Kysytäänpäs palstalaisilta kumpia olette kissa- vai koiraihmisiä.
Minulla on ollut sellainen mielikuva että ateistit ovat kissa ja teistit koiraihmisiä, tämä siksi että olen kuullut niin monen uskovat pitävän kissaa pahana eläimenä.
Minulla on ollut sellainen mielikuva että ateistit ovat kissa ja teistit koiraihmisiä, tämä siksi että olen kuullut niin monen uskovat pitävän kissaa pahana eläimenä.
Vastaukset 105
Vanhimmat
Minun koira ainakin on ateistinen.
Mainitsin leikkisästi sana dawkins ja koirani aloitti heti sen moisen rähinän häntä innosta heiluen.
Olen allergikko, joten en ole koskaan kumpaakaan hankkinut, mutta jos hankkisin, ehkä kallistuisin kissaan. Se on aina tuntunut mieluisammalta.
Moi! Itse rakastan molempia, vaikka en tällä hetkellä kumpaakaan omistakaan. Meillä on kyllä kani, olisiko se sitten antiteistien juttu? :)
Eikö se niin mene, että kristityille kissa on ollut saaatanan (esim. noitien) kätyri ja muslimeille koira...?
Itse olen uskonnoton antiteistinen ateisti, ja taidan tykätä melkeimpä kaikista eläimistä, paitsi en ehkä hamstereista.. Ne on vtun ilkeitä.
http://www.youtube.com/watch?v=LBjUh4bYF8w
>>Minulla on ollut sellainen mielikuva että ateistit ovat kissa ja teistit koiraihmisiä, tämä siksi että olen kuullut niin monen uskovat pitävän kissaa pahana eläimenä.
No itse olin aiemmin enemmän koiraihmisiä lähinnä siitä syystä, että kasvoin itseäni kaksi vuotta vanhemman englanninspringerspanielin kanssa, kunnes hänestä aika jätti ollessani kahdentoista. Nykyisin olen kai sekä-että, vaikka kumpiakaan en todennäköisesti tule itse koskaan pitämään, joten asialla ei siinä mielessä ole kauheasti merkitystä.
Monikohan palstan uskovaisista muuten uskoo tapaavansa armaat lemmikkinsä tuonpuoleisessa? Yleisin uskisstereotypia aiheesta taitaa olla se, ettei eläimillä olisi sielua (kyseinen väite taisi olla muuten ensimmäinen syy, minkä vuoksi itse muistan lapsena inhonneeni uskontoa), mutta esimerkiksi Jaakobin muistan tässä yhdessä asiassa yllättäneen positiivisesti sillä ettei ole tuohon tyyliin spiisistinen lahkoilija.
Minä pidän eläimistä ylipäätään paljon ja olenkin sen vuoksi kasvissyöjä. Eläimen elämä on mielestäni ihan yhtä arvokas kuin ihmisenkin.
Kissa on kuitenkin se minun valintani omaksi kaveriksi. Jotenkin vain ymmärrän kissaa ja kissat ymmärtävät minun minua.
Kun uskovat tykkäävät ihmisistä, jotka eivät kyseenalaista mitään ja tottelevat sokeasti ja tekevät mitä käsketään - niin sellaisia eläimiä koirat juuri ovat.
Kissat taas ovat itsenäisiä ja itsepäisiä ja niitä on vaikeaa saada tottelemaan sokeasti, tai tekemään jotain mitä ne eivät itse halua tehdä. Viittaa vahvasti ateistisiin ominaisuuksiin.
Näin siis leikillisesti tarkastellen. Itse olen enemmän kissaihminen, mutta tämä saattaa johtua siitä että lapsena kotitalossa oli aina kissoja, mutta ei koskaan koiria. Voi siis olla ihan vain tottumuskysymyskin.
paas arvaten
Helpotan arvausta sanomalla, että kotieläimeni nimi on Nipsu.
Onko sen vanhempien nimet Hosuli ja Sosuli?
Tyttö tuon nimen antoi kuusi vuotta sitten.
En ymmärrä mistä tuon miinuksen sain, mutta Muumilaakson Nipsun vanhempien nimet ovat Hosuli ja Sosuli.
Nipsu kuulostaa kissalta mutta taitaa olla koira.
Minulta löytyy; Pessi, Piko, Fantasio, Spip, Niilo Pielinen, Vassilissa Viisas, Kleopatra, Nefertiti, Igor ja Nikita.
Edesmenneitä; Ninni, Illusia, Olli, Pipsa, Babayaga.
Lähes kaikki kissat ovat tulleet pareittain ja siitä johtuvat useimmat nimet.
Vai olet sitten näköjään kunnon kirjallisuuden harrastaja. Minulla on Pikoa ja Fantasioa sekä suomeksi, että tanskaksi. Aivan mahtavia teoksia.
Aika monta kissaa sinulla tuntuu olevan. Sano terkkuja niille.
Eurooppalainen sarjakuva kiinnostaa, hyllystä löytyy Pikoa, Natasaa, Yoko Tsunoa, Niilo Pielistä, Valeriania ym. ym.
10 on mukavan pyöreä luku. Kerrotaan heti kun niitä vain näkyy ;)
Et saanut miinustasi minulta, mutta Muumilaaksosta se nimi tuli.
Tytölle ostettu koira, joka viihtyy minun kainalossa.
