Kuinka kauan olette viestitelleet deittikumppanin kanssa ennen ensitapaamista? Yleinen mielipide tuntuu olevan että mitä nopeammin treffataan, sen parempi. Voiko kärjistää siten, että mitä pidemmellä tapaamista venyttää, sen suurempi pettymys kun ihminen ei vastaakaan muodostunutta mielikuvaa? Eli millaisia kokemuksia eripituisista viestittelyajoista ja mihin nämä jutut ovat johtaneet?
Kuinka kauan viestittelyä?
emboo90
142064
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ihmiskohtaista. Jokaisen kohdalla toimitaan eri tavalla.
Joidenkin kanssa tavataan vaikka muutaman viestin jälkeen ja saman päivänä, ja joidenkin kanssa on ensin viikon kirjoittelua ja sitten treffeille. Tulos on ihan sama. Pitkä kirjoittelu ei takaa toisia treffejä, koska ensimmäinen livekohtaaminen on kuitenkin ihan samanlainen pitkissä ja lyhyissä kirjoitteluissa. Livenä vasta näkee natsaako vai ei.
Itse suosin pikaisia treffejä, koska kirjoittelu on niin turhauttavaa, jos ei sitten livenä kuitenkaan nappaa,
Jos natsaa hyvin, voi tavata vaikka heti.
Kyllä kohtalaisen nopea tapaaminen on varmasti nettideiteillä aika hyvä käytäntö - sittenhän sen vasta oikeasti näkee, natsaako yhteen. Itse olen kuitenkin kokenut, että parhaat treffit ovat olleet niitä, joissa on jo ehditty etukäteen vaihtaa muutamia pitempiäkin viestejä. Jollain tapaa tapaaminen tuntuu sujuvan jouhevammin, kun ainakin suunnilleen tiedetään, mitä toinen elämässään tekee, mitä harrastaa, millaisista asioista on kiinnostunut. Ja toisaalta jos juttu tuntuu heti lähtevän lentoon jo ensimmäisten viestien aikana, se usein tarkoittaa, että puhuttavaa ihan oikeastikin on.
Kun puolestaan viestit ovat olleet lyhyitä ja kohtalaisen pintatasolla, oikealla tapaamisellakaan juttelu harvemmin on edennyt sen syvemmälle. Parhailla treffeillä keskustelua ei ole käyty niinkään opiskelusuunnitelmista tai perheenjäsenistä, vaan on ihan oikeasti keskusteltu ajatuksista, mielipiteistä, kokemuksista.
Kohtalaisen nopea tapaaminen on siis ihan jees, mutta parhaiten se onnistuu, kun viestejä on kuitenkin sen verran vaihdettu, että on oikeasti syntynyt jonkinlainen käsitys ihmisestä. Ja toisaalta: en minä ainakaan itse edes tapaisi tyyppiä, ellen edes jollain tapaa kokisi, että meillä ihan oikeasti saattaa olla enemmänkin yhteistä.
Tunne voi olla pettymys tai ilahtuminenkin - ihan sen perusteella, millaisen mielikuvan hänestä ovat aivosi muodostaneet. Siksi ja ajanhukankin välttämiseksi aika nopeasti tapaamaan, siinä sen mahdollisen "kemian" kohtaamiset sitten näkee.
Itse taas tykkään jutustella pitkäänkin ennen tapaamista, oppia tuntemaan toisen ensin. Ei tuntemattomien kanssa kahvilla istuminen oikein kiinnosta.
Itselläkin on ollut ihan onnistuneita treffejä pidemmän kirjoittelun jälkeen...
yhden kanssa kirjoiteltiin pitkiä viestejä useamman viikon...toisen kanssa puolestaan enemmän chatti-tyyppistä keskustelua lyhyillä viesteillä.
Se että suhteet eivät jatkuneet muutamaa kuukautta pidemmälle on taas toinen juttu...
mutta jokainen varmaan tekee niinkuin itselleen parhaiten sopii :-)
Kirjoittaessa ihmiset kaunistelevat asioita. Livenä yhdessä tekemisen ja olemisen kautta vasta näkee, mikä toinen on ihan OIKEASTI. Käytännössä ihminen ei voi kaunistella ja huijata paljoakaan, koska teot ja sanat tulevat suoraan ja reaaliajassa.
Ihmistä ei voi pelkän kirjallisen tuotoksen mukaan oppia tuntemaan. Siihen tarvitaan hänen olemuksensa näkemistä ja yhdessä olemista.
Kahvilla juuri istutaan, että toinen tulee tutuksi!
Tuossa kerronkin millainen itse olen.
Chattailla voi vaikka tunteja päivittäin jos aikaa ja kiinnostusta riittää, on ihan turha väittää etteikö siinä oppisi toista tuntemaan.
Harvoin treffeillä näkee millainen ihminen on OIKEASTI, joku voi jännittää ja mennä lukkoon kun toinen taas hermostuksissaan hölöttää tai mokaa jotenkin muuten.
Esimerkiksi entisen avovaimoni kanssa chattailin yms., etäisyyden takia, varmastikin satoja tunteja kolmen kuukauden aikana. Ja heti ensimmäisellä tapaamisella tuntui toinen tutulta ja parisuhde ikäänkuin varmistui. Molemmat myöskin pitivät selvänä sitä ettei näin olisi käynyt jos olisi jossain vain treffannut.
Nimenomaan, haluan ensin kirjoitella sen verran että tiedän kannattaako treffeille lähteä (varsinkin jos välimatkaa on). Tästä miehet joskus loukkaantuvat. Heille riittää, että ovat nähneet kuvani ja tietävät ikäni - ja siitä vaan treffeille. Tulee fiilis, että sisimmällä ei ole niin väliä tai että ovat varmoja, että meillä natsaa livenä. Valitettavasti itselleni ei riitä kuva ja perustiedot. Miesten ei tarvitse pelätä, kuten naisten...
Kannattaa tavata mahd. pian
Onko jollain kokemusta useampien viikkojen tai jopa kuukausien viestittelystä? :O
Itse ainakin kirjottelin yli kuukauden yhden naisen kanssa, sitten vasta vaihdettii numeroit, soiteltii ja viestiteltii parin viikon ajan. Ensitapaaminen oli onnistunut ja kyl meistä pitkäaikainen pari tuli, parisen vuotta asuttii yhes. Mut kyl se on fiksumpaa varmaa tavata nopeesti koska tosihan se on että sen huomaa vasta ekalla tapaamisella sopiiko se toinen osapuoli itselle vai ei. Huonolla säkällä voi mennä se kuukausien tutustuminen täysin hukkaan. Ja paikkana joku neutraali esim. kahvila, ei koskaa kannata mennä toisen kotiin heti. Ensivaikutelmaan kannattaa panostaa tosissaa, hymyä huuleen ja energisyyttä nii antaa hyvän kuvan itestää. :)
Suurinpiirtein 2-4 viikkoa, yleensä. Jotkut miehet näyttävät laittavan jo ekaan viestiin, että "tavataanko?". Melkoista yrittämistä.
Joo, eka viesti on ihan hyvä. Jos toinen kiinnostuu, niin viestittelee sit vähän lisää.