Iankaikkinen elämä

Asetelma,kysymys on epärealistinen, sillä Raamattu on ihmisten kirjoittama ja ihmisen kokoama opus ja julistettu jumalalliseksi, mutta kuitenkin ihmisen kirjoittama.

Uskovatkin ovat tavallisia pulliaisia ja jos liitto on tuskaa, on parempi erota ja kärsiä vähemmän.

Ei ole Jumalan tahto, mutta me elämme vielä maan päällä ja uskovaisetkin ovat vajaavaisia: Joskus jo mennään vain lihan tahdon mukaan avioon ja ei kuunneella Herran neuvoa. sitten tunne lässähtää ja ei jälleenkään ole sitä kuuliaisuutta pysyä ratkaisunsa takana. Ju kun on kaksi henkilöä, niin toinen voi päättää hakea eroa vaikka toinen haluaisi olla kuuliainen aviolupauksessaan.
Jos kumppani on uskoton, (voi luopua uskosta ja alkaa harjoittamaan haureutta) tai on fyysisesti tai hekisesti väkivaltainen niin parempi on erota.
Nykyään uskovaiset eroavat usein liian hepposin perustein. Ei ole enää sitä vastuullista taisteluhenkeä yhteiselämässä niin kuin ei elämässä muutenkaan. Jos elämä tökkii, halutaan heti luovuttaa.

Avioero on yleensä synti. Eronneet eivät saisi avioitua uudelleen. Miehet ja naiset eivät saisi olla tasa-arvoisia, homoseksiä ei saisi harrastaa, itsetyydytystä ei saisi harrastaa. Raamatusta löytyy noille perustelut.

Helluntailaiset ovat luopuneet Jumalan sanasta avioliittokysymyksissä. Avioerot ja uudelleen avioitumiset ovat helluntaiseurakunnassa tavallisia, vaikka molemmat olisivatkin uskossa. Eräällä helluntaiuskovalla sukulaisellani on tällä erää jo kolmas mies menossa.

Avoliitot ovat myös yleisiä helluntailaisten keskuudessa. Avoliittoja myös saatetaan paheksua seurakunnassa, mutta käytännössä niille ei tehdä mitään. Myös avoliitossa eläviä helluntailaisia löytyy lähipiiristäni.

Useat helluntailais-karismaattiset pastorit ovat omalla esimerkillä näyttäneet seurakuntalaisilleen mallia noissa yllä mainituissa asioissa.

Helluntailaisten jäsenmäärä vähentyisi huomattavasti, jos näistä asioista erotettaisiin seurakunnista.

Avauksen kysymykset ovat hyvin kipeitä erityisesti niille, jotka kokevat elävänsä avioliitossaan kuin maanpäällisessä hel-vetissä, jotka ovat onnettomia uskosta osattoman puolison seurasta tai jotka ovat joskus eronneet ja rakastuneet sen jälkeen mahdolliseen uuteen kumppaniin. On huolestuttavaa, että vakaumuksellisten kristittyjen avioeroluvut ovat lisääntyneet jatkuvasti. Uskovien avioeroihin on hyvin monenlaisia syitä eikä niitä voida tyhjentävästi luetella.

Vaarallista olisi todeta, että kaikkihan me olemme syntisiä ja Jumala kyllä antaa eromme ja uudelleen avioitumisen meille anteeksi. Silloin me tukkisimme korvamme siltä puheelta, mitä Jeesus Raamatussa meille asiasta sanoo. Toteamus avaisi meille väylän tehdä tietoisesti mitä syntiä tahansa. Avioero on aina hyvin raskas asia sen kokeneille. Syyttä ei Jumala sano: ”Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala” (Mal. 2:16a). Erityisesti uskovien pitäisi pystyä avioliiton ristiriitatilanteissa sovintoon ja anteeksiantoon, sehän on yksi uskovan elämän tunnusmerkeistä. Ef.4:32 ”Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisillenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut”.

