Mitä tarkoittaa: Ajattelen, siis olen?

Olet olemassa koska voit ajatella olemassaoloasi, kaikki muut voivat olla illuusiota jonka olet kehittänyt yksinäisyyden tilalle.

Paljonko kello on nyt täällä? En kerro missä olen...

"Olemassaolo on vain havaituksi tulemista. Kyllä ne ameebat tms ovat olemassa, vaikkeivat järkeilemään pysty."

Eivät ne ameebat ole olemassa, jos Minä en ole olemassa havaitsemassa niitä, eikä ole väliä vaikka ne cogitoisivät itse mitä tahansa (?!)...

Tuo Berkeleyn lause on höpöhöpöä, joka johtaa väistämättä solipsismiin.

Ei leijonaa ole olemassa. Se on vain aistiesi harhaa. Et voi tiedää onko leijona olemassa, etkä siten myöskään että ajatteleeko se.

Jos havaitset jotain se voi olla sinun harhaa. Ainoastaan tiedät että itse ajattelet, ja siten voit todistaa itsellesi olevasi olemassa.

4+16 kirjoitti:

Ei leijonaa ole olemassa. Se on vain aistiesi harhaa. Et voi tiedää onko leijona olemassa, etkä siten myöskään että ajatteleeko se.

Jos havaitset jotain se voi olla sinun harhaa. Ainoastaan tiedät että itse ajattelet, ja siten voit todistaa itsellesi olevasi olemassa.

Lue lisää

Näinhän ne proffat filosofian laitoksella opettaa nykyäänkin.

Aistit ovat epäluotettavia ja vieläpä moraalittomia. Ei kun järkeilemään.

4+16 kirjoitti:

Ei leijonaa ole olemassa. Se on vain aistiesi harhaa. Et voi tiedää onko leijona olemassa, etkä siten myöskään että ajatteleeko se.

Jos havaitset jotain se voi olla sinun harhaa. Ainoastaan tiedät että itse ajattelet, ja siten voit todistaa itsellesi olevasi olemassa.

Lue lisää

Tai sitten tiedämme täsmälleen sen, mitä on, mutta filosofit ja filosofian opiskelijat "käyttävät sanoja oudolla tavalla".

Onko pyörösahan pyörivä sirkkeli olemassa? Jos ei, niin etkö silloin voisi työntää kyynärtäsi siihen? Jos on, niin pyörivään pyörösahaan ei kannata koskea, koska se vaurioittaa kyynärvartesi. Mutta jos pitäytyy varmistamasta asiaa, niin ei saa koskaan tietää, onko pyörösaha olemassa?

Eläimet toimivat vaistojen myötä.Ihminenkin tekee monia asioita vaistomaisesti.
"Ajattelen,siis olen" olisko se vastaava ilmaisu kuin "Shoppailen,ja tunnen eläväni" Onko filosofille (ajattelijalle) ajattelu yhtä merkityksellinen asia elämässä kuin shoppailu on shoppailijalle.
"Ajattelen,siis olen" on hyvin mielenkiintoinen ilmaisu.Jos ihminen toimii elämässä joko vaistomaisesti tai jäljitellen ympäristön toimintatapoja,hän ei välttämättä ole oma itsensä,vaan toisten ajattelun tuottama "robotti"
Kun ihminen alkaa kyseenalaistaa ympäristön toimintatapoja ja alkaa hakea omaa suuntaa,ajattelmalla,silloin hän on tiellä olemiseen.Tämä yleensä tapahtuu nuoruudessa sekä elämän varrella ns. kriisitilanteissa.

