Tahtoisin lukea palstan uusateistien kommentteja erään tunnetuimman ateisti filosofin näkemyksista ateismin filosofiasta. (jos joku tahtoo niitä kirjoittaa)?
Miksi uusateismi asettuu niin moninmuodoin vastahankaan ateismin muiden moninaisten vuorovaikutuksien ja "tyylisuuntien" olemassaolon suhteen?
http://www.vihrearouva.net/usko/ateismin_filosofia.html
Miksi uusateismi asettuu niin moninmuodoin vastahankaan ateismin muiden moninaisten vuorovaikutuksien ja "tyylisuuntien" olemassaolon suhteen?
http://www.vihrearouva.net/usko/ateismin_filosofia.html
Vastaukset 28
Vanhimmat
Miksi kysyt tuota samaa viikottain?
Oliko sinulla mitään sanottavaa linkkisi sisällöstä, vai halusitko tapasi mukaan jälleen kerran vain vittuilla?
Ei taida olla kysyjä tämän penaalin terävimpiä kyniä... sääli...
Siinä on vissiin mies innostunut, havaitessaan että on uskonnoton. Ajan hengen mukaan 1960-luvulla kehittänyt siitä ideologisen järjestelmän. Huvittaavaa ainakin nykypäivän näkökulmasta "Ateismi ei voi katsoa toimettomana kun epäoikeudenmukaisuuksia tehdään, eikä sallia vahvojen riistää heikkoja. Sen ihanteena on oikeudenmukaisuuden vakiinnuttaminen, olkoonkin, että sen luovat ihmiset." miten kaikessa selvästi näkyy oman aikansa leima. Niinkuin raamatussa, ja varmaan tässä nettikijoittelussakin, vaikka emme itse sitä tajua.
Paljon samoja oivalluksia kuin itsellänikin.
Henkilökohtaisesti minulla ei ole minkäänlaista tarvetta olla juuri "ateisti". Jos yleisesti sovitaan, että se tarkoittaa jotakin aatejärjestelmää, sitten olen mieluummin "uskonnoton".
Jos tässä nyt kamalasti kinataan jonkin sanan merkityksestä, saattaa ajatus jäädä kadoksiin.
Joo näin se on, että ennen ateismi oli filosofialtaan erilaista kuin nyt.
Jokainen aika on tuottanut oman-näköisensä ateismin.
Ja ateismiksi on kutsuttu erilaisia asioita.
Noin se juuri menee, että jokaisen ateismi on hänen omansa. On toki olemassa tavoitteiltaan ja toimintatavoiltaan erilaisiakin ateistiryhmiäkin.
Mutta viimekädessä ihmisen suhtautumisen ateismiin ratkaisevat hänen omat motivaatiotekijät. Ja ne seikat, joiden kautta hän maailmankatsomustaan jäsentää. Sekä tietysti se mistä tämä jäsennys viimekädessä koostuu.
Mun täytyy nyt kyllä sanoa, että en ole kiinnostunut minkään filosofian dogmaattisesta toteuttamisesta. Minusta dogmatisointi osoittaa sen, että asiaa ei ymmärretä. Näin tapahtuu maailmassa säännön mukaan, osa porukkaa tuppaa aina himoitsemaan sitä totuuden hallintaa ja "kaiken selitystä". Luodaan sisäpiirin järjestelmiä, jonka hierarkiassa voi nousta, kun samanmieliset muodostavat maaperän. Uudet ajatukset ovat kuin portaita, joita pitkin pääsee uusiin näkökulmiin. Jos jotakin näkökulmaa aletaan toteuttamaan ainoana "totuutena", kehitys pysähtyy. Vielä hullumpaa on, jos jotain kuvitteellisia taideteoksia aletaan käsitellä totena. Jos vaikka jänisfaabelin perusteella aletaan väittämään, että kilpikonna voittaa jäniksen juoksussa.
"Joo näin se on, että ennen ateismi oli filosofialtaan erilaista kuin nyt.
Jokainen aika on tuottanut oman-näköisensä ateismin.
Ja ateismiksi on kutsuttu erilaisia asioita."
Älä jauha sontaa. Kyllä sinä varsin hyvin tiedät, että ateismissa ei ole filosofiaa sinä vain yrität jatkuvasti vääntää tuota älyvapaata juttuasi, kun sinulle on liian hankalaa se, että ateismi ei ole samanlainen kokonaisvaltainen järjestelmä kuin uskontosi.
Kuinkahan monta kertaa tämäkin on käytävä läpi. Koettakaa nyt ymmärtää mitä ateismi on.
Ateismi ei ole filosofia, elämänkatsomus, maailmankuva, eikä varsinkaan uskonto. Ateismi on vain ja ainoastaan jumaluskon puute. Se on vastaus kysymykseen: uskotko jumalaan/jumaliin? A-teismi, puuttuva-teismi. Siihen ei kuulu mitään muuta, eikä se vaadi mitään muuta. Vähän samaan tapaan kuin amputoitu ihminen on jalaton, ei siihenkään tarvitse mitään filosofiaa liimata päälle.
Filosofioilla tai maailmankatsomuksilla ei ole mitään tekemistä itse ateismin kanssa.
Jonkin tunnetun filosofin tai ajattelijan kirjoituksilla ei ole myöskään merkitystä siihen uskonko jumalaan vai en. Kun en usko jumalaan, olen automaattisesti ateisti, halusin tai en. Se on minun määritelmäni, samalla tavalla kuin jumalaan uskova on teisti.
Ateismin sisällä voimme sitten keskustella siitä olenko esm. positiivinen ateisti vai negatiivinen ateisti. Näilläkään kysymyksillä ei ole merkitystä siihen mitä ateismi on. Samaan tapaan kuin amputoidun kanssa voi keskustella siitä millaista amputoidun elämä on tai mitä hän asiasta ajattelee, mutta näillä keskusteluilla ei muuteta sitä että hän on amputoitu.
"Vähän samaan tapaan kuin amputoitu ihminen on jalaton, ei siihenkään tarvitse mitään filosofiaa liimata päälle."
Aijai. Tästä joku uskis vielä keksii, että ateistilta puuttuu jotain, mikä KUULUISI olla... Vaarallisia tuollaiset vertaukset.
Kieltämättä. Ehkä pitäisi sanoa siivetön hirvi, tai jotain muuta mahdotonta...
"Miksi uusateismi asettuu niin moninmuodoin vastahankaan ateismin muiden moninaisten vuorovaikutuksien ja "tyylisuuntien" olemassaolon suhteen?"
-- Haluaisin sinulta edes pari käytännön esimerkkiä ateismin 'muista moninaisista vuorovaikutuksista' ja 'tyylisuunnista'. Näiden olemassaolon toteaminen tai pähkäily ei riitä - saat luvan luetella käytännön esimerkkejä.
En oikein muuta ole tehnytkään kuin tuonut esille ateismin monimuotoisuutta.
Ja tietoa siitä millaisia voivat olla ateismin sisäiset vuorovaikutukset. Ja mitä sen ulkoiset vuorovaikutukset voivat olla. Mitä ateismi voi merkitä ateismissa oleville. Ja millaisena voi ja on voinut näyttäytyä niile, jotka eivät usko ateismiin.
Jos oletamme, että ateisteja on ollut aina. Niin kaikkien niiden tilanteiden, joissa ateismi on ollut läsnä luetteleminen on mahdottomuus. Vaikkakin on niin, että on erilaisia yhteenliittymiä, joiden idoelogia on ollut ateismi. Niin silti niihinkin kuulumisen on aina ratkaissut yksilön omat motivaatiotekijät.
Erilaisissa yhteiskunnissa ateismi on saanut monenlaisia erilasia muotoja. Mutta idea "ateismin historian kirjasta" on toki hyvä. Tosin sellaisen tekeminen veisi aikaa.
Toisaalta siitähän asioissa monesti on kysymys, että ne ensin jäsennetään, että niitä voidaan käsitellä niiden yksityiskohtien avulla, joista se koostuu. Samaa yksittäisten palasten politiikkaa voidaan soveltaa myös ateismiin.
Valitettavasti en nyt tee mitään listausta ateismin erilaisista ilmenemismuodoista (tyylisuunnat). Niistä voi lukea aiemmista viesteistäni.
