Kun juuri tuossa lueskelin tietoa tuulesta ja sen synnystä wikipedian mukaan kuuluu seuraavalla tavalla:
"Tuulet muodostuvat siitä, että eri seuduilla vallitseva erilainen lämpötila saa aikaan eroja myös ilmanpaineessa, jolloin ilma alkaa virrata korkeamman paineen alueelta matalamman alueelle päin."
Tuossa kodassa kun sanotaan tuulen syntyvn lämpimän ja kylmän ilman kohdatessa toisensa. Sitten rupesin miettimään, että kun ihminen kuolee, sehän kylmenee koska se on ensin ollut lämmin eli kylmä tuuli tunkeutuu lämpimän rintaman alueelle.. Ja sitten tuli mieleeni se kuvaus siitä miten sielu, henki, eli tuuli, poistuu ihmisen suun kautta maailmaan, eli lämmin ilma pakenee kylmää tai sulautuu siihen (tämä selittäisi sen, miksi jotkut jäävät kummittelemaan ja toiset eivät).. Eli, vaeltavatko sielut täällä maanpäällä siis tuulina? Sitten aloinkin miettimään, että jos tuulia eli sieluja tulee tarpeeksi, niin kohtaan täällä on hirmumyrskyt (tai -sielut) valloillaan..
Ja tuli myös mieleeni, onko maapallo mitään ilman tuulta, eli sieluja. Maapallohan ei ole elinkelpoinen jos ei tuulisi. Ja onko 'aikojen alusta ollut henki maanpäällä' ja siten 'synnyttänyt elämän'? Eli pallomme olisi siis vain henki(n)en paikka ja kaikki fyysinen siten henkien synnyttämää.
Ja sielusta vielä, ettei se olisi pelkkä tuuli, vaan ihmisessä onn myös säköä. Ja sitten kun tuulee ja sielu vaeltaa maanpäällä, niin tuulen mukana kulkeva sähkö olisi sitten sielun eli hengen tietoisuus. Ja olisi muitakin tuulia, joten sielu tietäisi kertoa paljon maailmasta.. Eli ehkäpä vaikkapa magneettisuus onkin vain sielujen sähköä. Ja kompassi osoittaa pohjoiseen, ylös, taivaaseen, jossa sielut ovat...
Tällainen vain tuli mieleeni. Anteeksi sekavuus..
"Tuulet muodostuvat siitä, että eri seuduilla vallitseva erilainen lämpötila saa aikaan eroja myös ilmanpaineessa, jolloin ilma alkaa virrata korkeamman paineen alueelta matalamman alueelle päin."
Tuossa kodassa kun sanotaan tuulen syntyvn lämpimän ja kylmän ilman kohdatessa toisensa. Sitten rupesin miettimään, että kun ihminen kuolee, sehän kylmenee koska se on ensin ollut lämmin eli kylmä tuuli tunkeutuu lämpimän rintaman alueelle.. Ja sitten tuli mieleeni se kuvaus siitä miten sielu, henki, eli tuuli, poistuu ihmisen suun kautta maailmaan, eli lämmin ilma pakenee kylmää tai sulautuu siihen (tämä selittäisi sen, miksi jotkut jäävät kummittelemaan ja toiset eivät).. Eli, vaeltavatko sielut täällä maanpäällä siis tuulina? Sitten aloinkin miettimään, että jos tuulia eli sieluja tulee tarpeeksi, niin kohtaan täällä on hirmumyrskyt (tai -sielut) valloillaan..
Ja tuli myös mieleeni, onko maapallo mitään ilman tuulta, eli sieluja. Maapallohan ei ole elinkelpoinen jos ei tuulisi. Ja onko 'aikojen alusta ollut henki maanpäällä' ja siten 'synnyttänyt elämän'? Eli pallomme olisi siis vain henki(n)en paikka ja kaikki fyysinen siten henkien synnyttämää.
Ja sielusta vielä, ettei se olisi pelkkä tuuli, vaan ihmisessä onn myös säköä. Ja sitten kun tuulee ja sielu vaeltaa maanpäällä, niin tuulen mukana kulkeva sähkö olisi sitten sielun eli hengen tietoisuus. Ja olisi muitakin tuulia, joten sielu tietäisi kertoa paljon maailmasta.. Eli ehkäpä vaikkapa magneettisuus onkin vain sielujen sähköä. Ja kompassi osoittaa pohjoiseen, ylös, taivaaseen, jossa sielut ovat...
Tällainen vain tuli mieleeni. Anteeksi sekavuus..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muuten hyvä, mutta yksi ongelma - sielua ei ole olemassa.
Mistä tiedät?
Aikojen alussa Jumalan Henki liikkui vetten päällä, kuten 1. Moos. 1:2 kirjoittaa.
Sielut eivät vaeltele missään ilman ruumista.
Elävä sielu = ruumis ja henki. Kun Jumala loi ihmisen, Hän muovaili ihmisen maan tomusta ja puhalsi häneen sitten elämän hengen. Kuolemassa tuo tapahtuu toisin päin.
Henki ei ole mitään ilman ruumista. Kun ihminen kuolee henki menee Jumalan luo. Mutta taivaaseen ihminen muuttaa vasta ylösnousemuksessa, kun Jeesus tulee hakemaan meitä.
Ajatelkaa nyt, jos meidän rakkaat omaisemme joutuisivat katselemaan "sieluina" omaistensa kärsimyksiä täällä maan päällä vielä kuolemansakin jälkeen? Ei rakkauden Jumala sellaista salli. Kun ihminen on kuollut, hän ei tiedä enää mistään mitään.