Olen kiinnittänyt huomiota itsessäni siihen että tunteeni kaikkea kohtaan ovat laantuneet. En kaipaa enää seuraa vaikka kaipasinkin sitä joskus yksinäisyyden alkuvaiheessa. Pari päivää sitten tapasin muutaman vanhan kaverin kun olin ulkona kävelylenkillä. He istuivat terassilla juomassa olutta ja kutsuivat minut istumaan heidän seuraan. Oloni oli siinä istuessani vain vaivaantunut ja yritin koko ajan keksiä tekosyytä minkä turvin poistua pöydästä. Tunsin vapautuneisuutta kun nousin pöydästä ja lähdin kävelemään, sain taas olla yksin omissa ajatuksissani.
Kuukausi sitten veljeni sai lapsen ja minulle lähetettiin kuva tästä vauvasta. En tuntenut juuri mitään kun katselin sitä kuvaa. Yritin saada itseäni ymmärtämään kuinka tärkeä asia tämän lapsen syntymä on veljelleni ja hänen perheelleen. Ainoa ajatus joka juolahti mieleeni oli se että minun pitää mennä ihastelemaan tätä vauvaa synnytyssairaalaan ja teeskennellen ihastella häntä.
Miten sitä edes pääsee yksinäisyydestä eroon kun ihmiset eivät enää merkitse mitään? Aina minä olen jossain määrin viihtynyt omissa oloissani, mutta tämä täydellinen eristäytyminen on kyllä yksinäisyyden tulosta. En pysty enää edes kuvittelemaan itseäni sosiaalisena ihmisenä. Kaupassa käyminenkin lähinnä ärsyttää kun siellä on ihmisiä. Reilun kuukauden päästä minulla on tiedossa erään vanhan ystävän (ei ollut edes tärkeä minulle) häät. Odotan jo nyt kauhulla sitä iltaa. Polttarit onnistuin välttämään tekosyyllä, en usko että onnistun välttämään häitä. Varsinkin kun sinne häihin tulee eräs tuttu, jonka häihin en mennyt. Syy oli silloinkin se että halusin olla yksin.
Vahingoittaako yksinäisyys pysyvästi?
281
9320
Vastaukset
- huh huhh
Olen naispuolinen henkilö ja minua vaivaa sama juttu
Onneksi ymmärsin että minussa ei ole mitään vikaa.
Elämässäni olen saanut niin paljon pa**kaa ihmisiltä ja tavannut ilkeitä ja katellisia tyyppejä. Monet ovat "tuhonneet" mahdollisuuteni edistyä. Vetoan kusipää pomoihin jotka ajattelevat vain rahaa.
Viimesetkin 2 ystävää eivät enään välitä minusta. Nyt kun olen alkanut pitää puoleni ja näyttää heille et hei minullakin on asennetta ja tarvitsen tuke eiköhän ne kääntää selkää.
Vaikka olen vielä parikymppinen olen niin helv**tin katkera ja pettynyt ihmisiin. Olen tosi yksinäinen mutta näen ihmisiä susina.
Vihaan koko ihmiskunta, toivoon että jonain päivänä luontoäiti pyyhkii planeetalta jokaikisen ihmisen pois. Muuta ei ahne sikaihminen ansaitse.
Takasin aiheseen, ymmärrän sinua. Minäkin jos nyt harvoin kutsutaan johonkin tapahtumaan en mee en vaa kykene.Pelkään että jos näen ihmisiä tulen tosi vihaiseksi.
Kestän vain eläimiä koska ovat viattomia ja ymmärtävät sinua ja artistit koska he ovat tavallisen katutallajen yläpuolella ja yhtä yksinäisiä kuin mekin.- aika sama juttu
Olen sinkku mies ja nautin yksinäisyydestä. Kaiken tekeminen oikeastaan yksin on niin paljon helpompaa. Esimerkiksi matkoilla ei tarvitse riidellä mennäänkö museoon vain rannalla tai syödäänkö pizzaa vai pihviä. Tai ylipäätään saan valita matkakohteen itse. Yksin voin vain itseäni syyttää sotkuisuudesta. Yksi asia kuitenkin on mitä kaipaan, se on SEKSI! Siitäkään ei ole koitunut ongelmaa kun minulla oni ilmoitus treffihaussa ( http://www.treffihaku.net ) josta nyt ainakin pari kertaa kuussa saan ns. yhden illan seuraa. Jos taas suomi24:sen treffeissä etsisin seuraa niin naiset oisi heti solmimassa parisuhdetta....
- yksinäisyys ystävänä
sinulle huh huhh
Sinun yksinäisyytesi kuvaus loi mielikuvan kipeästä haavasta, jota suojelet itsessäsi. Sinua on kohdeltu jotenkin hyvin pahoin ja tunnet olevasi satutettu hyvin monelta suunnalta, vihaat koko ihmiskuntaa ja näet ihmiset susina.
Ehkä mielikuvissasi on nuoruuden hurjuutta, olet ikäsi puolesta vielä kehittyvä persoona. Vihalla on tapan laantua elämänkokemusten kasvaessa.
Voisiko tuota kipeää haavaasi hoivata, ymmärtää mistä se on tullut, auttaa tervehtymään, ei ehkä oireettomaksi mutta sellaiseksi, että sen kanssa voi elää?
Älä tee itseäsi kohtaan väärin vihaamalla kaikkea, sellaistakin mistä sinulla ei vielä ole omaa henkilökohtaista näkemystäkään. Onnea ja mielen rauhaa nuoreen elämääsi. - Patikka-aho
Hi hi harvinaisen sosiaalinen päivä oli minulla tänään.Ensiksi kävin työkkärissä ja sitten kävi ulosottomies.Hmm.Toivottavasti en näe tänään enää ketään:)
- misantropia1
Niin no kuten se sanota menee: "Ennen kun diaknosoit itselleis masennuksen niin varmista, ettet ole kusipäiden ympäröimä". En tiedä sainko paskaa niskaan mutta varmaa on se, että kun sairastuin niin menettelin kuten mikä tahansa eläin eli eristäydyin. Ihmiset arkisine murheineen eivät jaksaneet keksittyä eikä se jokaisella on oma elämänsä huolineen, vaikka muiden huolet tuntuu keksityiltä..Sain kuulla aina että ota itseäsi niskasta kiinni.
Miten tahansa huomasin vihaavani koko ihmisrotua kun oli tarpeeksi kauan yksin huoamsin, että näinkin pärjää. Lisäksi huomasi, että ihmiset ovat typeriä ja lapsellisia mutta enen kaikkea täynnä petosta ja pahuutta. Jos voisin valita ja ehkä jonakin päivänä voinkin, niin muutan niin kauas sivistyksestä kun autolla pääsee. En tunne kertakaikkiaan mitään! Hyvä ystävä synnytti viikko sitten ja minun olisi pitänyt tuntea jotain..Mutta en tunne mitään, katkeruutta ja vihaa sekä pelkoa, mutta en mitään lämpimiä tunteita.
Mitä tulee työelämään niin tuskin tulen enää sijottumaan yhteiskuntaan
koska sekin on minua purrut, en koe olevani samanlaienn kun muut enkä haluavani samoja asioita. Kävelen paljon yksin ja mietin elämääni,
mutta kone käy eikä kukaan ole puikoissa. Muutin toiselle paikkakunnalle, etten näkisi tuttuja ja se toimi. Kaupassa mulkoilen ja tönin ihmisiä eikä kukaan halua lähestyä minua ja se sopii minulle. Outoa on kun tietää, että pitäisi tuntea tunteita kuten iloa,riemua ja onnelisuutta, niin ei mitään täysin mustaa. - sssna
aika sama juttu kirjoitti:
Olen sinkku mies ja nautin yksinäisyydestä. Kaiken tekeminen oikeastaan yksin on niin paljon helpompaa. Esimerkiksi matkoilla ei tarvitse riidellä mennäänkö museoon vain rannalla tai syödäänkö pizzaa vai pihviä. Tai ylipäätään saan valita matkakohteen itse. Yksin voin vain itseäni syyttää sotkuisuudesta. Yksi asia kuitenkin on mitä kaipaan, se on SEKSI! Siitäkään ei ole koitunut ongelmaa kun minulla oni ilmoitus treffihaussa ( http://www.treffihaku.net ) josta nyt ainakin pari kertaa kuussa saan ns. yhden illan seuraa. Jos taas suomi24:sen treffeissä etsisin seuraa niin naiset oisi heti solmimassa parisuhdetta....
Eihän sitä seksiäkään edes mihinkään tarvi. Olen mies ja havaitsin sen täysin turhaksi touhuksi jo vuonna 1991. Parempaakin ajanvietettä on.
- sssna
misantropia1 kirjoitti:
Niin no kuten se sanota menee: "Ennen kun diaknosoit itselleis masennuksen niin varmista, ettet ole kusipäiden ympäröimä". En tiedä sainko paskaa niskaan mutta varmaa on se, että kun sairastuin niin menettelin kuten mikä tahansa eläin eli eristäydyin. Ihmiset arkisine murheineen eivät jaksaneet keksittyä eikä se jokaisella on oma elämänsä huolineen, vaikka muiden huolet tuntuu keksityiltä..Sain kuulla aina että ota itseäsi niskasta kiinni.
Miten tahansa huomasin vihaavani koko ihmisrotua kun oli tarpeeksi kauan yksin huoamsin, että näinkin pärjää. Lisäksi huomasi, että ihmiset ovat typeriä ja lapsellisia mutta enen kaikkea täynnä petosta ja pahuutta. Jos voisin valita ja ehkä jonakin päivänä voinkin, niin muutan niin kauas sivistyksestä kun autolla pääsee. En tunne kertakaikkiaan mitään! Hyvä ystävä synnytti viikko sitten ja minun olisi pitänyt tuntea jotain..Mutta en tunne mitään, katkeruutta ja vihaa sekä pelkoa, mutta en mitään lämpimiä tunteita.
Mitä tulee työelämään niin tuskin tulen enää sijottumaan yhteiskuntaan
koska sekin on minua purrut, en koe olevani samanlaienn kun muut enkä haluavani samoja asioita. Kävelen paljon yksin ja mietin elämääni,
mutta kone käy eikä kukaan ole puikoissa. Muutin toiselle paikkakunnalle, etten näkisi tuttuja ja se toimi. Kaupassa mulkoilen ja tönin ihmisiä eikä kukaan halua lähestyä minua ja se sopii minulle. Outoa on kun tietää, että pitäisi tuntea tunteita kuten iloa,riemua ja onnelisuutta, niin ei mitään täysin mustaa.Aivan! Näin juuri on minullakin! Lisäksi on mukavaa käskeä lähestyvät naiset/miehet suksimaan vittuun!
- suksi *******
sssna kirjoitti:
Aivan! Näin juuri on minullakin! Lisäksi on mukavaa käskeä lähestyvät naiset/miehet suksimaan vittuun!
Mielenkiintoista mutta toi on ainut lause,
mitä mun suusta ihmisille nykyään irtoaa =) - usko iteeesi
Minulla on ollut samalaisia tunteita ja halusin eristäytyä maailman ihmisistä.
Ajattelin samoin että kaikki ovat pahoja.
Mielessä olisin nauttinut jos olisin saanut ampua heidät.
Kaupassa käytni oli vaikaeaa kun piti koskettaa toista, silloin kun rahat palautetaan.
ymmärsin etten ole onnellinen ja tutkittuani onnellisuutta tein itselleni
mantran. Tänään minulla on hyvä päivä.
Aluksi se tuntui vitsiltä tai ivalta
Mutta jatkoin sen hokemista joka aamu joka päivä
ja uskalsin mennä ulos.
aluksi luottamus mantraan katosi melko pian
sittenmmin pysyin positiivisena pidempään, kunnes se katosi
Lopulta valo voitti pimeyden ja uskoin että minulla on hyvä päivä ja
aina myös seuraava - Heebo92
aika sama juttu kirjoitti:
Olen sinkku mies ja nautin yksinäisyydestä. Kaiken tekeminen oikeastaan yksin on niin paljon helpompaa. Esimerkiksi matkoilla ei tarvitse riidellä mennäänkö museoon vain rannalla tai syödäänkö pizzaa vai pihviä. Tai ylipäätään saan valita matkakohteen itse. Yksin voin vain itseäni syyttää sotkuisuudesta. Yksi asia kuitenkin on mitä kaipaan, se on SEKSI! Siitäkään ei ole koitunut ongelmaa kun minulla oni ilmoitus treffihaussa ( http://www.treffihaku.net ) josta nyt ainakin pari kertaa kuussa saan ns. yhden illan seuraa. Jos taas suomi24:sen treffeissä etsisin seuraa niin naiset oisi heti solmimassa parisuhdetta....
Kaipaat siis helppoutta?
Elämä on vaikeaa.
Helpointa on olla elämättä.
Elämällä ei ole tarkoitusta.
Sen huomaa kun käy vaihtoehdot läpi.
Suvun jatkaminenkaan ei ole hyvä tarkoitus elämälle,
koska jälkikasvu joutuu kokemaan saman tuskan täällä minkä me koemme.
Maailma on jo pilalla. Sen voi pelastaa vain suuri "katastrofi" jossa menehtyy materiaalisesti ajattelevat ihmiset. Suurin osa väestöstä siis. - niinpä juu
Heebo92 kirjoitti:
Kaipaat siis helppoutta?
Elämä on vaikeaa.
Helpointa on olla elämättä.
Elämällä ei ole tarkoitusta.
Sen huomaa kun käy vaihtoehdot läpi.
Suvun jatkaminenkaan ei ole hyvä tarkoitus elämälle,
koska jälkikasvu joutuu kokemaan saman tuskan täällä minkä me koemme.
Maailma on jo pilalla. Sen voi pelastaa vain suuri "katastrofi" jossa menehtyy materiaalisesti ajattelevat ihmiset. Suurin osa väestöstä siis.Elämäl ei oo tarkotusta enne ku annat sil semmosen...
On vaan vaikeet mennä casinoon ja ottaa pakka, sekä jakaa uudet kortit.
Jokainen matka on seikkailu. Kun elämästä riisutaan kaikki ylimääräinen ja astuu keskelle ihmisiä joilla ei ole siitä aavistustakaan niin tulee väistämättä olo ettei sinne kuulu.
Muitten elämä näyttää hirvittävän teennäiseltä ja epäinhimilliseltä ja typerältä kaikkine lisukkeineen.Väistämättä tulee vihaisuuden ja käsittämättömyyden tunteita.
Sitä jää miettimään mikähän on tuonkin ihmisen elämän tarkoitus hänen omasta mielestään.
Vaikka vertaaminen toisten elämään on typerää ja aiheuttaa varmasti lisä angsteja mutta ei siltä välttyäkkään voi.Jos oma elämä ja arvot pyörii toisissa sfääreissä niin eipä sitä tule paljoa pidettyä yhteyttä ulkomaailmaan.
Joskus on luonnonkin hiljaisuus paikallaan ja siitä oikeasti nauttii.Ja on todella normaalia jos ei jaksa itsekeskeisiä ihmisiä joilla ei oikeastaan ole mitään sanottavaa kuin käydä läpi omaa elämäänsä ja valittaa siitä ja luoda ihme odotuksia toisille ihmisille sen myötä sekä puhella pinnallisista tyhjänpäiväisistä asioista.
Juuri itse mietin tänään miten on alkanut ärsyttää monet ihmistyypit ihan kyllästymiseen asti.
Eläimet ovat toden totta inhimillisiä ja heiltä saa aina palautetta.Kun ottaa vaikkapa kissan kainaloon niin eipä voisi parempaa olla.
Katkeraksi ei kannata tulla mutta ymmärrän tuon vihan miksi riepoo koen sitä itsekkin joittenkin ihmisten kanssa todella voimakkaasti.Yhtämieltä olen siitä myös miten ihmiskunnan rappio on näkyvillä ja se on suurelle osalle ihmisiä aivan yhdentekevää.- --------------------
yksinäisyys ystävänä kirjoitti:
sinulle huh huhh
Sinun yksinäisyytesi kuvaus loi mielikuvan kipeästä haavasta, jota suojelet itsessäsi. Sinua on kohdeltu jotenkin hyvin pahoin ja tunnet olevasi satutettu hyvin monelta suunnalta, vihaat koko ihmiskuntaa ja näet ihmiset susina.
Ehkä mielikuvissasi on nuoruuden hurjuutta, olet ikäsi puolesta vielä kehittyvä persoona. Vihalla on tapan laantua elämänkokemusten kasvaessa.
Voisiko tuota kipeää haavaasi hoivata, ymmärtää mistä se on tullut, auttaa tervehtymään, ei ehkä oireettomaksi mutta sellaiseksi, että sen kanssa voi elää?
Älä tee itseäsi kohtaan väärin vihaamalla kaikkea, sellaistakin mistä sinulla ei vielä ole omaa henkilökohtaista näkemystäkään. Onnea ja mielen rauhaa nuoreen elämääsi.Eivät kaikki ole yltiösosiaalisia joilla makaa teennäinen hymy naamalla.Jotkut eivät kaipaa levottomia ja vaativia ihmisiä tai elämäntapaa ympärilleen.Saati noita yltiösosiaalisia kooheltajia jotka ovat jatkuvasti äänessä ja toimessa.
En ole koskaan käsittänyt noita sosiaalisia häslääjiä jotka yrittävät saada suuren klaanin ympärilleen olemaan samaa mieltä.Onko se jotain turvattomuutta mitä sellaiset ihmiset oikein kokevat?
Olen jo keski-ikäinen mutta täytyy sanoa että elämä on avannut silmät ihmisten suhteen.Eikä se kuva elämästä ainakaan kaunistunut ole ihmisten osalta.Ennemminkin muiden elämysten ja maailman suhteen kylläkin mutta ei ihmisten.
Vanhetessa vain huomaan mikä on tärkeää ja arvostettavaa.ja nuo arvostettavat asiat vähenevät vain iän myötä kun tulee näkemystä mikä on aitoa ja tärkeää ja miten paljon on kaikkea turhaa ja keinotekoista.
Elämästään pitää saada nauttia aidosti omalla tavallaan ja rauhassa ilman että joutuu toisten riistettäväksi ja orjaksi niin elämisen kuin ajatustensiensakkaan vuoksi.Mikään ei inhota enempää kuin se että toiset olettavat että muut mukautuvat ja alistuvat heidän jatkuviin oikkuihinsa ja mielipiteisiinsä.Jos niin ei käy niin alkavat savustamisen kaikilla keinoilla jotka vain keksivät.
Ihmisten elämä on aika teennäistä se on niin sidottu sosiaalisiin normeihin ja rajoihin.Harva uskaltaa olla oma itsensä.Kyllä ihmisellä saa haavojakin olla useimmiten ne ovat aivan syystä olemassa eikä niitä tarvitse aina parantaa väkisin että saadaan ihmisestä samanlainen kuin muut.Aika kyllä haavat parantaa jos niikseen on.
On ihan hanurista niin sairaanhoidossa kuin elämässäkin yrittääparantaa noita haavoja ja samalla tehdään ihmisestä joku tietyntyylinen hyväksyttävä ihminen.
On niin sairasta että puhutaan asenteesta jos on esimerkiksi kyse köyhyydestä tai sairauksista.Asennehhan ei paranna tätä tietysti helpottaa mutta jos ihmisen omat arvot ovat tiettyjä asioita vastaan niin se on todella vaikea muuttaa asenteitaan päinvastaiseksi. - eiminustatykätä
Heebo92 kirjoitti:
Kaipaat siis helppoutta?
Elämä on vaikeaa.
Helpointa on olla elämättä.
Elämällä ei ole tarkoitusta.
Sen huomaa kun käy vaihtoehdot läpi.
Suvun jatkaminenkaan ei ole hyvä tarkoitus elämälle,
koska jälkikasvu joutuu kokemaan saman tuskan täällä minkä me koemme.
Maailma on jo pilalla. Sen voi pelastaa vain suuri "katastrofi" jossa menehtyy materiaalisesti ajattelevat ihmiset. Suurin osa väestöstä siis.Puit ajatukseni sanoiksi. Kiitos! Vaikka toi katastrofi on vähän liian julmaa. :/ en tykkää ajatuksestta että toiset kärsii.
- raakkuna1
aika sama juttu kirjoitti:
Olen sinkku mies ja nautin yksinäisyydestä. Kaiken tekeminen oikeastaan yksin on niin paljon helpompaa. Esimerkiksi matkoilla ei tarvitse riidellä mennäänkö museoon vain rannalla tai syödäänkö pizzaa vai pihviä. Tai ylipäätään saan valita matkakohteen itse. Yksin voin vain itseäni syyttää sotkuisuudesta. Yksi asia kuitenkin on mitä kaipaan, se on SEKSI! Siitäkään ei ole koitunut ongelmaa kun minulla oni ilmoitus treffihaussa ( http://www.treffihaku.net ) josta nyt ainakin pari kertaa kuussa saan ns. yhden illan seuraa. Jos taas suomi24:sen treffeissä etsisin seuraa niin naiset oisi heti solmimassa parisuhdetta....
Meillä ihmisillä on kuitenkin sosiaalisen kanssakäymisen kaipuu, joka toteutumattomanakin ylläpitää haavetta kohdata vertaisensa sielu jonka kanssa jakaa elämäänsä. Mutta tänä päivänä voimme todeta että on todella paljon hyviäkin ihmisiä yksinäisyydessä ikäänkuin odottaen kunnollista luotettavaa kumppanuutta tehdä jotain yhdessä, ja rakentaa ihanteellisempaa ja aidosti parempaa maailmaa. Ja lupaan että se tulee toteutumaan jo lähivuosien aikana.
- Animal Rights
minäkin kestän vain eläimiä, jotka ovat pyyteettömiä ja rehellisiä.
- no one to care
aika sama juttu kirjoitti:
Olen sinkku mies ja nautin yksinäisyydestä. Kaiken tekeminen oikeastaan yksin on niin paljon helpompaa. Esimerkiksi matkoilla ei tarvitse riidellä mennäänkö museoon vain rannalla tai syödäänkö pizzaa vai pihviä. Tai ylipäätään saan valita matkakohteen itse. Yksin voin vain itseäni syyttää sotkuisuudesta. Yksi asia kuitenkin on mitä kaipaan, se on SEKSI! Siitäkään ei ole koitunut ongelmaa kun minulla oni ilmoitus treffihaussa ( http://www.treffihaku.net ) josta nyt ainakin pari kertaa kuussa saan ns. yhden illan seuraa. Jos taas suomi24:sen treffeissä etsisin seuraa niin naiset oisi heti solmimassa parisuhdetta....
Näinpä
Olen harkinnut ihan itsemurhaakin tämän takia. Ihmiset ovat niin kurjia ja ilkeitä, lppujenlopuksi jopa omat kaverit ajattelee vain itseään ja kääntää selän. Olen koittanut tutustua hyväntahtoisesti ihmisiin mutta kaikki ovat jo siinä vaiheessa niin tympeitä aina. En taida sopia kenekään kanssa yhteen, sinällään harmi koska kaipaisin vielä kavereita ja suhdetta mutta ehkä kåy vielå samoin kuin aplle että unohdan tarvitsevani heitä. Onkohan vika vain suomalaisissa? Hyvå että muutankin pois täältä asap. Senkin teen ihan yksin, jätän kaikki muut tänne. Voikun kaiki ihmiset vaan kuolis, turhaa roskaa ollaa tässä maailmassa. - huoohff
sssna kirjoitti:
Eihän sitä seksiäkään edes mihinkään tarvi. Olen mies ja havaitsin sen täysin turhaksi touhuksi jo vuonna 1991. Parempaakin ajanvietettä on.
Näinpä
Olen harkinnut ihan itsemurhaakin tämän takia. Ihmiset ovat niin kurjia ja ilkeitä, lppujenlopuksi jopa omat kaverit ajattelee vain itseään ja kääntää selän. Olen koittanut tutustua hyväntahtoisesti ihmisiin mutta kaikki ovat jo siinä vaiheessa niin tympeitä aina. En taida sopia kenekään kanssa yhteen, sinällään harmi koska kaipaisin vielä kavereita ja suhdetta mutta ehkä kåy vielå samoin kuin aplle että unohdan tarvitsevani heitä. Onkohan vika vain suomalaisissa? Hyvå että muutankin pois täältä asap. Senkin teen ihan yksin, jätän kaikki muut tänne. Voikun kaiki ihmiset vaan kuolis, turhaa roskaa ollaa tässä maailmassa. - ei on iso sana
aika sama juttu kirjoitti:
Olen sinkku mies ja nautin yksinäisyydestä. Kaiken tekeminen oikeastaan yksin on niin paljon helpompaa. Esimerkiksi matkoilla ei tarvitse riidellä mennäänkö museoon vain rannalla tai syödäänkö pizzaa vai pihviä. Tai ylipäätään saan valita matkakohteen itse. Yksin voin vain itseäni syyttää sotkuisuudesta. Yksi asia kuitenkin on mitä kaipaan, se on SEKSI! Siitäkään ei ole koitunut ongelmaa kun minulla oni ilmoitus treffihaussa ( http://www.treffihaku.net ) josta nyt ainakin pari kertaa kuussa saan ns. yhden illan seuraa. Jos taas suomi24:sen treffeissä etsisin seuraa niin naiset oisi heti solmimassa parisuhdetta....
erakoituminen on liian kiltin ihmisen paras ystävä ja turva, huomasin. suosittelen muillekin
- erittäin vantemppuli
huoohff kirjoitti:
Näinpä
Olen harkinnut ihan itsemurhaakin tämän takia. Ihmiset ovat niin kurjia ja ilkeitä, lppujenlopuksi jopa omat kaverit ajattelee vain itseään ja kääntää selän. Olen koittanut tutustua hyväntahtoisesti ihmisiin mutta kaikki ovat jo siinä vaiheessa niin tympeitä aina. En taida sopia kenekään kanssa yhteen, sinällään harmi koska kaipaisin vielä kavereita ja suhdetta mutta ehkä kåy vielå samoin kuin aplle että unohdan tarvitsevani heitä. Onkohan vika vain suomalaisissa? Hyvå että muutankin pois täältä asap. Senkin teen ihan yksin, jätän kaikki muut tänne. Voikun kaiki ihmiset vaan kuolis, turhaa roskaa ollaa tässä maailmassa.käätävät selkänsä heri kun ovat susta kaiken kupanneet, niin vittuilla ne muistaa
- fyhfuytu
Heebo92 kirjoitti:
Kaipaat siis helppoutta?
Elämä on vaikeaa.
Helpointa on olla elämättä.
Elämällä ei ole tarkoitusta.
Sen huomaa kun käy vaihtoehdot läpi.
Suvun jatkaminenkaan ei ole hyvä tarkoitus elämälle,
koska jälkikasvu joutuu kokemaan saman tuskan täällä minkä me koemme.
Maailma on jo pilalla. Sen voi pelastaa vain suuri "katastrofi" jossa menehtyy materiaalisesti ajattelevat ihmiset. Suurin osa väestöstä siis.noita muilta viemiä materialistejä löytyy v-l ry.stä mut just ne kokee yllätyksen koska ne ei kuule eikä nää ku ittensä maksattaa rojunsa kulkemisensa muilla
- hguygt8ytgu
suksi ******* kirjoitti:
Mielenkiintoista mutta toi on ainut lause,
mitä mun suusta ihmisille nykyään irtoaa =)kun ihmisiin ei voi luottaa niin tuo on hyvä ratkaisu kun ne jotain kautta yrittää jotain kuitenkin
- elämä on valintoja
itsekkin olen mielluimmin yksin.syynä ei ole se ettenkö saisi kavereita, päinvastoin.mutta olen vaan joutunut kantapään kautta huomaamaan ihmisten kieroilun ja seläntakana touhuamisen. nykyään ihmiset ei aidosti ns kaveraa kenenkään kanssa vaan tarkoituksena on aina hyötyä toisesta. siksi en töissäkään esim käy syömässä porukoiden kanssa vaan syön omia eväitäni,tai käyn yksin.en osallistu firman virkistys päiviin tai pikkujouluihin koska ne on enemmänkin masentavia.osa jätkistä juo kaiken minkä saa, ja muijista muutama jakaa torttua kaikille halukkaille,,,sen 4 siiderin juotuaan.ja mitä tekee hihhuli absolutisti kuvaa koko juhlan ja retostelee kuvilla heti arjen koittaessa.
kaikki harrastukset on mukavampia yksin tai sisarusten kanssa onneksi minulla on ne.muihin en luota tai pidä mitään yhteyksiä ellei työn takia ole pakko.on keljua saada kutsuja ja kun sanot ettei kiinnosta halutaan 100 perustelua vielä lisäksi. joten olen pakotettu sanomaan ettei voisi vähempää kiinnostaa toi teidän näkeminen. - aatulli
aika sama juttu kirjoitti:
Olen sinkku mies ja nautin yksinäisyydestä. Kaiken tekeminen oikeastaan yksin on niin paljon helpompaa. Esimerkiksi matkoilla ei tarvitse riidellä mennäänkö museoon vain rannalla tai syödäänkö pizzaa vai pihviä. Tai ylipäätään saan valita matkakohteen itse. Yksin voin vain itseäni syyttää sotkuisuudesta. Yksi asia kuitenkin on mitä kaipaan, se on SEKSI! Siitäkään ei ole koitunut ongelmaa kun minulla oni ilmoitus treffihaussa ( http://www.treffihaku.net ) josta nyt ainakin pari kertaa kuussa saan ns. yhden illan seuraa. Jos taas suomi24:sen treffeissä etsisin seuraa niin naiset oisi heti solmimassa parisuhdetta....
Kiitoksia muuten tuosta linkkivinkistä :)
- EvilEvolution
Animal Rights kirjoitti:
minäkin kestän vain eläimiä, jotka ovat pyyteettömiä ja rehellisiä.
just joo...koirakin on niin kiltii ja hyvätapainen kun on lieassa...mutta vapaana syö ja panee kuin pahin saatana...ihan samanlaisia on naiset...heistä kaikki pahuus johtuuu...naiset kun eivät siedä heikkoutta ja palvovat valtaa eli moraalittomuutta eli pahuutta...itse asiassa naisia kiihottaa pahuus...seksuaalisuudesta kaikki pahuus kumpuaa....
ihmiskunta huutaa tuskaa, mutta jumalaa ei kiinnosta???
naispapit sitten jeesustelee
kyllä on maailma iljettävä mesta, mutta kyllä jokaisella on kai vapaa tahto ja mahdollisuus tehdä hyvää...jos me jäämme pahuuteen makaamaan niin katkeruus ja viha ja naiset voittavat....
jos olemme kärsivällisiä ja pitkämielisiä niin rakkaus voittaa...mutta miten siihen pystyy...miten voisit rakastaa kiduttajaasi? miten voisi naista rakastaa??? - seksi_naromaani
sssna kirjoitti:
Eihän sitä seksiäkään edes mihinkään tarvi. Olen mies ja havaitsin sen täysin turhaksi touhuksi jo vuonna 1991. Parempaakin ajanvietettä on.
Seksiä tarvitsee PISTE!
- vähän sama juttu
Kun ei ole koko ajan tekemisissä jonkun kanssa vieraantuu helposti. Ja kun ei olla enää päivittäin tekemisissä pitää alkaa miettimään mitä puhuu ja mikä kannattaa jättää sanomatta, ja se voi olla rasittavaa.
Minullakaan ei ole varsinaisesti ketään jonka haluaisin nähdä vaikka tänään illalla, mutta tiedän että olisi kivaa jos sellainen henkilö jonka tapaamista odottaa olisi olemassa. Ihastuminen on sellainen tunne, mutta koska ne eivät johda mihinkään on sekin vaimentunut olemattomiin. - sekoan kohta
Esitit hyvän kysymyksen, että kuinka päästä yksinäisyydestä eroon jos toiset ihmiset eivät enää merkitse mitään....
Itsellä käy niin, että mitä masentuneempi olen, sitä enemmän eristäydyn omiin oloihini. En vastaa puhelimeen, en käy ulkona. En ikävöi perheenjäseniäni enkä sisarusteni lapsia. Olenkohan ihan hirviö....
Minäkään en pahemmin välitä vauvoista, en siis ole niitä, jotka lässyttävät sydämensä kyllyydestä nähdessään pienen taaperon, että oi miten ihana jne.
Yksinäisyys on siinä määrin tuhonnut minut, etten pysty menemään enää treffeille. En vain pysty. Elämäni on aivan surkeaa, joutuisin esittämään positiivisempaa mitä oikeasti olen. En voisi kertoa rehellisesti elämästäni, menneisyydestäni. Toiselle kuitenkin paljastuisi jossain vaiheessa, ettei mulla ole enää yhtään ystävää ja olen kaiken vapaa-aikani yksin. Töissä minua pidetään sosiaalisena, uskallan siellä jutella ihan luontevasti ihmisten kanssa niitä näitä, mutta nyt alan olemaan niin masentunut, etten jaksa mennä töihinkään.
Itse kaipaan seuraa ja tällä hetkellä ahdistaa aivan järkyttävästi tämä yksinäisyys. En kestä tätä!!!! Voi kunpa tulisikin tunne, ettei enää kaipaisikaan muita ympärilleen.
Aloittaja kerroit aina viihtyneesi jollain tapaa yksin. Muistan lapsuudessani, kun vielä oli useampia kavereita, niin tunteneeni välillä itseni yksinäiseksi, mutta ne yksinäiset hetket eivät olleet mitenkään samalla tapaa ahdistavia. Oli sentään mielenkiintoa tehdä yksinään sitten jotain. Nykyään olen täysin lamaantunut. Kai se tietoisuus siitä, että sama helvetti jatkuu huomenna ja siitä eteenpäin vie mielenkiinnon kaikkeen.- maalaistyttö
Olet todella vaarassa syrjäytyä. Älä tee sitä. Pakota itsesi töihin ja sosiaalisiin tilanteisiin, siitä se lähtee pienin askelin. Kun huomaat, että onnistut, saat siitä voimaa ja innostut. Itse olin koulukisattu ja alistuin sille, Sitä kadun ikuisesti, että en antanut turpaan kiusaajilleni, ainakin henkisesti. Nyt minulla on laaja ystäväpiiri, mutta silti tunnen itseni yksinäiseksi välillä, kun perheelliset ystävät lähtevät mökeilleen yms. Joskus töihin mennessä vituttaa, mutta huijaan itseni iloiseksi ja toiset vastaavat siihen. Huomaan kohta olevani aidosti hyvällä tuulella. Minulla ei ole perhettä, miehet ei välitä minusta, mutta mitä sitten. Minä olen terve, minulla on ystäviä, minulla on sukulaisia ja heidän lapsia.Suomen luonto on ihana. Voin harrastaa liikuntaa ja se tuo hyvän olon tunteen. Olen myös sitä mieltä, että kun rasitat itsesi työllä, ei ole aikaa masentua. Voithan käyvä tietysti lääkärinkin juttusilla, mutta aito ilo tulee liikunnasta, työstä ja Ystävistä!