Ihan pikku vinkki sinulle: ehkä et ole huomannut, että ihmisten ajatukset eivät koostu ismeistä dogmeista ja järjestelmistä. Ihmiset kehittävät näitä asioita voidakseen saada niitä jotenkin puheella käsiteltäviä kokonaisuuksia. Jos haluaa keskustella pitää uskaltaa astua sen oman tukijärjestelmänsä ulkopuolelle, todellisuuteen.
Sulla oli tuossa ensiksi lukemassani tekstissä niin hyvin jäsenneltyä tekstiä, että erehdyin ajattelemaan, että sinusta olisi keskustelijaksi. Yhteen näkökulmaan hirttäytyminen, vaikka hyvinkin, on kyllä onnetonta keskustelua.
"En oikein muuta ole tehnytkään kuin tuonut esille ateismin monimuotoisuutta. "
Eli omia kuvitelmiasi siitä, mitä haluaisit ateismin olevan.
Täyttä sontaa sinä olet jauhanut. Yrität väkisin liittää ateismiin kaikenlaista, jota siihen ei kuulu. Sinun logiikallasi uskovan pierukin voidaan laskea uskonnon harjoittamiseksi.
"Valitettavasti en nyt tee mitään listausta ateismin erilaisista ilmenemismuodoista (tyylisuunnat)."
-- Ei tarvitse listata, vain pari käytännön esimerkkiä.
Jason pyysi esimerkkejä. Ei puppugeneraattoria.
"En oikein muuta ole tehnytkään kuin tuonut esille ateismin monimuotoisuutta."
-Ateismilla ei ole monimuotoisuutta. Se on hyvin yksinkertainen asia. Se on jumaluskon puute. Kuinka monimuotoinen voi yhden asian olemattomuus olla? Se vain on olematta, tasan yhdella tavalla.
"Ja tietoa siitä millaisia voivat olla ateismin sisäiset vuorovaikutukset. Ja mitä sen ulkoiset vuorovaikutukset voivat olla."
-Ateismilla ei ole sisäisiä tai ulkoisia vuorovaikutuksia. Ateismi on edelleen vain jumaluskon puuttumista, ei mitään muuta. Ateisteilla yksilöinä taas on paljonkin vuorovaikutusta, mutta tämä vuorovaikutus riippuu täysin jokaisesta yksilöstä. Eikä ateisteilla ole mitään yhtenevää oppikokonaisuutta jota kaikki ateistit noudattaisivat, toisin kuin uskonnoilla.
"Mitä ateismi voi merkitä ateismissa oleville. Ja millaisena voi ja on voinut näyttäytyä niile, jotka eivät usko ateismiin."
-Ateismissa ei olla, eikä ateismiin tarvitse uskoa. Kts. alku. Mitä ateismi kenellekin merkitsee, sitä pitää kysyä yksilötasolla.
Voin kertoa omalta kohdaltani että ateismi ei merkitse minulle yhtään mitään. Miten se voisikaan merkitä, sehän on vain tietyn asian puuttumista? En yleensä edes mieti asiaa (paitsi kun vastaan kaltaisillesi).
"Jos oletamme, että ateisteja on ollut aina."
-Ei tarvitse edes olettaa, melko varmasti näin on.
"Niin kaikkien niiden tilanteiden, joissa ateismi on ollut läsnä luetteleminen on mahdottomuus."
-Tietyllä tasolla ateismini on läsnä ihan kaikissa tilanteissa. Koska olen koko ajan ateisti, en "kytke" sitä päälle ja pois päivän mittaan.
"Vaikkakin on niin, että on erilaisia yhteenliittymiä, joiden idoelogia on ollut ateismi. Niin silti niihinkin kuulumisen on aina ratkaissut yksilön omat motivaatiotekijät."
-Ateismi ei ole ideologia. Mitä mahdat tarkoittaa yhteenliittymillä tässä yhteydessä?
"Erilaisissa yhteiskunnissa ateismi on saanut monenlaisia erilasia muotoja. Mutta idea "ateismin historian kirjasta" on toki hyvä."
-Toki ateismiin on yritetty liimata ties mitä "muotoja" aikojen kuluessa, mutta ne eivät siihen kuulu. Yhtälailla kuin voit liimata lokille sarvet, mutta yhtä vähän ne lokin päähän kuuluvat. Ateismilla ei myöskään ole varsinaisesti historiaa, (koska se ei ole filosofia, uskonto tai elämänkatsomus, tai mikään muukaan ismi sanan varsinaisessa merkityksessä), ainakaan siinä muodossa kun luulen että tarkoitat. Toki ateisteja on todennäköisesti aina ollut jossain määrin, mutta itse ateismilla ei ole historiaa.
"Toisaalta siitähän asioissa monesti on kysymys, että ne ensin jäsennetään, että niitä voidaan käsitellä niiden yksityiskohtien avulla, joista se koostuu. Samaa yksittäisten palasten politiikkaa voidaan soveltaa myös ateismiin."
-Ei voida koska ateismilla ei ole yksityiskohtia. Miten yhden asian olemattomuudella voi olla yksityiskohtia? Paitsi se yksi.
"Valitettavasti en nyt tee mitään listausta ateismin erilaisista ilmenemismuodoista (tyylisuunnat)."
-Koska niitä ei juurikaan ole. Ateisteja yksilöinä voidaan jaotella eri ryhmiin esim. sen mukaan mikä heidän käsitys jumalien olemassa olosta on (Dawkins). Tai positiivisiin ja negatiivisiin ateisteihin (jumalaa ei ole vs. en tiedä). Nämä eivät kuitenkaan varsinaisesti kuulu ateismiin, vaan ovat yksilötason määritelmiä.
Sinä olet nyt käyttänyt täällä noin vuoden vakuutellaksesi itsellesi että ateismi on uskonto. Onnistuuko?
Oletko sinä entiseltä nikiltäsi Tähtis/Tähdenlento? Samanlaista soopaa päivästä toiseen.
Ei ole, tähtis ei ikinä osannut käyttää sanoja 'ateismi' tai 'ateisti'.
Mitä sitten, jos yksi itseopiskellut typerys haluaa tehdä ateismista filosofian. Ei siitä sillä filosofiaa tule.
"Born in Montgomery, Alabama to a Jewish family, he was forced by poverty to leave school at the age of nine to find employment. He read avidly, becoming self-educated."
http://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_L._Lewis
En tiedä, onko ateismi filosofia. Mutta näin ulkopuolisena se ainakin täyttää mielestäni joitain filosofisen kannan tunnusmerkkejä. Jos otan yhden esimerkin?
Ateismi on "pelkkää uskonpuuttumista", joku ateisti sanoi minulle. Mutta onko se vain sitä?
Jos ateisti on epäuskoinen tai kieltää jumalan olemassaolon, onko se pelkkää uskonpuuttumista? Eikö silloin ole filosofinen kanta: Jumalaa ei ole olemassa tai Usko jumalaan on virheellistä? Se ei ole pelkkää uskon puuttumista, vaan ateistilla on nimenomainen kanta johonkin asiaan. Uskon puuttumisella ei ole kantaa, se on asian jättämistä merkityksettömäksi.
Uskon puuttumista ei tarvitse perustella mitenkään, sitä ei yksinkertaisesti ole. Mutta filosofisen kannan joutuu perustelemaan. Jos mielestäni usko jumalaan on virheellinen, esitän tosiasiassa väitteen. Jos mielestäni sinun uskosi jumalaan on virheellinen ja koitan vakuuttaa sinut siitä, minulla on päämäärä. Perustelen kantaani muodostamalla argumentteja asiasta ja keräämällä niiden tueksi sopivaksi katsomaani todistusaineistoa. Tuo näyttäytyy jonkinlaisena allaolevana filosofiana.
Onko ateismi sitten oppi? En tiedä, mutta ymmärrän jos joku päätyy siihen tulokseen. Jos seuraan keskustelua vaikkapa tällä palstalla, niin kysymys jumalan olemassaolosta ei esiinny yksin. Sitä perustellaan ja todistellaan luonnollisesti muilla asioilla. Siihen liittyy argumentaatiota ja käsityksiä tietoteoriasta (miten tietoa tulee hankkia ja esittää), maailmankuvasta (millainen maailma on pohjimmiltaan), ihmiskäsityksestä (mikä on ihmisen merkitys maailmankaikkeudessa), etiikasta jne.jne. Lisäksi nuo ovat ulkopuoliselle usein yhdenmukaisia esittäjästä riippumatta. Kuten usein filosofiassa, lainaamme materiaalia jostain muualta, joten ne näyttäytyvät "opillisena". Argumentit ja todisteet alkavat muistuttaa toisiaan.
En halua väittää, että on olemassa yksi ateistinen "näkemys". Sisältö varmasti poikkeaa yksilöllisesti. Mutta näillä "näkemyksillä" on myös yhteisiä piirteitä, jotka hyvinkin voivat näyttäytyä yhtenä, yhteisenä filosofiana. Ainakin minimoituna versiona?
"En tiedä, onko ateismi filosofia. Mutta näin ulkopuolisena se ainakin täyttää mielestäni joitain filosofisen kannan tunnusmerkkejä. Jos otan yhden esimerkin? Ateismi on "pelkkää uskonpuuttumista", joku ateisti sanoi minulle. Mutta onko se vain sitä?"
-Ateismi on jumaluskon puute. Nimenomaan jumaluskon. Esimerkiksi monet buddhalaiset ovat ateisteja. Buddhalaisuudessakin on suuntauksia joissa uskotaan joko jumalaan tai jumalan kaltaiseen entiteettiin, joten näihin suuntauksiin uskovat taas ovat teistejä.
Ateisimi ei myöskään ole filosofia. Ateismi on teismin vastakohta; teisti uskoo jonkin jumalan ja/tai jumalien olemassaoloon. Kun tällaista uskoa ei ole, on henkilö ateisti.
Ateisimi ei ota kantaa siihen onko jumalia olemassa vai ei, vaan ainoastaan siihen uskooko kyseinen henkilö näihin. Tässä on selvä ero totuusväitteisiin jumalien olemassaolosta tai olemattomuudesta.
Yksilötasolla ateistit varmasti kertovat tarkemmin mitä mieltä ovat ja miten kokevat mahdolliset partasedät tai maailmaa kantavat kilpikonnat, mutta ateismi ei riipu siitä. Pelkästään se ettei ko. yksilö usko jumalan olemassaoloon, määrittelee yksilön ateistiksi, riippumatta henkilön muista ajatuksista asiaan liittyen.
"Jos ateisti on epäuskoinen tai kieltää jumalan olemassaolon, onko se pelkkää uskonpuuttumista? Eikö silloin ole filosofinen kanta: Jumalaa ei ole olemassa tai Usko jumalaan on virheellistä? Se ei ole pelkkää uskon puuttumista, vaan ateistilla on nimenomainen kanta johonkin asiaan. Uskon puuttumisella ei ole kantaa, se on asian jättämistä merkityksettömäksi."
-Yksilötasolla ateisti voi toki kieltää jumalan olemassaolon (tätä usein kutsutaan positiiviseksi ateismiksi). Tai olla sitä mieltä että usko on virheellistä. Ateismin määritelmän kanssa näillä ei sinällään ole merkitystä, henkilö on silti ateisti.
Ja olet ihan oikeassa siinä että jos esittää väitteen ettei jumalaa ole (tai että usko on virheellistä), on se positiivinen väite joka pitäisi pystyä todistamaan (samalla tavalla kuin teistien väite 'jumala on olemassa' vaatisi positiivisen todisteen).
Tästä syystä itse pidän positiivista ateismia (jumalaa ei ole) loogisesti mahdottomana, koska olemassaolemattomuutta ei voi todistaa. Tämä on tietysti vai minun mielipiteeni eikä tämäkään kuulu ateismin määritelmään.
Olen silti ateisti. Se miten vahvana pidän todennäköisyyden onko jumalia vai ei, ei vaikuta siihen. Pidän itseäni negatiivisena ateistina, eli en voi sanoa onko jumalia olemassa vai ei, mutten ole nähnyt mitään vakuuttavaa näyttöä olemassaolon puolesta. Jumalia voi aivan hyvin ollakin olemassa. Mutta en usko sellaisten olemassaoloon, eli olen ateisti.