(tiesin jo hankittaessa, että saan hyvän syyn käydä lenkillä ainakin kahdesti päivässä)
Kissoja! 3 kpl. Pidän kyllä koiristakin, mutta laiska kun olen niin kisut sopii minulle. Pidän niistä enemmän myös siksi kun ne antavat minun olla rauhassa, ei hosu eikä läähätä ympärillä jatkuvasti, tulevat syliin silloin kun itse haluavat. Ovat myös siistimpiä eivätkä haise. Kissat ovat aika omituisia otuksia, sillälailla jännällä ja positiivisella tavalla. Kieriäkin ovat. :D
Tässä nuorimmainen Mörri.
http://www.youtube.com/watch?v=bp4pQUrfbVw
Ajattelen että kissa on enemmän itsenäinen, ja hieman egoistikin, ja mieltäisin sen vuoksi enemmän ateistille.'
Kyllä olen enenmmän koiraihmisiä: koira on uskollinen, äykkäämpi, helpommin koulutettavissa, rotuja on enemmän ja vois valita olosuhteiden mukaan sopivamman. Ei minulla ole kyllä mitään kissojakaan vastaan. Jos eläisin maalla ja voisin pitää, miksipä ei olisi molemmat.
Itse asiassa mielenkiintoinen kysymys, sai yllättäen huomata miten ajattelee. Huomasin ajattelvaani juuri päinvastoin kuin sinä. Kissa sopii uskoville, se on egoistinen ja ei paljon välitä palvelijoistaan, samanlainen palvonnan kohde kuin jumalakin. Koiran kanssa voi kommunikoida, eikä sen toimintaa tarvitse mitenkään mystifioida. En ole ollenkaan vakuuttunut asenteeni järkevyydestä, mutta tällä yksinkertaisella ajatuksella saikin huomata miten ajattelee.
Kissa kuuluu maalle ja ulos, siellä pääsee toimimaan lajinsa tapaan.
"Kyllä olen enenmmän koiraihmisiä: koira on uskollinen, äykkäämpi, helpommin koulutettavissa, rotuja on enemmän ja vois valita olosuhteiden mukaan sopivamman. Ei minulla ole kyllä mitään kissojakaan vastaan. Jos eläisin maalla ja voisin pitää, miksipä ei olisi molemmat. "
Pienenä sivujuonteena: mistä päättelit, että koirat ovat älykkäämpiä?
Tuosta älystä ollaan vähän sitä mieltä, ettei kumpaakaan voi yksiselitteisesti sanoa älykkäämmäksi. Koirien ja kissojen älyt ovat vain parhaimmillaan eri alueilla.
Koiran älyksi usein sekoitetaan koiran halua miellyttää ja sen myötä syntynyttä kykyä toteuttaa asioita käskyjen pohjalta.
Isäni toimi sotakoiran kouluttajana. Ja perheeseeni on kuulunut yhteensä yli 12 sakemannia. Ja huskeja sekä joitain sekarotuisia. Eivätkä kissatkaan kovin vieraita ole.
Menee vähän aiheen viereen, mutta...... lähipiiriini on hommattu sakemanni,ja mun tähänastiset kokemukset puhdasrotusista sakemanneista on pelkästään huonoja, suorastaan kamalia. Mikä on sun kokemus, onko sakemanni koira, joka toimii vain tiukan kontrollin alla ? Eikö siitä koskaan tule itsenäisesti aggressionsa hallitsevaa aikuista koiraa, johon voi luottaa kaikissa tilanteissa? Tämmönen kauhuskenaario mulla siis on niistä..
Taisi olla aika hemmetin tyhmä kysymys..isäsi koulutti sotakoiria..no, voihan se olla, että ei kaikki koirat olleet sotakoiria..?
Minä toimin intissä ollessani sotakoirien huoltajana/ hoitajana ja taisin saada silloin koirakiintiöni täyteen.
Kaikki koirat taitavat vaatia aika tiukkaa kontrollia eivätkä silti ole koskaan täysin luotettavia, mutta sakemannit taitavat olla aika lailla paremmin koulutettavia ja siten hallittavia. Omat kokemukseni n. 50:stä sakemannista (sotakoiria) on aika hyviä, ainoastaan yksi arvaamaton mutta sekin johtui siitä että sen "omistaja" kohteli sitä huonosti.
Meillä on varmaan tosi erilainen kokemus koirista. Schäfereitä mulla ei ole ollut koskaan.,vaan niitä semmosia "helppoja" joiden kanssa yhteisymmärrykseen pääsy riittää. Sen jälkeen ne on ennalta arvattavia. Ja niiden mielestä varmaan minäkin..:) Aggressiivinen oli yksi, mutta senkin tiesi, missä tilanteessa ja siitä näki
etukäteen koska rupeaa hermo menemään. Niin,että mitään tiukkaa kontrollia ei tarvittu, vähän valppautta vain.
Kannattaa ottaa huomioon minkä linjan sakemannin myös ottaa. Näissä kun on niin näyttelylinjaa ja sitten työlinjaa jossa ei esim. turkin värin kanssa ole niin tarkkaa.
Mutta käytösongelmien kanssa kehoitan paneutumaan sakemannien kanssa sukupuuhun ja tietenkin omistajan omaan kokemukseen. Nämä kun kuitenkin ovat suht haastava ja aktiivinen rotu. Ja erittäin monipuolinen oikeissa käsissä.
Kiitti. :) Aina pelottaa vähemmän kun tietää.