Kaikki,jotka kyseenalaistavat tämän minun mielipiteeni,ovat olemassa.

yx vaan ajatteli kirjoitti:

Eläimet toimivat vaistojen myötä.Ihminenkin tekee monia asioita vaistomaisesti.
"Ajattelen,siis olen" olisko se vastaava ilmaisu kuin "Shoppailen,ja tunnen eläväni" Onko filosofille (ajattelijalle) ajattelu yhtä merkityksellinen asia elämässä kuin shoppailu on shoppailijalle.
"Ajattelen,siis olen" on hyvin mielenkiintoinen ilmaisu.Jos ihminen toimii elämässä joko vaistomaisesti tai jäljitellen ympäristön toimintatapoja,hän ei välttämättä ole oma itsensä,vaan toisten ajattelun tuottama "robotti"
Kun ihminen alkaa kyseenalaistaa ympäristön toimintatapoja ja alkaa hakea omaa suuntaa,ajattelmalla,silloin hän on tiellä olemiseen.Tämä yleensä tapahtuu nuoruudessa sekä elämän varrella ns. kriisitilanteissa.

Kaikki,jotka kyseenalaistavat tämän minun mielipiteeni,ovat olemassa.

Lue lisää

Ps.Lisään hieman...
Moni puhuu tilanteesta,kun "elämä menee suorittamiseksi" ja ihminen turhautuu.Ajattelun kautta mielekkyys elämään löytyy.

4+16 kirjoitti:

Ei leijonaa ole olemassa. Se on vain aistiesi harhaa. Et voi tiedää onko leijona olemassa, etkä siten myöskään että ajatteleeko se.

Jos havaitset jotain se voi olla sinun harhaa. Ainoastaan tiedät että itse ajattelet, ja siten voit todistaa itsellesi olevasi olemassa.

Lue lisää

Descartesia mukaillen pitäisi tietää EPÄILEEKÖ leijona olemassaoloaan, siis ajatteleeko se ja näinollen ON.

4+16 kirjoitti:

Ei leijonaa ole olemassa. Se on vain aistiesi harhaa. Et voi tiedää onko leijona olemassa, etkä siten myöskään että ajatteleeko se.

Jos havaitset jotain se voi olla sinun harhaa. Ainoastaan tiedät että itse ajattelet, ja siten voit todistaa itsellesi olevasi olemassa.

Lue lisää

Ei se todista ajattelevan subjektin olemassa oloa, ainoastaan ajatuksien olemassaolon...

"Meistä" vain tuntuu siltä, että "olemme"...

Voimme toki keskustella, onko olemassaolo ylipäänsä olemista vailla tosioloa tai vain tosi(paha)oloa ilman idiä (ei sitä idiä vaan sitä toista, joka on sama asia, mutta jolla on eri merkitys - onko tämä vain kielipeliä?).

"Cogito Cossus Corpus" / Toki olen, en vain jaksa ajatella.

"Ulkomaailman olemassaolo sisältyy näin explisiittisesti cogitoon."

Ei cogitossa sanota ulkomaailmasta mitään, joten se ei eksplisiittisesti sisälly siihen. Eikä kyllä implisiittisestikään ilman lisäoletuksia.

"Jokin ajattelee jossakin. Tai muuten pitää tehdä todistamaton oletus, että ajattelu voi olla olemattomassa paikassa."

Miten niin ajattelu pitää tapahtua jossakin paikassa, joko olevassa paikassa tai "olemattomassa paikassa"? Paikattomuuskin näyttää tarkoittavan sinulle "olematonta paikkaa".

Mitä logiikkaan tulee, niin päätelmäsi ovat muotoa "ei ole niin että A, koska muuten täytyisi olettaa että mahdollisesti A." Mutta tämä on monin tavoin syvästi viallista: todistustaakkaa omien väitteidensä suhteen ei voi välttää tuolla tavoin. "Mahdollisesti A":n negaatio on, että A on mahdoton. Jonkin asian mahdottomuutta ei kuitenkaan voida vaatia keskustelun lähtökohdaksi. Jos ajattelet jonkin olevan mahdotonta, ja vaadit asian mahdottomuuden tunnustamista, niin velvollisuutesi on todistaa asian mahdottomuus. "Todistukseksi" ei kelpaa, että muutenhan se olisi mahdollista.

