Missä terroristien ruumiit

Puolueeton tutkimus olisi tietysti vakuuttavampi. Varsinkin kun teatterikaapparit oli rahdattu paikalle venäläisiltä vankileireiltä. Tämäkin mimmi lienee kaapattu ja murhattu. Siksi muuten heillä ei ole näyttää lentokentän valvontakameroiden kuvia terroristeista. Näköjään uskaltavat yrittää jopa henkilöiden nimiä. Tiesivät, että tshetsheenimedia vaietaan ulkomailla kuoliaaksi. Siellä varmaan kohta kerrotaan tuon tytön olleen jo kerran pidätetty/tapettu, kuten kerran aiemminkin. Komekymmentä terroristia voi olla jo riskaabelimpaa julkaista. Joku voi huomata vilpin tunnistettuaan ihmisen ja totuuden ilmitulon vaara paljon suurempi.

Todellisuudessa tshetsheenit eivät mitenkään kykenisi noin moneen samanaikaiseen iskuun. Varsinkin, kun koneista kuulemma oli löydetty tuttua kerrostaloihin käytettyä FSB:n vakioräjähdettä. Luulisi olevan vaikea hankkia.

Achemez Gochijaev: FSB-agentti lavasti minut syylliseksi

Prima uutistoimisto on saanut haltuunsa käsinkirjoitetun kopion Achemez Gochijaevin lausunnosta. FSB etsii Achemez Gochijaevia epäiltynä kerrostaloräjäytysten järjestämisestä 1999 Moskovassa. Peläten epärehellistä oikeuskäsittelyä tai surmaamistaan, Gochijaev on piileskellyt Venäjän oikeusviranomaisia vuodesta 1999 lähtien.

Seuraavassa on hänen kirjeensä koko teksti:

Täydellinen nimeni on Gochijaev, Achemez Shagabanovich. Olen syntynyt syyskuun 28. 1970, Karachaevskin kaupungissa Karachaevo-Cherkessian tasavallassa (ennen Stavropolin alue). 16 ikävuoteeni asti asuin Karachaevskissa seuraavassa osoitteessa: asunto 34, kortteli 14, Kurdzhieva katu. Siellä suoritin loppuun oppikoulun koulussa no. 3. Koulun jälkeen muutin Moskovaan ja aloitin teknillisen koulun no. 67, joka sijaitsee lähellä Pervomaiskajan metroasemaa. Seuraavana vuonna sain koulun päätökseen ja astuin varusmiespalvelukseen. Suoritin kansalaisvelvollisuuteni strategisissa ohjusjoukoissa, koulutuksen alkuvaiheen ollen Valko-Venäjällä ja loppuaika Siperiassa, tarkemmin sanottuna Altain alueella Pervomaiskin kylässä. Suoritettuani asepalveluksen vietin kaksi vuotta kotikaupungissani. Sitten muutin Moskovaan, löysin työtä ja aloitin pienimuotoisen bisneksen. Vuonna 1996 avioiduin ja sain oleskeluluvan ja rekisteröinnin Moskovaan osoitteeseen: asunto 168, kortteli 6, Amiraali Katykovin katu, Strokino. 1997 perustin oman yrityksen, joka erikoistui mökkien rakentamiseen ja kauppaan. Yhtiön nimi oli "Kanstroj 2000".

Puhuttaessa FSB:n väitteistä, että minä suunnittelin 1999 kerrostaloräjäytykset Moskovassa, että minulla oli yhteyksiä Basajeviin ja Hattabiin, jotka väitteen mukaan olivat maksaneet minulle 500.000 dollaria räjäytyksistä, tai että oli läpikäynyt koulutuksen kapinallisten tukikohdassa Urus-Martanissa, kaikki tämä on ehdottomasti valhetta.

Minulla ei ole koskaan ollut mitään tekemistä FSB:n tai minkään vastaavan elimen kanssa. Kuten kerroin, elin ja työskentelin Moskovassa. Kesäkuussa 1999, vanha tuttava kouluvuosiltani vieraili toimistossani. Hän ehdotti minulle yhteisiä liiketoimia, kertoen omaavansa hyviä kanavia elintarvikkeiden myymiseen. Ensin hän pyysi minua ostamaan hänelle erän mineraalivettä, minkä tein. Hän myi tuotteet ja jakoi tuotot kanssani kuten oli sovittu. Myöhemmin hän kertoi, että hän tarvitsisi varastotilaa Moskovan kaakkoisosassa, koska eräät hänen myyntikojunsa sijaitsevat siellä. Autoin häntä löytämään ja vuokraamaan useita varastohuoneita Guryanova-kadulla, lähellä Kashirskojen valtatietä , Borisovskie Prudyn lähellä ja Kapotnia alueella.

