KYMMENYSTEN MAKSAMINEN
Opettaako Uusi Testamentti sitä ja onko todellisuudessa merkitystä opetetaanko sitä vai ei?
Philip Powell - Christian Witness Ministries
Suom. Samuel Korhonen
(Kristityn Foorumi/J.A.: Philip Powell toimi ennen Australian helluntailiikkeessä (AOG) mm. pääsihteerinä. Tuolloin hän kritisoi karismaattisen liikkeen epäraamatullisia opetuksia ja käytäntöjä koskien käsitystä Pyhästä Hengestä, parantamistoimintaa, menestysteologiaa, ihmeet ja merkit -opetusta, ym. Karismaattisen suunnan saadessa valtaa AOG:ssa (mm. suosittu karismaattinen Hillsong -liike kuuluu AOG:een), Powell jätti helluntailiikkeen ja perusti mm. opetus- ja informaatiosivuston nettiin http://www.christian-witness-ministries.com/
Pragmatismi päihittää totuuden useimmissa uskonsuunnissa. Väärä ajatus, että kymmenysten maksaminen olisi Jumalan määräämä menetelmä Hänen valtakuntansa rahoittamiseksi, on niin piintynyt, että kokonaiset kirkkokunnat ovat tehneet siitä jäsenyysehdon. Joskus jopa siinä määrin, että vähentävät 10% työntekijöidensä palkoista. Monissa tapauksissa ainoa keskusteluaihe asiasta liittyy laskentaperusteisiin: onko kymmenykset laskettava bruttotuloista, s.o. palkasta ennen veronpidätystä, vai nettotuloista, s.o. käteen jäävästä palkasta. Harvoin kukaan kysyy, opettaako Raamattu tätä ajatusta ja onko se todella Jumalan hyväksymä. Hermeneutiikka (raamatunselitysoppi) on nopeasti katoamassa saarnaajien ja ns. raamatunopettajien keskuudesta. Liian paljon painoa on pantu subjektiiviselle kokemukselle ja aivan liian vähän objektiiviselle totuudelle ja perustelulle.
”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää” (Matt.23:23).
”Mutta voi teitä, te fariseukset, kun te annatte kymmenykset mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! Näitä olisi tullut noudattaa eikä noitakaan laiminlyödä” (Luuk.11:42).
”Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani” (Luuk.18:12).
Koko saarna-urani ajan, joka nyt ulottuu viidelle vuosikymmenelle, olen aina tietoisesti tai vaistomaisesti soveltanut kolmea kysymystä siihen raamatulliseen aiheeseen tai sanankohtaan, joka kulloinkin on vanginnut huomioni:
1) Mitä konteksti eli tekstiyhteys opettaa?
2) Mitä muut raamatunpaikat sanovat tästä asiasta?
3) Mitä sanottavaa Herrallamme Jeesuksella oli tästä aiheesta?
Näitä kysymyksiä voidaan perustella seuraavasti:
a) Jokainen teksti esiintyy tekstiyhteydessä. Kontekstin jättäminen huomioimatta merkitsee tekosyiden ja verukkeiden luomista.
b) Raamattu on Jumalan ja Hänen tahtonsa täysivaltainen ilmoitus. On tärkeää huomioida kokonaisuus eikä vain erikseen otettuja tekstejä ja kappaleita.
c) Innoitus ja ilmestys säteilee kirkkaimmin ja parhaiten Kristuksen kautta.
JATKUU
Opettaako Uusi Testamentti sitä ja onko todellisuudessa merkitystä opetetaanko sitä vai ei?
Philip Powell - Christian Witness Ministries
Suom. Samuel Korhonen
(Kristityn Foorumi/J.A.: Philip Powell toimi ennen Australian helluntailiikkeessä (AOG) mm. pääsihteerinä. Tuolloin hän kritisoi karismaattisen liikkeen epäraamatullisia opetuksia ja käytäntöjä koskien käsitystä Pyhästä Hengestä, parantamistoimintaa, menestysteologiaa, ihmeet ja merkit -opetusta, ym. Karismaattisen suunnan saadessa valtaa AOG:ssa (mm. suosittu karismaattinen Hillsong -liike kuuluu AOG:een), Powell jätti helluntailiikkeen ja perusti mm. opetus- ja informaatiosivuston nettiin http://www.christian-witness-ministries.com/
Pragmatismi päihittää totuuden useimmissa uskonsuunnissa. Väärä ajatus, että kymmenysten maksaminen olisi Jumalan määräämä menetelmä Hänen valtakuntansa rahoittamiseksi, on niin piintynyt, että kokonaiset kirkkokunnat ovat tehneet siitä jäsenyysehdon. Joskus jopa siinä määrin, että vähentävät 10% työntekijöidensä palkoista. Monissa tapauksissa ainoa keskusteluaihe asiasta liittyy laskentaperusteisiin: onko kymmenykset laskettava bruttotuloista, s.o. palkasta ennen veronpidätystä, vai nettotuloista, s.o. käteen jäävästä palkasta. Harvoin kukaan kysyy, opettaako Raamattu tätä ajatusta ja onko se todella Jumalan hyväksymä. Hermeneutiikka (raamatunselitysoppi) on nopeasti katoamassa saarnaajien ja ns. raamatunopettajien keskuudesta. Liian paljon painoa on pantu subjektiiviselle kokemukselle ja aivan liian vähän objektiiviselle totuudelle ja perustelulle.
”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää” (Matt.23:23).
”Mutta voi teitä, te fariseukset, kun te annatte kymmenykset mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! Näitä olisi tullut noudattaa eikä noitakaan laiminlyödä” (Luuk.11:42).
”Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani” (Luuk.18:12).
