John Dunlop, RFE/RL 29 October 2003, Volume 3, Number 43
Moskovan panttivankikriisi: vuoden kuluttua
Vuoden kuluttua Moskovan panttivankitapauksesta 23-26 lokakuuta 2002 tärkeitä kysymyksiä on jäljellä sen suhteen mitä tapahtui. Hämärät tapahtumat Duprovka-teatterissa ja sen ympärillä näyttävät muistuttavan samalla tavalla hämäräperäisiä tapahtumia elo-syyskuussa 1999 - kaksi aseellista hyökkäystä Dagestaniin ja terroripommi-iskut Moskovaan ja muihin Venäjän kaupunkeihin - jotka tekivät mahdolliseksi Vladimir Putinin nousun valtaan ja loivat perustelut nykyiselle Tshetshenian sodalle.
Lokakuun 6. 2002, pian panttivankitapauksen jälkeen, Duumavaltuutettu ja entinen ihmisoikeusvaltuutettu Sergei Kovalev kansalaiskomitean kokouksen, jonka tarkoituksena on selvittää Moskovan kerrostaloräjäytysten ja Rjazanin harjoituksen olosuhteet, jotka kaikki tapahtuivat syyskuussa 1999. Kokouksen jälkeen, sen jäsenet tekivät muodollisen päätöksen sisällyttää Moskovan panttivankitapauksen lokakuussa 2002 - ja erityisesti Venäjän salaisten palvelujen toimet sen aikana - lisäyksenä komitean selvitettäviin aiheisiin. (grani.ru 6.11.2002)
Panttivankien ottoa edeltäneenä ajanjaksona Putiniin kohdistettiin raskasta poliittista painostusta Venäjällä ja lännessä ryhtyä korkean tason neuvotteluihin Tshetshenian vastarintaliikkeen maltillisen siiven kanssa. Tuota siipeä johti Aslan Mashadov, joka valittiin presidentiksi 1997 vaaleissa, jotka tunnustettiin Moskovan ja kansainvälisen yhteisön taholta vapaiksi ja rehellisiksi.
Mielipidemittaukset Venäjällä osoittivat, että jo kolme vuotta jatkunut konfliktioli alkanut nakertaa Putinin korkeita kannatuslukuja. VTsIOM-laitoksen mittaus, joka julkistettiin 8.10.2002, kysyi vastaajilta "miten Tshetshenian tilanne on muuttunut sen jälkeen, kun Putin valittiin presidentiksi". 30% vastasi uskovansa tilanteen "parantuneen", mutta 43% sanoi "ettei se ole muuttunut" ja 21% sanoi tilanteen "huonontuneen" (polit.ru 8.10.2002). Saman laitoksen syyskuun 2002 mittaus totesi että 56% vastaajista oli neuvottelujen kannalla, kun 34% oli sotatoimien jatkamisen kannalla (Novoi vremja, 5.11.2002). Nämä tulokset, jotka julkaistiin noin vuosi ennen Venäjän parlamenttivaaleja huolestuttivat Putinin hallintoa.
Useita lupaavia rauhanaloitteita oli vireillä kuukausina, jotka edelsivät Duprovkan tapausta. Eräitä niistä tukivat Euroopan Neuvosto ja ETY-järjestö. Vireillä oli (entisen Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehen Ruslan) Hasbulatovin suunnitelma, (entisen Yhdysvaltojen turvallisuuspoliittisen neuvonantajan Zbiegniew) Brzezinskin suunnitelma, ja Liechtensteinin suunnitelma (katso "RFE/RL Caucasus Report," 29 September 2002). 10.9.2002 entinen Venäjän pääministeri Jevgeni Primakov julkisti oman rauhansuunnitelmansa hallituksen sanomalehdessä Rossiiskaja Gazeta. Mashadov kehui lämpimästi Primakovin suunnitelmaa.
