Jeesus sanoi, että etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin kaikki muukin annetaan. Jeesus ruokki 5000 ihmistä viidellä leivällä ja kahdella kalalla (Joh.6). Sen jälkeen kansa aikoi väkisin tehdä hänet kuninkaaksi. Oliko kansa päässyt käsittämään, että Jeesus oli luvattu Messias? Ei, heillä oli mielessä vain maallinen Messias. He ajattelivat, että hän, joka voi tehdä tällaisen tunnusteon on kykenevä auttamaan heitä kaikissa muissakin vaikeuksissa ja lopulta pystyvä vapauttamaan heidät Rooman ikeestä. Syntisten vapahtajan tarvetta heillä ei ollut. Maallisen Messiaan seurassa he olisivat jatkaneet syntielämäänsä ja joutuneet kadotetuiksi. Osoittaakseen kansalle, että hän ei ollut tullut maalliseksi Messiaaksi, väistyi Jeesus taas pois vuorelle yksinänsä. Ihmisellä on luonnostaan halu menetellä näin: ottaisimme kyllä Jumalalta vastaan avun ajallisissa asioissa, silti tekemättä parannusta synneistä ja tarvitsematta syntisten Vapahtajaa. Ottaisimme avun nälänhädässä, sairaudessa ja muissa vaikeuksissa ja kuoleman vaarassa, mutta jäisimme kuitenkin jatkamaan elämäämme synneissä, kuten valheessa, varkaudessa, juoppoudessa, huoruudessa ja epäuskossa. Sovintosaarnaa, syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä tarvitsemaan ei vie meitä jokapäiväisen leivän tarve, ei ajallinen hätä ja puute, ei vaarat, ei edes ruumiillisen kuoleman pelko. Kun kaikki tämä on ohi, on Jumalan tarvekin ohi ja entinen elämä epäuskossa ja synnissä jatkuu. Syntien anteeksiantoa tarvitsee vain se, jonka tunnolle on tullut, että synnin palkka on kuolema, ei ainoastaan ruumiillinen, vaan iankaikkinen kadotus. Kun tämä tuomiontuli polttaa tuntoa, vie se meidät tarvitsemaan Jumalan armoa Kristuksessa ja kuulemaan sovintosaarnaa omalle kohdallemme. Mutta Jumalan lapsi tahtoo ottaa kaikki maallisetkin tarpeet lahjana taivaalliseltä isältään. Jeesuksen antaman opetuksen mukaan hän rukoilee jokapäiväistä leipäänsä Jumalalta. Mutta Jumalan lapsi tuntee myös Jeesuksen sanat: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä!' " (Luuk.4:4) Hän tarvitsee sielulleen ravintoa, hän tietää, että jos ruokavälit ovat kovin pitkät tai ravinto jää kokonaan pois, on seurauksena uskonelämän heikkeneminen ja lopulta hengellinen kuolema.
miksi Jumala ei auta
3+16
458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä aloitus on ihan asiaa. Menestysteologiaa (onnellisuutta, rikastumista) saarnaavien kirkkojen kannattajat ovat suurelta osin näitä "maallisen messiaan" seuraajia. Mutta eihän Jeesuksella ollut edes omaa kotia, ei puolisoa, ei perhe-elämää lapsineen.
Silti näitäkin monet rukoilevat.
Synnintuntoakin voi olla. Hetkellistä, kun asiat näyttävät menevän entistä huonompaan suuntaan. Kadutaan, rukoillaan, päästään taas ylös kuopasta. Sitten vanha meno jatkuu.
Tiedän mistä puhun. Olen syyllistynyt kaikkeen tähän.
Onkohan tuo luterilainen sitä menestysteologiaa.
Tämä tunnettu Helssigin suunnassa saarnannut naispiispa, tällainen vähän pyöreähkö,. Niin hän puheessaan telkussa saarnasi, että nuo leivät löytyi paikallolevien taskuista, mitä sitten jaettiin kansalle.
No, mietin sitä menestyvää teologiaa,, että onko se tänään tuonnäköistä ja sitten siihen menestyksen, eli kansan hurraahuudoin lisätään lisämausteet ihmismielestä, ei niinkään raamatun sanasta.
Aivan ! Ne jotka hetken ovat synninkuorman alla mutta sitten lähtee Jumalan luota pois muuttumattomina suruttomuuteen ovat surkeimpia kun mitkät muut syntiset ihmiaet maan päällä jotka eivät vielä ovat herätetty tuntea Jumalan Voima joka polttaa synnin pois niinkuin Jeesus sanoo. Olen tullut ottamaan sinulta synnin pois. Tarvitaan vain Usko siihen niin se tapahtuu ja sitten voimme sanoa niinkun Raamattu kertoo .. ennen olimme pahoja kaikkinlaisissa synneissä..
Saarnataanko "me" vain armoa, mutta lainsaarna jää pois ja kansa nukkuu synnin unta.
Laittomuus kylmentää useimpien rakkauden. Lainpäämärähän on rakkaus.
Laki osoittaa synnin ja synnistä on tehtävä parannus.
Parannus on armoalttarin äärellä.
ts. jos syntiä ei saarnata synniksi, ei tule parannukseen tarvetta.
Herää ajatus, että olemmeko me kristityt unohtaneet ja tavallaan kieltäneet Jumalan lain, ja tuputetaan väärää armoa, ts. ilman parannusta jostain, ts. synnistä, so. Jumalan mielen vastaisesta elämästä.
Jeesus on tullut ongelman keskuuteen, eli synnin vallan murtamiseen.
Kaikki olemme syntisiä ja siksi synnille on annettava Jumalallinen nimi ja synnin päämäärä.
Siksi on ilmaistava, että synti johtaa kuolemaan. Helvetin tuleen.
Ainut ratkaisu on parannuksen teossa, eli tämä sijaisuhri, mikä Golgatalla vuodatti verensä, on ratkaisu. Ilman verta ei ole sovitusta.
Ja sovituksen jälkeen, jonka on armoalttarilla vastaanotettu, on otettava kiinni Jeesuksen opetuksista ja käskyistä, ettei joudu harhaan.
Tämä yhtälö on saarnattava maailman tappiin asti.
Lähettiläiden on viestittävä lähettäjänsä sanoma.