Ateismin synty

Kun tajusin olevani kristitty vain sen takia, että satuin syntymään kristittyyn yhteisöön.

Synnyin ateistina, niinkuin jokainen.

Ateistiksi ei tulla vaan ateistiksi jokainen syntyy, jopa sinä.

Ateiksi ryhdytään, aikansa jokainen kuuntelee ja lukee huuhaa tiedettä, se on siinä.

En ole koskaan uskonut mihinkään yliluonnolliseen tai muuten järkeni vastaiseen. Uskonasiat eivät ole edes kiinnostaneet, koska ne on tuntuneet aivan liian absurdeilta, että niitä olisi voinut ottaa vakavasti.
Pitkään elin siinä olettamuksessa, että uskonnoissa on kyse jostain kulttuurijutusta, johon ihmiset eivät oikeasti usko, mutta ovat jotenkin uskovinaan.
No, näinhän se ei sitten ollutkaan.
Vapaan tahdon kyseenalaistin ihan arkielämän kokemuksien kautta jo vuosikymmeniä sitten ja ilokseni huomasin paljon myöhemmin, että samaan johtopäätökseen oli tullut moni fiksumpikin.

Jos mietit muuttuuko öylättileipä oikeasti ihmisen suussa lihaksi niin sinustakin voi tulla äkisti ateisti...

Olisi muuten halpa keino valmistaa lihaa. Suuhun öylättiä, syljetään pois, ja se on täyttä lihaa!

Paras tapa on epäonnistuminen teologian opiskeluihin liittyvisdä tenteissä.
Aika kuluu ja opintolainan saanti loppuu.
Millä selität opintojen epäonnistumisen?
Kaikki ymmärtävät kun sanoo tulleensa ateistiksi. Kukaan ei edes kehtaa kysyä sen jälkeen enempää.

En ole koskaan, lapsenakaan, ollut teisti.

Näin valoa tunnelin päässä, eli synnyin, jos vertauskuvasta ei hoksattu.

En minäkään ole koskaan ollut teisti. En ole koskaan uskonut persoonallisien jumaluuksien olemassaoloon. Pentuna asia ei tosin ollut erityisesti fokuksessa, vaan keskityin enemmän neppis-autoihin ja jousipyssyjen valmistamiseen.

Tietoisuus ei-teismistäni kasvoi muun kehityksen myötä ja lukiossa taisin selkeästi tiedostaa etten usko kristinuskon konsepteihin, enkä minkään muunkaan uskonnon.

Arkikielessähän agnostikko tarkoittaa henkilöä, on jossain teistin ja ateistin puolivälissä, ottamatta voimakkaasti kantaa uskonasioihin. Olen suurimman osan elämääni pitänyt itseäni agnostikkona tässä mielessä. Vasta tälle palstalle satuttuani aloin määritellä asiaa tarkemmin.

Minusta piti tulla pappi mutta luettuani raamatun kannesta kanteen aloin epäillä sen todenperäisyyttä ja uskoani, tämä tapahtui riippikouluiässä ja hieman myöhemmin tajusin olevani ateisti. Olen sittemmin tutustunut myös apokryfeihin ja raamattuakin on tullut kerrattua. Muihinkin uskontoihin on tullut jonkin verran tutustuttua ja kaikki ovat osoittautuneet aivan yhtä tyhjänpäiväisiksi.

Näin internetin myötä kun on nähnyt enemmän uskovien ja ateistien juttuja on oma ateismini vain vahvistunut.