Minulla on vähän yli 1v sekarotuinen koira ja olen ateisti. Oma suosikki koirarotu on tanskandoggi ja sen takia tässä nykyisessäkin sitä on 25%. Tulen toimeen kissojenkin kanssa esim. kun käyn kaverin luona jolla on niitä. Ei minua kissat haittaa mutta todennäköisesti en itse osta sellaista.
Koira ilman muuta. Haluan kaverin, kissan kanssa en osaa kommunikoida mitenkään. En pidä koirista, jotka ovat liian innokkaita tottelemaan tai muuten tekemään omistajansa halun mukaisesti. Hyvä suhde koiraan edellyttää molemminpuolista ymmärrystä ja kompromisseja :)
>>>En pidä koirista, jotka ovat liian innokkaita tottelemaan tai muuten tekemään omistajansa halun mukaisesti.>Hyvä suhde koiraan edellyttää molemminpuolista ymmärrystä ja kompromisseja :)
Pitää, niissä asioissa, joissa on koiran turvallisuus kysymyksessä Tien yli mennään silloin kun sanotaan, eikä silloin kun koira arvelee, että tie on vapaa. Joskus kyllä olen saanut katseita, että "turhaa nipotusta, kai mää ny käsitän", mutta se on semmonen pointti, mikä vaan pitää olla niinpäin.
Joissain asioissa koira taas on ihmistä valppaampi huomaamaan asioita, eikä ihan kaikkea koiran tarvitse aina huvittaa tehdä. Se ilmoittaa, ett c´mon, ei nyt viittis tai sitten joissain tilanteissa voi tulla sanomaan, että voisko ton nyt lopettaa. (En tarkota supia :))
Koskaan, ikinä, milloinkaan ei nyt jo kuolleella koirallani ollut edes aikomusta purra minua tai ketään muutakaan, vaikka se joskus oli tilanteissa, jossa olisi voinut sen puraisevan ihan vaan säikähdyksestä. Että ainakaan tämä koira ei kaivannut mitään erityisiä pomoleikkejä. Sillä oli paikkansa porukassa, se tiesi hommansa ja oli siitä ylpeä, ei sitä tarvinnut pomottaa.
Oma on kans lauhkea kuin lammas. Paljon en ole opettanut eli menee tien yli jos sen päästää, mutta eipä tuollaisen 5 kiloisen kanssa ole ongelmia.
Noissa koirakuiskaajissa on sensijaan ihan samoja juttuja kuin ohjelmassa Super Nanny kakrujen kanssa.
;-)
Mun koira oli 38 kg, airendalen ja ajokoiran sekoitus.
Oma on chihun ja perhoskoiran puolivälistä. Kennelin onnistunut virhe.
Ateistinen alaluokkaikäinen tyttäremme haluaisi koiran mutta isänsä on allerginen. Tyttäremme oli sitä mieltä, että otetaan koira ja isi voi muuttaa muualle :)
Lapset esittää joskus aika radikaaleja ajatuksia.
;-)
Jospa kys. isi onkin pian jo viikonloppuisä?
Tytär laulaa "Isä kulje hitaammin", koira perässä...
http://www.youtube.com/watch?v=iStW-XLw4yo
Kyllä mä olen vielä kohtuullisen rakastunu mieheeni... ollu jo yli 25 v...
Eiköhän tässä käy niin, että tyttö lähtee aikanaan ja isi jää kotiin :)
http://www.youtube.com/watch?v=VKBfsz3P7Us
No tota.
On kissa sekä koira.
Täydentävät hyvin toisiaan.
Kissa itsenäisenä otuksena tulee ja menee mielensä mukaan.
Koira laumaeläimenä on mainio lenkkikaveri ja pitää vähän pihaa silmällä.
Mulla on kokemusta molemmista eläimistä ja kyllä olen sen perusteella enemmän koiraihminen. Pidän eläimistä ylimalkaan, joten kaikki käy siinä suhteessa. Koiraa pidän vaan kiinnostavampana kommunikaation vuoksi. Samoin mua kiehtoo sen alkuperä sutena. Kiinnostunein olen primitiivisistä "alkuperäisroduista". joihin esim. kotoiset pystykorvamme voi laskea.
Elämäntilanteeni ei salli lemmikien pitämistä, joten mulla ei ole nyt eikä varmaan tule olemankaan lemmikkejä.
Minusta on mielenkiintoista tuo kommunikaation kokeminen. Minä pidän kissoista juuri samasta syystä Niiden kansa on helpompi kommunikoida. Koira hömelöittää ja on rauhattoman oloinen. Kissan kanssa kommunikointi tuntuu todelliselta keskustelulta. Minun kissani ainakin tuntee paljon sanoja ja ymmärtää katseella ohjauksen.
Koira kyllä tottelee, mutta sellainen kontaktin tunne jää uupumaan. Kissat ovat mielestäni paljon syvällisempiä, jos ilmaisu sallitaan.
Olen joskus pohtinut näitä stereotypioita, joita luomme eri eläimistä. Jätämme usein oman osuutemme laskuista siinä, kun vertaamme suhdettamme eri eläimiin. Tiedän ainakin itsestäni sen, että koiran haju on mielestäni todella vasenmielinen, enkä oikein jaksa ellaista touhottajaa lähelläni. En siis jaksa tutustua tarpeeksi.
