Ateismi, mitä se on tosi-kristityn silmin!

Hieman vakavaa pohdintaa tosi-kritittyjen ajatusmaailmasta koskien ateismia.

Kristillisiä ateistin ja ateismin määritelmiä on useita. Ehkäpä jopa yhtä monta, kuin on tosi-kristillisessä koomassa elävää tosi-kristittyäkin.

Aloitan lyhyen listan, jota jokainen voi jatkaa oman tietonsa ja huumorintajunsa mukaan.

Salaliitto-fundamentalisti-kristityillä ateismiin liittyy aina jokin ateistinen salaliitto, jossa perke'leellä on hyvin tärkeä rooli, demonit ovat tietenkin mukana ja mikä tärkeintä, tuo fiktiivinen salaliitto on suunnattu juuri salaliitto-kristittyjen päänmenoksi ja Jeesusta vastaan.

Vanhemmat tosi-kristityt "tietää", että ateistit ovat ainakin kommunisteja ja epärehellisiä ihmisiä joihin ei todellakaan voi luottaa.

Hidasjärkisimpien tosi-kristittyjen parissa tiedemiehet ja muut lukeneet uskonnottomat ovat vain kasa idiootteja, jotka eivät ole edes sitä yksinkertaista hoksanneet, ettei apinat muutu eläintarhassa ihmisiksi eli että evoluutio on siis puppua. Myöskin kivien puhumattomuus tai fotonien häikäisemättömyys on heille vankka toduiste tiedemiesten typeryydestä.
Sanottakoon heitä tässä yhteydessä Jaakoblaisiksi. Usein näillä Jaakoblaisilla on lisäksi ehdottoman varma "tieto" siitä, että ateistit ovat, yllätys yllätys, kristittyjä.

Rankempaa linjaa edustaa se suuntaus, missä ateistit ovat aina potentiaalisia murhamiehiä, jotka vain odottavat ensimmäistä tilaisuuttaan ottaa joku hurskas kristitty hengiltä ja vielä mahdollisimman brutaalilla tavalla.
Heitä nimitämme tässä yhteydessä Räsäsläisiksi ja totisesti, näiden tosi-kristittyjen toivonkin pysyvän uskossaan.

Hieman harvinaisempi, mutta omalla tavallaa eksoottinen suuntaus on se sekava kristittyjen joukko, joka tietää kaikkien ateistien olevan homoseksuaaleja. Näiden genitaali-kristittyjen ajatusmaailma pyörii pääosin intiimialueilla eli kansanomaisemmin, haarovälissä ja heillä halonhakkuu tai vaikka makkaran paistaminenkin liittyy jotenkin seksiin.
Näitä alapään asioihin jumittuneita tosi-kristittyjä sanon Pertsalaisiksi.
Muuten he ovat erittäin hajanainen ja sanoisinko, sekava porukka.

Lisäksi on mitä erikoisempia tosi-kristillisiä ateistin ja ateismin määritelmiä ja moni niistä kuvaakin enemmän määrittelijänsä senhetkistä henkistä tilaa, kuin ateismia.

Usein myös tosi-kristitty kuvaa ihmistä eli ateistia silloin kun hän yrittää puhua ateismista, mutta tämä on ymmärrettävää, sillä ateismi on kovin vaikea ja hankalasti avautuva käsite tosi-kristitylle. Mutta sen antanemme heille anteeksi.

Lopuksi sanon, että tuo lista on pakostakin vajavainen, koskapa uusia tosi-kristillisiä määritelmiä ateismista syntyy kuin sieniä sateella.
Veikkaisin, että ainakin yksi per hurmoskokous.