Vapaa kielivalinta ja suomalaisia kohtaamisia
On ollut hienoa osallistua henkilökohtaisesti suomalaisten kohtaamiseen kansalaisaloitteen "Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla" merkeissä joillakin paikkakunnilla.
Monilta muilta käytännön "jalkatyötä" tekeviltä on saanut kuulla runsain mitoin hienoja kohtaamisia kansamme parissa: etelästä pohjoiseen ja idästä länteen.
Kansalaisaloitteen hyväksi toimiva "Ruotsi vapaaehtoiseksi"-kampanja on läsnä sekä Internetissä, http://www.ruotsivapaaehtoiseksi.fi, että kannatusilmoitusten keräystyössä paperilomakkeilla arkielämän kohtaamisissa ja asiaan sitoutuneiden (poliittisesti sitoutumattomana, puoluerajat ylittävänä) kerääjien kokoonpanoina ympäri Suomen olevissa musiikki-, kulttuuri- ja vapaa-ajantapahtumissa.
Niin.
Meitä suomalaisia on perinteisistä suomalaisista heimoistamme: karjalaisia, hämäläisiä, savolaisia, peräpohjalaisia, pohjalaisia jne.
Mutta me elämme tätä aikaa, vuotta 2013, jolloin saamme iloksemme havaita, että meissä suomalaisissa kansalaisissa on uusia iloisia heimoja: maahanmuuttajia eri maista, mm. Virosta, Venäjältä, Ruotsista, Afrikasta jne.
Nykysuomalainen yhteiskunta on jo melkoinen kokoelma erilaisia kielellisiä ja etnisiä taustoja omaavia ihmisiä.
Itselleni suuri ilonaihe vastikään (pe, 26.7.2013) Turussa ollessamme oli Namibiasta Suomeen muuttanut perhe. Perheen pää oli aikanaan tavannut vaimonsa Suomessa, mistä rakastunut pari oli muuttanut Namibiaan. Siellä toistakymmentä vuotta olleena, he muuttivat lapsensa kanssa takaisin Suomeen, missä perhe kohtasi suomalaisen todellisuuden.
Tiedoksenne, että Namibia on meille suomalaisille erityinen maa Afrikassa. Jo 1800-luvulla inkeriläinen lähetystyöntekijä Martti Rautanen lähti tekemään uraauurtavaa työtänsä namibialisten heimojen parissa. Työ ei ollut suinkaan pelkästään uskonnollista luonteeltaan, vaan keskittyi myös namibialaisten opetus- ja sivistystyöhön.
Olin ylpeä saadessani kätellä tätä namibialaista miestä, sillä siteet kansojemme välillä ovat lujat!
Keskustelu on avartavaa.
Turussa käydyt keskustelut vahvistivat sitä, kuinka tärkeällä asialla olimme viiden henkilön kokoonpanolla.
Usean henkilön katkerat kokemukset kouluaikojensa jatkuvista ehtojen peloista pelkästä ruotsin kielen opiskelusta, olivat synkkää kuultavaa. Äidin kustantamat yksityisopettajat tulivat kalliiksi.
Suomea taitavan maahanmuuttajaperheen isän työnsaannin tyssääminen jatkuvasti ruotsin kielen osaamattomuuteen olivat kuin suolaa haavoilleni.
Elämä Suomessa voi olla monesti vaikeaa mutta miksi pelkästä ruotsin kielen opiskelun pakosta ja virkamiesruotsista pitää tehdä suhteeton este elämän eteenpäin menemiselle?
Järkyttävää mutta totta.
On ollut hienoa osallistua henkilökohtaisesti suomalaisten kohtaamiseen kansalaisaloitteen "Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla" merkeissä joillakin paikkakunnilla.
Monilta muilta käytännön "jalkatyötä" tekeviltä on saanut kuulla runsain mitoin hienoja kohtaamisia kansamme parissa: etelästä pohjoiseen ja idästä länteen.
Kansalaisaloitteen hyväksi toimiva "Ruotsi vapaaehtoiseksi"-kampanja on läsnä sekä Internetissä, http://www.ruotsivapaaehtoiseksi.fi, että kannatusilmoitusten keräystyössä paperilomakkeilla arkielämän kohtaamisissa ja asiaan sitoutuneiden (poliittisesti sitoutumattomana, puoluerajat ylittävänä) kerääjien kokoonpanoina ympäri Suomen olevissa musiikki-, kulttuuri- ja vapaa-ajantapahtumissa.
