Sielun maisemat...

Meri ilman muuta, rajuna tuulisena vaahtopäineen, saa voimani liikkeelle konkreettisenakin koettu. Soutaen olen raskasta merivenettä päin tuulta ponnistellut nuoruuden voimassani, vereslihan pursuessa kämmenissä pääsin rantaan saarella. Jykevien tuulten ja ajanaaltojen hiomien punertavien graniittikallioiden suojaan.

Herkkäinä ja kauniina koen tyynen järvimaiseman, tuon makean veden tuoksun, - vehmaiden saarten kuvastuessa vedenkalvossa.
Joki virtaavana on vähiten sameutensa vuoksi miellyttävä, ei ihan ole kuulunut rannalla asuimispaikkoihini.
Mutta meren suolainen maku huulilla uidessa, ja tuulessakin tuntuva, sekä tuoksu ihan varhaisesta lapsuudestani asti Helsingissä, meren ympäröimänä on kaikkein tutuinta.

Atlannin aallot läntisen Euroopan rannoilla, kiehtoivat mainingeillaan, aallon ihana kupliva sihinä, sen kuohuen vetäytyessä takaisin ja voima, jolla se kiskaisee pyllylleen vedenrajassa seisovan:D

Suomenlahden saaristo ja Saaristomeri veneillen jo lähes neljä vuosikymmentä on kiinnittänyt mieleni ja sieluni tähän ainutlaatuiseen ympäristöön. Tammisaaren saaristo laajoine luonnonsuojelualueineen on tullut kaikkein tutuimmaksi. Siellä saa kokea avomeren avaruutta ja voimaa, mutta myös suojaisia poukamia ja laguuneja, joitten nimetkin houkuttavat, kuten Modermagan. Vaahtopäinä vellova meri on tavallaan upea, mutta veden kimallus auringossa ja raikas kohtalainen tuuli on ihanin yhdistelmä. Upeinkaan valtameren maininki eivätkä Välimeren korkeat tylyt rantakalliot vedä vertoja tälle. Täällä on lujat graniittiset silokalliot ja matalat luodot , joille voi astua maihin, kiinnittyä ja yöpyä. Tuuli voi yltyä navakaksi, harvoin myrskyksi, mutta saaristo antaa suojaa. On jokamiehen oikeus ankkuroitua luonnonsatamaan, soutaa saareen mustikoita poimimaan ja ruohosipulia hakemaan kallionkolosta onkikalasaaliille. Laakealla kalliolla voi päästellä silakat verkosta ja halstrata niitä tuoreeltaan nuotiopaikalla.

Voi seurata aikaisesta keväästä jäitten kähdettyä meren jäätymiseen asti aitiopaikalta vesilintuja, nähdä auringonlaskut ja- nousut, kuunsillat ja tähtitaivaan. Merellä on aina myös valoa, koska taivas ja maa yhtyvät ja meri heijastaa valoa. Merelle lähtiessä on aina perillä, koska matka on tärkein, mutta jokaiseen satamaan tulo on kuin kotiin tulisi.

Liitän aiheen elämän peruselementteihin, maa,vesi, tuli ja ilma jokainen osa alue heijastaa jokapäiväistä elämäämme. On testejä jonka avulla voidaan määritellä mikä näistä neljästä muistuttaa eniten luonnettamme ja samalla heijastaa tietynlaista käyttäytymistä.

Huoneen sisällä voi päästää sielun vapaaksi raukean saunomisen jälkeen -vesi-, tulen äärellä katsella liekkien leikkiä,nauttien luonnonläheisestä tunnelmasta, kuunnella tuulen huminaa läheisessä puistikossa.
Avarassa luonnossa sieluni lepää katsellessa veden pinnan leikkisää kuohuntaa jolloin sielussa liikkuvat S Harmajan runon säkeet:
"Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt."




.

Oliskoos noin . Kun olen Horoskoopiltani Kala on vesi tärkeä elementti minulle .
Aina olen hakeutunut joko merelle ta järvenlähelle lomaileen ja muutenkin se on minun " Sielunmaisema "
Viihdyn varmaankin nytkin kun olen meren lähellä .
Ja pieni puhdasvetinen järvikin on ihan parinsadanmetrin päässä kotoa.
Ei paremmin voisi olla.

Meriko lumoava?
Nähdäkseni monille. Minulle ei. Saimaa on lapsuuteni aikojen ainut oikea vesistö.

Olen syntynyt Saimaan rannalla, Ainakin lähellä lähintä Saimaan rantaviivaa. Lapsuuteni kodin maisemaa halkoi joki. Siinä virtaavassa(läheiseen Saimaaseen virtaavassa joessa opin uimaan, Siellä oli myöskin pyykkiranta, sekä oli ja on hyvin monien ihmisten venepaikka.

Sisävesi-ihminen siis viimeisen päälle, vaikka merikin tuli maalta katsoen tutuksi asuessamme melko lähellä Välimeren rantaa.. Vierailut Ahvenanmaalla, siis lomailut, mökin vuokrauksineen, eivät saaneet minua rakastumaan mereen. Eihän niissä lomamökeissä ollut edes saunaa, mistä olisi voinut pulahtaa veteen, vaikkakin mereen.