Lokakuun 17. - vain kuusi päivää ennen terrori-iskua - kerrottiin että Aslambek Aslahanov, Tshetshenian edustaja Duumassa joka oli säännöllisessä yhteydessä Putiniin, tulisi tapaamaan Mashadovin apulaispääministerin Ahmed Zakajevin Sveitsissä "keskustellakseen vakavasti olosuhteista, jotka johtaisivat neuvotteluihin" (grani.ru, 17.10.2002). Yhden eturivin journalistin - Sanobar Shermatovan - mukaan myös Mashadov kävi tuohon aikaan salaisia neuvotteluja Putinin korkea-arvoisen edustajan kanssa (Moskovski novosti, 18.2.2003).
Heti kun Venäjän erikoisjoukot olivat onnistuneet valtaamaan teatterin 26. lokakuuta, sodan kannatus nousi yleisön keskuudessa. Ensimmäistä kertaa vuoden 2001 alun jälkeen, hieman enemmän vastaajista VTsIOM:n mittauksessa kannatti sotaa(46%), kuin vastusti sitä (45%) ("Novoi vremja," 5.11.2002). Sodan kannatus nousi myös lännessä. Esimerkiksi 30. lokakuuta Los Angeles Times raportoi, että "vanhempi Yhdysvaltojen viranomainen" Moskovassa torjui Mashadovin "pilaantuneena tuotteena", jolla on kytkentöjä terrorismiin. Tosiasiassa mitään uskottavaa todistetta ei ole, joka kytkisi Mashadovin Duprovkan tapaukseen.
Niin aikaisin, kuin 24. lokakuuta, teatterin kaappausta seuranneena päivänä, Putin julisti näkevänsä panttivankitilanteen lenkkinä kansainvälisen terrorismin ketjussa, jonka tekoja oli hiljattain tapahtunut Indonesiassa ja Filippiineillä. Levitettiin tietoa, että yksi terroristien johtajista Duprovkassa olisi ollut arabi nimeltä Jasir, Saudi-Arabian kansalainen ja Al-Qaidan johtaja (utro.ru, 30.10.2002). Kuitenkin pian ilmeni, että Jasir oli ainoastaan toinen nimi Abubakarille (oikea nimi Ruslan Elmurzajev), etniselle tshetsheenille joka oli kaapparien tosiasiallinen johtaja.
Nuori mies, joka kutsui itseään Movsar Barajeviksi - hän kulki myös nimillä Movsar Salamov ja Movsar Suleimenov - esiintyi kaapparien nimellisenä johtajana. Hänen ainoa ansionsa oli se, että hän oli kuuluisan edesmenneen "wahhabiitti"-kidnappaajan Arbi Barajevin veljen/sisarenpoika. Arbi Barajevin raportoitiin laajasti ylläpitäneen salaisia suhteita sekä Venäjän turvallisuuspalveluun FSB:hen ja Venäjän sotilastiedusteluun GRU:hun (Moskovskie novosti, 8.8.2000).
Tammikuussa 2003, ranskalainen toimittaja Anne Nivat raportoi, että kaksi kuukautta ennen panttivankitapausta "GRU... oli tiedottanut (Movsar) Barajevin vangitsemisesta" (crimesofwar.org, 6 January 2003). Jos tämä tieto pitää paikkansa, oli Barajev Venäläisten vankina terroristi-iskun aikaan. Nivat kertoo myös, että kaksi naispuolista terroristia, jotka osallistuivat panttivankioperaatioon, olivat samoin venäläisten vankina tapauksen sattuessa. Edesmennyt Duuma-jäsen Juri Shchekochikhin kirjoitti myös yhdestä naispuolisesta terroristista, joka oli tapahtuma-aikaan venäläisten vankina. (Novaja gazeta, 20.1.2003).
Entinen FSB-everstiluutnantti Mihail Trepashkin, joka oli ryhtynyt lakimieheksi ja oli läheisessä yhteistyössä Kovalevin komiteaan, kertoi Elmurzajevin ("Abubakar") asuneen Moskovassa, ei Tshetsheniassa, ja että hän oli mukana erilaisessa rikollisessa liiketoiminnassa, jonka tukikohta oli hotelli Saljut Moskovassa. FSB pidätti Trepashin 22.10.2003. Trepashin kertoi varoittaneensa FSB:tä heinäkuun lopulla - elokuun alussa 2002 Elmurzajevin ja muiden toimista, mutta FSB:ssä kerrottiin että "he olivat tietoisia tästä" (chechenpress.com, 21 ja 31.7.2003). Trepashkin joutuu pian Venäjän korkeimman oikeuden sotilaskolleegion eteen syytteiden johdosta, joihin kuuluu "valtiosalaisuuden paljastaminen".
