Jos ajatellaan, että koiralla on geenit A ja kissalla geenit B. Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi paikkaansa pitämättömät luvut (idea on sama oikeillakin luvuilla), että A:ssa on 101 geeniä ja B:ssä 100 geeniä. Oletetaan, että geenit 1,2,..,10 ovat erit ja muut ovat samat paitsi 101 geeni.
Jos nyt kuvitellaan, että kissasta on tullut koira (jos kissa ja koira ovat huonoja esimerkkejä niin sijoita tilalle jokin sopivampi pari), niin se edellyttäisi mikroevoluutio askeleita joissa geenit 1,..,10 muuntuvat samoiksi ja sitten 101 ilmestyy jostain tyhjästä.
Onko tälläisestä mikroevoluution kumuloitumisesta mitään todisteita?
Jos nyt kuvitellaan, että kissasta on tullut koira (jos kissa ja koira ovat huonoja esimerkkejä niin sijoita tilalle jokin sopivampi pari), niin se edellyttäisi mikroevoluutio askeleita joissa geenit 1,..,10 muuntuvat samoiksi ja sitten 101 ilmestyy jostain tyhjästä.
Onko tälläisestä mikroevoluution kumuloitumisesta mitään todisteita?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kissat eivät muutu koiriksi eivätkä koirat kissoiksi. Mikään nykyeläin ei muutu toiseksi, ja jos muuttuisi, sehän olisi korkeintaan evoluutioteorian vastainen todiste.
Microevoluution "kumuloituminen" on hypoteesi joka on jyrkästi ristiriidassa tieteessä, maailmankaikkeudessa ja universumissa havaittavissa olevien factojemme kanssa. Toisin sanoen, silkkaa toiveajattelua jonka perimmäisenä tarkoituksena on aina ollut silkka ad hoc Raamatussakin ilmoitettujen tosiasioiden pakeneminen, ja tulee aina olemaankin.
Melkoinen psykologinen pakenemisreactio siis, monilla tämä pakenemisreactio näkyy juuri uskonnon tai Raamatun vastustamisena, kuten palstallamme olevalla blind watchmakerilla.
Mekanismi, joka estäisi mutaatioiden kumuloitumisen on silkkaa spekulaatiota eikä kenelläkään ole ollut esittää edes arvausta siitä, miten tuollainen mekanismi voisi toimia. Koska olemassa olemattomuutta ei voi todistaa, niin teidän epätoivoinen tehtävänne olisi todistaa, että edes mahdollisuus tuollaisen mekanismin olemassaoloon olisi olemassa.
Sekavaa sepustustasi voisi käytännössä vastata vaikka euraasialaisen ja amerikkalaisen hirven erot. Niitä ei erota vain yksi geeni vaan kokonainen kromosomipari - amerikkalaisella on yksi kromosomipari enemmän.
Onko uusi kromosomipari ilmestynyt tyhjästä? Eipä tietenkään, vaan jossain solujakautumisessa on tapahtunut kopiointivirhe, jossa yksi kromosomipari on kahdentunut. Uutta informaatiota syntyy genomiin, kun "kopioituneen" kromosomiparin geeneihin tulee mutaatioita, joita ei tule "alkuperäiseen" kromosomipariin. Eikä näiden muutosten / erojen kumuloitumista estä mikään.
Varmuuden vuoksi haluan vielä toistaa yllä sanotun, että sekä kromosomien että yksittäisten geenien monistumista on havaittu todellisuudessa, samoin kopioiden muuttumisia silti toimintakykynsä säilyttäen.
On myös havaintoja näin syntyneiden perimämutaaatioiden vaikutuksista eliön ominaisuuksiin, myös hyödyllisistä. Sensijaan mitään geneettistä toimintoa, joka estäisi lisäkromosomien ja -geenien syntymisen tai muuntumisen, ei ole havaittu eikä muutakaan tapaa, jolla "mikroevoluution kumuloituminen" toteutuisi.
Tieteelle ei siksi ole olemassa erikseen mikro- ja makroevoluutiota, tätä erottelua käyttää vain kreationismin valetiede.
>>Sekavaa sepustustasi voisi käytännössä vastata vaikka euraasialaisen ja amerikkalaisen hirven erot. Niitä ei erota vain yksi geeni vaan kokonainen kromosomipari - amerikkalaisella on yksi kromosomipari enemmän.
Onko amerikkalainen hirvi kehittynyt euraasialaisesta, vai onko niillä yhteinen edeltäjä, jos on niin mikä?
Laji tai alalaji jolla yksi kromosomipari on toisen tunnistettavissa oleva kopio on kehittynyt kannasta, jolla on ollut yksi kromosomipari vähemmän. Siinä mielessä pienemmän kromosomimäärän omaava muoto on "alkuperäinen", mutta kumpikin tietenkin voi kehittyä omaan suuntaansa, joten on parempi puhua yhteisestä kantamuodosta.
Hyvä tarkennus. Oleellista on kuitenkin se, että lajirajat ovat häilyviä eikä mikään estä mutaatioita kumuloitumasta tietyssä populaatiossa rajattomasti, kun vain aikaa riitttää.