Koko saarna-urani ajan, joka nyt ulottuu viidelle vuosikymmenelle, olen aina tietoisesti tai vaistomaisesti soveltanut kolmea kysymystä siihen raamatulliseen aiheeseen tai sanankohtaan, joka kulloinkin on vanginnut huomioni:
1) Mitä konteksti eli tekstiyhteys opettaa?
2) Mitä muut raamatunpaikat sanovat tästä asiasta?
3) Mitä sanottavaa Herrallamme Jeesuksella oli tästä aiheesta?
Näitä kysymyksiä voidaan perustella seuraavasti:
a) Jokainen teksti esiintyy tekstiyhteydessä. Kontekstin jättäminen huomioimatta merkitsee tekosyiden ja verukkeiden luomista.
b) Raamattu on Jumalan ja Hänen tahtonsa täysivaltainen ilmoitus. On tärkeää huomioida kokonaisuus eikä vain erikseen otettuja tekstejä ja kappaleita.
c) Innoitus ja ilmestys säteilee kirkkaimmin ja parhaiten Kristuksen kautta.
JATKUU
Vastaukset 31
Vanhimmat
Lähestymme asiaa ensin edellä olevan kolmannen kysymyksen pohjalta. Välittömästi esiin nousee joitakin hyvin mielenkiintoisia totuuksia. Edellä mainitut kolme raamatunkohtaa sisältävät kaikki Kristuksen kymmenysten maksamista koskevat kommentit ja jokaisessa tapauksessa Hän tuomitsee sen harjoittajat tekopyhiksi. Miksi? Koska he laiminlöivät Matteuksen. 23. luvussa “oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden”, Luukkaan 11. luvussa ”oikeuden ja Jumalan rakkauden” ja Luukkaan 18. luvussa nöyryyden ja katumuksen. Asiat, jotka he laiminlöivät, olivat paljon tärkeämpiä kuin ne asiat, jotka he tekivät. He olivat uskonnollisia näyttelijöitä – tekopyhiä.
On mielenkiintoista ettei Raamatussa ole yhtään käskyä maksaa kymmenyksiä mintuista, tilleistä, kuminoista (Mt.23:23) ja ruuduista (Lk.11:42).
(Minttu on puutarhayrtti, joka on saanut nimensä miellyttävästä tuoksustaan. Sitä siroteltiin talojen ja synagogien lattioille tuomaan miellyttävää tuoksua. Tilli -kasvilla (engl. Anise) on hieno aromaattinen tuoksu ja sitä käyttävät konditoria- ja hajusteteollisuus. Kumina -kasvi on samaa sukua kuin saksankumina ja sitä käytetään samoihin tarkoituksiin. Raamatun aikaan nämä olivat vähäarvoisia yrttikasveja. Ruutu (engl. Rue) on pieni puutarhakasvi ja sitä käytetään lääkkeenä. Sillä on punertava kukka, katkeran pistävä maku ja voimakas tuoksu).
Tämä oli yksi noita ihmistekoisia ”lisäyksiä” näytöksen luomiseksi.
(Mooseksen laki sanoi, että heidän pitäisi maksaa kymmenyksiä “maan hedelmistä” 5.Moos.14:22. Se ei kuitenkaan sanonut mitään yrttikasveista. Oli kyseenalaista pitikö niistä maksaa kymmenykset. Ylenmääräisessä tarkkuudessaan fariseukset edellyttivät, että pitäisi. Vapahtaja sanoi, että he olivat tarkkoja pikkuasioissa, joita laki ei erityisesti ollut määrännyt, samalla kun he laiminlöivät suuremmat asiat, jotka se oli määrännyt —Albert Barnes, Notes on the Bible).
JATKUU
Sekä Matteuksen että Luukkaan kontekstin sävy saattaa vihjata, että Kristus oli vain ivallinen. Jotkut ovat opettaneet väärin sanoessaan Hänen yksiselitteisesti suositelleen kymmenysten maksamista. On uskottavuuden rajoilla sanoa, että Kristus olisi kiittänyt fariseuksia heidän tekemisistään. Sitä Hän ei koskaan tehnyt.
Kymmenysten maksaminen oli Vanhan testamentin käytäntö tukea Israelin teokraattista hallintoa. On mahdotonta rehellisesti kopioida sitä keinona rahoittaa Uuden testamentin seurakuntaa tai Jumalan valtakuntaa.
UT ei sitä opeta ja niistä, jotka yrittävät opettaa sitä tänä päivänä, voi tulla tekopyhien fariseusten kaltaisia. He lisäävät omia käsityksiään Jumalan Sanaan ja niin tekemällä laiminlyövät monia tärkeämpiä asioita koskien “oikeutta, laupeutta, uskollisuutta … ja Jumalan rakkautta”. Ennen kuin perehdymme ajatukseen ja katsomme toista UT:n kohtaa, joka viittaa kymmenyksiin, niin yrittäkäämme vastata toiseen kysymykseemme: ”Mitä muut raamatunpaikat sanovat tästä aiheesta?”
5. Moos.14:22-29 sisältää perusohjeen kymmenysten maksamisesta henkilökohtaisesta ja/tai talouden sadosta, kuten sitä sovellettiin valtiolliseen Israeliin, joka eli maataloudesta. Laki liittyy siis hedelmä- ja kasvissatoihin sekä eläintalouteen.
Jakeet 22 – 25: ”Kaikesta kylvösi sadosta, joka kasvaa pellollasi, anna joka vuosi kymmenykset, ja syö ne HERRAN, sinun Jumalasi, edessä, siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi: kymmenykset jyvistäsi, viinistäsi ja öljystäsi, niin myös raavaittesi ja lampaittesi esikoiset, että oppisit pelkäämään HERRAA, sinun Jumalaasi, kaikkena elinaikanasi. Mutta jos tie on sinulle liian pitkä, niin ettet voi kantaa kannettavaasi, koska se paikka, jonka HERRA, sinun Jumalasi, on valinnut asettaakseen siihen nimensä, on sinulle liian kaukana, - sillä HERRA, sinun Jumalasi on sinua siunaava - niin muuta se rahaksi, pane raha kääröön, ota käteesi ja mene siihen paikkaan, jonka HERRA, sinun Jumalasi, valitsee.”
