Tiedän erään nuoren tytön, Sannan, joka huomasi olevansa lesbo. Noh, hän kun alkoi tulla asian kanssa päivänvaloon, niin peruskouluikäiset luokkatoverinsa alkoivat häntä ivata ja kiusata. Aikaa kului ja kiusaaminen alkoi hiipua. Tytöllä ei ollut ystäviä enää koulussa, muttei onneksi kiusaamistakaan enää.
Tässä kohtaa tyttö teki radikaalin muutoksen ulkonäöllensä: veti pitkät hiuksensa siiliksi ja hankki muutamat lävärit naamaansa. Kiusaajat saivat taas uuden "aiheen."
Kiusaamista ja tytön huomiota herättäviä tempauksia sivusta seuranneena, alkoi tuntua siltä, että tyttö ikäänkuin tuli riippuvaiseksi negatiivisesta huomiosta. Aina kun jengiltä alkoi into loppua Sannan kiusaamiseen, niin Sanna heittikin roppakaupalla lisää vettä myllyyn. Tuntui siltä kuin Sanna olisi viimeiseen asti tehnyt kaiken tehtävänsä, että saisi lietsottua kiusaajat kimppuunsa.
Ei tietenkään ole oikein kiusata ketään, mistään syystä, ikinä! Ei henkisesti eikä fyysisesti. Mutta mietin vain, että voisiko ajatelmissani ja näkemyksissäni olla edes jotain perää, että toiset hakevat huomiota hinnalla millä hyvänsä? ..oli se sitten negatiivista tai positiivista huomiota.
Toisinaan kun olen törmännyt niihinkin ihmisiin joista huokuu tavallisuus, mutta heistä tekee teennäisiä pohjaton tarve olla erilaisia ja ns. massasta poikkeavia.
Onko aitoutta tavoitella erilaisuutta?
Joillakin ihmisillä nyt vain on luonnostaan omat mielipiteensä, tapansa, tyylinsä ja makunsa, mutta toiset ne vain ovat "taviksia" ja sulautuvat enemmistöön.
Onko paha asia olla tavis ja kulkea virran mukana?
Tässä kohtaa tyttö teki radikaalin muutoksen ulkonäöllensä: veti pitkät hiuksensa siiliksi ja hankki muutamat lävärit naamaansa. Kiusaajat saivat taas uuden "aiheen."
Kiusaamista ja tytön huomiota herättäviä tempauksia sivusta seuranneena, alkoi tuntua siltä, että tyttö ikäänkuin tuli riippuvaiseksi negatiivisesta huomiosta. Aina kun jengiltä alkoi into loppua Sannan kiusaamiseen, niin Sanna heittikin roppakaupalla lisää vettä myllyyn. Tuntui siltä kuin Sanna olisi viimeiseen asti tehnyt kaiken tehtävänsä, että saisi lietsottua kiusaajat kimppuunsa.
Ei tietenkään ole oikein kiusata ketään, mistään syystä, ikinä! Ei henkisesti eikä fyysisesti. Mutta mietin vain, että voisiko ajatelmissani ja näkemyksissäni olla edes jotain perää, että toiset hakevat huomiota hinnalla millä hyvänsä? ..oli se sitten negatiivista tai positiivista huomiota.
Toisinaan kun olen törmännyt niihinkin ihmisiin joista huokuu tavallisuus, mutta heistä tekee teennäisiä pohjaton tarve olla erilaisia ja ns. massasta poikkeavia.
Onko aitoutta tavoitella erilaisuutta?
Joillakin ihmisillä nyt vain on luonnostaan omat mielipiteensä, tapansa, tyylinsä ja makunsa, mutta toiset ne vain ovat "taviksia" ja sulautuvat enemmistöön.
Onko paha asia olla tavis ja kulkea virran mukana?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuli mieleen, että kiusattu tyttö yritti tuolla muuttumisleikillä hallita itse tilannetta. Hän päätti itse, että häntä sitten kiusataan. Se oli hänen valintansa vaikka todeliisuudessa koki sisimmässään tyhjyyttä ja yksinäisyyttä. Hän sai olla kuitenkin kuin tilanteen herra.
Tähän me usein itsekukin sorrmumme: pukeudumme tietyn kaavan mukaan, haluamme olla hyvännäköisiä: ostamme hyväksyntää hinnalla millä hyvänsä.