yhteiskunnalliset livefoorumit on turhia, koska siellä ei saa kokonaiskuvaa yhteiskunnallisen ongelman asioista, koska puheet rönsyilee.
Toiseksi, vaikka keksisikin tai saisi tietää jonkin omasta mielestääna laadukkaan idean, niin tämä uusi idea unohduttaa yhden tai useamman vanhan mahdollisesti laadukkaan idean; koska foorumilla käyty keskustelu on eri suunntiin kumpuavaa ja puheilla on tavoitteet, erilaiset asiatyypit. asiatyyppi yksi voi olla vaikka taloudellinen sisältö tai vaikka kulttuurinen tai vaikka ekologinen sitten se voi käsittää minkätahansa yhteiskuntapoliittisen aiheen tai minkätahansa maan ja taivaan väliltä koskevan asian. Sekin edistää rönsyilyä puhumattakaan ihmisen oman puheen rönsyilystä.
Toiseksi, vaikka keksisikin tai saisi tietää jonkin omasta mielestääna laadukkaan idean, niin tämä uusi idea unohduttaa yhden tai useamman vanhan mahdollisesti laadukkaan idean; koska foorumilla käyty keskustelu on eri suunntiin kumpuavaa ja puheilla on tavoitteet, erilaiset asiatyypit. asiatyyppi yksi voi olla vaikka taloudellinen sisältö tai vaikka kulttuurinen tai vaikka ekologinen sitten se voi käsittää minkätahansa yhteiskuntapoliittisen aiheen tai minkätahansa maan ja taivaan väliltä koskevan asian. Sekin edistää rönsyilyä puhumattakaan ihmisen oman puheen rönsyilystä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lisään vielä, että toisten puhumiseen ei ehkä pysty keskittymään, koska oman kannan ilmaisemisjännitys on ottanut vallan omasta itsestään.
toiseksi, jotkut ehkä halveksuu joitakin puhujia heitä tai heidän ajattelupystyvyyttään ja siksi jotkut eivät kuule heidän sanojaan.
Kolmanneksi, mitä enemmän kuulee muiden puhuvan pitkiä puheita, sitä enemmän ehkä alkaa itsekin puhumaan pitkiä puheita.
mitä pitemmät puheet, sitä enemmän ne rönsyilee. Mitä pitemmät puheet sitä vähemmän laadukkaat ne useasti ovat, koska puhujat ei jaksa optimoida niitä niin paljoa.
useimmiten keskittymiskyky alenee, mitä kauemmin livefoorumi kestää ehkä.
viimeiseksi, mitä enemmän joku puhuu pitkään, sitä enemmän kuulijat haluvat useimmiten katkaista sen puheen.
jutteluiden pituus muuttuu luonnollisesti liian pitkään kuin keskivertoon tai lyhyeen, eli lyhyestä tulee keskipitkä ja keskipitkästä liian pitkä.
Todistan äskeisen sanomalla, toisen osan kuulemastaan puheesta hän haluaa vasta-argumentoida. Vasta-argumentointi on lähes aina sen sanojan mielessä hyväksytty toimi. Eli kun hän vasta-argumentoi, häneltä katoaa halu hylätä kuulemansa ko. toisen osan puheesta ja näin on, koska hän otti osaa vastapuolensa kommenttiin. Koska toinen osa pitkästä puheesta liittyy ensimmäiseen, se johtaa siihen, että vasta-argumentoija hyväksyy ne molemmat.
Tämä kaikki äskeinen kappale johtaa siihen, että hän itsekin alkaa kannattaa pitkiä puheita, tähän on johtanut hänen vasta-argumentointisa, koska jos hän ei hyväksy toisen pitkää puhetta, hän ei hyväksy omaa vasta-argumentointia; sillä nehän ovat samaa keskustelua.
Lyhyesti tämä on mustavalkoista, koska jos puhuja on ottanut osaa keskusteluun 1, hän hyväksyy myös sen keskustelun tyypin, muuten hän ei hyväksy itseään. Kaikki itsensä hylkäämiset pyrkivät purkautumaan niin, että ihminen hyväksyy itsensä.
äskeinen kommentti ei vahvistanut puheiden kallistumista pitkään ei lyhyeksi, mutta nyt uskon keksineeni sen: (äskeinen luku vain vahvistaa kallistumista pitkään puheeseen, jos se on olemassa)
pitkää kommenttia suosivat asiat:
pitkässä kommentissa saa mahdollisuuden kommentoida kokonaisvaltaisesti.
muutkin kommentoivat pitkästi
on turhautunut pieneen aikaan kommentoida
uskoo, että mitä enemmän puhetta sitä enemmän loogisuutta, koska puhuja ajattelee, että enemmän kuin puolet omasta puheesta on loogista.
sitten sanon sen, että kirjoitettu teksti on parempaa kuin puhuttu, koska
kirjoitettua voi editoida
kirjoitettuun tekstiin voi palata ja se säilyy
kirjoitetetun viestin tekemisessä ei ole ehkä sitä heikentäviä ryhmädynaamisia tekijöitä
monet kirjoitetut tekstit on helpompi loogisesti tehdä kuin suulliset, koska sen tekemisessä on ehkä rauha kirjoittaa