Miten muut köyhät ja syrjäytyneet, miten te koette tämän päivän yhteiskunnan. Minä koen, että meitä syrjäytyneitä syytetään kaikesta ja köyhiltä tuet poistamalla saadaan taas sitä jumalallista talouskasvua. Ahdistaa tälläinen, tästä syystä yritän olla etten enää lue valtamedian sanomalehtiä ja en katso varsinkaan ylen uutisia. Näistä vaihtoehtomedian tiedoista saa oikean kuvan tämän päivän maailmasta ja ketkä ne on niitä todellisia konnia. Sosiaalinen ympyrä minulla on hyvin pieni, vaimo, lapset ja omat vanhemmat. Lopetin jopa puhelinliittymän ja avasin uuden prepaidin ja annoin uuden numeron vain näille lähimmäisilleni. En halua että kukaan ulkopuolinen pystyy olemaan minuun minkäänlaisessa yhteydessä, haluan mielenrauhaa. Tietämättömyys on autuus. Päivisin keskityn vain itseni kehittämiseen harjoittelemalla fyysistä ja psyykkistä kestävyyttä. Tavallaan, jos olisi mahdollisuus harjoittaa nepalinmunkkien elämää niin haluaisin kokeilla. Harjoittamalla itseäni pystyn olemaan parempi isä. Olin silloin kauan sitten työelämässä mutta se työ meni kiinaan. Silloin tein tietoisen valinnan että keskityn vain oman elämäni kehittämiseen. Siirsin työelämän sivuun, koska ei täällä maassa enää työtä ole minun elinaikanani. Kaikki mitä nyt teen ja kaikki ne tehdyt harjoitukset heijastuvat aikanaan ikuisuuteen, vain se on pysyvää. En halua uhrata itsestäni mitään tälle uppoavalle länsimaiselle talousihannoinnille, se ei ole pysyvää, se katoaa.
Tunnen että olen siirtynyt uudella tasolle elämässäni, jotenkin sen vaan tuntee. Sen voi tuntea ilmasta, puista, tuulesta, elokuun viljapelloista...... Tunnen suurta sympatiaa toisia köyhiä kohtaan, menestyviä ja rikkaita kohtaan en tunne mitään, tunnen vain pimeyden. Älkää vaan aloittako kommentoimaan että "töihin siitä pummi", ei hetkauta minua millään tavalla , tunne olevani onnekas !!
Tunnen että olen siirtynyt uudella tasolle elämässäni, jotenkin sen vaan tuntee. Sen voi tuntea ilmasta, puista, tuulesta, elokuun viljapelloista...... Tunnen suurta sympatiaa toisia köyhiä kohtaan, menestyviä ja rikkaita kohtaan en tunne mitään, tunnen vain pimeyden. Älkää vaan aloittako kommentoimaan että "töihin siitä pummi", ei hetkauta minua millään tavalla , tunne olevani onnekas !!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ihmiset jota ihannoivat täydellistä sosiaaliturvan puuttumista ovat aivan vapaita muuttamaan sellaiseen maahan jossa sitä ei ole.
ps.
Sosiaalista ympyrää kannattaa vähän yrittää avartaa, vaikka jossain vapaaehtoistyössä tms.
Täällä on pian samanlaiset systeemit kuin Syyriassa ja Egyptissä.
Siis miksi ihmiset luulee että työtön on aina syrjäytynyt? Eihän pidä elämistä lopettaa, vaikka töitä ei olekkaan. Elämä on rahallisesti ankeempaa, se on tosi asia, mutta ilmaisia harrastuksiakinon vaikk akuinka.
Kuorolaulu, lenkkeily, kirjastot, pyöräily, erilaiset kerhot ja yhdessä istumiset juttukerhot, käsityökerhot... Työväen opistossa vaikka millä mitalla, no se maksaa mutta yleensä noin alle 50 e lukukausi. Ystävien kesken voisi kehitellä yhdessä oloa vaikka kerran kuussa tai parei kertaa kuussa.. tehäd jotiankivaa, käydä vaikka uimassa, tai tehdä ydessäruokaa...
On itsestään kiinni jäätkö kaiken ulkopuollle, ei sinua kukaan tule kotoonta hakemaan.
Itsesäälissä on hyvä rypeä, ja sitten syyttää muita.
