Ruotsissa on muhinut jo useamman vuoden ajan mittava oikeusskandaali, kun on vähitellen käynyt selväksi, että 1990-luvulla lähes 30 murhaa tunnustanut Thomas Quick, nykyiseltä nimeltään Sture Bregwall, ei ehkä olekaan syyllistynyt murhiin, raiskauksiin ja kannibalismiin, joista hänet tuomittiin vankimielisairaalaan.
Bregwall tuomittiin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa kahdeksasta murhasta, joihin hän väitti itse syyllistyneensä, vaikka syyllisyydelle ei koskaan saatu mitään muuta näyttöä. Kaikki kahdeksan tuomiota perustuivat yhteen ainoaan todisteeseen, mielisairaudesta kärsivän ja huomiohakuisen Bregwallin omiin kertomuksiin, jotka olivat vielä usein ristiriidassa rikostutkimuksen objektiivisten tosiasioiden kanssa. Ainoa tekninen todiste, puolen gramman "luunpala", osoittautui sekin hiiltyneeksi puuksi.
Tunnustuksiaan Bergwall alkoi tehdä siinä vaiheessa, kun häntä oltiin vapauttamassa vankimielisairaalasta, missä hän oli muista kuin henkirikoksiin liittyvistä syistä. Bergwall oli mielisairas ja vahvassa lääkityksessä, minkä lisäksi hän kaipasi sairaalloisesti huomiota, eikä olisi halunnut vapautua sairaalasta. Niinpä hän keksi väittää useita selvittämättömiä murhatapauksia omiksi teoikseen. Se takasi hänelle tulevaisuuden kuuluisana mielisairaalapotilaana sekä rajattomasti lääkitystä ja terapeuttien huomiota.
Nyt Ruotsissa kysytään, miksi poliisi, psykiatrit, syyttäjä ja oikeus uskoivat vuosikausia huomiohakuisen mielisairaan sepustuksia, joista monet olivat alusta lähtien aivan ilmiselvää pötyä. Kaiken lisäksi Bergwall perui itse tunnustuksensa vuonna 2008 sen jälkeen, kun hänen vahva lääkityksensä ajettiin alas ja hän lopetti terapiassa käymisen. Bergwall selitti, että tunnustukset olivat kaikki tekaistuja ja että ainoa syy tehdä niitä oli se, että hän sai niistä "palkaksi" terapeuttista huomiota ja rauhoittavia lääkkeitä, joista hän oli tullut riippuvaiseksi.
Lopulta kaikki Bergwallin saamat tuomiot kumottiin. On ylipäätään erikoista, että mies tuomittiin ilman todisteita tai ainuttakaan silminnäkijää, pelkästään omien selostustensa perusteella, jotka vielä olivat sekavia ja ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Erityisen skandaalinkäryiseksi tapauksen tekee kuitenkin se, että Bergwallin ympärillä häärineet lääkärit ja poliisit olivat kannustaneet ja auttaneet häntä sepittämään tunnustuksiaan. He syöttivät hänelle tietoja rikostutkimuksista, mikä auttoi Bergwallia rakentamaan kertomuksistaan yksityiskohtaisempia ja uskottavampia.
Sture Bergwall asuu toistaiseksi psykiatrisessa sairaalassa, mutta juridista syytä hänen pakkohoidolleen ei enää ole viimeisenkin tuomion kumouduttua. Hänen tapauksestaan on kirjoitettu kirja, joka on julkaistu myös suomeksi nimellä Kuinka tehtiin sarjamurhaaja (Johnny Kniga, 2013).
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kuinka-tehtiin-sarhamurhaaja-thomas-quickin-tapaus/
Bregwall tuomittiin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa kahdeksasta murhasta, joihin hän väitti itse syyllistyneensä, vaikka syyllisyydelle ei koskaan saatu mitään muuta näyttöä. Kaikki kahdeksan tuomiota perustuivat yhteen ainoaan todisteeseen, mielisairaudesta kärsivän ja huomiohakuisen Bregwallin omiin kertomuksiin, jotka olivat vielä usein ristiriidassa rikostutkimuksen objektiivisten tosiasioiden kanssa. Ainoa tekninen todiste, puolen gramman "luunpala", osoittautui sekin hiiltyneeksi puuksi.
Tunnustuksiaan Bergwall alkoi tehdä siinä vaiheessa, kun häntä oltiin vapauttamassa vankimielisairaalasta, missä hän oli muista kuin henkirikoksiin liittyvistä syistä. Bergwall oli mielisairas ja vahvassa lääkityksessä, minkä lisäksi hän kaipasi sairaalloisesti huomiota, eikä olisi halunnut vapautua sairaalasta. Niinpä hän keksi väittää useita selvittämättömiä murhatapauksia omiksi teoikseen. Se takasi hänelle tulevaisuuden kuuluisana mielisairaalapotilaana sekä rajattomasti lääkitystä ja terapeuttien huomiota.
Nyt Ruotsissa kysytään, miksi poliisi, psykiatrit, syyttäjä ja oikeus uskoivat vuosikausia huomiohakuisen mielisairaan sepustuksia, joista monet olivat alusta lähtien aivan ilmiselvää pötyä. Kaiken lisäksi Bergwall perui itse tunnustuksensa vuonna 2008 sen jälkeen, kun hänen vahva lääkityksensä ajettiin alas ja hän lopetti terapiassa käymisen. Bergwall selitti, että tunnustukset olivat kaikki tekaistuja ja että ainoa syy tehdä niitä oli se, että hän sai niistä "palkaksi" terapeuttista huomiota ja rauhoittavia lääkkeitä, joista hän oli tullut riippuvaiseksi.
Lopulta kaikki Bergwallin saamat tuomiot kumottiin. On ylipäätään erikoista, että mies tuomittiin ilman todisteita tai ainuttakaan silminnäkijää, pelkästään omien selostustensa perusteella, jotka vielä olivat sekavia ja ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Erityisen skandaalinkäryiseksi tapauksen tekee kuitenkin se, että Bergwallin ympärillä häärineet lääkärit ja poliisit olivat kannustaneet ja auttaneet häntä sepittämään tunnustuksiaan. He syöttivät hänelle tietoja rikostutkimuksista, mikä auttoi Bergwallia rakentamaan kertomuksistaan yksityiskohtaisempia ja uskottavampia.
Sture Bergwall asuu toistaiseksi psykiatrisessa sairaalassa, mutta juridista syytä hänen pakkohoidolleen ei enää ole viimeisenkin tuomion kumouduttua. Hänen tapauksestaan on kirjoitettu kirja, joka on julkaistu myös suomeksi nimellä Kuinka tehtiin sarjamurhaaja (Johnny Kniga, 2013).
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kuinka-tehtiin-sarhamurhaaja-thomas-quickin-tapaus/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Anteeksi, nimi on Bergwall, ei Bregwall niin kuin joissain kohdissa olen kirjoittanut.