”Voimme sanoa, että uskonnollisiin ihmisiin verrattuna ateistit ovat osoittautuneet vähemmän autoritaarisiksi ja vaikeammin taivuteltavissa oleviksi, vähemmän dogmaattisiksi sekä vähemmän ennakkoluuloisiksi. He ovat suvaitsevaisia, lainkuuliaisia, myötätuntoisia, tunnollisia ja korkeasti koulutettuja. Ateistit ovat älykkäitä ja monet ovat sitoutuneet älylliseen sekä oppineeseen elämäntapaan. Lyhyesti sanottuna he ovat hyviä lähimmäisiä.” (psykologi Benjamin Beit-Hallahmin yhteenveto ateisteista tehdyistä tutkimuksista. Ateismi, Vastapaino 2010.)
Millaisia ateistit ovat?
olen.
7135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muistutetaanpa tässä kaikille, mitä kuuluisa englantilainen filosofi, loogikko, esseisti ja sosiaalikriitikko Bertrand Russell (1872 - 1970) ajatteli kristinuskon moraalista. Tässä ote hänen esitelmästään Battersea Town Hall’issa 6.3.1927, aiheena ” Why I am not a Cristian”:
Huomaat silmäillessäsi maailmaa ympäriinsä, että jokainen yksityinen edistyksen hitunen inhimillisessä tunteessa, jokainen parannus rikoslaissa, jokainen askel kohti sotien vähentämistä, jokainen askel kohti värillisten rotujen parempaa kohtelua, tai jokainen orjuuden lieventäminen, jokainen moraalin edistysaskel, joka on ollut maailmassa, on ollut maailman organisoitujen kirkkojen järjestelmällisesti vastustama. Sanon aivan harkiten, että kristillinen uskonto, niin kuin se on organisoitu kirkoissaan, on ollut ja yhä on moraalisen edistyksen päävihollinen maailmassa.
Ei Russellin huomiot täysin vääriäkään ole. Hänen edukseen on sanottava että toisin kuin monet muut "agnostikot" ja "ateistit" ainakin pyrki selkeään ajatteluun ja tarkastelemaan kriittisesti (?) myös omia näkemyksiä. Mutta kun ihmisen itsekriittisyyskin on aina sidottu häneen itseensä ja siinä vaikuttavaan mentaliteettiin sekä moraaliin/moraalittomuuteen. Huomionarvoista on kuinka Russell alleviivaa kristillistä uskontoa SELLAISENA kuin se vaikuttaa organisoituna kirkoissaan. Ottaen siis kantaa kirkollisiin valtarakenteisiin.
Totta onkin että valtakirkot ovat toimineet hyvinkin epäkristillisesti niin ihmisten vainoamisessa kuin toisaalta (varsinkin nykyään) synnin hyväksymisessä.
Joitain kriittisiä huomioita ja kysymysmerkkejä lainaamaasi kappaleeseen voidaan heittää...
"jokainen yksityinen edistyksen askel inhimillisessä tunteessa"
Tuo ei ole mikään totuuslausuma vaan subjektiivinen kannanotto. Mikä määritellään edistyksen askeleeksi inhimillisessä tunteessa? Ottaen huomioon että edistyksen askeleesta puhuva ajattelija kannatti mm. vapaata seksuaalisuutta. Tänä päivänä Russell varmaankin suureen ääneen ilmaisisi mielihyvänsä joidenkin "kristillisten" kirkkojen kehityksestä, viitaten mm. liberaaliteologian vaikutukseen kirkon suhtautumisessa homokysymykseen. Ovatko nämä edistyksen vai taantumuksen ja sisäisen rappion askelia on syvästi subjektiivinen kysymys.
"jokainen askel kohti värillisten rotujen parempaa kohtelua, tai jokainen orjuuden lieventäminen"
Orjuuden vastustajista useat olivat syvästi kristittyjä ja ovat nimenomaan kristillisen vakaumuksen pohjalta vastustaneet orjuutta, rotuerottelua ja rasismia. Näitä rotujen tasa-arvoa ajavia on ollut jokseenkin kaikissa kirkkokunnissa, myös tunnettuja kristillisiä vaikuttajia.