Nämä kymmenykset täytyi syödä ”Herran, sinun Jumalasi, edessä, siinä paikassa, jonka hän valitsee”, eli lopulta Jerusalemin temppelissä, jotta ”oppisit pelkäämään HERRAA, sinun Jumalaasi, kaikkena elinaikanasi”. Toisin sanoen se oli symbolinen teko, joka muistutti Israelille, että kaikki mitä he tekivät tapahtui Herran edessä. Heidän pitäisi pelätä Herraa kaikkina aikoina.
Sen tuli tapahtua joka kolmas vuosi (jae 28). Suorittaessaan tätä velvollisuuttaan ”kymmenysten maksajan” tuli nauttia kymmenyksistään ja siten lievittää omia ja perheensä tämän uskonnollisen velvollisuuden suorittamisesta aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia. Ne, joiden täytyi matkustaa kauas, saattoivat muuttaa ”kymmenyksensä” rahaksi ennen lähtöään. Tämä raha tuli käyttää tarvikkeiden, ”kaikkea, mitä haluat”, ostamiseksi heidän uhrejaan varten määränpäässä ja ilmeisesti auttaa matkakustannuksissa niin, että koko tapahtuma olisi iloinen eikä työläs (jae 26).
Jakeet 26 – 29: ”Ja osta sillä rahalla kaikkea, mitä haluat, joko raavaita tai lampaita, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee, ja syö siellä HERRAN, sinun Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi. Äläkä jätä osattomaksi leeviläistä, joka asuu sinun porttiesi sisäpuolella, sillä hänellä ei ole osuutta eikä perintöosaa sinun rinnallasi. Joka kolmas vuosi tuo kaikki kymmenykset sinä vuonna saamastasi sadosta ja pane ne talteen porttiesi sisäpuolelle. Ja sitten tulkoon leeviläinen, jolla ei ole osuutta eikä perintöosaa sinun rinnallasi, niin myös muukalainen, orpo ja leski, jotka asuvat sinun porttiesi sisäpuolella, ja he syökööt ja tulkoot ravituiksi, että HERRA, sinun Jumalasi, siunaisi sinua kaikissa kättesi töissä, joita teet."
JATKUU
Näemme, että kymmenykset pitivät huolta kolmesta ryhmästä ihmisiä ja olivat olennainen osa valtiollisen Israelin verosysteemiä. Hyötyjiä olivat:
1.KYMMENYSTEN MAKSAJAT heiltä vaaditun uskonnollisen ja hallinnollisen velvollisuuden täyttämisessä.
2.LEEVILÄISET (papit), joilla ei ollut muuta aineellista kannatusta.
3.KÖYHÄT JA OIKEUDETTOMAT, eli Israelin valtion hyvinvointijärjestelmä. Raamatun Jumala on oikeudenmukaisuuden Jumala. Tapa, jolla “kymmenysten” periaate on siirretty ja sovellettu seurakuntaan on vääryys Jumalaa ja ihmisiä kohtaan useista syistä, joita tämä artikkeli selvittää.
Australian Assemblies of God’in (AOG, Australian helluntailiike) kuukausittaisen lehden, The Evangel, toimittajana (1989-1991) yritin saada aikaan keskustelua tästä ja muista epäraamatullisista käytännöistä, joita oli ryöminyt sisään. Se sai aikaan epäilevän reaktion mikä osoitti, että “pyhää lehmää” oli potkaistu.
Eräs pastori kertoi minulle, että tämä käytäntö oli yhtä välttämätön kuin usko ”kolminaisuuteen”. Silloinen pääsihteeri (General Superintendent) sanoi, että hän opetti sitä ”pastorien” tukemisena ja harjoitti sitä, koska uskoi Jumalan siunaavan niitä, jotka maksavat kymmenyksiä ja hän halusi olla siunattu. Ilmeisesti hän ajatteli, että Jumala vetäisi pois siunauksen tai ”kiroaisi hänet”, jos hän ei maksaisi kymmenyksiä.
Myöhemmin, kun CWM:n perustamisen jälkeen meillä oli taloudellisia vaikeuksia ja keskustelimme niistä, eräs pastori ehdotti, että CWM:n pitäisi opettaa “kymmenysten maksamista”. Sanoin hänelle, että en voinut kaikessa rehellisyydessä opettaa sellaista, jota Uusi testamentti ei opettanut eikä suositellut. Hän kuitenkin viittasi omaan pastoraaliseen kokemukseensa taloudellisista eduista, joita kasaantui seurakunnalle tämän käytännön tuloksena.
Pragmatismi päihittää totuuden useimmissa uskonsuunnissa. Niin piintynyt on väärä idea siitä, että kymmenysten maksaminen olisi Jumalan määräämä menetelmä Hänen valtakuntansa rahoittamiseksi, että kokonaiset kirkkokunnat ovat tehneet siitä jäsenyysehdon.
Edellä lainatussa 5. Moos. kohdassa on käytetty kahta eri heprean sanaa ”kymmenyksistä”. Ensimmäinen on jakeessa 22: ”Kaikesta kylvösi sadosta, joka kasvaa pellollasi, anna joka vuosi kymmenykset” (5.Moos.14:22). Alkutekstissä on tässä käytetty kahdesti heprean sanaa ”asar” (Strong’in sanakirjan no: 06237), mikä on kielitieteellinen kikka, jota heprean ja kreikan kielessä usein käytetään painottamaan jotakin.
