Epäjumalanpalvonta on ihmiskuntaa riivaava ongelma, jossa elävä usko korvautuu oppirakenteilla.
Ihmisellä on taipumus määritellä itsensä jonkin ideologian tai muun ulkoisen asian kautta tyyliin 'minä olen XXXisti', 'mini olen rikas' tai 'minä olen älykäs'.
Kun ihminen näin määrittelee itsensä ulkoisten asioiden kautta hän ei ole henkisesti vapaa. Hän on kahlinnut itsensä näihin ulkoisiin tekijöihin. Kun sitten ilmenee jotain joka uhkaa noita määrittelyjä ihminen kokee ne uhkaksi itselleen ja hänen on puolustauduttava. Tyypillisesti ihmisen jonka maailmankuvaa uhataan tunnistaa siitä, että hän suuttuu.
Kun ihminen vähitellen riisuu itsensä alastomaksi kaikista määrittelyistä hän saavuttaa henkisen vapauden - Raamatun luvatun maan. Hän toteaa ainoastaan "minä olen". Tällöin hän on elävän Jumalan palvoja.
Ihmisellä on taipumus määritellä itsensä jonkin ideologian tai muun ulkoisen asian kautta tyyliin 'minä olen XXXisti', 'mini olen rikas' tai 'minä olen älykäs'.
Kun ihminen näin määrittelee itsensä ulkoisten asioiden kautta hän ei ole henkisesti vapaa. Hän on kahlinnut itsensä näihin ulkoisiin tekijöihin. Kun sitten ilmenee jotain joka uhkaa noita määrittelyjä ihminen kokee ne uhkaksi itselleen ja hänen on puolustauduttava. Tyypillisesti ihmisen jonka maailmankuvaa uhataan tunnistaa siitä, että hän suuttuu.
Kun ihminen vähitellen riisuu itsensä alastomaksi kaikista määrittelyistä hän saavuttaa henkisen vapauden - Raamatun luvatun maan. Hän toteaa ainoastaan "minä olen". Tällöin hän on elävän Jumalan palvoja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
>>>Kun ihminen vähitellen riisuu itsensä alastomaksi kaikista määrittelyistä hän saavuttaa henkisen vapauden
:)
>>Ihmisellä on taipumus määritellä itsensä jonkin ideologian tai muun ulkoisen asian kautta tyyliin 'minä olen XXXisti', 'mini olen rikas' tai 'minä olen älykäs'.
Eikö tuo ole loppujen lopuksi ihan perussuositus meditaation hyvää tekevästä vaikutuksesta?
Kyllä se varmasti sitäkin on - jos ei pelkästään.