On huomattava, että lehdissä on ollut tietoja (Moskovskii komsomolets, 23 May 2003), että Elmurzajev ei kuollutkaan teatterin valtauksessa, kuten raportoitiin. Elokuvaohjaaja Sergei Govorukhin (tunnetun Duuma-jäsenen ja elokuvantekijän Stanislav Govorukhinin poika) toimi yhtenä vapaaehtoisena neuvottelijana Duprovkassa, jossa hän tapasi Elmurzajevin. Hän kertoo olevansa vakuuttunut, että Elmurzajev, jonka hän nimeää FSB-agentiksi, on yhä elossa. Venäjän syyttäjät eivät kyenneet näyttämään hänelle Elmurzajevin ruumista ja Tshetsheniaan tekemänsä vierailun aikana lokakuussa 2003, venäläiset tiedustelu-upseerit siellä vahvistivat hänelle, että Elmurzajev on elossa ja asuu Tshetsheniassa (ruskur.ru, 23.10.2003).
Viimeiseksi meillä on Arman Menkeev, mielenkiintoinen hahmo, loppuvuodesta 1999 eläkkeelle jäänyt GRU:n majuri ja räjähteiden valmistuksen asiantuntija. Menkeev pidätettiin sisäministeriön toimesta marraskuussa 2002 Moskovan oblastissa piilopaikassa, jossa tshetsheeniterroristien sanottiin piileskelleen. Hänet vapautettiin pian sen jälkeen (Komsomolskaja pravda, 22 April 2003). Jälkeenpäin hänet mahdollisesti pidätettiin uudestaan -- Moskovan kaupunginsyyttäjä (joutui itse hiljattain viralta) kertoi kesäkuussa 2003 että Menkeev on vangittuna (Rossiiskaya gazeta, 20.6.2003) -- mutta näyttää siltä, että Menkeeviä ei syytetty rikoksesta eikä hän nähtävästi ole vangittuna (gzt.ru, 22 October).
Synnyttyään 1963 kazakki-isän ja tshetsheeniäidin perheeseen, Menkeev vietti 18 vuotta GRU:n erikoisjoukoissa ja taisteli Venäjän puolella ensimmäisessä Tshetshenian sodassa. Agentura.ru 30.6.2003 nosti esiin kysymyksen, oliko Menkeev petturi Venäjälle, joka noudatti "veren kutsua" (tshetsheeniäitinsä). FSB-upseerit, jotka kuulustelivat häntä Lefortovon vankilassa Moskovassa päätyivät uutistoimiston mukaan luokittelemaan hänet "lojaaliksi (Venäjän) hallitukselle".
"Voimakkaimmat kotitekoisista pommeista, jotka oli asetettu kaapattuun Duprovka-teatteriin Barajevin joukon toimesta, eivät olleet siinä kunnossa, että ne olisi voitu räjäyttää", Kommersant Daily kirjoitti 7.7.2003. "Niistä puuttui sellainen elintärkeä elementti, kuin paristot. Ja juuri tämä seikka loi olosuhteet teatterikeskuksen täysin menestyksekkäälle valtaamiselle".
Kuten hyvin tiedetään, Venäjän erikoisjoukot jotka rynnäköivät teatterirakennukseen, käyttivät voimakasta kaasua saadakseen rakennuksen vallatuksi. "Emme koskaan tule saamaan tietoomme mitä kemikaalia tuo kaasu oli", Lev Fedorov, ympäristöaktivisti, joka toimii Venäjän kemiallisen turvallisuuden unionin puheenjohtajana sanoi, "koska tässä maassa valtio on ihmisiä tärkeämpi" (The Washington Post, 28.10.2002). Todennäköinen selitys sille, miksi niin paljon ihmisiä kuoli kaasun vaikutuksesta oli se, että annostelua lisättiin, koska alkuperäinen kaasun antaminen -- joka saattoi tapahtua niinkin aikaisin kuin klo 01 aamuyöllä -- ei tuottanut haluttua tulosta. Moskovan pääanestesiologi on arvioinut "ihmisten kuolinsyyn olleen tuon aineen (kaasun) liiallinen annos" (Kommersant-Daily, 28 October 2002).