- 1-1
maalaistyttö kirjoitti:
Olet todella vaarassa syrjäytyä. Älä tee sitä. Pakota itsesi töihin ja sosiaalisiin tilanteisiin, siitä se lähtee pienin askelin. Kun huomaat, että onnistut, saat siitä voimaa ja innostut. Itse olin koulukisattu ja alistuin sille, Sitä kadun ikuisesti, että en antanut turpaan kiusaajilleni, ainakin henkisesti. Nyt minulla on laaja ystäväpiiri, mutta silti tunnen itseni yksinäiseksi välillä, kun perheelliset ystävät lähtevät mökeilleen yms. Joskus töihin mennessä vituttaa, mutta huijaan itseni iloiseksi ja toiset vastaavat siihen. Huomaan kohta olevani aidosti hyvällä tuulella. Minulla ei ole perhettä, miehet ei välitä minusta, mutta mitä sitten. Minä olen terve, minulla on ystäviä, minulla on sukulaisia ja heidän lapsia.Suomen luonto on ihana. Voin harrastaa liikuntaa ja se tuo hyvän olon tunteen. Olen myös sitä mieltä, että kun rasitat itsesi työllä, ei ole aikaa masentua. Voithan käyvä tietysti lääkärinkin juttusilla, mutta aito ilo tulee liikunnasta, työstä ja Ystävistä!
Minä potkin koulukiusaajaa nivusiin niin että tämä putosi polvilleen. Mutta sosiaalisten tilanteiden pelko on varjostanut elämää lähes 30 vuotta. Kaipaan ystäviä mutten uskalla päästää ketään lähelleni.
Kipu korvaa ystävää. - näivettyneet elämät
Sinä kerroit minun tarinani...aivan samoin minulla!
Tätä ketjua lukiessa tulee lohdullinen olo etten olekaan yksin tilanteessani, meitä on monia MUTTA samalla tulee hyvin surullinen olo...mitä on tapahtunut että aineellisen hyvinvoinnin myötä henkinen pahoinvointi on lisääntynyt???
Minä olen laistanut monet menot, sillä koen ettei ihmisiin saa enää aitoa kontaktia, elämän tärkeimmät asiat ovat ulkonaiset seikat statukset, KIIRE ja sairaalloinen kehon palvonta, markkina-arvon pitäminen ja korottaminen...?
Toisinaan kaipaan sitä että ois ystäviä joiden kanssa olla säännöllisesti yhteydessä, tuntea että joku välittää ja itse voi välittää tosista...mutta ystäviä ei ole ja muitten ihmisten elämä tuntuu pyörivän varsin pinnallissa asioissa ja jatkuvassa kiireessä toteuttamassa milloin mitäkin yhteiskunnan ja yleisen mielipiteen kelpoisuuden vaadetta. monenlaisilla ohjelmilla..lasten harrastuksilla omalla laatuajalla..etc kaikki pyörii oman napansa ympärillä..ei heillä ole aikaa muille ihmisille, ei edes omille läheisille..tuntuu siltä että nämä ihmisten kiire on keino paeta omaa itseään ja ajatuksiaan ja sitä mitä ihan oikeasti haluaisi, eivät halua tutustua itseensä ja vielä vähemmän kehenkään muuhunkaan, pitää täytyy harrastukset ovat vain keino luoda keinotekoisia sosiaalisia suhteita veispuukissa "ystäviä" satoja ja kun tosipaikka tulee jossa ystävyys punnitaan..miten käy? "mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän..." Mieluummin yksin kun huonossa seurassa.
Elämä on aaltoliikettä eikä mikään ole pysyvää, ei hyvä olo eikä myöskään huono ja eristäytyvä ne molemmat menee ohi.
Jokainen vain elää niin täystillä omaa elämäänsä "suositusten mukaan", eikä siinä ole tilaa muille ihmisille, kukaan ei tarvitse toista eikä ketään.
Hyvän toimeentulon ja aineellisen hyvä lisääntyessä ihmiset ovat alkaneet samaan tahtiin tyhjentyä.... - tosi hyvä
kiitos
samoin.. - 1-1
näivettyneet elämät kirjoitti:
Sinä kerroit minun tarinani...aivan samoin minulla!
Tätä ketjua lukiessa tulee lohdullinen olo etten olekaan yksin tilanteessani, meitä on monia MUTTA samalla tulee hyvin surullinen olo...mitä on tapahtunut että aineellisen hyvinvoinnin myötä henkinen pahoinvointi on lisääntynyt???
Minä olen laistanut monet menot, sillä koen ettei ihmisiin saa enää aitoa kontaktia, elämän tärkeimmät asiat ovat ulkonaiset seikat statukset, KIIRE ja sairaalloinen kehon palvonta, markkina-arvon pitäminen ja korottaminen...?
Toisinaan kaipaan sitä että ois ystäviä joiden kanssa olla säännöllisesti yhteydessä, tuntea että joku välittää ja itse voi välittää tosista...mutta ystäviä ei ole ja muitten ihmisten elämä tuntuu pyörivän varsin pinnallissa asioissa ja jatkuvassa kiireessä toteuttamassa milloin mitäkin yhteiskunnan ja yleisen mielipiteen kelpoisuuden vaadetta. monenlaisilla ohjelmilla..lasten harrastuksilla omalla laatuajalla..etc kaikki pyörii oman napansa ympärillä..ei heillä ole aikaa muille ihmisille, ei edes omille läheisille..tuntuu siltä että nämä ihmisten kiire on keino paeta omaa itseään ja ajatuksiaan ja sitä mitä ihan oikeasti haluaisi, eivät halua tutustua itseensä ja vielä vähemmän kehenkään muuhunkaan, pitää täytyy harrastukset ovat vain keino luoda keinotekoisia sosiaalisia suhteita veispuukissa "ystäviä" satoja ja kun tosipaikka tulee jossa ystävyys punnitaan..miten käy? "mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän..." Mieluummin yksin kun huonossa seurassa.
Elämä on aaltoliikettä eikä mikään ole pysyvää, ei hyvä olo eikä myöskään huono ja eristäytyvä ne molemmat menee ohi.
Jokainen vain elää niin täystillä omaa elämäänsä "suositusten mukaan", eikä siinä ole tilaa muille ihmisille, kukaan ei tarvitse toista eikä ketään.
Hyvän toimeentulon ja aineellisen hyvä lisääntyessä ihmiset ovat alkaneet samaan tahtiin tyhjentyä....Tämä katajainen kansa voisi herätä nykyisestä narsismin valveunesta ja palata elämän perusasioihin. Ei vain materiaalin maksimiintia ja toisista hyötymistä hinnalla millä hyvänsä.
Mihin on hukattu yhteisöllisyys ja aito toisista välittäminen? - 1-1
Kun saa kaikessa sosiaalisessa kanssa käymisessä sormilleen kerta toisensa jälkeen ei enää jaksa edes yrittää. Viimeinen ns ystävyys oli opportunisti joka käytti vuodesta toiseen hyväkseen ammatillisesti ja käänsi selkänsä kun kaikki hyöty oli ulos mitattu. Lupauksia ystävyydestä ja yhteyden pidosta kyllä tuli, mutta yhtäkään noista tämä henkilö ei pitänyt. Tilanteessa jossa kaksi läheistä kuoli kuukauden sisällä tämä henkilö laittoi välit poikki ja toivotti 'voimia ja kaikkea hyvää'. Mutta mitäpä oman edun tavoitteluun ei tässä maassa tehtäisi.
- kun ei ole kiva olla
Youtube Chris Rea curse of the traveller.
Kuuntelin aikoinaan paljonkin koht. hyvistä stereoista, antoihan tuo
edes jonkinlaista lohtua samoihin tunnelmiin.- linkitän biisin
http://www.youtube.com/watch?v=2rhY6kcp01w
kiva kappale, en ole itse ennen kuullutkaan
Vahingoittaako yksinäisyys? Eri ihmisillä se voi vaikuttaa eri tavoilla. Yksi asia kuitenkin on varma, jos yksinäisyyden kanssa on todella pitkällä aikavälillä yhdessä, ennemmin tai myöhemmin se alkaa vaikuttamaan omaan itseesi ja omaan ajattelutapaasi.
- 4Stina
Olen työtön, ja en siis vapaaehtoisesti syrjäytynyt. jo työpaikan ihmissuhteet ovat riittävästi sekä kansanopiston harrasteryhmät jos paikkakunnalla sellaisia on. Työttömänä ei siis ole työpaikan ihmissuhteita eikä myöskään harrasteita, harrastus ryhmät kuten taideaineet ovat niin kalliita ettei työtön niihin pääse. Yhteiskunta ei tue. 500:n euron kuukausi tuloilla ei pääse kahviloihin ei kuppiloihin ihmisiä tapaamaan, joten on vain pakko istua kotona telkun ääressä.
Sukulaiset jotka viettävät häitä ja ristiäisiä toisella paikkakunnalla, sinnekään ei pääse pitäisi olla matkarahat sekä jokin lahjan tapainen. Yksin kuljen kohti kuolemaa. Työttömäksi jäin työtoverini takia. Kyllä yksinäisyys pitemmän päälle vahingoittaa aiheuttaen ainakin ahdistusta kun ikää tulee. - Jopoilija
4Stina kirjoitti:
Olen työtön, ja en siis vapaaehtoisesti syrjäytynyt. jo työpaikan ihmissuhteet ovat riittävästi sekä kansanopiston harrasteryhmät jos paikkakunnalla sellaisia on. Työttömänä ei siis ole työpaikan ihmissuhteita eikä myöskään harrasteita, harrastus ryhmät kuten taideaineet ovat niin kalliita ettei työtön niihin pääse. Yhteiskunta ei tue. 500:n euron kuukausi tuloilla ei pääse kahviloihin ei kuppiloihin ihmisiä tapaamaan, joten on vain pakko istua kotona telkun ääressä.
Sukulaiset jotka viettävät häitä ja ristiäisiä toisella paikkakunnalla, sinnekään ei pääse pitäisi olla matkarahat sekä jokin lahjan tapainen. Yksin kuljen kohti kuolemaa. Työttömäksi jäin työtoverini takia. Kyllä yksinäisyys pitemmän päälle vahingoittaa aiheuttaen ainakin ahdistusta kun ikää tulee."harrastus ryhmät kuten taideaineet ovat niin kalliita ettei työtön niihin pääse"
Ei kaikki toiminta rahaa vaadi.
Käy vaikka rannalla uimassa. Niin minä tein eilen. Väkeä oli kuin pipoa ja fillarille sinne pääsi nopeasti. - Jyrkkä alamäki
Jopoilija kirjoitti:
"harrastus ryhmät kuten taideaineet ovat niin kalliita ettei työtön niihin pääse"
Ei kaikki toiminta rahaa vaadi.
Käy vaikka rannalla uimassa. Niin minä tein eilen. Väkeä oli kuin pipoa ja fillarille sinne pääsi nopeasti.Mut jos on 50-vuotias akka ja suonikohjut niin ei sitä rannalle mennä. Terassi tai hämärä pikkubaari kyllä ois sellainen että siellä joku äijän köriläs vois jututtaa.
Mutta se ois vaan se yksi pieni alkoholiton drinksuja paljonko sekin maksaa, nyky hinnoista en tiedä kun en ole vuoden 2000 jälkeen käynyt baaris tai terassilla.
Tulot tai niiden puute syrjäyttää ei enää mennä teattereihin tai taidenäyttelyn avajaisiin kokkareille kuohuviiniä lipittämään, ne piirit on jääneet taa.
Nyt on vaan seurakunnan leipäjono. - Taas Hallelujaa
Jyrkkä alamäki kirjoitti:
Mut jos on 50-vuotias akka ja suonikohjut niin ei sitä rannalle mennä. Terassi tai hämärä pikkubaari kyllä ois sellainen että siellä joku äijän köriläs vois jututtaa.
Mutta se ois vaan se yksi pieni alkoholiton drinksuja paljonko sekin maksaa, nyky hinnoista en tiedä kun en ole vuoden 2000 jälkeen käynyt baaris tai terassilla.
Tulot tai niiden puute syrjäyttää ei enää mennä teattereihin tai taidenäyttelyn avajaisiin kokkareille kuohuviiniä lipittämään, ne piirit on jääneet taa.
Nyt on vaan seurakunnan leipäjono.Ratkaisuksi muovipussi päähän ja ilmastointiteippiä tai parvekkeelta alas niin kuin muutkin on täällä tehneet jo. Loppuu yksinäisyys ja ikuinen penninvenytys ja ahdistus.
- Myös yli 50v
Jyrkkä alamäki kirjoitti:
Mut jos on 50-vuotias akka ja suonikohjut niin ei sitä rannalle mennä. Terassi tai hämärä pikkubaari kyllä ois sellainen että siellä joku äijän köriläs vois jututtaa.
Mutta se ois vaan se yksi pieni alkoholiton drinksuja paljonko sekin maksaa, nyky hinnoista en tiedä kun en ole vuoden 2000 jälkeen käynyt baaris tai terassilla.
Tulot tai niiden puute syrjäyttää ei enää mennä teattereihin tai taidenäyttelyn avajaisiin kokkareille kuohuviiniä lipittämään, ne piirit on jääneet taa.
Nyt on vaan seurakunnan leipäjono.Eikö srk-tilaisuuksissa voi käydä? Kolehtia jos kerätään, joku nappi vaikka taskuun..
- Kuolemaa ootellessa
Myös yli 50v kirjoitti:
Eikö srk-tilaisuuksissa voi käydä? Kolehtia jos kerätään, joku nappi vaikka taskuun..
Kävin vuosia, kasteellakin. Yksi toisensa jälkeen jotka sai töitä jäivät kokouksista pois. Minä jäin yksin penkkiriviin istumaan ja laulamaan hallelujaata, vaikka ei juurikaan ylistytä.Yksinäiset eivät saa mitään edes 50-vuotis onnitteluja keneltäkään. Arvatkaa vaan miltä tuntui istua yksin kotona kun täytti 50-v ja ostin itselleni marketista rehukimpun että muistaisin täyttäneeni vuosia.
Varakkaiden ihmisten mielissä olen kuin tahra seurakunnassa joka ei älyä jäädä pois.
Olen vähentänyt käyntejä koska seurakunnasta en ole saanut mitään, Jumalalta en ole saanut mitään. jne.
Paholainen on houkuttelemassa baariin, mutta tiedän ettei ole varaa kun makaronilla ja nuudelilla eletään. - kuin myös
Kuolemaa ootellessa kirjoitti:
Kävin vuosia, kasteellakin. Yksi toisensa jälkeen jotka sai töitä jäivät kokouksista pois. Minä jäin yksin penkkiriviin istumaan ja laulamaan hallelujaata, vaikka ei juurikaan ylistytä.Yksinäiset eivät saa mitään edes 50-vuotis onnitteluja keneltäkään. Arvatkaa vaan miltä tuntui istua yksin kotona kun täytti 50-v ja ostin itselleni marketista rehukimpun että muistaisin täyttäneeni vuosia.
Varakkaiden ihmisten mielissä olen kuin tahra seurakunnassa joka ei älyä jäädä pois.
Olen vähentänyt käyntejä koska seurakunnasta en ole saanut mitään, Jumalalta en ole saanut mitään. jne.
Paholainen on houkuttelemassa baariin, mutta tiedän ettei ole varaa kun makaronilla ja nuudelilla eletään.Olen tässä vierelläsi joten, et sinällään ole tilanteesi kanssa yksin. On jotekin
niin varmaan kuten sairaudessakin, että kukaan ei voi ymmärtää kun sitten vasta kun on itse siinä tilanteessa. Käteen jää 290 € kuussa eikä sillä mennä edes kahville, saatika seinäkiipeilemään..Jos syödä haluaa.
Ylipäätään kaikki sosiaalisuus on jäänyt pois, onhan sitä rahaa sitten jäänyt sästöön mutta jotenkin tähän on tottunut ja rahaan rakastunut, ettei se lämmitä.
Tosin rahaa tarvitsee koska lääkäriin en ole siis kunnaliselle jaksanut mennä vuosiin hampaatkin hoidatan yksityisellä ja siihen meneekin aina vuoden säästöt. Olen joskus ajatellut ottaa kissan tai kaksi, mutta nekin vaan masentuis täällä kämpässä ja sekin maksaa. Ymmärrän isoäitiäni joka istui isä Matteon seurassa vuodesta toiseen kunnes kuolema armahti
viimevuonna.
En ole edes miettinyt, viimeyönä laskin ikäni koska
en enää msuitanut kuinka vanha olen, koska sillä ei ole merkitystä..Aika pysähtyy..Tai liitää, koska aikaa mitataan kelan lapusta kelan lappuun. - sssna
kuin myös kirjoitti:
Olen tässä vierelläsi joten, et sinällään ole tilanteesi kanssa yksin. On jotekin
niin varmaan kuten sairaudessakin, että kukaan ei voi ymmärtää kun sitten vasta kun on itse siinä tilanteessa. Käteen jää 290 € kuussa eikä sillä mennä edes kahville, saatika seinäkiipeilemään..Jos syödä haluaa.
Ylipäätään kaikki sosiaalisuus on jäänyt pois, onhan sitä rahaa sitten jäänyt sästöön mutta jotenkin tähän on tottunut ja rahaan rakastunut, ettei se lämmitä.
Tosin rahaa tarvitsee koska lääkäriin en ole siis kunnaliselle jaksanut mennä vuosiin hampaatkin hoidatan yksityisellä ja siihen meneekin aina vuoden säästöt. Olen joskus ajatellut ottaa kissan tai kaksi, mutta nekin vaan masentuis täällä kämpässä ja sekin maksaa. Ymmärrän isoäitiäni joka istui isä Matteon seurassa vuodesta toiseen kunnes kuolema armahti
viimevuonna.
En ole edes miettinyt, viimeyönä laskin ikäni koska
en enää msuitanut kuinka vanha olen, koska sillä ei ole merkitystä..Aika pysähtyy..Tai liitää, koska aikaa mitataan kelan lapusta kelan lappuun.No miksi et mene työhön? Isänmaamme tarvii nyt verotuloja enemmän. Kaltaisesi pummit tulee valtiolle kalliiksi, olette yksin tai ette. Kyllä työtä saa jos ei ole liian ronkeli!
- yökköä
sssna kirjoitti:
No miksi et mene työhön? Isänmaamme tarvii nyt verotuloja enemmän. Kaltaisesi pummit tulee valtiolle kalliiksi, olette yksin tai ette. Kyllä työtä saa jos ei ole liian ronkeli!
Hyi helkkari,mikä kommentti! Mene itse yksinäisen ihmisen luokse vaikka kylään, niin teet sinäkin elämälläsi jotain oikeasti hyödyllistä tuon p..kan puhumisen sijaan..Pöljä!
- Maalaistyttö
Jyrkkä alamäki kirjoitti:
Mut jos on 50-vuotias akka ja suonikohjut niin ei sitä rannalle mennä. Terassi tai hämärä pikkubaari kyllä ois sellainen että siellä joku äijän köriläs vois jututtaa.
Mutta se ois vaan se yksi pieni alkoholiton drinksuja paljonko sekin maksaa, nyky hinnoista en tiedä kun en ole vuoden 2000 jälkeen käynyt baaris tai terassilla.
Tulot tai niiden puute syrjäyttää ei enää mennä teattereihin tai taidenäyttelyn avajaisiin kokkareille kuohuviiniä lipittämään, ne piirit on jääneet taa.
Nyt on vaan seurakunnan leipäjono.50v. on vielä nuori. Ite olen 43vuotias kakara. Mun ystävät on 50 ja 60v, ja nahkahousut jalkaan tai kultahousut, niin ei näy suonikohjut. Ikä on päästä kiinni. Ite luulin olevani vanha jo 23vuotiaana. Tosi typerää... siis 50 on tosi nuori. Käyn todellakin rannalla vaikka on ylipainoa ja makkaroita, mutta v iimeksi joku mies huusi, että onpa hyvä perse... kaikissa meissä on hyvää.. pitää vaan löytää se..
- turtunut
s
ei elämä tästä voi enää pahemmaksi
muuttua yksinäisyys ei
mitään annettavaa ei ottettavaa masennus sattu mutta olen niin tottunut yksinäisyyteen että kaikki muu pelottaa ja ahdistaa Maalaistyttö kirjoitti:
50v. on vielä nuori. Ite olen 43vuotias kakara. Mun ystävät on 50 ja 60v, ja nahkahousut jalkaan tai kultahousut, niin ei näy suonikohjut. Ikä on päästä kiinni. Ite luulin olevani vanha jo 23vuotiaana. Tosi typerää... siis 50 on tosi nuori. Käyn todellakin rannalla vaikka on ylipainoa ja makkaroita, mutta v iimeksi joku mies huusi, että onpa hyvä perse... kaikissa meissä on hyvää.. pitää vaan löytää se..
No en olis kovinkaan otettu tuollaisesta huutelusta jota "pojat" harrastaa.Ne voi tehdä sitä ihan vain huvikseen ja nauraa sitten reaktiollesi.
Eikä normaalit ihmiset huutele naisille perään aika junttimaista on jos niin on.- Maalaistyttö
Kuolemaa ootellessa kirjoitti:
Kävin vuosia, kasteellakin. Yksi toisensa jälkeen jotka sai töitä jäivät kokouksista pois. Minä jäin yksin penkkiriviin istumaan ja laulamaan hallelujaata, vaikka ei juurikaan ylistytä.Yksinäiset eivät saa mitään edes 50-vuotis onnitteluja keneltäkään. Arvatkaa vaan miltä tuntui istua yksin kotona kun täytti 50-v ja ostin itselleni marketista rehukimpun että muistaisin täyttäneeni vuosia.
Varakkaiden ihmisten mielissä olen kuin tahra seurakunnassa joka ei älyä jäädä pois.
Olen vähentänyt käyntejä koska seurakunnasta en ole saanut mitään, Jumalalta en ole saanut mitään. jne.
Paholainen on houkuttelemassa baariin, mutta tiedän ettei ole varaa kun makaronilla ja nuudelilla eletään.Mene vaan baariin, on niitä halpojakin paikkoja. saist muuta ajateltavaa.. Ei toi kirkkotouhu taida kaikille sopia, ei ainakaan mulla. Olen kasvanut uskovaisessa kodissa, mutta jo lapsesta asti olen aistinut,,että ei siinä kaikki ole kohdallaan.. Hieman tekopyhää touhua. Esim, mä en todellakaan ole halunnut edes syntyä tähän maailmaan ja sitten jos et usko tiettyihin asioihin, niin joudut helvettin... ei todellakaan mitään helvettiä ole olemassakaan... Joku itämainen uskonto voisi olla parempi, koska siinä ei uhkailla millään... Kaikki uskonnot jotka väittävät että vain meihin uskomalla pelastut ja maksat jotain.... pääset taivasten valtakuntaan on mun mielestä potaskaa... Mutta älkää nyt loukkaantuko, jokainen saa uskoa mihin haluaa, kunhan hän on onnellinen. Tänä on kuitenkin ainut elämä joten nauttikaamme siitä... ja älkää rakkaat ihniset syrjäytykö,sillä meillä on tehtävä kaikilla, Meitä kaikkia tarvitaan..Voit liittyä vapaaehtoistyöhön, jos olet työtön, siten et syrjäydy, vaan saat iloa ja onnea elämään. Tiedän mistä puhun, sillä 90luvulla sain vain 300mk eli nykyinen 50 e enemmän rahaa kun olin töissä tiskarina, mutta valitsin mieluunnin työn, Enkä kadu sitä. Olen intohimoinen tyontekijä kaikessa mitä teen. Kaikki työ on arvokasta, niin mulle opetettiin kotona ja se on potkinut pitkälle. NYt on oma asunto ja voin matkustella ulkomailla ja kaukomailla, Ei ole rahasta pulaa vaikka olen ns. matalapalkkainen. Juju on vaan siinä, että älä elä yli varojen..
- maalaistyttö
epitimia kirjoitti:
No en olis kovinkaan otettu tuollaisesta huutelusta jota "pojat" harrastaa.Ne voi tehdä sitä ihan vain huvikseen ja nauraa sitten reaktiollesi.
Eikä normaalit ihmiset huutele naisille perään aika junttimaista on jos niin on.Mulla on hyvä peppu, mitä siitä.. ei mua haittaa jos joku siitä huomauttaa.. mua lähinnä nauratti,, Olihan se mies vähän ottanut ja sen vaimo sano, että ei noin voi sanoa toiselle ja se mies siihen että kun tolla on hyvän näkoinen peppu.. heh heh .. pelasti mun päivän, Miehet ovat joskus kuin lapsia.. ei voi mitään, Ja tätä elämää ei tarvi ottaa niin vakavasti.. Itse olen ollut aika villi nuorana, joten perhe jäi perustamatta, kun kaikki miehet tuntuivat niin tylsiltä.. Nyt en enää kelpaa kellekkään, kun olen jo rauhoittunut. Mutta mitä sitten tein vääriä valintoja, mutta olen ainakin elänyt ja elän täysillä seuraavat 40vuotta.. että siitäpähän saatte..Ihan vaan piruuttaan, nautin elämästäni teidänkin edestä... Laittakaa vaikka kynttilä palamnaan ja lempimusiikkia.. lasi viiniä tai sitten piimää... Tai sitten soita jollekkin lapsuuden ystävälle
- neverdying 63
kuin myös kirjoitti:
Olen tässä vierelläsi joten, et sinällään ole tilanteesi kanssa yksin. On jotekin
niin varmaan kuten sairaudessakin, että kukaan ei voi ymmärtää kun sitten vasta kun on itse siinä tilanteessa. Käteen jää 290 € kuussa eikä sillä mennä edes kahville, saatika seinäkiipeilemään..Jos syödä haluaa.
Ylipäätään kaikki sosiaalisuus on jäänyt pois, onhan sitä rahaa sitten jäänyt sästöön mutta jotenkin tähän on tottunut ja rahaan rakastunut, ettei se lämmitä.
Tosin rahaa tarvitsee koska lääkäriin en ole siis kunnaliselle jaksanut mennä vuosiin hampaatkin hoidatan yksityisellä ja siihen meneekin aina vuoden säästöt. Olen joskus ajatellut ottaa kissan tai kaksi, mutta nekin vaan masentuis täällä kämpässä ja sekin maksaa. Ymmärrän isoäitiäni joka istui isä Matteon seurassa vuodesta toiseen kunnes kuolema armahti
viimevuonna.
En ole edes miettinyt, viimeyönä laskin ikäni koska
en enää msuitanut kuinka vanha olen, koska sillä ei ole merkitystä..Aika pysähtyy..Tai liitää, koska aikaa mitataan kelan lapusta kelan lappuun.erinomainen artikkeli
- neverdying63
Jyrkkä alamäki kirjoitti:
Mut jos on 50-vuotias akka ja suonikohjut niin ei sitä rannalle mennä. Terassi tai hämärä pikkubaari kyllä ois sellainen että siellä joku äijän köriläs vois jututtaa.
Mutta se ois vaan se yksi pieni alkoholiton drinksuja paljonko sekin maksaa, nyky hinnoista en tiedä kun en ole vuoden 2000 jälkeen käynyt baaris tai terassilla.
Tulot tai niiden puute syrjäyttää ei enää mennä teattereihin tai taidenäyttelyn avajaisiin kokkareille kuohuviiniä lipittämään, ne piirit on jääneet taa.
Nyt on vaan seurakunnan leipäjono.kyllä rannalle voi mennä ei se ketään häiritse..
- Niinpä niin
sssna kirjoitti:
No miksi et mene työhön? Isänmaamme tarvii nyt verotuloja enemmän. Kaltaisesi pummit tulee valtiolle kalliiksi, olette yksin tai ette. Kyllä työtä saa jos ei ole liian ronkeli!
Siksen, että yksinäisyys riittää minulle en halua ,että isänmaasi tekee minusta tasoisesi. Isänmaasi tämän aloittikin, miksi auttaisin sellaista joka ei tee muuta kun räkyttää? Hetken päästä olen yhtä huonossa jamassa kuin sinä.
Nooh parta kun alkaa kasvamaan ja tietokoneen laiskituttamat aivosolut heräävät..Ne kaksi, niin ymmärrät mistä etuudet rakentuvat ja kuka maksaa ja kuinka paljon. Mutta näin hypoteesin omaisesti jos kaikki olisisvat töissä niin olisin sinulle velkaa 5 centtiä =D
Mut kun en halua työtä =D En todellakaan halua olla yhteiskunan kanssa missään tekemisissä ikinä..Yhteiskunta on täynnä kaltaisiasi keiloja ja niitä on nykyään jopa päättävissä elimissä. Haluan pysyä tämän ikäisenä, en taantua tasollesi. Kun pääset peruskoulusta, niin nämä tulevat sitten joskus tutuiksi.. Nämäkin asiat =) Jopoilija kirjoitti:
"harrastus ryhmät kuten taideaineet ovat niin kalliita ettei työtön niihin pääse"
Ei kaikki toiminta rahaa vaadi.
Käy vaikka rannalla uimassa. Niin minä tein eilen. Väkeä oli kuin pipoa ja fillarille sinne pääsi nopeasti.Ei kukaan älykkö esimerkiksi viitsi ilmaiseksi mennä metsään puita katselemaan jos on tarve johonkin itseään kehittävään toimintaan.Jossain kansalaisrafloissakin joita järjestöt pyörittää on alkoholisteja ja muita ongelmaisia joitten kanssa keskusteleminen on tyliin kun me poikien kanssa oltiin siellä metsän mättäällä juomassa kiljua pari pönttöä... Tietyllä tavalla tietysti hyväntekeväisyyttä sellainenkin kekustelu.
En tajua näitäkään vertaistukiryhmiä joissa on väkivallan kokeneita yms. parantaako se oikeasti ihmisen kun näitä paska juttuja ja kauhutarinoita kuuntelee vielä lisää toisilta kuin mitä on itse kokenut.Ei se paranna pätkääkään.Pitää vain kamalat asiat päivitettyinä mielessä.turtunut kirjoitti:
s
ei elämä tästä voi enää pahemmaksi
muuttua yksinäisyys ei
mitään annettavaa ei ottettavaa masennus sattu mutta olen niin tottunut yksinäisyyteen että kaikki muu pelottaa ja ahdistaaJa masennus on itserakkaiden ihmisten tauti sellaisten jotka eivät näe muuta elämää itseltään.Kaikki toiminta eläömässä keskittyy omaan minään siksi ihminen masentuu.
- itseoletitserakas
epitimia kirjoitti:
Ja masennus on itserakkaiden ihmisten tauti sellaisten jotka eivät näe muuta elämää itseltään.Kaikki toiminta eläömässä keskittyy omaan minään siksi ihminen masentuu.
No OhhoH, sinä et tiedä mistään mitään! Olet julma itsekeskeinen besserwisseri ja lyöt jo lyötyjä, osoittelet vain sormellasi ja moitit kelvottomaksi "diagnoosillasi".....luulet tietäväsi mistä esim. masennus johtuu..se johtuu monelta osin juurikin kun ympärillä on liikaa kaltaisiasi "täydellisiä" ihmisiä. Älä rupee leikkimään psykiatria, et ole edes huono keittiöpsykologi....
Kaikkein pahinta ja julminta toista ihmistä kohtaan on sanoa "ota itteäs niskasta kiinni ja tee asioilles jotain" tämä on ruoskintaa. Ja luonnollisesti nämä ihmiset eivät auta eivätkä tue ruoskimiaan ihmisiä, enkä tarkoita rahan antamista tms aineellista apua vaan INHIMILLISTÄ tukea ja apua, sitä ihminen tarvitsee eniten selvitäkseen vaikeista ajoista. - resupekkaresupekkare
itseoletitserakas kirjoitti:
No OhhoH, sinä et tiedä mistään mitään! Olet julma itsekeskeinen besserwisseri ja lyöt jo lyötyjä, osoittelet vain sormellasi ja moitit kelvottomaksi "diagnoosillasi".....luulet tietäväsi mistä esim. masennus johtuu..se johtuu monelta osin juurikin kun ympärillä on liikaa kaltaisiasi "täydellisiä" ihmisiä. Älä rupee leikkimään psykiatria, et ole edes huono keittiöpsykologi....
Kaikkein pahinta ja julminta toista ihmistä kohtaan on sanoa "ota itteäs niskasta kiinni ja tee asioilles jotain" tämä on ruoskintaa. Ja luonnollisesti nämä ihmiset eivät auta eivätkä tue ruoskimiaan ihmisiä, enkä tarkoita rahan antamista tms aineellista apua vaan INHIMILLISTÄ tukea ja apua, sitä ihminen tarvitsee eniten selvitäkseen vaikeista ajoista.To: itse olet itserakas Olen enemmän kuin samaa mieltä kanssasi. Miten sillai voi kirjoittaa kuin " Epitimia "
resupekkaresupekkare kirjoitti:
To: itse olet itserakas Olen enemmän kuin samaa mieltä kanssasi. Miten sillai voi kirjoittaa kuin " Epitimia "
Kukaan muu kuin sinä itse ei nosta sinua ylös elämään elämään.Minusta itserakkaus on masentuneiden oikea tauti eiväthän he muuta tee kuin odottavat itselleen jotain toisilta ja ajattelevat miksi minä.. voi minua.. yms.. minä minä ja minä.Heillä on ongelma oman minänsä kanssa sopeutua muiden ihmisten kanssa elämään elämää.
Kuunteleppa yhdenkin ihmisen joka on masentunut tarinoita mitä ne käsittelevät.Oman elämänsä surkistelua.Masentuneiden ongelma on heissä itsessään ja asenteissaan.He masentuvat koska ympäristö ei toimi heitä palvovasti ja huomioivasti.
Jos he ymmärtäisivät nauttia elämästä sellaisena kuin se on olipa se hyvää tai pahaa kuin että aina odottavat huomiota toisilta itselleen he eivät olisi masentuneita.
Päivä kerrallaan ja aina eteenpäin eikä märehtimällä negatiivisia asioita ja entisiä asioita.Mutta sellainen elämä vaatiikin vahvuutta ihmiseltä.Vahvuutta on jokaisella joka sitä haluaa käyttää.Asennekysymys.
http://www.youtube.com/watch?v=M97vR2V4vTs
http://www.youtube.com/watch?v=IIuz6fUtfRE
Jos ihmisen on pakko selvitä hän selviää ellei käperry itseensä.Miksi te ette kestä katsoa ongelmaanne silmiin?- itseoletitserakas
epitimia kirjoitti:
Kukaan muu kuin sinä itse ei nosta sinua ylös elämään elämään.Minusta itserakkaus on masentuneiden oikea tauti eiväthän he muuta tee kuin odottavat itselleen jotain toisilta ja ajattelevat miksi minä.. voi minua.. yms.. minä minä ja minä.Heillä on ongelma oman minänsä kanssa sopeutua muiden ihmisten kanssa elämään elämää.