Niin.
Meitä suomalaisia on perinteisistä suomalaisista heimoistamme: karjalaisia, hämäläisiä, savolaisia, peräpohjalaisia, pohjalaisia jne.
Mutta me elämme tätä aikaa, vuotta 2013, jolloin saamme iloksemme havaita, että meissä suomalaisissa kansalaisissa on uusia iloisia heimoja: maahanmuuttajia eri maista, mm. Virosta, Venäjältä, Ruotsista, Afrikasta jne.
Nykysuomalainen yhteiskunta on jo melkoinen kokoelma erilaisia kielellisiä ja etnisiä taustoja omaavia ihmisiä.
Itselleni suuri ilonaihe vastikään (pe, 26.7.2013) Turussa ollessamme oli Namibiasta Suomeen muuttanut perhe. Perheen pää oli aikanaan tavannut vaimonsa Suomessa, mistä rakastunut pari oli muuttanut Namibiaan. Siellä toistakymmentä vuotta olleena, he muuttivat lapsensa kanssa takaisin Suomeen, missä perhe kohtasi suomalaisen todellisuuden.
Tiedoksenne, että Namibia on meille suomalaisille erityinen maa Afrikassa. Jo 1800-luvulla inkeriläinen lähetystyöntekijä Martti Rautanen lähti tekemään uraauurtavaa työtänsä namibialisten heimojen parissa. Työ ei ollut suinkaan pelkästään uskonnollista luonteeltaan, vaan keskittyi myös namibialaisten opetus- ja sivistystyöhön.
Olin ylpeä saadessani kätellä tätä namibialaista miestä, sillä siteet kansojemme välillä ovat lujat!
Keskustelu on avartavaa.
Turussa käydyt keskustelut vahvistivat sitä, kuinka tärkeällä asialla olimme viiden henkilön kokoonpanolla.
Usean henkilön katkerat kokemukset kouluaikojensa jatkuvista ehtojen peloista pelkästä ruotsin kielen opiskelusta, olivat synkkää kuultavaa. Äidin kustantamat yksityisopettajat tulivat kalliiksi.
Suomea taitavan maahanmuuttajaperheen isän työnsaannin tyssääminen jatkuvasti ruotsin kielen osaamattomuuteen olivat kuin suolaa haavoilleni.
Elämä Suomessa voi olla monesti vaikeaa mutta miksi pelkästä ruotsin kielen opiskelun pakosta ja virkamiesruotsista pitää tehdä suhteeton este elämän eteenpäin menemiselle?
Järkyttävää mutta totta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
jatkoa edelliseen:
RKP:läisten kukkoileva seurue ja painostava valokuvaaminen
Olimme Turussa erään sillan kupeessa keräämässä allekirjoituksia kannatusilmoituslomakkeisiin. Kymmenet nuoret ihmiset kesäisellä bulevardilla tulivat innoissaan oma-aloitteisesti keskustelemaan ja allekirjoittamaan kannatuslomakkeen.
Äläpä huoli.
Päiväämme alkoi yllättäen "ilostuttamaan" kaksi painostavaa ja kummasti käyttäytyvää valokuvaajaa. Valokuvaaminen julkisella paikalla on sallittua mutta kuvia yksityishenkilöistä ei voi mielinmäärin levitellä missä tahansa tarkoituksessa.
Päätänsä useaan kertaan ilkimielisesti puisteleva nainen kuvasi erään talon kulmalta. Toinen valokuvaaja lähti pakoon huomatessaan, että hänet oli noteerattu meidän kuvattavien taholta.
Molempien näiden kuvaajien käytös osoitti tuntui pahalta ja painostavalta. He eivät selvästikään olleet kunniallisella asialla käytöksestään päätellen.
Eivät nämä suolat kielivapautta kaipaaville haavoillemme olleet suinkaan ainoita.
Sillan kupeeseen ilmestyi viimeisen päälle trendikkäästi pukeutunut suomenruotsalainen keski-ikäinen seurue, joka asteli nenä pystyssä toinen toisilleen osoitettua sisäkehua uhkuen.
