Mitä tarkoittaa autuus?

Autuas on ylionnellinen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Autuas

* Ihminen pääsee autuudesta osalliseksi, kun hän uudestisyntyy. Hänet julistetaan syyttömäksi lahjavanurskauden kautta Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan lakiin nähden, laki tuomitsee syylliseksi Jumalan edessä, armo Kristuksessa julistaa syntisen syyttömäksi, tapahtuu yliymmärryksen käyvä armahdus, kaikesta synnistä. Kun on vanhurskas, on myös autuas, ansaitsematon onnellisuus. Jeesuksen veren ansion kautta.

Autuus on hyvä olo.

Autuus tunnetaan buddhalaisuudessa nirvanana ja hindulaisuudessa Mokshana.

Autuas on ihminen, jolla on pelastusvarmuus. Hän onnnellinen Jeesuksen omana. Häneen ei vaikuta tämän maailman myrskyt. Ei vaikuta kenenkään arvostelu tai pahat sanat ym. Hän siunaa kaikkia vihamiehiään ja kiittää Herraansa olosuhteista huolimatta. Hänen elämänsä on tasaista. Hän on yhtä iloinen niin auringossa, kuin sadesäälläkin, koska hänen onnensa on Herrassa.

”Mohikaani_27 ei kirj” esittää aivan oikean näkemyksen. Ehkä avaaja kysyy ”autuas” –sanan merkitys, koska se toistuu usein maailman parhaassa saarnassa, Jeesuksen vuorisaarnassa. Esimerkiksi: "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.”

Olisi tietysti kaikin puolin mukavaa, jos Jeesuksen uskovat olisivat aina ylionnellisia, mutta se ei ole ”autuas” sanan oikea merkitys. Väärinkäsitys johtunee siitä, että suomen kielessä autuas-sanan synonyymi on ”onnellinen”. Sekä ruotsinkielinen (salig), että englannin kielinen Raamattu (blessed) kääntävätkin kyseisen sanan paremmin ja alkukielen, kreikan, mukaisesti. Kreikankielinen sana ”makarios” takoittaa nimenomaan siunattua.
Jo toisessa autuaaksi-julistuksessaan Jeesus kutsuu murheellisia Jumalan siunaamiksi, jos he vain ovat hengellisessä janossaan ja nälässään kääntyneet Jeesuksen puoleen. Näin Jeesus samassa saarnassaan jatkossa toteaa: ”Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan”.

On upeaa, että Paaali puhui omista murheistaan, peloistaan, kyyneleistään ja jopa masennuksestaan, 2.Korinttolaiskirje: ”Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla”. Meidän ei tarvitse yrittää olla mannekiinikristittyjä, joilla on aina päällä autuas kiiltokuvamainen hymy ja toistaisimme papukaijamaisesti ”on kiva olla Jeesuksen oma”. Me saamme kuulua Jeesukselle myös niinä aikoina, jolloin murhe tekee meidät onnettomiksi. Kerran kaikki on toisin Taivaassa, Ilm. 21:4 ”ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
Jeesus tahtoo, että me teemme parannusta synnneistämme, myös uskovina. Hän voi koskettaa omaastuntoamme, jotta tunnustaisimme syntimme ja hylkäisimme ne. Parannusta ei tehdä hymyissä suin. 2Kor. 7:10 ”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.”

”Autuus tunnetaan buddhalaisuudessa nirvanana ja hindulaisuudessa Mokshana.”
Juurikin noin – mutta me emme ole budhalaisia, emmekä tavoittele onnentäyteistä nirvanaa, vaan Jeesuksen Kristuksen läheisyyttä. Hän on syntisten ystävä, sen joka tänään on onneton ja senkin, joka tänään elää elämässään onnellista vaihetta.

.....synnit poissa autuutta oi....

Autuus tarkoittaa onnea.

Kuitenkin autuus on enemmän kuin tavallinen onnellisuuden tila, siihen liittyy "ylimaallinen onni", hurmoksellinen vapauden tunne, taivaallinen onni.

Autuas ihminen on sielunpelastuksen kautta, hengellisesti saavuttanut Taivaan. Hänen sielunsa on puhdistunut, hän näkee vain taivaallisen kirkkauden, kauneuden. Hän on "yli-onnellinen".
.

Ps. 32:2
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!

