Nyt se sitten tapahtui

30kriisi kirjoitti:

tulinko hulluksi vai viisaaksi luultavasti en kummaksikkaan. Jotenki tuli tänään nyt aamulla kuin herätys päässä että olen saamaton. En saa työtä olen ollut pitkään työttömänä ja työllistävät kurssit eivät ole auttaneet. Mistään ei tuu rahaa niin suunnitellakkaan ei voi enää oikein mitään. Vapaa aika on mennyt pelien merkeissä netissä nyt kun 31 tuli jossain vaiheessa täyteen rupesin miettimään olenko jo hitusen verran vanha semmoiseen? Nyt olenkin sitte miettinyt pääni puhki että mitä minä sitten tekisin? Mitä kolmikymppiset tekee? Olen jossain määrin syrjäytynyt koska tylsä elämäni ei jaksa kiinnostaa kavereitani ja mitään isompaa ei voi suunnitella kun on työtön. Toisiko joku harrastus sisältöä elämään? Tähän mennessä sekin on vaan jäänyt satunnaisiin kävely lenkkeihin. Mutta kun harrastaminenkin maksaa niin sitä jää hyvin helposti neljän seinän sisään ja se tie on turmiollista. Ryypätäkö sitä sitten pitäs tehä vai mitä? Työtä en vaan saa en tiedä missä mättää mutta yrittänyt olen ja esittäytynyt asiallisesti enkä omasta mielestäni silti mikään idioottikaan ole. Tuntuu kuin aika menee hukkaan päivät menee kun juon kahvia ja luen huvittuneena typeriä netin väittely keskusteluja ja joskus huutelen omiani sinne väliin. Aikaa olisi muttei rahaa mielelläni rupeaisin tekemään jotain ja työtä kaipaisin mutta rupeaa jo olemaan omatkin keinot käytetty. Sukulaisten talkoo hommissa olen joskus ollut kun olen jo niin tuttu siitä etten ole työllistyny niin minullahan on aikaa auttaa ja teenkin sitä ihan mielellään. Mutta aina välillä sitä vaan niin turhautuu että tätäkö se minun elämä on? On varsin surullista katsoa kun tuttavapiirini on työelämässä ja menestyy miksi minä tipuin sieltä työelämästä pois ja oli niin huono tuuri. Minulla oli kerran hyvä duuni mutta firma konkkasi niin sen jälkeenpä se onkin ollut yhtä alamäkeä. Rupeaa jo pikkuhiljaa itseltä huumori loppumaan kun toisilla on duunit autot ja ja talot minulla ei mitään kuin olisin jäänyt jalkoihin. Tunnen alemmuuskompleksia ja tilanteestani johtuen olen hyvin varauksellinen monia ihmisiä kohtaan ja pyrin välttämään ihmisiä ja tapaamisia jossa huono tilanteeni nousisi esille. Joskus tulee mieleen että voi kunpa olisin niin tyhmä etten itse tajuaisi murehtia tätä tilannettani.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä