Uskovat usein selittää meille ateisteille, miten ihanaa on olla kristinuskossa.
Tämä on totta sikäli, että onhan näissä kotoisissa uskonnoissakin toki jotain hyvääkin. Sanoin esimerkiksi kerran liittyen alkoholismiin, että parempi heränneenä helluntaisalilla, kuin sammuneena hangessa ja samaa mieltä olen edelleenkin.
Ulkopuolisena uskonasioita tarkastellen en tosin löydä roppakaupalla positiivista näistä kotoisista kristin-uskoista. Tarkkaa arviota on suht hankala tehdä, koskapa ihmiset elävät usein eriasteisessa positiivisessa illuusioissa eli lähes kaikki ihmiset siis alitajuntaisesti jekuttaa itseään, toki positiivisella ja hyvällä tavalla.
Esim autolla ajotaidossa 85% kokee olevansa keskimääräistä parempia ja yli 90% vähintäänkin keskimääräisiä kuskeja. Ja tämähän ei voine pitää paikkaansa.
Sama vinouma varmaankin saadaan,kun kysytään muitakin asioita, vaikkapa uskon tai uskonnottomuuden positiivista vaikutusta ihmisen elämään.
Tuo ei vielä suuremmin haittaisi, mutta lisävaikeus asiantilan oikeaan tietämiseen tulee siitä, että jos olet uskossa et voine käsittää, mitä olisi olla olematta uskossa ja vastaavasti toisinpäin, esim itse olen ollut ikäni ilman uskoa ja en edes tiedä miltä tuntuisi olla uskossa. Suurimmalta osalta ihmisiä puuttuu siis todellinen vertailukohta.
Jotkut on ensin ollut uskossa ja sitten uskosta luopunut; pääosin tuntuvat tyytyväisiltä ja vastaavasti jotkut kertovat olleensa uskonnottomia ja tulleensa uskoon ja hekin tuntuvat tyytyväisiltä.
Voisiko olla niin että osalle elämä ilman uskoa ei käy ja osa ei edes kykene uskomaan. Näin itse oletan.
Positiivisimmillaan erittäin leppoisassa uskossa uskolla saattaisi olla lähes yksinomaan myönteisiä vaikutuksia ihmisten elämään. Tuossa kuvitteellisessa uskonnossa Jumalalta saisi vain tukea ja turvaa, mutta ei määräyksiä tai uhkauksia.
Tuota uskoa kuvailisi parhaiten optimistisuus, hyväksyvyys ja positiivisuus, sekä siitä puuttuisi syyllistäminen, sääntöihin pakottaminen ja uhkailu. Lisäksi siihen voisi kuulua bonuksena ikuinen onni kaikille.
Seksuaalisuus, uskonsa vahvuus tai sen kokonaan puuttuminen ja muut asiat jokainen saisi itse päättää ilman uskontonsa tuomiota.
Tuon uskonsa harjoittamisen ihmiset hoitaisivat lisäksi pääosin oman päänsä sisällä, kukin omalla tavallaan, eikä tällaisena uskovien keskinäisenä kilpailuna siitä, kenen usko on Ainoa ja Oikea eli kuka on siis skarpein ja nöyrin.
(hiukan teoreettinen usko siis ;-)
Toivottavasti edes jostain Amazonin viidakosta löytyy joku heimo, jolle uskonto ja usko on pääosin tuota.
Lopuksi väitän, että kristinuskon negatiiviset puolet voittaa kirkkaasti sen positiiviset puolet eli se ei voi olla tuo hyvä uskonto.
Tämä on totta sikäli, että onhan näissä kotoisissa uskonnoissakin toki jotain hyvääkin. Sanoin esimerkiksi kerran liittyen alkoholismiin, että parempi heränneenä helluntaisalilla, kuin sammuneena hangessa ja samaa mieltä olen edelleenkin.
Ulkopuolisena uskonasioita tarkastellen en tosin löydä roppakaupalla positiivista näistä kotoisista kristin-uskoista. Tarkkaa arviota on suht hankala tehdä, koskapa ihmiset elävät usein eriasteisessa positiivisessa illuusioissa eli lähes kaikki ihmiset siis alitajuntaisesti jekuttaa itseään, toki positiivisella ja hyvällä tavalla.
Esim autolla ajotaidossa 85% kokee olevansa keskimääräistä parempia ja yli 90% vähintäänkin keskimääräisiä kuskeja. Ja tämähän ei voine pitää paikkaansa.
Sama vinouma varmaankin saadaan,kun kysytään muitakin asioita, vaikkapa uskon tai uskonnottomuuden positiivista vaikutusta ihmisen elämään.
