Ruotsin melko tuore kielilaki määrää ruotsin kielen ainoaksi viralliseksi kieleksi jota jokaisen Ruotsissa asuvan tulee opiskella ja osata. Lisäksi Ruotsissa on viisi vähemmistökielen aseman saanutta vähemmistökieltä joilla on tietynlaisia erioikeuksia mutta keneltäkään ei vaadita näitten kielten opiskelua tai edes osaamista vaan se on jokaisen oma asia.
Ruotsissa on tuore toimiva kielilaki vuodelta 2009!
ählämsähläm!
18280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Ruotsin melko tuore kielilaki määrää ruotsin kielen ainoaksi viralliseksi kieleksi jota jokaisen Ruotsissa asuvan tulee opiskella ja osata"
Ehkä osaamista ei laki voi vaatia, muutaja voi olla persu.
Suomen toimiva kielilaki johdetaan suoraan perustuslaista...
"Uudella kielilailla turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön kielelliset oikeudet perustuslaissa edellytetyllä tavalla. Esityksen mukaan kielilaki on Suomen kansalliskieliä, suomen ja ruotsin kieltä, koskeva yleislaki. Lakiin sisältyisivät viittaukset muita kieliä koskevaan lainsäädäntöön sekä kielisäännöksiä sisältävään erityislainsäädäntöön."
http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2002/20020092#id1928392
Kysy lisää jos et ymmärtänyt?
Tässä taas perustelu joka nojaa auktoriteettiin. Ei kannata unohtaa että tämän maan ylin auktoriteetti on kansa ja etenkin sen enemmistö, joka valitsee päättäjät eduskuntaan taas joka neljäs vuosi. Tätä sanotaan demokratiaksi jonka soveltaminen Suomessa on kerrottu tuossa samassa laissa. Eduskunta voi muuttaa mitä tahansa lakia mikäli se niin tarpeelliseksi näkee kansan tahdon täyttämiseksi.
Suomen toimiva kielilaki johdetaan suoraan perustuslaista...
Ihan samalla tavalla Ruotsin uusi toimiva kielilaki johdetaan Ruotsin perustuslaista!
Tuo EI ole laki vaan ESITYS. Se on RKP:n ja svekojen muotoilema NÄKEMYS perustuslain edellytyksistä. Ei mikään oikeusoppineiden tulkinta.
Kyse on samasta, kun hallitus julistaa tekevänsä "vastuullista politiikkaa". Se on hallituksen poliittisita propagandaa, ei mitään muuta.
Todellisuudessa perustuslaki EI edellytä koulujen pakkoruotsia eikä pakkovirkaruotsia. Tämän ovat sanoneet oikeusministeri ja monet oikeusoppineet.
Ja näin se pitäisi olla Suomessakin !
Otetaan nyt kerrankin järkiasiassa oppia Ruotsista !
Harmi vaan, Suomessa on KAKSI kansalliskieltä perustuslaissa....
Suomen perustuslakiin tuotiin 2004 tuo ilmaus kahdesta
kansalliskielestä, sitä ennen se oli kielilaissa.
Suomessa siis ei juridisesti ole ollenkaan "virallista" kieltä.
Nyt olisi hyvä lisätä perustuslakiimme tämä ainoa virallinen
kieli eli suomenkieli.
Jos Suomi on demokratia, pitäisi kansan tahdon suodattua
lainsäädäntöön. Kansasta 2/3 haluaa muutosta kielipolitiikkaan.
Ei "kaksikielisyyspolitiikkaa" voi tehdä vastoin enemmistön
tahtoa vaikka virkamiehet ja johtavat poliitikot niinn tahtovat.
Perustuslaeillekin on olemassa säätämisjärjestys.
Ensin muotoillaan tavoite, sitten tutkitaan äänestyksissä, edetäänkö sitä kohti vai jääkö kannatus vajaaksi.
Totesitko myös aikanaan "Harmi vaan, Suomessa on voimassa kuolemanrangaistus.."?