Kuunteleppa yhdenkin ihmisen joka on masentunut tarinoita mitä ne käsittelevät.Oman elämänsä surkistelua.Masentuneiden ongelma on heissä itsessään ja asenteissaan.He masentuvat koska ympäristö ei toimi heitä palvovasti ja huomioivasti.
Jos he ymmärtäisivät nauttia elämästä sellaisena kuin se on olipa se hyvää tai pahaa kuin että aina odottavat huomiota toisilta itselleen he eivät olisi masentuneita.
Päivä kerrallaan ja aina eteenpäin eikä märehtimällä negatiivisia asioita ja entisiä asioita.Mutta sellainen elämä vaatiikin vahvuutta ihmiseltä.Vahvuutta on jokaisella joka sitä haluaa käyttää.Asennekysymys.
http://www.youtube.com/watch?v=M97vR2V4vTs
http://www.youtube.com/watch?v=IIuz6fUtfRE
Jos ihmisen on pakko selvitä hän selviää ellei käperry itseensä.Miksi te ette kestä katsoa ongelmaanne silmiin?Et todellakaan tiedä mistä puhut, olet tunteeton kylmä ihminen. Robotti? Jos tuo nikkisi kuva on Jeesus niin poista se pikimmiten, koska HÄN on myötätunnon ja lähimmäisyyden perikuva, jota sinä et ole vähimmässäkään määrin. Noinko toivot myös itseäsi kohdeltavan kun sulle tulee vaikeat ajat?? Haluat kuulla samat ylimileiset sanat kuin tuossa voudatat?
Toivon epitimia, että itse saat maistaa sitä samaa mistä nyt muita moitit. Olet sairastunut vahvuuteen ja LUULET olevasi vahva ja siinä piileekin vaara, kun se romahdus tulee..älä epäile se tulee sinullekin ennemmin tai myöhemmin, se kuuluu ihmisen elämään MUTTA se joka luulee olevansa vahva tippuu tosi korkealta ja putoaa syvemmälle masennukseen kuin ehkä ne mielestäsi heikot. Nääs vahvuus piilee siinä että tietää heikkoutensa ja haavoittuvuutensa ihmisenä. Jos sinä runnot eteenpäin tuolla asenteellä niin siitä on lähimmäisyys ja inhimillisyys kaukana, olet piittaamaton muista ihmisistä ja olet itsekeskeinen egoisti ja luulet omaavasi yli-ihmisen egon ja täydellisyyden.
Ainoa asia missä olet oikeassa on se, että ihminen itse nostaa itsensä ylös mutta se on vähillä voimilla suuri ponnistus jos ei ole mihin tarttua mistä saa tukea noustakseen, varsinkin jos ympärillä on kaltaisiasi ihmisiä tallomassa takaisin alas "rautaisilla saappaillaan" = rakkaudeton tyly suhtautuminen.
Toivon todellakin, että voit testata "täydellisen oikean asenteesi" todellisessa elämässä eikä vain teoriassa..tai sitten olet joutunut ja olet kovettanut itsesi niin ettei mikään inhimillinen sinua enää tavoita.
Asenteessasi on pahasti jotain vialla. - vahvako?
epitimia kirjoitti:
Kukaan muu kuin sinä itse ei nosta sinua ylös elämään elämään.Minusta itserakkaus on masentuneiden oikea tauti eiväthän he muuta tee kuin odottavat itselleen jotain toisilta ja ajattelevat miksi minä.. voi minua.. yms.. minä minä ja minä.Heillä on ongelma oman minänsä kanssa sopeutua muiden ihmisten kanssa elämään elämää.
Kuunteleppa yhdenkin ihmisen joka on masentunut tarinoita mitä ne käsittelevät.Oman elämänsä surkistelua.Masentuneiden ongelma on heissä itsessään ja asenteissaan.He masentuvat koska ympäristö ei toimi heitä palvovasti ja huomioivasti.
Jos he ymmärtäisivät nauttia elämästä sellaisena kuin se on olipa se hyvää tai pahaa kuin että aina odottavat huomiota toisilta itselleen he eivät olisi masentuneita.
Päivä kerrallaan ja aina eteenpäin eikä märehtimällä negatiivisia asioita ja entisiä asioita.Mutta sellainen elämä vaatiikin vahvuutta ihmiseltä.Vahvuutta on jokaisella joka sitä haluaa käyttää.Asennekysymys.
http://www.youtube.com/watch?v=M97vR2V4vTs
http://www.youtube.com/watch?v=IIuz6fUtfRE
Jos ihmisen on pakko selvitä hän selviää ellei käperry itseensä.Miksi te ette kestä katsoa ongelmaanne silmiin?Ihan vinkki, vahvuus piilee heikkoudessa, sinä et vaikuta vahvalta.....
itseoletitserakas kirjoitti:
Et todellakaan tiedä mistä puhut, olet tunteeton kylmä ihminen. Robotti? Jos tuo nikkisi kuva on Jeesus niin poista se pikimmiten, koska HÄN on myötätunnon ja lähimmäisyyden perikuva, jota sinä et ole vähimmässäkään määrin. Noinko toivot myös itseäsi kohdeltavan kun sulle tulee vaikeat ajat?? Haluat kuulla samat ylimileiset sanat kuin tuossa voudatat?
Toivon epitimia, että itse saat maistaa sitä samaa mistä nyt muita moitit. Olet sairastunut vahvuuteen ja LUULET olevasi vahva ja siinä piileekin vaara, kun se romahdus tulee..älä epäile se tulee sinullekin ennemmin tai myöhemmin, se kuuluu ihmisen elämään MUTTA se joka luulee olevansa vahva tippuu tosi korkealta ja putoaa syvemmälle masennukseen kuin ehkä ne mielestäsi heikot. Nääs vahvuus piilee siinä että tietää heikkoutensa ja haavoittuvuutensa ihmisenä. Jos sinä runnot eteenpäin tuolla asenteellä niin siitä on lähimmäisyys ja inhimillisyys kaukana, olet piittaamaton muista ihmisistä ja olet itsekeskeinen egoisti ja luulet omaavasi yli-ihmisen egon ja täydellisyyden.
Ainoa asia missä olet oikeassa on se, että ihminen itse nostaa itsensä ylös mutta se on vähillä voimilla suuri ponnistus jos ei ole mihin tarttua mistä saa tukea noustakseen, varsinkin jos ympärillä on kaltaisiasi ihmisiä tallomassa takaisin alas "rautaisilla saappaillaan" = rakkaudeton tyly suhtautuminen.
Toivon todellakin, että voit testata "täydellisen oikean asenteesi" todellisessa elämässä eikä vain teoriassa..tai sitten olet joutunut ja olet kovettanut itsesi niin ettei mikään inhimillinen sinua enää tavoita.
Asenteessasi on pahasti jotain vialla.En jaksanut lukea jostain syystä koko kirjoitustasi mutta ensimmäiseen jakeeseesi vastaisin näin.
Olen käynyt läpi omat vaikeuteni itse ja yksin.Miksi en olisi.Ei voi odottaa että joku toinen pelastaa sinun elämäsi sehän on sinun elämä eikä niitten toisten.
Ei pidä olla laiska elämässä vaan ottaa itse vastuu elämästään kaikinpuolin.
Rakkautta on yllinkyllin elämässä.
Jaa että tukea mihin tarvitset tukea kun luot vahvan sisuksen itsellesi sillä itsekurilla ja käytät järkeäsi?
Meillä perheesä halaillaan ja nauretaan jokainen päivä ja jokainen meistä pitää itsestään huolta.
Mutta ainahan masentunut löytää vikaa ulkopuoleltaan vaan ei koskaan itsestään.Vai tallovatko ne toiset no tallovathan ne jos annat heidän talloa ja jumit kiini siihen etät voi voi nyt ne talloivat minua.Sinullahan on se sinun elämäsi.Mutta et pidä siitä huolta vaan annat toisten talloa sinua?Kenestäköhän se on kiinni että noin tapahtuu?
Oikeasta korvasta sisään ja vasemmasta ulos nämä tallojat ja mihinkäs sitä jäätiinkään siinä omassa elämässä.Jos jää märehtimään ja itkemään oikeuksien ja muun ymmärtämisen ja arvostuksen perään niin varmasti saa siihen jäädäkkin.
Se huutaa joka pelkää sanoi tyyppi joka seisoi junaradalla.- hileessäkösielusi
epitimia kirjoitti:
En jaksanut lukea jostain syystä koko kirjoitustasi mutta ensimmäiseen jakeeseesi vastaisin näin.
Olen käynyt läpi omat vaikeuteni itse ja yksin.Miksi en olisi.Ei voi odottaa että joku toinen pelastaa sinun elämäsi sehän on sinun elämä eikä niitten toisten.
Ei pidä olla laiska elämässä vaan ottaa itse vastuu elämästään kaikinpuolin.
Rakkautta on yllinkyllin elämässä.
Jaa että tukea mihin tarvitset tukea kun luot vahvan sisuksen itsellesi sillä itsekurilla ja käytät järkeäsi?
Meillä perheesä halaillaan ja nauretaan jokainen päivä ja jokainen meistä pitää itsestään huolta.
Mutta ainahan masentunut löytää vikaa ulkopuoleltaan vaan ei koskaan itsestään.Vai tallovatko ne toiset no tallovathan ne jos annat heidän talloa ja jumit kiini siihen etät voi voi nyt ne talloivat minua.Sinullahan on se sinun elämäsi.Mutta et pidä siitä huolta vaan annat toisten talloa sinua?Kenestäköhän se on kiinni että noin tapahtuu?
Oikeasta korvasta sisään ja vasemmasta ulos nämä tallojat ja mihinkäs sitä jäätiinkään siinä omassa elämässä.Jos jää märehtimään ja itkemään oikeuksien ja muun ymmärtämisen ja arvostuksen perään niin varmasti saa siihen jäädäkkin.
Se huutaa joka pelkää sanoi tyyppi joka seisoi junaradalla.Et jaksa lukea koko viestiä...tässä kerrot juuri sen, että taidat olla juurikin niitä itsekeskeisiä "ystäviä" jotka ottavat ystäviltä minkä haluavat ja sitten jättävät..käytät ystäviä hyväksesi omiin tarpeisiisi, ilmankos siitä puhut kun itse teet sitä ja pelkäät että joku muu tekee samaa sinulle...jos et jaksa lukea niin et taatusti jaksa kuunnellakaan ketään. Olet varsin yksisilmäinen kun et ymmärrä että ihmiset ovat erilaisia ja luojan kiitos on paljon jotka eivät ole kaltaisiasi vaikka niin haluaisit.
Ihan taatusti sinulla on ollut ongelmia ja vaikeuksia elämässäsi, niinkuin meillä kaikilla mutta toisille se avaa uusia ikkunoita elämään ja itseen, pehmittää ymmärtämään muita, herättää empatian. Sinä olet kovettunut etkä kykene tuntemaan empatiaa..halaaminen ja nauraminen ei ole sitä, Juudaskin suuteli Jeesusta ja kuitenkin petti hänet.
Minä puhun sinulle samalla suoruudella asiosta kun sinä puhut.
Sinulle on varmaan tuntematon käsite sellainet kun lähimmäisen rakkaus ja myötätunto. - abber3
epitimia kirjoitti:
Ja masennus on itserakkaiden ihmisten tauti sellaisten jotka eivät näe muuta elämää itseltään.Kaikki toiminta eläömässä keskittyy omaan minään siksi ihminen masentuu.
epitimia:
Minkä oppikirjan "viisauksia" siteeraat tässä??? - sssna
yökköä kirjoitti:
Hyi helkkari,mikä kommentti! Mene itse yksinäisen ihmisen luokse vaikka kylään, niin teet sinäkin elämälläsi jotain oikeasti hyödyllistä tuon p..kan puhumisen sijaan..Pöljä!
Mitä yökköä tuossa nyt oli???? Eikö jokaisen kuulu kuitenkin käydä työssä, tai ainakin hankkia tuloja oman itsensä elättämiseen? Ei ole oikein että maataan kotona vuodesta toiseen ja nostetaan etuuksia?! "Masennus" ei ole mikään syy maata työttömänä.. tiedän mistä puhun. Helpottaa kun hankkii jotain tekemistä.
- sssna
Niinpä niin kirjoitti:
Siksen, että yksinäisyys riittää minulle en halua ,että isänmaasi tekee minusta tasoisesi. Isänmaasi tämän aloittikin, miksi auttaisin sellaista joka ei tee muuta kun räkyttää? Hetken päästä olen yhtä huonossa jamassa kuin sinä.
Nooh parta kun alkaa kasvamaan ja tietokoneen laiskituttamat aivosolut heräävät..Ne kaksi, niin ymmärrät mistä etuudet rakentuvat ja kuka maksaa ja kuinka paljon. Mutta näin hypoteesin omaisesti jos kaikki olisisvat töissä niin olisin sinulle velkaa 5 centtiä =D
Mut kun en halua työtä =D En todellakaan halua olla yhteiskunan kanssa missään tekemisissä ikinä..Yhteiskunta on täynnä kaltaisiasi keiloja ja niitä on nykyään jopa päättävissä elimissä. Haluan pysyä tämän ikäisenä, en taantua tasollesi. Kun pääset peruskoulusta, niin nämä tulevat sitten joskus tutuiksi.. Nämäkin asiat =)Niinpä niin! No et kai sitten nosta yhteiskunnasta myös mitään etuuksiakaan jos et kerran halua olla sen kanssa tekemisissä?? En minäkääm halua olla kenenkään kanssa missään tekemisissä, mutta mielestäni nyt peittelet laiskuuttasi tuolla, tai ainakin yrität oikeuttaa sen itsellesi (et halua olla yhteiskunnan kanssa tekemisissä). Järki kuitenkin kannattaisi ottaa käteen. Mitä peruskouluun tulee, niin sieltä pääsin jo 1986.
- PaskaMäihä
sssna kirjoitti:
Mitä yökköä tuossa nyt oli???? Eikö jokaisen kuulu kuitenkin käydä työssä, tai ainakin hankkia tuloja oman itsensä elättämiseen? Ei ole oikein että maataan kotona vuodesta toiseen ja nostetaan etuuksia?! "Masennus" ei ole mikään syy maata työttömänä.. tiedän mistä puhun. Helpottaa kun hankkii jotain tekemistä.
oletko tsekannut faktat vajukki?
avoimet työpaikat/työttömät työnhakijat
tilasto on suomessa karua katsottavaa
ihan tohtoritason jamppoja ilman työtä....ja kyllähän "töitä" on tarjolla, mutta se tarkoittaa joko prostituutiota, palkkamurhaajan tai puhelinmyyjän paskaduuneja joita kenenkään ei pitäisi tehdä...lisäksi siivousfirmat maksaa pimeästi ulkomaisille työntekijöille alempaa palkkaa mitä lait sallii ja siinä kiltti valkoinen ihminen jää vaille töitä...
ei riitä töitä kaikille, koska valtion työvoima/koulutus/yritys/teollisuuspolitiikka
kustiin 1980-luvun lopulla totaalisesti ja sitä paskaa riittää aina vauvasta vaariin
joka viides suomessa omaa oikeasti maksuhäiriömerkinnän
monilla on velkaa yms...suomi kuolee omaan paskaansa
kannattaa lähteä ulkomaille jos suinkin mahdollista
valitkaa maa missä sosiaalisesti ihmiset ovat vähemmän vammaisia kuin suomessa, hyviä maita ovat esim..amerikka, australia ja kanada...mutta raha sielläkin määrää - sssna
PaskaMäihä kirjoitti:
oletko tsekannut faktat vajukki?
avoimet työpaikat/työttömät työnhakijat
tilasto on suomessa karua katsottavaa
ihan tohtoritason jamppoja ilman työtä....ja kyllähän "töitä" on tarjolla, mutta se tarkoittaa joko prostituutiota, palkkamurhaajan tai puhelinmyyjän paskaduuneja joita kenenkään ei pitäisi tehdä...lisäksi siivousfirmat maksaa pimeästi ulkomaisille työntekijöille alempaa palkkaa mitä lait sallii ja siinä kiltti valkoinen ihminen jää vaille töitä...
ei riitä töitä kaikille, koska valtion työvoima/koulutus/yritys/teollisuuspolitiikka
kustiin 1980-luvun lopulla totaalisesti ja sitä paskaa riittää aina vauvasta vaariin
joka viides suomessa omaa oikeasti maksuhäiriömerkinnän
monilla on velkaa yms...suomi kuolee omaan paskaansa
kannattaa lähteä ulkomaille jos suinkin mahdollista
valitkaa maa missä sosiaalisesti ihmiset ovat vähemmän vammaisia kuin suomessa, hyviä maita ovat esim..amerikka, australia ja kanada...mutta raha sielläkin määrääKyllä riittää jos ei ole liian vaativa! kaikille oikeasti haluaville riittää töitä.
- eräs vaan 123
totta on, että yksinäisyys voi vaikka tappaa sinut. on nimittäin asioita, joita et voi mennä heippa vaan tutuille kertomaan ja jos tälläiset asiat alkavat kovastikin mietityttää, niin eräänä aamuna heräät tappavan hiljaisesta yöstä tappavan hiljaiseen aamuun. Minä kerron kokemuksestani, milloin menin nukkumaan juuri tällaisen hiljaisuuden vallitessa ympärilläni. Aamulla sentään heräsin linnunlauluun ja huomasin, että kannattaa elää, sittenkin. Mutta ilman ystäviäni en olisi enää selvinnyt seuraavaan aamuun. Ystävät ovat tärkeitä ja jos muuta väittää, on erakkoluonne. kukaan ei ole niin vahva, että tämän polun yksin taivaltaa....
- MO123245
Tere!
Minä jätin, tässä taannoin, väliin serkkuvainajani pojan häät, kutsusta huolimatta, koska vain tunsin, että en ollut kyllin hyvä. Pankkisiirto oli lahjan korvike; oikea lahja lojuu työhuoneeni komerossa...
Minä olen raskaimman kautta vain oppinut, että keneenkään ei voi luottaa, ei keneenkään... Itseironiakaan ei mene jakeluun, joten en enää edes jaksa välittää... Kuolemahan olisi ratkaisu!- finedayfriday
Jaa että olet tavannut kaikki maailman ihmiset ja todennut jokaisen epäluotettavaksi? Selvä.
- ResupekkaResupekkaRe
finedayfriday kirjoitti:
Jaa että olet tavannut kaikki maailman ihmiset ja todennut jokaisen epäluotettavaksi? Selvä.
To: MO12345 Minulla ei ollut rahaa vaatteisiin. Ei matkalippuun. Sain kuitenkin ostettua halvimmat kahvi-hopealusikat häälahjaksi. Luulin saavani kiitoskortin. Sain kirjeen, jossa minut haukuttiin pataluhaksi. Tuntui aika pahalta.
- Jepuliste Jee
ResupekkaResupekkaRe kirjoitti:
To: MO12345 Minulla ei ollut rahaa vaatteisiin. Ei matkalippuun. Sain kuitenkin ostettua halvimmat kahvi-hopealusikat häälahjaksi. Luulin saavani kiitoskortin. Sain kirjeen, jossa minut haukuttiin pataluhaksi. Tuntui aika pahalta.
Ostitkos kirpparilta ja väärillä singneerauksilla? 1960-luvun satoa?
- ResupekkaResupekkaRe
Jepuliste Jee kirjoitti:
Ostitkos kirpparilta ja väärillä singneerauksilla? 1960-luvun satoa?
To: Jepuliste Jee. Sikkoin oli 80 luvun alku. Anttilasta ostin. Varsikin oli niin ohut, ettei varmaan kermakakun painoa kestänyt. Kyllä siinä hopen merkit oli.
- ResupekkaresupekkaRe
ResupekkaResupekkaRe kirjoitti:
To: Jepuliste Jee. Sikkoin oli 80 luvun alku. Anttilasta ostin. Varsikin oli niin ohut, ettei varmaan kermakakun painoa kestänyt. Kyllä siinä hopen merkit oli.
To: Jepuliste Jee Silloin
- ResuPekkaResupekkaRe
ResupekkaresupekkaRe kirjoitti:
To: Jepuliste Jee Silloin
Viime Joulun olisi pelastanut, jos olisin saanut edes yhden Joulukortin. Mutta kun ei niin ei. Miinusta noin 10
- haahuillen..
ResupekkaResupekkaRe kirjoitti:
To: MO12345 Minulla ei ollut rahaa vaatteisiin. Ei matkalippuun. Sain kuitenkin ostettua halvimmat kahvi-hopealusikat häälahjaksi. Luulin saavani kiitoskortin. Sain kirjeen, jossa minut haukuttiin pataluhaksi. Tuntui aika pahalta.
todella törkeäää.. mutta tuo on niin usein tullut vastaan,että on tosiaan parempi vaikka erakkona sitten kuin esim. kuolleessa seurakunnassa tai baarissa.. Voi käydä vaikk luonnossa katselemassa sen ihmeitä, taatusti joka päivä jotakin uutta ja ottaa vaikka kameran mukaan- kirjastosta löytyy hyviä opaskirjoja kuvaamiseen tai muuta sellaista-kun kokeilee, niin voi löytyä semmoinen kannatteleva juttu elämään.. Ja joskus on vain huijattava itsensä iloitsemaan:)
- Aina ulkopuolinen
ResuPekkaResupekkaRe kirjoitti:
Viime Joulun olisi pelastanut, jos olisin saanut edes yhden Joulukortin. Mutta kun ei niin ei. Miinusta noin 10
Viime Jouluna mulla oli 4,44 euron ruoka budjetti. Seurakunnasta sain paahtoleipää ja marketista hain puolukkahillopurkin, makaronin kanssa söin spakettikastiketta. Tapaninpäivänä huomasin leivän olevan homeessa. Sitä vaan huoneen hämärässä nälkäisenä söin. Kelan raha kun tulee yleensä tai sattumalta vasta kuun viimeinen päivä. "Joulun" vietosta kadonnut hohto jo vuosia sitten, mutta toivoisi että olisi edes ruokaa ja se yksi konvehtirasia kun oli niin monta pyhää niin nuo pakkas päivät tuli vietettyä 4-seinän sisällä.
Pelastusarmeijan joulujuhlaan en mennyt koska siellä on niin paljon alkoholisteja jotka ovat kuset housuissa. Vanhat tädit viiksineen istuu ruokapöydässä rosollit huulilla. (Yksinäiset eläkeläiset joilla ei ole ehkä omaisia, lapsia maailmassa tai paikkakunnalla, heitäkin on paljon). Joulu on pahinta aikaa olla yksin.
Ai töihinkö, sitä on etsitty ja haettu kissojen ja koirien kanssa, työkkärissä kävin painostamassa 3-4 viikon välein että ettekö keksi edes palkkatukipaikkaa minulle mistään. Sanoivat ota puhelinluettelon keltaisetsivut ja etsi sieltä yrityksiä ja soittele. Työharjoittelussa olin kahdessa paikassa. Ei poikinut työtä minulle eikä muillekaan. - neverdying63
lamaannuttava artikkeli.
- resupekkaresupekkare
Aina ulkopuolinen kirjoitti:
Viime Jouluna mulla oli 4,44 euron ruoka budjetti. Seurakunnasta sain paahtoleipää ja marketista hain puolukkahillopurkin, makaronin kanssa söin spakettikastiketta. Tapaninpäivänä huomasin leivän olevan homeessa. Sitä vaan huoneen hämärässä nälkäisenä söin. Kelan raha kun tulee yleensä tai sattumalta vasta kuun viimeinen päivä. "Joulun" vietosta kadonnut hohto jo vuosia sitten, mutta toivoisi että olisi edes ruokaa ja se yksi konvehtirasia kun oli niin monta pyhää niin nuo pakkas päivät tuli vietettyä 4-seinän sisällä.
Pelastusarmeijan joulujuhlaan en mennyt koska siellä on niin paljon alkoholisteja jotka ovat kuset housuissa. Vanhat tädit viiksineen istuu ruokapöydässä rosollit huulilla. (Yksinäiset eläkeläiset joilla ei ole ehkä omaisia, lapsia maailmassa tai paikkakunnalla, heitäkin on paljon). Joulu on pahinta aikaa olla yksin.
Ai töihinkö, sitä on etsitty ja haettu kissojen ja koirien kanssa, työkkärissä kävin painostamassa 3-4 viikon välein että ettekö keksi edes palkkatukipaikkaa minulle mistään. Sanoivat ota puhelinluettelon keltaisetsivut ja etsi sieltä yrityksiä ja soittele. Työharjoittelussa olin kahdessa paikassa. Ei poikinut työtä minulle eikä muillekaan.To:aina ulkopuolinen
" Pelastusarmeijan joulujuhlaan en mennyt koska siellä on niin paljon alkoholisteja jotka ovat kuset housuissa. Vanhat tädit viiksineen istuu ruokapöydässä rosollit huulilla. "
Minua ei tuo haittaisi, mutta en paljon pysty liikkumaan - resupekkaresupekkare
haahuillen.. kirjoitti:
todella törkeäää.. mutta tuo on niin usein tullut vastaan,että on tosiaan parempi vaikka erakkona sitten kuin esim. kuolleessa seurakunnassa tai baarissa.. Voi käydä vaikk luonnossa katselemassa sen ihmeitä, taatusti joka päivä jotakin uutta ja ottaa vaikka kameran mukaan- kirjastosta löytyy hyviä opaskirjoja kuvaamiseen tai muuta sellaista-kun kokeilee, niin voi löytyä semmoinen kannatteleva juttu elämään.. Ja joskus on vain huijattava itsensä iloitsemaan:)
To:haahuillen Kenelle vastaus oli
Aina ulkopuolinen kirjoitti:
Viime Jouluna mulla oli 4,44 euron ruoka budjetti. Seurakunnasta sain paahtoleipää ja marketista hain puolukkahillopurkin, makaronin kanssa söin spakettikastiketta. Tapaninpäivänä huomasin leivän olevan homeessa. Sitä vaan huoneen hämärässä nälkäisenä söin. Kelan raha kun tulee yleensä tai sattumalta vasta kuun viimeinen päivä. "Joulun" vietosta kadonnut hohto jo vuosia sitten, mutta toivoisi että olisi edes ruokaa ja se yksi konvehtirasia kun oli niin monta pyhää niin nuo pakkas päivät tuli vietettyä 4-seinän sisällä.
Pelastusarmeijan joulujuhlaan en mennyt koska siellä on niin paljon alkoholisteja jotka ovat kuset housuissa. Vanhat tädit viiksineen istuu ruokapöydässä rosollit huulilla. (Yksinäiset eläkeläiset joilla ei ole ehkä omaisia, lapsia maailmassa tai paikkakunnalla, heitäkin on paljon). Joulu on pahinta aikaa olla yksin.
Ai töihinkö, sitä on etsitty ja haettu kissojen ja koirien kanssa, työkkärissä kävin painostamassa 3-4 viikon välein että ettekö keksi edes palkkatukipaikkaa minulle mistään. Sanoivat ota puhelinluettelon keltaisetsivut ja etsi sieltä yrityksiä ja soittele. Työharjoittelussa olin kahdessa paikassa. Ei poikinut työtä minulle eikä muillekaan.Anoppi aikoinaan veisti ruisleivästä vihreät pois ja pisti lout suihinsa.Saman teki mehuistakin kuori homeet päältä ja joi loput.
Muutaman viestin kun luki niin aina oli .. odotin kiitosta... vaan ei mitään..Eli masentuneet odottavat itselleen jotain erityistä.
Kissa kiitoksella elää.Maailma on raaka jos siitä haluaa selvitä täytyy olla selkärankaa elää sen maailman ehdoilla.- resupekkaresupekkare
epitimia kirjoitti:
Anoppi aikoinaan veisti ruisleivästä vihreät pois ja pisti lout suihinsa.Saman teki mehuistakin kuori homeet päältä ja joi loput.
Muutaman viestin kun luki niin aina oli .. odotin kiitosta... vaan ei mitään..Eli masentuneet odottavat itselleen jotain erityistä.
Kissa kiitoksella elää.Maailma on raaka jos siitä haluaa selvitä täytyy olla selkärankaa elää sen maailman ehdoilla.Homeen myrkyllisyyttä ei silloin tiedetty
- resupekkaresupekkare
resupekkaresupekkare kirjoitti:
To:haahuillen Kenelle vastaus oli
Mitä pahaa tässä oli. Onko tämä jokin kilpailu
- kaurissilmäinenorava
Minä tykkään matkustelusta ja olen paennut yksinäisyyttä matkustelemalla. Tuntuu, että kun pääsee pois kotiympyröistä ulkomaille niin ei enää tavallaan ole sellainen yksinäinen silmätikku. Mutta ulkomailla olen nähnyt tunnettuja nähtävyyksiä, mutta ne ei tunnu enää miltään. Ennen matkoja suunnitteli, odotti ja mietti mitä siellä sitten tekisi. Nykyään vaan varaa matkan ja en jaksa enää innostua siitä, ei kiinnosta suunnitella, ne nähtävyydet ei tunnu miltään.
- aurinkoonpakoonmasis
Tuo onnistuu vaan niiltä joilla on taloudelliset mahdollisuudet siihen, kaikilla ei suinkaan ole, ei edes työssäkäyvillä.
- niinpä niin
aurinkoonpakoonmasis kirjoitti:
Tuo onnistuu vaan niiltä joilla on taloudelliset mahdollisuudet siihen, kaikilla ei suinkaan ole, ei edes työssäkäyvillä.
Näyttää olevan yksinäisyyttää kahden tyyppistä:
1)Yksinäisyyttä koska yksin
2)Ja sitten tätä meidän omaa eli yksinäinen koska:
A)Sairas
B)Köyhä
En todellakaan ois yksin jos ois massia edes käydä vaikka leffassa.
Tosin tää nyt on tätä ettei kukaan tajua enne ku se talous on oma.
- ei niin välitä
Paneuduin lähinnä Aloittajan kuvaukseen, muut ketjussa vain vilkaisin.
Minä olen aika samanmoinen.
Olen jo yli keski-iän ja havainnut, että oikea vilpitön kiinnostus ihmisiin on laannut. Mutta en sitä ole säikähtänyt, sillä samanaikaisesti olen tajunnut, että itse ollen eheytynyt pystymään olemaan itseni kanssa sekä harjoittamaan jonkin verran 'hetkessä läsnä olemisen' taitoa. Siis onhan tässä ilmiössä jotakin vahvaakin.
Ihmiset (ystävät, tutut, sukulaiset) ja heidän seurassaan olon koen lähinnä vain kahdella tavalla:
1. ystävän kanssa oleminen edellyttää, että minulla on jotakin annettavaa, mutta koen ettei mulla enää nykyään kertakaikkiaan ole, siinä kohden kuin tyhjentynyt , tai jos on, niin hyvin tietoisena 'annan' itsestäni, mutta en nauti tilanteesta. Koen etten saa takaisin. Kukaan ei oikeasti kuuntele ketään.
2. vasta olen tajunnut, että ystävät loppujen lopuksi aina pyrkivät hyötymään... siis vähintään niin, että esim. 'tavattaisiinko silloin ja silloin'... ja sitten tajuan, että hän vaan tarvitsi ohjelmaa ja esimerkiksi Vain Jonkun kaverikseen, kun hän itse esim. oli kävelylenkin tarpeessa eikä tykkää niitä yksinään; aikoinaan yksi kutsuili mua silloin tällöin saunavuorolle kanssaan, kunnes tajusin, että juju olikin siinä että häntä pelotti mennä yksinään kylpemään talon alakertaan, mä heräsin siihen, että olen pelkkä saunottaja. Ja tossa edellisessä tapauksessa kävelyttäjä.
Nuo nyt esimerkiksi vain. Onhan sitäkin, että olen tietoinen että mun kanssa on hyvä jutella ja puhua asioistaan, kun osaan eritellä, tiedän asioista ja otan kansaa. Sillai kelpaa. Mutta, miksi minä en enää saa ihmissuhteistani mitään?
Tuli sekavan pitkästi ja uuvahdin. Mutta tämmöistä tuli mileeni.
Pointti: Onko se niinkään pahan merkki jos yhä paremmin viihtyy yksinään, sillä me ihmiset lopulta kukin ollaan vain melkoisen itsekkäitä?
Jospa se on aiheestakin, ettei enää niin välitä ihmisistä. On niinku tajunnut todellisuuden.
Ihan kuin tässä olisi ollut jokin elämänmittainen prosessi. Nämä asiat kyllä taatusti riippuvat ihmisen iästäkin?- 1+3
Kuulostat kiltiltä ihmiseltä, joka ei riittävästi arvosta itseään.
Ystäviä tarvitaan silloin kun tuntee itsensä yksinäiseksi. Ymmärrän hyvin jos ystävä pyytää lenkille tai saunaan tms silloin kun tuntee itsensä yksinäiseksi. Yksi kavereistani sanoi, että hänellä on ystäviä eri tarpeisiin. Joidenkin kanssa voi mennä juhlimaan, toisten kanssa harrastaa liikuntaa jne. Itse taidan olla hänelle ns. kulttuuriystävä. - Maalaistyttö
Mitä se haittaa, että välillä käyttää toista hyväkseen? Oli hienoa,että menit kaverin kanssa saunaan, kun toista pelotti. Teit hyvän teon. Eikös siitä tule hyvä mieli? Minäkin kutsun ystäviäni kotin. Tarjoan viinat ja ruoat, että en olisi itse yksinäinen. Kukaan ei kutsu mua, tiedän, mutta iise nautin palvella muita. me olemme täällä toisia palvelemassa, ei omaan napaan tuijottamassa.. Tiedän myös mitä seuraa kun tapaa tiettyä ystävää, niimpä valitsen mielihalujeni mukaan tietynlaista seuraa, esim: tietyn kansa tanssitaan koko ilta. Toisen kanssa taas istutaa, koska hän tekee sisomatyötä. Toinen ei taas tykkää jos juon liikaa, silloin otan vaan vähän. Kuulostaako hullulta? tälläistä tää vaan on. Kaikki he ovat mun ystäviä vaikka ovatkin erilaisia..
- lenkkeilija
Loppujen lopuksi me kaikki tyydytämme omia tarpeitamme. Kutsun kaverin lenkille koska lenkkeily kaverin kanssa on joskus kivempaa. Joskus on myös kiva juosta omaa tahtia ja omia reittejä. Oletan myös että kaveri on samaa mieltä asiasta.