Eräs näistä seurueen "herrasmiehistä" katsoi kuitenkin tehtäväkseen hieman suomenruotsalaisittain suomea puhuen ryhtyä äänekkäästi huomauttelemaan eräälle ryhmämme jäsenelle negatiivisia ajatuksiaan Ruotsi vapaaehtoiseksi-kampanjasta.
Osoittautui, että olimme selvästikin kohdanneet paikallista RKP:tä edustavan - jonkin meille tuntemattoman - suuruuden.
Mies oli selvä mutta käyttäytyi hienosta olemuksestaan huolimatta hyvin äänekkäästi. Hän huusi, että eikö hän muka ole henkilö, jolle ei kannata ainakaan tätä kansalaisaloitetta tulla esittelemään.
Kuin mausteena, mies vihjaisi:
"Katso Googlesta, kuka minä olen, jos et tiedä!"
Sentään "vittu"-käsitteen hän toistaiseksi jätti sanomatta. Toistaiseksi! Tosin keskisormea hän enteellisesti vilautti. Ajattelin jo äänenkin, että mahdoinko nähdä oikein?
"Herrasmies" jatkoi sättimistään, kääntyi lopulta takaisin ja teki jotakin miehen ja koko seurueen habitukseen epäsopivaa. Mies nimittäin sanoi seuraavaa:
"Katsoppas tänne! Tätä mieltä minä olen koko teidän kampanjastanne. Kyss fittan!"
Mies tehosti sanomaansa nostamalla keskisormensa pystyyn, eli näytti "keskaria".
Suomeksi käännettynä tämä hienokas suomenruotsalainen haistatti vittua.
Kieltämättä tämä jätti varjoonsa sen, mitä olin kuullut eräässä Länsi-Uudenmaan kaupungissa. Siellä vastaavantyyppinen henkilö totesi hieman murtaen sivusta huudellen:
"Muuta Uralin taakse. Muuta Uralin taakse. Minä maksan sinulle matkalipun!"
Kuulemma tämä samainen kielikiihkoilija jatkoi sivustahuutelijana muissa keskusteluissa samaan tyyliin ja kierteli uhkaavasti katsellen ja ohitellen.
jatkoa edelliseen:
Naantalissa paistoi asiallisuuden aurinko!
Turussakin mukana ollut kampanjatoveri kertoi, että seuraavana päivänä Naantalissa Ruotsi vapaaehtoiseksi-kampanja oli saanut hienon vastaanoton.
Ruotsinkielisten kanssa oli syntynyt hienoja keskusteluja, vaikka mielipiteet asian tiimoilta olivat olleet erilaisia.
Yhtään kiihkoilijaa ei oltu kohdattu.
Eli, kyllä me suomalaiset osaamme keskustella sivistyneestikin yli kielirajojen ja etnisten rajojen.
Kiitos tästä aidosti sivistyneille!oa
Tämäkin juttu on todellista elämää:
En voi enää vaieta etenkin Pohjanmaan suomenruotsalaisten säälittävästä "erikoisasemasta". Jonkun on uskallettava sanoa totuus. Sormeni osoittaa syyttävästi Rkp:tä ja toivon, että muut poliittiset puolueet ottaisivat maamme ummikko-ruotsinkielisten ongelmat pikaisesti käsittelyyn. Rkp on todellakin tullut tiensä päähän. He eivät pysty enää auttamaan äänestäjiään, eivätkä ole koskaan pystyneetkään, koska he kieltävät tyystin tämän ongelman olemassaolon. Pohjanmaan ruotsinkieliset (ummikot), joutuvat kärsimään "hurrivihasta" etelän ruotsinkielisten (pääsääntöisesti kaksikielisten) korskeuden ja ylpeyden vuosi. Valehteleminen vääristely ja asioitten kaunistelu tässä kieliongelmassa saisi nyt viimeinkin loppua.
Ei suomenruotsalaisille itselleen voi tästä puhua järkeä. He ovat aivopestyjä, eivätkä he kuuntele. Kun yritän heitä auttaa, he kokevat sen uhaksi. Yhtä tuloksellista on keskustella pakkoruotsin poistamisesta näiden suomenruotsalaisten kanssa. Heillä on aina samat vanhat, kuluneet argumentit. Eivät suostu ymmärtämään, että pakon lopettamisesta voisi koitua uusi renesanssi ruotsinkielelle Suomessa! Suomenkielisten on autettava heitä.
