"Lähes jokaisen kunnan tulisi järjestää uskontokuntaan kuulumattomilla lapsille elämänkatsomustiedon opetusta. Velvoitetta ei aina suoriteta puhtain jauhoin. Myös Opetushallitus tiedostaa ongelman.
Opetuksen jäjestäjän tulisi tarjota lapselle elämänkatsomustietoa, mikäli järjestäjän alueella on yhteensä vähintään kolme uskontokuntaan kuulumatonta oppilasta. Suomessa lähes aina opetusta järjestävä taho on kunta. Opetusta kuitenkin tarjotaan valitettavan vähän, kertoo et-opetus.fi-sivuston tiedottaja Laura Mäntysalo.
Viimeisellä tarkastelujaksolla noin neljä prosenttia suomalaisoppilaista käyvät elämänkatsomustiedon tunneilla. Vuosien varrella luku on moninkertaistunut.
- Keskeisiä osa-alueita oppiaineessa ovat ihmissuhteet ja moraalinen kasvu eli miten yhteiskunnassa ja kavereiden kanssa ollaan.
Laki sanoo, että opetuksen järjestäjän tulee tarjota oppilaille elämänkatsomustietoa, mikäli alueella on kolme mihinkään uskontokuntaan kuulumatonta oppilasta. Aiemmin opetusta tuli järjestää, mikäli yksittäisessä koulussa on kolme elämänkatsomustietoa tarvitsevaa oppilasta.
Käytännössä lähes kaikkien Suomen kuntien tulisi tarjota elämänkatsomustiedon opetusta. Kaikissa kunnissa tätä velvoitetta ei hoideta.
- Edelleen on kuntia, joissa opetustoimessa ei joko tiedetä, että tämä laki on muuttunut vuosia sitten tai opetusta ei vain haluta järjestää, Mäntysalo kertoo.
Opetusneuvos Pekka Elo Opetushallituksesta myöntää, että opetusta ei aina hoideta lain mukaisesti. Pienessä kunnassa esimerkiksi taksikyydit saattavat aiheuttaa liian suuriksi katsottuja kuluja. Toisen haasteen asettavat tuntikehys. Laki valvoo peruskoulun oppilaiden tuntimääriä ja hyppytunteja.
- Kyllähän minä siinä mielessä tämän ymmärrän. Pienellä kunnalla voi olla vähän rahaa ja yhtä lasta pitäisi kuljettaa kymmenien kilometrien päähän pahimmassa tapauksessa, Elo miettii.
"Lapsi tuntee olevansa erilainen tai opetusjärjestelyt ovat monimutkaisia"
Elämänkatsomustieto-sivuston tiedottaja Laura Mäntysalo kertoo, että pahimmissa tapauksissa uskontokuntiin kuulumattomia vanhempia suostutellaan uskonnon opetukseen.
- Opettajat saattavat perustella suostuttelua sillä, että lapsi tuntee olevansa erilainen tai että opetusjärjestelyt ovat liian monimutkaisia.
Opetusneuvos Pekka Elo tunnistaa ilmiön. Opetushallitus puuttuu asiaan ensin kouluissa ja tarvittaessa jopa hallinto-oikeudessa.
- Tämä on ilmiö, jonka takana on lakien vähättely. Vanhemmat aristavat omia oikeuksiaan.
Pienemmillä paikkakunnilla opetuksen järjestäminen on haastavampaa. Useimmiten asiat ratkeavat, kun vanhemmat ja opettajat istutetaan saman pöydän ääreen keskustelemaan.
- Vanhempienhan ei tarvitsisi tietää koko asiasta yhtään mitään. Koulun on annettava lapselle sen uskonnon opetusta, johon oppilas kuuluu. Käytännössä se on kuitenkin niin, että elämänkatsomustietoa pitää erikseen vaatia."
http://yle.fi/uutiset/opettajat_maanittelevat_lapsia_uskonnon_tunneille/6778392
- Miten tämä vieläkin voi olla näin vaikeaa? Uskontojen opetusta lisättiin, mutta et-opetus takkuaa aina vaan.
Opetuksen jäjestäjän tulisi tarjota lapselle elämänkatsomustietoa, mikäli järjestäjän alueella on yhteensä vähintään kolme uskontokuntaan kuulumatonta oppilasta. Suomessa lähes aina opetusta järjestävä taho on kunta. Opetusta kuitenkin tarjotaan valitettavan vähän, kertoo et-opetus.fi-sivuston tiedottaja Laura Mäntysalo.
Viimeisellä tarkastelujaksolla noin neljä prosenttia suomalaisoppilaista käyvät elämänkatsomustiedon tunneilla. Vuosien varrella luku on moninkertaistunut.
- Keskeisiä osa-alueita oppiaineessa ovat ihmissuhteet ja moraalinen kasvu eli miten yhteiskunnassa ja kavereiden kanssa ollaan.
Laki sanoo, että opetuksen järjestäjän tulee tarjota oppilaille elämänkatsomustietoa, mikäli alueella on kolme mihinkään uskontokuntaan kuulumatonta oppilasta. Aiemmin opetusta tuli järjestää, mikäli yksittäisessä koulussa on kolme elämänkatsomustietoa tarvitsevaa oppilasta.