- heebo92
Itsekkyys on osa ihmisyyttä ja sitä kuuluukin peittää.
Harmi vaan että raha tuo sen esille. - Yksi monista
Tuli mieleeni että Facebookiiin on perustettu, mitä erilaisimpia ryhmiä.
Joten....kuka meistä, olisi niin energinen että perustaisi ryhmän meille ns. erakoituneille / yksinäisille?
Liittyisin ryhmään välittömästi ! Näin voisimme ajatuksia ja vaikka kuviakin vaihtaa netissä. ehkäpä löytäisimme sitä kautta vaikka sielunkumppanin, hyvän ystävän joka ymmärtäisi meitä ?
Sivustoille ei tarvitsisi päästä ulkopuolisten, ainoastaan jäseneksi liittyneet ja sinne hyväksytyt ihmiset.
Mikä olisi hyvä nimiehdotus ryhmälle ? Kuinka moni olisi halukas sellaiseen liittymään ? Minä lähden ainakin pyöräilemään, etten kauniina päivänä jämähdä sisätiloihin.
Tsemppiä kaikille ja aurinkoista viikonloppua ! Yksi monista kirjoitti:
Tuli mieleeni että Facebookiiin on perustettu, mitä erilaisimpia ryhmiä.
Joten....kuka meistä, olisi niin energinen että perustaisi ryhmän meille ns. erakoituneille / yksinäisille?
Liittyisin ryhmään välittömästi ! Näin voisimme ajatuksia ja vaikka kuviakin vaihtaa netissä. ehkäpä löytäisimme sitä kautta vaikka sielunkumppanin, hyvän ystävän joka ymmärtäisi meitä ?
Sivustoille ei tarvitsisi päästä ulkopuolisten, ainoastaan jäseneksi liittyneet ja sinne hyväksytyt ihmiset.
Mikä olisi hyvä nimiehdotus ryhmälle ? Kuinka moni olisi halukas sellaiseen liittymään ? Minä lähden ainakin pyöräilemään, etten kauniina päivänä jämähdä sisätiloihin.
Tsemppiä kaikille ja aurinkoista viikonloppua !https://www.facebook.com/groups/MainINTJ/?fref=ts
This group is for all the INTJs out there. INTJ is one of the 16 MBTI personality types.- 245+0933
Maalaistyttö kirjoitti:
Mitä se haittaa, että välillä käyttää toista hyväkseen? Oli hienoa,että menit kaverin kanssa saunaan, kun toista pelotti. Teit hyvän teon. Eikös siitä tule hyvä mieli? Minäkin kutsun ystäviäni kotin. Tarjoan viinat ja ruoat, että en olisi itse yksinäinen. Kukaan ei kutsu mua, tiedän, mutta iise nautin palvella muita. me olemme täällä toisia palvelemassa, ei omaan napaan tuijottamassa.. Tiedän myös mitä seuraa kun tapaa tiettyä ystävää, niimpä valitsen mielihalujeni mukaan tietynlaista seuraa, esim: tietyn kansa tanssitaan koko ilta. Toisen kanssa taas istutaa, koska hän tekee sisomatyötä. Toinen ei taas tykkää jos juon liikaa, silloin otan vaan vähän. Kuulostaako hullulta? tälläistä tää vaan on. Kaikki he ovat mun ystäviä vaikka ovatkin erilaisia..
Probleema tässä on se, että kun teet toiselle hyvän niin saat mielen mutta mitä sait siitä itsellesi?
Minun tarinani on semmoinen että olen ollut "kiltti", kuuntelevainen, auttavainen ja ystävällinen mies. Nyt olen herännyt siihen että nämä ominaisuuteni ovat tehneet minusta ihmisen joka ei luota enää muihin. Olen kelvannut ihmisille niin kauan kuin he ovat tarvinneet minua ongelmiensa ratkomisiin ja tarvinnut tukea ja tsemppiä oman itsetuntonsa takaisinsaamiseen. Olin osana yhtä ystäväporukkaa ja yhtäkkiä vaan huomasin että minun läsnäollessa valehdellaan minulle päin naamaa sekä he olivat muodostaneet oman porukkansa ja jättäneet minut hiljalleen kuvioista pois. Itse tein heille yhä edelleen asioita kuten autoin muutoissa, remontoin kämppiä jne olin juuri sitä mitä hyvä ystävä on.
Jälleen minulle kävi niin että viehättävä nainen alkoi kutsua minua luokseen, flirttaili, teki ruokaa ja minä leikin lapsen kanssa. Ajattelin että nyt olen vihdoinkin löytäny sen naisen mutta totuus olikin että olin vain yksi miehistä joita hän pyöritti ympärillään. --> näköjään totuus on se että kiltit, hyväkäytöksiset ja hyväsydämiset ihmiset ovat niitä joita käytetään hyväksi. Tiedän että on olemassa naisia jotka arvostavat näitä ominaisuuksia mutta tuntuu yleisesti siltä että nämä ovat juuri niitä ominaisuuksia joiden takia naiset eivät minuun ihastu.
Olen luonnostaan kyseinen ihminen eli en pysty poistamaan noita luonteenpiirteinä mutta olen muodostanut tietynasteisen kusipäisyyden että en päästä ihmisiä lähelleni sekä en tarjoa apuani enää. - fdghjhgjgjh
No mitä pahaa siinä nyt on "ei niin välitä", että joku pyytää sut mukaan jos ei halua yksin kävelylle tai saunaan?! Jotain yhteistä tekemistä ja kanssakäymistähän ne ihmissuhteet vaativat! Ja luultavasti kyseisistä hepuista on kuitenkin kiva kanssasi jutella ja olla tekemisissä kun kerran mukaansa pyytävät.
Jos alkaa laillasi laskeskelemaan, että "minustahan ei kukaan saa hyötyä yhtään millään tavalla!" niin et sitten saa tehdä tässä maailmassa enää mitään!
Jos puhut sanankaan jonkun kanssa, hän voi hyötyä sinusta siinä, että saa sinusta hetkeksi kaipaamaansa juttuseuraa! Jos käyt töissä, työnantajasi hyötyy sinusta moninkertaisesti sinulle maksamaansa palkkaa enemmän! Jos ostat ruokaa, tuotat kaupalle voittoa! Jos kävelet ulkona, saatat olla jonkun mielestä huvittavan näköinen! Jos katsot telkkua, kanava saa mainostajilta tuloja! Jos selaat nettiä, nettisivun ylläpitäjä saa sinusta rahaa kun näet sivuilla olevat mainosbannerit!
Hyvänen aika, tapa itsesi ettei kukaan vaan voisi hyötyä sinusta tässä maailmassa millään tavalla!
Itse pudottaisin pois vain räikeät hyväksikäyttäjät, jotka pyrkivät hyötymään toisesta liiallisuuksiin menevällä tavalla eivätkä ole toisen kanssa tekemisissä hänen itsensä takia.
- pimenee pahasti
Keski-ikäisenä tajuan minäkin tunteesi. Pitkän liiton kariuduttua ja kun olen lapseton, jäin totaalisen yksin. Muutin vieraalle paikkakunnalle pakosta ja sitten jäin työttömäksi. En tunne juurikaan ketään ja nyt muutaman vuoden jälkeen en enää jaksakaan haluta uusia tuttavuuksia.
Päivät kuluvat hissukseen, teen kaikenlaista pientä. Ulkoilen ja luen, mutta välttelen toisia ihmisiä, joiden kanssa en koe mitään yhteistä enkä jaksaisi pälättää tyhjänpäiväisiä. Kyllä yksinäisyys muuttaa ihmistä, mutta siitä en ole varma menenkö vain huonoon suuntaan :) Alan olla erakkomainen omien polkujeni tallaaja, joka jupisee itsekseen... Sen olen huomannut, että nykyisellään ihmiset vain väsyttävät ja ärsyttävät ja siksi vetäydyn omiin nurkkiini entistä enemmän. Olen haavoittuvampi ja helposti koen itseni ulkopuoliseksi, jotenkin muut ovat kuin "vihollisia", hahhaa.- ei niin välitä
'Pimenee pahasti', kommentoit hyvin. Sain siitä kuin lisäystä omaani.
Se just on outoa, että hermot ovat herkemmässä, tosin lienee luonnollinen ilmiö. Nuorena ihminen on sopeutuva, mutta se mokoma kyky siitä muuttuu, laantuu. Mä kuvittelen, että hermot (hermosäikeet!) sananmukaisesti kuluvat... samallako tapaa kuin polvet :) .
Mielenkiinto ihmisiin vähenee siksikin, kun on jo tavallaan kuullut kaiken. Elämässä liikaa tuttuja asioita, uteliaisuus loppuu.
En kuitenkaan tahdo tällä masentaa mitenkään mahdollisesti nuorempi tässä ketjussa, mutta vaan se että ikä vaikuttaa, tai siis ikääntyminen... Mutta en ole varma onko se hyvä vai huono asia, kuten sinäkin mietit, jotta 'huonoon suuntaan'.?
Olen erittäin paljon yksin ja erakkomainen ja ehkä joku sanoisi että ihmisiin sopeutumaton (vaiko vain liian kriittiseksi tullut!),
mutta olen löytänyt sellaisen hyvän puolen, että nyt vielä nuorempana saan kuin harjoitella väistämätöntä oikeassa vanhuudessa yksin joutumisen oloa. Siis sivusta katsellen, sehän menee niin, että ns. vanhukset ovat joka tapauksessa päivät pitkät yksinään kodeissaan, tunnetusti. On pakko pystyä olemaan itsekseen eikö, kun esim. terveys ja voimien hupeneminen sen vaikuttaa. Ja, jos on kuten sinulla, ettei puolisoakaan enää ole. Ja meillä monella ei ole semmosta koskaan ollutkaan, eikä ole lapsiakaan. Tosin tiedän senkin realiteetin, että lapset ihmisellä tosiaan ovat vain hetken lainassa, yleensä ja erittäin monesti heistä/hänestä ei ole mitään apua yksinäiisyyteen. Tarviihan 'lapsi' päästääkin omaan ja omaehtoiseen elämään, eikä sen tule jäädä meikäläisen seuralaiseksi :).
Eli, yksinolemisen kyvystä ON hyötyä ja tämä mielessä sitä voisi ihan iloisesti (!) treenatakin jo nyt. Mitäs sanot. - m1etiskelij4
ei niin välitä kirjoitti:
'Pimenee pahasti', kommentoit hyvin. Sain siitä kuin lisäystä omaani.
Se just on outoa, että hermot ovat herkemmässä, tosin lienee luonnollinen ilmiö. Nuorena ihminen on sopeutuva, mutta se mokoma kyky siitä muuttuu, laantuu. Mä kuvittelen, että hermot (hermosäikeet!) sananmukaisesti kuluvat... samallako tapaa kuin polvet :) .
Mielenkiinto ihmisiin vähenee siksikin, kun on jo tavallaan kuullut kaiken. Elämässä liikaa tuttuja asioita, uteliaisuus loppuu.
En kuitenkaan tahdo tällä masentaa mitenkään mahdollisesti nuorempi tässä ketjussa, mutta vaan se että ikä vaikuttaa, tai siis ikääntyminen... Mutta en ole varma onko se hyvä vai huono asia, kuten sinäkin mietit, jotta 'huonoon suuntaan'.?
Olen erittäin paljon yksin ja erakkomainen ja ehkä joku sanoisi että ihmisiin sopeutumaton (vaiko vain liian kriittiseksi tullut!),
mutta olen löytänyt sellaisen hyvän puolen, että nyt vielä nuorempana saan kuin harjoitella väistämätöntä oikeassa vanhuudessa yksin joutumisen oloa. Siis sivusta katsellen, sehän menee niin, että ns. vanhukset ovat joka tapauksessa päivät pitkät yksinään kodeissaan, tunnetusti. On pakko pystyä olemaan itsekseen eikö, kun esim. terveys ja voimien hupeneminen sen vaikuttaa. Ja, jos on kuten sinulla, ettei puolisoakaan enää ole. Ja meillä monella ei ole semmosta koskaan ollutkaan, eikä ole lapsiakaan. Tosin tiedän senkin realiteetin, että lapset ihmisellä tosiaan ovat vain hetken lainassa, yleensä ja erittäin monesti heistä/hänestä ei ole mitään apua yksinäiisyyteen. Tarviihan 'lapsi' päästääkin omaan ja omaehtoiseen elämään, eikä sen tule jäädä meikäläisen seuralaiseksi :).
Eli, yksinolemisen kyvystä ON hyötyä ja tämä mielessä sitä voisi ihan iloisesti (!) treenatakin jo nyt. Mitäs sanot.Ei ihminen elinaikanaan ehdi nähdä ja kuulla "kaikkea".. Jos jotenkin jaksaisi ottaa haasteena itselleen yksinäsyyden sävyttämät hetket..monet se ajaa henkisten ja syvempien arvojen pohdintaan. Olisi tietenkin aivan mahtavaa, että niinä harvoina päivinä kun todella kaipaan seuraa ja olisin kykenevä jotain antamaan väsymättä ensimmäisten viiden minuutin aikana toisen jaarituksiin tai joustamattomuuteen tai yrityksen puutteeseen,niin löytäisinkin sitä, mutta ei.. Metsään vaan tai bussilla jonnekin tai tänne palstoille pyörimään-kenties sitä saa aikaiseksi jotain hyvääkin päivässään,kuten leipominen ja ruoan laitto,ulkoilu ja jos näkee vilpittömän hymyn, eikä siitä tule entistä yksinäisempi olo, niin asiat lienevät aika hyvin.. Vanhuuden päiviin voi tietysti valmistautua säästämällä jo nyt vaikka pari kymppiä kuussa-kyllä siitä jo kymmenenkin vuoden päästä jotain iloa ihmiselle on vaikka ylimääräisenä lomamatkana tms.:)
- Vitun raskasta
Yksinäisyys ja yksinoleminen on kaksi eri asiaa. Yksinoleminen voi olla jopa elämäntapa, mutta yksinäisyys on aivan eri asia, se syö ihmistä.
Mitä yksinäisemmäksi ihminen vajoaa, sitä enemmän hän alkaa elää omaa elämää, joka tarkoittaa, että kiinnostus muihin ihmisiin vähenee, tai katoaa.
Siitä alkavat sitten kaikki sosiaaliset vaikeudet, joita ei korjata ihan noin vain.- fssssa
Hyvin sanottu. Onhan aina ollut ihmisiä. jotka tietoisesti valitsevat yksin olemisen. Erakoita. Ja joillekin se sopii. Mutta jos kyseessä ei ole tietoinen valinta on se yksinäisyyttä. Tuntuu, että yksinäisyys on nykyään todella yleinen ongelma. Ehkä se johtuu siitä, ettei enää eletä missään kyläyhteiskunnassa ja suuri osa yhteydenpidosta muiden ihmisten kanssa tapahtuu erilaisten laitteiden välityksellä, ei kasvotusten kuten joskus aikoinaan. Jopa monet sellaiset ihmiset saattavat tuntea itsensä yksinäisiksi, joilla on paljon kavereita ja ihmisiä ympärillä - ei vaan ketään sellaista, joka olisi todella läheinen ja ymmärtäisi. Olisipa yksinäisyyteen joku helppo ratkaisu, mutta sellaista ei taida olla.
Kyllä yksinäisyyteen sopeutuu.Parempi olla yksin kuin huonon kumppanin kanssa.Ylipäätäänkin kapinoin ajatusta vastaan,että niin ne muutkin.Jokainen ihminen on ainutlaatuinen,ei ole toista samanlaista.Kuitenkin se miksi valitsen yksinäisyyden elämääni,siihen voi olla monia syitä.Olen keski-ikäinen ja jotenkin ymmärrän sen,ettei liiallinen toisten ihmisten välttely ole aivan kohdallaan,sillä siitä on tullut jo elämäntapa.En käy sukuloimassa,en pidä yhteyttä entisiin kavereihini muuttoni jälkeen,en myöskään sukuuni jota en edes hyvin tunne.Elän täysin omissa oloissani,ja enpä ainakaan ketään häiritse silloin.Minuakin on pyydetty häihin,ja hautajaisiin,mutta en ole mennyt,en välitä tavata ihmisiä.Silloin kun on pakko käydä kaupungissa,saatan kyllä istahtaa ulkoterassille kesällä,mutta en muiden seuraan,mikäli sen suinkin voin välttää.Vaikika istun yksikseni,aina seuraani tahtoo muitakin tulla,sille eni voi mitään,ehkä vain herätän ihmisissä luottamusta,tai uteliaisuutta,mitä sitten onkin,tai ehkäpä he ovat yksinäisiä.
- ,,,,,,,,,,,,,,,
Olen kiinnittänyt huomiota itsessäni siihen että tunteeni kaikkea kohtaan ovat laantuneet. En kaipaa enää seuraa vaikka kaipasinkin sitä joskus yksinäisyyden alkuvaiheessa. "
Minulla on ihan samanlaisia ajatuksia nyt 35 vuotiaana ja luulen että kyse on turtumisesta tlianteeseen tai sitten olemme ottaneet ensimmäisen askeleen kohti hulluuden syövereitä. Kohta "äänet" rupeavat varmaan puhumaan meille ja kuljemme kaupungilla folio hattu päässä:D Toisaalta en minä usko että aikuisilla edes on ainkaan miehillä mitään sydänystäviä vaan ystävyys suhteet ovat enemmän instrumentaalisia enkä tarkoita että ne olisivat huono juttu. Toisten kanssa vain käydään baarissa ja toisten vaikka kalassa.- Heebo92
Olisikin sellaisia kavereita edes.
- Aikamma on vaikea
mutta Jeesus auttaa jokaista häneltä apua pyytävää varmuudella. Jopa ihmisten keskuudessa voi ihminen kokea yksinäisyyttä, sillä näin se vain on. Kuitenkin jopa yksinäisyydessä voi Jeesus antaa sitä hyvää yhteyttä kanssaan Pyhässä Hengessä, sillä on hyvä paimen ja kiitos ja ylistys Isälle Jeesuksen nimessä on se avoin taivas ihmisellä eikä ole sidottu olosuhteisiin sitten vaikka toki Johannes Kastaja vankeudessa yksin jo joutui kysymään Jeesukselta opetuslastensa kautta "oletko sinä se luvattu vai odotetaanko toista". Johannes oli suurin ihmisistä ja täyttynyt Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa kuudella kuukaudella, joten ollaan laupiaita ja armollisia itsellemme ja toisillemme, sillä ihmisen eläminen edes Jeesuksessa ei vaikeassa ajassa ole helppoa varsinkaan yksi vangittuna. Paavali oli toisen kanssa ja vankeudessa ylistivät Isää ja maa järisi ja kahleet murtuivat. Tässä on Herran Hengen voiman ylistyksen ilmapiirissä Jeesuksessa, amen, halleluja.
- mieluummin yksin
Jeesuksesta en tiedä, olen uskonnoton, ja olen luontaisesti eristäytyvä luonne. Ainoa joiden kanssa tunnen olevani aito ja luonteva, ovat lapseni ja muutama harva ystävä. Ei heitä ole montakaan.
Kun satutaan yhteen, haluaisin keskustella esim. uskonnosta ja politiikasta ja muistakin ajankohtaisista ilmiöistä, mutta ketään ei kiinnosta. Monia kiinnostaa vain mitä toi sanoi tuolle, mitä mies sanoi ja mitä naapuri sanoi. Ja se oli siellä taas ryyppäämässä ja onkohan sekään ihan ok? Tyhjänpäiväistä juoruilua! Etttä ihmisiä kiinnostaa vain toisten asiat. ja seuraa hirveä puhetulva, jota kuuntelen vaan hiljaa.
Minä kiusaannun, kun ihmisillä ei ole mitään sanottavaa mistään, ei kantaa mihinkään asioihin, keskustelu on vain perussuomalaistyyppistä sloganeiden heittelyä tyyliin. Ei ihme että Soini on saanut niin paljon ihmisiä taakseen.
Mutta viihdyn aivan hyvin yksin. Harrastan, käyn kirjastossa ja uimahallissa, pyöräilen ja istun tietokoneella. - Työtön ja Yksin
Ei Jeesus auta eikä Jumalakaan. Otin Jeesuksen vastaan elämääni 7-vuotta sitten.
Pahoja asioita alkoi heti tapahtua, ei siunauksen asioita ei ystäviä ei mitään hyvää!. Mieheni menetti työnsä, minä menetin työni pahan ja ilkeän työtoverin takia.
Veljeni kuoli, lemmikkini kuoli. Jumala ei parantanut sairaita kuten lupasi. Jumala ei myöskään järjestänyt työpaikkaa vaikka lupasi, ei ystäviä vaikka lupasi. Kateettomia on Jumalan lupaukset olleet.
Ymmärtäisin tämän olevan koettelemusta mutta koettelemukset tulevat vasta kun on saanut siunauksen sadetta. Seurakunnassa ihmiset syrjii työtöntä ja siksi olen yksin. Seurakuntalaiset tekevät siis kaikkensa että käännyn pois uskosta. Vain rahalla on valtaa seurakunnassa, kolehtihaavista ei lasketa työttömän kolikoita vain ainoastaan setelit! Olin kerran mukana seuraamassa miten kolikoille kävi! - Yksinäisentajunnanvi
Työtön ja Yksin kirjoitti:
Ei Jeesus auta eikä Jumalakaan. Otin Jeesuksen vastaan elämääni 7-vuotta sitten.
Pahoja asioita alkoi heti tapahtua, ei siunauksen asioita ei ystäviä ei mitään hyvää!. Mieheni menetti työnsä, minä menetin työni pahan ja ilkeän työtoverin takia.
Veljeni kuoli, lemmikkini kuoli. Jumala ei parantanut sairaita kuten lupasi. Jumala ei myöskään järjestänyt työpaikkaa vaikka lupasi, ei ystäviä vaikka lupasi. Kateettomia on Jumalan lupaukset olleet.
Ymmärtäisin tämän olevan koettelemusta mutta koettelemukset tulevat vasta kun on saanut siunauksen sadetta. Seurakunnassa ihmiset syrjii työtöntä ja siksi olen yksin. Seurakuntalaiset tekevät siis kaikkensa että käännyn pois uskosta. Vain rahalla on valtaa seurakunnassa, kolehtihaavista ei lasketa työttömän kolikoita vain ainoastaan setelit! Olin kerran mukana seuraamassa miten kolikoille kävi!Ei Jeesus auta eikä Jumalakaan. Otin Jeesuksen vastaan elämääni 7-vuotta sitten.
Pahoja asioita alkoi heti tapahtua, ei siunauksen asioita ei ystäviä ei mitään hyvää!. Mieheni menetti työnsä, minä menetin työni pahan ja ilkeän työtoverin takia.
Veljeni kuoli, lemmikkini kuoli. Jumala ei parantanut sairaita kuten lupasi. Jumala ei myöskään järjestänyt työpaikkaa vaikka lupasi, ei ystäviä vaikka lupasi. Kateettomia on Jumalan lupaukset olleet. "
Minäkin muistan Jumalan hyvinä päivinä ja rukoilen mutta kun huonoja asioita tapahtuu elämässä unohdan Jumalan. Sitten kuitenkin kun on hätä kädessä olen polvillani sängyn vieressä kädet ristissä rukoilemassa että Jumala auttaisi minua. Olen siis aika kaukana hyvästä kristitystä:D Olen itsekin kokenut elämässäni vastoinkäymisiä mutta en niin suurta surua kuin sisaruksen kuolema. Itselläni on nuorempi sisar joten ymmärrän että suru ja tuska täytyy olla suunnaton. En ymmärrä tai oikeastaan tahdo edes hyväksyä että Jumala sallii niin paljon pahaa tapahtuvan. Mutta kuitenkin onhan lupaus ikuisesta elämästä ja jollei kenellekään muulle voi purkaa sydäntään ainakin edes voi kertoa Jumalalle mikä mieltä painaa. - hoi3
mieluummin yksin kirjoitti:
Jeesuksesta en tiedä, olen uskonnoton, ja olen luontaisesti eristäytyvä luonne. Ainoa joiden kanssa tunnen olevani aito ja luonteva, ovat lapseni ja muutama harva ystävä. Ei heitä ole montakaan.
Kun satutaan yhteen, haluaisin keskustella esim. uskonnosta ja politiikasta ja muistakin ajankohtaisista ilmiöistä, mutta ketään ei kiinnosta. Monia kiinnostaa vain mitä toi sanoi tuolle, mitä mies sanoi ja mitä naapuri sanoi. Ja se oli siellä taas ryyppäämässä ja onkohan sekään ihan ok? Tyhjänpäiväistä juoruilua! Etttä ihmisiä kiinnostaa vain toisten asiat. ja seuraa hirveä puhetulva, jota kuuntelen vaan hiljaa.
Minä kiusaannun, kun ihmisillä ei ole mitään sanottavaa mistään, ei kantaa mihinkään asioihin, keskustelu on vain perussuomalaistyyppistä sloganeiden heittelyä tyyliin. Ei ihme että Soini on saanut niin paljon ihmisiä taakseen.
Mutta viihdyn aivan hyvin yksin. Harrastan, käyn kirjastossa ja uimahallissa, pyöräilen ja istun tietokoneella.On valitettavaa, että näin on useimmiten ihmisten seurassa, mutta se johtuu siitä että ei osata/haluta ajatella liian syvälisesti, ei jakseta panostaa,kun välitön nautinto on tärkeämpää kuin esim yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Netin kautta voi kuitenkin ilmaista ajatuksiaan, tosin vuorovaikutteisuus on ihmisen psyykelle hirvittävän tärkeää-siksi niitä tyhjänjauhajiakin joskus tulee tavattua, ei pitkiä aikoja tosin;) Kaikista inhottavinta on jos olet suhteessa jossa toinen ei arvosta sinua, ajatuksiasi tai vaivudu niitä edes kuuntelemaan, että vain hänen jaarituksiaqan esim. työpäivästään pitäisi jaksaa..Hyi hitto! Well, jollei homma muutu, miua ei sinänsä haittaa-olen niin yksinelämiseen tottunut, etten varmastikaan välitä liikoja kariutunutta suhdetta dramatisoida ja itkeä.
- hipsuli12
Työtön ja Yksin kirjoitti:
Ei Jeesus auta eikä Jumalakaan. Otin Jeesuksen vastaan elämääni 7-vuotta sitten.
Pahoja asioita alkoi heti tapahtua, ei siunauksen asioita ei ystäviä ei mitään hyvää!. Mieheni menetti työnsä, minä menetin työni pahan ja ilkeän työtoverin takia.
Veljeni kuoli, lemmikkini kuoli. Jumala ei parantanut sairaita kuten lupasi. Jumala ei myöskään järjestänyt työpaikkaa vaikka lupasi, ei ystäviä vaikka lupasi. Kateettomia on Jumalan lupaukset olleet.
Ymmärtäisin tämän olevan koettelemusta mutta koettelemukset tulevat vasta kun on saanut siunauksen sadetta. Seurakunnassa ihmiset syrjii työtöntä ja siksi olen yksin. Seurakuntalaiset tekevät siis kaikkensa että käännyn pois uskosta. Vain rahalla on valtaa seurakunnassa, kolehtihaavista ei lasketa työttömän kolikoita vain ainoastaan setelit! Olin kerran mukana seuraamassa miten kolikoille kävi!Tsemppaan täysillä sinua, hyvä ystävä! Juuri tuollainen kokemus minullakin on useimmista seurakuntayhteisöistä! En tiedä sitten esim. evlut herätysliikkeistä, mutta melkolailla kaikki muut pk-seudulla olen kahlannut kymmenessä vuodessa läpi. Erityisesti helluntai ja uuskarismaattisuus edustavat tätä raharaha-ajattelua-uskosi mitta,jollet ole evankelista tai sielunhoitaja tai pyhäkoulun vetäjä,kyökkipiika jne. Titteleillä sielläkin pelataan, ihan niinkuin maailmassakin, eli missä Jeesus oikeasti tahtoisi juuri minua käyttää jää arvoitukseksi joka ajallaan ratkennee...?
- hipsuli12
Yksinäisentajunnanvi kirjoitti:
Ei Jeesus auta eikä Jumalakaan. Otin Jeesuksen vastaan elämääni 7-vuotta sitten.
Pahoja asioita alkoi heti tapahtua, ei siunauksen asioita ei ystäviä ei mitään hyvää!. Mieheni menetti työnsä, minä menetin työni pahan ja ilkeän työtoverin takia.
Veljeni kuoli, lemmikkini kuoli. Jumala ei parantanut sairaita kuten lupasi. Jumala ei myöskään järjestänyt työpaikkaa vaikka lupasi, ei ystäviä vaikka lupasi. Kateettomia on Jumalan lupaukset olleet. "
Minäkin muistan Jumalan hyvinä päivinä ja rukoilen mutta kun huonoja asioita tapahtuu elämässä unohdan Jumalan. Sitten kuitenkin kun on hätä kädessä olen polvillani sängyn vieressä kädet ristissä rukoilemassa että Jumala auttaisi minua. Olen siis aika kaukana hyvästä kristitystä:D Olen itsekin kokenut elämässäni vastoinkäymisiä mutta en niin suurta surua kuin sisaruksen kuolema. Itselläni on nuorempi sisar joten ymmärrän että suru ja tuska täytyy olla suunnaton. En ymmärrä tai oikeastaan tahdo edes hyväksyä että Jumala sallii niin paljon pahaa tapahtuvan. Mutta kuitenkin onhan lupaus ikuisesta elämästä ja jollei kenellekään muulle voi purkaa sydäntään ainakin edes voi kertoa Jumalalle mikä mieltä painaa.Niin ja tuohon että on ollut suuria menetyksiä uskoontulon jälkeen-tervetuloa kerhoon vaan! Minulle ei jäänyt mitään:ei ystäviä,terveyttä,perhettä,seurakunta käänsi selkänsä vaikeuksien tullessa.. Jäi vain Sana,rukous huokauksissa ja jokin sisälläni pysynyt usko siihen, että Hän kantaa silti koko ajan, vaikka minä en tahtoisi edes aina uskoa. Miten sellaiset menetykset ja tapahtumat olisi ilman Jumalaa kestänyt, mitkä mullistavat elämän kokonaan? Ehkäpä hän tahtoo herätellä tajuamaan, etteivät Hänen ajatuksensa ole ihmisten ajatuksia lopulta kuitenkaan, Hän ei mahdu raameihimme:)
- Aikamme on vaikea
Jeesus auttaa varmuudella ja samoin vastustansa tuottaa muuta moninaisesti. Jeesus on hyvä paimen ja ihmisen hyvä kiitää hyvästä hengellisestä.
- uskoailmannäkemistä?
hipsuli12 kirjoitti:
Niin ja tuohon että on ollut suuria menetyksiä uskoontulon jälkeen-tervetuloa kerhoon vaan! Minulle ei jäänyt mitään:ei ystäviä,terveyttä,perhettä,seurakunta käänsi selkänsä vaikeuksien tullessa.. Jäi vain Sana,rukous huokauksissa ja jokin sisälläni pysynyt usko siihen, että Hän kantaa silti koko ajan, vaikka minä en tahtoisi edes aina uskoa. Miten sellaiset menetykset ja tapahtumat olisi ilman Jumalaa kestänyt, mitkä mullistavat elämän kokonaan? Ehkäpä hän tahtoo herätellä tajuamaan, etteivät Hänen ajatuksensa ole ihmisten ajatuksia lopulta kuitenkaan, Hän ei mahdu raameihimme:)
Hipsuli12, olen samaa mieltä. On todella ajattelematona jos uskovaiset lupailevat silkkistä ja ongelmatonta elämää, niin on varsin valehdellut ja tekee näin hallaa tälle ihmiselle. Petaa suuria pettymyksiä elämä suhteen. Kukaanhan ei vapaaehtoisesti halua vaikeuksia elämäänsä, ne vaan tulee. On täysin epärelaistista, että elämä uskoon tulon jälkeen olisi ongelmatonta. MUTTA kuten sanoit ja minäkin olen kokenut noin
"
Jäi vain Sana,rukous huokauksissa ja jokin sisälläni pysynyt usko siihen, että Hän kantaa silti koko ajan, vaikka minä en tahtoisi edes aina uskoa. Miten sellaiset menetykset ja tapahtumat olisi ilman Jumalaa kestänyt, mitkä mullistavat elämän kokonaan? Ehkäpä hän tahtoo herätellä tajuamaan, etteivät Hänen ajatuksensa ole ihmisten ajatuksia lopulta kuitenkaan, Hän ei mahdu raameihimme:) "
Näin minäkin uskon, hän ei todellakaan mahdu raameihimme. Raamatun kuvaus Jumalasta on rajoittuneiden ihmisten kuvaus ja hahmotelma siitä mitä me emme osaa edes kuvitella. - Kasvukipuja
Työtön ja Yksin kirjoitti:
Ei Jeesus auta eikä Jumalakaan. Otin Jeesuksen vastaan elämääni 7-vuotta sitten.
Pahoja asioita alkoi heti tapahtua, ei siunauksen asioita ei ystäviä ei mitään hyvää!. Mieheni menetti työnsä, minä menetin työni pahan ja ilkeän työtoverin takia.
Veljeni kuoli, lemmikkini kuoli. Jumala ei parantanut sairaita kuten lupasi. Jumala ei myöskään järjestänyt työpaikkaa vaikka lupasi, ei ystäviä vaikka lupasi. Kateettomia on Jumalan lupaukset olleet.
Ymmärtäisin tämän olevan koettelemusta mutta koettelemukset tulevat vasta kun on saanut siunauksen sadetta. Seurakunnassa ihmiset syrjii työtöntä ja siksi olen yksin. Seurakuntalaiset tekevät siis kaikkensa että käännyn pois uskosta. Vain rahalla on valtaa seurakunnassa, kolehtihaavista ei lasketa työttömän kolikoita vain ainoastaan setelit! Olin kerran mukana seuraamassa miten kolikoille kävi!Työtön ja Yksin: Minulle kävi päinvastoin niin, että ensin tuli koettelemukset, vuosia jatkuivat, ja vasta pitkän ajan kuluttua siunaukset alkoivat tulemaan. Älä aseta Jumalalle aikatauluja ja raameja. Älä ole kuten tuhlaajapoika, joka vaati heti saada perintönsä ja lähti kauas Isänsä luota...
1. Piet. 4:12 Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa.
- Ahneutta
Se on tämä maailma tehnyt ihmisen kylmäksi. Jokainen elää vain omaa elämäänsä ja ahnehtii itselleen.
Herrat vievät kaiken ja muu maailma jää kylmäksi.
Jokainen vain kerää itselleen ja muista viis.
Surullista mutta totta ja koko ajan maailma menee ahneemmaksi ja rasistimemmaksi.