Raamatun mukaan haureuden henki on eksyttäväinen. Seksuaalinen ihastus vie meidät helposti tekemään syntiä ja vääriä ratkaisuja. Eräs miesystäväni erosi ja perusteli sen sanomalla, että vaikka Raamattu sanoo, että ”sitä, minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako”, niin siinä ei sanota, etteikö Jumala saisi kahta ihmistä erottaa. Toinen ystäväni rakastui naimisissa olevaan naiseen – he päättivät avioitua ja alkoi puolen vuoden odotus virallisen avioeron voimaan saattamiseksi. Mies perusteli: ”Kyllä minä ymmärrän, että meille nyt kuuluu lain kehotus olla eroamatta, mutta sitten kun olemme avioituneet, meille kuuluu vain armon julistus”. Usein on esitetty eron syyksi sellainen ”hengellinen peruste”, että se ensimmäinen avioliitto oli lihasta, mutta tämä toinen on Pyhästä Hengestä. Voi tätä pimeyttä!

Tunnen useita avioparityötä tehneitä aviopareja, jotka kymmeniä avioliittoleirejä vetäneinä ja kirjojakin asiasta kirjoittaneina kuitenkin ovat päätyneet eroon. Kolmessa erotapauksessa perustelut olivat seuraavanalaisia: ”tämä rakkaus oli niin voimakas, että se piti elää kokonaan läpi” (uuteen naiseen rakastunut mies), ”olen lapsuudesta asti ollut rikkinäinen, ja kaipasin läheisyyttä” (työkaveriinsa rakastunut mies), ”meidän täytyy uskaltaa olla avoimia ja osoittaa toisillemme kaikkia tunteita” (sielunhoitotilanteissa fyysistä läheisyyttä osoittanut mies). Noiden kolmen eron taustalla oli mielessä annettu lupa kokea läheisyyttä ja ihastusta avioliiton ulkopuolella. Avioparin tulisi sitoutua toisiinsa niin, ettei ulkopuolisten kanssa oteta askelia intiimin suhteen kehittämiseksi. Ihastustunteita emme voi välttää, mutta voimme poistua ajoissa tyylikkäästi.

No...
Roomalaiskatolisuudessa tuo on itsestään selvyys. Jos herran huoneessa Jumalan kasvojen alla annat valasi, niin siitä pidetään kiinni.

Jos toinen on ollut vilpillinen ennen liittoa (esim. ei ole kertonut homoseksuaalisesta taipumuksesta ja sitten karkaa miehen mukaan), niin liitto voidaan mitätöidä kun se on kunnolla tutkittu ja pystytään osoittamaan sen perustuneen vaiheelle.

Aitoa suhdetta ei voi mitätöidä.

Jos toisen kanssa ei pysty elämään, niin eroaminen on täysin mahdollista (vaikka liittoa ei pystyisikään mitätöimään). Se kuitenkin tarkoittaa selibaattia loppuelämäksi.

Jos, joku menee ilman mitätöintiä uudestaan naimisiin, elää avoliitossa tai pitää seksipartneria, niin ei voi osallistua ehtoolliselle.

Kristittynä eläminen ei ole helppoa ja elämässä joutuu tekemään isojakin uhrauksia.
Asiat kuitenkin lähtee Jumalasta, eikä kristitty voi olla omaehtoinen suhteessa Jumalaan.

Itse elän selibaatissa, koska sössin oman elämäni aikaisemmin. Tämä ei ole helppoa ja olen jopa heikkoina hetkinä ajatellut toista apostolista kirkkoa (Ortodokseja), joiden tavallisille seurakuntalaisille avioero on mahdollista. Sydän kuitenkin tietää, mikä on oikein...eli tällä mennään sitten varmaan hautaan asti.

Kaikkea ei voi saada ja Raamattu aika selvästi kertoo, että Kristityt joutuu koville uskonsa tähden.

Toista avioliittoa elävä pappi...
Minä en vain pysty ymmärtämään miten tuollainen voi pitää itseään kristittynä.
Hän kehtaa johtaa seurakuntaa vaikka elää synnissä.

Jokainen on syntiä tehnyt ja Jumalan kirkkautta vailla. Vanhurskaus on Jumalan lahja, jonka saa, kun aidosti katuu syntejään ja hyvittää sen minkä suinkin pystyy. Loput tuodaan ristin juurelle.

