Kristinuskossa kun ajatellaan, että ihminen on syntinen, luonnoltaan langennut, niin mitä luulette, käyttääkö sellainen henkilö, jolla on esim. yhteiskunnallista valtaa hyvin paljon, vääjäämättä valtaansa väärin? Vai voiko olla, että osa ihmisistä on niin hyviä, etteivät vuosikymmentenkään kuluessa vallankäyttäjinä koskaan lankea?
Valta ja ihmisen langenneisuus
sommerhaltter
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täytyy erottaa maailma ja Jumalan Valtakunta ajassa.
Jeesus itse sanoi, ettei hän maailman edestä rukoile. Yhteiskunnan valtaa käyttää tämä järjestelmä, ja siihen valitaan, ei Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaisesti viranhaltijoita jne. Myös he ovat tämän maailman, ja maan lainsäädännön kautta toimivia ihmisiä. Ihmisen kirjoittama laki sitoo heitä ja siksi he toimivat sen mukaan.
ts. lainsäädäntöjä on kaksi ja taivaallinen ja se sitoo uskovaista ja tekee sen mukaan.
Tämä maailma on oman lainsäädännön alla ja he ihmisinä hallitsevat, sekä tekevä sen lain mukaan ja tuomitsevat sen lain mukaan.
Tämän maailman lainsäädäntöäkin kun katsoo, niin laittomuuden puolelle lankeaa niin viranomainen, kuin kansa ja siksi on tuomioistuin.
Näin voi todeta, että lankeavia on ja tuomittavia on. Eri asia, että kuka on langennut maailmassakin laittomuuden houkutukseen, hänet tuomitaan.
Valta turmelee aina ja siitä ei tee poikkeusta hengellinen tai maallinen valta.
Mitä enemmän valtaa, sitä enemmän turmelusta.
Avaus vallasta on oikein hyvä, mutta kysymys tulee kohdistaa myös seurakunnalliseen elämään eikä käsitellä vain yhteiskunnallista valtaa. Seurakunnissa on eri viranhaltijoita, vanhemmisto ja työntekijöitä, joilla on ja täytyy olla myös valtaa. Ellei heillä ole valtaa toimia, he eivät voisi täyttää tehtäväänsä.
Vallan ehdottomana aisaparina on oltava vastuu. Jos annat jollekin ihmiselle esimerkiksi vastuun hoitaa lapsiasi sillä aikaa, kun olet poissa - annat hänelle myös vallan hallita ja rajoittaa pienten lastesi toimia ja menoja. Kun seurakunnan paimen saa jo virkansa puolesta vallan paimentaa laumaansa, hänellä on oltava myös vastuu hoivata heikkoja, rohkaista arkoja ja nuhdella kurittomia.
Varmasti valta helposti turmelee ja sitä käytetään myös seurakunnissa väärin. Paavali nuhtelee ankarin sanoin Korinttin seurakunnan valtaapitäviä julistajia ja johtajia nimittäien heitä suoraan valehtelijoiksi. He olivat vastuuttomai. Koska mekin voimme laneta vallan lumoissa, kenellekään ei pitäisi antaa niin suurta valtaa, että hän voi alistaa muita diktaattorin assemasta käsin. Meidän kaikkien kristittyjen vastuulla on valvoa seurakunna toimintaa, että evanekeliumia oikein julistetaan ja jotta rakkaus ja totuus ovat kaiken toiminnan punaisena lankana.