Täälläkin huomaa saa kirjoitaa ihan mitä vaan ja kaikki menee läpi ja julkaistaan. Kukaan ei valvo näitä nettejä. - erakoituva
Join the club, tervetuloa kerhoon :=)
- Sointu_X
Kun on pitkään yksin, oppii suojelemaan itseään rakentamalla muurin ympärille. Kuvaa hyvin ettei tunne enää iloa toisen puolesta. En vihaakaan niitä. Alkuvaiheessa minua harmitti hirveästi yksinolo ja muitten onni, nytten on vain turtunut.
Itse hieman huolestuin siitä että edes isot tragediat ei kosketa. Ei vain myötätunto herää. Kun Breivik ampui ne ihmiset, poliisi setäni nieleskeli kyyneleitä. Muistan ihmetelleeni sitä että kaiken nähnyt poliisi oli tippa silmässä kun itse en tuntenut mitään. - Virkamies yössä
Aikamoinen kärrynpyörä taas. Ensin valitat ahneutta ja seuraavaksi sananvapautta. Ehkä 2000 vuotta sitten teloitettu roisto auttaisi sinuakin. Ai niin, hän on kuollut, auts.
- 57ew
Petyin ihmisiin totaalisesta vähän päälle parikymppisenä. Kaikki haluaa aina jotain.
Yhdessäoleminen MAKSAA, sillä aina pitää olla kuluttamassa jotain. Vähintään kahvilla pitää käydä tai jos vieraita tulee kylään, niin tarjota juomiset, pitää kustantaa sähköt, bensat (jos ajelee muualle) ja kaikkea muuta! Lisäksi tuli olo, että pitää pikkasen teeskennellä pirteämpää ja "kiinnostuneempaa" mitä oikeasti on. Joskus kun olin vähän alakuloinen, niin ihmiset alkoi kalppimaan äkkiä.
Ihmiset on juttelemassa omista asioistaan muttei viitsi kuunnella toisen asioita. On olemassa kamalia päällepäsmäreitä, jotka ON SANELEMASSA OMAN AIKATAULUNSA, joista pahimmillaan vielä myöhästyy!!!!!!!!!! Siinä vaiheessa minun hermoni menee poikki! Mitä niin itsekkäillä ihmisillä tekee elämässään? Minä en sellaisia tarvitse ollenkaan.
Olen aika onnellinen yksin. En anna ihmisten lähestyä liikaa. En välitä tutustua pintaa syvemmältä. Omat on ongelmat jokaisella. Yleisesti voin antaa viisaita neuvoja mutta en sen enempää!- eweew
Joo on aika vaikea löytää ihmisiä, jotka on aidosti kiinnostuneita siitä miten itsellä menee. Kyllä sellaisia löytyy, jotka mielellään ottavat jonkun kuuntelemaan omia jorinoitaan ja murheitaan. Minä olen muutaman kerran vaan jättänyt yhteydenpidon kun se on aina niin yksipuolista. Jos haluan kuunnella pelkästään tarinoita toisen elämän ongelmista voin katsoa tv:tä.
Pahinta mahdollista mitä on kyllä jokaisella pitäisi olla joku.
- mistätunnetsäystävän
Niin kyllä pistäisi! Mutta mistäs otat!!?? Niitä aitoja todellisia ihmisiä, ystäviä ei tunnu enää löytyvän mistään!
- 88dskfj
Masennuksen oireisiin voi kuulua juuri tuo tunteiden laantuminen ja vähentynyt kiinnostus toisiin ihmisiin. Ota yhteyttä rohkeasti esim. terveyskeskukseesi. T. sairaanhoitaja
- Näin se on
Ei terveyskeskuksesta mitään apua saa. Mielenterveyskeskuksen lekuritkaan ei kirjoita diapamia joka auttaisi sosiaalisemmaksi ja hakeutumaan ihmisten pariin.
- freetu7
Näin se on kirjoitti:
Ei terveyskeskuksesta mitään apua saa. Mielenterveyskeskuksen lekuritkaan ei kirjoita diapamia joka auttaisi sosiaalisemmaksi ja hakeutumaan ihmisten pariin.
Se on ehkä parempi, ettei niitä pameja saa ihan noin vaan, aiheuttaa riippuvuutta ja lisää ongelmia eikä lopulta edes auta miten alussa. Mutta mielenterveydenongelmiin pitäis kyllä saada helpommin apua, ettei sitten tarvitse olla jo osastotavaraa tai ranteet auki ennen kuin hätähuuto kuullaan, tulis halvemmaksi yhteiskunnallekin ja ennen kaikkea parempi meille ihmisille.
- auttaako kukaan?
Kohta kolme vuotta takana MTT,n keskusteluja ja tukihenkilö vaihtunut x4 ja vastassa on taas uusi jolle pitäsi TAAS kertoa uudestaan elämäntarinansa, ei jaksaisi. Se on neljä kertaa alusta aloittamista, ei etene. Tämä on realiteetti nykyään. Ei tämmöisestä ole pitemmän päälle mitään apua. Tämä on kuin laihduttajan jojoilua, nyt vaan "laihduttajasta" riippumattomista syistä.
Moni ihminen joutuu käymään siellä, koska ei ole ketään kenen kanssa jakaisi elämänsä ilot, surut ja vaikeudet. Vaikka olisi aikuisia lapsia, lähiomaisia, sukulaisia ja läheisiä ystäviä. Kaikkia tuntuu vaivaavan se nykyajan tauti että hylätään vaikeuksissa oleva jopa sukulainen, se että kellä tulee notkahdus elämään ja menee pakkasen puolelle elämän vaikeuksien myötä, niin hänet jätetään selviämään ja yksin kamppailemaan yksin, yhteiskunnan autettavaksi. MTT,t turvoksissa yksin jätettyjä onnettomia. Sukulaisten ootellessa päivää kun se taas jaksaa hymyillä ja olla iloinen ja postiiivinen jotta voi olla taas yhteyksissä, niinkuin nykyään kelpo yhteiskunnan jäsenen kuuluu olla.
Sairaat, kuolevat, ylipainoiset, alakuloiset ja masentuneet ihmiset jätetään yhteiskunnan yhteisöjen ulkopuolelle, siivotaan syrjään häiritsemästä tätä yltiöpositiivista täydellistä nykyelämänmenoa. Nämä kaikki on luokiteltu kakkosluokan kansalaisiksi jotka kuuluvat paarialuokkaan ja ovat muitten, näitten elämässään menestyneitten silmissä epäonnistujia elämässään omasta syystään, esim.syöpään sairastunut ja siihen kuoleva ei ole elänyt niin kuin olisi pitänyt..tupakoinut kenties syönyt "vääränlaista" ruokaa ei ole kuntoillut eikä ole huolehtinut itsestään riittävän hyvin. Tämä pätee kaikille mainituille sryhmille.
Monta haavaa sydämessä ja mielessä paranisi jos elämässä olisi edes yksi aito ihminen ja ystävä joka oikeasti välittää, eikä hylkää pahojen päivien tullessa. - Psykiatrilleko
Näin se on kirjoitti:
Ei terveyskeskuksesta mitään apua saa. Mielenterveyskeskuksen lekuritkaan ei kirjoita diapamia joka auttaisi sosiaalisemmaksi ja hakeutumaan ihmisten pariin.
Sitäpaitsi terveyskeskukseen ei edes pääse nykyään, ellei ole kyseessä sydänkohtaus. Edes puhelimella ei saa yhteyttä terkkariin.
Olette edelleen jonossa.....
- tyttövain
Olen 25-vuotias nainen ja samalla linjalla mennään täälläkin. Vielä muutama vuosi sitten olin kiinnostunut ihmisistä ja ystävistä. Vielä en ole menettänyt ystäviäni, mutta siihen suuntaan tämä menee. Tulee aina paha mieli kun tapaan ihmisiä. Joskus satunnaisesti on mukavaa, mutta jaksan olla sosiaalinen korkeintaan yhden päivän tai illan. Ehkä osa syynä on työ jossa joudun olemaan 24/7 työnantajieni kanssa, Ei siinä paljon enää jaksa antaa itsestään kun on vapaalla.
Tuntuu ettei kaltaisiani ihmisiä ole, ja jos onkin niin vissiin ovat samalla tavalla linnoittautuneina kotiinsa.
Jotain on pielessä kun niin moni ihminen kokee näin. Ei ole asiat niinkuin ennen. Ihminen ei pysy kehityksen mukana. Ei tiedä miten valmistua tähän uuteen aikaan, jossa ei päde enää vanhat muinaiset säännöt.- suojassa
"Jotain on pielessä kun niin moni ihminen kokee näin. Ei ole asiat niinkuin ennen. Ihminen ei pysy kehityksen mukana. Ei tiedä miten valmistua tähän uuteen aikaan, jossa ei päde enää vanhat muinaiset säännöt. "
Sanoit sen mitä mitä minä olen miettinyt!!! Jonnekin pois on kadonnut yhteisöllisyys ja toisista välittäminen. Ihmisistä on tullut hyvin itsekeskeisiä jotka eivät kykene aitoon vuorovaikutukseen enää. Tahtomattaan eristäytyy suojellakseen itseään.
- eweeewww
Kun aloitan jossain uudessa paikassa (uudessa koulussa, työssä tms.) alkuun aina ajattelen tekeväni tällä kertaa todella uuden alun ja kaiken oikein. Yritän tutustua ihmisiin parhaani mukaan. Toistaiseksi se ei yleensä ole onnistunut. Joitain satunnaisia kavereita on tullut, mutta yleensä nämä eivät kestä pidempään. Sitten alun innostuksen jälkeen asenteeni ihmisiä ja heihin tutustumista kohtaan muuttuu katkeruudeksi ja vihaksi heitä ja itseäni kohtaan. Alan ajattelemaan, etten minä olisi edes halunnut tuntea heitä ja sillä uskottelen itselleni olevani onnellisempi yksin. Vaikkei se niin ole, kaipaan seuraa, mutta en mitä tahansa huonoa seuraa ihmisistä, jotka eivät oikeasti arvosta minua. Onneksi elämän varrella on sentään muutama ihminen tarttunut mukaan, jotka välittävät ja joista välitän. Täytyy vaan yrittää pitää heistä kiinni ja toivoa, että vielä tulavaisuudessakin on mahdollista löytää uusia hyviä ystäviä.
- fdgdfghgh
Olen ollut koko elämäni sellainen että vetäydyn yksinäisyyteen ja tartten sitä. Ala-asteella pidin omaikäisiäni niin ärsyttävinä ja varsinkin sitä leikkiä missä jätetään kaveri aina vuoronperään ulkopuolelle. meidän luokalla oli neljä tyttöä. Kaksi kilpaili yhden huomiosta ja mä olin se joka jouduttiin ottaa pariksi jos ei muuta ollut. Mutta huomasin että paree olla yksin. ei kannata tuppautua jos ei tykätä. Sen jälkeen ollut hyvä. Teini-iässä tulee joku kumma että pitää olla kaveriryhmää ym. muuten sitä ei oo kaivannut. Siitä muutama vuosi niin piti hankkia mies että saa perheen. kai se on luonnollinen tarve että ei tartte kuolla johonkin pikkumökkiin yksistään. En nimittäin luota vanhusten huoltoon juuri ollenkaan. Lapsiaan kun kunnioittaa ja pitää huolta niin se kyllä tulee takaisin. Ja luultavasti tuo yksinäisyys periytyy myös lapsille että siihen nojatenkin lapset toivottavasti pitää vanhuksista huolta
- mies_vm86_-
Tuo miksi haluan parisuhdetta johtuu vain ja ainoastaan siitä etten minäkään luota vanhushuoltoon ja mitä se lie 50vuoden päästä kun itse alkaa olemaan vanha. Sitten voi kyllä ihan oikeasti kaduttaa että oli itsensä ja halusi asuu sinkkuna ja ei hommannut lapsia jotka nyt katsoisivat etujeni perään. Mutta niin. Ei mulla lapsia vastaan mitään ole. Mutta mun on todella vaikea nähdä itseäni kasvattajana tai isänsä. En ole kertaakaan ollut parisuhteessa 25vuoden aikana. Ei tämä ei johdu siitä etteikö minua kukaan huolisi. Tämä johtuu siitä että koen olevani tietyllä tapaa erakko ja viihdyn oikein hyvin itsekseni. Mua ahdistaa aivan suunnattomasti jos kotona odottaisi nainen vaatimuksineen. Rakastan sitä kun saan palatsi yksin rauhalliseen kotiini. Käyn pari-kolme kertaa vuodessa muutaman kaverin kanssa ulkona jotta suhteet eivät ihan kokonaan kuolisi. Samoin viestittelen whatsappin kautta ja olen siellä ryhmächatissa näiden kavereiden kanssa. Mutta noin muuten. Pakko se on myöntää että se hieman mietittyttää ja välillä jopa ahdistaakin, että miten sitten kun omat vanhemmat kuolevat ja heihin en voi olla yhteydessä. He ovat ainoat ihmiset jotka mut todella hyväksyvät ja voin kertoa heille kaiken, ja koen voivani olla täysin oma itseni heidän seurassaan. Kyllähän elämän vaikeissa tilanteissa sitten oma puoliso ja omat lapset ovat sitten looginen jatkumo kun omat vanhemmat ovat poissa. Onhan mulla toki sisaruksia joihin voin tarvittaessa pitää yhteyttä. Sinänsä en koe tarvitsevani puolisoa ja lapsia muuhun kuin vanhuuteni turvaamiseen. En mitenkään erityisesti haaveile näistä asioista kun mietin lähitulevaisuuttani. Tosin niinhän se menee että ihminen ei ole koskaan täysin tyytyväinen nykytilantaansa.
- meitäonniinmoneksi16
"Ala-asteella pidin omaikäisiäni niin ärsyttävinä..." jos oman ikäinen seura ei kiinnosta/suhteet onnistu, voi olla syynä Aspergerin oireyhtymä.
- hfkyfh
meitäonniinmoneksi16 kirjoitti:
"Ala-asteella pidin omaikäisiäni niin ärsyttävinä..." jos oman ikäinen seura ei kiinnosta/suhteet onnistu, voi olla syynä Aspergerin oireyhtymä.
On se hyvä että lääketiede keksii kaikkeen jonkun syyn jottq saadqan myytyä lääkkeitä. Jos ei ole adhd niin on mielenvikainen jne. Itselläni se miksi viihdyn ennemmin vanhempien ihmisten seurassa johtuu siitä että heihin pystyy suuremmalla todennäköisyyeellä luottamaan kuin nuoriin eli kanssani samanikäisiin. Lisäksi nuorten puheenaiheet liittyvät aina ryyppämiseen jq muuhun lapselliseen käytökseen.
- ikääntyä
Toivoa sopii, varsinkin kun vanhuksien tulevaisuus näyttää todella synkältä. Ei ne lapset ole kuitenkaan kyllä mikään tae hyvälle vanhuudelle, sille että he huolehtivat vanhemmistaan. Vaikka kuinka parhaasi teet vanhempana, niin he tekevät kuitenkin omat valistansa elämässään arvomaailmansa suhteen myös ympäröivästä maailmasta saamistaan vaikutteista, ei pelkästään kotoaan ja vanhemmiltaan.
Ei siihen arvomaalilmaan välttämättä kuulu se, että omista vanhemmista huolehditaan, yhteiskunta on se joka hoitaa ihmisiä parhaaksi katsomallaan tavalla jotka eivät tule itsenäisesti toimeen.
Paras olis kuitenkin ottaa tuokin realiteetti huomioon, se että jää sinne pikkumökkiin yksin, lapsista huolimatta, ei tule sitten yllätyksenä kun ne päivät koittaa.
Näin varmaan kaikki ne pikkumökissään yksin ja unohdettuna elävät ja kuolevat ovat toivoneet samaa lapsiltaan.
- jaa?
Kirjoittele vaan omalla nimelläsi...Äläkä pyörittele mitään rekisterötymispallukkaa, kun minä tulen tähän Suomi24-sivustolle.
- KALLE KELLO
Ei tuo ole normaalia. Tilaa itsellesi aika lääkäriin, jos pystyt. Olet ilmeisesti nainen ja melko nuorikin. Ilmeisesti et ole töissäkään/koulussa. Et varmaan edes pysty menemään noihin. Tilaa itsellesi aika lääkäriin, sinun on nyt pakko toimia. Jos et saa itse aikaiseksi, pyydä äitiäsi tai isääsi soittamaan sinne ja viemään. Ilmeisesti sinulla ei ole kavereita ei mitään. Olet jo liian pahassa jamassa
- Tsemppiä sinulle
Yksinäisyys on tietenkin eri asia kuin halua olla rauhassa ihan yksin ja hiljaa mietiskellen
Sinulla on kuitenkin veli ja ystäväpiiri joten et ole yksin
Kyllä aina kannattaa olla yhteyksissä ihmisten kanssa jotka ovat ystäviäsiä pelkäämättä pahinta olet vain oma itsesi
Itse haluan välillä olla ihan vain rauhassa itseksekseni
Aijemman kirjoittajan pointtiin mikäli masennus niin ota yhteyttä henkilöön, joka osaa auttaa
Tsemppiä - Tosi on
Tuo olotilasi on merkki siitä, että tulet toimeen omillasi. Sinun kannattaisi surkutella niitä laumasieluja jotka eivät pärjää yksinään, aina pitää olla kaveri, muuten ei tule mistään mitään, ellei ole tukea vieressä. Olotilasi on vallan mainio. Eikö se ole kiva seurata sivusta, miten lauma toimii, tai miten yksilö toimii. siinä oppii vallan nopeasti tietämään miten tulee käymään tulevaisuudessa. Havaintokyky paranee, kaikki ilmeet ja eleet tulevat ratkaisemaan, mikään puhe ei merkitse koko totuutta, koska se ei sitä ole, totuus löytyy ilmeistä ja eleistä sekä käytöksen seurannasta. Harvalla niitä kavereita on. Kavereita siis tulee ja menee kulloisenkin tarpeen mukaan.
- Tulevaisuus kaksin?
Itselläni on vielä se vaihe menossa, että tunnen itseni jotenkin onnelliseksi kun saan vain olla yksin, omissa oloissani. Pitkä avioliitto kariutui lähinnä siksi, että olimme toisiiimme kyllästyneitä, kämppäkavereita. Tämän jälkeen tapasin miehen, joka osoittautui väkivaltaiseksi ja lähtöhän sille tuli. Nyt mietin, että uskallanko ollenkaan enää edes ajatella yhdessä asumista miehen kanssa, jos vaikka taas kohtaan väkivaltaisen miehen. Tajusin myös, että asun nyt ensimmäistä kertaa elämässäni yksinäni ja tämä tuntuu siis vielä hyvältä. En viitsi edes ystävien kanssa elokuvissa tai ravintoloissa käydä. Kuitenkin on alkanut pikkuhiljaa tulla mieleen ajatuksia, että kunpa olisi tässä joku toinenkin, jonka kanssa jutella töistä tullessa, jakaa ajatuksia ja halia. Haluaisin myös matkustella jonkun kanssa. Jotenkin tuntuu, että nyt ovat viime hetket jo iänkin puolesta löytää se joku tai sitten elämä on loppuun saakka yksinäistä.
- Well, I tell you..
Itsekin keskimääräistä erakompi. En ole itsekään tuntenut mitään pitkään aikaan. Se on ihmisen suojautumisreaktio ja se todellakin toimii sellaiseksi hyvin, vaikea päästä irti siitä. itseäni vituttaa kirkuvat, huutavat, kimittävät, turhuuksia laukovat ihmiset niin paljon, että revin heiltä ajatuksissani aina pään irti. Joskus saatan huutaa, että: '' Turpa kiinni! '' Jos naapurustosta kuuluu, koska en vain kestä. Tuntuu, että mitä enemmän olen itseni kanssa, rakastan enemmään päivä päivältä, sekunti sekunnilta sitä verta joka minussa virtaa. itsellänikin alkoi tämä siten, että tapasin ihmisen ja hän eristi minua muista. Sitten minua ei äkkiä enään kiinnostanutkaan ollenkaan joidenkin ihmisten seura, laitoin ihmissuhteita poikki sanoen suoraan että olen nähnyt tarpeeksi. Jotenkin tämän ihmisen seura kiinnostaa tänäkin päivänä, kenen vuoksi olen tehnyt asioita. Olen pysynyt realismin rajoissa ja kyseenalaistanut kaikki ihmiskontaktini ja koko elämäni katsoen sitä läpi lasin yhä selkeämmin, olen keskittynyt jokaiseen turhaan asiaan jonka haluaisin eliminoida pois ja huomannut että olen poistanut ehkä liikaakin, toisaalta. Kun yksinäisyys ei tunnu enään ollenkaan pahalta.
- Minde36
Oletko narsistin uhri?
- 2+8
Ei kait tuossa ap:n jutussa mitään kummallista ole, meitä on joka lähtöön ja tämä exroverttien yhteiskunta nyt vain odottaa kaikilta sosiaalisuutta.
Itse viihdyn myös yksikseni, tunnen suurta vapautta kun saan olla ja mennä niin kuin tahdon, enkä ole tilivelvollinen kellekään.
Eläkää ja nauttikaa olostanne kuten haluatta, eläkää omaa elämää eikä toisten.- Hyvä näin
Minä myös viihdyn parhaiten yksikseni. Iän myötä kaipaan aina vaan enemmän omaa rauhaa. Toisten seurassa oleminen on rasittavaa. Hetkellisesti on kiva olla joukossa, mutta vain lyhyen aikaa.
- mies_vm86_-
Sama mulla. Tosin mitä sitten. Tiedän että välillä ahdistaa olla tälläinen yksinäinen susi. Ei mua kiinnosta mennä minnekään kissanristiäisiin. Sama jos joku saa vauvan ja pyytää katsomaan niin koen tilanteeni vain kiusallisena. EI mua kiinnosta mitkään vauvat enkä koe mitään älytöntä riemua siitä että joku on saanut lapsen. Siinähän on sitten saanut. En minäkään pyydä toisia kissanristiäisin joten ei minunkaan tarvitse sellaisiin osallistua jos en halua.
- mätä maailma
Olen parisuhteessa ja minulla sama tunne. Käperryn helposti itseeni ja unohdan kumppanin siinä samalla. Välillä ihan oikeasti ajattelen miten kiva olisi vaan rypeä ihan yksin.
Tunnistan NIIIN tuon ärsytyksen myös. Kaikki ihmiset tuntuvat teennäisiltä, ja pikkulapset ei herätä mitään tuntoja, enkä todellakaan halua tehdä lisää ihmisen alkuja tähän maailmaan.
Tiedän, että osa tunteistani on pettymystä itseeni ja yksinkertaisesti kai jonkunasteista masennusta. Sanoin itseni irti vuosi sitten karenssista välittämättä, ja pomoni vihjalili loppukeskustelussa masennuksesta ja sen vaikutuksesta ihmisen elämään. Mutta, olen elänyt tämän tunteen kanssa koko ikäni. Eli olenko ollut aina sairas. MInulla kaikki pakeneminen sai alkunsa koulukiusaamisesta 3 vuoden ajan, ja käytännössä tähän kuului eristämiseni toisista aina välituntien ajaksi. Tällä saattaa olla jotain tekemistä antipatiani kanssa.
Sanon saman sinulle, mitä hoen itselleni, että apua tässä on haettava vaikka lääkityksen kautta, koska kohta katkeruus ja muut ikävät tunteet alkaavat valtaamaan koko kehon. Yritetään saada tähän joku järki. Se ei tarkoita sitä, että meidän on mentävä kaikkeen pullamössöajatteluun mukaan, mutta edes vähän lähemmäs yhteiskuntaa ja sen verkostoja. - ...
itse huomaan olevani vain todella uupunut ja stressaantunut ja leukapieliä kiristää kun joutuu väkisin hymyilemään kun näen kavereitani ja on sellai olo että mitä vittua mä tässä teen ja yritän väkisin keksiä jotain jutun juurta. mitä pahaa siinä on jos haluaa olla itsekseen. ei mitään!!!
- 31312312312323
Älä huoli, olet vain introvertti ja maailma on luotu ekstroverttien taholta, joten automaattisestikkin luulet että sinussa on jotain vikaa. Päinvastoin.
- 11111111
Ajatus yksinäinen.Alkaa jo ajatus ahtistaa..En vois elää noin!!
- Poks unelmille
Suomalaisena ymmärrämme jokaisen kaipuuta edes hetkeksi omaan rauhaan. Naistenlehdet puhuvat "sisäisen äänen kuuntelemisesta".
Niin että ei ensimmäisen rauhankaipuun ajatuksen tullessa mieleen tarvitse hakeutua terapeutin puheille, vaikka joku amerikkalainen elämäntapaopas niin sanoisikin.
Olennaista on nähdäkseni se, kärsitkö itse yksinäisyydestäsi, vai onko se sinulle paras mahdollinen olotila, mitä voit itsellesi kuvitella.
Tunnistan itse itsessäni tuota samaa oman ajan kaipuuta, vaikka olenkin tiiviisti työelämässä ja kahden pienen lapsen isä. Ehkä juuri siksi, että mahdollisuutta yksinäisyyden ylellisyyteen ei vielä moneen vuoteen tule olemaan?
Toisaalta lukkiutumiseni työ-koti -akselille on jo tehnyt tehtävänsä. En varmaan enää osaa kuvitella elämää näiden ulkopuolella.
Häkkilintu on unohtanut taidon lentää. - 13+15
Itse myös viihdyn yksikseni tai kyllä myös kaverin kanssa (kunhan on hieman samaa ajatusta), mutta mitään suurta laumaa en ympärilleni kaipaa.
Varmasti ajatustapani ja muut arvostukseni kohteet ovat aika kaukana ns. "normaalista" ja nyt tarkoitan normaalilla sitä Syntyä, kouluun, töihin, panostaminen työuraan, perhe, eläkkeelle ja hautaan.
tuon kaiken siellä koulussa oppiikin, että vapaus kuuluu vain lomaikaan ja eläkeikään.
Eipä oikein kiinnosta elää orjana 65 vuotiaaksi ja toteuttaa jonkun toisten unelmaa elämällään.
Toki käyn töissä ja maksanut verojen kautta kyllä kaiken sen koulutuksen jo moneen kertaan takaisin jne. Joten en ole hyväksikäyttämässä systeemiä mitenkään.
sitä vaan kun olisi omakin unelma kuinka voisi maapallolla elää vapaana, mennä kun haluaa tulla kun haluaa, unohtaa aika ja ikäkin.
Kyllästyttää vaan, kun päivästä toiseen kaikki on samaa, mikään ei muutu, kaikki on ennalta arvattavissa, pitäisi olla jo jotain uutta.
Kai sitä tässä kun töitä vielä paiskii muutaman vuoden, niin saa säästöön jonkinlaisen pienen omaisuuden, jolla voisi sitten jo päästä omalle " nuoruus eläkkeelle" jotenkin. - yksinäisyys ystävänä
Syrjäytynyt
Ainakin sinussa on jäljellä runsaasti empaattisuutta muita ihmisiä kohtaan, ajattelet miten oma käytöksesi voisi vaikuttaa toisiin. Se on herkkä ja kaunis piirre.
Kuulun myös yksin viihtyviin eikä pitkienkin aikojen yksin oleminen ole minulle vaikeaa. Minulla on paljon yksinäisyyttä täyttäviä juttuja, niiden kautta olen kuitenkin yhteydessä myös toisiin ihmisiin, enimmin netin kautta. En kuitenkaan karta ihmisten seuraa ja kohdatessa tulen heidän kanssaan hyvin toimeen eli taidan kuulua kastiin sosiaalinen erakko. Ihmisten turhanpäiväiset touhut vain ihmetyttävät, rasittavat ja ärsyttävät - varsinkin kaikenlainen kehuskelu kuvottaa minua ja seurassa vetäydyn mieluiten ulkokehälle. Kutsut kammottavat minua ja jos suinkin voin, olen menemättä. Yleensä työvuoro on hyväksytty syy.
Olen hyväksynyt sen, että tämä tapa elää on ominta itseäni. Olen huomannut että tämä piirre on aika yleinen omassa suvussani. Uskon että taipumus yksinoloon voisi olla jotenkin periytyvää, enemmän sitä kuin mallista opittua.
Ihminen kuitenkin tarvitsee toisia ihmisiä. Sietorajaansa voi nostaa ja kuten sinäkin teet, ajatella asioita toisten ihmisten näkökulmasta. Kuuntele itseäsi, myös kysele itseltäsi mikä sinulle olisi parasta kussakin tilanteessa, mieti missä määrin yksinäisyyteen vetäytyminen myös autioittaa maailmaasi ja kaventaa näkemyksiäsi.
Meitä lienee paljon. Siinä suhteessa et ainakaan ole yksin! - edes rahasta.
Tyypillistä. Kaikkeen tottuu ajan mittaan. Jopa siihenkin että aiemmin kun oli töitä niin siihenkin tottui että kuraa heitettiin niskaan oikein sakin hivutuksella. Sitä vaan sieti koska se kuului ennen osana hyvää palkkaa. Enää kun ei ole palkkaa ei tule myöskään sontaa niskaan oikein sakin hivutuksellakaan?
Kieltämättä vähän outo ..jotenkin niin rauhaisa tunne. Ja jos tätä tunnetta pitäisi sitten kritisoida..vaikka yksinäisyydellä niin olkoon. Ei kenenkään tarvitse ottaa sontaa niskaansa. - jungle joe
Ainahan sinulla on oikea käsi lohduttamassa. Mitä muuta tarvitset?
- Minsku361
Mulle on sanottu, että pitää oppia olemaan yksin, että voisi olla parisuhteessa, ettei sitten ois läheisriippuvainen ja huono kumppani. Jaa-a, oon kyllä funtsinu, että jos on pakko oppia olemaa vaan yksin ja sen taidon kun "oppinut", niin veetä ko enää parisuhteessa haluaa ja osaa olla. Siihenkin kai aikansa menee, että oppii täydellisen hienosti olemaan yksin. Niin kun toi aikakin on rajallinen täällä elonkulussa. Että hohhoijaa,argh, että ärsyttää vaan nämä ns viisaampien ihmisten hienot kommentit, jotka eivät tiedä ihmisen omasta elämästä hevon peetäkään ja sit tullaan neuvomaan. Minäkin "sain" elää lapsuuteni yksin korvessa, vain muutamia serkkuja harvakseltaan kävi ja koulussa koulukavereita, niin eikö tuo jo riitä? Ois kiva olla välillä ihmistenkin kanssa...
Ps. Mietin tuossa lukiessani muitten kommentteja, siis keitä ei enää huvita tms tavata muita ihmisiä, onkohan kaikkien taustalla masennusta... ja/tai sosiaalinenfobia...? Ja/tai ovat helkutavie viisaita ihmisiä. - yksin ikuisesti.
Kyllä minä ainakin olen alkanut välttelemään muita ihmisiä. Olen myös aika tyly ja sanon suoraan ja loukkaavasti koska minulle on sanottu niin koko ikäni. huonosti mua on kohdeltu joten olen alkanut samanlaiseksi. Kyllä 10 vuoden yksinäisyys alkaa siis näkyä ja en usko että se tästä enään paranee.
- 1 yxsinäisen kopista
Aika vaikea on enää luottaa kehenkään, jos kohdellaan tylysti tarpeeksi pitkään.
Itse tullut myös melko kyyniseksi monen tapahtuman takia.
Eräs ns. ystävä ottaa yhteyttä vain silloin kun tarvitsee jotain palvelua,autokyytiä esim. Saattaa haukkua samontein pystyyn vaikka jostain vähäpätöisestä asiasta,
jossa itse tuntee ilmeisesti "päihittävänsä" minut. Joskus olen ihan kysymysmerkkinä että mitä tämä on.
Yksin ei kannattane jäädä, mutta minne voi mennä , jos tulee "lunta tupaan ja jäitä
porstuaan" heti kättelyssä ?
Kuuntelen siis linnunlaulua jne. kunnes monttu kutsuu.Niin se taitaa mennä vaan.
- sosiaalinen erakko
Mun mielestä sulla on ongelmia, joiden käsittelyyn tarvitset apua! Yksin olosta on tullut sinulle se turvallinen olomuoto, mutta samalla se on vankila sinulle.
Kerroit, että olit tavannut vanhoja kavereita ja koit olosi vaivaantuneeksi ja olit helpottunut, kun pääsit tilanteesta pois. Miksi olit vaivaantunut? Mitä pelkäät? Sitä ettei sinua hyväksytä ja sinusta ei pidetä, jos olit oma itsesi. Normaalia reagointia olisi se, että ihminen on ilahtunut nähdessään vanhoja kavereita ja ilomielin vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan.
Veljesi sai lapsen. Se ei herättänyt sinussa mitään tunnetasolla. Järjellä yritit saada itsesi ymmärtämään mitä sinun kuulusi tuntea.
Normaalia reagointia: ihminen kokee suurta iloa ja jopa liikutusta kuullessaan jonkun läheisen saaneen lapsen ja haluaa mennä katsomaan tuota uutta ihmettä.
Sinulla on isoja ongelmia tunne-elämän alueella. Et ole lapsena tullut kuulluksi, nähdyksi ja rakastetuksi, jonka vuoksi pelkäät toisia ihmisiä ja sosiaalista kanssa käymistä. Pelkäät, ettei sinusta pidetä, ettei sinua hyväksytä, että olet vääränlainen, että puhut ja teet vääriä asioita.. sinulla on niin paljon pelkoa sisällä, että käperryt henkisesti täysin kasaan, kun olet muiden ihmisten kanssa.
Itse olen erikoinen yhdistelmä ihmistä, joka on sosiaalinen ja erakko. Viihdyn ihmisten kanssa missä tahansa olenkin. MInun on erittäin helppo saada kontaksi ihmisiin missä tahansa ikinä liikunkin. Olen kuin kala vedessä kaiken maaiman juhlissa ja tapahtumissa. Mutta huolimatta näistä ominaisuuksista, vietän paljon aikaa yksin ja menee pitkiä aikoja, etten tapaa lainkaan kavereitani.
Ihminen oppii tuntemaan itseään toisten ihmisten ja sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Minä ajattelen niin, että koko maailma on perheeni ja koen tämän yhteyden, vaikka olisinkin yksin. Rakastan kaikkia kohtaamiani ihmisiä, koska he rikastuttavat elämääni.. opin heiltä uusia asioita ja rikastun heidän tapaamisestaan. - täyttä sontaa
Sosiaalinen erakko taitaa olla vielä kovin nuori ja innostunut. Mutta kunhan sinullekin ikää karttuu niin huomaat että ihmiset ovat siis niin täynnä itseään että.