Kissoihin taas liitetään paljon ominaisuuksia, jotka ovat mielestäni syntyneet siitä, että harva kissanomistajakaan jaksaa itseasiassa tutustua kissaansa. Se otetaan ja sen annetaan kulkea omia polkujaan. Tästä sitten päätellään, että kissa on sellainen ja tarvitsee oman rauhansa ja ne omat polkunsa ja suorastaan häiriintyy ihmisestä. Siksi, vastoin kissan omaa etua, kissa lasketaan yleensä vapaaksi ulos jossa se joutuu luvattoman usein kohtaamaan kauheuksia. Vastoin yleistä luuloa, kissa pärjää sisällä oikein hyvin ja osaa ulkoilla narussa, kuten koira, ilman suuria traumoja.
Toinen yleinen harhaluulo on, että kissa kiintyy paikkoihin, ei ihmiseen. Kissa kiintyy kyllä ihmiseen, jos ihminen suo sille mahdollisuuden. Kissa parka jätetään usein omien polkujen kulkijaksi. Kuinka se silloin voisi kiintyä ihmiseen kun ihminen ei suo sille aikaansa samalla lailla, kuin ihminen suo aikaansa koiralleen.
Minun kissani ovat aina olleet kovin kiintyneitä minuun, ei paikkoihin. Kun teen jotain, teen sen yhdessä kissani kanssa. Se seuraa minua joka paikkaan ja keskustelee kanssani. Aina mahdollisuuden tullen, se tulee syliin ja ottaa syvän katsekontaktin ja nauttii läheisyydestä.
Harva tuntee kissan, moni on tuntevinaan ja tietävinään. Näiden luulojen vuoksi kissa ei saa ansaitsemaansa arvostusta ja joutuu usein kovan ja väärän kohtelun uhriksi.
Ehkäpä se juuri jakaa meidät kissa- tai koiraihmisiin, kumman lajin kanssa meidän on helpompi kommunikoida?
Tuossa olet oikeassa, että jos koirat tuntuvat pelkästään hömelöiltä, niin et ole tutustunut koiriin kunnolla. Samoin pohdintasi kissojen tuntemisen tasosta on varmasti oikein. Siis ihmisen osuus kommunikaatiossa on usein heikkoa.
Myönnän kyllä, että kommunikaatiokyvyttömyys kissan kanssa johtuu siitä, että olen olut vähän kissan kanssa tekemisissä. Olen nyt tutustunut jälkikasvuni sisäkissoihin, ja inusta on alkanut tuntua, että ne muistuttavat koiraa....lienee tarkoittaa sitä, että ne murtavat käsitystäni kissoista, jolle ihminen on ruokakomero.
Vielä hassu tuosta hajujutusta. Mun mielestä koiran varvashiki on aivan ihanan hajuista :) Rasvaiset turkit ajokoirilla yms. ei ole kyllä oikein miellyttävää..
"Kissa kiintyy kyllä ihmiseen, jos ihminen suo sille mahdollisuuden. Kissa parka jätetään usein omien polkujen kulkijaksi. Kuinka se silloin voisi kiintyä ihmiseen kun ihminen ei suo sille aikaansa samalla lailla, kuin ihminen suo aikaansa koiralleen."
Ehkä asia on noin, mutta ovat kaikki eläimet myös yksilöitä. Myös asuinpaikka vaikuttaa miten kissat saavat ja voivat liikkua.
Meillä on kotikissa, nyt jo melko iäkäs, eikä se mielellään enää ulos pihalle lähde, se kun ei pidä metelistä ja siellä on paljon lapsia jotka tulevat heti rapsuttelemaan ja haluavat ottaa syliin ja siitä tämä ei tykkää. Me asumme siis kerrostalossa, enkä minä ole huomannut että kissa mitenkään maalle "kaipaisi".
Sisareni asuu Ruotsissa pikkukylässä omakotitalossa ja siellä kissat saavat mennä mielensä mukaan. Heidän entinen kissansa olikin aikamoinen kulkuri, tuli ja meni mielensä mukaan, mutta tämä nykyinen on melko arka ja pysyttelee pihapiirissä. Sillä on vajan katon alla oma kolo, jonne se kiipeää tikkaita pitkin ja tarkkailee sieltä kuka pihalla kulkee. Ja kun se on sisällä, niin se menee piiloon, jos ikkunasta näkee, että pihaan kaartuu vieras auto. On se myös aikamoinen sylikissa ja osaa ruotsia kuulemma iha hyvin.
Kyllä minä kommunikoin kissani kanssa. Hyvin se ymmärtää mitä sille sanoo, eri asia sitten on välittääkö se sanomisista mitään. Se on myös hyvin seurallinen, eikä pelkää ihmisiä. Jos huoltomies tulee jotain pikku korjausta tekemään, niin kyllä kissa on vieressä neuvomassa.
Taisi tulla jo selväksi että olen kissaihmisiä.
Tämä voi tulla puun takaa, mutta kissoilla on ihan sama varvashikihaju ja se on minunkin mielestä aivan ihana.
Olet myös havainnoinut ihan oikein. Kissat ja koirat muistuttavat monissa asioissa toisiaan. Ne ovat mustasukkaisia, vahtivat kotia, noutavat, kerjäävät ruokaa pöydästä jne.
Yksi asia kissoissa lyö minut ällikällä kerta toisensa jälkeen. Ne tietävät todella tarkkaan kaikkien esineiden olemassaolon ja sijainnin kotona. Jos huneeseen tulee uusi esine, vaikka pienikin, huomaa kissa asioiden muuttuneen alta aikayksikön. Jos jokin esine muuttaa paikkaa vaikka vain muutamia kymmeniä senttejä, ihmettelee kissa oitis, mitäs täällä on tapahtunut.