Se voitaisiin kääntää ”tithing you shall tithe” (maksamalla kymmenyksiä sinun pitää maksaman kymmenyksiä) aivan kuten Jaakob sanoo, että Elia ”rukoili rukoilemalla” (Jaak.5:17). Tämä sana ”asar” esiintyy yhdeksän kertaa seitsemässä eri Raamatun jakeessa. Ensimmäiseen esiintymiseen sisältyy hyvin tunnettu Jaakobin vala: ”Ja tämä kivi, jonka olen patsaaksi pystyttänyt, on oleva Jumalan huone, ja kaikesta, mitä minulle suot, minä totisesti (asar) annan sinulle kymmenykset (asar)" (1.Moos.28:22). Se, mikä tunnetaan ensimmäisen esiintymisen hermeneuttisena lakina, vahvistaa periaatteen josta tulee malli.
JATKUU
Jaakobin vala herättää kysymyksen: Kenelle hän maksoi, tai olisi voinut maksaa kymmenyksiä?
Hän ei kuulunut mihinkään seurakuntaan. Israelin valtiota ja hallintoa ei ollut vielä perustettu tuohon aikaan. Maksaisiko hän ”kymmenyksiä” enolleen Laabanille, joka oli petturi ja huijari vai kenties isälleen Iisakille?
Oliko Jaakobin elinaikana olemassa Jumalan edustaja jolle hän voi ja halusi maksaa kymmenyksiä? Vastaus näihin kysymyksiin on selvä EI jokaisessa tapauksessa!
Pyhä Henki on tarkka Kirjoitusten innoittamisessa. Jaakobin halu ja asenne oli kunnioittaa Jumalaa ja niinpä hän sydämessään pyhitti Jumalalle osan kaikesta mitä omisti ja tulisi omistamaan. Käytännöllinen ja henkilökohtainen seuraus on nähtävissä hänen rakentamissaan alttareissa ja uhraamissaan eläinuhreissa, eikä sillä ollut mitään tekemistä itse prosenttien kanssa.
Englannin sana ”tithe” (kymmenesosa) on eräänlainen mukavuuskäsite. Jaakobin vala, ”maksamalla kymmenyksiä minä maksan sinulle kymmenykset”, voitaisiin ilmaista myös näin: ”Jumala, minä haluan aina kunnioittaa sinua säilyttämällä syrjässä sinun osuutesi muistaen, että olen sinulle velkaa elämäni ja jäseneni ja kaiken mitä omistan.
”On merkittävää, että sekä ensimmäinen että toinen sanan ”asar” esiintyminen sisältää tällaisen kaksinkertaisen painotuksen. Laki “kymmenyksistä”
5. Mooseksen kirjassa vahvistaa periaatteen, jota Jaakob lainaa ja antaa pohjan sen soveltamiselle. Jaakobista tuli Israel, joka oli ainoa teokraattisesti hallittu valtio maan päällä ja jonka verosysteemi oli liitetty kymmenysten maksamisen periaatteeseen. Jaakob teki lupauksen (valan), joka oli mahdollista toteuttaa Mooseksen antamien asetusten kautta. Tätä ei koskaan siirretty eikä voida siirtää seurakunnalle millään tavalla.
Selittäessään Kristuksen lausuntoa uusista yrttikymmenyksistä, joilla ei ollut mitään raamatullista pohjaa ja jotka fariseuksille merkitsivät niin paljon, Albert Barnes kommentaarissaan Notes on the Bible, huomauttaa: ”Laki vaati juutalaisia pyhittämään kymmenennen osan omaisuudestaan leeviläisten kannatukseen (3.Moos.18:20-24).
Toisen kymmenennen osan he maksoivat pyhäkön palveluja varten, tavallisesti karjana ja viljana, mutta jos he asuivat kaukana palvontapaikasta, he muuttivat ne rahaksi (5.Moos.14:22-24). Näiden lisäksi oli joka kolmas vuosi yksi kymmenesosa annettava köyhille syötäväksi heidän omilla asuinpaikoillaan (5.Moos.14:28-29), joten lähes kolmannes juutalaisten omaisuudesta oli lailla pyhitetty uskonnollisiin palveluihin.” Tarkempi laskelma asettaa summan noin 23-24 prosenttiin perheen tulosta. Tämä on melko lähellä nykyistä keskimääräistä verorasitusta useimmissa länsimaissa.
JATKUU
5.Moos. 14:23 sanoo: "Ja syö ne Herran, sinun Jumalasi, edessä, siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi: kymmenykset [STRONG 04643 ma‘aser’tair ma‘asar’ ja (mon.) fem. ma‘asrah’ ] jyvistäsi, viinistäsi ja öljystäsi, niin myös raavaittesi ja lampaittesi esikoiset, että oppisit pelkäämään Herraa, sinun Jumalaasi, kaikkena elinaikanasi.
" Heprean sanaa “ma‘aser’” käytetään ensimmäisen kerran, kun Aabraham maksoi "kymmenykset" Melkisedekille palautettuaan veljenpoikansa Lootin.
Paitsi kolmea kohtaa, joissa Jeesus mainitsee "kymmenykset" (käsitelty edellä), ainoa viittaus kymmenyksiin UT:ssa koskee tapahtumaa Aabrahamin elämässä: "Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi. Ja hän siunasi hänet sanoen: 'Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi'. Ja Abram antoi hänelle kymmenykset [STRONG 04643 ma‘aser’tair ma‘asar’ ja (mon.) fem. ma‘asrah’ ] " (1.Moos.14:18-20).
Ne, jotka vaativat seurakuntaa maksamaan kymmenyksiä, tekevät suuren numeron siitä tosiasiasta, että kymmenykset olivat jo ennen Mooseksen lakia. Nähdessään siihen viitattavan UT:ssa, he päättelevät sen olevan jotakin UT:n seurakunnalle määrättyä.