Eikäs kenenkään tarvitse kuunnella joidenkin pohjatonta päläpättämistä kuin sellaisenkin jolle läheinen pälpätti puhelimessa helpostikin puoli tuntija niin tämä kuuntelija vaan sanoi. Nii, jaa, joo, vainiin, no voi. Ei kenenkään tarvis ryhtyä toisten päläpättäjien kaatopaikaksi!- nainen 37
Sosiaalinen erakko on 37 vuotias eli ei mikään kovin nuori;)
Olen käynyt kovat kasvunprosessit läpi itseni kanssa. Jos ihminen ei tunne itseään ja tiedä mikä hänelle on parasta, niin turha on odottaa sitä ympäröivältäkään maailmalta. Hyvän elämän ja hyvien ihmissuhteiden pohja on se, että ihminen opettelee tuntemaan ITSENSÄ!! Tämä tunteminen tarkoittaa henkistä työskentelyä itsensä kanssa.. kuka minä olen, mitä minä haluan, millaisia tunnetaakkoja kannan mukanani ja miten voisin niistä vapautua, miten voisin löytää oman voimani, halua opetella rakentavaa vuorovaikutusta, miten ratkon ongelma tilanteita, miten riidellä rakentavasti.. tässä olisi nyt aluksi sitä listaa mistä on kasvunsa työskentelyn voisi aloittaa.
Ihminen on usein tietyllä tavalla sokea itselleen. Ihminen näkee vikoja ja virheitä muissa, mutta ei huomaa, että juuri tuo sama ominaisuus on hänessä itsessään. On niin äärettömän helppoa tuomita ja arvostella toisia ihmisiä ja siten säilyttää illuusio omasta paremmuudesta.
Amerikkalainen terapeutti Harville Hendrix sanoo, että rakastumme aina juuri oikeaan ihmiseen. Me vedämme alitajuisesti puoleemme juuri sellaisen ihmisen, joka tuo pintaa kaikki ne kipeät ja vaikeat asiat, jotka ovat keskeneräisinä meissä. Suhteen tarkoitus on, että saisimme mahdollisuuden eheytyä menneisyydestämme ja tulla kokonaisiksi ja onnellisiksi ihmisiksi. Jos ihminen ei suostu kohtaamaan itseään, vaan lopettaa suhteen, niin seuraava suhde tulee olemaan täysin samanlainen.. koska ihminen vie mukanaan oman keskeneräisyytensä.
Otetaanpa tähän esimerkki. Nainen rakastuu kerta toisensa jälkeen alkoholistiin. Sama kärsimysnäytemä toistuu, kunnes nainen lopettaa suhteen ja aloittaa pian taas uuden suhteen, jossa mies jälleen kerran paljastuu samanlaiseksi kuin edellisetkin kumppanit. Mutta tällä kertaa nainen tajuaa miksi kaikki tämä hänelle tapahtuu!! Naisen oma isä oli alkoholisti ja aiheutti paljon tuskaa naiselle kun hän oli lapsi. Tämä pieni tyttö kätki sisäänsä kaiken vihan, surun ja tuskan mitä isän juominen hänelle aiheutti. Hänen tunteilleen ei ollut tilaa. Kun nainen tuli aikuiseksi, niin hän veti alituisesti puoleen alkoholisti miehen, jotta saisi mahdollisuuden työstää kipeää lapsuuttaan. Kun nainen tämän lopultakin tajusi, niin hän sai yhteyden pieneen sisällään olevaan tyttöön ja kaikkiin niihin kipeisiin tunteisiin. Hän salli itsensä käydä läpi nuo tuskaisat tunteet. Se vei kauan.. hän eheytyi ja löysi omaa voimaa. Hän ei enää halunnut jatkaa tämmöisessä suhteessa. HÄn tunsi antsaitsevansa paljon enemmän. Hän antoi miehelleen kaksi vaihtoehtoa, joko mies lopettaa juomisen tai hän lähtee. Usein tarinassa käy niin, että nainen lähtee ja hänen seuraava suhteensa tulee olemaan täysin erilainen, koska hänen kasvunsa ei enää tarvitse alkoholistimiestä.
Terve itseään arvostava ihminen tekemisissä samankaltaisten ihmisten kanssa, jotka arvostaa ja kunnioittaa häntä. MIksi ryhtyä kenenkään pälpättäjän kaatopaikaksi? Minä en ainakaan ryhtyisi. Ihminen itse voi määritellä täysin minkalaisten ihmisten kanssa on tekemisissä. Jos joku kohtelee minua huonosti, huomautan siitä hänelle asiallisesti tai tilanteen vaatiessa lähden paikalta. Ihmisen tulee osoittaa omat rajansa toisille. Itseään kunnioittavaa ja arvostavaa ihmistä ei kukaan polje jalkoihinsa.
Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus vähätellä ketään, vaan saada ihmiset ajattelemaan asioita vähän syvällisemmin. Jos ihminen haluaa elää sontaläjässä, niin sellaiseksi hänen maailmansa muodostuu. Tämä maailma antaa ihmiselle takaisin mitä ihminen antaa maailmalle. Jos huudat maailmalle, että rakastan elämää ja rakastan teitä kaikki ihmiset olittepa te ihan millaisia hyvänsä, niin tämä maailma rakastaa sinua takaisin.
- Stadistavaan
Voi teitä....itse olen eronnut 7v sitten. Tapailen naisia silloin kun haluan. Pitkäaikainen suhdekin on, mutta ei samassa asunnossa. Itsekseen oleminen on välillä rentoutumista. Menen meren rantaan aurigossa tai lunnos myrskyssä. Kiva se on välillä herätä tyttä kainalossa ja tehdä yhdessä aamupalaa. Eikö ?
Älkää viitsikö valittaa. Ymmärrän aloittajaa todella hyvin, itse olen ollu myös ikäni yksinäinen ja syrjitty. En saa kavereita helpolla ja kukaan ei puhu mulle, kaikki kyllä osaa kiertää mut todella kaukaa.
Muakin ahdistaa ihmisten läheisyydessä oleminen, olen jo niin tottunut olemaan yksin että siitä on tullut nautinnollista, yksinäisyydessä on ihana hiljaisuus ympärillä eikä tarvitse huomioida ihmisiä ympärillä.
Olen paljon onnellisempi kun pääsen ihmisten läheisyydestä mahdollisimman kauas pois jotta saan olla yksin omine ajatuksineni.
Sosiaalinen ihminen en ole koskaan ollut, en osaa naurattaa enkä osaa viihdyttää saatika keksiä jotain jutun juurta, mua ei kiinnosta mikään muu asia kun yksin oleminen koska sillon ei tarvitse olla muuta kun oma itsensä, muiden seurassa pitää aina semisti teeskennellä muuta kun oikeasti on.
Siksi olen valinnut ennemmin yksinäisyyden, se ei ole niin monimutkaista kun muiden ihmisten miellyttäminen tietyillä ehdoilla.
Ja ei vahingoita, olen todella onnellinen kun saan olla yksin ja yksinäinen, enemmän mua ahdistaisi ihmisten läheisyydessä oleminen.- 1563ff
Olet rehellinen, pojot sulle!
- dfgcsdf
Ettei vain kaiken taustalla olisi masennus?
- Susiko tulossa
Totta että yksinäisyyteen tottuu ajan myötä,itselleni kävi samoin kuin sinulle.
Vaimoni menehdyttyä 45 vuotiaana, oli minulle liian kova pala purtavaksi, ja
kun siitä parin vuoden päästä nuorimmainenkin muutti kotoalta pois,aloin pikkuhiljaa eristäytymään muusta maailmasta ja myös vähäisistä tutuistanikin.
Toki moni tutuista kartteli sitä ennen surevaa leskeä ja se antoi minulle määrätynlaisen sysäyksen omaan erakkomaisuuteeni.E valita koska itse olen
tähän tilanteeseen itseni ajanut, ja jopa jonain päivinä nautin omasta rauhasta.
Toki tulee tilanteita että täytyy lähteä määrätyihin tilaisuuksiin, mutta monesti tunnen
itseni ulkopuoliseksi ja harvoin saan tuntea iloa osallistumisestani.Siksi mieluusti
keksin milloin mitäkin verukkeita että ei tavitsisi osallistua kaikiin kissanristiäisiin!
Kaikesta huolimatta olen huomannut -tämän kehittävän itseäni -ihmsenä
esimerkitse vaatimattomuus elämää kohtaan on paremmassa balansissa
ja omat -tarpeeni vähentyneet, olen totenut että elämässä on tärkeimpiä
arvoja olemassa kuin maalinen mammona ja itsekeskeiset ihmiset omine
tarpeineen, nyt on aikaa miettiä elämän syövereitä ja tutustua omaan itseensä
paremmin! Oma vapaus tärkeätä, omine valintoineen! - Kantsii...
Aloittajalle:
Miksi vaivaannuit vanhojen kavereiden seurasta? Miksi vauvan ihailu tuntuisi psyykkkisesti pahalta? Miksi et siedä ihmisiä?
Ole ihan rehellinen itsellesi, kun vastaat kysymyksiin. Kukaan ei kuule vastauksiasi.
Nämä kysymykset siksi, että itse olen usein hämmentynyt itselleni esittämieni kysymyksien vastauksista.
Jos kysyt, lupaan sinulle ylläreitä sinusta itsestäsi. Ja kun ensimmäinen vastaus on tullut, niin jatka rehellistä pohdintaa myös siltä kannalta, että samantyyppisiä ne muutkin ihmiset ovat.- j0tttain
En ole ap. mutta vasaan. Monet on isomummuja 40v. Ensimmäisiä kysymyksiä on, että mitä teet työksesi ja onko puolisoa! Jos ei, niin oudoksutaan, kukaties että ihan homoksi luullaan!
Ihan kiva että joku on taas saanu vauvan. Miten se mun elämään liittyy? - ap...
Täällä on paljon hyviä vastauksia ja olen kaikki lukenutkin. En aikonut kirjoittaa enää mitään, mutta kun vastauksia näköjään vaaditaan niin vastataan sitten. Olisin tietysti aloitukseen tarkentaa vaikka mitä tietojani itsestäni, esim juuri masennuksesta, sos.fobiasta, huonosta itsetunnosta jne, mutta siitä olisi tullut pitkä teksti.
Vihaan tämän hetkistä elämäntilannettani. Ikää alkaa tulla pikkuhiljaa enkä ole saanut mitään aikaan, erilaiset pelot ovat tehneet minusta lähes ihmisraunion. Jos juttelen vanhojen tuttujen kanssa niin joudun vastailemaan kysymyksiin omasta elämästäni ja sitä en halua tehdä, en halua kertoa miksi olen jämähtänyt jne. Ja kyllä minusta näkyy päällepäinkin huono fiilis, en halua levittää huonoa fiilistä eteenpäin.. Vauvaa en jaksaisi ihastella, koska se olisi liian sosiaalinen tilanne ja todella teennäinen sellainen. En osaa oikein leperrellä mitään tyhmää, paitsi eläimille. Ja minua katsottaisiin kieroon jos vain seisoisin vakavana. Ihmisiä en siedä hirveästi koska en ole ikinä kokenut tulleeni kunnolla hyväksytyksi tai ymmärretyksi. Ihmisten seura ahdistaa, koska ne ovat usein niin täynnä teeskentelyä (kliseisesti ilmaistu, tiedän) ja hieman herkempänä yksilönä kaiken aistii helposti. Kuten aloituksessa kirjoitin, tämä erakoituminen on lisääntynyt yksinäisyyden myötä. Eli vaikka aina olen ollut hieman ongelmatapaus, niin nykyään tilanne on pahempi.
- gatsby.
olen 49. 40 asti olin paljon ihmisten kanssa ,rakkautta jne
voi sitä olla 10 vuotta yksinkin tai 5 2020* luku sitten taas mennään, jos ei käy kuten otsikossa
1920* luku oli iloninen josko tämäkin - viisiviisi___
ai tapetaanko kaikki itsemme. on niin valoista juttua. Mä kaipaisin ystäviä, mutta niitä ei löydy.
- ei enää yksinäine
Apua yksinäisyyteen :)
http://thevarsity.ca/wp-content/uploads/2012/02/fleshlight-ed.jpg - hemanni1
Hei vaan! Olen myös yksinäinen vaikka olen suhteessa, on vaan pärjattävä siihen asiaan, ei ole vaihtoehtoja!
Minkä takia yksinäisyydestä (lue= yksin olemisesta) pitäisi päästä eroon, kerran kun sellaisen autuaan tilan on löytänyt, ettei se enää edes häiritse?? Jos ei viihdy itsensä kanssa on asia tietysti toinen, silloin pitää hakeutua toisten seuraan. Meille tuputetaan erilaisia tarpeita tuutin täydeltä, myös sellaisia millaisia meidän pitäisi olla. ....
- mastord2
Itse koulukiusattuna koko ala-asteen, ylä-asteen ja toisen asteen koulutuksenkin. Se jättää jälkiä ihmiseen.. Nyt olen työnarkomaani, nautin yksinäisyydestä ja brenkkuakin palaa aika mukavasti lomilla/vkl. Olen monen mielestä "ruma" koska en tykkää käydä salilla ja jaksa katsoa peiliin aamusta iltaan. En ole mitenkään kummallisen näköinen tjsp, olen vaan minä. Kavereilta löytyy jo waimoja/lapsia ja itse naisen kanssa seurustellut hmm... about 10 vuotta sitten. Jotenkin tää elämä koettelee toisia enemmän kuin toisia, mutta ei voi mitään. Onneksi on muutamia hyviä kavereita keiden kanssa voi välillä vaihdella kuulumisia oluen kanssa ja töissä.
Myös tuo kaupassa käyminen ärsyttää, ihmisiä liikaa, jonoja, kiljuvia lapsia, vanhuksia..
Aika varmaan ottaa yks kuppi kahvia, suihku, safkaa ja lähteä ajelemaan tonne kaupungin rauhalliseen iltaan ja työpaikalla käväsee tekemään muutamat keskenjääneet asiat. - sssna
Tarvitseeko siitä edes päästä eroon...? Eihän yksinolossa ole mitään vikaa. Tee niinkuin minä että sano suoraan ettei häät kiinnosta, enkä tule paikalle. Näin minäkin tein, eikä tarvinnut senkummennin perustella kenellekään. Jokainenhan täällä päättää kuitenkin itse menemisistään ja varsinkin menemättä jättämisistä..
Entisessä työssä tuli aluksi riitaa siitä kun en koskaan lähtenyt mihinkään yhteisiin pikkujouluihin tms pirskeisiin. Sanoin vain syyksi ettei kiinnosta ja jos sei ole työaikaa niin paikalle en tule. - asdfasdffef
Suomi on nyt laumasielujen, sosialistinen työväenkoti.
Individualismia tallotaan, riistetään tullen mennen.
Korostetaan... ylikorostetaan ryhmätyötä, tiimejä jne.
Taivasosuutta riittää toki muillekkin... kuin esim. demareille...
pitää vain pysyä vahvana ja nähdä asiat totuuden valossa.
Aika korjaa kaiken.
Näinhän kävi kommunistisessa Neuvostoliitossakin: ja Venäjä tuli!
A,.. men! - oma kokemus
Tekstiäsi lukiessani ajattelin, että asian muilta piilottaminen ei yhtään vie sitä eteenpäin - ja jotenkin eteenpäinhän pitäisi päästä, koska ei sinulla tässäkään tilassa ole helppoa. Mitä menetät, jos kerrot rehellisesti, mutta ystävällisesti syyn haluusi kieltäytyä juhlista, halustasi lähteä pois kavereiden luota, tunteesi tilanteessa, jossa veljen vauvaa "pitäisi" ihailla jne.? Sanoisit tietäväsi itsekin, miltä ehkä kuulostat, mutta sellainen on olosi etkä halua kuitenkaan loukata ketään. Toiseksi sinuna etsisin hyvän terapeutin ja puhuisin asiasta hänen kanssaan. Itselleni tulee mieleen teksistäsi masennus, johon ei useinkaan apua saa, jollei nosta kissaa pöydälle - mutta sitten kyllä! Kaikkea hyvää sinulle!
- Kylmät kädet
Heh, ette ole ainuita.
- yksinäin
Ja yksinäisten foorumit ym. ovat ihan naurettavia, kun siellä joku kirjoittaa että saa laittaa viestiä, kertoa huolia murheita ym. ihan mitä vain. Mutta on turha odottaa että vastaa sähköp. Ovatko sitten osoitteet tuulesta temmattuja ja joistain kivaa kiusata muita laittamalla osoite. Itselläni meni ainakin viimeinen usko siihen että voisi jollekin puhua tai löytää kaveria joka kuuntelisi. :(
- JLF
Ole varovainen, sillä yksinäisyys sydämmessä, joskus ottaa hahmon ihmisen. Tiedän mitä haluan, tiedän miten vähään kykenen. Yksinäisyys ympärilläin katkeriksi pisaroiksi tiivistyy. Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy
- hhgfghhjjvcgghbvgh
Tuossa on kyse siitä että ihminen melko tehokkaasti sopeutuu tilanteeseen, tämä tosin toimii myöskin toiseen suuntaan.
- Kesä1
Nuori hakeudu ihmisten pariin pian. Asustatko jossain syrjässä? Jäin kun lapsi muutti kotoa ja vanhenin. Ystävät eivät tule kylään kun ovat töissä ja minä eläkkeellä. Mies otti hatkat aikoinaan. Elämä sujuu kauppakeskuksissa ja seurakunnissa. Tapaan ihmisiä niissä. Kannattaa harrastaa liikuntaa ja käydä uimarannalla. Aika kuluu käsitöitä tehden ja kuunnellen radiosta ohjelmia. Teeveetä iltaisin katson. Hyvää kesän kulkua.
- M.N.Käinen
Minulla todettiin 2006 vakava masennus. Selvisin siitä, mutta kun samalla meni perhekin ja kävi kaikenlaista, isoja pettymyksiä, niin nykyään mieluiten olen vain yksin. Kolmisen vuotta meni päästä jaloille ja toimivaksi. Mutta edelleen paikat missä on paljon ihmisiä, tuntuvat ahdistavilta. Kavereita ja sukulaisia välttelen, jos se vain sujuvasti onnistuu. Töitä on kiva tehdä, mutta välttelen kaikenlaista työnulkopuolista tapaamista.
Ihmiset ovat pahoja, ilkeitä, itsekkäitä.
Kun kaipaan naista, niin hoidan sen rahalla. En usko enää parisuhteeseen. Yksin eläminen on helppoa. - vuosi 95
Ensimmäiset 15 vuotta yksin oli vaikeinta.
Psykosomaattisista syistä voi tulla fyysisiä sydänoireita - Tsemppiä vaan :9
Aloittajalle...Se on vähän sellanen juttu että, mitä kauemmin on yksin ja omissa oloissaan niin sen vaikeampi on lähteä porukkaan. Se on asia mikä täytyy ihan opetella uudestaan. Niin se vaan on. Jos viihtyy yksin niin viihtyy, ei siinä ole itään väärää, mutta jos ei enään pysty olemaan toisten kanssa (vaikka haluaisikin) niin sillon mun mielestäni on aika tehdä asialle jotain. Pikkuhiljaa vaan lähdet porukkaan mukaan...johonkin ulos, vaikka paariin istumaan jossa on ihmisiä ympärillä tms. Kyllä se siitä. Tai jos se on sulle ok olla yksin, niin sitten vaan olet yksin ja teet niitä asioita mistä tykkäät.
Mulla on vähän samantapasta käytöstä,asun yksin enkä mene jos ei pakko olipa kyse ihan mistä tahansa,mieluummin siirrän huomiseksi ja unohdan sen sitten huomenna. Mutta mulle jäi avioerossa kolme kissaa ja koira seuraksi ompahan joku jolle jutella ettei valkotakit hae,ja ne pitää ruokkia hoitaa joten pakko mennä kauppaan ym,mitäne vaatii. Olis kyläkutsuja vaikka miten ja jotkut on ottanu nokkiinsa kun en mene enää kun omiin hautajaisiin,vaikka kyllähän tulee aina jossain oltua joten jos sulla tosiaan tekee noin tiukkaa olla ja elää niin keksi vaikka mitä muuta muttei sitä perisuomalaista naru kaulaan niin helpottaa koska oikeasti sulla on takuulla jossain joku jotka laittavat ilmoitukseen kaipaamaan jäivät ihan todella oikeasti,niin minun poikanikin olisi pitänyt ymmärtää asia ennen tekoa. Älä kaikkia tämän viestiketjunkirjoittajia ota tosissas,käyvät tällä aiheella kuumana puolin ja toisin,on tosin muutama ihan tosi OK. Jatkoja.
- hede-jas
...eikä!? herkistyin kun luin, että joku kokee samoin..
- riippuu seurasta
Riippuu onko oikeassa vai väärässä seurassa. Älykkään on mahdoton olla missään terassiseurassa, jossa lipitetään kaljaa ja puhutaan pashaa. Jos seura olisi kiinnostavaa ja mieluisaa, muutama tuttu, ok. Liian iso porukka ei huomioi ehkä yhtä. Se oikean seurassa tai hyvän ystävän, joka ymmärtää, voisi olla ok? Seura joka ei tajua syvemmin sinua on huono. Toki muuten voi facebookissa olla kontaktia.
Arvotkin vaikuttavat ja tehdäänkö yhdessä sitä mikä tuntuu sinusta hyvälle, eikä vain muista hyvälle. Istuessa terassilla pitkästyy helposti, julkisella paikalla, ellei näe mielenkiintoisia ihmisiä enemmän.- sekin että
Sitten jos suostuu vastenmielisiin menoihin, miten voi olla ihme ettei kiinnosta enää? Miksi menet synnytyssairaalaan vieraaksi tai sukujuhliin, jos ei tunnu siltä. Täysn vieraita ympäristöjä sinulle, eivät kosketa henkilökohtaisesti.
Ja jos ei ole muuta järkevää ihmiskontaktia, etsi niitä joskus. Ehkä ei satu vastaan tai sitten osuu.
- isonen1
Pentuna olin kaveriporukassa karkin ja näyttämisen halun takia. Sain kiksejä kun toiset huomasivat minun erinomaisuuden. Olin helvetin hyvä esim. kiipeilemään puissa ja piilosilla.
- joutilaita
Pääasiassa vietän aikaa toisten seurassa, ei mitään muuta tarkoitusta. Ei oo mitään muuta tekemistä tai en ainakaan keksi mitään ajankuluksi. Kaikki tuntemani porukat ovat työttömiä, syrjäytyneitä, opiskelijoita, lapsettomia joilla ei ole mitään tekemistä.
- Viihdytkö siellä?
Olen ehkä jo ylittänyt tuonkin vaiheen. En tunne enää syyllisyyttä yksinolemisesta vaan nautin. Ehkä suren vielä hiukan....
Onhan se toisaalta surullista ja käytöksestäni huomaa, etten siedä enää edes ystäviltä "häiriköintiä".
Kauan sitten haaveilin parisuhteesta ja ehkä jopa perheestä, mutta huomasin, ettei minusta ole siihen. Mä en kestä, että joku on koko ajan kilpailemassa ja moittimassa. Toinen vie aikaani ja tilaa ajatuksiltani. Arkeni on jo täytetty kaikenlaisella muulla.
Jos kärsit siitä, niin sitten se voi vahingoittaa. Mutta jos olet sinut ja viihdyt yksinäsi niin ....kuka määrittelee oikeastaan kuinka meidän täytyy elää?
Tietty määrä hellyyttä ja hyväksyntää olisi kiva. Mutta jos ei tunne tarvitsevansa enää sitäkään. Mitä tarvitse ja missä mittakaavassa olet hyvä? Ystäviä, omia harrastuksia, koti, perhe...jne.
Joku suositteli, että pitäisi välillä poistua omalta mukavuusalueelta, jotta säilyisi edes jokin epämukavuuden toleranssi. Ettei alkaisi karjumaan postinkantajallekin....(kuvainnollisesti)
Tunnen ihmisiä jotka viihtyvät hyvin pelkästään omalla postinumerollaan. Jokainen tavallaan. Sinulla on oikeus ja vapaus lähteä pesästäsi ja sinulla on oikeus aina palata sinne puolen hehtaarin metsääsi. - ykykyksin
Yksin oleminenhan on ihan ok. Minäkin olen yksin, mutta en tunne itseäni yksinäiseksi. Jos taas tuntee itsensä kovin yksinäiseksi, on syytä hakeutua seuraan, muuten pää hajoaa. Yksin saan olla ja tehdä mitä tahdon, ei tarvitse ottaa muita huomioon. Olen jo lähellä eläkeikää ja "joutunut" ottamaan muut huomioon vuosikymmeniä niin töissä kun kotonakin silloin vielä kun lapsia oli kotona. Tämä on tietenkin itsekästä, mutta monen yksinhuoltajavuoden jälkeen olen ihan hyvällä omallatunnolla onnellisesti yksin ja nautin olostani.
- Elämä on.
Te kaksi ensimmäistä kirjoittajaa olette onnenpekkoja kun viihdytte tilanteessanne. minä taas en viihdy vaan kaipaan ympärilleni ihmisiä en vain saa heihin kunnollista kontaktia.
Olen kyllä tottunut yksinäisyyteen ja joskus viihdyn myös yksinäisyydessä. Yksinäisyyteen olen tottunut koska olen 13-vuotiaasta ollut yksin nyt olen 35-vuotias. kaikki alkoi eristämisestä yläasteella. Vähitellen minusta tuli yksinäinen ja puhumaton.
Ongelmani on se, että pääni ei tuota puhetta. Eli minulla ei aivan oikeasti ole mitään puhuttavaa vaan istun tuppisuuna muiden joukossa ja saan siksi oudon leiman otsaani. Uskon tämän olevan juuri nuoruudessani pitkään jatkuneen yksinolon aikaansaannosta joten uskon kyllä yksinäisyyden aiheuttavan ihmiselle pahaa vahinkoa näkeehän sen tästä minunkin ongelmasta.
Tämä luonnollisesti saa aikaan sen ettei kukaan tahdo seuraani tai minua muiden joukkoon. Siitä minä en pahemmin välitä vaan yksinkertaisesti vain änkeän sinne missä muut viettävät aikaansa, kolmen viikon päästä on työpaikkani illanvietto johon meinaan mennä tuppisuuna istumaan. Tietysti juttelenkin ihmisten kanssa yksisanaisia keskustelujani tai enemmänkin, jos aivoni sattuvat tuottamaan puhetta. työn ulkopuolella vietän aikani lähinnä yksin palloillen tai Suomi kaksneloseen kirjoitellen.
Minä en pidä tilanteestani vaan menen sinne missä on muita ihmisiä vaikka en saakaan heihin kontaktia. Nytkin kirjoitan kirjastosta koska olen mieluummin ihmisten keskellä kuin täysin yksin kotonani viihdyn vaikka istuskelemassa kaupungin keskustassa ihmisvilinässä vaikka kukaan ei kontaktoi minua enkä saa kehenkään kontaktia.
tämä on aika tylsää elämää mutta olen alkanut uskoa ettei se muuksi muutu. Harmittaa ,että koskaan en tule varmasti perustamaan perhettäkään tämän ongelmani takia.
Mitä vahinkoa yksinäisyys voi sitten aiheuttaa no sen lisäksi, että olen menettänyt kommunikointikykyni olen myös sairastunut psykoosiin. Kuusi vuotta sitten aloin kuvitella, että minut aiotaan tappaa ja aloin toimia vainoharhaisesti.
En saa tästä nyt tämän enempää kirjoitettua mutta aloittajaa en suosittele jatkamaan nykyisellä linjallaan yksinäisyys kyllä tuottaa ongelmia ajan kanssa vaikka sitä sitten sattuisikin tahtomaan. - Syrjittävä-X
Aika tuttua tunnelmointia. Minä en tosin aina kaipaa yksinäisyyttä, mutta useat ns. tutut ovat oppineet välttämään minua. Sosiologiaa opiskellut tuttuni täräyttää mielellään syiksi välttelyhaluun: "Johtuu kotikasvatuksesta tai sen puutteesta tai vanhoillislestadiolaisuudesta". Myönnettävä on, että merkittävällä osalla välttelijöistäni on vanhoillislestadiolainen tausta.
- fgdsffsfsfsf
Samaa mietin minäkin. Osaanko koskaan enää palata "normaaliksi" niin että minulla on sosiaalisia suhteita kun välillä on alkanut tuntua siltä etten enää halua olla kenenkään kanssa. Tämä johtuu siitä että olen alkanut sulkeutumaan sisäänpäin enemmän ja enemmän vuosi vuodelta. Olen kateellinen muille ja minua välillä ihan ärsyttää kun muut pitävät keskenään hauskaa. Minullakin olisi tuohon mahdollisuus, mutta en uskalla sillä pelkään haavoittuvani vaikka ei se ruoho aina ole vihreämpää aidan puolella. Kuitenkin edes jokunen hyvä kaveri toisi sisältöä elämään. Mulla on aina ollut vaikeauksia sopeutua olemaan ihmisten kanssa jo esikoulusta lähtien. Osittain se on jonkinlaista itsekkyyttäkin kun ei aina pysty olemaan "tasavertainen" muiden kanssa. Jotenkin en osaa olla ryhmässä kuten ryhmässä täytyy olla. Se on syy miksi tulin kiusatuksi. Välillä kaivoin verta omasta nenästäni.
16v muutin opiskelemaan ja yhteydenpito kavereihin jäi. Sitten tuli rahapeliriippuvuus yksinäisyyden myötä sekä mielenterveysongelmat. Osa asioista ponnahti pintaan kun kaverien "tukiverkosto" hävisi ympäriltä. Sitten olin vain minä yksin kurjassa maailmassa joka oli täynnä houkutuksia. Alkoholi alkoi maistua, mutta onneksi siihen ei tullut riippuvuutta. Yksinäisyys on siis poikinut minulle paljon riippuvuuksia ja olen syyllistänyt siitä aina itseäni. Itsetuntoni on aina ollut vähän heikko. Minussa on se toinen puolikin joka on ylpeä ja ylimielinen muita kohtaan. Tuo puoli on ollut osittain piilossa sen takia kun minua kiusattiin. Nyt olen myöhemmin huomannut tuon luonnevian. Kuitenkin pystyn muuttamaan itseäni sillä olenhan sentään huomannut nuo vikani. Olen aina ollut vähän sellainen lellipentu joka saa kaiken minkä haluaa. Se on ainakin edesauttanut tämän vastenmielisen ominaisuuden syntymistä.
Yksinäisyys on saanut minut pohtimaan sellaisia asioita mitä kaikki ei välttämättä eivät edes ajattele sillä heillä on parempaa tekemistä kuin esim. murehtia maailman asioita. Mä joskus ajattelin et ku tarpeeks tutkin ja hutkin itteeni niin sit jotenkin saan niitä kavereita. Mä oon tutkinu nyt itteeni 6 vuotta 24/7 eikä mulla oo yhtään sen enempää kavereita mut sen oon nyt huomannu et mulla on hyvä itsetunto. Se itsetunto mikä mulla on koostuu hyvistä ja huonoista puolista itsessäni. Olen oppinut näkemään omat huonotkin puolet.
oli tänään vähän omalaatuinen päivä joten vähän avauduin.- fgdsffsfsfsf
Nää viime vuodet on ollu mulle helvetin rankka matka. Kaverit jäi, velkaannuin rahapeliriippuvuuden takia, koulut jäi kesken yms. En ole koskaan edes seurustellut ja olen 22v. Kaikki ne traumat tuskat ja kivut ovat syöneet itsetuntoa niin paljon etten ole kokenut kelpaavani kaveriksi. Olen tullut erinäisissä ihmissuhteissa hyväksikäytetyksikin kun en ole osannut pitää puoliani. Olen aina koko ikäni myönnytellyt muita sillä se on ollut minun tapani selvitä. Ongelman juuret ovat isäsuhteessani. Isäni on hyvin vaativa ja manipuloiva. Pelkäsin lapsena ja nuorena ilmaista vastahakoisia mielipiteitä koska hän reagoi aina niin voimakkaasti. Hän ei kuitenkaan ollut väkivaltainen, mutta käytti paljon alkoholia. Isän alkoholinkäyttö on ollut niin iso asia meidän perheessä. Jotenkin pelkäsin ja samalla inhosin isääni jo lapsena. Olen aina vähän inhonnut. En tiedä miksi, mutta ainakin alkoholi on yksi suurimmista syistä.
Suku on pahin ne sanoo ja olen kyllä samaa mieltä. Mun koulunkäynneistä ja asioista on koko suku tivannut jo monta vuotta. Ongelma on ollut varsinkin se kun en ole valmistunut. Kun en mennyt lukioon niin sekin oli ongelma.
Lokeroidun kotiini yksin nurkkaan koska en osaa sanoa ei. Mä aina koitan miellyttää muita sillä pelkään toisten loukkaantumista tai torjuntaa. Tämä koko kuvio on poikiutunut mun isäsuhteesta. Oon aina tehnyt kaikkeni niin ettei hän suuttuisi tai ettei meille tulisi mitään eripuraa. Nyt aikuisena mietin välillä kun puhelimeeni tulee humalaisen sönkötys viestejä että kumpi meistä on isä ja kumpi poika...
Siis tässä on vuodatettuna yksinäisen juipin natinaa kitinää ja elämänkertaa yksinäisyydestä. Onhan tässä paljon hyvääkin tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Pääsin opiskelemaan. Olen päässyt peliriippuvuudesta eroon. Olen laihtunut paljon enkä käytä päihteitä.
Tän kaiken paskan keskellä herää ajatus välillä et miks es yrittää mut ei oo muuta vaihtoehtoo. Mulla on unelmia ja niidenkin vuoksi täytyy jaksaa. Mä oikeesti toivon et joku päivä mulla on asiat hyvin ja myös pätäkkää :D
- 78hgf
myöntäkää suoraan että elämä on paska! :( itelläni ei ole vittu edes kavereita
ja ketä sanoi että naiset tykkää rentuista täyttä paskaa tuoki......... - ristiriitainen1
Samaistun tilanteeseesi hyvin. Ihankuin yksinäisyys muokkaisi aivojakin jollain tavalla joka toistaa vain lausetta "älä tutustu". Todella ikävää koska oikeasti olen seurankipeä ihminen.
- 78hgf
oon vittu viettänyt viimiset 20 vuotta tietokone kaverina ja eipä yhteiskunnalla muuta ollu antaa tosin nauttivat koulun vituksi laitosta.. joten mitenköhän sitä yhtä äkkiä pystys edes menee mihinkään paikkaan missä on muita ihmisiä ja todennäkösesti lähtisin pois saman tien koska en vaan osaa pysty olee siellä vaikken ruma tai lihava ookkaa :( ja eipä ne muijat kotoakaa tuu hakemaan
- Nykyinen ylimieli
Ja näin käy kun ihmiset jumituvat tuleen makamaan.