Niiden hahmotuskyky ja muisti on siis uskomaton.
Mielenkiintoista...!
Ja hyvä vinkki, nyt tiedän, mitä voin tehdä, että epäluuloni kissaa kohtaan voisi vähän lieventyä :)
"Jos jokin esine muuttaa paikkaa vaikka vain muutamia kymmeniä senttejä, ihmettelee kissa oitis, mitäs täällä on tapahtunut."
Niin totta. Parvekkeella meillä on semmoiset vanhat remonttitikkaat, joissa kissa istuskelee ja katselee pihan touhuja, sadetta ja salamointiakin. Jos otan sen sisälle kun pitää vaihtaa kattovalaisimeen uusi lamppu, niin se hyppää heti siihen istumaan. Jos vaihdan tuolien paikkaa, niin heti se siihen menee makoilemaan, aivan kuin jotain uutta tutkittavaa olisi kotiin tullut.
Sillä on myös kummallinen mieltymys hikisiin kenkiin. Kun joku tulee käymään ja jättää kenkänsä/sandaalinsa eteiseen, niin tämä on heti nuuhkimassa ja sitten se nuolee jopa jonkun kaverin hikisiä varpaita.
Ei sen nukkumakoriinkaan kelpaa mikä tahansa alusta, ei ainakaan vastapesty. Pitää olla joku likainen vanha paita jossa on minun tuoksuni/hajuni, se kyllä sille sopii. Omituisia otuksia.
Entäs miksi kissa tiputtelee tavaroita? Istutaan nätisti vierellä ja pikkuhiljaa pehmeällä tassulla hivutetaan perintömaljakkoa hyllyn reunalta, kunnes se on säpäleinä lattialla. Tai se loputon kiinnostus pahvilaatikkoihin tai laukkuihin ym kasseihin, niihin on ängettävä aina sisään. Ja kun tulet kotiin sinut nuuhkitaan milli milliltä että missäs sitä ollaan oltu. Ja se käkätys kärpäsille ja linnuille on hassua, joku metsästysääntely kai? :D
Meillä Masilla on tapana avata minun vaatekaapin ovi Mörrineidille kun se ei itse sitä saa auki, se niin tykkää nukkua minun vaatteiden päällä ja minä kun en siitä sallisi (karvat..) Joo ei sitä tapahdu sillon kun olen kotona koska se on kiellettyä..
Miksi kissa tiputtelee tavaroita? Olen sitä meidän "möykyltä" kysynyt, mutta ei se vastaa. Yhden kauniin punaisen synttäriksi joskus saamani maljakon se tiputti. Koko olohuone täynnä punaista lasinsirua.
Ennen meiltä katosi mystisesti pikkuesineitä olohuoneesta: pieniä simpukankuoria, sormuksia, kyniä, sytkäreitä... Kyllä ne sitten löytyivät aikanaan, nimittäin maton alta. Yhden simpukankuoren tietysti talloin vahingossa murusiksi.
Papereita se ei enää revi, mutta alkuaikoina oli aa-neloset järsitty kulmista ja vessapaperit revittynä vessan lattialla.
Kyllä kissa mieltei mihin tahansa koloon naamansa yrittää tunkea. Jopa kirjakerhon pakettiin.
>>Ja se käkätys kärpäsille ja linnuille on hassua, joku metsästysääntely kai? :D
totta, kissaeläimet ja koiraeläimet ovat samaa alkuperää ja niillä on yhteisiä piirteitä enemmän kuin poikkeavia. Kissatkin elävät laumoissa jos olosuhteet ovat sopivat. Tämän näki maalla 70-luvulla kun ruokaa oli kissoille paljon mutta se oli keskittynyt tiettyihin paikkoihin. Koiran laumakäyttäytyminen taas polveutuu sudelta. Susi muodostaa laumoja ehdottomasti vain arktisilla alueilla koska yksin suurriistan pyytäminen on mahdotonta.
Molemmat on kivoja. Itselläni on ollut 2 koiraa (isoja) ja meillä oli sekä kesyjä sisäkissoja että puolivillejä navettakissoja.
Koiraihminen täällä :) On kissatkin ihan ok.
"Minulla on ollut sellainen mielikuva että ateistit ovat kissa ja teistit koiraihmisiä, tämä siksi että olen kuullut niin monen uskovat pitävän kissaa pahana eläimenä."
- Kyökissä tuumattua: kissaa ei voi alistaa, siksi se harvoin on uskiksen lemmikkinä.
Meillä on ollut kaksi kissaa. Eli kissaihminen olen. Pidän myös koirista ja eläimistä yleensä.
Koira sekä kissaihminen täällä. Kissoissa viehättää juuri se itsenäisyys. Toisaalta koira on todellinen ystävä. Minulla on molempia, en kykene valitsemaan vain toista. Eläimet ylipäätään ovat lähellä .
Kreationismipalstan kreationisti Sepä Se vaikuttaa kyllä jutuistaan päätellen kissaihmiseltä, joten onkin mahdollisesti vain "kreationisti".
Tämä keskustelu nyt jää jotenkin vajaaksi joten kysytäänpä Dawkinsilta kumpi hän on ja se olkoon ateistien lopullinen kanta.
Sanoisko leikkisästi: ateistivanhimman määräys.
Olettaisin hänen olevan kuitenkin koiraihminen.
Kaikki yhteisöt eivät toimi ilman itsenäistä ajattelua. Ja epämääräinen määrä uskonnottomia keskustelijoita ei ole edes yhteisö. Että tässä tuli nyt vaan käsitys sun käsitysestäsi.