Tuo ei vielä suuremmin haittaisi, mutta lisävaikeus asiantilan oikeaan tietämiseen tulee siitä, että jos olet uskossa et voine käsittää, mitä olisi olla olematta uskossa ja vastaavasti toisinpäin, esim itse olen ollut ikäni ilman uskoa ja en edes tiedä miltä tuntuisi olla uskossa. Suurimmalta osalta ihmisiä puuttuu siis todellinen vertailukohta.
Jotkut on ensin ollut uskossa ja sitten uskosta luopunut; pääosin tuntuvat tyytyväisiltä ja vastaavasti jotkut kertovat olleensa uskonnottomia ja tulleensa uskoon ja hekin tuntuvat tyytyväisiltä.
Voisiko olla niin että osalle elämä ilman uskoa ei käy ja osa ei edes kykene uskomaan. Näin itse oletan.
Positiivisimmillaan erittäin leppoisassa uskossa uskolla saattaisi olla lähes yksinomaan myönteisiä vaikutuksia ihmisten elämään. Tuossa kuvitteellisessa uskonnossa Jumalalta saisi vain tukea ja turvaa, mutta ei määräyksiä tai uhkauksia.
Tuota uskoa kuvailisi parhaiten optimistisuus, hyväksyvyys ja positiivisuus, sekä siitä puuttuisi syyllistäminen, sääntöihin pakottaminen ja uhkailu. Lisäksi siihen voisi kuulua bonuksena ikuinen onni kaikille.
Seksuaalisuus, uskonsa vahvuus tai sen kokonaan puuttuminen ja muut asiat jokainen saisi itse päättää ilman uskontonsa tuomiota.
Tuon uskonsa harjoittamisen ihmiset hoitaisivat lisäksi pääosin oman päänsä sisällä, kukin omalla tavallaan, eikä tällaisena uskovien keskinäisenä kilpailuna siitä, kenen usko on Ainoa ja Oikea eli kuka on siis skarpein ja nöyrin.
(hiukan teoreettinen usko siis ;-)
Toivottavasti edes jostain Amazonin viidakosta löytyy joku heimo, jolle uskonto ja usko on pääosin tuota.
Lopuksi väitän, että kristinuskon negatiiviset puolet voittaa kirkkaasti sen positiiviset puolet eli se ei voi olla tuo hyvä uskonto.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Paras usko (uskonto) on se, joka sovittaa katkenneen yhteyden Jumalaan, sovittaa syntini ja takaa iankkaisen elämän taivaassa. Tuo elämä kyllä alka jo maan päällä, jos on antanut itsensä Jeesuksen Kristukssa Jumalalle.
Muita jaarituksia ei tarvita.
>>>Muita jaarituksia ei tarvita.
Onko olemassa muka paras uskonto? Eikös eri uskontojen yhdistävä tekijä ole tuoda ihmiselle turvaa elämään ja kuolemanjälkeen tapahtuneisiin uskomuksiin? Ateismikin on uskonto, ihminenhän aina uskoo kuitenkin johonkin mihin pystyy luottamaan, vaikka usko itseensä, joka antaa sen saman hyvänolon tunteen kuin uskovaiselle jokin muu tekijä. Raamattu suomeksikin on minulle ainakin hepreaa ja hyvin tulkinnanvaraista, yhdessä kohdassa kielletään jotakin ja seuraavassa tuo sama kielto sallitaan. Johonkin hyvään ihmistä ylempänä olevaan uskon ja luulen hänen olevan tuo Jumala, olenhan pärjännyt tässä hullunmyllyssä eli elämässä vielä ainakin tähän asti. Mitä olen mieltä vakaumuksellisista uskovaisista, he ovat monesti hyvin ahdistuneen oloisia, vain heidän elämänsä on tärkeää, viha vääräuskoisia kohtaan, eikös jossain kohdassa sanota näin "Jeesus sanoi Jumalan lapsille, älkää tehkö vääräuskoisille pahaa, älkääkä pilkatko heitä, he eivät vain ymmärrä, mitä tekevät", pelokkaita, julistavat sanaa, eikös ole Raamatun mukaankin kiellettyä tuo Jumalansanan julistaminen? Miksi sitten esim. lestadiolaiset tekevät juuri tuon kaiken kielletyn heidän uskonnon mukaan, syntiä syntien jälkeen?
''Ateismikin on uskonto''
Ei ole. Ota selvää mitä sana uskonto sisältää.
Ensin sanoit, että:
>>>Eikös eri uskontojen yhdistävä tekijä ole tuoda ihmiselle turvaa elämään ja kuolemanjälkeen tapahtuneisiin uskomuksiin?>Ateismikin on uskonto
Ateismi on uskonto ihan samalla lailla kuin se että ei usko joulupukkiin on uskonto. Tuota joulupukkiuskontoahan harjoittavat ne, jotka eivät vielä erota lapsellisia satuja todellisuudesta.