Se, mitä he eivät ymmärrä (tai halua ymmärtää) on, että se oli ainutkertainen teko Aabrahamilta ja siksi selvästi symbolinen. Heidän perusteensa ei ole pätevä. "...jolle Aabraham myös antoi kymmenykset kaikesta ja joka ensiksi, niinkuin hänen nimensäkin merkitsee, on 'vanhurskauden kuningas' ja sen lisäksi vielä 'Saalemin kuningas', se on 'rauhan kuningas'; jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava - hän pysyy pappina ainaisesti.
Katsokaa, kuinka suuri hän on, jolle itse kantaisä Aabraham antoi kymmenykset parhaimmasta saaliistaan. Onhan niillä Leevin pojista, jotka saavat pappeuden, käsky lain mukaan ottaa kymmenyksiä kansalta, se on veljiltään, vaikka nämä ovatkin Aabrahamin kupeista lähteneet; mutta hän, jonka sukua ei johdeta heistä, otti kymmenykset Aabrahamilta ja siunasi sen, jolla oli lupaukset.
Mutta kieltämätöntä on, että halvempi saa siunauksen paremmaltaan. Ja täällä kuolevaiset ihmiset ottavat kymmenyksiä, mutta siellä se, jonka todistetaan elävän. Ja Aabrahamin kautta, niin sanoakseni, on Leevikin, joka kymmenyksiä ottaa, maksanut kymmenyksiä" (Hepr.7:2-9).
JATKUU
Heprealaiskirje on ihmeellinen kirja käsitellen Kristuksen suuruutta, ylivertaisuutta ja paremmuutta kaikkeen nähden:
-Hän on suurempi kuin profeetat, enkelit ja kaikki papit (luvut 1 ja 2).
-Hän on suurempi kuin Mooses, Aaron ja kaikki ylimmäiset papit (luvut 3 – 6).
-Hänen ylimmäispapillinen virkansa on ylivertainen luonteeltaan ja kestoltaan (luvut 7 -10).
-Vertauskuvat (kymmenykset mukaan lukien) on korvattu hengellisyydellä (luvut 7-9).
-Uhrit (eläimet ym.) on korvattu Vapahtajalla (luku 10).
-Hän on suurempi, kuin kaikki uskon miehet ja Häntä on seurattava (luvut 11-13).
-Meidän tulee katsoa ja ajatella Häntä vastakohtana kaikille muille (luku 12).
-Hänen pilkkansa jakaminen pitäisi olla jatkuva pyrkimyksemme (luku 13).
Ei ole loogisesti eikä teologisesti korrektia vedota Aabrahamin Melkisedekille maksamiin kymmenyksiin perusteena niiden ulottamiselle seurakuntaan. Itseasiassa ne kääntävät koko Heprealaiskirjeen 7. luvun perustelun päälaelleen. Melkisedek on vähintäänkin Kristuksen malli. Jotkut ajattelevat, että Hän oli jonkinlainen ”kristuskuva”, s.o. Kristuksen ilmestyminen Hänen eksistentiaalisessa muodossaan.
Minkä näkemyksen kukin valitseekaan niin tosiasiaksi jää, että Aabraham, kuten hänen pojanpoikansa Jaakob, tunnusti Jumalan oikeuden omaisuuteensa ja symbolisena eleenä, kun Melkisedek ilmestyi, suoritti sitoumuksensa. Se oli ainutkertainen teko, jota ei toistettu ja joka Heprealaiskirjeen kirjoittajan mukaan toteutui täysin Kristuksessa.
Paljon enemmän voitaisiin sanoa asian edelleen selventämiseksi. Seuraavassa tiivistelmä asioista, joista olen kirjoittanut ja joihin olen viitannut:
-Kymmenykset ovat VT:n käytäntö peittää teokraattisesti hallitun Israelin kustannukset.
-Kymmenyksiä ei opeteta UT:ssa, eikä niitä sellaisenaan sovellettu muinaiseen seurakuntaan.
-Ne, jotka opettavat muuta, tekevät niin tietämättömyydestä tai henkilökohtaisen hyödyn vuoksi.
-On tekopyhyyttä lisätä jotakin Raamattuun ja laiminlyödä tärkeämpiä asioita kuten "oikeus, laupeus ja uskollisuus ... ja Jumalan rakkaus".
Kuinka sitten Jumalan Valtakunta tulee rahoittaa? Me kaikkihan tarvitsemme rahaa. Ehdotan kolmea asiaa: 1.Ensiksi - päinvastoin kuin jotkut ehdottavat ja toimivat - meidän on tunnustettava, että valtakunnassa raha EI ole pääasia. 2.Meidän Herramme opetti selvästi, että elämä ei koostu omistamiemme asioiden runsaudesta (Luuk.12:15).
Kristus - ei raha eikä musiikki - on Hallitsija valtakunnassa (Matt.6:24). 3.Lesken ropo muistuttaa meitä, että antamista ei mitata annetulla summalla, vaan sillä mitä jää jäljelle (Luuk.21:3). Meidän täytyy perustaa oppimme UT:iin, muutoin menemme sekaisin. Henkilökohtainen taloudenhoitajuus, ei kymmenysten maksaminen, on se mitä UT opettaa. Paavali sanoo, että se mitä vaaditaan on uskollisuus. Olet vastuussa Jumalan sinulle antaman rahan käyttämisestä. Ei ole seurakunnan asia - minkään seurakunnan - sanoa sinulle mitä tehdä sillä. Jumala tulee vetämään sinut suoraan tilille (Luuk.16: 1-2, 1.Kor.4:2).
Kylväminen ja leikkaaminen ovat muuttumattomia lakeja kaikilla alueilla, Jumalan valtakunta mukaan lukien. Jumala rakastaa iloista antajaa (2.Kor.9:6-7). Sen täytyy olla vapaaehtoista ja ilman pakkoa tai sopimatonta painostusta.