Tähän mennessä viranomaiset ovat myöntäneet 136 panttivangin kuoleman, mutta todellinen luku on lähes varmasti ollut paljon suurempi. Koko joukon panttivankeja kerrottiin olleen vakavasti sairaita panttivankitilanteen jälkeen (AP, 6.12.2002). Suoritettuaan tutkimuksen Versija-lehti hiljattain raportoi noin 300 panttivangin olevan nyt kuolleen, mikä on noin kolmannes rakennuksessa olleista silloin kun sinne hyökättiin (Versiya, 21 October 2003).
Tammikuussa 2003 presidentti Putin salaisella asetuksella, teki kemististä joka kaasutti teatterin, Venäjän sankarin. Hiljattain tehty ROMIR mielipidemittaus osoitti, että 37% venäläisistä pitää kaasun käyttöä "pääasiallisena syynä panttivankien kuolemaan", kun taas 26% pitää terroristeja syyllisenä ja 20% pitää syynä riittämätöntä lääketieteellistä hoitoa, jota panttivangit saivat (grani.ru, 22.10.).
Lopuksi, sekä Venäjän johto että tshetsheenien ääriryhmät saavuttivat päätavoitteensa Duprovkan tapauksessa: nimittäin puheet neuvotteluista loppuivat ja Mashadovin maine tuhottiin. Ja kuten oli laita vuoden 1999 tapauksessakin, kaikki Venäjän kansalaiset olivat uhreja.
John Dunlop on vanhempi stipendiaatti Hoover Instituutissa ja toimitti julkaisua "Chechnya Weekly" (Jamestown Foundation) vuosina 2000-02. Hän on kirjoittanut kirjan "Russia Confronts Chechnya: Roots of a Separatist Conflict" (Cambridge University Press, 1998).
Moskovan panttivankikriisi: vuoden kuluttua
Vuoden kuluttua Moskovan panttivankitapauksesta 23-26 lokakuuta 2002 tärkeitä kysymyksiä on jäljellä sen suhteen mitä tapahtui. Hämärät tapahtumat Duprovka-teatterissa ja sen ympärillä näyttävät muistuttavan samalla tavalla hämäräperäisiä tapahtumia elo-syyskuussa 1999 - kaksi aseellista hyökkäystä Dagestaniin ja terroripommi-iskut Moskovaan ja muihin Venäjän kaupunkeihin - jotka tekivät mahdolliseksi Vladimir Putinin nousun valtaan ja loivat perustelut nykyiselle Tshetshenian sodalle.
Lokakuun 6. 2002, pian panttivankitapauksen jälkeen, Duumavaltuutettu ja entinen ihmisoikeusvaltuutettu Sergei Kovalev kansalaiskomitean kokouksen, jonka tarkoituksena on selvittää Moskovan kerrostaloräjäytysten ja Rjazanin harjoituksen olosuhteet, jotka kaikki tapahtuivat syyskuussa 1999. Kokouksen jälkeen, sen jäsenet tekivät muodollisen päätöksen sisällyttää Moskovan panttivankitapauksen lokakuussa 2002 - ja erityisesti Venäjän salaisten palvelujen toimet sen aikana - lisäyksenä komitean selvitettäviin aiheisiin. (grani.ru 6.11.2002)
Panttivankien ottoa edeltäneenä ajanjaksona Putiniin kohdistettiin raskasta poliittista painostusta Venäjällä ja lännessä ryhtyä korkean tason neuvotteluihin Tshetshenian vastarintaliikkeen maltillisen siiven kanssa. Tuota siipeä johti Aslan Mashadov, joka valittiin presidentiksi 1997 vaaleissa, jotka tunnustettiin Moskovan ja kansainvälisen yhteisön taholta vapaiksi ja rehellisiksi.