Onko kukaan teistä jutellut ihmisille riitävästi ajatelematta koko ajan olen huono siinä ja siinä. En keksi mitään puhutavaa tms .
Tekisitte niin että kun ei ensimäsellä keralla onistu, niin katselisitte miten voisitte ens keralla toimia ja sitte vain uudestaan yrittämään.
Ja siis tekemään asioita ei vain ajatelemaan että teen näin ja näin.
sydämessäni on sama tuska ko yksinäisillä on.
Koska olen viettänyt elämäni alkutaipaleen yksinäisenä. kiusattuna ja syrtjittynä, ja kasvanu narsisti ämmän varjossa joka ansaitsee vihani.
yms sellaista paskaa . enkä vielä tänä pivänä väitä että ihmislaji olis aina teoissaan kaunis.
Mutta olen päässyt siitä mustavalkoista ajatusmalista että kaikki vihaa yms.
Koska aloin itse toimia niin että, niitä ihmisä tulee ympärille.
Enkä vain vatvonut ja tutkinut itseäni tuomatta ajatuksia koskaan julki.
Minä pelkäsin ihmisä hullunan 4 vuotta sitte.
Traumaperäisenä tapuksena ymmärrän että muutosta ajetaan itteen itkun kautta kipuillen jos sen haluaa itelle.
Oma valinta on että jääkö luuseriksi loppu iäksi.
Toisaalta hyvä ihmisten luku kyky, kiitos äitin ogelman on tuonu tuuria peliin.
Lähestyin ensimäisenä kaikkein vaaratatomimman näköistä ihmisä. saatoin jutella muutaman sanan.
Ja niitä joilla on samoja ogelmiako itella.
On muuten mainio puheen aihe jolla pääsee alkuun kunhan löytää ne muut yksinäiset jostain. No vaikkapa netistä jos ei vaikka työpaikalla tai koulussa näy ketään joka käytäyy saman pelokaasti ko itse yksinäisenä.
Eli ottaakaa joku itteä lähellä oleva asia tai harrastus puheen aiheeksi
Ei saakeli voi olla niin vaikiaa....
Voi kuinka paljon se sellaiselle merkitsee, ko joku joka ymärtää puhuu...
toiselle joka näkee vain vihaa. ja sitten sinä oletkin se joka avaa ihan toisen maailman kuin vahigosssa.
Ihmisellä on vapaus valita oma paskansa tai vapautensa
Nykyään olen oikesti ylimielinen ja valitsen vain ne parhaat tyypit kakkien joukosta ja ajan liiat pois. - so sad-so bad
Vapaasti suomennettua laulua lainaten: Yksinäisyys etsii aina ystävää, se löytää sinut kerran eikä irti päästäkään. Yksinäisyys ovella odottaa, sitä raottaessa se luoksesi muuttaa asumaan.
Meitä on useita täällä samassa jamassa. Minä, nainen, kohta 27-vuotias. Ei ystäviä, ei unelmia, ei mitään. Katkeroiduin aikoja sitten. Ihmiset ovat ihmisille susia. Oli ystäviä... nyt on vain "puolituttuja" jotka käänsivät selkänsä juuri silloin kun heitä eniten tarvitsin.- usko ku sanon
Älä päästä unelmistas..tein sen kerran..Ja se vie hengen..Oikeesti.
Vaikka pakottamalla takasin..Mitä tahansa mielumin jotain suurta ja äkkiä.
- voi meitä!
No onpas täällä paljon samankaltaisia kohtaloita!
Mikähän nyt mättää oikein meidän suomalaisten elämässä nykyisin ja vissiin vähän aina ennenkin? Onko ne kaikki ihmiset nyt niin kamalia ja pahoja? Ehkä kyse on vaan esittämisestä ja moni sisimmässään ajattelee juuri noin kuin moni tämän ketjun kirjoittaja, jotka kykenevät ainakin hyvään verbaaliseen ulosantiin näin netin välityksellä. Mitään tyhmiähän ihmisiä te ette selvästikään ole, olette vain huonolla itsetunnolla varustettuja ihmisiä.
Suomessa on melkoinen latistamisen kultturi ja vain tietynlaista keskinkertaisuutta siedetään ja kaikki siitä poikkeava leimataan hulluudeksi, tai sitten sitä kadehditaan. Tämä on syvällä meissä ja se alkaa jo päiväkodista, jatkuu läpi koulujen ja opiskelun, työelämän ja sitten jossain vanhainkodissa sinulle jälleen höpistään kuin pikkupenskalle tai muuten vähä-älyiselle.
Ei jumankauta ihmiset!
Älkää rakentako itsetuntoanne minkään ulkoisen tai muiden ihmisten varaan! Olkaa oma itsenne ja yksin olemisessa on ainakin se hyvä puoli, että saa rauhassa tutkiskella ja pohdiskella asioita. Terveen itsetunnon rakentaminen alkaa aina yksinolemisesta, mutta sen ei tarvitse jäädä siihen. Ihmisellä voi olla hyvä itsetunto, kuten narsistilla on, mutta se ei ole terve. Muistakaa erottaa nämä toisistaan.
Ihmiset opettavat toisilleen monia asioita ja taitoja, mutta elämistä ei opeteta missään. Siis sitä miten meidän tulisi elää tätä elämäämme?
Aika jännää ja ehkä pitäs kouluissa olla uusi oppiaine, kutsuttakoon sitä vaikka nimellä "elämisentaito". Tässä oppiaineessa voitaisiin käydä läpi kaikenlaisia elämiseen liittyviä haasteita, kuten parisuhteita, avioliittoja, erilaisia kriisejä ja pohdiskella niitä syvällisesti. Voitaisiin tutustua erilaisiin ihmiskohtaloihin ja miettiä niitä, niihin johtaneita syitä ja sitä kuinka niistä voi selvitä. Lisäksi oppitunneille voitaisiin tuoda erilaisia ihmisiä kertomaan elämästään.
Ei tämän pitäisi olla liian vaikeaa psykologian ja kaikkein ihmistieteiden taitajille. Uskonnoilla on ollut näissä asioissa oma merkityksensä, mutta tänä päivänä niiden merkitys alkaa olla melko marginaalinen, kun edes papit eivät enää usko höpinöihinsä ja filosofia on vain älykköjen spekulointia, pelkkää kolinaa tyhjissä tynnyreissä. Elämä on elettävä käytännössä, teoria on tyhjää lätinää!
Ja verratkaa aina itseänne alaspäin, jos on ihan pakko verrata itseään toisiin ihmisiin. Se on typerää ja turhaa jo siitäkin syystä, että kenen tahansa ihmisen tulevaisuus on hämäränpeitossa ja moni menestyjäkin on todellisuudessa sisältä rikkinäinen ihminen.
Ja kehittäkää itseänne monin eri tavoin. Terve itsetunto koostuu myös siitä, että ihminen tuntee osaavansa asioita. Harrastakaa monipuolisesti ja ottakaa asioista selvää! Tietoa on kaikkialla saatavissa ja yksinkin kotona voi tämän netin välityksellä tutkia päiväkausia erilaisia maailmanmenoon liittyviä asioita.
Itsekin elän yksin, ruma, skitso, työtön, fyysisesti vakavasti sairas, koulukiusattu, näkövammainen, hylätty pitkän avioliiton jälkeen, köyhä ja muutenkin raskautettu, joten tiedän jotain siitä mistä puhun. Onneksi muutama asia elämässä on ihan kunnossakin. On vain elettävä moraalisesti oikein ja pidettävä itsestään huolta. Siitä saa voimaa, vaikka välillä kaikki paskalta maistuisikin!
Elämä ei ole helppoa ja sekin on taitolaji! Ja muistakaa, että noilla menestyjä pintaliitäjillä ei ole oikeasti mitään haastetta elämässään teidän rinnallanne! - nainen--
Noin yleisesti ihmiset kuvottavat minua tyhmyydellään ja laumasieluisuudellaan, joten en halua lähteä kaupungille tai muihinkaan apinalaumoihin seilaamaan sekaan. Kotona voin harrastaa erilaisia asioita ja niistä saan hyvän mielen. Olo on hyvä ja onnellinen, mutta vain jos saan olla yksin. Kavereita nyt juuri ole ja juttelen korkeintaan netin välityksellä ihmisille, mutta eipä se mua haittaa. Yksinäisyys on myös rikkaus. :)
- ...
Tuttu juttu! Niin ikään kuin kaikki koulussa opittu haihtuu pääkopasta koulun loputtu, niin myös sosiaaliset taidot, suhteet ja niiden merkittävyys haalenevat ihmisistä erossa ollessaan. Ja sitten kun tutut yrittävät pitää yhteyttä pitkän ajan kuluttua, asiasta vain vaivaantuu pienoisen ilahtumisen siasta (en muutenkaan ole kovin sosiaalinen). Itse yleensä sopeudun tilanteeseen ja rupean 'kohteliaasti välttelemän' näitä tuttuja, joita kohtaan tunteita ei juuri olekkaan,.. Nämä tunteet voisi toki 'ladata uudelleen' pitkällä yhteyksissä olo jaksolla, mutta miksipä sitä edes alkaisi yrittämään, kun on ihan hyvä yksinkin...
- :(7
Olen yllättynyt kuinka paljon täällä on "yksinäisiä sieluja". Ajattelin juuri tänään että "mikä kesä on ollutkaan, ei paljon ns.ystävistä ole kuulunut mitään":( Olen koko kesän odottanut edes puhelin soittoa tutuiltani mutta eipä monikaan ole yhteyttä pitänyt. Päätin että katsotaan kauanko menee että minua muistetaan, itse olen kuitenkin aktiivisesti yrittänyt kysellä kuulumisia ystäviltäni tietyin väli ajoin ,yrittänyt järjestää tapaamisia ja minä olen aina se soittaja tai kylässä kävijä, mutta mikä ihme ihmisiä vaivaa kun aina on kiire??!!. Kieltämättä tulee sellainen olo että onko minussa jokin vika ja jos he tosiaan eivät haluakaan olla ystäviäni? Joten luovutan ja odotan....ei tunnu hyvältä mutta selviän, kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu., harmittaa vain kun itse olen sosiaalinen ja tämä sosiaalisuus alkaa rajoittumaan pikku hiljaa työ elämään. Miksi ihmiset eivät pidä huolta toisistaan enään??
- epäsossu
Minäkin olen epäsosiaalinen ja toivoisin saavani elää Linkolan lailla erakkona jossain metsässä. Sosiaaliset ihmiset eivät ymmärrä, että kaikki ihmiset eivät ole heidän kaltaisia. Pitäisi heidän osata arvostaa erilaisia ihmisiä. Suurin osa tuttavistani on myös epäsosiaalisia. He ovat tuttaviani eivät ystäviäni. ainoat ystäväni joihin luotan ovat omaa perhettä ja sukua. Lisäksi viihdyn eläinten kanssa. Niihin voi aina luottaa.
- neverdying63
mukavia tarinoita...
- auringonkukkka
Liityn klubiin. Mahtavaa että samankaltaisia on paljon. Jotain kiehtovaa ihmisessä on oltava jotta mielenkiinto säilyy, kun joskus ehkä tutustuukin.
- Kaphorn
Eristäytyminen ja yksinäisyys ovat mielestäni kaksi eri asiaa. Olen ainut lapsi ja olen tottunut olemaan yksin. Välillä kaipaan olla ihan yksin omine ajatuksineni ihan rauhassa. Nautin siitä olotilasta:) eristäytyminen eli ikävä tunne siitä, että on yksinäinen ei mielestäni ole pitkän päälle hyvä asia. Jos yksin olemiseen liittyy ahdistusta on se merkki ettei kaikki kuitenkaan ole hyvin. Ei nauti yksinäisyydestä täysin rinnoin. Mielestäni ahdistus on merkki itselle, että kaipaa muutosta. Ei se ahdistus paha asia ole, jos sitä ei päästä valloilleen. Pitkä lenkki yksin luonnon rauhassa omine ajatuksineen on tentouttavaa kunhan selviää mitä todella itse haluaa. Yksinkin voi olla kivaa jos siitä nauttii. Jos yksinäisyys rupeaa liikaa vaivaamaan mieltä, niin mielestäni pitää vakavasti harkita miten arkirutiineja muuttaisi ettei yksinäisyys tuo liiaksi lohduttomuuttta elämään.
- EL:KI:M
Syrjäytynyt-X
Ei siitä rännistä oikein pääse eroon. Koita löytää joku merkityksellinen ihminen muistoistasi. Jostain olet joskus tykännyt (rakastanut). Muuten et edes tiedä mistä boottaat nykyiseen tilaasi. Ihmisenrakkaus on vaikeaa löytää uudestaan, kun se kerran menee säröille. Muttei mahdotonta. - Alexander suprtramp
Ihan aiheesta sivuun (ehkä) katoppa semmone leffa kun "into the wild" tositapahtumiin perustuva... todellakin herättää voimakkaita tunteita.... "henkeäsalpaava leffa"
- Näin se on
Miehestä yksinäisyys tekee erakon ja tai alkoholistin. Silloin hyvänkin miehen elämä on pilalla.
- njgtokhkp
Kerron oman tosiasiat sisältävän stoorin yksinäisyydestä.Olen kokenut yksinäisyyden tunteita ja erilaisuuden tunteita elämäni varrella.Olen jo 60v.ylittänyt leskinainen.Nuorena en menestynyt lukiossa joten masennut ja ylikuormius koulumenestymisestäni johti uupumukseen ja masennukseen.Olin kyllä suht sosiaalinen.Oli ystäviäkin.Sairastuin anoreksiaan.Sairaalahoitoa ja eikun koulunpenkille.Lopulta selvisin nipinnapin lukion loppuun.Mietin jatko-opintoja.Valintani väärä.Keskeytys opinnoissa ja kuinkas ollakaan.Jumala taivaassa näki elämäni kulun .Hän näkee muuten meidän jokaisen elämän ja mielenkiinnolla seuraa .Niin,Hän tarttui elämäni kulkuun ja ohjasi minut luoksensa eli kertoi Jeesuksesta ja kuinka Hän halusi tulla elämäni ohjaajaksi.Suostuin .Olen kulkenut Hänen seurassaan vuosikymmenet.Ei kulku aina ole ollut helppoa mutta tässä olen ja sanoisin onnellinen.En ole yksin vaikka fyysisesti olosuhteiden takia olenkin yksin.Turvani on Hänessä ja paras ystäväni.Seurakunnista löytyy tosi ystäviä.Rakkauttakin! Teille yksinäisyydestä kärsivät,voipa olla että ette omasta syystänne ole nyt yksin ja ette ole yksin koska Jumala taivaassa tarkkaa elämääne.Hän vetää itsekutakin lähemmä itseään ja kysyy haluatko tulla tyköni.Niin kuin minullekin tuli kysymään.Tällanen stoori on täällä maankamaralla tapahtunut ja tottakin.
- Suomalainen mies
Tottakai Jumalan omana oleminen ja Jeesuksen tunteminen on tärkein, mutta toiseksi tärkeimmän terveyden lisäksi on sukupuolen kosketus on tärkeää suomalaiselle miehelle, eli seksi.
- Voiaikojavoitapoja
5,5 alle 30vuotiasta eläkkeelle JOKAPÄIVÄ suomessa.
http://yle.fi/uutiset/psykiatri_masennuslaakkeilla_voi_olla_vaarallisia_sivuvaikutuksia/6173100
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288578937133.html
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielenterveysongelmat-vievat-joka-paiva-viisi-alle-30-vuotiasta-elakkeelle
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu//showthread.php?t=881935 - -------------------
Minäkin olen ollut puolet elämästäni yksinäinen. Kavereita ei paljon ole. Tapasin kuitenkin ihanan miehen ja perustin perheen. Ennen en voinut ajatellakkaan perheen perustamista. Kuitenkin sopivan miehen kohdatessa mieli muuttui. Nyt en voisi ajatellakkaan elämääni ilman heitä. Perheen myötä sukulaissuhteetkin tulivat tärkeiksi ja vanhoja perheellisiä kavereita olen tavannut.
On helpottavaa, kun on joku turva, vaikka työelämässä olisi ailahtelevaa.
Elämän tilanteet saattaa muuttua. Vaikka olisi pitkään yksinäinen, voi silti muutos olla mahdollinen. - Kantsii...
Aloittajalle:
Paljon olisi kirjoitettavaa, mutta näin lyhyesti sen verran, että sinun oikeasti pitää alkaa arjen tasolla rakastamaan itseäsi kuin maailman rakkainta ihmistä.
Ja itke itkemisen jälkeen kaikki surumyrkky pois kehostasi ja mielestäsi. Ei sitä joku toinen tee puolestasi.
Älä ole altavastaaja, kun kohtaat ihmisen. Ihan reilusti vaan kunnioita itseäsi oli asiasi miten tahansa. Sekin pitää tehdä itse, ei sitä toinen puolestasi tee.
Jumalaa suosittelisin sinulle, koska Hän kunnioittaa sinua.- Suomalainen mies
Lisään vielä että seksi siis miehen ja naisen välillä, jotka ovat sitoutuneet olemaan uskollisia toisillensa. Toisenlaiset suhteet Raamatussa kielletään.
- yksinäinen mies.
Olen ollut vuoden yhes työpaikas jossa 11 nais ja 4 miestyöntekijää. Nää naiset ei ole mulle puhuneet mitään vuoden aikana. Jos sanon moi tai huomenta niin ei mitään vastakaikua tule. Miehet nyt puhelee jotain mut ovat enemmän toimistossaan.
- turha elämä.
Kaikki aina lässyttää et tee jotain yksinäisyydelle. Kyllä tässä on tehty jo ihan tarpeeksi todetakseni että kukaan ei halua olla kaveri. Olen ollut urheiluseuroissa ja harrastanut vaikka mitä mut mua ei edes haluttu joukkueen saunailtoihin. ja se on selvä merkki että ei kannata yrittää. Paras juttu oli et ei edes työpaikan saunailtaa eikä pikkujoulu juhlin kutsuttu, eikä mulle edes kerrottu.
- äriseemurroot
Traumaa pukkaa meille yksineläville. Useimmiten muut kuitenkin sen tekevät, kun huomauttelevat tai kyselevät.
Sain todisteen tässä taannoin, kun naapurin kiva pikkupoika sanoi "eikö sulla koskaan käy vieraita"... öh, vastasin että totta mooses käy :) Ja kyllä harmitti! Siellä kotona on siis puhuttu minusta ja erakoitumisestani, siitä poika sai syyn kysellä.
Äsh. Erakkous on nastaa. Puhun useilla kielillä nykyään: linnun, koiran ja kehon-. En koe olevani outo, vain hiljainen mietiskelijä. - Tuttu tunne
No, minulla ei ole tuota tunteettomuusongelmaa, päinvastoin, olen hyvin tunteellinen ihminen ja toiset ihmiset liikuttavat minua kovasti, mutta tunnistan tuon tunteen, että yksinäisyydestä huolimatta haluaa vältellä muita ihmisiä, kun on niin tottunut olemaan yksin. Minulla tämä alkoi ehkä yläasteella, kun kukaan ei halunnut olla koulussa kanssani missään tekemisissä... vaikken edes ole mitenkään huono ihminen, satuin vain olemaan jotenkin ei toivottava omassa ympäristössäni. Ehkä sen takia, kun en ollut uskonnollinen. Mutta joka tapauksessa, totuin olemaan yksin, vaikka se sattuikin, ja sitten myöhemmin ympäristön vaihduttua en edes yrittänyt hankkia kavereita tai puhua ihmisille. Tuntui, etten osannut, ja oli muutenkin helpompaa vain olla yksin, kun sillä oli pärjännyt jo niin kauan. Kyllähän niitä tuttuja aina kuitenkin kertyy, ja sitten joskus ne haluaa viettää aikaa kanssani, vaikken todellakaan ymmärrä miksi, kun olen jo tottunut pitämään itseäni aina ja kaikkialla ei toivottuna seurana. Ajattelen, etten halua vaivata muita ihmisiä, kun ei ne kuitenkaan minusta pidä. Ja sitten, jos joku sattuu haluamaan seuraani, koen sen heti taakaksi, jolta haluaisin välttyä, vaikka samaan aikaan kärsin yksinäisyydestä. En ole vieläkään käsittänyt, miten tämä voi näin mennä. Haluaisin kavereita ja sosiaalista elämää, mutta heti jos sitä alkaa tulla, se rupeaa haittamaan "omaa elämääni" eli lähinnä yksinoloa. Luulen, että minua vain pelottaa olla muiden seurassa, niin kuin odottaisin joka hetki, että kohta ne päättävät hylätä minut, kun huomaavat, etten olekaan kiinnostava. Pelkään, etten osaa olla oikein, en osaa olla kaveri, en osaa jutella, olla mielenkiintoinen, olla yhtään mitään kenellekään.
Kai tämä on sitä, että ihminen yrittää yleensä pitäytyä siinä, mihin on tottunut, koska uudet asiat ovat aina riski. Parempi kärsiä tutuista ongelmista kuin hankkia mahdollisesti uusia. Tuttu elämäntapa tuntuu turvalliselta ja mukavalta, vaikka siihen ei olisikaan aidosti tyytyväinen. Muutos on aina vaikeaa ja vaatii tiettyä rohkeutta.
Luulen, että omat ongelmani eivät koskaan väisty kokonaan, joten olen saanut yksinäisydestä pysyvän haitan, mutta tällä hetkellä ympärilläni on tarpeeksi sitkeitä ihmisiä, jotka eivät jätä minua yksin vaikka antaisin ymmärtää, että haluan olla yksin. Ihmisten seurassa on kuitenkin loppujen lopuksi ihan kivaa, kun antaa vaan mennä eikä ajattele liikaa sitä, miten kiva olisi olla yksin jossain muualla. Kyllä sitä yksinoloa ehtii harrastaa ihan tarpeeksi, vaikkei sitä erikseen hakisi. Ehkä sinuakin auttaisi, jos lähelläsi olisi edes joku, jonka seurassa sinun olisi helppo olla, etkä tuntisi oloasi vaivautuneeksi. Joidenkin ihmisten seurassa minäkin voin olla oikeasti oma itseni, ja koen oloni vapautuneeksi.
Sinun tapauksessasi minua huolettaa tuo tunteettomuus. Pelkäätkö kokea tunteita muiden kanssa? Pelottaako sinua paljastaa edes itsellesi, että läheistesi tapahtumat oikeasti liikuttavat sinua? Vai onko asia oikeasti niin, ettet enää välitä muista ihmsistä? Oli kummin vain, minusta sinun kannattaisi keskustella asiasta jonkun psykologian ammattilaisen kanssa, sellainen voisi keksiä, mistä ongelmasi johtuvat ja voisiko niitä jotenkin parantaa. Täältä ei välttämättä oikeaa apua irtoa. Ratkaisun avaimet ovat sinussa itsessäsi, mutta saatat silti tarvita jonkun apua niiden löytämiseen. Jos sinua oikeasti vaivaa nykyinen ajattelutapasi, apua kannattaa yrittää hakea.
Voi hyvinkin olla, että tuo tunteiden puute on vain rakentamasi henkinen suojamuuri, jottet tuntisi, miten pahalta tuntuu olla yksin ja missata kaikki kavereiden tuomat edut. Minäkin huomasin usein ajattelevani, etteivät muut ihmiset merkitse minulle mitään, koska niin ajatellen ei tunnu niin pahalta olla merkityksetön niille ihmisille. Se on puolustusmekanismi: kun en kerran saa seuraa, niin en minä sitä haluakaan. Kun ajattelet, että haluat olla yksin, yksinolo ja kavereiden puute ei satu niin paljon.- ap...
Vastaan vain pikaisesti, mutta tekstisi olis hyvä ja olet oikeassa kun hieman kyseenalaistit minun tunteettomuutta. En ole tavallisesti lainkaan tunteeton ihminen, oikeastaan asia on päin vastoin. Ehkä kyseessä on juuri jonkinlainen puolustusmekanismi. Kun tuntee itsensä hylätyksi on hyvin vaikeaa pitää muistakaan ihmisistä. Jos itse kärsii (fyysisesti tai henkisesti) tekee se empaattisuudesta vaikeaa. Jos lyö varpaan lujaa pöydänjalkaan, niin vähään aikaan ei pysty ajattelemaan muita ihmisiä. Sama tilanne on henkisen kivun kanssa.
- Kantsii...
ap... kirjoitti:
Vastaan vain pikaisesti, mutta tekstisi olis hyvä ja olet oikeassa kun hieman kyseenalaistit minun tunteettomuutta. En ole tavallisesti lainkaan tunteeton ihminen, oikeastaan asia on päin vastoin. Ehkä kyseessä on juuri jonkinlainen puolustusmekanismi. Kun tuntee itsensä hylätyksi on hyvin vaikeaa pitää muistakaan ihmisistä. Jos itse kärsii (fyysisesti tai henkisesti) tekee se empaattisuudesta vaikeaa. Jos lyö varpaan lujaa pöydänjalkaan, niin vähään aikaan ei pysty ajattelemaan muita ihmisiä. Sama tilanne on henkisen kivun kanssa.
Itke siis se suru pois!
- toiveenaelämä
Pohjimmiltaan ihminen pelkää hylätyksi ja torjutuksi tulemista, varsinkin jos on kokenut sitä lapsena vanhempiensa taholta.
Kokemus hylkäämisestä on hyvin traumaattinen kokemus, se jättää syvät jäljet psyykeen jotka vaikuttavat koko elämän ajan enemmän tai vähemmän.
Siksi on vaikea solmia ystävyyssuhteita, sitä suojautuu muuriensa taakse välttääkseen tuon kokemuksen toistumisen. - Palatina
ap... kirjoitti:
Vastaan vain pikaisesti, mutta tekstisi olis hyvä ja olet oikeassa kun hieman kyseenalaistit minun tunteettomuutta. En ole tavallisesti lainkaan tunteeton ihminen, oikeastaan asia on päin vastoin. Ehkä kyseessä on juuri jonkinlainen puolustusmekanismi. Kun tuntee itsensä hylätyksi on hyvin vaikeaa pitää muistakaan ihmisistä. Jos itse kärsii (fyysisesti tai henkisesti) tekee se empaattisuudesta vaikeaa. Jos lyö varpaan lujaa pöydänjalkaan, niin vähään aikaan ei pysty ajattelemaan muita ihmisiä. Sama tilanne on henkisen kivun kanssa.
Liittynee aiheeseen seuraava linkki:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00079
En yhtään ihmettele, että japanilaiset koevat jonkinlaista sukulaissieluisuutta suomalaisten kanssa...
- nakkipallero
Kuuntelen musaa kun ei ole mitään muutakaan Joka päivä herään ja nukun .
- Jumala on hyvä!
Jeesus auttaa jokaista anovaa ihmistä, mutta ihmiset toimii moninaisesti. Ihmisen hyvä kiitää Jeesuksen nimessä Jumala kaikesta hyvästä ja uudistua kaikesta huonosta hyvään myösm tässä on hyvä kaita tie Jeesuksessa, ristiä tarjotaan ei ruusutarhaa.
- Jumala on hyvä!
Jeesus ei auta vauvoja tai sodissa mehentyviä. Jeesus sallii onnettomuudet ja sodat. Aja mopolla Jeesuksen ylitse, koska se on TIE. Valele asfaltilla ja tökkää pyllyyn katupylväs. Tie pitää olla valaistu, sanoo suomen § laki.
Julmala n vastuussa kuntauudistuksesta ja Kataisesta. Jeesuskin sanoi että "voi hyvä Jumala" kun kävi paskalla hetken ja Katainen pääsi valtaan. Nyt Jumalallakin vuosi on ikuisuus olla vallassa, kun hallitus luo paskaa. - Uskossakin pettynyt
Jumala on hyvä! kirjoitti:
Jeesus ei auta vauvoja tai sodissa mehentyviä. Jeesus sallii onnettomuudet ja sodat. Aja mopolla Jeesuksen ylitse, koska se on TIE. Valele asfaltilla ja tökkää pyllyyn katupylväs. Tie pitää olla valaistu, sanoo suomen § laki.
Julmala n vastuussa kuntauudistuksesta ja Kataisesta. Jeesuskin sanoi että "voi hyvä Jumala" kun kävi paskalla hetken ja Katainen pääsi valtaan. Nyt Jumalallakin vuosi on ikuisuus olla vallassa, kun hallitus luo paskaa.Muistuu Jeesuksen viimeiset sanat ristillä: Jumalani Jumalani Miksi Minut Hylkäsit !
Niinpä, Jumala hylkää sittenkin vaikka toisin lupaa. katteettomia lupauksia joita ei lunasteta milloinkaan.
- Syrjäytynyt-X
Miksi vitussa vastaaatte minulle. EN edes lue paskoja juttajanne
t. avaaja - piupau
lueskellessani juttuasi tuntuu kuin olisin lukenut omasta elämästäni. aika paljon olen saanut paskaa niskaan muilta ihmisiltä joten ajattelin etten tarvitse enää ketään..nyt huomaan että parempi on ollut ollakin yksin kuin huonossa seurassa,jos sosiaaliset ihmissuhteet vaativat kestämään toiselta kaikkee ikävää niin antaa sitten olla!!
- 8-vuotta sutena
Oli pakko peukuttaa! Juuri samoin itsekin tunnen. Ei sada enää mullekaan █████ niskaan. Kivaa syksyä Teille :)
- 8-vuotta sutena
Montako vuotta olet ollut yksinäinen tai omissa oloissasi? Tein aikoinaan ratkaisun olla kulkematta baareissa, sukuloimassa jne. En silti koe olevani yksinäinen tai erilainen kuin muut. Olen jostain kumman syystä onnistunut säilyttämään itseni sosiaalisena - juttelen ihmisten kanssa mielelläni niin kaupan kassan kanssa kuin joskus randomienkin kanssa. Tavallaan olen yksinäinen susi, laumasta erillään oleva yksilö. Näen sinussa siis itseni...et ole kuitenkaan menettänyt mitään. Pääasia on sinun oma henkilökohtainen elämäsi ja jos olet tyytyväinen siihen niin ok. Kyllä minuakin vanhat tutut pyytää jos minkälaisiin kissanristiäisiin, mutta keksin kyllä tekosyyn olla menemättä. OLE SIIS YLPEÄ ITSESTÄSI - OMAN ELÄMÄSI HERRA/ROUVA.
- luonnonsuojelija 1
Olen huomannut, että on ihan turha luottaa ihmisiin. Tosipaikan tullen ystävät tunnettaan ja nyt olen huomannut, että minun ystävyys ei ole merkinnyt mitään niille ihmisille, joiden luulin olevan ns. ystäviä.
Jos et ole terve ja työkykyinen, niin et arvostusta ihmisiltä saa. Pitää olla menestyjä. Aikuisella ihmisellä pitää olla työpaikka, puoliso ja mieluummin tietysti myös perhettä. Jos näitä ei ole, niin helposti sinulle lyödään ulkopuolelta luuserin leima.
Enää en edes kaipaa ystävien hyväksyntää. He eivät minua hyväksy, koska olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo vuosia ja minulla ei ole parisuhdetta.
Mutta olkoot. Minua ei kiinnosta parisuhteen luominen. En halua aloittaa parisuhdetta mikäli kemiat eivät kohtaa jonkun fiksun naisen kanssa. En seurustele, jos minä en tunne naista kohtaan yhtään mitään. En edes rakastu helposti. Miksi sitten pitäisi väen väkisin seurustella, jos sitä ei itse halua tehdä? Ilman parisuhdetta ja seksiä voi aivan hyvin elää.
Ystäviä ja kavereita ei oikein ole enkä niitä oikein mistään näytä edes löytävän. Elän yksin mutta yritän silti pitää jonkinlaisia ihmissuhteita yllä lähiympäristössä, sillä en halua täysin erakoitua muusta yhteiskunnasta. Pankki sentään pitää vielä yhteyttä ja posti. Lehtiä tulee postilluukusta ja lähikauppa lähettää tarjouspostia joka viikko. Katson televisiota jonkin verran ja yritän seurata aikaa lukemalla uutisia netistä ja katsomalla televisiosta ainakin pääuutislähetykset.
Täydellinen erakoituminen ei kuitenkaan minua kiinnosta. Joitain ihmissuhteita on hyvä olla, vaikka niitäkään ei kovin hirveästi lopulta tarvitse.
Elän yksin, mutta yritän todella pysyä jotenkin maailmanmenossa mukana.- tuuripelillä
Ihan kuin mun elämästä :)
- Yksinäinen pk-seudul
Minulta krooninen yksinäisyys on vienyt sen vähäisenkin elämänhalun. Toivon kuolemaa joka päivä.
Ei tällainen ole elämää.
Ihminen on laumaeläin. - 8888888
Tama ei ole v-mainen kommentti, mutta monella kirjoittajalla, mukaanlukien aloittajalla taitaa olla mielenterveys ongelmia. Suosittelen puhumaan laakarille tai ainakin googlettamaan.
Tuo ei ole "normaalia", ihminen on kuitenkin sosiaalinen elain. Ymmarran etta noin voi tuntea mutta se on puolustus mekanismi.- veli-sikiö
Suosittelet siis menemään arvauskeskukseen jutteleen jollekin lääkärille? Ei ne kuule sua auta muuta kuin reseptiä kouraan - ahdistukseen jotain mömmöjä. No ei tietenkään voi yleistää, mutta monesti ulkopuolisten tulkitsemat ns. "mielenterveysongelmat" voivat johtua muista syistä kuin henkilöstä itsestään. Työpaikkakiusaaminen, koulukiusaaminen yms. Tekee kuule välillä hyvää olla erossa sellaista ihmisistä jotka käyttää sua hyväkseen antamatta arvostusta sulle!
- fafafaw
Millä voi olla terve, jos ympäristö on sairas?
- Disappear2
Nautin kans yksinäisyydessä tässä kun yksi kouluvuosi meni ohitse niin jäin 3kk lomalle kotia ja pääsin kaverin luokse 2 viikoksi tuskastuin en vain jaksanut jutella asioista niinkuin hän.Aluksi tuo 3kk oli hankala juttu koska olin tottununut koulussa siihen sosiaalisuuteen kaverin kans ja nyt ois seuraava kesä samanlainen.. en tiedä kuinka sitten taas asiat ovat ens vuonna odotan tylsää kesälomaa rahattomana :)) ja kans vielä nuorempana keksin tekosyitä vaikka jonku synttäreihin menemiseen yms näihin juhliin..Haluisin olla sosiaalinen ja seurallinen..mutta ahdistun niin nopeaa kaikkeen on vain vaikeaa muuttaa itseään :
- lähiö penska
Sama vika voisin lähtee sielunkumppaniksi kyseisiin häihin harmi ettei tunneta ja minullahan on koira jottei pystyttäiskää ja oon varmaan suo paljo vanhempi ja vielä narttu.