Minäkään en ole syrjäytynyt enkä köyhä,vaikka en olekaan työkykyinen ja joudun elämään tukirahoilla. Olen ollut 9vuotta yhden lapsen yksinhuoltaja,sairastuin n.7 vuotta sitten joka toi mukanaan uusia sairauksia,niin fyysisiä kuin psyykkisiä. Silti olen pystynyt olemaan äiti lapselleni,minulla on ystäviä ja hyvät välit perheeseeni.
Taloudellisesti ei tietysti ole niin herkkua kuin jos olisin työelämässä,mutta toivon että joskus voisin edes kokeilla väliaikaisesti osa-aikatyötä,että kestääkö terveys. Kaikesta huolimatta meillä on katto pään päällä,aina on ruokaa ja puhtaita sekä ehjiä vaatteita,lapsella on kaikki mitä tarvitsee ja enemmänkin. Itse en käytä alkoholia enkä tupakkaa,joskus käyn leffassa ja syömässä kavereiden kanssa mutta pääosin laitan kaiken lapseen/säästöön.
Harrastan musiikkia(pianon soitto,laulaminen),teen käsitöitä(neulontaa,ompelua,entisöintiä jne),askartelemme lapseni kanssa,ulkoilemme,käyn uimassa silloin kun kunto sen sallii,kotona jumppaan fysioterapeutin ohjeiden mukaan päivittäin,katselen elokuvia,tapaan ystäviä jne.
On ollut vaikeita aikoja,todella vaikeita. Joskus mietin että kuinka niistä olen selvinnyt mutta tässä ollaan ja huonomminkin voisi mennä.
Ymmärrän ja tiedän kokemuksesta sen kun ihminen on niin väsynyt,loppuunpalanut eikä jaksa enää edes sängystä nousta. Omat voimavarat pitää opetella tuntemaan ja pyytää apua kun ei jaksa ja toivon että jokaisella olisi edes yksi lähimmäinen joka huomaa ja välittää kun toinen alkaa kaatua..
Minä olen paljon yksin kun olen nyt eläkkeellä mutta nautin siitä. En ole koskaan tarvinnut muita pönkittämään itseäni. Ruuhkavuodet lasten, työn ja perheen kanssa ovat menneet. Meitä oli aikoinaan neljä henkeä, nyt on neljä yhden aikuisen taloutta. Exän kanssa olemme jonkun verran tekemisissä vaikka erossa olemme olleet 16 vuotta. Tyttären kanssa käymme kerran viikossa kaupoilla yhdessä ja jos on tarvis niin olemme muutenkin yhteyksissä. Poikaa pyrin näkemään ainakin kerran viikossa. En kaipaa mitään askartelukerhoja ja kun rakkaimmat ystävät ovat haihtuneet mikä minnekin vuosien mittaan en enää hirveän paljon kaipaa ketään yhdentekevää tuttavaa kyläilemään enkä varsinkaan itse käy kenenkään luona.
Eniten nautin yksin olosta. Saan olla rauhassa omassa kaauniissa kodissani ja tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Luen, täytän ristikoita, katselen telkkaria, olen netissä. Siinä päivät mukavasti kulkevat, tosin liian nopeasti. Sanoi joskus tyttärelleni että ei sitä kaipaa mihinkään kun on huvipuisto omassa päässä :) Omassa seurassani en ole vielä koskaan pitkästynyt.
Carmen: samanlainen elämäntapa minullakin. Kerran pari viikossa hoidan lapsenlastani, kauempana asuvia lapsiani näen ehkä kerran kuussa. Nyt heinäkuun olen kerännyt mustikkaa.Aamulla metsään ja iltapäivällä puhdistan marjat. Odottelen sienisatoa. Muuten ulkoilua, uimahallissa käyntiä, tv:tä, nettiä ja kirjoja. En käy kerhoissa, joskus harvoin tapaan paria ystävääni. Viihdyn yksin, iltaisin riittää seuraksi tv, teekuppi tai/ja hyväkirja. Kauppareissulla näen tuttuja tarpeeksi, koska olen asunut seudulla pitkään. Olen miettinyt olenko jotenkin kummallinen, kun viihdyn yksin. Onneksi löytyy muitakin minunlaisiani.
Minua taas hämmästyttää ja kummastuttaa seuraava asia:
Miksi ajatellaan niin että TUET ovat ratkaisu syrjäytymiseen? Ikään kuin syrjääntyminen lisääntyy jonkin ulkopuolisen, pahan voiman seurauksena. Kuten markkinataloude, joka teki länsimaista köyhiä verrattuna ei-markkinatalouksiin...eiku...
