Mensevikit

Venäjän sosiaalidemokraattinen puolue jakautui vuonna 1903 sisäisten riitojen seurauksena mensevikkeihin ja bolsevikkeihin. Mielipide-erot näiden kahden suunnan välillä koskivat lähinnä työväenpuolueen olemusta ja sen roolia vallankumouksessa. Bolsevikit katsoivat parhaaksi, että pieni ja tiivis ammattivallankumouksellisten johtama puolue vetäisi suuret joukot mukaansa vallakumoukseen. Mensevikit puolestaan omaksuivat näkökulman, jonka mukaan vähittäisen kehityksen myötä syntyvä massojen työväenpuolue ottaisi vallan sopivan hetken tullen.

Mensevikit osallistuivat duuman työskentelyyn uskoen, että se olisi askel kohti demokraattisen hallinnon muodostamista. Tämä oli mensevikki-ideologian mukaan kuitenkin vain sosialistiseen yhteiskuntajärjestykseen siirtymistä edeltävä välivaihe. Puolueen oikeistosiipi oli lisäksi sitä mieltä, että sosialistivallankumouksen toteutuminen helpottuisi, mikäli Venäjä voittaisi ensimmäisen maailmansodan. Isänmaan puolustaminen nähtiin siis vallankumouksen välttämättömänä edellytyksenä. Mielipide aiheutti kiistoja mensevikkipuolueen sisällä.

Helmikuun vallankumouksen jälkeen mensevikkipuolue miehitti neuvostojen johtopaikat yhdessä sosialistivallankumouksellisten kanssa ja tuki väliaikaista hallitusta ministerein. Ryhmä ei kuitenkaan ollut riittävän kiinteä säilyttääkseen valta-asemansa vuoden 1917 sekasorron aikana. Bolsevikkivallankumouksen jälkeen mensevikit yrittivät muodostaa laillisen opposition, mutta se tukahdutettiin pysyvästi vuonna 1922.