- 10 000 b.c
Nykymaailmassa kaikki on ulkoapäin annettua, mitään järjellä perusteltua työtä tai tekemistä on vaikea keksiä. Kaikki aito ja luontainen on kadonnut ja jäljellä on vain loputon määrä valjuja vaihtoehtoja. Teimme itsestämme tarpeettoman, neuroottisesti itselleen valehtelevan teknologiahirviön.
jep...et ole yksin. Ihan sama homma itsellä, koulukiusaamis taustaisena minulta uupuu kaikki ne kokemulset jotka juuri olisivat sosiaalistumisen takia olleet tärkeitä...lähinnä ystävät...niitä ei ole kuin yksi jonka senkin sain vasta ammattikoulussa, hänellä on oma elämänsä eikä minulle lainkaan aikaa, joten olen ihan itsekseni.
ärsyttää töissäkin kun niitä lasten kuvia ihmetellään ja päivitellään ja itsessä ei tunnu juuri miltään.
tätäkö se sitten on loppu elämä..?- ggfdgg
Meikäläisellä eristäytyvä persoonallisuushäiriö, olen yksin ja viihdyn yksin.
- ihminen.....
Elämäsi tärkein valinta.
http://www.divinerevelations.info/index.html
Raamatussa Totuuden Sana. Raamattu on Totuus. - Huumori elää
Ainakin se nyt selvisi, että kaikki allekirjoittaneet ovat pääsääntöisesti
yksin. Kuten muutkin en koe sitä aina pahana, sitä paitsi olen oppinut tuntemaan jälleen tunteita. Aloitin vihalla..Viha on helppoa, seuraavaksi tulee empatia, sitä harjoitellaan mutta sekin sujuu jo paremmin...
Pointtin on se, että yksinäisyys on ollut matka ihmismieleen..Omaan ja muiden.
Minut hylättiin totaallisesti kun sairastuin, ja nyt tunne lopulta itseni.
Jokainen täällä voisi raahautua Mensan testiin jos on aikaa ja 10 € löysää.
Väittäisin, että voisitte kaikki yllättyä..Ja jos ei matemaattista niin tunneälyä ainakin löytyy.Olen nyt lukenut näitä kaksi tuntia ja täytyy sanoaa, että näe tunteikkaita ja todella älykkäitä ihmisiä.. Paitsi sinä sieluton hyeana,
joka pistit tänen kuvan kumipillusta.
Olen ymmärtänyt kuten moni muukin, että olemme älykkäitä.
Jokainen meistä ihmisistä jotka heräävät sairastamaan tässä pimeässä ja kylmässä maailmassa. Sairaassa yhteiskunnassa terveet sairastuvat ensimmäisenä.Sen lisäksi olen oppinut tuntemaan vastarakkauden arvon, vaikka en voikkaan tuntea rakkautta koska henkilö joka minua rakastaa on väärä. Tiedän miten pääsen pois, mutta olen liian sairas avaamaan ovea..
Jos paranen koskaan niin avaan oven ja astun siitä..Voitte seurata perässä.
Tärkeintä on, että oppii sen tosiasian ,että ne kaverit Facebookissa ja muualla ovat kavereitasi 99% vain seinällä. Susia kaikki tyyni, jos löydät aidon ja hyvän ihmisen pidä kiinni hyvät asiat ei tuu koskaan etsimällä, mutta mitä tulee vanhoihin kavereihin niin hyvä, että lähtivät. Nyt minulla on kaikki maailman
aika keskittyä tekemiseen, kun olen keskutellut itseni kanssa vuosia
johtopäätös oli valitettavasti se, että olin niin juustopäiden ympäröimä.
Että ei ihme jotta meni pönttö jumiin..
Kun menettää terveyden oppii vasta rakastamaan elämää,
enne sitä pitää oppia rakastamaan itseää..Ja paljon
Jos luoja..se kaikkivoipa sadisti taivaassa suo, niin olen vuodessa tolpillani
sen jälkeen mikään ei tule enää tielleni MIKÄÄN..Olen ollut ihmisten trampoliinina liian kauan ja kengät jalassa hyppivät. Ei, en tee mitään mitä norjalaiset touhuavat kun naksahtaa.
Elämän tarkoitus..Isoisäni sanoi aikanaa
(kun henki meinas menä monesti), että elämällä ei ole kuin yksi tarkoitus... Johon vastasin nokkelana poikana, että hengissä säilyminen?! ..
Vastaukseni oli väärä..Vastaus oli jotakuinkin sellainen, että kun keskityt siihen elämäsi tarkoitukseen oli se mitä tahansa ,niin kaikki muu väistyy tieltä..
Sillä hetkellä kun saat kiinni siitä syystä, mikä "myllyäsi" pyörittää ei mikään ympäristössä mahdu maailmaasi..Olen kerran sen kokenut.
Mikään ei tunnu paremmalta kun elää elämäänsä, meillä ihmisillä on tehdasasetuksia haluttiin tai ei, teidän täytyy miettiä mikä on se asia itsellenne mikä sulkee pois maailman..
Siinä on elämänne tarkoitus ja sitä tulee tavoitella.
Ps. Älkää hakeutuko muitten seuraan jos ,ette halua. Yksin on hyvä olla, koska noista ihmisitä suurimalle osalle se elämän tarkoitus on kiskoa viinaa ja polttaa rahaa turhuuksiin, löytäkää se oma naurunappulanne.- ahdistus ongelma
Pääkaupunkiseutu ahdistaa kovin. Siellä on kaikki päättäjät toimivat hyvin itsekkäästi ja pilkallisesti muita maanosia kohtaan. Siellä puolet väestöstä ovat ateisteja ja puolet joitakin sukupuolettomia vihreitä neutraaleja,vai mitä lie? En halua asua siellä,tuskin edes tulen käymäänkään. Ja se alituinen kiire ahdistaa.
- ahdistus ongelma
Pääkaupunkiseutu ahdistaa kovin. Siellä on kaikki päättäjät toimivat hyvin itsekkäästi ja pilkallisesti muita maanosia kohtaan. Siellä puolet väestöstä ovat ateisteja ja puolet joitakin sukupuolettomia vihreitä neutraaleja,vai mitä lie? En halua asua siellä,tuskin edes tulen käymäänkään. Ja se alituinen kiire ahdistaa.
- voi sinua
ahdistus ongelma kirjoitti:
Pääkaupunkiseutu ahdistaa kovin. Siellä on kaikki päättäjät toimivat hyvin itsekkäästi ja pilkallisesti muita maanosia kohtaan. Siellä puolet väestöstä ovat ateisteja ja puolet joitakin sukupuolettomia vihreitä neutraaleja,vai mitä lie? En halua asua siellä,tuskin edes tulen käymäänkään. Ja se alituinen kiire ahdistaa.
Muuta pois..Maaseutu eheyttää sen, minkä betonikuutio rikkoo.
- eronnutm1
Eron jälkeen olen ollut yksin.Aikuisiän elämän v-maisinta aikaa.Kaikki tuntuu turhalta ja jonnenjoutavalta.Lapset on vieroitettu minusta eikä uutta naisystävää tunnu löytyvän mistään.Ei auta MT-palvelun keskustelut eikä mikään muukaan.Alkoa en ole ottanut mutta itsari on ollut mielessä päivittäin...Tää yksineläminen on elämäni paskinta aikaa,eikä tulevaisuutta enää ole.Aika menee loppua odotellessa....
- nykyhomopena
eronnutm1! Hanki kunnon homokaveri! Niin tein minäkin ja hyvin menee! Seksikin on parempaa kun saa panna tiukempaa reikää ja monipuolisempaa kun saa antaa myös oman reiän pantavaksi. Mitä naisella ees tekee?
- 73256
Oma kokemus oli kamala. Jouduin kiusatuksi koulussa, armeijassa, melkein missä vain, minne menin. Ihmettelin mikä kirous minun elämässäni oli? Se johti eräänlaiseen fobiaan aloin viimein pelätä lähes kaikkia sosiaalisia tilanteita, erakoidun lähes täydelliseti.
Hädässäni käännyin Jumalan puoleen ja hän vapautti minut kaikesta tästä ja antoi runsaasti uusia hyviä ihmissuhteita ja jopa entiset kiusaajatkin tulivat pyytämään anteeksi mitä olivat tehneet..
Nyt voin esiintyä suurtenkin ihmisjoukkojen edessä joka ennen olisi ollut täysi mahdottomuus. Kyllä Jumala on hyvä!- 333+2323
Jos käännyt jumalan puoleen ja tulet uskoon..saat kyllä paljon kavereita mutta sitten kun et enää uskokaan jumalaan ja käy heidän kanssa kirkossa ja muissa lahkojen kokouksissa he jättävät sinut samantien.
Tarkoitan sitä että uskontoihin liittyvät kaverit ovat vain sen aikaa kavereita kun olet itse uskossa. Tämä taas tarkoittaa sitä ettei ne ole oikeita kaveruuksia.
Kokemuksia on itsellä ja monella muulla tästä aiheesta. - dgth
333+2323 kirjoitti:
Jos käännyt jumalan puoleen ja tulet uskoon..saat kyllä paljon kavereita mutta sitten kun et enää uskokaan jumalaan ja käy heidän kanssa kirkossa ja muissa lahkojen kokouksissa he jättävät sinut samantien.
Tarkoitan sitä että uskontoihin liittyvät kaverit ovat vain sen aikaa kavereita kun olet itse uskossa. Tämä taas tarkoittaa sitä ettei ne ole oikeita kaveruuksia.
Kokemuksia on itsellä ja monella muulla tästä aiheesta.seon sama asia kuin juoppokavereillakin. kun on viinaa niin on kavereita, kun ei ole viinaa niin ei ole kavereita.
- mene uimaan
Sinun ei ole pakko mennä minnekkään ,jos siltä tuntuu.
Jos sinua häiritsee eristyväisyytesi,mene juttelemaan jonkun psykologin kanssa.
Siellä käynti voi olla hyvinkin hyvä juttu. Saat puhua niistä tuntemuksistasi,kun kohtaat ihmisiä ja tilanteita.
Jos kyse onkin siitä ,että et arvosta itseäsi,tai et ole tuonut omaa itseäsi esiin missään tilanteessa puhumalla omia juttujasi.
Sinussa ole mitään vikaa,...voi ne muutkin kohtaamasi ihmiset olla vaikka pinnallisia jne.Sulla ei vaan välttämättä ole sanottavaa heille.
Ihan varmaan on ihmisiä joiden kanssa herääkin sanottavaa.Rohkaistu.
Eikä kaikki esim. vauvat herätä välttämättä mitään suuria lällätystuntemuksia.
Anna muiden sössöttää.
Minäkään en ole ollut koskaan mikään lapsi-ihminen. Olen itse melkoisen lapsellinenkin ja hyvin aikuinenkin.- Kävinpä tsykiatrilla
Niin, paitsi, että sitten kun sisäänpäin kääntynyt / sosiaalisesti estynyt menee juttelemaan ammattilaiselle, on se vaivautumisen ja ahdistumisen tunteen ultima maximee...
Ennemmin sitä jättää vaikka sormensa oven väliin, kun hannkkiutuu henkisesti persraiskattavasti
- Meitä on monta
pidetään yksinäisten bileet! Festivaalit! Orgiat!
- 73256
"Jos käännyt jumalan puoleen ja tulet uskoon..saat kyllä paljon kavereita mutta sitten kun et enää uskokaan jumalaan ja käy heidän kanssa kirkossa ja muissa lahkojen kokouksissa he jättävät sinut samantien."
---------------------------------------------------------------------------------------
Tämä on vain osa totuus. Monta kertaa se on niin, että uskostaluopunut ei enää halua kuulla eikä olla missään tekemisessä uskon ja uskovien kanssa, pimeys ottaa niin valtaansa.
En tunne tapaustasi, enkä seurakuntaa johon olet kuulunut, mutta kaiken tämänkin jälkeen mitä olet kokenut sinulle kuuluvat Jeesuksen sanat:
"Kuka ikinä tulee luokseni sitä en heitä pois" Kanttaa käyttää tilaisuus hyväksi! - Jpst
Minä en ole ollenkaan kiinostunut nykyajan vouhottamisesta, jossa pitää koko aika olla liikkeessä. Ihmiset ei jaksa kiinostaa.
Paitsi varmaan sellaiset erakkomaiset tyypit voisi kiinostaa jotka ei vaadi, odota halua mitäään. ei vouhouttais, ei pälpättäis kuin papupata eikä räpläis koko ajan kännykkäänsä. olisit vaan.
Mutta eihän näitä oikein voi tavata kuin ovat yhtä erakkomaisisa kuin itsekin ja kenties eivät mielellään edes puhu tuntemattomile, kun luulevat että tuossakin on jotain mitä ei jaksa. ja paljastuukin liian ernergiseksi, aina menossa ja matkustelevaksi tyypiksi.
Piätis olla joku erakkko kartano, missä vois olla joku alue jos haluaa jotain puhua, muuten vois tehdä mitä haluaa. vaikka lojua puussa niinkuin leopardit.- Skotlantiin ehkä?
Mennään Jpst naimisiin. Tavataan kirjastohuoneessa taikka jossain aina silloin tällöin sivistyneen lasillisen ääressä ja sit karataan eri puolille kartanoa kun alkaa ahdistaa. Mie voin laitella puutarhaa... Saat lojua puussa, kunhan miun ei tarvii olla sitä näkemässä.
- erakko itsekin
Käytkö töissä? Miten se vaikuttaa?
- Yksin yksinäinen
Olin aikaisemmin sosiaalinen, ihmisiä pyöri ympärillä ja lähipiiri oli laaja. Olin aktiivinen ja menevä. Työttömyys muutti kaiken. Kun jäin työttömäksi ja se venyi kahden vuoden mittaiseksi ajaksi, lähipiiri alkoi supistua voimakkaasti. Vain aivan ydin jäi jäljelle, tarkoittaen lähinnä sukuani ja paria ystävää. Olin kymmenen vuotta tehnyt töitä aktiivisesti ja usein minulla oli kaksi työpaikkaa yhtä aikaa. Työ oli elämä. Sen päälle näin paljon ystäviäni, minulla oli harrastuksia ja menoja. Työttömyyden pitkittyessä, kun töitä ei asuinpaikkakunnalta tai lähialuieilta löytynyt ja muuttaminen ei tullut kyseeseen, sosiaalinen elämä hiipui merkittävästi.
Olen yksinäinen, eristäytyneempi ja köyhtynyt, mikä sitoo käsiä ja lamauttaa. Ajoittaista masennustakin on ollut, mutta ihme kyllä ei kovin syvää siten, että kokisin itseni "liian" masentuneeksi. Koetan löytää asioista hyviä puolia, nauttia "ylimääräisestä vapaa-ajasta", uskoa että kaikki kääntyy parhain päin ja töitä löytyy ja olen sopeutunut mielestäni hyvin vähävaraisuuteen, hankkinut uusia ilmaisia harrastuksia, siirtynyt ostamaan käyttötavarat kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista ja noudattamaan vielä ekologisempaa elämäntapaa, jota olen noudattanut työssäkäyvänäkin. Nyt kesällä puhuin "kesälomasta", mikä selvästi ärsytti ihmisiä.
Ihmiset puuttuvat ympäriltä, tukiverkko on puutteellinen. Juttukaverin puute on välillä suuri, mutta puhelimessa puhuminen tai sosiaalisessa mediassa keskustelu ei tunnu hyvältä. Puhuisin ihmisten kanssa mielummin kasvotusten ja näkisin heidät. En halua kuitenkaan anella ketään käymään luonani. Kutsun ihmisiä kylään, mutta harva tulee vaikka asun siististi ja minulla on aina kahvia ja itsetehtyjä leivonnaisia tarjolla. Yritän katsoa peiliin, tiedostaa muuttumiseni jne. mutta aina en ymmärrä. Tiedostan, että puheenaiheeni ovat kaventuneet ja minusta on tullut vakavampi, ehkä sen takia osa ihmisista on vieraantunut minusta ja minä heistä. En aina jaksa iloita ihmisten kanssa, moni asia tuntuu nykyään pinnalliselta. Kaduttaa ja hävettää, jos joskus puhun ongelmistani. Olen oppinut, että kepeistä asioista voidaan puhua. Ehkä moni välttelee puheenaihetta, koska ei pysty samaistumaan. Myös minun on vaikea samaistua.
Asumme syrjäseudulla, joka aikaisemmin ei ollut ongelma. Työttömyysaikana se alkoi muodostua ongelmaksi, kun kukaan ei tullut enää kylään ja itselläni ei ollut usein varaa lähteä autolla kyläilemään kymmenien kilometrien päähän. Olen aina nauttinut luonnon läheisyydestä ja hehkuttanut maalla asumisen ihanuutta, mutta nyt se pitää minut myös erossa ihmisistä. Puuhailenkin enemmän eläinten kanssa, kuin ihmisten kanssa. Käyn päivitttäin läheisen hevoslaitumen laidalla, rapsuttelen hevosia ja juttelen niille. Samoin koiralleni. Onneksi on lemmikki, olen tosissani monelle todennut, että jos ei olisi koiraa, jolle jutella ja jonka kanssa ulkoilla, en varmaan enää olisi täällä. Vaikka lemmikkiin menee rahaa, niin se on asia, joka pitää minut elämässä kiinni. Joku on joka päivä läsnä elämässäni, vaikka se joku on "vain" lemmikki. Koirani on minulle tärkeämpi kuin monet ihmiset, mikä on monelle vaikea asia sulattaa. Koiran hyvinvointi menee monen asian edelle.
Vaikka ei saisi kitkeröityä ja katkeroitua, ajattelen aina tosinaan, että miksi kaverini ovat niin tyhmiä, etteivät tajua käydä luonani vaikka tietävät että minulla ei ole rahaa matkustaa heidän luokseen. En tässä tilanteessa ymmärrä vastavuoroisuuden periaatetta: jos et käy luonani kylässä, minäkään en käy sinun luonasi! Ihmiset eivät myökään puhu minulle enää samoista asioista kuin ennen, vältämme viimeiseen asti keskustelua työttömyydestäni ja köyhyydestäni, vaikka itselleni tekisi hyvää joskus puhua siitä. Joskus joku sanoo tökerösti kuulteni työttömien olevan yhteiskunnan loisia ja keskustelu tyrehtyy siihen. Terapiassa kävin viisi ilmaista kertaa, sen jälkeen terapiassa käyminen loppui, kun minulla ei ollut varaa maksaa terapiaistuntoja. Terapeutti ehdotti ilmaisia tukiryhmiä tai seurakunnan diakoniatyötä. Kaikki tukiryhmät ovat kuitenkin kaukana, seurakuntaa lukuunottamatta yli 50 km päässä. Jumala kuuntelee - sloganeita minulle on turha kertoa, en ole ollut koskaan uskossa enkä kuulu kirkkoon. Kun en usko, niin en usko. Silloin on turha puhua Jumalasta. Se on monen vaikea ymmärtää, ihan kuin Jumala-kortti pitäisi aina pakolla vetää esiin silloin kun ihmisellä on erityisen vaikeaa. Muita järkeviä vaihtoehtoja ei ole. Viimeisen hädän kohdatessa vain Jumala voi auttaa. Mielestäni sen pitäisi olla oma itse, perhe ja yhteiskunta.
Pidän kyllä yksinäisyydestä, koska se on laittanut minut ajattelemaan ja analysoimaan asioita enemmän kuin ennen. Ihmisille puhuminen olisi vain niin tarpeellista. Pelkään aidosti, etten osaa enää puhua ihmisille. - valtavirtaavastaan
Hyvä, sinulla on ohjakset omissa käsissä! Sinuna en olisi kauhean huolissani, olet varsin tietoinen itsestäsi mitä haluat ja et halua sekä ympäristötä ja siinä olevista ihmisistä. Osaat pitää itsestäsi huolta ja puoliasi kun poistut sinulle epämiellyttävästä tilanteesta, etkä jää siihen ympäristön paineesta tai muitten mielipiteitten vuoksi. Ihmisen ajatusmaailman, arvojen ja ihmisenä kehittymiseen sen syvyyteen liittyy monelaisia vaiheita. Ihminen on jäänyt paikoilleen, eikä kehity jos niin ei ole, jotkut ikävä kyllä valitsee pysähtyneisyyden ja luutuneisuuden.
Jos et kauheasti kärsi tästä tilanteestasi niin ole tyytyväinen, että kykenet tekemään itse omat ratkaisusi mitä haluta ja mitä, kenen seurassa haluat olla ja kenen et. Tämä on varsin tervettä ja olisi hyvä jos ihmiset alkaisivat yleensäkin tiedostaa enemmän, tietoiseksi itsestään ja siitä kuka /mikä heitä ohjailee ja tekemään valintoja itsenäisesti elämässään, eikä mennä virran mukana..."vain kuolleet kalat uivat virran mukana".."jos haluaa löytää lähteen on uitava vastavirtaan"..tuntuu siltä että olet aloittanut vastavirtaan uimisen!
Toisekseen, elämä ja olotilat ovat aaltoliikettä..se kuuluu ihmisen elämään.
Elämä on kuin virta, joskus se vie kovaa vauhtia eteenpäin tasaista kyytiä, matkanvarrella on myös kovia koskia jotka pyörittävät niin että meinaa hukkua mutta pullahdat pintaan kuin korkki ja virta vie kuitenkin vääjäämättä eteenpäin vaikka tulisi ristiaallokkoa tai pintavirtaukset veisivät taaksepäin MUTTA elämän virta menee AINA eteenpäin koska sen pohjavirrat, niinkuin joenkin pohjavirrat menevät aina eteenpäin.
Sinulla on nähdäkseni elämänvirrassa suvantovaihe menossa, haluat olla itseksesi eikä siinä ole mitään väärää. Aikasi kun hiljalleen nautit tyynestä ja rauhallisesta olosta ja elämänmenosta niin on mahdollista, että jossain vaiheessa haluat mennä taas elämävirran mukaan, alkaa vauhti maistua ja matkatovereiden seura.
Olethan suvannossa kerännyt voimia jaksaasesi jatkaa. Jokaisella se aaltoliike on omanlaisensa..joillakin liplattaa ja toisilla isoja syviä maininkeja, se on persoona kohtaista eikä sen aina tarvitse tarkoittaa että olisi jotenkin sairas. On viisautta hakeutua suvantoon välillä ja miettiä kaikessa rauhassa ja tehdä inventaariota, väliaika tilannekatsaus ja se vaatii pysähtymistä.
Kuinka moni uskaltaa hypätä virrasta sivuun hetkeksi ja olla oman itsensä kanssa hiljaa, kuulla se mitä sisimmästä nousee?
Nykyään kun pitää olla niin yltiöpositiivinen vaikka hampaat irvessä,eikä elämässä hyväksytä siihen kuuluvia ihmisen tunne-elämän koko skaalaa. Se on sairasta ja epätervettä.
Älä ota stressiä vaan elä ja anna elää, kyllä sinä vielä löydät sosiaalisuutesi ja muut ihmiset elämääsi, muttet ehkä samanlaisena kuin aiemmin, ihminen muuttuu ja niin pitääkin.- ap...
Toivotaan että vaihe menee joskus ohi. Muuttuminen on kyllä käsittämättömän vaikeaa, varsinkin vaikeaa hyväksyä. Ehkä sitä pelkää muuttuvansa vääräänlaiseksi.
Kiitos inspiroivasta viestistä!
- -sivullinen lukija-
En voi mitään sille, että minä vaan en usko näitä Suomi24 "Yksinäisyys"-palstan juttuja.:( Voihan se olla, että todella jotkut kertovat kokemuksistaankin jotakin, mutta mulle tulee kylläkin tunne, että pikemminkin kuin tän Suomi24-palstan kirjoittajat haluaisivat jonkun "yhteisöllisen kokemuksen" siitä, että kuinka muka paljon parempia ja fiksumpia ja filmaattisempia ovat, kuin ihmiset jotka uskaltautuvat kertomaan olevansa yksinäisiä... Että tyyliin "mulla onkin niin ja niin paljo kavereit ja en ole niin outo, kuin muka yksinäiset ihmiset"... Typeriä provokaatioita näillä Suomi24-palstoilla riittää.
Olenko sitten epäsosiaalinen vaiko sosiaalinen, kun ajattelen näin - en tiedä, mutta kai sekin "yksinäisyyden kokemus" riippuu ihan henkilöstä. Toisinsanoen: joku kokee olevansa yksinäinen, jos joutuu vapaa-ajalla istumaan kaksi tuntia itsekseen ja joku toinen taas nauttii, vaikkei näkisi kavereita kuin kerran viikossa ja kaverit ovat silti yhtä rakkaita.
Mä en tiedä, mulla on aina ollut ystäviä, joten on vaikea kuvitella tilannetta, että olisi ypöyksin. Se tosin lienee totta, että monilla ihmisillä on nykyisin kiire, että vaikka kuinka haluaisi viettää aikaansa enemmän ystävien seurassa, aina ei aika riitä ja jos vielä ystävät asuvat eripuolilla. Todellinen ystävä on sellainen, että ymmärtää ja kannustaa ja tukee. Itselläni on ehkä, noin kymmenen sellaista ystävää, joille viime kädessä voisin kertoa aivan kaiken mitä elämääni kuuluu ja lisäksi ehkä noin hieman yli parikymmentä muuta, joiden tiedän ajattelevan minua hyvällä. Ja monia kivoja kavereita muitakin, joskaan netissä en koskaan ole yhtäkään ihmissuhdetta solminut.
Todella yksinäisille ihmisille en kyllä netistä ystävien hakemista uskaltaisi suositella: koko netti on täynnä tarpeetontakin ilkeilyä, mistä erityisesti herkät voivat pahoittaaa mielensä.:( Jos mulla ei olisi yhtään ystävää,varmaan menisin vaikka johonkin järkevään vapaaehtoistyöhön tai harrastamaan jotakin uutta harrastusta paikkaan, missä käy fiksuja ihmisiä.
En osaa sanoa, mitä aloittajan kannattaisi tehdä. Anteeksi, kun epäilen aloitusta tahallisen ilkeämieliseksi provokaatioksi.:( Jos aloittaja puhuu totta, niin siitä tapauksessa suosittelisin tunteista puhumista läheisille. - revolution human
Huh huh luin teidän kommentteja.Saitte minut miettimään ja pohtimaan samalla eli olen jo melko yksinäinen vaikka yksin oleminen ei minulle haittaa.Joskus minulla ottaa päähän asioista,koska välillä ahdistaa ettei mitään tekemistä tai viettää edes jonkun/muiden kanssa.Olen itse yli 30 vuotias nainen.Minun kaverit eivät koskaan käynyt minun luonani enkä käynyt heillä.Aika harva tulleet luonani vain perheeni.Seurasin paljon tilanteesta,että huomasin asioista muusta kun he eivät välitä tai huomioida minusta mitään,selvä on.Hengailen yleensä yksin,mutta välillä se väsyttää minua kun yksin hengailemaan aika ei tunnu hyvältä ja melko tylsää.Kutenkin kavereita ei koskaan liikaa,mutta ymmärrän kyllä jos ei ole.Ehkä syynä:Heillä on liikaa kavereita,ei pidä,ylimieliset ihmiset,ei huomio ihmisestä tai ei kiinnostaisi.Ymmärrän toki jos heillä jo oma perhe-elämä,parisuhteita ja muuhun niin ok,mutta olisi kiva jos joskus tavata mut silti.Minähän lapseton elämässä ja enkä kiinnostaa lapsen hankkimiseen.Kyllähän minä aika sosiaalinen,mutta ei se riittänyt vain ihmisistä jokin asenteesta ja ajattelutavoista.Jos he eivät haluaisi minun kavereiksi niin menkööt muualle,tervemenoa.Nyt minua alkaa välillä ärsyttää osa ihmisistä tuntemani,että aina joskus kuulumisia "mitä kuuluu tai miten menee" sama kysymystä eikä mitään uutta..Voi prkl.Kyllä he näyttää mukavalta ihmiseltä,mutta silti toisinaan ärsyttää.En haluaisi loukata sitä..Hain koulusta,mutta pian katsotaan pääsenkö tai en.En jaksaisi olla työttömyyttä ja yksin liikaa olemaan.Työttömyys välillä kyllä jees,mutta en halua olla vaikka olisi 5 vuotta.Yksin oleminen aika mukavalta,rennolta ja mitä haluaa tehdä ilman ongelmia.Viime joulukuussa minulla jokin lauennut lievään masennukseen joka kesti maaliskuuhun asti,mutta jälkeen aloin saanut "raivopuuskia" energian ulos tavalla kun asioita vaikuttanut kaikkeen minuun.Siksi saa riittää ja tein asialle jotain että ihmisten keskenään.Heidän oma ongelma ja he eivät ansainnut minun ihmisenä vaan paremman ihmisiä varmasti muualta.
He kaverit eivät kutenkin koskaan puhelinnumeroita,pyytää kahville tai leffaan minulta.En enää välitä ja en ajatellut mitään heistä.Toki en itse pidä kaksi ihmistä omalla paikkakunnallani,koska en koskaan heidän kanssa tekemisissä eikä moikattu.He ovat aika outoja ja ylimieliset.Älä välitä semmoista ihmisistä vaan antaa itsellesi elää ja ehkä yrittäisi muuta keinoja vaikka harrastukseen tai joku asiaa.Joskus ihmiset eivät muuttuu ja jotka kyllä muuttuu,ikävä kyllä.Sanotaan "kaverit menee ja tulee" koska minulla samoin kyllä aina.Ystävät todellakin tärkempää olla kuin kaverit.En aio antaa periksi ja enkä luovuttaa,mutta tein itselleni muuttumaan eri tavalla kuin ennen.Olihan minun selän takana puhuttu vaikka paskasta,mutta he saa painua hiiteen.Joskus en ymmärtänyt mitään ihmisistä,mutta enhän tarvitse ymmärtämään. - life maybe goes on
melkeinpä kuin omaa elämää olisi lukenut paitsi tuo lapsen syntyminen ja häät.. kavereita näkee välillä mutta niitä haluaa vain välttää kun on ollut jo useamman vuoden niistä erossa.. eivät pidä yhteyttä eikä siinä itsekään halua mitään aloitteita tehdä enään.. kaupassakin tuntee niin vaivautuneeksi kun on ihmisiä nii paljon ja sydän rupee välillä hakkaamaan hullun lailla ja tuntuu että pakko juosta vain kaupasta ulos ja vetää syvää henkeä.. sittenkun kotiin pääsee niin kaikki on kuin normaalia.. rauhallista ja yksinäistä :( oon 24-vuotias ja pelkään että loppuelämä tulee olemaan tällästä ujoilua
- jjj5
Olen ollut yksinäinen (ilman naista) koko elämäni ja olen viimein alkanut hyväksymään sen, osittain. Taiteesta olen löytänyt tarkoituksen elämälleni. Kaikki minkä olen oppinut elämästä, olen oppinut lauluista. Laulut ja taide useinkin on armollisinta maan päällä sillä se hyväksyy jokaisen ihmisen, ja on usein tuomitsemisen vastakohta.
Samanhenkisyyden kokemus on harvinaisinta elämässä, tänä vuonna koin sellaisen, mutta ei tärpännyt lopulta. Joukossa on vaikea tutustua kehenkään, esim. kirjeenvaihdon avulla voi luontevammin tutustua toiseen. Kyllä niitä oikeita ihmisiä on olemassa, mutta mahdollisuuksia, tapoja niiden löytämiseen, ne ovat harvassa (varsinkin kun kaikki mahdollisuudet, tavat eivät sovi kaikille)
Yksinäisyyden voi myös hyväksyä, ainakin osittain. Kyllähän naisen puute sattuu mutta asiat muuttuvat paremmaksi kun löytää jotain elämää suurempaa tilalle. Ja usein unohdetaan että yksinäiset voivat omata sellaisia arvoja jotka ovat unohdettuja. Esim. itse olen vakavan elämänasenteen puolella ja omaan naisellisia arvoja. Joukossa tapahtuva sosiaalisuus on hyvin usein tunteettomuuden melua. Kaikkein luonnollisinta on kahdenkesken tapahtuva sosiaalisuus. - nabob
Samaistuin kans aloitukseen :o
- Löhri
Syrjäytynyt-X
Olen pitkälti samanlainen kuin sinä olet arv nimm. Olen ollut nyt 6 v leskenä ja vietän ehkä elämäni parasta aikaa. En kaipaa ihmisiä jos olen näinkin terve kuin nyt olen, ja sairaanahan saa sitten ammatti apua. Myöskin minua on haukuttu ihmisten taholta niin monilla lisä nimillä etten kaikkia muistakkaan. Muutamia nimiä tässä uskallan mainita. Minä olen ollut, Paska Jussi, Hölmö, Löhri, Ällöttäjä, Siinä muutamia nimiä jo koulu ajoiltani. Vaimoni oli minulle pelkästään rasite, ihme kuitenkin oli että siedin häntä kymmeniä vuosia. OLin hänelle omaishoitajanakin monet vuodet.
On ihana aamulla herätä kun tietää ettei minun ole pakko sietää ketään ihmistä, enkä enää osais kenenkään kanssa ollakkaan.
Minäkin pyrin keksimään jonkun tekosyyn niihin kutsuihin joita jo harvoin enää tuleekaan omaisten taholta. Minun on paras olla aina yksin. Minullakaan ei ole kavereita/ystäviä,mut kaks koiraa,jotka pitää elämäs kiinni.Ei yksinäisyyttä valita vaan se on.
- Vihattu
En ymmärrä sosiaalisesti suuntautuneen ihmisen persoonallisuutta. Kuin olisivat jostain kaukaisesta, vieraasta kulttuurista. Tai planeetalta.
En halua loukata ketään, mutta havaintojeni perusteella sosiaalisesti suuntautunut ihminen on tyypillisesti hieman yksinkertainen muihin verrattuna. En tiedä, ehkä olen väärässä. - Anonyymi
Tunteeni ovat samanlaisia kuin edellisen kirjoittajan. Olin lonkkaleikkauksessa pari
vuotta sitten ja sen jälkeen on kaikki muuttunut ei huvita lähteä minnekkään
pelkään ylesiä kulkuneuvoja j kauppareissutkin rasittaa pienellä lenkillä kyllä vielä käyn mikäli jalat sallii (mulla on niin sanottu katkokävely) asunut kotona yksin 18 v
mieheni kuoleman jälkeen nyt tuntuu että kohta en jaksa .....mistä apua l????
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik124650MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar932408Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5711818- 91573
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1011491Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja671197Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s331128Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt2191000Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3978Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o64977