En ole tutustunut Raamattuun, sen sanaan, mutta tässä kysymys joka aika tavalla pelottaa:
Joutuvatko tosiaankin ihmiset jotka eivät ole ja elä uskossa helvettiin? Vaikka saisinkin ja vastaanottaisin uskon lahjan, pääsisivätkö läheiseni ja ystäväni taivaaseen (jotka siis eivät ole uskossa), jos heidän puolestaan rukoilisin, vai onko heidän tulevaisuutensa heidän omissa käsissään?
Joutuvatko tosiaankin ihmiset jotka eivät ole ja elä uskossa helvettiin? Vaikka saisinkin ja vastaanottaisin uskon lahjan, pääsisivätkö läheiseni ja ystäväni taivaaseen (jotka siis eivät ole uskossa), jos heidän puolestaan rukoilisin, vai onko heidän tulevaisuutensa heidän omissa käsissään?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jumala on luonut ihmisen olennoksi, joka kykenee vapaasti valitsemaan elämänsä suunnan - hyvän tai pahan. Koska kykenemme vapaasti valitsemaan, olemme myös vastuussa teoistamme. Ilman valinnan vapautta ihmisellä ei olisi vastuuta teoistaan. Toisin sanoen.. jos eläisimme pakon alla, niin joku muu olisi valinnut puolestamme. Emme olisi valinnasta vastuussa.
Vastuu, eli tekojemme seuraukset, näkyvät jokapäiväisessä elämässämme. Jos kylvämme pahaa, niin sitä myös niitämme. Tekojemme seuraukset näkyvät itsessämme ja ympäristössämme. Tämä jatkuu myös fyysisen kuoleman jälkeen.
Joutuminen helvettiin seuraa siitä, ettei ihminen halua Jumalaa Jumalakseen. Olemme Jumalalle vastuussa, koska olemme rikkoneet nimenomaan Häntä vastaan. Me kaikki. Jos hylkäämme Hänen anteeksiantonsa Jeesuksessa, hylkäämme myös pelastuksen pahojen tekojemme aiheuttamista seurauksista, erityisesti helvetistä.
Jeesus varoittaa helvetistä muun muassa Matteuksen yhdeksännessä luvussa:
Matt. 9:43
Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen.
Kukaan ei tietysti pysty noin vain hakkaamaan omaa kättänsä poikki. Jeesus käyttää ronskia kieltä korostakseen synnin vakavuutta. Ihmisen tulee tehdä kaikkensa välttääkseen sitä.
Sanoit "Jumala on luonut ihmisen olennoksi, joka kykenee vapaasti valitsemaan elämänsä suunnan - hyvän tai pahan."... eli onko silloin automaattisesti "paha-ihminen" jos ei usko jumalaan? vai mitä tarkoitit?
Tarkoitin siis valinnan vapautta... kukaan ei pakota meitä pelastukseen eikä kadotukseen.
Mitä taas ihmisen pahuuteen tulee... ihmiskunta on syntiin langennut. Mitä on synti? Jumalaa ja Hänen ohjeita vastaan rikkomista. Kun Jumala sanoo: "rakasta!", niin ihminen kääntää sen päälaelleen. "Rakasta" on yhtä kuin "tee hyvää". Jos ihminen ei rakasta, niin tekeekö hän hyvää? Ei tee...
Jumalaa seuraava ihminen seuraa Jumalan käskyä "rakasta!", hän pyrkii kaikin keinoin välttämään syntiä (pahaa), ja kaikessa miellyttämään Luojaansa.
Minä ainakin rukoilen ystävienikin puolesta, Jumala on se joka päättää mitä ihmisille tapahtuu!
emme voi koskaan sanoa kenestäkään toisesta joutuuko hän "helvettiin" Jumalan on valta ja hän tutkii sydämet,mutta uskon, että "esirukouksen lapset"eivät voi mennä hukkaan, monien vuosien rukoukset eivät voi olla turhia.Me voimme olla ns.
todistajia, vaikka näyttäisikin siltä, että puhumme seinille ja kuuroille korville.Pyhä Henki kuitenkin tekee työtään niin kauan kuin vielä on
"armon aika".Näin minä sen ajattelen.