On korkea aika, että Kristityt lopettavat rahojensa antamisen kirkoille ja seurakunnille, jotka kannattavat vääriä opettajia ja jotka ajavat epäraamatullisia rahoitusmenetelmiä, kymmenysten maksaminen mukaan lukien. Jos se ei ole raamatullista, niin oppi opettajineen pitäisi hylätä.
Tämä tuhoaisi monien väärän kristillisen sanoman saarnaajien vallan ja vapauttaisi rahoitusta oikeille kirkoille, seurakunnille ja palvelujärjestöille. Jumalan ihmisten pitäisi lakata panemasta rahaa ”reikäisiin kukkaroihin”. ”Te kylvätte paljon, mutta saatte vähän. Te syötte, mutta ette tule ravituiksi. Te juotte, mutta jano ei sammu. Te vaatetatte itsenne, mutta ei tule lämmin. Ja palkkatyöläinen panee työpalkan reikäiseen kukkaroon” (Haggai 1:6). ”Mitä tulee keräykseen pyhiä varten, …Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani” (1.Kor.16:1-2).
Artikkeli on CWM:in julkaisusta Contending Earnestly for the Faith, lokakuu 2006.
Lähde: www.kristitynfoorumi.fi
Olipa turhan pitkä paasaaminen aiheesta, jota aloittaja 'Olkaa opillisia' ei itse tunne.
Mutta menepä nyt Isä Jumalan kasvojen eteen omassa yksinäisessa rukouspaikassasi ja kerro hänelle: Herra, tämän summan minä erotan nyt tuloistani kymmenyksinä Sinulle, Herra. Nyt kun annan nämä Sinulle, Herra, niin minä katson kuinka Sinä, Herra, avaat taivaan akkunat ja vuodatat siunausta minun ylleni, lupauksesi mukaisesti, niinkuin on Kirjoitettu: Malakia 3:10.
Tämän tehtyäsi odottele Herran vastausta asiassa, sillä Herra vastaa Sinun haasteeseesi.
"Mutta menepä nyt Isä Jumalan kasvojen eteen omassa yksinäisessa rukouspaikassasi ja kerro hänelle: Herra, tämän summan minä erotan nyt tuloistani kymmenyksinä Sinulle, Herra. Nyt kun annan nämä Sinulle, Herra, niin minä katson kuinka Sinä, Herra, avaat taivaan akkunat ja vuodatat siunausta minun ylleni, lupauksesi mukaisesti, niinkuin on Kirjoitettu: Malakia 3:10".
Toki tuon jakeen tiesin, mutta Malakia kuuluukin Vanhaan Testamenttiin!!!
Lueppa otsikko uudestaan, siinä sanotaan että kymmenykset eivät kuulu UUDEN TESTAMENTIN eikä siis Jeesuksenkaan opetuksiin, joten kymmenykset eivät siis myöskään kuulu kristityille!!!
Siinä tulikin tyypillinen kymmenysopillinen puolustus: Malakian kirja esiin, rukous ja sitten toivon mukaan odottamaan kokemuksia, joilla saataisiin vahvistettua oma oppi.
Olen omassa elämässäni kokeillut Isä Jumalaa tuon sanan vuoksi. Kun olin työttömän tuloilla ja minulla oli markka-aikaan 305 markkaa lompsassa, niin annoin eräänä perjantaina Isä Jumalalle kymmenyksinä tuon 300 mk ja jätin omaan käyttöön vitosen.
Ja sitten kerroin Isä Jumalalle koettelevani hänen sanansa ja katsovani, kuinka hän avaa taivaan akkunat ja vuodattaa siunausta minun ylleni..
Kun menin muutaman päivän kuluttua käymään erään vanhan (75-v) leskirouvan mökillä, tämä laittoi eteeni satasen ja sanoi, että hänellä on ollut pahamieli siitä, ettei hän muistanut antaa minulle edes joulurahaa, vaikka olin kaatamassa ennen joulua hänelle halkorankoja metsästä. Leskirouva keitti kahvit ja laittoi piirakat ja paakelsit pöytään, eikä päästänyt lähtemään, ennenkuin neljä kuppia kahvia oli juotu ja sen ohessa kuulumiset turistu..
Leskirouvan tuttava, leskirouva hänkin (88-v), palkkasi minut sitten halontekoon, kun asui edelleenkin kotonaan maaseudulla.
Herra kehottaa sanassaan itsekutakin pitämään huolta leskistä ja orvoista sekä huolehtimaan heidän tarpeistaan.
Ja koska Herra oli jo antanut minulle välineet mm. halontekoa varten, niin cruisailin polkupyörällä matkat, tarakalla m-saha, kirves, pensakanisteri ja teräöljy. Ja näin tuli tuo sana elämässäni täytettyä kaiken muun ohella.
Ja tämä on taatuti tosiasia, että en ole koskaan syönyt niin hyvin, kuin tuon kymmenysten maksun jälkeen.
Täällä rahanahneet menestysteologi-huijaripastorit miinustavat totuutta, jossa paljastetaan, että heidän seurakuntalaisiltaan kiristämät/kuristamat kymmenykset EIVÄT ole Raamatun mukaisia käytäntöjä!!!
helluntaiseurakunnissa tilit ovat hyvin sekavat, niistä a ei saa mitään tolkkua, ja sen he ovat tietoisesti tehneet. kirkolla on joka euro selvillä
Paljon asiaa, mutta katsotaan nyt. Varmaan tätäkin yritetään "kumota" perinteisellä inttämisellä, raamatun irtojakeilla ja järkeilyllä seurakunnan taloudesta (pragmatismi). Lopulta aletaan henkilökohtainen vihjailu kymmenyksiä maksamattomien sielunelämästä.
Riittääkö helluntailais-karismaattisille seurakunnille edes se että maksaa kymmenykset? Monessa seurakunnissa "uhripuheilla" on vahva osuus. Joissakin paikoissa on kerätty useampikin kolehti.