"jokainen moraalin edistysaskel, joka on ollut maailmassa"
Ei pidä paikkaansa. Russellin kannanottoa leimaa oma tunteellisesti värittynyt katsantokanta. Mikä määritellään moraalin edustysaskeleeksi ja miltä pohjalta? Monet moraalin edistysaskelista ovat olleet nimenomaan kristillisen kirkon aloitteita ja sen toiminnan tuloksia.!
"Sanon aivan harkiten, että kristillinen uskonto, niin kuin se on organisoitu kirkoissaan, on ollut ja yhä on moraalisen edistyksen päävihollinen maailmassa."
Nii-in. Sen moraalisen kehityksen jota Russell edusti?
Muutama vuosi naimisiinmenon jälkeen Russellille selvisi ettei hän enää rakastanut vaimoaan. Seurasi pitkä asumusero, jonka aikana ennen avioeroa hänellä oli "intohimoisia ja usein samanaikaisia suhteita" useisiin naisiin. Vaimo kaipasi miestään näinä vuosina. Russell otti eron vaimostaan vasta kun oli pakko eli rakastajattaren ollessa viidennellä kuukaudella raskaana. Avioeron astuttua voimaan Russell avioitui rakastajattarensa kanssa, mutta avioliitto päättyi vaimon saatua kaksi lasta rakastajansa kanssa. Russell toimi yliopiston opettajana ja avioitui naisen kanssa jota oli opettanut. Avioeron kariuduttua Bertrand Russell meni vielä neljännen kerran naimisiin. Tämän "suvaitsevaisen, lainkuuliaisen, myötätuntoisen ja tunnollisen henkilön" eli hyvän lähimmäisen "vanhin poika John kärsi vakavasta mielisairaudesta, joka johtui Russellin ja Johnin äidin Doran välisistä riidoista. - - Tyttäristä kahdella diagnosoitiin myöhemmin skitsofrenia."
[ Lähde: Wikipedia ]
Ja aloittaja pystyy lukemaan tuon virkkeen nauramatta? :)
Ensinnäkin, kyseessä mitä ilmeisimmin on ateistinen psykologi. "Ovat osoittautuneet vähemmän autoritaarisiksi, jne." on tulkintaa. Kuka taivuttelee? Mihin taivutellaan? Sitaatissa oleva yleistys on huikea kouluesimerkki "me olemme parempia kuin muut" -ajattelusta: ateistit ovat suvaitsevaisia, lainkuuliaisia jne. Vieläpä korkeasti koulutettujakin. Ketkä ateistit? Suvaitsevaisia keitä kohtaan? Kuinka määritellään "älyllinen" elämäntapa? Pitää muistaa että älykkyys ja viisaus eivät ole synonyymit. Hyviä lähimmäisiä - keitä kohtaan? Kun seuraa Suomi24:n keskusteluja joutuu toteamaan että ateistit (sellaisina kuin he lähes aina ovat) loistavat poissaolollaan - muutamia miellyttäviä poikkeuksia lukuunottamatta. Suurin osa foorumilla viestittelevistä ateisteista näyttäisi olevan sellaisia joita ateistit eivät ole (ovat siis erittäin, erittäin harvinainen poikkeus?) eli suvaitsemattomia ja huonoja lähimmäisiä - ainakin niitä kohtaan jotka uskovat toisella tavalla kuin he itse.!
Kristittyjä ei tarvitse nähdä tasavertaisina lähimmäisinä vaan heihin voi jo lähtökohtaisesti asennoitua ylimielisesti ja naureskellen?
Pilkkaajat voivat olla älykkäitä ja oppineita, en kiistä, koska älykkyys ja sydämen sivistys ei ole sama asia. En myöskään usko että pilkkaaminen ja toisin ajatteleville naureskelu on älykkyyden ja oppineisuuden tuotetta sinänsä, mutta voi olla että ihmiset joilta puuttuu empatiaa ja sydämen sivistystä muita helpommin joutuvat äo:nsa ja oppimääriensä sokaisemaksi, niin etteivät huomaa sanoissaan ja käyttäytymisessään ristiriitaa.
Varmasti on myös sellaisia älykköjä - ja uskoisin että heitä on jopa ateisteissa - että sydämen sivistystäkin löytyy. Sellainen ateisti ei anna aloituksen sitaatin johtaa itseään harhaan ja hurmokselliseen me-henkeen vaan kykenee lukemaan omankin puolueensa lausumia kriittisesti.
En sitten tiedä kuinka moni ateisti löytää meistä uskovista miellyttäviä yllätyksiä eli ihmisiä jotka uskosta huolimatta kykenevät kohtaamaan ja keskustelemaan (hänenkin kanssaan) asiallisesti ja vinoilematta?
:-)
"Ensinnäkin, kyseessä mitä ilmeisimmin on ateistinen psykologi."
Saattaa olla. En tiedä onko Israelilaiset professorit Israelilaisessa yliopistossa yleensä ateisteja vai eivät.
http://en.wikipedia.org/wiki/Benjamin_Beit-Hallahmi
En minäkään tiedä ovatko he yleensä ateisteja. En tosin tiedä sitäkään miten ateismin mahdollinen yleisyys israelilaisessa yliopistossa liittyy Beit-Hallahmin henkilökohtaiseen vakaumukseen. Paitsi siinä tapauksessa että yliopisto edellyttää tutkijoiltaan ateistista vakaumusta. Sitä en kovin helpolla usko. :)
Jos jumala olisi olemassa oikeasti ja minä en suostuisi uskomaan siihen, silloi minua voisi kutsua ateistiksi, muttakun jumala ei ole olemassa, niin silloin minua ei voi sanoa
Ateistiksi.
Teapot.
Käsittänet hyvin, että sen enempää ateistit kuin uskonnolliset ihmisetkään - tai uskovaiset - eivät ole yhtenäinen ryhmä. Minulla on sen tyyppinen kuva, että varsin monilla ateisteilla ainakin Suomen maassa on vahva koulutustausta. Uskoisin myös enimmän osa Suomen ihmisistä olevan lähinnä vain maallistuneita tai skeptikoita, jotka eivät hirveästi uskon asioita ajattele.
Jos uskovaisilla olisi oikeasti jotakin todisteita ajatustensa tueksi, ihmiset uskoisivat. Kun niitä ei ole, jäljelle jäävät vain uskovaisten saarnaaminen ja tuomitseminen, jotka huonosti uppoavat nykyajassa. Hyvin harva ihminen ottaa vakavasti esim. tutun liturgian "Kun olet uskossa, ymmärrät kaiken..." Totta kai niin on! Ei se uskossa oleva ihminen sitten enää harrasta itsekritiikiä.
Toinen tyypillinen ulottuvuus on se, kun Neuvostoliiton ja Pohjois-Korean tyyppiset valtiot nostetaan esimerkeiksi siitä, mihin ateismi johtaa. On tavallaan hölmöä ottaa ne esimerkeiksi, sillä ateismi ei kommunismissa ollut/ole tavoite vaan keino. Understand?
Monia kertoja olen esiin nostanut sen, miten työväenliikkeellä oli syynsä siihen, että uskontoa ei arvostettu. Kirkko ei ikinä ollut asioiden kehittämisen puolella. Asiat haluttiin pitää entisellään. Kirkko oli aina hallitsijoiden puolella.
On tyypillistä vapaiden suuntien liturgiaa julistaa asioiden olevan toisin niiden piireissä. Se tapa, jolla vaikkapa USA:n hurskaat kristityt kautta linjan kohtelivat intiaaneja antaa hyvän kuvan todellisuudesta. Jokainen voi halutessaan tutustua esim. USA:n Raamattuvyöhykkeen ihmisten ideologiaan ja siihen, miten se näkyy käytännössä.