Maahanmuuttajia kotoutetaan, mutta miksi emme välitä oman maan kansalaisten kotouttamisesta, vaan järjestämme heille erioikeuksia, jotka vain vammauttavat heitä lisää. Eivätkä nämä erityisoikeudet ja heidän äidinkielensä suojelutoimenpiteet lainkaan lisää heidän henkistä, taloudellista ja sosiaalista hyvinvointiaan, vaan päinvastoin aiheuttavat syrjäytymistä ja vaikeuttavat jatkokoulutusta ja työpaikansaantia.
Asun paikkakunnalla, jossa hyvin harva tuskin auttavasti ymmärtää suomea, ja kovin harva pystyy sitä edes joten kuten puhumaan muuta kuin pari sanaa tai kulunutta lausetta: kuin että: hyvvä paivvä , kittos näkkemin, mittä kulluu jne. Asia ei ole todellakan niin ruusuinen täällä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, hurriklaani-alueella ja ”ummikko” Ahvenanamaalla kuin siellä Etelä-Suomessa, missä miltei kaikki ruotsia äidinkielenään puhuvat osaavat myös puhua suomea. Täällä Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla näin ei ole.
Jatkoa edelliseen:
Itse elän ja vaikutan alueella, jossa suomenkieltä ei kuule (Pedersöre) ...ei missään. Terveyskeskusläakäritkin ovat olleet jo vuosia riikinruotsalaisia (siis täysin ummikkoja Ruotsista). Täällä varsinkin vanhempi väestö ei todellakaan osaa muutamaa muualta tullutta lukuunottamatta juuri lainkaan suomea, koska kouluissa ei ennen peruskoulun uudistusta juurikaan panostettu suomenkielen opettelemiseen. Ja totta on, että lasteni ystävistä ei kukaan puhu suomea, koska kouluissa ei vieläkään osata opettaa suomenkieltä siten, että oppilaat edes lukiosta päästyään taitaisivat sitä auttavasti. Siksi nämä suomenruotsalaiset tuntevat itsensä kuin vammaisiksi, ja heillä on aivan ilmeisesti komplekseja tästä. Uskon, että tämä on varmasti suurin syy siihen, miksi niin monet ruotsinkieliset täällä eristäytyvät ja elävät vain omissa oloissaan ja tuskin lainkaan tietävät mitä muualla Suomessa tapahtuu, tai että he edes tuntisivat Suomen politiikkaa. He eivät lue muita kuin ruotsinkielistä paikallislehteä ja jopa uutiset ja säätiedotukset katsotaan Ruotsin TV:stä. Ei ihme, että täällä ihmiset eivät osaa edes ajatella äänestävänsä muuta puoluetta kuin Rkp:tä.
Ja tämä kaikki on Rkp:n syytä. He ovat ajanneet todella huonosti Pohjanmaan rannikkoseudun ruotsinkielisten asioita. Ja syykin on ilmiselvä: vammauttamalla kielipolitiikallaan suomenruotsalaisia he saavat pitää vakaan ja uskollisen äänestäjäkuntansa, ja näin Rkp:n menestys on taattu jatkossakin.
Olen vuosia yrittänyt herättää keskustelua tästä kipeästä ongelmasta - tuloksetta. Tuntuu, että taistelen tuulimyllyjä vastaan, koska eivät edes kaikki täkäläiset ruotsinkieliset itsekään tajua, mistä kaikesta hyvästä ja erinomaisesta he ovat jääneet paitsi. Kylät autioituvat ja kouluja lopetetaan, koska nuoret lähtevät pois maasta. Alkoholiongelma on todella paha tällä alueella ja avioerot ovat yleisiä. Suomenkieltä taitamattomina he ovat voineet ainoastaan hakea työtä täältä miltei puhtaasti ruotsinkileiseltä alueelta tai sitten Ruotsista tai Norjasta. Ammatti- ja jatkokoulutuskin on perin rajallista, koska muualla Suomessa opiskelu vaatisikin jo hyvää suomenkielentaitoa.
Pidän ehdottoman vahingollisena RKP:n politiikkana ruotsinkielisten eristämistä ja eristäytymistä suomenkielisistä. Se on voinut onnistua isoäidin aikaan ja auttoi varmasti ruotsin kielen säilymisessä menneinä vuosikymmeninä, mutta se ei toimi enää tämän nykyisen nuoren polven kohdalla.