Samaa mieltä, ettei uudelleen avioitunut voi toimia seurakunnan johdossa, ellei sitten ole jo uskoon tultuaan ollut uudelleen avioitunut. Kelpo uskovaisena voi sen sijaan hyvinkin toimia jos on tenyt aidosti parannuksen ja katuu syntejään ja hyvittää sen minkä suinkin pystyy.

Toki Jumala saa tehdä omallaan mitä haluaa, vaikka nostaa uudelleen palvelustehtävään, mutta Raamattu ei suoraan ketään kehoita siihen, päinvastoin kehottaa olemaan pyrkimättä sanan opettajaksi.

Millä nämä uudestaan naimisiin menneet "uskovat" perustelevat oikeutensa uuteen liittoon?

Eivätkö ihmiset ymmärrä, että uudessa liitossa eläessään he elävät synnissä?
Jeesus suoraan sanoo sen olevan huorintekoa... joten siihen ei varmaan ole löydettävissä yhtään ainoaa hyväksyttävää syytä.

Ei raamattua voi lukea rusinat pullasta taktiikalla ja valita sieltä itselle sopivat asiat...tai voi, mutta tällöin kyse ei ole kristitystä.

Kyllä minä tiedän kuinka vaikeaa se on ja kuinka kipeästi kaipaisi rinnalleen toista!
Kun hyväksyy yksinäisyyden ja sen, että teoistaan ja valoistaan joutuu kantamaan vastuun ihan oikeasti, niin Jumala tulee vastaan ja et ole enää yksin vaan Jumala täyttää tyhjän tilan.

Näin juuri on.
Jumalan Sana julistaa tämän aivan selvästi.
Uudelleen voi avioitua vain leskeksi jäänyt.
Jumala ei siunaa syntiä eikä tee Sanansa vastaisesti.
Totuus tekee joskus kipeää,mutta tänään julistetaan laimennettua
Sanaa ja on alettu hyväksyä seurakunnissakin
tämän maailman meno.

Itse asiassa Raamatussa (Paavalin kirjeet) sanotaan selvästi, että jos kyse on saarnaajasta, niin hänelle ei ole sallittua uudelleen avioituminen edes leskeksi jouduttuaan (esim. Ortodoksit noudattaa tätä).

Jos olet Kristitty, niin miten voit kuunnella "saarnaajaa", joka elää uudessa liitossa?
Miten henkilö, joka elää synnissä voisi mitenkään aidosti kertoa Jumalan sanaa?

Ihminen, joka elää synnissä ja joka väittää, että Jumala puhuu hänelle...
Kuinka sokeita te olette? Meitä ei ole syyttä varoitettu vääristä profeetoista!

Ei ole profeettaa, joka on samanaikaisesti elänyt synnissä ja toiminut profeettana.

Saarnaaja, joka pukeutuu kalliisiin vaatteisiin, jonka siviilielämä ei kestä tarkastelua, jonka käytös on hyökkäävä... Se, tuskin on lähtöisin Jumalasta.

Iankaikkinen elämä on Isän Jumalan ja hänen sanansa, eli Jeesuksen Kristuksen, Jumalan pojan tuntemista. [Joh.17:3]
Iankaikkinen rangaistus on juuri sitä, ettei tunneta Jumalaa ja hänen sanaansa, joka ilmaisee Jumalan rakastavaa tahtoa;

2. Tessalonikalaiskirje 1
6 "koska Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat,
7 ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.
9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,"

Toisen hylkääminen aiheuttaa hylätyssä ahdistusta, ja Jumala on luvannut maksaa ahdistuksella kaikille, jotka ovat toisia ahdistaneet;

Obadja 1
15 "Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi." [1.Tim. 5:24]

Ehdoton eli absoluuttinen iankaikkisuus on vain Isässä Jumalassa. Tietämättömyyden iankaikkisuus päättyy siihen, kun pääsee sisälle Jumalan ja hänen tahtonsa tuntemiseen;

1. Pietarin kirje 1
14 "Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko
niiden himojen mukaan, joissa te ennen,
t i e t ä m ä t t ö m y y t e n n e - a i k a n a, - elitte,"