Minun sieluni ja mieleni mieluisin maisema on mäntymetsä, puolukka- ja sienivaltainen tanner.
Lähellä järvi, jossa liplattaen saa käydä uimassa ja veneillä soutaen.
Järven puhdas vesi, jonka läpi näkee jokaisen pohjan kivenkin, veneen hiljaa lipuessa kesäpäivän valoisuudessa.
Mökkimme sijaitsee vuolaan virran rannalla. Sen rantasaunassa on ollut ilo monet löylyt löyhyttää.

Merta pelkään. Tuttujen mökillä keskellä merta olen muutaman kerran vieraillut. Minusta ääriään näyttämätön meri on pelon paikka.
Ehkä pelkään omaa pienuuttani. riittämättömyyttäni, mutta en nauti meren läheisyydestä, vaikka lähellä sitä itse elänkin.
.

Lapin tunturin rinteellä josta näkyvyyttä 'silmän kantamattomiin', jossain kaukana voisi olla vaikka toinen ihminen, mutta sitä ei näy olen kuin kelo ja tulen nyt toimeen niillä mitä mukana on.
Pieni rypäs vaivaiskoivuja siellä täällä ilma vaikuttaa siniseltä, maastossa alkaa jo näkymään punertavana maata peittävät kasvit, syksy tulossa.
Istuskelen spriikeittimeni kanssa ja haen tasaista paikkaa tai rakennan sen maastossa löytyvistä kivistä, tulen teko vaatii jo konsteja pohjoisen tuuli kun liikkuu joka suunnasta.
Tunturipurosta tuosta kristallinkirkkaasta vedestä joka laskee alas kuin leikiten jostain ylempää on kaunista katseltavaa, raikas vesi maistuu minullekin kymmenien ajokilometrien jälkeen, kahvikupilla sitä on mitattava ja tarkasteltava.
Harvoin kun saa kosketella ja tutkia tätä joka puhdistaa, joka kehittää voimaa, ja on elämisen tärkein neste luonnontilassa, on hienoa tällaiset hetket.
Kaukana siis hyvin kaukana on meri joka ei vielä vähään aikaan ole kuitenkaan
näköpiirissäni, mikäli sitä ei muutaman tunnin ajettua vielä näy olen lähtenyt väärään suuntaan!
Joku iso lintu kaartelee saalistako etsien, tänne ei tuo voi laskeutua kun ei ole oksan oksaa joka sen kannattelisi.

Täällä on helppo ajatella tai olla vailla ajatustakaan, kaikki käy.
Olen tottunut arvostamaan yksinäisyyttä hiljaisuutta ja etenkin luonnon keskellä siihen on kaikki edellytykset.
Puhdas ilma luonto joka karuudessaankin osaa viehättää, tästä taukopaikasta jäi mieleeni hyvin voimakas mielenkuva käyn siellä usein ainakin tarvittaessa.

Olisiko tämä minulle sielun maisema, kyllä se sitä on.

Tykkään käydä Hangossa, kävellä kivisillä rantakallioilla ja katsella merta, johon oletan liittyvän kaipuun jonnekin kauas, pois. Suuri Saimaa elää myös erilailla kuin pikkujärvet, sen rannalla jylhässä maisemassa on suoja maailman melskeeltä, rauha.

Lappi on lumonnut luonnollaan, oudolla hiljaisella taiallaan lumisten tuntureitten juurella hiihdellessä. Auringonkiloiset lumihanget ja kirkkaansinisenä kaartuva taivas niitten päällä on kuvautunut lähtemättömästi sielun seinämään.

Värikäs, polttavan punertava iltarusko sykähdyttää aina sisimmän sopukoihin asti. Kuin myös pakkaspäivän vaaleansinisen ja -violetin, joskus vaaleanpunaisen, hetki ennen hämärän hyssyä. Tähtitaivasta en hennoisi lakata katselemasta milloinkaan, puhumattakaan täyden kuun valaisemasta talvisesta kotimaisemasta, jossa on valoa enemmän kuin kaupungin katulampun loisteessa.

Sitten on se kysymys: miksi juoksevaa vettä, palavaa tulta ja nukkuvan lapsen kasvoja voisi katsella vaikka kuinka kauan, vaikka ikuisuuden?

Voi miten ihania sielun sykähdyttäjiä tai rauhoittajia itsekultakin löytyy !
Mutta nyt kiireesti takasin seuraamaan keihäänheittoa, ainahan sekin sykähdyttää, voittipa kuka hyvänsä.

TV kanavavia on satoja kymmeniä vuosia tosin tänään katson vain uutisia taloutta parabolin kautta muut tulevat tämän päivän tekniikalla tosin sillä vanhalla puhelinlinjaa pitkin (kuparia) historia on kanavissa ilmaista ,on myös viasat.

Kyllä Suomen lappi on kaunis ja tavallaan erityinen, Suomi on aina lähellä sydäntä vaikka 44 vuotta pois.