Käytännössä lähes kaikkien Suomen kuntien tulisi tarjota elämänkatsomustiedon opetusta. Kaikissa kunnissa tätä velvoitetta ei hoideta.
- Edelleen on kuntia, joissa opetustoimessa ei joko tiedetä, että tämä laki on muuttunut vuosia sitten tai opetusta ei vain haluta järjestää, Mäntysalo kertoo.
Opetusneuvos Pekka Elo Opetushallituksesta myöntää, että opetusta ei aina hoideta lain mukaisesti. Pienessä kunnassa esimerkiksi taksikyydit saattavat aiheuttaa liian suuriksi katsottuja kuluja. Toisen haasteen asettavat tuntikehys. Laki valvoo peruskoulun oppilaiden tuntimääriä ja hyppytunteja.
- Kyllähän minä siinä mielessä tämän ymmärrän. Pienellä kunnalla voi olla vähän rahaa ja yhtä lasta pitäisi kuljettaa kymmenien kilometrien päähän pahimmassa tapauksessa, Elo miettii.
"Lapsi tuntee olevansa erilainen tai opetusjärjestelyt ovat monimutkaisia"
Elämänkatsomustieto-sivuston tiedottaja Laura Mäntysalo kertoo, että pahimmissa tapauksissa uskontokuntiin kuulumattomia vanhempia suostutellaan uskonnon opetukseen.
- Opettajat saattavat perustella suostuttelua sillä, että lapsi tuntee olevansa erilainen tai että opetusjärjestelyt ovat liian monimutkaisia.
Opetusneuvos Pekka Elo tunnistaa ilmiön. Opetushallitus puuttuu asiaan ensin kouluissa ja tarvittaessa jopa hallinto-oikeudessa.
- Tämä on ilmiö, jonka takana on lakien vähättely. Vanhemmat aristavat omia oikeuksiaan.
Pienemmillä paikkakunnilla opetuksen järjestäminen on haastavampaa. Useimmiten asiat ratkeavat, kun vanhemmat ja opettajat istutetaan saman pöydän ääreen keskustelemaan.
- Vanhempienhan ei tarvitsisi tietää koko asiasta yhtään mitään. Koulun on annettava lapselle sen uskonnon opetusta, johon oppilas kuuluu. Käytännössä se on kuitenkin niin, että elämänkatsomustietoa pitää erikseen vaatia."
http://yle.fi/uutiset/opettajat_maanittelevat_lapsia_uskonnon_tunneille/6778392
- Miten tämä vieläkin voi olla näin vaikeaa? Uskontojen opetusta lisättiin, mutta et-opetus takkuaa aina vaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ala-asteilta voisi uskonnonopetuksen ja vastaavan kokonaan poistaa. Niin nuoret on kyvyttömiä ymmärtämään uskonnoista yms. yhtään mitään.
Ennen oli sellainen oppiaine kuin kansalaistaito. Jos jossain oppiaineessa nyt on aivan pakko harrastaa sitä olkaa-kunnolla! -agendaa (millä perusteella uskontoa kouluissa todellisuudessa opetetaan), niin siihenhän se sopisi kuin nenä päähän.
Yläasteella voisi sitten olla se elämänkatsomustieto/filosofia tms.
Et-opetus on aine joka sopii kaikille. Vastustan viime aikoina kaavailtua yhteistä uskontotietoa, koska se nimenomaan keksittyisi uskontoihin.
Entä jos uskontojen opetuksesta luovutaan kokonaan? Yhteinen elämänkatsomustieto rakentuu luovuuden ja filosofian kautta enemmän elämäntaidolliseksi opetukseksi. Uskonnot jätetään opetuksesta kokonaan syrjään mm. yksityisasioina, joihin voi kukin perehtyä halutessaan omalla ajallaan esimerkiksi kirjastosta lainattavalla aineistolla. Ja myös siksi, ettei uskonnonopetus kuulu julkisiin oppilaitoksiin, sillä oppilaitosten on pysyttävä katsomuksellisesti neutraaleina.
Kyllä uskonnoista voi jakaa tietoa ilman tunnustuksellisuutta.
Samaa mieltä.
Joopati joo.......
On kyseenalaista tarvitsevatko uskonto ja ET omat opetussuunnitelmansa ja erilliset oppitunnit.
Kulttuurihistoriallisesti uskontoja voidaan käsitellä vaikka historian ja maantiedon tunneilla.
Tavallaan oppitunnit rakentuisivat uskontojen yleistiedon varaan jolloin tunneille voisivat osallistua kristityt kuin muslimitkin.
Mikäli joku haluaa syventäviä opintoja omasta uskonnostaan niin hän voi itsellesisti hakeutua niille uskonnon lähteille.
Miksi koulussa ylipäätään opetetaan uskontoja. Ja se on oman uskonnon opetusta, jota lapsilla ei edes ole. Jos ei usko johonkin jumalaan niin ei usko, miksi uskomista siis pitäisi opettaa?