Myöskään se ei millään muotoa pidä paikkaansa, että muutenhan asia olisi jo etukäteen oletettava mahdolliseksi. Voidaan olla tekemättä mitään oletuksia. Ajattelu, joka ei tapahdu missään paikassa, joko on mahdollista tai ei ole mahdollista. Tämä on looginen totuus, tautologia. Tästä loogisesta totuudesta ei millään muotoa seuraa, että ajattelu tapahtuu välttämättä aina jossakin paikassa. Vasta jos oletetaan, että ajattelu paikkojen kaikkien ulkopuolella kertakaikkiaan ei ole mahdollista (ja se muuten on oletus, jonka hyvin näkyvästi teet), seuraa, että ajattelua voi tapahtua vain jossakin paikassa.

lk4j6 kirjoitti:

"Ulkomaailman olemassaolo sisältyy näin explisiittisesti cogitoon."

Ei cogitossa sanota ulkomaailmasta mitään, joten se ei eksplisiittisesti sisälly siihen. Eikä kyllä implisiittisestikään ilman lisäoletuksia.

"Jokin ajattelee jossakin. Tai muuten pitää tehdä todistamaton oletus, että ajattelu voi olla olemattomassa paikassa."

Miten niin ajattelu pitää tapahtua jossakin paikassa, joko olevassa paikassa tai "olemattomassa paikassa"? Paikattomuuskin näyttää tarkoittavan sinulle "olematonta paikkaa".

Mitä logiikkaan tulee, niin päätelmäsi ovat muotoa "ei ole niin että A, koska muuten täytyisi olettaa että mahdollisesti A." Mutta tämä on monin tavoin syvästi viallista: todistustaakkaa omien väitteidensä suhteen ei voi välttää tuolla tavoin. "Mahdollisesti A":n negaatio on, että A on mahdoton. Jonkin asian mahdottomuutta ei kuitenkaan voida vaatia keskustelun lähtökohdaksi. Jos ajattelet jonkin olevan mahdotonta, ja vaadit asian mahdottomuuden tunnustamista, niin velvollisuutesi on todistaa asian mahdottomuus. "Todistukseksi" ei kelpaa, että muutenhan se olisi mahdollista.

Myöskään se ei millään muotoa pidä paikkaansa, että muutenhan asia olisi jo etukäteen oletettava mahdolliseksi. Voidaan olla tekemättä mitään oletuksia. Ajattelu, joka ei tapahdu missään paikassa, joko on mahdollista tai ei ole mahdollista. Tämä on looginen totuus, tautologia. Tästä loogisesta totuudesta ei millään muotoa seuraa, että ajattelu tapahtuu välttämättä aina jossakin paikassa. Vasta jos oletetaan, että ajattelu paikkojen kaikkien ulkopuolella kertakaikkiaan ei ole mahdollista (ja se muuten on oletus, jonka hyvin näkyvästi teet), seuraa, että ajattelua voi tapahtua vain jossakin paikassa.

Lue lisää

Tarkoitin tietysti että implisiittisesti. Sanoin väärin.

Samoin olisi pitänyt sanoa että jossakin ympäristössä eikä paikassa.

Muuten olet ilmeisesti oikeassa. Minun pitäisi voida todistaa että on mahdotonta ajatella ilman että olisi jokin (esim. elin) joka ajattelee ja ympäristö jossa ajatellaan.

Siis: "Jokin ajattelee ilman jotakin joka ajattelee ja ilman että olisi ympäristöä, jossa ajattelu tapahtuu".

Tämän asian tapahtumisen pitäisi sitten todistaa olevan mahdotonta. Ei sille ole muuta todistusta kuin se että lause on epätosi tai mahdoton, koska se ei ole tosi tai mahdollinen.

Ei ole aivan selvää kumman osapuolen pitäisi todistaa väitteensä. Jos minun niin en sitten pysty. Kuten ei koskaan ole pystytty filosofian historiassa. Onko tässä kuitenkin hiukan päästy eteenpäin aikaisempaan ajatteluun nähden filosofiassa? Aikaisemmin en ole huomannut käsitellyn tätä jokin ja jossakin asiaa eikä vastakkaisen väittämistä mahdottomaksi.