"Uskon puuttumista ei tarvitse perustella mitenkään, sitä ei yksinkertaisesti ole. Mutta filosofisen kannan joutuu perustelemaan. Jos mielestäni usko jumalaan on virheellinen, esitän tosiasiassa väitteen. Jos mielestäni sinun uskosi jumalaan on virheellinen ja koitan vakuuttaa sinut siitä, minulla on päämäärä. Perustelen kantaani muodostamalla argumentteja asiasta ja keräämällä niiden tueksi sopivaksi katsomaani todistusaineistoa. Tuo näyttäytyy jonkinlaisena allaolevana filosofiana."
-Aivan niin. Positiivinen väite vaatii aina positiivisen todisteen. Muuten väite voidaan suoraan sivuuttaa perusteettomana. Koskee niin väitteitä jumalan olemassaolosta kuin olemattomuudestakin.
En kuitenkaan käyttäisi sanaa filosofia tässä yhteydessä. Filosofia on jokin tietty oppi, ateisimi ei ole sitä. Eikä ateismia tarvitse tässä niputtaa filosofiaksi sen perusteella että esittää vastapuolelle argumentteja jumalia vastaan. Ateismi on argumentaatiosta riippumatta.
"En tiedä, onko ateismi filosofia."
Mikään noista luettelemistasi asioista ei tee ateismista filosofiaa tai oppia.
"En halua väittää, että on olemassa yksi ateistinen "näkemys". Sisältö varmasti poikkeaa yksilöllisesti. Mutta näillä "näkemyksillä" on myös yhteisiä piirteitä, jotka hyvinkin voivat näyttäytyä yhtenä, yhteisenä filosofiana."
Niitä näkemyskiä voi olla myös teisteillä. Näkemykset eivät ole ateismia vaikka ne olisivat näkemyksiä, joita on ateisteilla. Siksi ateismin nimittäminen filosofiaksi tai opiksi on virheellistä.
Jokainen tietysti määrittelee itse itsensä ja mihin ryhmään mahdollisesti haluaa kuulua. Jos kokee sen tarpeelliseksi. Itse olen käynyt zenbuddhalaisen "polun", joten asia ei ole minulle merkityksellinen. Zenissä ei ajatella, että olemme ateisteja. Se on ihan puhtaasti länsimainen määritelmä, jolla ei ole vastaavaa sisältöä zenissä. Ulkopuolisen silmissä olemme joko ateisteja, joilla ei ole persoonallista jumalaa, tai deistejä. Tai uskonnollisia ateisteja. Riippuu aina määrittelijästä. Zenissä koko kysymys jumalasta on niin outo, että sillä ei ole mitään merkitystä. Siihen ei oteta mitään kantaa, se sivuutetaan merkityksettömänä.
Mutta toit mielestäni hyvän pointin tuossa. "Positiivinen väite vaatii aina positiivisen todisteen". Ehkä tuo aloittajan viesti yrittää hakea sitä takaa, että jos todella esitetään väite tai kiistetään jonkun toisen väite... Eli argumentoidaan perustellusti...Silloin sen argumentin takana on jokin oletus...ja jos argumentit muistuttavat toisiaan...syntyy käsitys, että niiden takana on jokin yhteinen filosofia. Minusta se ei ole ihan täysin perusteeton näkemys?
Ainakin jotkut myös täällä ottavat selkeästi kannan, että teistinen näkemys maailmasta on väärä. Se on virheellinen vastaväittäjän mielestä. Minusta silloin otetaan selkeä kanta, jolloin pelkkä perustelu "uskon puutteesta" ei ole pätevä argumentti keskustelun kannalta. Silloin mielestäni puhutaan ateismista jonain joka filosofisesti (perustuen johonkin päättelyyn tai maailmankuvaan) kieltää toisen argumentaation oikeellisuuden. Silloin sen tulkitseminen opiksi tai joksikin käsitejärjestelmäksi on minusta ymmärrettävää. Puhun nyt vain siitä, miten se vaikkapa minulle ulkopuolisena näyttäytyy. Ei välttämättä yhtenäisenä oppina, mutta syntyy kuva että "ateistit" jakavat ainakin jonkinlaisia yhteisiä käsityksiä asiasta. Ja sitähän oppi on?