Mielipidemittaukset Venäjällä osoittivat, että jo kolme vuotta jatkunut konfliktioli alkanut nakertaa Putinin korkeita kannatuslukuja. VTsIOM-laitoksen mittaus, joka julkistettiin 8.10.2002, kysyi vastaajilta "miten Tshetshenian tilanne on muuttunut sen jälkeen, kun Putin valittiin presidentiksi". 30% vastasi uskovansa tilanteen "parantuneen", mutta 43% sanoi "ettei se ole muuttunut" ja 21% sanoi tilanteen "huonontuneen" (polit.ru 8.10.2002). Saman laitoksen syyskuun 2002 mittaus totesi että 56% vastaajista oli neuvottelujen kannalla, kun 34% oli sotatoimien jatkamisen kannalla (Novoi vremja, 5.11.2002). Nämä tulokset, jotka julkaistiin noin vuosi ennen Venäjän parlamenttivaaleja huolestuttivat Putinin hallintoa.
Useita lupaavia rauhanaloitteita oli vireillä kuukausina, jotka edelsivät Duprovkan tapausta. Eräitä niistä tukivat Euroopan Neuvosto ja ETY-järjestö. Vireillä oli (entisen Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehen Ruslan) Hasbulatovin suunnitelma, (entisen Yhdysvaltojen turvallisuuspoliittisen neuvonantajan Zbiegniew) Brzezinskin suunnitelma, ja Liechtensteinin suunnitelma (katso "RFE/RL Caucasus Report," 29 September 2002). 10.9.2002 entinen Venäjän pääministeri Jevgeni Primakov julkisti oman rauhansuunnitelmansa hallituksen sanomalehdessä Rossiiskaja Gazeta. Mashadov kehui lämpimästi Primakovin suunnitelmaa.
Lokakuun 17. - vain kuusi päivää ennen terrori-iskua - kerrottiin että Aslambek Aslahanov, Tshetshenian edustaja Duumassa joka oli säännöllisessä yhteydessä Putiniin, tulisi tapaamaan Mashadovin apulaispääministerin Ahmed Zakajevin Sveitsissä "keskustellakseen vakavasti olosuhteista, jotka johtaisivat neuvotteluihin" (grani.ru, 17.10.2002). Yhden eturivin journalistin - Sanobar Shermatovan - mukaan myös Mashadov kävi tuohon aikaan salaisia neuvotteluja Putinin korkea-arvoisen edustajan kanssa (Moskovski novosti, 18.2.2003).
Heti kun Venäjän erikoisjoukot olivat onnistuneet valtaamaan teatterin 26. lokakuuta, sodan kannatus nousi yleisön keskuudessa. Ensimmäistä kertaa vuoden 2001 alun jälkeen, hieman enemmän vastaajista VTsIOM:n mittauksessa kannatti sotaa(46%), kuin vastusti sitä (45%) ("Novoi vremja," 5.11.2002). Sodan kannatus nousi myös lännessä. Esimerkiksi 30. lokakuuta Los Angeles Times raportoi, että "vanhempi Yhdysvaltojen viranomainen" Moskovassa torjui Mashadovin "pilaantuneena tuotteena", jolla on kytkentöjä terrorismiin. Tosiasiassa mitään uskottavaa todistetta ei ole, joka kytkisi Mashadovin Duprovkan tapaukseen.
Niin aikaisin, kuin 24. lokakuuta, teatterin kaappausta seuranneena päivänä, Putin julisti näkevänsä panttivankitilanteen lenkkinä kansainvälisen terrorismin ketjussa, jonka tekoja oli hiljattain tapahtunut Indonesiassa ja Filippiineillä. Levitettiin tietoa, että yksi terroristien johtajista Duprovkassa olisi ollut arabi nimeltä Jasir, Saudi-Arabian kansalainen ja Al-Qaidan johtaja (utro.ru, 30.10.2002). Kuitenkin pian ilmeni, että Jasir oli ainoastaan toinen nimi Abubakarille (oikea nimi Ruslan Elmurzajev), etniselle tshetsheenille joka oli kaapparien tosiasiallinen johtaja.