Pitäisiköhän laittaa avaus? Tai kyllähän tässä juuri tätä asiaa käsitellään.

Olli.S kirjoitti:

Tarkoitin tietysti että implisiittisesti. Sanoin väärin.

Samoin olisi pitänyt sanoa että jossakin ympäristössä eikä paikassa.

Muuten olet ilmeisesti oikeassa. Minun pitäisi voida todistaa että on mahdotonta ajatella ilman että olisi jokin (esim. elin) joka ajattelee ja ympäristö jossa ajatellaan.

Siis: "Jokin ajattelee ilman jotakin joka ajattelee ja ilman että olisi ympäristöä, jossa ajattelu tapahtuu".

Tämän asian tapahtumisen pitäisi sitten todistaa olevan mahdotonta. Ei sille ole muuta todistusta kuin se että lause on epätosi tai mahdoton, koska se ei ole tosi tai mahdollinen.

Ei ole aivan selvää kumman osapuolen pitäisi todistaa väitteensä. Jos minun niin en sitten pysty. Kuten ei koskaan ole pystytty filosofian historiassa. Onko tässä kuitenkin hiukan päästy eteenpäin aikaisempaan ajatteluun nähden filosofiassa? Aikaisemmin en ole huomannut käsitellyn tätä jokin ja jossakin asiaa eikä vastakkaisen väittämistä mahdottomaksi.

Pitäisiköhän laittaa avaus? Tai kyllähän tässä juuri tätä asiaa käsitellään.

Lue lisää

"Ei ole aivan selvää kumman osapuolen pitäisi todistaa väitteensä."

Vain sen osapuolen täytyy todistaa väitteensä, joka esittää väitteitä.

""Jokin ajattelee ilman jotakin joka ajattelee ja ilman että olisi ympäristöä, jossa ajattelu tapahtuu". Tämän asian tapahtumisen pitäisi sitten todistaa olevan mahdotonta."

Jos oletetaan, että kaikella, mikä ajattelee, täytyy olla jokin (esim. elin) joka ajattelee, niin silloinhan ajattelevalla elimellä täytyisi edelleen olla jokin (esim. elin) joka ajattelee, ja niin edelleen ad infinitum.

"Ei sille ole muuta todistusta kuin se että lause on epätosi tai mahdoton, koska se ei ole tosi tai mahdollinen."

Väitteen toistaminen ei käy todistuksesta.

lk4j6 kirjoitti:

"Ei ole aivan selvää kumman osapuolen pitäisi todistaa väitteensä."

Vain sen osapuolen täytyy todistaa väitteensä, joka esittää väitteitä.

""Jokin ajattelee ilman jotakin joka ajattelee ja ilman että olisi ympäristöä, jossa ajattelu tapahtuu". Tämän asian tapahtumisen pitäisi sitten todistaa olevan mahdotonta."

Jos oletetaan, että kaikella, mikä ajattelee, täytyy olla jokin (esim. elin) joka ajattelee, niin silloinhan ajattelevalla elimellä täytyisi edelleen olla jokin (esim. elin) joka ajattelee, ja niin edelleen ad infinitum.

"Ei sille ole muuta todistusta kuin se että lause on epätosi tai mahdoton, koska se ei ole tosi tai mahdollinen."

Väitteen toistaminen ei käy todistuksesta.

Lue lisää

Väitäthän sinäkin, että lause on tosi ja mahdollinen. Sinun siis pitää todistaa väitteesi myös tai yhtä hyvin.

Ei tarvitse väittää että kaikella mikä ajattelee on jokin joka ajattelee. Nyt vain jokin ajattelee ja sillä pitää olla jokin jolla ajattelee. Tämä 2. jokin voi jo olla jotakin muuta, eikä sitä tarvitse käsitellä samassa yhteydessä. Metatasolle siirtyminen ei todista mitään käsiteltävästä asiasta vaan metatason ja asian suhteesta.