Syyskuun 9. 1999 olin tapaamassa eräitä ystäviäni. Kello viisi aamulla tuo mies soitti minulle matkapuhelimeeni sanoakseen että Guryanova-kadun varastohuoneessa on syttynyt pieni tulipalo ja että hän kipeästi tarvitsee minua sinne. Lupasin mennä. Valmistautuessani lähtemään, laitoin TV:n päälle ja näin mitä siellä tosiasiassa oli tapahtunut. Päätin olla menemättä sinne ja odottaa kunnes kaikki olisi ohi. Kun toinen räjähdys tuhosi asuinkerrostalon Kashirskojen valtatiellä, minä lopulta tajusin, että minut oli lavastettu syylliseksi. Soitin heti poliisille, ambulanssipalveluun ja jopa 911 (hätätilanteiden kuuma linja), varoittaakseni heitä, että on olemassa samanlaisia varastohuoneita Borisovskie Brudyssä ja Kapotnyassa. Se auttoi estämään uudet räjähdykset. Kuitenkin minua pidettiin pääepäiltynä ja myöhemmin iskujen suunnittelijana. Siitä lähtien olen ollut maan alla.

Näiden tapahtumien lähempi tarkastelu saa minut tekemään johtopäätöksen, että tämän vastenmielisen salaliiton suunnittelivat ja toteuttivat ne ihmiset, jotka halusivat hyötyä ja myös hyötyivät siitä. Suunnitelma petti kuitenkin yhdessä kohdin: minun on onnistunut paeta. Luulen että se seikka, etten 9.9. ollut kotona, vaan ystävien luona auttoi minua. Nyt olen melkein varma, että mies jonka kanssa työskentelin, on FSB-agentti. (kerron myöhemmin mitä tiedän hänestä)

Muodolliseen tiedusteluun Moskovasta, Karachaevskin sisäministeriön virkailijat vastasivat yrittäessään kytkeä minut Tshetsheniaan, että olen kotoisin Tshetsheniasta. Vaikka en ole koskaan asunut siellä. Sain tietää myös veljeltäni Boris Gochiajevilta, joka työskentelee alueellisella poliisiasemalla, että he (poliisi) ovat saaneet määräyksen surmata minut vangitsemisen yhteydessä. Se sai minut tajuamaan, että kaikki se FSB:n pitämä meteli minusta oli tarkoitettu antamaan heille kunnia "superterroristin" tappamisesta, joka oli suunnitellut kerrostaloräjäytykset ja minun tappamiseni myötä he saisivat panna pisteen tämän salaperäisen tapauksen perään.

Mitä siskooni tulee, tiedän että hän oli toistuvasti kuulusteluissa, joiden aikana he ensin yrittivät lahjoa häntä, sitten uhkailla ja piestä häntä saadakseen häneltä tarvittavat todistukset minua vastaan. He halusivat häneltä julkisen lausunnon, jossa hän todistaa minun toteuttaneen räjäytykset. Sitten he laittoivat hänen miehensä Taukan Frantsuzovin vankilaan, syyttäen häntä osallisuudesta Moskovan räjäytyksiin. Kuten kaikki tietävät, tuo syyte häntä vastaan myöhemmin raukesi. Mutta he kuitenkin onnistuivat yhdistämään hänet johonkin rikollisryhmään antaen hänelle kolmentoista ja puolen vuoden tuomion. Koen sen rangaistuksena paostani. (Jos tarpeen, pystyn toimittamaan siskoni todisteet, joskin se vie aikaa)

Rjazanin tapauksesta, en ole koskaan ollut siellä, se on minulle täysin vieras kaupunki. Kysymykseen, olenko valmis siirtymään kolmanteen maahan antamaan julkisen lausunnon asiasta, voin vain sanoa, että nykyisissä olosuhteissa turvallisuudestani ei ole takeita. Mitä julkilausuntoon tulee, olen valmis tapaamaan toimittajia ja vastaamaan kaikkiin heidän kysymyksiinsä.

Achemez Gochijaev

Chechnya-sl

TAKAISIN

Miksi sitten tshetsheenit syyllistetään vain venäläisten lausuntojen perusteella?

suomisuureksivienavapaaksi kirjoitti:

Miksi sitten tshetsheenit syyllistetään vain venäläisten lausuntojen perusteella?

...kuuluu tietenkin venäläisten propagandaan. Toisaalta mitä me todella tiedetään sen tilanteen totuudesta? Kumpikin osapuoli kertoo just sitä, mikä ajaa omia etuja. Kumpikin osapuoli syyllistyy tajuttomiin julmuuksiin. Venäjä ei millään muotoa ole syytön Tshetshnian tapahtumiin.

Mutta se ei ollut mun pointi aikaisemmin, vaan se, että viskaamalla todistamattomia syytöksiä esim. alkuperäisen viestin kirjoittaja on itse luomassa venäläisvastaista (ja siten epäsuorasti Tshetsheenimyönteistä) propagandaa koulukaappauksen tiimoilta. Tuulesta temmattuja väittämiä, joiden tarkoituksena on syyllistää tässä tapauksessa venäläiset ja Putin.

Aika voi näyttää, että väittämissä voi olla jotain perää, mä en sitä tiedä. Mutta jos me ei pidetä kiinni "syytön kunnes toisin todistetaan" periaatteesta, niin sitten me voidaan heittää romukoppaan koko meidän "länsimaalainen" oikeuskäsitte.