Kissa minulla on ollut nyt melkein 12 vuotta. Sitä ennen oli lapsena, kun vielä maatalossa asuin. Siellä oli aina kissoja, ne olivat hyödyllisiä navetassa ja saivat luonnonmukaista, terveellistä ravintoa.
Kivasti me ollaan toimeen tultu tämän kissan kanssa. En ottaisi koiraa, koska sen kanssa pitäisi ulkoilla paljon, enkä jalkavaivojen takia kunnolla enää pysty liikkumaan. Saati että aamuvarhaisella säässä kuin säässä lähtisin ulos sen kanssa.
luin tuon väärin "jalkavaimojen takia..."
Minusta kumpikaan eläin ei oikein sovi Raamatun maailmankuvaan.
Eivät osaa kävellä veden päällä Jeesuksen tavoin.
Minä olen eläinihminen, jos olisi mahdollista, ottaisin molemmat unohtamatta paria minipossua, lampaita, ja siiliperhettä.
Tässä lammas, joka sanoo piut paut kaikille stereotypioille. Ei siis kannata meidänkään miettiä millainen kissa on tai koira. Ne ovat vain olevaisia, okainen ihan oma itsensä.
http://www.scotsman.com/news/environment/meet-the-sheep-convinced-that-it-s-a-dog-1-2907693
Lisäys http://www.youtube.com/watch?v=ak1LcrHC6Ug
Katsoin kerran dokkarin jostain luonnonsuojelualueelta, jossa laumastaan eksynyt tai karkoitettu naarasleijona otti hoivattavakseen orvon kauriinpoikasen. Aivan käsittämätöntä miten se ei syönyt sitä poikasta, vaan hoivasi ja vahti ettei kukaan hyökkää kimppuun. Lopulta kävi kuten arvata saattaa, eli leijona kuoli nälkään, ja joku urosleijona vei nälkiintyneen poikasen mennessään.
Tässä yli lajirajojen:
http://www.youtube.com/watch?v=-_wQ7iL19z8
Katsoin ohjelman. Se leijona oli jotenkin vinksahtanut.
Entä itse? Onko sinulla jotain lemmikkiä kotona?
Totuuden jyvä asiassa mahtaa olla.
https://groups.google.com/forum/#!topic/atheism-vs-christianity/Hu7iIVB4mkM
"According to a recent poll on the richarddawkins.net forum, 70% of the
Atheists there are Cat people."
Minusta tuo ei ole todellakaan yllättävää. Kissan kanssa täytyy olla paljon sallivampi ja ymmärtävämpi. Se on kai sitä ns. suvaitsevaisuutta, jota itse mieluummin kutsun hyväksyväisyydeksi. Kissa antaa paljon, mutta myös ottaa pajon.
Kissan hoito voi olla tosi helppoa, ja sitä suurimmalla osalla onkin. Antaa kissan mennä omia polkujaan. Tällöin et vain opi tuntemaan kissaa lainkaan. Jos taas haluaa tutustua kissaan ja ystävystyä kissan kanssa, vaaditaan aikaa, ymmärrystä ja myös vaivaa ja myöhemmin sitten se kaikki palkitaan. Koirasta on paljon enemmän itseasiassa vaivaa, mutta koira palkitsee heti. Kissan kiintymys on ansaittava, koiran saa helposti.
Kuten täälläkin palstoilla ollaan huomattu, erilaisuuden ja uuden hyväksyntä on yleisempää ateistien joukossa kuin uskovien.
Kissoissa on jotain mystistä.
Kun hurahdin jokunen vuosi sitten oopperaan tein hämmästyttävän havainnon.
Kun laittoi soimaan jotain vaikkapa Puccinin,Verdin tai Donizettin aarioita ei kestänyt kahta minuuttia kauempaa,kun silloin alle kaksivuotias kissaneiti ilmestyi paikalle,kiertyi kerälle eikä poistunut niin kauan kuin musiikkia riitti.
Tämä oli aivan kuin säännönmukaista.
Muulloin se kyllä oli tuntikausia omilla retkillään.
Itekin ajattelen, että ateistit ovat enemmän kissaihmisiä. Ja teistit koiraihmisiä.
Ajattelen jotenkin ateistien toiminnan enemmän sellaiseksi yllätykselliseksi kissamaiseksi pehmeäksi tassutteluksi. Ja teistejä sellaisiksi etsijätyypeiksi, joilla on oma roolinsa osana kokonaisuutta.
Noi siis ihan mututuntumalta eläinten "luonteesta" johtuen. Tai siis mun mielikuvat molempien mukavien eläinten luonteista on tollaiset. Enemmän olen ollut koirien kanssa tekemisissä. Mutta on niitä kissojakin ollut mukana.
Mitä ateistit ajattelevat, onko kissoilla ja koirilla ollut mahdollisesti jokin yhteinen esi-isä tai äiti, josta ne ovat sattumien kautta sitten lajiutuneet omiksi lajeikseen evoluution kovassa rytinässä?
Mahdollisesti alkujaan jokin merieläin, joka on sitten noussut maalle viettäen aikaansa lopulta pienenä hiirenkaltaisena nisäkkäänä ollen?
Aika mielenkiintoista, että molemmat, sekä ateistit, että hindut (tai ainakin osa ateisteista) esittää, että nykyisin elävissä lajeissa on "esi-isinä" alenevassa polvessa voinut olla aiemmin eläneiden erilajien yksilöitä. (tämänhän esim. kristinusko tradiotionalistisessa muodossaan kieltää).