Suomen laki ei ole kiveen hakattu. Se voidaan muuttaa.
Nimerkki p.ersun ilmoitusta kansalliskielten osalta on oikaistava seuraavasti:
Perustuslain määräys kahdesta oikeudellisesti tasaveroisesta kansalliskielestä on ollut tosiasiallisesti muuttumattomana ja lähes identtisenä vuoden 1919 hallitusmuodon 14 :stä vuoden 1995 perusoikeussäännösten kautta uuteen perustuslakiin siirtyyneenä säännöksenä. Siis kyllä nämä kansalliskielet ovat ollet perustuslaeissamme lähes sata vuotta eikä suinkaan kansalliskielet ole vuoden 2004 kielilain myötä perustuslakiin lisättyä.
Katson kyllä, että perustuslaki lähtee maan kaksikielisyydestä, mihin viittaavat erityisen selvästi perusoikeusuudistuksen perustelut kielellisten oikeuksien osalta, joissa todetaan kielellisiä oikeuksia koskevan perusoikeussäännöksen ilmaisevan maan virallisen kaksikielisyyden periaatteen ja ajatuksen kansalliskielten yhdenvertaisuudesta. (Hallituksen esitys HE 309/1993).
Perustuslaki ei itsessään määrittele mitään kieltä maan viralliseksi kieleksi perustuslain 17 §:ssä, siinä p.ersu on vallan oikeassa. Toisaalta kuitenkin perustuslain 51 §:ssä säädetään eduskuntatyön ja lakien vireillepanoasiakirjat molemmilla kielillä annettaviksi ja myös perustuslain 79.4 §:n perusteella lakien säätäminen ja julkaiseminen tapahtuu kummallakin kansalliskielellä eli suomeksi ja ruotsiksi. Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, etteikö virallisissa yhteyksissä voitaisi käyttää muitakin kieliä tarpeen mukaan, esimerkiksi saamea.
Kansainvälisesti vertaillen ei ole kovin epätavanomaista se, ettei perustuslaki määrittele virallisia kieliä tai että perustuslaki ylipäätään sisältäisi kielellisiä oikeuksia koskevia määräyksiä. Muun muassa Ruotsissa, johon kovasti viitataan, sen lainsäädännössä on itse asiassa perustuslakitasolla todettu vasta 2010 voimaan tulleessa hallitusmuodon muutoksessa etnisten ryhmien ja vähemmistöjen oikeuksien kirjaaminen perustuslakitasolla.
Muun muassa Ruotsin hallitusmuodon 1 luvun 2 §:n on kirjattu saamelaisten ja vähemmistöryhmien kulttuuriin ja yhteiskunnallisen elämän edistämisen periaate ja 2 luvun 12§:än syrjintäkielto. Vähemmistösuojanäkemys on myös perustuslakitasoinen. Perustuslakitasolla ei kielten asemaa kansalliskielenä tai virallisena kielenä erityisesti todeta, mikä poikkeaa Suomessa olevasta järjestelystä.
Olen samaa mieltä tuon HM:n kansalliskielten osalta, ja yleensäkin en kannata sitä että tällaisessä poliittisessa kysymyksessä aletaan juristerioimaan maallikkojen voimin eri keskustelun osapuolilta.
Yhtä lailla virheellinen on tällä palstalla esitetty ja Perustuslain pätkällä yritetty perusteltu väite, jonka mukaan pakkoruotsista tai virkamiesruotsista ei voisi luopua pakollisina kursseina ja siirtään niitä vapaaehtoiseksi, koska se rikkoisi Perustuslakia.
Jopa kielilain nykyinen yleinen kielitaitovaatimus, joka toteutuu tässä laissa Julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta, jonka kautta kaksikielisen viranomaisen kielitaitomääräykset siirtyvät myös yksittäisen viranhaltija harteille voitaisiin poistaa varsin helposti, ilman että se rikkoisi mitenkään Perustuslakia:
"6 §Valtion henkilöstön suomen ja ruotsin kielen taitoa koskevat kelpoisuusvaatimukset
Valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaaditaan kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Yksikielisessä viranomaisessa edellytetään viranomaisen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030424?search[type]=pika&search[pika]=kielitaito
Eli viranomaisen kielellinen status määrää vaadittavat kielet, eikä todellinen tarve.