Nuori mies, joka kutsui itseään Movsar Barajeviksi - hän kulki myös nimillä Movsar Salamov ja Movsar Suleimenov - esiintyi kaapparien nimellisenä johtajana. Hänen ainoa ansionsa oli se, että hän oli kuuluisan edesmenneen "wahhabiitti"-kidnappaajan Arbi Barajevin veljen/sisarenpoika. Arbi Barajevin raportoitiin laajasti ylläpitäneen salaisia suhteita sekä Venäjän turvallisuuspalveluun FSB:hen ja Venäjän sotilastiedusteluun GRU:hun (Moskovskie novosti, 8.8.2000).
Tammikuussa 2003, ranskalainen toimittaja Anne Nivat raportoi, että kaksi kuukautta ennen panttivankitapausta "GRU... oli tiedottanut (Movsar) Barajevin vangitsemisesta" (crimesofwar.org, 6 January 2003). Jos tämä tieto pitää paikkansa, oli Barajev Venäläisten vankina terroristi-iskun aikaan. Nivat kertoo myös, että kaksi naispuolista terroristia, jotka osallistuivat panttivankioperaatioon, olivat samoin venäläisten vankina tapauksen sattuessa. Edesmennyt Duuma-jäsen Juri Shchekochikhin kirjoitti myös yhdestä naispuolisesta terroristista, joka oli tapahtuma-aikaan venäläisten vankina. (Novaja gazeta, 20.1.2003).
Entinen FSB-everstiluutnantti Mihail Trepashkin, joka oli ryhtynyt lakimieheksi ja oli läheisessä yhteistyössä Kovalevin komiteaan, kertoi Elmurzajevin ("Abubakar") asuneen Moskovassa, ei Tshetsheniassa, ja että hän oli mukana erilaisessa rikollisessa liiketoiminnassa, jonka tukikohta oli hotelli Saljut Moskovassa. FSB pidätti Trepashin 22.10.2003. Trepashin kertoi varoittaneensa FSB:tä heinäkuun lopulla - elokuun alussa 2002 Elmurzajevin ja muiden toimista, mutta FSB:ssä kerrottiin että "he olivat tietoisia tästä" (chechenpress.com, 21 ja 31.7.2003). Trepashkin joutuu pian Venäjän korkeimman oikeuden sotilaskolleegion eteen syytteiden johdosta, joihin kuuluu "valtiosalaisuuden paljastaminen".
On huomattava, että lehdissä on ollut tietoja (Moskovskii komsomolets, 23 May 2003), että Elmurzajev ei kuollutkaan teatterin valtauksessa, kuten raportoitiin. Elokuvaohjaaja Sergei Govorukhin (tunnetun Duuma-jäsenen ja elokuvantekijän Stanislav Govorukhinin poika) toimi yhtenä vapaaehtoisena neuvottelijana Duprovkassa, jossa hän tapasi Elmurzajevin. Hän kertoo olevansa vakuuttunut, että Elmurzajev, jonka hän nimeää FSB-agentiksi, on yhä elossa. Venäjän syyttäjät eivät kyenneet näyttämään hänelle Elmurzajevin ruumista ja Tshetsheniaan tekemänsä vierailun aikana lokakuussa 2003, venäläiset tiedustelu-upseerit siellä vahvistivat hänelle, että Elmurzajev on elossa ja asuu Tshetsheniassa (ruskur.ru, 23.10.2003).
Viimeiseksi meillä on Arman Menkeev, mielenkiintoinen hahmo, loppuvuodesta 1999 eläkkeelle jäänyt GRU:n majuri ja räjähteiden valmistuksen asiantuntija. Menkeev pidätettiin sisäministeriön toimesta marraskuussa 2002 Moskovan oblastissa piilopaikassa, jossa tshetsheeniterroristien sanottiin piileskelleen. Hänet vapautettiin pian sen jälkeen (Komsomolskaja pravda, 22 April 2003). Jälkeenpäin hänet mahdollisesti pidätettiin uudestaan -- Moskovan kaupunginsyyttäjä (joutui itse hiljattain viralta) kertoi kesäkuussa 2003 että Menkeev on vangittuna (Rossiiskaya gazeta, 20.6.2003) -- mutta näyttää siltä, että Menkeeviä ei syytetty rikoksesta eikä hän nähtävästi ole vangittuna (gzt.ru, 22 October).