Vai onko ateistien mielestä kissat ja koirat olleet omia lajejaan alusta asti?
Muista että suurimmat kristityt kirkot pitää evoluutiota totena, kuten myös konservatiivinen Luther-säätiön diggaaja Päivi Räsänen.
"Vai onko ateistien mielestä kissat ja koirat olleet omia lajejaan alusta asti? "
- Minkä "alusta"? Et kai sinä kuvittele, että ensin jostain putkahti yksi kissa ja yksi koira?
Onko muuten "kollegoillasi" jokin selitys endeemisiin lajeihin?
koiraeläimet, kissaeläimet ja hyeenaeläimet polveutuvat yhteisestä kantalajista.
No foorumi on vapaa. Voit selittää mistä kissa ja koira tulivat?
Joka oli?
Joo voi olla, että näin on.
Mutta miten ateistit ajattelevat kissan ja koiran tulleen maailmaan?
Voi hyvänen aika! Oletko sinä nukkunut biologian tunnilla, vai oletko käynyt vain kristillistä koulua? Katso nyt vaikka juutuubista hakusanalla evoluutio ja koeta ymmärtää näkemäsi.
Nykyisten nisäkäspetojen (Carnivora-lahko) sukulaisuussuhteet:
https://en.wikipedia.org/wiki/Carnivora#Phylogenetic_tree
Nisäkkäiden evoluutiota:
https://en.wikipedia.org/wiki/Mammal_evolution
Emojensa vatuista.
Petonisäkkäiden evoluutiota:
http://www.paleocene-mammals.de/predators.htm
Yks varhainen petonisäkäs:
http://www.sciencedaily.com/releases/2009/12/091222122021.htm
Jne.
Minulla itselläni on tällä hetkellä 10 kissaa, asun maaseudulla ja kissat pääsevät omasta ovesta kulkemaan vapaasti. Näin kesällä menee välillä useitakin päiviä ettei kaikkia kissoja näe mutta talvisin kaikki viihtyvät sisällä suhteellisen vähin rähinöin.
Lapsuudessa on ollut koiriakin( mm. tiibetinspanieli) ja perhepiirissä on koiria useampiakin mm. husky ja sakemanni mutta itselle en koiraa ottaisi.
Kissassa ehkä eniten viehättää niiden itsenäisyys ja se että kissa ei "mielistele" ketään ja kissan "kunnioitus" on ansaittava ei otettava kuten koiran kanssa.
Myös kissan kaksijakoinen olemus, suloinen kehräävä karvakerä ja toisaalta julma saalistaja jonka kaikki ominaIsuudet ovat viimeisen päälle hioutuneet tehtäväänsä on tavallaan "viehättäviä"
kissoistani 2 on hännätöntä, kaksi polydaktyl- eli monivarpaista kissaa ja muut tavallisia maatiaisia ja kaikki 10 ovat erivärisiä ja koot 3-9 kg. Luonteeltaan kaikki ovat hyvinkin erilaisia yksinäisestä metsästäjästä rasittavuuteen asti huomionkipeään.
Näin kesäisin yksi kissoista käy kokemassa katiskan kanssani ja matkalla rantaan se noudattaa aina tiettyä kaavaa, aina samoissa kohdissa kieriskellään maassa rapsutusta odottaen. Samainen kissa pentuna pian meille tultuaan yhden katiskareissun jälkeen raahasi hampaissaan itseään paljon suurempaa haukea ( oli pentuna jäänyt aina vähimmälle ruualle ja otti nyt takaisin)
Mitä muuten teistit sanotte siihen kun ko. kissa on syntynyt 6.6.6, onko se paholaiskissa? nimeksi en ikävä kyllä hoksannut silloin antaa Petoa, Luciferiä tms;)
Kaikkiaan minulla on ollut reilun 20 vuoden aikana 14 kissaa ja niin kauan kuin pystyy tulee kissoja olemaan.
Aikalailla samoilla linjoilla näyttää kaikkien mielipiteet olevan ja samanlaisia kokemuksia myöskin kissoista, mm. tavaroiden pudottelu, hikiset kengät, pahvilaatikkoaddiktio jne.
Mikä kissalle nimeksi? Vuoden ikäinen vilkas norjalainen narttukissa. En haluaisi kutsua sitä millään allakassa olevalla naisen nimellä, vaan jollain, sanotaanko vaikka "pakanallisella" nimellä. Tai no, voi se jotain muutakin ilmentää, esimerkiksi luonnetta.
Se on kaunis, leikkisä, nukkuu usein vatsani päällä tai kainalossa ja on sillä oma unikolokin pehmusteineen. Plus vielä pyykkikoneen rumpu, sohva, kirjahylly ja kaikki missä voi nokoset ottaa.
Se ei siis ole ns. rotukissa, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan, eikä sitä ole rekisteröity. Kun sen itselleni sain, niin aikaisempi omistaja oli sen lääkärissä käyttänyt ja nimen antanut papereihin, mutta en minä ainakaan ala kissa sillä nimellä kutsua. Mimmi, kamala nimi.
Kutsun sitä milloin miksikin mutta olisi kiva keksiä joku ihan OMA nimi.
Tuolla on hyviä vaihtoehtoja, esim Gaia ja Afrodite.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_antiikin_Kreikan_jumalista
Miltäs kuulostaisi Attekatti ?