Sanot: "emme voi koskaan sanoa kenestäkään toisesta joutuuko hän "helvettiin""
Lausahdus on hyvin tuttu kirkollisista piireistä. Mutta meidän tulee pitää Raamattua mittana kaikessa toiminnassa, ei kirkkoa. Raamatussa Jumala sanoo selkeästi, että tietynlaista toimintaa harjoittavat henkilöt eivät peri Hänen valtakuntaansa. Näin esimerkiksi ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille, luku kuusi:
9 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet,
10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.
Jos näemme ympärillämme tällaista, niin rakkautemme heitä kohtaan vaatii huomauttamaan heitä heidän harhautuneesta vaelluksestaan. Ei se ole rakastamista, että annamme ihmisten mennä helvettiin varoittamatta heitä siitä.
Varoittaminen ei suinkaan ole tuomintaa, vaikka tästä virheellisesti usein kristittyjä syytetäänkin. Jumala tuomitsee aikojen lopussa. Tästä seuraa tuomio, eli tilanteeseen sopiva ratkaisu. Ihmisellä ei ole sellaista valtaa. Meidän tehtävämme on elää Jumalan Sanan mukaan. Siihen kuuluu mm. opettaminen ja varoittaminen synnistä.
Siunausta!
ainakaan,ystävä hyvä, ole kanttia sanoa kenellekään, että "helvettiin joudut" jos teet noin ja noin.Olenhan saanut itse niin paljon anteeksi.Miksi sanoisin niin?Enkä pidä kirkkoa "mittana kaikessa" vaan raamattua todellakin.Emme me voi ketään osoittaa sormella
synnin tähden,mutta kertoa voimme kaikella ystävyydellä ja todellakin tuleekin kertoa, niinkuin sanoit, mutta miten?se on asia erikseen.
Kun itse uskon Jumalaan mutta eipä juuri kukaan läheisistäni niin kovin tuntuu orvolta jos minä yksi ,tällä samalla ymmärrykselläni läheisestäni, olisin joskus "taivaassa". Miksi tämä kaikki rakkaus läheisiin pitää käydä läpi jos aikoinaan iäisyyden olen ilman heitä.Mikä heidän merkitys on.
Kyllä minä heidän puolestaan rukoilen ja toivon sydämestäni että he mielummin pääsevät osalliseksi jostain hyvästä ennen kuin minä itse. Kuinka sitä voi olla itsellen vailla jos varmasti tietää toisten jäävän paitsi.
Jumalan Sana on elävä ja voimallinen,
ja missä ikinä sitä pidetään esillä,
se vaikuttaa. Jeesus kehottaa pitämään
Sanaa esillä, ja sitä kautta hän kutsuu kaikkia,
myös rakkaitasi. Älä sulje sitä kanavaa, jota
kautta Jumala kutsuu heitä.
Hän rakastaa myös sinun rakkaitasi,
ja tahtoo heidät taivaaseen. Hän on
jo maksanut heistä kerran täyden hinnan.
Hän voi pelastaa heidät sinun kauttasi tulevan
Jumalan Sanan kautta - sitä kautta kun
he näkevät sinun elävän yhteydessä Kristukseen,
ja elävän siitä armosta. Kun Jumalan sana
saa vaikuttaa sinun elämässäsi, muuttaa ja
uudistaa sinua joka päivä, se on heille väkevämpi
saarna kuin mikään puhe. Mutta sanojakaan ei saa
peittää: kerrot miten uskot. Jos saat vastaasi
vain "kylmän seinän", silloin todista elämälläsi
niin paljon kuin voit, sen voiman mukaan kuin
saat Jumalalta.
Ei kannata luovuttaa etukäteen, kun Jeesus
on antanut tehtävän.
