki kaatuu päälle mutta ajan kanssa varmasti helpottaa.
En tiedä ilahduttiko tämä ketään mutta ehkä... vähän??
ONKO TEILLÄ ROHKEUTTA ELÄÄ? KÄVELLÄ KADULLA METSÄSSÄ PUISTOSSA JA HUUTAA TUULEEN ETTÄ OLETTE SITTENKIN USKALTANEET JATKAA ELÄMISTÄ?! ÄLKÄÄ ANTAKO PERIKSI.OLKAA ROHKEITA!! ELÄMÄN PIENET ASIAT KUTEN AAMUKAHVIEN KEITTÄMINEN, LEHDEN LUKEMINEN, KÄVELEMINEN PUISTOSSA TAI RANNALLA JNE ON ONNEA. TEHKÄÄ MIKÄ TUNTUU HYVÄLTÄ.JOS ETTE TIEDÄ MIKÄ TUNTUU HYVÄLTÄ, KOKEILKAA ENSIN NIITÄ AAMUKAHVEJA VAIKKA! YRITTÄKÄÄ OPETELLA,ELÄMÄ EI OLE MITÄÄN HIGHLIGHTEJA VAAN ARKI ON SE MINKÄ TÄYTYY OLLA TÄYNNÄ AIVAN PIENIÄ KIVOJA ASIOITA. KATSOKAA YMPÄRILLENNE.AVATKAA SILMÄNNE.HYMYILKÄÄ.ÄLKÄÄ PELÄTKÖ!
Moi. Mut jätettiin tänään ja olo on aivan kauhea. läheisten kuolemakaan ei saanut mua näin polvilleen. Johtuu kai sittä et oli mun oma vika kun jätettiin, en osannu ottaa tosissani ja tajusin liian myöhään.
Vittu ihan sama, maennuslääkkeet Jeesus tai perkele. Jonku täytyy pelastaa mut, muuten en selviä! Kun jaksais edes huomiseen...
Voiko tälläseen shokkiin soitaa ambulanssin?