On täysin utopistista kuvitella elämää tänään ja tulevaisuudessa Suomessa yksikielisesti ruotsinkielisenä, ellei sitten halua käpertyä omaan pikku kyläänsä kuin reservaattiin. Ruotsinkielisiä ei Suomessa ole enää kuin vaivaiset 5 % kansasta, ja näistäkin suuri osa osaa puhua Suomea.
Rkp on sisäisestikin ilmeisen jakaantunut ja ratkaisevan valinnan edessä: pitäisikö jatkaa siilipolitiikkaa piikit pystyssä ja menneeseen tuijottamista, vai olisiko aika tunnustaa suomenkieli kaikille välttämättömäksi ja ruotsinkieli alueelliseksi vähemmistökieleksi.
Ja, jos Rkp aikoo ja haluaa jatkaa kielipuolueena, on se tullut tiensä päähän. Nykyinen Rkp:n ja Folktingetin strategia, jossa ruotsin kieli yritetään pelastaa tekohengityksellä suomenkielisiä kaksikielistämällä (pakko-ruotsi), on Rkp silloin tuhoon tuomittu. Tuloksena on vain yhä kasvava eripura kieliryhmien välillä, jossa voittajana ei selviä pieni vähemmistö. Yhteistyö ja enemmistön kyykyttämisen lopettaminen toisi tarvittavaa ymmärtämystä ja sympatiaa ruotsinkielisiä kohtaan ja takaisi myös parhaiten vähemmistön tarpeelliset kielipalvelut.
P.S. Kaikille tiedoksi, että tämä kirjoitukseni on puolustuspuhe suomenruotsalaisten ja eritoten ummikkojen puolesta (ei Rkp:n puolesta – sillä se on jo tuhoon tuomittu), sillä lasken itseni kuuluvan suomenruotsalaisiin, ja näin "sisäpiiriläisenä" voin pitää itseäni oikeutettuna puuttumaan tähän arkaan ja vaiettuun kysymykseen.
Ungdomarnas val påverkas dock starkt av föräldrarnas attityder. Så hur är det med fullvuxnas attityder i svensk-Österbotten? Månne inte de vars finska inte är så starkt mera än en gång sagt till barnen, att finskan är ett mycket svårt om inte t.o.m. omöjligt språk att lära sig, och att man egentligen inte behöver kunna tala finska här i Österbotten för att man får ändå svenskspråkig service överallt.
Men världen har förändrats snabbt. Det finns kanske inte alltid arbete här i trakten, och det är synd ifall våra ungdomar då är tvungna att söka arbete i Sverige eller Norge – långt borta från släkt och vänner bara för att de inte behärskar finska tillräckligt bra för att kunna jobba utanför den svenska Österbotten. Om ungdomarna inte uppmuntras att satsa på finskan, skadar det deras framtida chanser i arbetslivet här i landet.
Svenskspråkiga bör har rätt till en sådan finska undervisning, som ger praktiska, inte enbart teoretiska färdigheter. Finska undervisningen i svenska skolorna borde därför förbättras avsevärt. Till exempel, ungdomarnas färdigheter att tala vardagsfinska är inte på en flytande nivå då de kommer ut ur skolan, eftersom det som lärs i svenskspråkiga skolor inte motsvarar behoven i vardagen (kan säga av erfarenhet eftersom alla mina tre barn har gått i svenskspråkiga skolor här i trakten).
För övrigt borde fullvuxna också få börja studera finska på sin fritid i alla städer och byar. Båda språkgrupperna har oerhört stor nytta av att kunna kommunicera med varandra utan språkhinder. Efter ca. 37 år av mitt liv i ”pursvenska” Österbotten har jag inget problem att identifiera mig som finlandssvensk, även att jag kan säga, att jag är tvåspråkig.. I fortsättningen vill jag se en fortsatt närmande av de två språkgrupperna.
Staten bör garantera mera resurser för språkundervisningen speciellt i finska på svenskt håll. Och hur det skulle vara om våra skolungdomar skulle kunna ha sk. byteselevsystem? Svenska skoelever skulle kunna visitera i finska skolor t.ex. under två veckors tid varje termin och vice versa. Effektiv och praktisk språkövning (”språkbad”, intensivkursser) skulle vara bäst för våra ungdomars framtid inom båda språkgrupperna.