Synnyttyään 1963 kazakki-isän ja tshetsheeniäidin perheeseen, Menkeev vietti 18 vuotta GRU:n erikoisjoukoissa ja taisteli Venäjän puolella ensimmäisessä Tshetshenian sodassa. Agentura.ru 30.6.2003 nosti esiin kysymyksen, oliko Menkeev petturi Venäjälle, joka noudatti "veren kutsua" (tshetsheeniäitinsä). FSB-upseerit, jotka kuulustelivat häntä Lefortovon vankilassa Moskovassa päätyivät uutistoimiston mukaan luokittelemaan hänet "lojaaliksi (Venäjän) hallitukselle".
"Voimakkaimmat kotitekoisista pommeista, jotka oli asetettu kaapattuun Duprovka-teatteriin Barajevin joukon toimesta, eivät olleet siinä kunnossa, että ne olisi voitu räjäyttää", Kommersant Daily kirjoitti 7.7.2003. "Niistä puuttui sellainen elintärkeä elementti, kuin paristot. Ja juuri tämä seikka loi olosuhteet teatterikeskuksen täysin menestyksekkäälle valtaamiselle".
Kuten hyvin tiedetään, Venäjän erikoisjoukot jotka rynnäköivät teatterirakennukseen, käyttivät voimakasta kaasua saadakseen rakennuksen vallatuksi. "Emme koskaan tule saamaan tietoomme mitä kemikaalia tuo kaasu oli", Lev Fedorov, ympäristöaktivisti, joka toimii Venäjän kemiallisen turvallisuuden unionin puheenjohtajana sanoi, "koska tässä maassa valtio on ihmisiä tärkeämpi" (The Washington Post, 28.10.2002). Todennäköinen selitys sille, miksi niin paljon ihmisiä kuoli kaasun vaikutuksesta oli se, että annostelua lisättiin, koska alkuperäinen kaasun antaminen -- joka saattoi tapahtua niinkin aikaisin kuin klo 01 aamuyöllä -- ei tuottanut haluttua tulosta. Moskovan pääanestesiologi on arvioinut "ihmisten kuolinsyyn olleen tuon aineen (kaasun) liiallinen annos" (Kommersant-Daily, 28 October 2002).
Tähän mennessä viranomaiset ovat myöntäneet 136 panttivangin kuoleman, mutta todellinen luku on lähes varmasti ollut paljon suurempi. Koko joukon panttivankeja kerrottiin olleen vakavasti sairaita panttivankitilanteen jälkeen (AP, 6.12.2002). Suoritettuaan tutkimuksen Versija-lehti hiljattain raportoi noin 300 panttivangin olevan nyt kuolleen, mikä on noin kolmannes rakennuksessa olleista silloin kun sinne hyökättiin (Versiya, 21 October 2003).
Tammikuussa 2003 presidentti Putin salaisella asetuksella, teki kemististä joka kaasutti teatterin, Venäjän sankarin. Hiljattain tehty ROMIR mielipidemittaus osoitti, että 37% venäläisistä pitää kaasun käyttöä "pääasiallisena syynä panttivankien kuolemaan", kun taas 26% pitää terroristeja syyllisenä ja 20% pitää syynä riittämätöntä lääketieteellistä hoitoa, jota panttivangit saivat (grani.ru, 22.10.).
Lopuksi, sekä Venäjän johto että tshetsheenien ääriryhmät saavuttivat päätavoitteensa Duprovkan tapauksessa: nimittäin puheet neuvotteluista loppuivat ja Mashadovin maine tuhottiin. Ja kuten oli laita vuoden 1999 tapauksessakin, kaikki Venäjän kansalaiset olivat uhreja.
John Dunlop on vanhempi stipendiaatti Hoover Instituutissa ja toimitti julkaisua "Chechnya Weekly" (Jamestown Foundation) vuosina 2000-02. Hän on kirjoittanut kirjan "Russia Confronts Chechnya: Roots of a Separatist Conflict" (Cambridge University Press, 1998).
Vastaukset 1
Vanhimmat
asiaa.