Luuk. 18: 9-14
Jeesus osoittaa, että ihmisiltä voi odottaa kyynärpäätaktiikan käyttöä jopa hengellisissä asioissa. Fariseus, pikkutarkka lain noudattaja, esittelee rukouksessa, miten hän oikeastaan onkin itse ansainnut asemansa Jumalan edessä. Omasta mielestään hän kelpaa Jumalalle, koska on elänyt siivommin kuin monet muut.
Oman edun tavoittelu on toki meille kaikille tuttu juttu. Jo aivan pienestä pitäen ihmisestä löytyy kilpailija, joka ei kaihda keinoja. Kun perheeseen syntyy uusi lapsi ja aiemmin syntynyt on sopivassa iässä, niin kilpailu saavutetuista eduista eli äidin ja isän huomiosta voi olla aika rajua. Ja sitten myöhemmin, elämän eri tilanteissa, kyynärpäät tulevat käyttöön taas eri tavoin.
Syvällä sisimmässämme hellimme ajatusta omasta paremmuudesta milloin missäkin asiassa. Vertailu toisiin on meihin sisäänrakennettu. Ja vaikka sitä ei tunnustaisikaan, niin siellä mielemme syvyydessä se elää ja voi hyvin. Tämänkin ominaisuuden perisynti saa aikaan.
Joskus kuulee sellaista omasta uskosta todistamistakin, ettei jää epäselväksi, kuka siinäkin asiassa on aloitteentekijä. Henkilö kertoo, miten hän on nyt tehnyt oman ratkaisunsa jumalasuhdeasiassa. Tekemisen meininki kuulostaa joskus nousevan niin korkeaan kurssiin, ettei Jumalalle näytä jäävän oikein mitään roolia kääntymyksessä. Minä olen ratkaissut, minä olen avannut sydämeni ja nyt sitten mennään. Armoa on, että Jumala voi tuostakin tilanteesta palauttaa ihmisen oikeaan itsensä tuntemiseen.
Jeesus osoittaa, että ihmisiltä voi odottaa kyynärpäätaktiikan käyttöä jopa hengellisissä asioissa. Fariseus, pikkutarkka lain noudattaja, esittelee rukouksessa, miten hän oikeastaan onkin itse ansainnut asemansa Jumalan edessä. Omasta mielestään hän kelpaa Jumalalle, koska on elänyt siivommin kuin monet muut.
Oman edun tavoittelu on toki meille kaikille tuttu juttu. Jo aivan pienestä pitäen ihmisestä löytyy kilpailija, joka ei kaihda keinoja. Kun perheeseen syntyy uusi lapsi ja aiemmin syntynyt on sopivassa iässä, niin kilpailu saavutetuista eduista eli äidin ja isän huomiosta voi olla aika rajua. Ja sitten myöhemmin, elämän eri tilanteissa, kyynärpäät tulevat käyttöön taas eri tavoin.
Syvällä sisimmässämme hellimme ajatusta omasta paremmuudesta milloin missäkin asiassa. Vertailu toisiin on meihin sisäänrakennettu. Ja vaikka sitä ei tunnustaisikaan, niin siellä mielemme syvyydessä se elää ja voi hyvin. Tämänkin ominaisuuden perisynti saa aikaan.
Joskus kuulee sellaista omasta uskosta todistamistakin, ettei jää epäselväksi, kuka siinäkin asiassa on aloitteentekijä. Henkilö kertoo, miten hän on nyt tehnyt oman ratkaisunsa jumalasuhdeasiassa. Tekemisen meininki kuulostaa joskus nousevan niin korkeaan kurssiin, ettei Jumalalle näytä jäävän oikein mitään roolia kääntymyksessä. Minä olen ratkaissut, minä olen avannut sydämeni ja nyt sitten mennään. Armoa on, että Jumala voi tuostakin tilanteesta palauttaa ihmisen oikeaan itsensä tuntemiseen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vertauksen toinen mies, lainrikkoja ja kansakunnan petturi, näyttää toimivan kovin toisella tavalla. Hän oli epätoivoinen syntiensä tähden, mutta kuitenkin hapuillen soperteli anteeksipyyntöä Jumalan puoleen. Hän ei esitellyt omia ansioitaan, vaan pyysi Jumalalta armoa. Jeesus antaakin ymmärtää, että tuossa publikaaniksi kutsutussa miehessä Jumala teki työtään. Jumalan Pyhä Henki sai miehen nöyrtymään parannuksen paikalle, sai hänet pyytämään syntejään anteeksi ja turvautumaan Herraan Jeesukseen. Publikaani jäi Jumalan varaan ansiottomana armahdusta vastaanottamaan.
Herramme osoittaa tässä, että pelastus on Jumalan lahja. Uskon kautta Jeesukseen ja Hänen ristin sovitustyöhönsä saamme sen omistaa.
halusi poikansa Jeesuksen rinnalle taivaallisissa ja tämäkin on tallennettu Raamattuun. Jeesus opetti Isän valinnoista ihmisten keskuudessa, toki Jeesus oli opettanut kilvoittelun tärkeydestä ja ensimmäisenä ihmisen on hyvä oppia erottamaan hyvä ja huono toisistaan.
9 Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.'
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Totisesti. Armoa on, että Jumala voi palauttaa ihmisen itsensä tuntemiseen. Myöskin sen, että pelastuminen on Jumalan lahja.
Herra armahda meitä. Herra armahda Suomen kansaa, joka on väärällä tiellä kun ei kuuntele Jumalan tahtoa, joka on ilmoitettu Pyhässä Raamatussa.
Tapio Kiviranta on puuttunut tärkeään asiaan kirjoituksellaan. Juuri siten on ihmisellä halua elää. Ihminen haluaa itselleen sitä tekemisenmeininkiä, mutta entä Jeesus itse ja hänen vaikutuksensa elämäämme?
Nykyisin jokapäiväistä tuo kyynärpäätaktiikka, menipä minne tahansa.
on Jumalan valtakunnan kehotus kaikille ihmisille. Tämä parannuksen tekeminen on ihmisen omaa aktiivista tekemistä, ei mitään passiivista oman turhan elämän jatkamista ilman Jeesuksen opetuksien vastaanottamista ja elämistä niiden mukaan.
Ihminen saa tehdä mitä haluaa, parannella itseään paljonkin, mutta kun se ei riitä. Vaikka miten hyväksi saisi itsensä, ei taivaaseen mennä, ellei Jeesuksen Kristuksen Pyhä veri saa puhdistaa taivaskelpoiseksi.
Minä olen tie, totuus ja elämä, sanoo Jeesus, sinunkin Vapahtajasi Raamatussa.