Siis jopa yksikielisessä viranomaisessa vaaditaan ruotsin osaamista, vaikka kyse olisi virasta jolla ei ole ensimmäistäkään ruotsinkielistä asiakasta.
Toisinpäin asian tietenkin ymmärtää, sillä suomenkieltä varmasti tarvitaan samoin kuin sen osaamista edes ymmärtämisen tasolla, mutta ruotsin kohdalta tämä vaatimus on ylimitoitettu, samoin kuin sekin, että jos pienikin vähemmistö tekee viranomaisesta kaksikielisen, niin sitten aletaan jo työtehtävästä riippumatta vaatia kirjallista osaamista, eli käytännössä virkamiesruotsia tai kielitutkintoa viransaannin kriteerinä.
"Kansainvälisesti vertaillen ei ole kovin epätavanomaista se, ettei perustuslaki määrittele virallisia kieliä tai että perustuslaki ylipäätään sisältäisi kielellisiä oikeuksia koskevia määräyksiä."
Tuo on vähän puolitotuus, sillä Suomen malli jossa puhutaan kansalliskielistä, antamatta termille tarkempaa määrittelyä muuten, kuin oikeutena saada viranomaisten palvelut ja toimituskirjat omalla kielellään, sekä oikeuden saada koulutus äidinkielellään, on kyllä suorastaan harvinainen poikkeus.
Varmaan jossain oikeusvertailusta lyödettäisiin joitain maita joissain jollain paikallisella ja paljon puhutulla alkuperäisellä vähemmistökielellä olisi sama kansalliskieltä muistuttava asema,mutta on harvinaista että pääkielen rinnalla pidetään yhtä vähemmistökieltä, ja hyvin epäselvällä statuksella vieläpä.
Lähinnä tulee mieleen joitain siirtomaita, joissa alkuperäisen kielen rinnalla pidetään vanhaan siirtomaaisännän kieltä, esim. jos hallinto ja koulutus on enimmäkseen sen kielistä, tai maassa puhutaan niin useita kieliä, että on pakko olla jokin yhdistävä kieli, jolloin on äidinkielenään pienen vähemmistön puhuma siirtomaakieli nostettu yhdeksi kieleksi isompien alkuperäiskielten rinnalle.
Monesko esitys se olikaan kun tämä kaksi kansalliskieltä-esitys meni läpi?
Näinhän se on.
Tuosta kansalliskielimääritelmästä sananen. Kansainvälisessä vertailussa on käytetty varsin erilaisia nimityksiä eri maissa. Muun muassa Ranskassa käytetään nimitystä "tasavallan kieli". Nimitys kansalliskieli ei ole outo myöskään muualla, tällaista nimitystä käytetään myös esimerkiksi Tsekissä ja Irlannissa. Ratkaisevaa on se, mikä tosiasiallinen merkitys kielen asemalla on ja joissain maissa virallisen kielen status on pelkästään implisiittinen. Sitä se on mielestäni hyvin pitkälti myös Suomessakin.
Muuten ainakin yhdessä kohdin lainsäädäntöämme on kansalliskielistä puhuttu virallisina kielinä. Kyseessä oli vähemmistökielisopimuksen voimaansaattamisasetus, jossa sopimuksessa ruotsin kieltä kutsutaan Suomen alueella vähemmän puhutuksi viralliseksi kieleksi.