Keuruun konferenssi järjestetään talkoilla. Tästä huolimatta siellä ei saa ruokaa omakustannushintaan ja näin tälläkin tavalla kerätään rahaa helluntailaisten pohjattomaan kirstuun. Jotenkin jää rahastuksen maku.
Ulkomailta tuodaan puhujia, joilla on kalliit taksat, mutta hyvin vähän annettavaa. Kotimaassakin lienee hyväpalkkaisia pastoreita. Seurakunnille eivät riitä enää omat pastorit. Kalliita ihmeparantajia ja ylistyssaarnaajia pitää olla. Helluntaikirkkokehitys on muuttamassa perinteistä helluntaiherätystä maksulliseksi.
Itse olen käynyt aikoinani kerran helluntailais-karismaattisessa Elämän Sana -seurakunnan tilaisuudessa. Siellä ainakin uhripuhe vei suuren osan saarnasta. Kokouksen jälkeen vietiin meidät "uudet kasvot" kahvitilaisuuteen ja siellä alettiin vaatia rahaa kahvitarjoilusta. Hinta oli muistaakseni kahviloiden hintaluokkaa. En mennyt toista kertaa.
"Siellä ainakin uhripuhe vei suuren osan saarnasta."
Joskus kuulin selitettävän tällaista toimintaa erään rahapuhujan kohdalla, että kyse ei suinkaan ole uhripuheesta vaan OPETUKSESTA (opetetaan siis antamisesta).
Jeesus piti kolehtipuheen uhriarkulla.
Toiset pisti liiastaan ja köyhä leski pisti viimeiset.
Siitä voi sitten kukin sydämestään antaa Herralle, ei se senkummoisempaa ole.
No, mistä asiasta seuraavaksi alatte vääntää kättä?
http://www.kymmenykset.fi/
Ai niin. Kirkollisethan voi kehua, kuinka pieni on evl. kirkollisvero.
Elämän sana ei ole helluntailainen, sen juuret ovat Tulsassa, Oral Robertsin yliopistossa sekä Livets Ordiss Ruotsissa. Oppi-isiä ovat Ulf Ekman, Kennethit Hagin ja Copeland, EW Kenyon.
Eivät kuulu helluntailaisuuteen, vaikka jotkut seurakunnat näiden kanssa flirttailevatkin.
Elämän sana- Livets Ord ei kuulu helluntaiherätyksen pääuomaan, mutta luokitellaan helluntailais-karismaattiseksi seurakunnaksi.
Ja helluntailaisethan tykkäävät, kun heidän jäsenmääränsä on niin suuri juuri sen tähden että mukaan lasketaan helluntailais-karismaattiset uskovaiset.
Opillisesti Elämänsanalaiset eivät juuri helluntaikirkon toiminnasta eroa, samaa menestysteologiaa ovat. Helluntaikansalaiset saattavat vierastaa heitä, mutta Helluntaikansakin on helluntaikirkon toimesta pudotettu veljesyhteydestä pois.
"kaukana hellareista4.8.2013
Elämän sana ei ole helluntailainen, sen juuret ovat Tulsassa, Oral Robertsin yliopistossa sekä Livets Ordiss Ruotsissa. Oppi-isiä ovat Ulf Ekman, Kennethit Hagin ja Copeland, EW Kenyon.
Eivät kuulu helluntailaisuuteen, vaikka jotkut seurakunnat näiden kanssa flirttailevatkin".
Ei yhtään kaukana hellareista - nuohan kaikki kävivät usein Nokia Missiossa ja nyt tämä Nokia Missio (Nyk.Missiomaailma) kuuluu hellareihin.
Elämän sana on samoin ollut aina kiinteässä yhteydessä Tampereen kristilliseen yhteisöön, jonka pastori on ent. Tikkurilan hellarikirkon pastori.
"Ei yhtään kaukana hellareista - nuohan kaikki kävivät usein Nokia Missiossa ja nyt tämä Nokia Missio (Nyk.Missiomaailma) kuuluu hellareihin.
Elämän sana on samoin ollut aina kiinteässä yhteydessä Tampereen kristilliseen yhteisöön, jonka pastori on ent. Tikkurilan hellarikirkon pastori".
Vai olikohan tuo sittenkin Elävä Sana-srk, ei Elämän Sana-srk - kyllä näitä sitten onkin sekoittavan samanlaisia nimiä näillä srk:lla, kuka näitä muistaa!
Jos, nyt olevat seurakuntien peruspylväät murrettaan, mitä jää jäljelle?
Oletus että kymmenykset, ehtoollinen ja itse seurakunnan, paikka ja koko, palautetaan juurilleen, kuten oli alussa, mitä jää jäljelle ??
Eli, kodeissa kokoontuva seurakunta joka nauttii ehtoolista, rakkaus ateriaa päivittäin, ja omasta pussista maksavat.
Aloittaja on kirjoittanut (kopioinut) aloituksensa jatkoksi 6 tekstiä aiheesta. Onko tällainen 'keskustelua palstalla'?
Tämän kymmenysasian voi sanoa lyhyestikin. Uudessa Liitossa, joka astui voimaan Jeesuksen noustua kuolleista, ei kehoiteta maksamaan kymmenyksiä.
Uudessa Liitossa Herra odottaa meiltä paljon enemmän kuin vain kymmenyksiä. Ei Hän meidän varojamme tarvitse, sillä "Minun on hopeat ja kullat". Eurot ovat vain "tavaroiden mittaa"
Jeesus haluaa meidät itsemme, kokonaan ja jakamattomasti. Luovutammeko kaiken Hänelle, myös omaisuutemme? Olemmeko valmiit taipumaan edessään niin, että Hän on todellisesti meidän Herramme ja Jumalamme; ei mielikuvissamme ja haavemaailmassamme vaan arjen todellisuudessa, sydämemme rakkaudessa ja palvonnassa?