Därför riktar jag min pekande finger till FSP. Vad har ni gjort för det, att finlandssvenska speciellt här i sk. ”pursvenska” trakterna skulle lära sig tala och skirva finska? –Ingenting.
in
Olen vakaasti sitä mieletä, että pakkoruotsi on poistettava heti. Sen sijaan ummikko-suomenruotsalaisille on järjestettävä parempi suomenkielenopetus kouluissa. Kyse ei ole pakkosuomesta vaan kotouttamisesta. Tässä ero. Joten turha yrittääkään suomenruotsalaisten vaatia vastaavanlaisesti suomenkielen pakon poistamista heiltä, koska he elävät minoriteettina tässä maassa.
Omien lasteni suomenkielen opetus alakoulussa oli naurettavan säälittävää ja emäsurkeata. Opettaja ei osannut edes puhua suomea. Ja sama jatkui yläluokilla ja jopa lukiossa. Silloin taistelin opetusministeriä myöten saadakseni "mofi"-opetuksen kouluun (eli modersmål finska). Ja mitä sitten he saivat, jälleen tosi surkeasti suomea puhuvan mofi-opettajan, ja kaikki opetus mofi-tunneilla käytiin ruotsiksi. Lapseni, jotka ovat täysin kaksikielisiä, joutuivat silti kirjoittamaan yo-kokeissa suomenkielen vieraana kielenä, joka on täysin absuurdia ja epänormaalia (sairasta)suomea äidinkielenään puhuvalle.
Eihän tässä meidän systeemissä ole mitään järkeä! Siksi tuntuu että taisten tuulimyllyjä vastaan.
Lasse ... en ymmärrä mitä tarkoitat kommentillasi. Kai tiedät, että kaksikielisissä kaupungeissa ja kunnissa on virkamiesten yms. viranhaltioitten osattava ainakin auttavasti toista kotimaista kieltä. He joutuvat n.s. kielikokeeseen.
Täällä Pohjanmaalla on vain sellainen ongelma ollut jo vuosia, että kaksikielisiä terveyskeskuslääkäreitä ei ole tänne saatu miesmuistiin, ja nämäkin lääkärit tulevat pääsääntöisessti Ruotsista, eikä tämäkään ole hyvä, koska täällä puhutaan paikallista ruotsinkilen murretta, josta ei ota selvää vanha Erikkään. Varsinkin vanhempi ikäpolvi ei pärjää riikinruotsia puhuvan kanssa ... he tarvitsevat tulkin. He ymmärtävät kyllä riikinruotsia, mutta eivät osaa puhua sitä.
Siis voidaan puhua menetetystä sukupolvesta, ja tästä syystä osoitan syyttävällä sormellani Rkp:tä ja heidän kielipolittiikkaansa. Tämä sama kuvio ei saa toistua lastemme ja nuorisomme kanssa. On muutoksen aika. Nyt alkaa olla jo kiire. Nuoremme pakenevat täästä Ruotsiin ja Norjaan, koska valtiovalta ei tee mitään heidän hyväkseen. Siis maamme veronmaksajat kouluttavat aammtitaitoista työvoimaa ulkomaille?
"kaksikielisiä terveyskeskuslääkäreitä ei ole tänne saatu miesmuistiin, ja nämäkin lääkärit tulevat pääsääntöisessti Ruotsista"
Kaksikielisiä lääkäreitä Ruotsista kuulostaa melko oudolta.
Taitaa olla väärin kirjoitettua.
No ymmärrät kuitenkin viestin! Älä tartu kirjoitusvirheisiin!
"Elämä Suomessa voi olla monesti vaikeaa mutta miksi pelkästä ruotsin kielen opiskelun pakosta ja virkamiesruotsista pitää tehdä suhteeton este elämän eteenpäin menemiselle?"
Ja kaikki on erään pienpuolueen syytä jolla on eduskunnassa tällä hetkellä peräti 9 edustajaa!! Toinen syyllinen on maan eräs kielivähemmistö joka muodostaa 5,6 % koko kansasta!
Fennonassukat vollottaa aamusta iltaan RKP:n palstalla että ottakaa meiltä pakkoruotsi pois.
OTTAKAA ITE!!
Taas nettisveko yrittää esittää tuota "pieni vähemmistörukka"-teemaa!
Surutahojen vaikutuskeinot ovat valtavat ja monihaaraiset. Tämä asia on käsitelty jo moneen kertaan palstoilla.
