Havahduin äskettäin siihen, että hellari-enoni on myös himolottoaja.
Erityisesti hän harmitteli sitä, että vaikka onkin rukoillut ahkerasti suuremman lottovoiton saamiseksi, sellaista ei ole hänen kohdalleen osunut.
Hmm.
Eikö ylenmääräisessä pelihimossa ole siinäkin kyse eräänlaisesta uskovaisuudesta? Pelihimon riivaama uskoo, että joskus vielä tulee se suuri voitto, joka kuittaa kaiken kärsityn menetyksen. Peleihin otetut velat ja lainat kuittaantuvat sitten kerralla, kunhan se jättipotti osuu kohdalle. Silloin Onnettaren (tai Herran) valittu pääsee näyttämään epäilijöille, jotka joutuvat matelemaan hänen rikkautensa ja suuruutensa edessä, kuten Taivaaseen valittu Viimeisen Tuomion päivänä väärämielisten kiusaajiensa niskan päällä.
Mutta kun se jättipotti ei tullut vieläkään.
Miksi Herra ei näytä oikeita lottonumeroita, vaikka niin monasti rukoilin?
Mitä luulette, onko uskis alttiimpi uhkapeleille kuin ateisti?
Jos ateismiin liittyy "tieteellinen" maailmankatsomus, voi se tässäkin lähteä matematiikasta laskien, miten pieni mahdollisuus loton jättipotille oikeasti on olemassa. Tästä viisastuneena ateisti tekee johtopäätöksen: varma voittaja on se, joka ei pelaa.
Uskis taas luottaa siihen, että hän itse, ja juuri hän, olisi kerran se Herran valittu.
Erityisesti hän harmitteli sitä, että vaikka onkin rukoillut ahkerasti suuremman lottovoiton saamiseksi, sellaista ei ole hänen kohdalleen osunut.
Hmm.
Eikö ylenmääräisessä pelihimossa ole siinäkin kyse eräänlaisesta uskovaisuudesta? Pelihimon riivaama uskoo, että joskus vielä tulee se suuri voitto, joka kuittaa kaiken kärsityn menetyksen. Peleihin otetut velat ja lainat kuittaantuvat sitten kerralla, kunhan se jättipotti osuu kohdalle. Silloin Onnettaren (tai Herran) valittu pääsee näyttämään epäilijöille, jotka joutuvat matelemaan hänen rikkautensa ja suuruutensa edessä, kuten Taivaaseen valittu Viimeisen Tuomion päivänä väärämielisten kiusaajiensa niskan päällä.
Mutta kun se jättipotti ei tullut vieläkään.
Miksi Herra ei näytä oikeita lottonumeroita, vaikka niin monasti rukoilin?
Mitä luulette, onko uskis alttiimpi uhkapeleille kuin ateisti?
Jos ateismiin liittyy "tieteellinen" maailmankatsomus, voi se tässäkin lähteä matematiikasta laskien, miten pieni mahdollisuus loton jättipotille oikeasti on olemassa. Tästä viisastuneena ateisti tekee johtopäätöksen: varma voittaja on se, joka ei pelaa.
Uskis taas luottaa siihen, että hän itse, ja juuri hän, olisi kerran se Herran valittu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jospa enosi haluaa päästä nettoamaan sitä jaakobilaista käytännön hyötyä läheisestä tuttavuudestaan Vapahtajan kanssa.
Pelien suhteen olen tehnyt juuri sen rationaalisen päätöksen: pienituloisen ei kannata veikata/lotota/kenota, juuri minimaalisten voitonmahdollisuuksien suhteen.
Pelihimosta on oma palstansakin:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/4100826
En osaa sanoa, miten paljon pelihimoisia on profiloitu, mihin yhteiskuntaluokkaan he kuuluvat, ovatko he taustaltaan enemmän vai vähemmän koulutettuja, taipuvaisia uskovaisuuteen/henkisyyteen enemmän vai vähemmän kuin valtaväestö jne.
Kyllä tuossa lähi-ärrällä käydessään kun appiukko täytti huvin vuoksi kaksi lottoriviä, kertoi ihmetelleensä kun jonossa edellä ollut eläkeläismies pelasi 476 eurolla.
Tuossa vaiheessa tekisi mieli sanoa, että hakeudu hoitoon. Samalla perusteella kun alkoholia ei saa myydä päihtyneelle. Mutta mihin summaan vetää raja "terveen" ja "epäterveen" pelaamisen välille?
Nettipeleissähän rajoja ei ole. Netitse voi hassata omaisuutensa peleihin, mutta alkoholistillehan kännääminen ei netissä onnistu.
Uskikset ja peliongelma?
Ainakin taikauskoisuus, eli usko vaikkapa ajatustenlukuun tai horoskooppeihin on suurempi uskovien keskuudessa kuin uskonnottomien.
Jos tehtäisiin tutkimus uskonnollisten ja ei-uskonnollisten lottoamistavoista, veikkaisin että uskonnolisilla havaittaisiin olevan suurempi taipumus valita kupongista kaikenlaisia syntymäpäiviä ja muita onnennumeroinaan pitämiä kuin ei-uskonnollisilla.