Olisi joskus mielenkiintoista nähdä jossain keskustelu ihan "ateistien" kesken millaisia näkemyksiä heillä on erilaisista asioista. Kuolemasta, maailmasta, elämän merkityksestä, ihmisestä jne. Ehkä se avaisi myös tällaiselle ulkopuoliselle selkeämmän kuvan, miten moninainen kirjo sinne sisään mahtuu?
"Jokainen tietysti määrittelee itse itsensä ja mihin ryhmään mahdollisesti haluaa kuulua."
Tietysti, mutta se ei itsessään vaihda niitä määritelmiä mihinkään eli se ei vielä tee ateismista filosofiaa tai oppia.
"Minusta se ei ole ihan täysin perusteeton näkemys?"
Ehkei se olekaan, mutta ei se tarkoita, että taustalla olisi jokin mystinen ateismin filosofia.
"Silloin sen tulkitseminen opiksi tai joksikin käsitejärjestelmäksi on minusta ymmärrettävää. "
Ymmärrettävää, mutta virheellistä. Jos olisit yhtään seurannut aikaisempia keskusteluja, on Nedda täällä vain jankuttamassa tuota samaa virhettä. Taiaisin väliajoin Nedda laittaa tänne aloituksia, jossa väitetään, että ateistit ovat ateismissa tai jotain muuta vastaavaa soopaa.
Ei kenenkään tarvitse määritellä tai olla määrittelemättä itseään ateistiksi. Joko olet ateisti tai et, riippuen siitä uskotko jumaliin.
Samaan tapaan kuin voidaan sanoa että olet valkoihoinen, tai tummaihoinen. Ei sekään vaadi sen enempää määritelyä tai ajattelua. Se vain on. Samalla tavalla ateistikin on ateisti. Se mitä kannanottoja, ajatuksia tai tulkintoja esimerkkinä oleva ihonväri tuo kussakin ihmisessä esiin, on täysin henkilöstä itsestään kiinni.
Zenbuddhalaisuuskin on ateistinen uskonto. Teillähän ei uskota jumaliin eikös niin (deismi on eriasia kuin teismi)? Ateismi on nimenomaan teismin vastakohta, muutenhan se olisi adeismi.
Haluan korostaa sitä että olet oikeassa ettei teitäkää tarvitse erikseen määritellä ateisteiksi. Samalla tavalla kuin ei karhuakaan tarvitse erikseen määritellä karhuksi jotta se voisi olla sitä mitä se on, se vain on jo sitä ihan ilmankin. Koko määritelmän hakeminen on tietyllä tavalla järjetöntä.
Olet oikeassa että kahden samankaltaisen argumentin kohdatessa syntyy helposti kuva että näitä yhdistää jokin yhteinen filosofia tai katsantokanta. Monet tunnetut ja tuntemattomat ateistit tietenkin väittelevät niin keskenään kuin eri mieltä olevien kanssa. Mutta heidän argumenttinsa eivät tule ateismista eikä teismistä, vaan katsantokantaansa tukevista asioista. Yhtä hyvin voitaisiin todeta että molemmat ovat viiksekkäitä ja alkaa rakentamaan viiksekkäille yhteistä filosofiaa.
Ja olet myöskin oikeassa että monet esittävät asiasta selkeän, perusteluja vaativan kannan. Ja tällöin perustelut pitäisi myöskin antaa. Valitettavan harvoin näin tehdään ja yhtä harvoin perustelut ovat mitenkään järkeviä.
Mitä aloittajaan tulee, hän mielestäni yrittää rakentaa olkiukkoa niputtamalla ateismia filosofian alle ja lisäämällä sinne tyylisuuntia ja moninaisia vuorovaikutuksia, jotka sinne eivät tietenkään kuulu (kuten ei ateismikaan filosofiaan). Hänellä oli ilmeisesti tarkoitus myöhemmin hyökätä tätä omaa olkiukkoaan vastaan. Ja keskustelupalstaa seuranneena tämä ei ko. nimimerkiltä ole mitenkään uusi taktiikka. Nihil sub sole novum.