Jumalan seurakunta ei ole koskaan tarvinnut eikä koskaan tule tarvitsemaan tämän maailman mammonaa pysyäkseen elossa, kunnes Jeesus saapuu. Teille, jotka pyöritte seurakunnan asioissa rahan ja kymmenysten ympärillä, haluan sanoa jostain laulusta mieleeni jääneet sanat: "Kerran lähestytään porttia, missä markkoja (euroja) ei tunneta.
Jukka Finland, kirjoitit täyden totuuden. Ei Jumala tee rahoillamme mitään, mutta voi koetella sydäntämme, että kuinka rakas raha meille on - Onko se jopa rakkaampi kuin Vapahtajamme Jeesus???
Näin ei tietenkään saisi olla, mutta jos näin ikävästi on asia, emme ole Hänelle kelpaavia, rahanhimosta täytyy tehdä silloin parannus!
Jumalalle kelpaa vain täysillä Häntä rakastavat ihmiset, jotka tekevät Hänen tahtonsa rahasta välittämättä.
Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa
Kymmenysopille usein haetaan tukea Vanhasta Testamenstista. Kumma, että samat saarnamiehet tukeutuvat kuitenkin Uuden Testamentin armoon puheissaan. Jos meinaa pyhittyä lakia noudattamalla yhdessä kohdin, niin tulee täyttää koko laki. Jos taas rikkoo lakia yhdessä kohdin, on rikkonut koko lain.
Jokainen antakoon varoistaan sen minkä oikeaksi kokee. Kukaan ei voi sanoa, että toisen uhri on riittämätön tai liikaa.
Niin, eikö olekin parempi panna uhriarkkuun lesken rovon verran. Silloin voi kymmenykset unohtaa. Maksoihan tuo pelastuskin täyden hinnan, mitä sitä minttuja uudessliitossa turhaa mittaa.
Maailman ihmiset laskee pennosensa, että pystyy muskeliveneeseen saamaan polttoaineen ja isoihin menoihin rahansa, kun tämä aika varsinkin verottaa paljon kaikesta. Ei siinä enää heidän puolelta liikene liiasta paljon mitään.
2 Kor 8
1. Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa:
2. että, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja.
3. Sillä voimiensa mukaan, sen minä todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa,
4. paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen;
5. eivätkä he vain tehneet, niinkuin me olimme toivoneet, vaan antoivat itsensäkin, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille, Jumalan tahdosta,
6. niin että me kehoitimme Tiitusta, niinkuin hän jo oli alkanut, saattamaan teidän keskuudessanne päätökseen tämänkin rakkaudentyön.
En väitä, että kymmenysoppi kuuluisi UL:toon, mutta itse olen sitä mieltä, että Jumalalle kuulu kaikesta meidän elämästämme vähintäänkin "kymmenykset",
jopa ajastammekin, vaikka niin usein tässä kohdin puhummekin vain rahasta.
Kaikenhan olemme Häneltä saaneetkin.
Emme voi ottaa yhtään askelta elämässämme, ellei Hän sitä meille otettavaksi anna.
Siksi en ymmärrä, miksi pitäisi niin kovin vastustaa Jumalalle uhraamista,
oli se sitten 10% tai 100%, tai jotain siltä väliltä.
Laitanpa vielä nämäkin Raam.kohdat, jotka antavat meille opetusta uhraamisesta:
2. Kor. 8
12 Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole.
2. Kor. 9
7 Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.
(Ovat toki tulleet tuolla edellä olevissa teksteissäkin jo esille.)
Kun ihmisellä on luottamus Jumalaan, ei hänen tarvitse laskea mitä ja miten paljon antaa, vaan on aina ojentamassa kätensä silloin, kun Jumala jostain apua tarvitsevasta muistuttaa, oli sitten "kymmenykset" jo "tapissa" tai ei.
Ja älköön edes vasen kätesi tietäkö, mitä oikea antaa.
Eli onko näin, että oppi kymmenyksistä kuluu lakiin eli oli varsinaisesti tarkoitettu juutalaisille. Kymmenyksistä maksettiin pappien palkat ja myös niistä annettiin köyhille avustuksia. Uuden liiton seurakunnalle ei tuotakaan lakia tarkoitettu, niinkuin ei enää muitakaan uhrimenoja enää tarvita. Jokainen antaa vapaaehtoisesti, niinkuin sydän kehoittaa varoja niin kolehtiin kuin lähimmäisille, jotka apua tarvitsevat.
Jumalan laki on kirjoitettu meidän jokaisen Jumalan lapsen sydämeen ja se on yhtenevä Raamatun Sanan kanssa:
2Kor. 9:7-9 "Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niinkuin kirjoitettu on: "Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti"."
Gal. 6:6 "Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyvää opettajallensa."
1Tim. 5:17 "Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät. Sillä Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut"."
1Kor. 9:14 "Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa."
1Kor. 4:11-12 "Vielä tänäkin hetkenä me (apostolit) kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina, me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme;"
2Piet. 2:1-3 "Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku."
Enkä nyt laita näitä Raamatun kohtia periaatteella, "oma lehmä ojassa" sillä en ole Jumalan pastori tai opettaja, enkä pastirin tai opettajan puoliso, vaan haluan vain tuoda julki sitä, mitä Raamattu uhraamisesta ja Jumalan valtakunnan työhän antamisesta puhuu.
Tuo viimeinen Raam.kohta 2 Piet.kirj:tä puhuu myöskin siitä, että Jumala on kyllä jo ammoisista ajoista saakka tiennyt, että myöskin valheopettajia on oleva keskuudessamme ja niitä on varmasti joka suunnassa ja lahkossa, mutta kuten tuossa sanotaan: "....heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku."
Tarkennan vielä:
"Raamatun Sanan kanssa"
Raamatun, Jumalan Sanan kanssa!