Vuonna 2012 ruotsinkielisiä oli 5,4% väestöstä, ei 5,6%
jos tästä luvusta vähemmetään yksikielisen ahvenanmaan
asukkaat menee luku alle 5%
Hyvä, etä kerrot näitä kokemuksia kentältä!
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että mamuja pitää aktivoida kielikysymyksessä.
Heillähän on SUURIN intressi päästä pakkoruotsituksesta irti.
Surujen nostaminen lain avulla muiden kielivähemmistöjen yläpuolelle on TOIMIVIN argumentti pakkoruotsitusta vastaan. Svekojen perustelu vähemmistön(vain surut!) puolustamisesta on todella onttoa ja väärämielistä kun muut vähemmsitöt unohdetaan täysin.
"Kyllä Tuula tiedän, mutta minut on aina vaiennettu; sekä suomalaisten että suomenruotsalaisten taholta, ja eniten kapulaa rattaisiin ovat panneet ja jarruttajina ovat olleet Rkp:n kannattajat.
Suomalaiset mollaavat, että mitä helskuttia puolustustat ruotsinkielisiä - heillä kun on ihan tarpeeksi etuuksia, ja ruotsinkieliset mollaavat, että haluatko riistää meiltä kaikki etuudet. Kumpikaan osapuoli ei tajua, että juuri nuo "mukamas" etuudet ovat oikeastaan haittoja ja ne vammauttavat ruotsinkielisiä.
Rkp kyllä tajuaa, mutta sehän onkin heidän polittikkansa ydin; he haluavat vammauttaa ruotsinkielisiä, koska vain siten he voivat taata iteselleen edes jonkinlaista kannatusta tulevaisuudessa. Siis ihan sama taktiikka kuin ammattiliitoillakin. Eivät ne oikeastaan aja työläisten asiaa, sillä jos työläisillä olisi hyvät olot, niin eihän ammattillittoja tarvittaisi lainkaan. Ja aivan sama on lääkäreilläkin, eivät he panosta voimavarojaan ja resursseja tukimustyöhön sairauksia ennalta ehkäisevään tiedottamiseen ja tutkintaan, koska siten he vaarantavat oman ammattikuntnasa kysynnän ja tarpeellisuuden. Tämä on siis raaka totuus Rkp:stä, ja uskallan lausua sen, vaikka takkiin taitaa tästä tulla.
Siksi uskallan pyytää nöyrästi suomenkielisten apua, koska suomenruotsalaiset eivät yksin pärjää Rkp:tä vastaan.
Etelän ruotsinkieliset eivät tule "ummikko-hurrien" taakse, koska he haluavat kynsin ja hampain pitää kiinni erikoisasemastaan, vaikka kyseinen korskea ja ylimielinen asenne vammauttaa Pohjanmaan ja Ahvenanmaan ruotsinkielisiä.
Tästä kirjoituksestani nousee aivan varmasti aikamoinen härdelli, (ja on jo noussutkin. Joudun vastaamaan puhelimeeni tasaisin väliajoin), ja minä joudun aivan varmasti piakkoin "tikunnokkaan", sylkykupiksi.
Ettehän jätä minua yksin, kun "kattila" kiehuu yli."
Pakkoruotsitus hyödyttää nimenomaan surueliittiä, ei niinkään tavallisia suruja. Mutta tavalliset surut joutuvat kohtaamaan sen haittapuolet arkielämässään.
Hangossa minua varoitettiin puhumasta pakkoruotsista, saattaa kuulemma tulla ongelmia!
Pietarsaaressa erään oman museon omistaja myi minulle osittain ruotsinkielisen kirjan ja sanoi että siinähän on hyvä harjoitella ruotsia, hänelle olisi kuulemma pitänyt puhua ruotsia.
PS. Tämä sama henkilö kertoo kirjassaan erään hyvin tyypillisen hurri luonteen.
Kiitos kokemuksista ja hyvää jatkoa kaikille kerääjille.
Valitettavasti en itse päässyt keräämään.
www.ruotsivapaaehtoiseksi.fi
http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kayttaja/vmlouek
http://annelindell.puheenvuoro.uusisuomi.fi/135001-vaitettu-totuus-kahdenkerroksen-vakea-etelan-battre-folkpohjamnmaan-hurrit#comment-2060227