Raamatussa on em. lisäksi paljon autuaan ihmisen tunnusmerkkejä. Jeesuksen puheet Vuorisaarnassa lienevät tunnetuimmat. Niissä hän suorastaan julistaa tietynlaiset ihmiset autuaiksi.
Se on toista kuin joidenkin kirkkojen autuaaksijulistaminen, mihin en sinänsä ota kantaa.

"Olla autuas" ei kuitenkaan merkitse samaa kuin että ihmisellä on hyvä olo. Se ei ole pelkkää tunnetta. Me kyllä sanomme, että "on niin autuas olo" - ja ihan hyvästä syystä tuntiessamme olevamme tyytyväisiä ja huolia vailla. Onnellisuus on luonnollinen olotila. Minusta se riittää ihmisen hyvän ajallisen elämän tunnusmerkiksi.

Autuus on vasta ajallisen elämän jälkeen tulevaa elämää; olotila, josta voimme saada esimakua jo ajassa. Se on enemmän kuin ylionnellisuutta, mikä sana autuuden selityksenä on mielestäni kärsinyt jonkinlaisen inflaation. Ylionnellisuudessa on vähän samanlainen sivumaku kuin sanassa yliluonnollinen.

Onnellisuuden tunteet voivat kadota, hurmoksellisen onnellisuuden kokeminenkin voi loppua, mutta autuus, niin kuin itse sen ymmärrän, on lopullista, iankaikkista Jumalan läsnäoloa, lepoa, rauhaa ja iloa.

Autuus peritään vasta Jumalan luona taivaassa.
Se on Jumalasta syntyneiden iankaikkinen perintöosa. Raamatun mukaan enkelit ovat palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä Raamatusta löytyy autuuden tuonpuoleisen todellisuuden luonteesta monia muitakin viitteitä.

Minun on vähän vaikea saada tarkoitustani niin selkeästi sanotuksi kuin tahtoisin, mutta toivottavasti kyselevä etsijä ymmärtää.

Mielestäni aika hyvä kuvaus autuudesta löytyy Hilja Haahden suomentamasta runosta
"Synnit poissa", jonka
alkuperäinen tekijä on Fredrik N. Beskow.
Sävel on suomalainen kansansävel ja löytyy linkistä:
http://www.youtube.com/watch?v=cRwLBjX6hUY

Synnit poissa

Synnit poissa,
autuutta oi!
Synnin maassa
ken käsittää sen voi?
Sydänkaihon täytös
kerran totta on
päättyissä taistelon.

Synnit poissa,
tahratta maan.
Taivaan rannalla
valkoverhon saan.
Siellä äänin kirkkain
Herran kiitos vain
kaikuvi laulussain.

Synnit poissa,
murhekin pois.
Kaikki mainen,
mi tuskaa tuonut ois.
Katkes kaikki kahleet
täällä painaneet.
Kuivuivat kyyneleet.

Synnit poissa,
autuutta vaan!
Auvo armahin
mulle annetaan.
Varjot kaikki vaipuu
unhon peittohon.
Autuas kevät on!

Autuus on kaikkea edellä mainittua, mutta tuli mieleeni vielä yksi näkökulma siihen.

Minusta autuus on Jumalan lohdutusta kärsivälle uskovalle. Uskovalle siksi, että vain uskovainen ihminen voi vastaanottaa Jumalalta asioita, kuten lohdutusta.

Sairastuin noin vuoden kuluttua uskoon tulemisestani. Olin kauheassa ahdingossa, mutta yhtenä iltana sairaalassa, se oli ollut pahin päivä siihen asti, aloin ajatella evankeliumia. Yhtäkkiä, ihan parissa sekunnissa, aloin kokea, ettei minulla ole mitään hätää, että vaikka tilani menisi kuinka pahaksi ja vaikka mitä tapahtuisi, kestän kaiken, koska Jumala on kanssani ja elämäni joka tapauksessa päättyy iankaikkiseen elämään Jumalan valtakunnassa.

Olosuhteissani ei ollut tapahtunut muutosta, olin edelleen sairaana ja sairaalassa, mutta olin täysin levollinen ja ihan yliluonnollisella tavalla onnellinen. Koin muuttuneen sisäisen tilani Jumalan lohdutukseksi ja ajattelin, että "tämä on autuutta".