Voi tietysti sanoa, ettemme tiedä onko lause totta, mutta se on äärimmäistä skeptisismiä, kun kahdesta vastakkaisesta lauseesta selvästi toinen on totta ja toinen epätotta tai ainakin mahdotonta.

Entäs näin: kun jokin ajattelee, on jokin joka ajattelee ja ajatus tapahtuu jossakin ympäristössä. Muuten olisi vain se ajatus ei missään, mikä on solipsismia, ja solipsismiin jouduttaessa on osoitettu väite vääräksi. Reduktio ad absurdum. Siis skeptikoille ei reductio ad absurdum riitä.

Olli.S kirjoitti:

Väitäthän sinäkin, että lause on tosi ja mahdollinen. Sinun siis pitää todistaa väitteesi myös tai yhtä hyvin.

Ei tarvitse väittää että kaikella mikä ajattelee on jokin joka ajattelee. Nyt vain jokin ajattelee ja sillä pitää olla jokin jolla ajattelee. Tämä 2. jokin voi jo olla jotakin muuta, eikä sitä tarvitse käsitellä samassa yhteydessä. Metatasolle siirtyminen ei todista mitään käsiteltävästä asiasta vaan metatason ja asian suhteesta.

Voi tietysti sanoa, ettemme tiedä onko lause totta, mutta se on äärimmäistä skeptisismiä, kun kahdesta vastakkaisesta lauseesta selvästi toinen on totta ja toinen epätotta tai ainakin mahdotonta.

Entäs näin: kun jokin ajattelee, on jokin joka ajattelee ja ajatus tapahtuu jossakin ympäristössä. Muuten olisi vain se ajatus ei missään, mikä on solipsismia, ja solipsismiin jouduttaessa on osoitettu väite vääräksi. Reduktio ad absurdum. Siis skeptikoille ei reductio ad absurdum riitä.

Lue lisää

"Väitäthän sinäkin, että lause on tosi ja mahdollinen."

Missä? Näytä kohta.

Tosiasiassa olen tehnyt vain kysymyksiä ja lisäksi todennut, että ajattelu, joka ei tapahdu missään paikassa, joko on mahdollista tai ei ole mahdollista, joka on tautologia, looginen totuus. 

"Sinun siis pitää todistaa väitteesi myös tai yhtä hyvin."

Mikä väite? Ainoa "väite", jonka olen tehnyt, on tautologia "on mahdollista että A tai ei ole mahdollista että A". Se seuraa suoraan logiikan aksioomista. Mot. Tämän vahvempia väitteitä en ole tehnyt.

"Jokin ajattelee jollakin. Tai muuten pitää tehdä todistamaton oletus, että on ajattelua ilman mitään mikä ajattelee. "

Ei pidä paikkaansa mitä oletusten tekemisen pakkoon tulee. Nimittäin: joko on niin että jokin ajattelee jollain tai ei ole niin, että jokin ajattelee jollain. Myös tämä on looginen totuus, tautologia, joka todistuu logiikan keinoin eikä oleta mitään muuta kuin logiikan aksioomat. Sen sijaan sekä väite "on niin että jokin ajattelee jollain" että väite "ei ole niin, että jokin ajattelee jollain" tarvitsee joko todistuksen tai on vain oletettava.

"Ei tarvitse väittää että kaikella mikä ajattelee on jokin joka ajattelee. Nyt vain jokin ajattelee ja sillä pitää olla jokin jolla ajattelee."

Tässä muuttui nyt idea toiseksi. Aiempi sanamuotosi "Jokin ajattelee ilman jotakin joka ajattelee" kuuluukin nyt "Jokin ajattelee ilman jotakin jolla ajattelee" .

Siitä sitten vain todistamaan, että jokaisella ajattelijalla täytyy olla jokin (elin tms) jolla ajattelee. Päteekö tämä ajatteluelimen ja ajatteluympäristön pakko myös Jumalaan?