Mistä tiedät, ettei rakkaasi tule uskoon,
kun paatuneimpiakin korvia on avautunut ristin
evankeliumille! Siitä kuulee kertomuksia vähän
väliä, kun ihmiset kertovat miten olivat
kivenkovia Jumalan Sanalle, pilkkasivat ja
pitivät sitä hulluutena, mutta yhtenä päivänä,
syystä tai toisesta, jokin asia alkaa puhutella,
ja suostutaan viimein ottamaan vastaan pelastus
Jeesuksessa.
Rakasta heitä niin paljon, ettet heitä pois koko
perheen mahdollisuutta pelastua, vaan teet
kaikkesi sen eteen, että olette kerran Luojanne
luona yhdessä. Rukoile heidän puolestaan,
että he kuulisivat Hyvän Paimenensa äänen,
vastaa uskosi mukaisesti kun he kysyvät jotakin,
rakasta heitä ja elä armosta iloiten, niin
että he ymmärtävät, että sinulla on jotakin,
mistä he haluavat ottaa selvää.
Rohkeutta, älä luovuta! Jumala on uskollinen
ja rakastaa sinua ja perhettäsi enemmän kuin
mihin ymmärrys riittää.
Eli miten ja miksi puhumme helvetistä...
Ensinnäkin on vedottava Jumalaan. On aina hyvä mainita, että JUMALA varoittaa meitä Raamatussa tästä ja tästä... epäjumalallisten tekojen seurauksista. Me emme tee sitä rajanvetoa, emmekä päätä heidän asioistaan.
Toiseksi.. helvettiin joudumme me itse kukin, jos emme pyydä anteeksi pahoja tekojamme. Jokainen on samassa asemassa. Emme siis aseta itseämme muiden yläpuolelle, vaikka varoitammekin heitä. Tämän johdosta ei ole mitään syytä, miksi helvetistä ei voisi puhua. Muut voivat saada anteeksi aivan yhtä lailla. Anteeksi saaminen EI ole este helvetistä puhumiselle. Nyky-yhteiskunta on tehnyt helvetistä tabun, tai jotain naurettavaa. Kristittyjen ei pidä mukautua siihen. Mutta tietysti tulee puhua myös Jumalasta. Ilman Kristuksen tuntemusta ei kukaan pelastu.
Virkistävää lukea täällä jotain rohkaisevaakin!
Jumalassa meillä on luottamuksemme ja rohkeutemme.
Kiitos sinulle kannustavista sanoistasi!
Jos sinulla on voimia niin voisitko rukoilla kanssani lasteni puolesta.Elämäni on ajoittain helvettiä!
ajattelisin jos olisin uskovainen. Mutta olen lapsesta asti ymmärtänyt, että nämä taivas- ja kadotustarinat ovat vain keksittyjä kertomuksia.
Ole huoleti, kenelläkään teistä ei ole mitään ikävää kuoleman jälkeen. Tämä elämä on, iloitkaa siitä ja toisistanne.
Eikö tuo nyt ole itsestään selvää. Pala helvetissä
Kaikki eivät eläessään edes saa tilaisuutta ottaa evankeliumia vastaan. Siksi Kristus järjesti tuonelassa evankeliumin saarnaamisen myös kuolleille. Henkimaailmassa henget odottavat ruumiin ylösnousemusta. Siellä on kaksi paikkaa: paratiisi ja helvetti eli henkivankila. Tämä helvetti ei ole vielä lopullinen, sillä se tulee vasta viimeisen tuomion jälkeen niille, jotka kieltavät totuuden sen täysin ymmärretyään.
Raamatussa on seuraavia kohtia, jotka selvittävät kuolleiden mahdollisuutta kuulla evankeliumista:
Luuk. 23:42-43
Joh. 20:15-17
1 Piet. 3:18-20
1 Piet. 4:6
1 Kor. 15:29
Tuossa viimemainitussa puhutaan kasteista kuolleiden puolesta. Hekin tarvitsevat kasteen, mutta sen he voivat halutesaan saada vain sijaisen kautta. MAP-kirkon temppeleissä noita kasteita tehdään.