Samoin ei ruotsin kielen opetuksen vapaaehtoistaminen ole perustuslaillinen lainsäädäntökysymys; sen sijaan omakielisen opetuksen poistaminen sitä olisi. Olen itse tuonut esille maillin, jossa kielellinen palveluvelvoite asettuu yksinomaa viranomaiselle tai tuomiosituimelle porrastettuna toimialueen kielijakauman mukaan erilaisena kaksikielisillä toimialueilla ja yksikielisillä toimialueilla. Organisaation tehtävä on ohjata resurssit palveluvelvoitteen täyttämiselle, mikä käsitykseni mukaan parantaa palvelujen laatua ilman, että henkilökunnalta laajemmalti edellytettäisiin jomman kumman kansalliskielen taitoa. Tähän uudistusesitykseen liittyvää perustuslaillista estettä on vaikea havaita, itse en ole sitä löytänyt.
" Muun muassa Ranskassa käytetään nimitystä "tasavallan kieli"."
Minusta tämä kyllä meni täysin metsään, sillä jos jokin valtio on lähtenyt de facto kehittämään valtion ja kansan olemusta virallisen kielen kautta, niin tuskin parempaa esimerkkiä virallisen kielen asemasta on kuin Ranska.
Eli Ranska on suorastaan ääritapaus, joka näkyi esim. oksitaanin, bretonin, baskin, saksan ja eräiden saarien omien kielten rajuna syrjintänä ja käytön, sekä jopa olemassaolon avoimena kieltämisenä. Ranska on historiassa tunnettu aggressiivisesta kielensä levittämisestä, ja siitä että se on halunnut paitsi oman maansa virallisen kieleksi, niin mahdollisimman monen muun maan ja kansainvälisen järjestön viralliseksi kieleksi ranskan.
Tietenkin on niin, että jokaisessa maassa on oma perustuslaki, perustuslait voivat olla erilaisia, ne voivat olla ns. jäykkiä tai joustavia, kirjoitettuja tai kirjoittamattomia, tai perustua joihinkin kansainvälisiin sopimuksiin, kuten joidenkin itsenäistyneiden siirtomaiden kohdalla ja käytettyjä termejä pitää tulkita sen mukaan, mutta siitä ei pääse yli, että tämä kansalliskieli on sekä terminä että sen sisältöisenä mitä meillä, puhumattakaan sen asemasta enemmistökielen rinnalla on todella poikkeuksellinen ja harvinainen.
"Ratkaisevaa on se, mikä tosiasiallinen merkitys kielen asemalla on ja joissain maissa virallisen kielen status on pelkästään implisiittinen. Sitä se on mielestäni hyvin pitkälti myös Suomessakin. "
Jos näin olisi, niin miksi sitten ÅA:n julkisoikeuden professori Markku Suksi on ollut kovin huolissaan juuri siitä, ettei kansalliskieli sisällöllisesti tarkoita virallista kieltä tai oikein mitään eksaktia, eikä aseta mitään kielenosaamisvelvollisuutta, joka olisi jos kieli olisi virallinen. Hänhän on kautta rantain yrittänyt ujuttaa tulkintaa, jossa kansalliskielten osaaminen olisi yleinen velvollisuus historiallisten ja Pohjoismaisten yhteyksien, sekä ruotsinkielisten yhteiskunnallisen aseman takia.
"Kyseessä oli vähemmistökielisopimuksen voimaansaattamisasetus, jossa sopimuksessa ruotsin kieltä kutsutaan Suomen alueella vähemmän puhutuksi viralliseksi kieleksi."
Ehkä se johtuu jostain kansainväliseen oikeuteen tai sopimuksen sisältöön liittyvästä syystä, eli näiden implementoinnissa käytetään aina sellaista terminologiaa joka johtuu sopimuksesta, ettei tule tulkinnasta ongelmia.
Pointti on kuitenkin se, ettei Perustuslaki puhu virallisista kielistä, ja se on se joka ratkaisee.
"sen sijaan omakielisen opetuksen poistaminen sitä olisi."
Näin on, tosin aika harva fenno edes tällä palstalla sellaista vaatinut, vaikka minäkin kannatan yhden virallisen pääkielen malliin siirtymistä, niin en näe ongelmaa etteikö ruotsinkieliset saisi opiskella senkin jälkeen jatkossa omalla kielellään.