Muutoin kissoista ja vähän muostakin:
Ihmistä katsoo:
koira yöspäin
kissa alaspäin
sika pitää vertaisenaan. Sanoi ex.pääministeri W.C. muinoin.
Norjalainen metsäkissa kun on niin minulla tuli heti mieleen viikingit. Ehkä joku wanha viikinkinimi?
Linkki unohtu...
http://www.katajala.net/viikinkiaika/elama/nimet.html
Hei sullakin norski, vaude. On ne kyllä nuorena energisiä, onneksi aikuisiällä rauhoittuvat kuten muutkin kissat, muuten tosi koiramainen kissa saattaa kehittyä (kuten jo pentuna sinullakin massulle tulee), jos sitä siihen tukee. Todella oppivainen, jos saadaan motivoitumaan ym. kaikkea kivaa. Nimi ehdotuksia voisit harkita nojalaistyttönimiä.
Hienoja vaihtoehtoja. Ragnhild niminen kissa olisi tosi hauska tai sigfrid. ;o)
Wanha norjalainen nimi. Miksipä ei, mutta nuo ovat sukupuolen mukaan. Kyllä tuo aina ymmärtää kutsun sitä millä nimellä vaan, mutta olisi niihin papereihin kiva saada jonkinlainen oma nimi. Lyhyt ja ytimekäs mielellään. Pelkkä Kissa tuntuu hölmöltä.
Mulla oli koira pieni k.k.mäyris, joka vanhuuteensa meni ja nyt on 2 koiramaista kissaa, en ole koskaan ymmärtänyt miten kissoista voisi saada sellaisia, joiksi monet kissojaan kuvailee, eli itsenäinen, pärjää ruoan ja veden varmistamisella jopa vuorokauden ilman emäntää, ei tulisi hellyyttä kaipailemaan ja pentuna toinen näistä vielä haukahtikin kuin koira, ikääntymisen jälkeen on toki mourunnutkin pahimmoillaan. Olenkohan sitten koiraihminen, jos kissatkin osaan kasvattaa koiriksi ja valjaissa tykkäävät pihalla kuljeskella?
Kissoista saa näitä itsenäisiä, kun ei kiinnitä niihin mitään huomiota, vaan jättää ne yksin ja laskee ne ulos itsekseen vaeltelemaan. Siis samalla lailla kuin ihminenkin vieraannutetaan.
Kissa on erittäin seurallinen ja läheisyydenkaipuinen, jos sille se sallitaan. Muutenkin kissa ja koira ovat monessa asiassa samankaltaisia.
Olet vain hyvä kissanomistaja ja noin kissasi siitä sinua kiittävät. : )
Kiitos vastauksestasi beenthere ei kirj. Olen valitettavasti luullut, että olen harvoja kissojen omistajia, joille nämä omat kissat ovat niin herttaisen läheisiä, koska monien mielestä en tue perus kissakäyttäytymistä.
En tiedä onko olemassa mitään kissan peruskäyttäytymistä, minun kissoissani on niin monenlaisia vaikka ovat käytännössä saaneet kaikki samanlaisen kasvatuksen, Suurin ero oli ehkä niillä kahdella villikissan pennulla jotka erotettiin emostaan hyvin aikaisin n. 1 kk:n ikäisenä. Molemmista tuli erittäin huomion ja hellydenkipeitä, nukkuivat lähes aina sängyssämme usein poski poskea vasten.
Joku kissoista viihtyy hyvin sylissä ja joku ei mutta vaatii silti huomiota ja pyrkii hyvin lähelle, osaa voi käsitellä ja pyöritella vaikka miten ja osaa ei saa sylissä pysymään millään ja jopa kavahtaa kosketusta.
Tuo tarina kissan peruskäyttäytymisestä on vain sellainen selitys omalle laiskuudelle ja välinpitämättömyydelle, jonka voi uskoa vaikka itsekin. Onpahan sitten hyvä omatunto, vaikka kissa on jätetty oman onnen nojaan.
Samaa sarjaa välinpitämättömyyttä on jättää kissat leikkaamatta, rokottamatta, madottamatta ja kaikkein pahin, ottaa kissanpentu liian nuorena. Koran kuovutusikä on 8 viikkoa, kissan 12, ei 8 tai 10.
Kissa on aina elegantti ja liikkuu sulavasti ja edustavasti, vai mitä?
http://whyevolutionistrue.wordpress.com/2013/08/03/the-elegance-of-the-cat/cat_beanbaglanding/
Kissa. Ne ovat vaivattomia otuksia, joskin tietenkin täytyy ruokkia, siivota paskat ja oksennukset, rapsutella, leikkiä, harjata turkkia, käyttää aika ajoin lääkärissä ja lisäksi tietenkin se, että jos ne pääsevät ikkunasta huomaamatta luikkimaan huimiin seikkailuihin, niin niitä pitää yötä myöten vielä pihoilla huhuilla takaisin kotiin.
Muuten kyllä ihan leppoisaa seuraa, ei valittamista.
Kallistun enemmän kissojen puoleen, vaikka koiratkin on kivoja.
Olen kissaihminen ja ateisti/skeptikko. Koiria taas vierastan.
Mitenkäs ateistit ajattelevat kissojen ja koirien sielunelämästä? Ovatko kissat ja koirat ateistien mielestä ateisteja? Raamatun mukaanhan esim. leijonat (kissaeläin) huutaa Jumalalta ruokaa. Ja aasi puhui, kun ensin oli nähnyt enkelin.