"Entäs näin: kun jokin ajattelee, on jokin joka ajattelee ja ajatus tapahtuu jossakin ympäristössä. Muuten olisi vain se ajatus ei missään, mikä on solipsismia, ja solipsismiin jouduttaessa on osoitettu väite vääräksi. Reduktio ad absurdum. Siis skeptikoille ei reductio ad absurdum riitä. "

Ei solipsismi tarkoita sitä, että ajatus olisi ei missään. Solipsismissa ajatukset ovat ajattelijassa.

Mutta edes ajatusten esiintyminen ajattelijassa ei vaadi solipsismia. Myös useimmat ei-solipsistiset näkemykset ovat täysin yhteensopivia käsityksen kanssa, jonka mukaan ajatukset ovat tai voivat olla ajattelijassa.

Olli.S kirjoitti:

Väitäthän sinäkin, että lause on tosi ja mahdollinen. Sinun siis pitää todistaa väitteesi myös tai yhtä hyvin.

Ei tarvitse väittää että kaikella mikä ajattelee on jokin joka ajattelee. Nyt vain jokin ajattelee ja sillä pitää olla jokin jolla ajattelee. Tämä 2. jokin voi jo olla jotakin muuta, eikä sitä tarvitse käsitellä samassa yhteydessä. Metatasolle siirtyminen ei todista mitään käsiteltävästä asiasta vaan metatason ja asian suhteesta.

Voi tietysti sanoa, ettemme tiedä onko lause totta, mutta se on äärimmäistä skeptisismiä, kun kahdesta vastakkaisesta lauseesta selvästi toinen on totta ja toinen epätotta tai ainakin mahdotonta.

Entäs näin: kun jokin ajattelee, on jokin joka ajattelee ja ajatus tapahtuu jossakin ympäristössä. Muuten olisi vain se ajatus ei missään, mikä on solipsismia, ja solipsismiin jouduttaessa on osoitettu väite vääräksi. Reduktio ad absurdum. Siis skeptikoille ei reductio ad absurdum riitä.

Lue lisää

Jäi tuo vielä pois:

"Voi tietysti sanoa, ettemme tiedä onko lause totta, mutta se on äärimmäistä skeptisismiä, kun kahdesta vastakkaisesta lauseesta selvästi toinen on totta"

Millä lailla selvästi? Kysytään perusteita eikä pelkkää vahvaa mutua.

"ja toinen epätotta tai ainakin mahdotonta."

Jonkin asian väittäminen mahdottomaksi on tosiasiassa paljon vahvempi väite kuin pelkkä epätodeksi väittäminen.

lk46j kirjoitti:

Jäi tuo vielä pois:

"Voi tietysti sanoa, ettemme tiedä onko lause totta, mutta se on äärimmäistä skeptisismiä, kun kahdesta vastakkaisesta lauseesta selvästi toinen on totta"

Millä lailla selvästi? Kysytään perusteita eikä pelkkää vahvaa mutua.

"ja toinen epätotta tai ainakin mahdotonta."

Jonkin asian väittäminen mahdottomaksi on tosiasiassa paljon vahvempi väite kuin pelkkä epätodeksi väittäminen.

Lue lisää

Ehkä olet loogisesti katsoen oikeassa ja tätä kautta ei ulkomaailman olemassaolo tosiaankaan todistu. Siihen tarvitaan empiriaa, joka ei kelpaa loogiseksi todisteeksi. Olen kyllä ajatellut sitten niinkin, että jos ei se todistu loogisesti tätä kautta niin entä kokonaisuuden kautta: kaikkeus on olemassa. Se on yhtä varmaa kuin cpgito. Onko siis kaikkeus sitten taas vaan se jokin joka ajattelee? Vai todistuuko siinä vihdoin muutakin?