Jos se että ei usko jumalaan X on uskonto, niin silloin esimerkiksi se että ei usko Allahiin olisi uskonto. Uskonto nimeltään enuskoAllahiin. Ja sitä uskontoa siis harjoittaisivat kaikki muut maailman ihmiset paitsi muslimit. Myös joka ikinen kristitty harjoittaisi enuskoAllahiin -uskontoa, vaikka heidän kristinuskonsa kieltää muiden uskontojen harjoittamisen. Kummallista.
Ja jokainen kristitty ja muslimi harjoittaisivat myös enuskoVishnuun -nimistä uskontoa. Joten nyt kristityillä on jo kaksi uskontoa kristinuskonsa rinnalla. Vielä omituisempaa. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Voisiko sittenkin olla niin, että se ettei usko johonkin jumalaan, ei voi olla mikään uskonto?
Kyllä ateismi on uskonto ja vakaumus. Uskoo ihminen johonkin, olkoonpa se sitten vaikka usko omaan itseensä ja usko omiin aatteisiin, niin on se silloin uskonto. Ei sitä kukaan halua uskonnoksi myöntää, muta kyllä meille koulussa opetettiin, että ateistit kuuluvat omaan uskontoonsa, joilla ei ihmistä ylempää tahoa ole palvonnan kohteena, eivätkä muutenkaan kiihkoillisesti mitään palvokkaan, ei esinettä ei asiaa, ei näkyvää ei näkymätöntä, mutta oma arvo on heille ehkä kalleinta ja uskonasiansa. Vai oletko niin uskomaton. hehe, ettet tunnusta edes itsellesi tärkeitä asioita, joista voisit elämäsi läpi kulkea huolettomammin ja voimavaroja saada.
>>>kyllä meille koulussa opetettiin, että ateistit kuuluvat omaan uskontoonsa
''Ateismikin on uskonto''
Ei ole. Ota selvää mitä sana uskonto sisältää. "
- samat sanat sullekin.
Jos luulet, että kristinusko on uskonto, huomaan, että et asiaa ymmärrä ensinkään.
Uskonnot sitoo ihmisen, Jeesus Kristus vapauttaa uskontojen ikeestä elämään yltäkylläistä elämää.
Jos et tte ateisteina tätä pääse ymmärtämään, olette tosi säälittävässä tilanteessa.
Toki tästä on aikaisemminkin ollut puhetta, mutta ateisteilla ei ole korvia kuulla.
Uskonnot ovat jo ajatuksena sekä ahdistavia, että typeriä. Ne perustuvat toiveeseen ja sitten henkeä pidätellen odotetaan täyttyykö toive vai ei.
Sekin tuntuu ikävältä että sen lisäksi että ihmiset tarraavat tuohon toiveeseen, unelmaan, he tuputtavat tuota järjenvastaista ajatusmalliaan muille. Lisättynä tietysti synnintunnolla ja karmeilla kuvauksilla ikuisesta kärsimyksestä siellä jossain, mistä ei mitään faktatietoa ole olemassa.
Nämä maailmanlopun kynnyksellä elävät karismaattiset ja evankelioivat vaahtopääkristityt lähtee siitä, että
"Ikuinen taivas Minulle ihmisten Valiolle nyt Heti ja muille ikuinen Hel'vetti!!"
Naurettavaa itsekeskeisyyttä, muistuttaa pikkulasten pullistelua hiekkalaatikolla.
"Ikuinen taivas Minulle ihmisten Valiolle nyt Heti ja muille ikuinen Hel'vetti!!"
- eipä tuossa sinun lauseessasi / ajatuksessasi ole mitään kristillistä, joten et ymmärrä kristinuskoa lainkaan, joka ei ole uskonto.
Aika moni palstalla vieraileva evankelioiva maailmanlopun ennustaja lähtee siitä, että heillä ja vain heillä on lahkoineen totuus hallussaan ja muille ymmärtämättömille, kuuroille tai muuten vähemmän fiksuille tuo asia ei ole auennut.
Minusta tuollainen asenne tuntuu ylimieliseltä.
Uskontoon kuuluvat mm. dogmit ja rituaalit ja niitähän kristityillä riittää.
Buddhalaisuus ei ole uskonto vaikka se mielletään sellaiseksi uskovien taholta
Se on paremminkin henkis filosofinen järjestelmä joka tähtää, ihmisen vapautumiseen, uskontojen ja aatteiden kahleista
Buddhalaisuudessakin on omat vinoutumansa, joka johtavat palvontaan, kuten muissakin uskonnoissa