"Olen itse tuonut esille maillin, jossa kielellinen palveluvelvoite asettuu yksinomaa viranomaiselle tai tuomiosituimelle porrastettuna toimialueen kielijakauman mukaan erilaisena kaksikielisillä toimialueilla ja yksikielisillä toimialueilla."
Kyllä ja yritin tuossa aikaisemmin sanoa aika lailla samaa, eli tämä laki virkojen kielivaatimuksista menee tavallaan pitemmälle kuin kielilaki, eli näitä virkojen pätevyysvaatimuksia pitäisi muuttaa vastaamaan todellista tarvetta, eikä tulla viranomaisen statuksesta.
Viranomainen vastatkoon ja päättäköön miten hoitaa velvoitteensa, ja käyttäköön työnjohdollista valtaansa jossa ohjaa oikeat osaajat oikeaan paikkaan kielitaidon mukaan, ja muilta sitten ei vaadita ruotsin osaamista jos työssä ei sellaista jouduta käyttämään.
"Tähän uudistusesitykseen liittyvää perustuslaillista estettä on vaikea havaita, itse en ole sitä löytänyt. "
En löytänyt sitä esityötä jota yritin tähän lakiin liittyen löytää, mutta jostain muistan että perusteluna tälle viranhaltijaan kohdistuvalle turhalle kielitaitovaatimukselle oli symbolinen viranomaisten kaksikielisyyden tukeminen. Siis taustalla lienee ollut jokin poliittinen kompromissi, josta lakia säädettäessä on taitettu peistä.
Mutta eikö nk.virkamiesruotsi syrji, alkuperältään muuala tulleiden oikeuksia..? Yksi, kaksi, ruotsinkielentaitoista riittää virastoon kuin virastoon ja suurimpaan osaan Suomea.! Kielitarpeet pitäisi ottaa huomioon tarpeen, ei yhden kieliryhmän etujen vuoksi.! Niinpä siellä missä on muiden kielien tarvetta voitaisiin muiden kielien osaajia lisätä ja unohtaa virkamiesruotsin taitajat kokonaan..!
"Kansalliskieli
Perustuslain kansalliskieli-käsite on rinnastettavissa monissa muissa maissa käytössä olevaan käsitteeseen "virallinen kieli". Tällainen kieli on se kieli tai ne kielet, joita säännönmukaisesti käytetään viranomaisissa. Kansalliskielillä on muita kieliä vahvempi asema muissakin virallisissa yhteyksissä, kuten esimerkiksi opetuksessa ja muussa sivistystoiminnassa."
https://www.jyu.fi/hum/laitokset/solki/tutkimus/projektit/kiepo/termipankki/U/T/S/R/P/O/N/M/K
Tässäpä tyypillinen nettiadressityypin omasta päästä keksitty juttu. Ruotsin laki ei määrittele yhtään mitenkään kuinka hyvin tai huonosti maassa asuvan pitää kieltä osata.
Lisää valheita kehiin.
Ruotsissa virallinen kieli on ruotsi ja sen lisäksi viisi vähemmistökieltä; Finska, meänkieli, samiska, romani och jiddisch. Nämä ovat siis Ruotsin virallisen aseman omaavat vähemmistökielet.
Se mikä unohdetaan kun puhutaan Ruotsin vähemmistökielistä on se, että kenelläkään ruotsalaisella ei ole velvollisuutta opiskella näitä kieliä. Koska Ruotsissa on laaja kielivaranto niin viranomaiset luottavat, että he kykenevät hankkimaan tulkin ilman pakollisia kieliopintovaatimuksia ja ellei tulkkia löydy niin sitä ei vaan löydy joten ruotsin kielellä mennään sitten.
Tärkeimmät vieraat kielet; Engelska 89%, tyska 30%, franska 11%
Maahanmuuttajakieliä; Finska, kurdiska, bosniska, kroatiska, serbiska, turkiska med flera.