Jumalalla on käsitykseni mukaan ruumis, kirkastetusta aineesta koostuva ruumis, ei tavallisesta aineellisesta aineesta, se on kuitenkin lihaa ja verta. Kirkastettua. Ja Jumala voi ilmestyä ihmisen hahmossa. Esimerkiksi paini Jaakobin kanssa ym anhassa Testamentissa. Sen lisäksi hän on Henki, kaikilla olennoislla on tietysti myös henki ruumiinsa lisäksi. ällainen antropomorfinen käsitys Jumalasta ei ole kovin yleinen kristikunnassa, mutta täysin raamatullinen se on, onhan ihminen Jumalan kuvakin.

Olli.S kirjoitti:

Ehkä olet loogisesti katsoen oikeassa ja tätä kautta ei ulkomaailman olemassaolo tosiaankaan todistu. Siihen tarvitaan empiriaa, joka ei kelpaa loogiseksi todisteeksi. Olen kyllä ajatellut sitten niinkin, että jos ei se todistu loogisesti tätä kautta niin entä kokonaisuuden kautta: kaikkeus on olemassa. Se on yhtä varmaa kuin cpgito. Onko siis kaikkeus sitten taas vaan se jokin joka ajattelee? Vai todistuuko siinä vihdoin muutakin?

Jumalalla on käsitykseni mukaan ruumis, kirkastetusta aineesta koostuva ruumis, ei tavallisesta aineellisesta aineesta, se on kuitenkin lihaa ja verta. Kirkastettua. Ja Jumala voi ilmestyä ihmisen hahmossa. Esimerkiksi paini Jaakobin kanssa ym anhassa Testamentissa. Sen lisäksi hän on Henki, kaikilla olennoislla on tietysti myös henki ruumiinsa lisäksi. ällainen antropomorfinen käsitys Jumalasta ei ole kovin yleinen kristikunnassa, mutta täysin raamatullinen se on, onhan ihminen Jumalan kuvakin.

Lue lisää

Aikuinen ihminen ja tällaista pitää totena:

"Jumalalla on käsitykseni mukaan ruumis, kirkastetusta aineesta koostuva ruumis, ei tavallisesta aineellisesta aineesta, se on kuitenkin lihaa ja verta. Kirkastettua. Ja Jumala voi ilmestyä ihmisen hahmossa. Esimerkiksi paini Jaakobin kanssa ym anhassa Testamentissa. Sen lisäksi hän on Henki, kaikilla olennoislla on tietysti myös henki ruumiinsa lisäksi. ällainen antropomorfinen käsitys Jumalasta ei ole kovin yleinen kristikunnassa, mutta täysin raamatullinen se on, onhan ihminen Jumalan kuvakin."

jkokojii kirjoitti:

Aikuinen ihminen ja tällaista pitää totena:

"Jumalalla on käsitykseni mukaan ruumis, kirkastetusta aineesta koostuva ruumis, ei tavallisesta aineellisesta aineesta, se on kuitenkin lihaa ja verta. Kirkastettua. Ja Jumala voi ilmestyä ihmisen hahmossa. Esimerkiksi paini Jaakobin kanssa ym anhassa Testamentissa. Sen lisäksi hän on Henki, kaikilla olennoislla on tietysti myös henki ruumiinsa lisäksi. ällainen antropomorfinen käsitys Jumalasta ei ole kovin yleinen kristikunnassa, mutta täysin raamatullinen se on, onhan ihminen Jumalan kuvakin."

Lue lisää

Se oli vastaus siihen kysymykseen, pitääkö tämä ajatteluympäristön ja aivojen pakko paikkansa Jumalaankin. Ei siitä tässä sen enempää kannata puhua. Minulla on hyvin antropomorfinen käsitys Jumalasta, mitä ihmeellistä sellaisessa käsityksessä on? Jumalalla on kirkastettu ruumis, ei pelkästään aineellinen, ihmisenkaltainen ruumis. Tämä on Jeesuksen kirkon (jota mormoneiksi sanotaan) saaman ilmoituksen mukainen käsitys.