Tuet nimen omaan tekevät syrjäytymisen mahdolliseksi. Ei tarvi olla tekemisissä ihmisten kanssa töissä eikä edes silloin kun otetaan vastaan tukia. Valtio hoitaa rahat tilille, kunta asunnon, jne. Kaikki hoituu kasvottomasti, ja niinpä onkin helppoa jäädä sinne kämppään pelaamaan tietokonepelejä tai vain masentumaan.
Tietysti jos syrjäytyneiltä itseltään kysytään mikä auttaisi, niin vastaus on raha. Mutta niin vastaisi kuka tahansa muukin, jos rahaa on saatavilla, kukapa sitä ei haluaisi.Mutta ei syrjäytyminen sillä ratkea jos syrjäytyneelle annetaan lisää rahaa, päin vastoin.
Tuet aiheuttavat syrjäytymistä, eivät lopeta sitä.
Naurettava ja säälittävä kirjoitus järkimies75, sinä tietämätön !!!
Toivottavasti joudut irtisanotuksi. Ethän sitten mene hakemaan tukia vaikka uutta työpaikkaa ei muutamaan vuoteen tulisikaan sadoista hakemuksista huolimatta.
Viestissäni oli puhe syrjäytyneistä, ei työttömistä. Aktiivisesti työtä hakeva koulutettu työtön ei yleensä ole syrjäytynyt.
Olen eläkkeellä, ikää on riittävästi. Seitsemän ensimmäistä työvuotta meni niin ettei niistä eläkettä voi saada. Työviikot olivat 48 tuntia ja kuusipäivää.
Monet ystävät, sukulaiset olen haudannut, sekä yhden lapsistani.
En koskaan ole harrastanut mitään maksullista, ei ole ollut rahaa.
Tv on nyt "pakollinen", koska luvan maksaa joka tapauksessa. Olin ilman, kun vaihtui digiaikaan, kunnes alkoi mennä YLE-vero.
Väkivalta tai murha ohjelmia en katsele, ei millään tavalla kiinnosta.
Ruoanlaitto - sisustus ja pihaohjelmat masentavat, niissä käytetään hetkessä enemmän kun minulla on kymmenessä vuodessa mahdollisuus saada säästymään.
Kaikki ostokset ovat masentavia, koska aina on katsottava vain hintaa.
http://www.menomap.com/ kyllä tuon "taulukon" tuloilla eläisi hyvin, mutta siihen ei riitä edes 40 vuoden palkkatyön eläketulot.
Eivät kaikki köyhät elä toimeentulotuella tai peruspäivärahalla, sitä eivät vain tyhmemmät tiedä tai ymmärrä.
Kyllä se köyhän euro osaa livahtaa myös tehtyihin menoihin: yhteiskunta pyörii vain puhelimella,
pankki rahastaa kaikesta "palvelusta",
vakuutuksia on oltava jo lähimmäisten/naapurien vuoksi.
Uudet maksut on keksitty kaikkeen:
ALVi,
sähkön siirtomaksu,
sokerivero jne.
Apteekista on tullut pakko kaveri säännöllisellä menoerillä, koska ainoaksi perinnöksi on kertynyt lääkittäviä sairauksia.
No asumistukea saisin tuloillani yhtiövastikkeeseen n. 7 euroa / kuussa, en ole hakenut.
Lääkekuluihin saan Kelalta 1.1.20013 n. 40 euroa/kk kun sekin väheni.
Itse olen elänyt tuilla 25 v. Toimeentulotuki, työttömyyskorvaus, asumistuki,.. niillä minä olen hyvin pärjännyt. Ei ole tullut montaa kertaa työhönosoituslappuja, kaksi kertaa muistaaksein, eikä silloinkaan valittu. En kalunnut mennä siivoomaan. Onneksi ei ottaneet, siivotkoot itse. Muutamn typerän kurssin olen käynyt, ihan sen vuoksi vaan että nkee et en vieruoksu mitään, ja tuet jatkuu.
Lisäansiota saa myymällä kirpparilla käsitöitä tai vanhjoja tavaroita mitä löytää.. hyvin minä pärjkään eikä päivä meinaa piisaa kun on niin paljon harrastuksia ja tekemistä. Mun elämäntapa on tämä ja IHANA!